Suomi ja Viro : pienvaltiot ankkuroitumassa eurooppalaiseen turvallisuuteen

Tutkimus käsittelee Suomen ja Viron turvallisuuspoliittisia ratkaisuja osana Itämeren aluetta. Tutkimus lähestyy maita valtiokategorioiden näkökulmasta. Tutkimus selvittää kansainvälisen järjestelmän rakennetta ja pienvaltioiden roolia siinä. Pienvaltioiden kannalta keskeistä on turvallisuuden ylläpitäminen, johon ne pyrkivät turvallisuuspolitiikallaan turvallisuuspoliittista doktriiniaan noudattaen. Maiden turvallisuuspoliittisten ratkaisujen taustalla on useita tekijöitä, joissa tutkimuksessa nousee esille historia, maantiede ja kansainvälinen asema. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, ovatko Suomi ja Viro pienvaltioita ja toteuttavatko ne sellaista turvallisuuspolitiikkaa, joka on johdonmukaista niiden taustalla olevien tekijöiden ja pienvaltioiden oletetun politiikan näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään niiden suhtautumista Euroopan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Viro ja Suomi ovat usean indikaattorin mukaan eurooppalaisia pienvaltioita. Niiden turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat erilaiset, mutta ne ovat sitoutuneet tiiviisti eurooppalaiseen integraatioon. Suomen turvallisuuspoliittinen perusratkaisu on sotilaallinen liittoutumattomuus, joka saattaa vaikeuttaa sen osallistumismahdollisuuksia EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Viro on sekä Naton että EU:n jäsen.

Strateginen ennakkovaroitus ja päätöksenteko : haasteet Ukrainan kriisin ennakoinnissa

Ennakkovaroitus on tiedustelun tuote, joka muokkaa päätöksentekijöiden toimintaympäristöymmärrystä valtiollisista uhkista. Ennakkovaroitus pohjautuu vastustajien kyvyn ja tahdon eri osatekijöiden valvontaan ja analysointiin. Diplomityössä tarkastellaan strategista ennakkovaroitusta ja siihen liittyvää päätöksentekoa haasteiden kautta konstruktiivisesta näkökulmasta. Tutkimusongelmana on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat ennakkovaroitukseen ja päätöksentekoon sen vaatimista toimenpiteistä. Primäärilähteinä on käytetty kansainvälistä kirjallisuutta, vertaisarvioituja artikkeleita ja suomalaisia tutkimuksia. Aineistosta löytyviä haasteita luokitellaan muodostettuihin tiedustelu- ja päätöksentekoprosessien vaiheisiin. Luokittelun perusteella muodostuvista teemoista tiivistyy tyypillisiä haasteita, joita tunnistetaan Ukrainan kriisin alkuvaiheiden (2013–2014) tapahtumista. Ukrainan kriisin tapahtumia tulkitaan pääosin länsimaisiin tiedotusvälinelähteisiin tukeutuen. Tavoitteena on selittää kriisin ennakointia Ukrainan, Venäjän ja länsimaiden osalta. Ennakkovaroitukselle tyypillisiksi haasteiksi nousivat poliittiset, kulttuurilliset ja hallinnolliset haasteet. Poliittiset haasteet ovat yleensä tiedustelujärjestelmän ulkopuolelta ja ohjaavat erityisesti tiedonhankintaa tai tiedusteluanalyysiä. Hallinnolliset ja kulttuurilliset haasteet painottuvat organisaatioihin. Sisäisten haasteiden ratkaisut ovat yleensä koulutuksellisia tai tiedonhallintaan liittyviä. Päätöksenteolle tyypillisiksi haasteiksi nousivat identiteetti, organisaatioiden ohjaus ja tiedon kompleksisuus. Haasteet rajaavat päätöksenteon rationaalisuutta. Päätöksentekijöiden tulisi keskittyä tavoitteiden hallintaan ja toiminnan koordinointiin. Päätöksentekijöiden ja tiedustelun yhteistyö on avainasemassa koko prosessin ajan. Organisaatioiden ja toimijoiden vaikutus on huomioitava, niin valmisteltaessa päätöksentekoa kuin sitä tutkittaessa. Tutkimuksen perusteella Ukraina ei ennakoinut ulkoista uhkaa. Korkeimman johdon identiteetti ja poliittinen ohjaus, ennen vallanvaihtoa, ovat vaikuttaneet ratkaisevasti ennakointiin. Venäjä ei näytä ennakoineen marraskuun 2013 mielenosoituksia. Niiden lopputulos on ennakoitu, sillä tarpeen ilmettyä, toimenpiteet Krimillä toteutettiin nopeasti. Länsimaiden ennakoinnin haasteet painottuivat kulttuurillisiin ja poliittisiin haasteisiin sekä tiedon eheyteen.

Wollastoniittimarkkinat ja suomalaisen tuottajan asemoituminen markkinoilla

Työn tarkoituksena oli tehdä yleiskuvaus wollastoniittimarkkinoista, ja siten auttaa yritystä sisäisesti määrittämään asemansa kyseisillä markkinoillaWollastoniitin suurimmat kuluttajasektorit ovat keraaminen-, muovi-, maali- ja pinnoite-, sekä metallurginen teollisuus. Eniten mineraalin kulutuksen odotetaan kasvavan muoviteollisuudessa. Suurimmat wollastoniitin tuottajamaat ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat, Meksiko ja Suomi. Kiinassa aktiivisia kaivoksia on tällä hetkellä noin 60 kappaletta, ja koko maan tuotanto kattaa noin puolet mineraalin kokonaistuotannosta. Kiinan ulkopuolella toimii yhteensä viisi suurta tuottajaa.Suurimmat wollastoniitin tuottajat ovat intialainen Wolkem India Ltd., kiinalaiset Dalian Huanqui Minerals Corp. ja Jilin Shanwei Wollastonite Mining Co. Ltd, yhdysvaltalaiset Nyco Minerals Inc. ja R.T. Vanderbilt Co., meksikolainen Nyco Minera S.A. de C.V. ja suomalainen Nordkalk Oyj Abp. Uusia tuotantolaitoksia suunnitellaan rakennettavaksi Venäjälle, Kanadaan ja Kazakstaniin.

Budjetointilaskentajärjestelmän uudistaminen ja raportoinnin kehittäminen, Case: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas, keskuskunnossapito

Tutkielman tavoitteena oli uudistaa ja kehittää UPM-Kymmene Oyj:n, Kaukaan tuotantoyksikköön kuuluvan keskuskunnossapidon budjetointilaskentaa sekä talousraportointia. Lisäksi työssä ehdotetaan keskuskunnossapidon sisäisten suoritteiden hinnoitteluperiaatteiden muuttamista toimintoperusteista laskentaa vastaavaksi. Työssä on kuvattu keskuskunnossapidon budjetointilaskennan ja raportoinnin nykytila, selvitetty lähtökohdat työlle sekä määritelty tavoitetilat, jotka halutaan saavuttaa uudistuksen jälkeen. Työ on toteutettu kuvailevasti ja analyyttisesti konstruktiivista tutkimusotetta hyväksi käyttäen. Tuloksena esitetään entistä hallittavampi ja informatiivisempi talouden ohjausjärjestelmä, jossa sisäisen laskennan uudistukset saavat käsitteellisen perustan kirjallisuudesta.

Operaatiotaidon ja taktiikan opettaminen opiskelijan näkökulmasta (EUK) : vahvuuksia, haasteita, kehityksen suuntalinjoja ja toimenpidesuosituksia

Tutkimuksessa selvitetään esiupseerikurssin ilmasotalinjan operaatiotaidon ja taktiikan opettamisen nykytilan vahvuuksia ja haasteita. Opettamisen vaikuttavuus on sidottu opiskelijoiden käsityksiin oppimisestaan. Edelleen kartoitetaan tulevaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia ja uhkia opettamisen edelleen kehittämiseksi. Tutkimuksella pyritään tuottamaan uutta tietoa Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitoksen yhteen keskeisimmistä tehtävistä eli opettamiseen. Tutkimuksen kohdejoukkona on esiupseerikurssien 60 ja 61 ilmasotalinjan kaikki opiskelijat sekä heidän opettamisestaan vastaavia opettajia, asiantuntijoita ja esimiehiä. Näkökulmana on opiskelijan näkökulma, jota täydennetään opettajanäkökulmalla (opettajat, asiantuntijat ja opettamisesta vastaavat esimiehet). Tutkimuksen pääkysymys: Mikä on esiupseerikurssin ilmasotalinjan operaatiotaidon ja taktiikan opettamisen nykytila sekä miten sitä tulisi jatkossa kehittää opiskelijan näkökulmasta huomioiden opettamisen ja oppimisen mahdollisuudet ja uhat? Tutkimuksen alakysymykset: 1) Miten opiskelijat oppivat nykytilan käytännön opettamisella? 2) Miten opettamista tulisi kehittää nelikenttäanalyysin perusteella? 3) Miten ilmatorjuntaupseereiden opettaminen eroaa muista ja miten se tulisi jatkossa toteuttaa? Tutkimus on tyypiltään laadullinen tutkimus ja siinä on käytetty tapaustutkimuksen otetta. Asiakirjojen lisäksi aineistona on kyselyillä sekä teema- ja ryhmähaastatteluilla kerätty materiaali. Saatuja vastauksia on analysoitu sisällönanalyysillä ja niitä on tämän jälkeen ryhmitelty nelikenttäanalyysiin. Lopullinen analyysi on tehty synteesinä eri nelikenttäanalyyseistä tuloksien ja johtopäätöksien muotoon.

Miesopettajat ja naisistuvan ammattikunnan kertomukset

Kirjallisuusarvostelu

Journalistinen tutkimus Suomen roolista kylmässä sodassa

Kirjallisuusarvostelu

Suomalaisen kapitalismin taloudellisista rakenteista

Kirjallisuusarvostelu

"Norden dagen efter" : pohjoismaisten mallien murros

Nimekkeen selitys: Ökonomisk politikk -projektista, joka tutkii talouspolitiikan muutoksia Pohjoismaissa 1970- ja 1980-luvuilla.

Käännetty arvonlisäverovelvollisuus rakennusalan harmaan talouden taltuttajana

Rakennusalan on jo pitkään mielletty kärsivän vakavista harmaan talouden aiheuttamista ongelmista, jotka ovat osaltaan kaventaneet valtion verotuloja, muokanneet alan kilpailua epäterveeseen suuntaan ja hankaloittaneet rehellisen yrittäjyyden toimintaedellytyksiä. Ongelmia kitkemään on valjastettu useita erilaisia hankkeita, joista yksi on tässä tutkielmassa käsiteltävä rakentamispalveluiden käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Tämän työkalun on määrä lainsäädännön kautta karsia epärehellistä toimintaa ja tervehdyttää toimialaa, mutta sen on myös nähty tuovan sekä yrityksille että viranomaisille suuren joukon rahamääräisiä ja ei-rahamääräisiä kustannuksia sekä uusia sopeutumistarpeita. Tässä tutkielmassa punnitaan, miten hyvin käännetty arvonlisäverovelvollisuus on onnistunut sille asetetuissa tavoitteissa suhteessa sen tuomiin kustannuksiin. Tutkielman tarkoituksena on kustannushyötyanalyysin avulla pyrkiä antamaan edellytykset pohtia kyseisen lainmuutoksen tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan hyödynsaajia ja kustannustenkantajia ja kohdennetaan näille havaitut vaikutukset. Tutkielmassa hyödynnetään kustannus-hyötyanalyysin tekniikkaa ja yhdistellään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia aineistoja. Aineistot koostuvat teemahaastatteluista ja tilastotiedoista. Erilaisia aineistoja käyttämällä pystytään hankkimaan ilmiöstä syvempää tietämystä, laaja-alaisempia ja täsmällisempiä tuloksia, sekä lisäämään tulosten validiteettia. Kustannus-hyötyanalyysi vaatii yleisesti tuekseen monipuolisen ja puolueettoman aineiston. Käännetyn arvonlisäveron vaikutuskohteet on jaoteltu tutkielmassa yhteiskuntaan, viranomaisiin ja alan yrityksiin. Kustannuksia ja hyötyjä ei ole pyritty muokkaamaan yhteismitallisiksi, vaan tarkoitus on pikemminkin tunnistaa käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden erilaiset seuraukset ja niiden kohteet. Menettelyn merkittävimmät kustannukset eivät niinkään liity käyttöönoton ongelmiin, kuten järjestelmä- ja koulutuskuluihin, vaan menettelystä syntyviin tulkintaepäselvyyksiin, joiden taustalla on lainkohdassa avoimeksi jätetyt sanavalinnat. Tulkintojen moniselitteisyys ja tämän seuraukset ovat hankaloittaneet yritysten veroasioiden hoitoa, kasvattaneet sopimuskustannuksia, luoneet intressiristiriitoja alan yritysten välille, rapauttaneet uskoa viranomaisiin ja lainsäädäntöön sekä lisänneet viranomaisten resurssitarvetta. Toisaalta menettelyn käyttöönotto lisää valtion verokertymää. Sen on nähty toimivan hyvin yhdessä verotilin ja muiden prosessuaalisten uudistusten kanssa, jos tulkintaongelmia ei ilmene. Lisäksi sekä viranomaisten tietoisuus alan toimijoista että yritysten taloudellinen osaaminen on kehittynyt. Alalla näkyy myös orastavia merkkejä tervehtymisestä ja harmaan talouden talttumisesta. Koska paluun vanhaan menettelyyn uskotaan nykytilanteessa olevan mahdotonta, on voimavarat alalla suunnattu lainmuutoksen vastustamisesta sen kehittämiseen.

Ilmavoimien maineenhallinta : riskejä ja mahdollisuuksia

Tutkimuksen kohteena on maineenhallinta, sillä ollakseen uskottavasti mukana nykyyhteiskunnassa ja sen eri viestimissä, tulee Ilmavoimilla olla toimivat keinot laissa määritettyjen viestintäsuositusten sekä viestintästrategian toteuttamiseen. Maineenhallinta on osa viestinnän kokonaisuutta, ja hyvän maineen edut organisaatioille ovat kiistattomat. Päätutkimuskysymyksenä on Ilmavoimien maineen ja sen hallinnan riskit ja mahdollisuudet. Apukysymyksinä selvitetään organisaatioiden maineen muodostumista ja sen vaikutuksia, maineen uhkia ja mahdollisuuksia, sekä strategista maineenhallintaa. Tutkimus on kvalitatiivinen kirjallisuustutkimus, jossa lähteitä tarkastelemalla tutkimuskysymyksiin muodostetaan koherentti ja selkeä vastaus. Lähteinä toimivat yrityskirjallisuus ja oppaat, valtionhallinnon ja Ilmavoimien omat ohjesäännöt sekä aiemmat tutkimukset. Tutkimusta varten haastateltiin myös Ilmavoimien viestintäpäällikköä. Tutkimuksessa sovelletaan Grounded Theoryn periaatteita, jossa aineiston keräämisen ja analysoinnin yhteydessä pyritään tuottamaan teoria aineiston pohjalta, eikä aikaisempien tutkimusten perusteella. Tutkimustulosten perusteella maine rakentuu menneisyyden teoista, nykyhetken toiminnasta ja tulevaisuuden visioista. Organisaation maine voidaan sijoittaa nelikenttään, jossa sitä verrataan organisaatiosta liikkuviin mielikuviin ja kokemuksiin organisaation toiminnasta. Maine voidaan myös jakaa mainepyörään, jossa eritellään kuusi maineen syntymisen elementtiä, jotka ovat: yrityskulttuuri ja johtaminen, tuotteet ja palvelut, muutos ja kehityskyky, julkinen kuva, yhteiskuntavastuu ja menestyminen. Maineenhallinnassa tärkeää on tunnistaa maineen muodostumisen areenat sekä hyvään maineeseen johtavat teot. Strategisesta maineenhallinnasta voidaan puhua silloin, kun organisaatio ottaa viestinnän ja maineenhallinnan osaksi johtamista jo strategisessa suunnittelussa. Ilmavoimien maineen etuina ovat vahvat perinteet ja kunniakas perimä, julkisyhteisölle ominainen avoin organisaatiokulttuuri, läpinäkyvä toiminta ja sen muodostama vahva legitimiteetti. Ilmavoimien maineen uhkina tulevaisuudessa ovat puolustusvoimauudistuksen läpiviennin aiheuttama maineen muutos, sekä sosiaalisen median kasvava painoarvo julkisen mielipiteen muodostumisessa, ja sen aiheuttamat haasteet maineen kehitykselle. Kehittämiskohde Ilmavoimien maineelle on sisäisen puolustushaarakuvansa hiominen ja sisäisen viestinnän lisääminen Ilmavoimien tavoitteiden ja vision osalta. Tavoitteiden avaaminen varsinkin kadettivaiheessa opiskelevalle henkilöstölle auttaisi kahden käyttäjän välisellä maineareenalla myönteisen kuvan välittämisessä, uuden henkilöstön rekrytoimisessa sekä kadettikoulun sisäisen rekrytoinnin vahvistamisessa.

Kriisinhallinta ja Suomen sotilaallinen uskottavuus

Suomen turvallisuuspolitiikka on ollut jatkuvassa muutoksessa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kriisinhallinta on kohonnut puolustuspolitiikan sektorilla yhä keskeisemmäksi, mutta puolustuspoliittisia ratkaisuja perustellaan edelleen kansallisen puolustuksen tarpeilla ja sotilaallisella uskottavuudella. Tämän tutkimuksen pääongelmana on selvittää, miten Suomen sotilaallinen uskottavuus määrittyy läntisen sodan kuvan viitekehyksessä. Tähän haetaan vastausta kahdella alakysymyksellä. Ensimmäinen niistä selvittää läntisen sodan kuvan mukaista käsitystä sotilaallisesta uskottavuudesta. Toinen selvittää, miksi Suomi osallistuu aktiivisesti kriisinhallintaan. Sotilaallinen uskottavuus on Suomessa melko vähän tutkittu aihealue. Uskottavuus on vuorovaikutusta, jossa kyse on tulkinnoista. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitä sisältyy sotilaalliseen uskottavuuteen länsimaiden, pääasiassa EU:n ja NATO:n jäsenmaiden, näkökulmasta. Uskottavuus määrittyy sodankuvan kautta ja tässä tutkimuksessa keskitytään läntiseen sodan kuvaan. Tutkimuksessa käytetään pohjana konstruktivistista yhteiskuntafilosofiaa, ja aineisto on valittu ja sitä käsitellään teoriasidonnaisen sisällönanalyysin kautta. Tutkimuksen teorialuvussa tarkennetaan tutkimuksen pohjana käytettyä maailmankuvaa ja yhteiskuntafilosofiaa. Tutkimuksen kolmessa asialuvussa käsitellään sotilaallista uskottavuutta, sotilaallista kriisinhallintaa ja Suomen osallistumista kriisinhallintaan 2000-luvulla. Käsitteet uskottavuus ja kriisinhallinta määritellään kyseisissä luvuissa. Sodankuva on jatkuva prosessi, joka rakentuu sen mukaan, miten sen vaikutuspiirissä olevat sitä muokkaavat. Läntisen sodankuvan mukainen asevoiman käytön muutos on suunnannut länsimaiden sotilaallisen voiman kehitystä kylmän sodan jälkeen. Osa vanhoista uhkakuvista on poistunut, mutta tilalle on tullut vähintään saman verran uusia. Uusiin uhkiin ei voida vastata perinteisen sodankäynnin menetelmillä. Ennaltaehkäisystä onkin tullut lähes ainoa keino ehkäistä laajempien turvallisuusuhkien syntyä. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että Suomi on kylmän sodan jälkeen pyrkinyt muodostamaan itselleen länsimaisen identiteetin, ja sen takia integroitunut vahvasti läntiseen arvoyhteisöön ja siihen liittyviin organisaatioihin. Tästä on seurannut se, että Suomi on mukana läntisen sodankuvan muutosprosessissa ja toisaalta toteuttaa sitä. Sodankuvaan liittyvät uhkakuvat ja käsitykset asevoimasta ja sen käytöstä muodostavat kehyksen, jonka puitteissa puolustusta kehitetään. Kriisinhallinta on keskeinen osa läntisen sodankuvan mukaista turvallisuuspolitiikkaa, ja Suomi on aktiivisesti mukana sen kehittämisessä.