Operaatiotaidon ja taktiikan opettaminen opiskelijan näkökulmasta (EUK) : vahvuuksia, haasteita, kehityksen suuntalinjoja ja toimenpidesuosituksia

Tutkimuksessa selvitetään esiupseerikurssin ilmasotalinjan operaatiotaidon ja taktiikan opettamisen nykytilan vahvuuksia ja haasteita. Opettamisen vaikuttavuus on sidottu opiskelijoiden käsityksiin oppimisestaan. Edelleen kartoitetaan tulevaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia ja uhkia opettamisen edelleen kehittämiseksi. Tutkimuksella pyritään tuottamaan uutta tietoa Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitoksen yhteen keskeisimmistä tehtävistä eli opettamiseen. Tutkimuksen kohdejoukkona on esiupseerikurssien 60 ja 61 ilmasotalinjan kaikki opiskelijat sekä heidän opettamisestaan vastaavia opettajia, asiantuntijoita ja esimiehiä. Näkökulmana on opiskelijan näkökulma, jota täydennetään opettajanäkökulmalla (opettajat, asiantuntijat ja opettamisesta vastaavat esimiehet). Tutkimuksen pääkysymys: Mikä on esiupseerikurssin ilmasotalinjan operaatiotaidon ja taktiikan opettamisen nykytila sekä miten sitä tulisi jatkossa kehittää opiskelijan näkökulmasta huomioiden opettamisen ja oppimisen mahdollisuudet ja uhat? Tutkimuksen alakysymykset: 1) Miten opiskelijat oppivat nykytilan käytännön opettamisella? 2) Miten opettamista tulisi kehittää nelikenttäanalyysin perusteella? 3) Miten ilmatorjuntaupseereiden opettaminen eroaa muista ja miten se tulisi jatkossa toteuttaa? Tutkimus on tyypiltään laadullinen tutkimus ja siinä on käytetty tapaustutkimuksen otetta. Asiakirjojen lisäksi aineistona on kyselyillä sekä teema- ja ryhmähaastatteluilla kerätty materiaali. Saatuja vastauksia on analysoitu sisällönanalyysillä ja niitä on tämän jälkeen ryhmitelty nelikenttäanalyysiin. Lopullinen analyysi on tehty synteesinä eri nelikenttäanalyyseistä tuloksien ja johtopäätöksien muotoon.

Keskeisimmät tulokset: Esiupseerikurssin ilmasotalinjan operaatiotaidon ja taktiikan opettamisen nykytila on perusrakenteeltaan ja toteutukseltaan vahvalla pohjalla. Monet opettamisen ja aikuisoppimisen tärkeät kulmakivet ovat vahvuuksia, kuten esimerkiksi opetusmenetelmien monimuotoisuus, laajan asiantuntijuuden ja eri näkökulmien hyödyntäminen, kokemukseen ja yhteisöllisyyteen perustuva oppiminen, opiskelijalähtöinen palautejärjestelmä, itseohjautuvuuden korostaminen sekä avoin oppimisilmapiiri. Haasteiksi ja opettamisen kehittämisen suuntaamiseksi esitettiin muun muassa operatiivisen suunnitteluprosessin tehokkaampaa ja luontevampaa sitomista opiskeluun, luentopainotteisuuden korvaamista lukutehtävillä ja opetuskeskusteluilla, opettajan ohjaavan roolin tarkentamista sekä palautejärjestelmän vaikuttavuuden tehostamista. Lisäksi heräsi ajatus ilmasotalinjan opettamisen uudeksi lähesty-mistavaksi. Organisaatio- ja järjestelmäpainotteisuuden sijaan tulisi tarkastella enemmän ilmaoperaatioita eri tasoilla, eri tilanteissa ja olosuhteissa sekä torjuntaoperaation vaiheet ja laajuus huomioiden. Opiskelijat oppivat laajan kokonaisuuden ja sen eri osa-aluista saadaan paljon näkemyksiä. Opiskelu tarjoaa riittävästi haasteita, jotka kehittävät itseohjautuvuutta ja itsenäistä ajattelua. Opiskelussa ja oppimisessa korostuvat kokemuksen ja asiantuntijuuden hyödyntäminen opiskelijoiden kesken. Ryhmätyötaidot kehittyivät. Keskeisimmiksi haasteiksi muodostuvat takti-sen ajattelun vähyys ja ydinainekseen liittyvän ymmärryksen pintapuolisuus. Yksilötasolla korostuvat itseohjautuvuuden ja pois oppimisen vaikeudet. Ilmatorjuntaupseereiden opettamisessa korostuvat vaihdot linjalta toiselle ja niistä aiheutuvat haasteet koulu- ja kotitöissä. Nykytilan toteutus koetaan epäoikeudenmukaisena ja oppimista haittaavana tekijänä. Opettamisen kehittämiseksi tulee linjojen vaihtojen yhteyteen järjestää ylimääräistä opetusta ja varmistaa koulutöiden mahdollisimman tasapuoliset lähtökohdat. Toinen vaihtoehto on jakaa ilmatorjuntaupseerit pysyvästi eri linjoille.