Joskus jotain tulee mieleen sieltä nuoruuden laivoista - Kolmen merimiehen kokemukset ensimmäisestä merimatkastaan

Tutkielmassa tarkastellaan kolmen merimiehen kokemuksia ensimmäisestä merimatkastaan muistitietotutkimuksen ja mikrohistorian avulla. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esille se, miten merimiehet ovat kokeneet ja muistaneet ensimmäisen purjehduksensa sekä selvittää sitä, miten merenkulku on kehittynyt 1860-luvulta 1960-luvulle ja miten se on vaikuttanut merenkulkijan arkeen. Carl Julius Panelius (1854-1932) aloitti kajuuttavahtina fregatti Osmolla vuonna 1867, ajankohtana, jolloin Suomi muuttui vähitellen tervaprovinssista merenkulkumaaksi. Matti Lappalainen (1917-2010) pestautui prentiisiksi nelimastoparkki Moshuluun vuonna 1937 ja seilasi viimeisten joukossa Kap Hornin ympäri purjelaivalla. Juhani Heinonen (1948-) teki ensireissunsa M/S Kannaksella jungmannina vuonna 1965, merenkulun jo modernisoituessa. Muistitietoa lähteenä käyttävän tutkimuksen päämääränä on tuoda esiin muistelijoiden omat näkemykset menneisyydestä. Mikrohistoriallinen tutkimustapa taas paneutuu tutkittavaan kohteeseen erityisen tarkasti, jolloin menneisyydestä on mahdollista löytää uusia piirteitä. Mikrohistoriallisen tutkimusotteen myötä muistitietoaineisto nähdään johtolankana menneisyydestä, jolloin tutkijan tulee esittää aineistolle oikeanlaisia kysymyksiä saadakseen menneisyyden jäljet puhumaan. Tutkielmassa on suullisen muistitiedon, haastattelujen, lisäksi käytetty myös kirjoitettuja lähteitä, muistelmia. Tarkoituksena on ollut nostaa merenkulkijan oma ääni esiin ja ymmärtää minkälaista merimiehen arki on laivassa ollut. Tutkielmasta käy ilmi, että vaikka merenkulku on muuttunut tarkasteltavalla ajanjaksolla paljon, ovat kokemukset merimiehenä olemisesta ja ensimmäisestä merimatkasta yllättävän samankaltaisia. Elämä merellä muodostui vahtivuorojen ympärille, johon satamakäynnit tarjosivat odotettua vaihtelua. Muistelijat kertovat hämmästyttävän vähän itse työstä laivalla. Merimiehille erityiset tapahtumat olivat merkityksellisiä, sillä ne poikkesivat laivan tavallisesta arjesta. Merimiesten muistelukerronnasta nousee esiin omakuva ja se millaisia merimiehiä he olivat tai halusivat olla. Yhteistä muistoille on se, että hyvä merimies oli reipas, ahkera eikä ikävöinyt kotiin. Hän teki raskasta työtä, mutta ei valittanut turhasta ja käyttäytyi satamissa sivistyneesti.

Miten välituntiliikunnasta coolimpaa? Yläkouluikäisten syitä välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen

Suomalaisista lapsista ja nuorista vain pieni vähemmistö liikkuu tällä hetkellä fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti. Välituntiliikunnalla olisi tutkimustulosten mukaan mahdollista edistää fyysistä kokonaisaktiivisuutta, ja samalla parantaa oppilaiden vireystilaa sekä luokkahuonekäyttäytymistä. Tällä hetkellä kuitenkin ainoastaan 15 prosenttia yläkoululaisista liikkuu edes kevyesti välitunneilla. Sipilän hallitusohjelman tavoitteena on, että jokaisen koulupäivän aikana oppilaille kertyisi tunti liikunta. Tavoitteen saavuttamiseksi on olennaista, että myös välitunnit olisivat fyysisesti aktiivisempia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaiset asiat edistävät ja haittaavat yläkouluikäisten liikkumista välitunneilla. Lisäksi selvitettiin, millaisia ehdotuksia oppilaat itse esittävät välituntiliikunnan lisäämiseksi. Tutkimusjoukko (N = 353) koostui kahden eri yläkoulun oppilaiden vastauksista. Vastauksia analysoitiin sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä. Tuloksia vertailtiin välituntiaktiivisuuden, koulun, sukupuolen ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan vahvimmin välituntiliikuntaa edistivät omat liikuntataidot ja -harrastus. Tärkeäksi välituntiliikunnan kannalta koettiin myös sosiaalinen tuki, hyvä sää ja erityisesti hauskanpito. Vahvimmin liikunta haittasi huono sää, habitus, hikoilu ja ulkonäköpaineet. Oppilaat toivoivat välituntiaktiivisuuden lisäämiseksi kouluihin enemmän liikuntavälineitä ja laajempaa välituntialuetta. Kouluihin toivottiin myös myönteisempää välituntiliikuntakulttuuria, jossa liikkumista välitunneilla ei pidettäisi outona tai nolona. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää mahdollisen välituntiliikunnan olevan tällä hetkellä varsin lajipainoitteista. Liikuntaan osallistutaan vain, jos omaa hyvät liikuntataidot ja liikunnallisen varustuksen. Välituntilaktiivisuuden lisäämiseksi voisi olla perusteltua jättää lajit kokonaan pois välitunneilta, jotta useampi oppilas rohkenisi lähteä mukaan välituntiliikuntaan. Tällöin liikkuminen ei olisi välttämättä myöskään niin totista, vaan oppilaiden toivomat hauskanpito ja kavereiden kanssa tekeminen olisivat olennaisinta.

“Ulkona on se kaikki luonto ympärillä ja sisäl on nää seinät.” Tutkimus alkuopetusikäisen lapsen luontosuhteesta ja ulkona oppimisen kokemuksista

Tutkimuksen aiheena on toisen luokan oppilaiden luontosuhde sekä heidän kokemuksensa ulkona oppimisesta. Aiempien tutkimusten mukaan lapset viettävät nykypäivänä yhä vähemmän vapaa-aikaa ulkona. Lisäksi useista tutkimuksista käy ilmi lasten ja nuorten luonnosta vieraantuminen ja luontosuhteen heikkeneminen. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisia luontosuhteita alkuopetusikäisillä on ja miten he kokevat ulkona oppimisen. Ulkona oppimista on tutkittu kansainvälisesti jo melko paljon ja siitä saatavat hyödyt muun muassa motivaation ja hyvinvoinnin kannalta ovat tulleet esiin tutkimuksissa. Tutkimuksen aihe on siis tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, mutta Suomessa vielä melko vähän tutkittu. Tutkimus toteutettiin eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa ja siihen osallistui kaksi 2. luokkaa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta: alkukyselystä, teemahaastatteluista ja piirroksista. Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Tutkimuksen ensimmäisenä päätuloksena voidaan esittää, että lasten luontosuhde on melko kahtiajakautunut positiivisiin ja luonnosta vieraantuneisiin. Toisena päätuloksena voidaan esittää, että ulkona oppiminen koetaan enemminkin retkeksi kuin perinteiseksi oppitunniksi. Ulkona oppimisen kokemukset olivat vähäisiä, mutta kauttaaltaan positiivisia. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kotiympäristöllä on suuri merkitys luontosuhteen muodostumisessa, sillä monilla positiivisesti luontoon suhtautuvilla oli paljon vapaa-ajan luontokokemuksia. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa luontosuhteen vaikuttavan suhtautumiseen ulkona oppimista kohtaan. Ulkona oppimisen kokemukset liittyivät enemmän siihen, mitä on tehty ja suurin osa oppilaista koki ulkona oppimisen mielekkäänä, vaikka vapaa-ajan luontokokemuksia olisi ollut hyvin vähän. Aineistosta kävi ilmi oppilaiden kiinnostus tutkivaa ja toiminnallista oppimista kohtaan sekä kokemukset syvällisemmästä oppimisesta konkreettisen tekemisen ansiosta. Tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta, että ulkona oppiminen voi olla hyvä lisä opetukseen hyvinvoinnin, motivoinnin sekä käytännön taitojen oppimisen kannalta.

Reaction time assessment in children with ADHD

Attention deficit, impulsivity and hyperactivity are the cardinal features of attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) but executive function (EF) disorders, as problems with inhibitory control, working memory and reaction time, besides others EFs, may underlie many of the disturbs associated with the disorder. OBJECTIVE: To examine the reaction time in a computerized test in children with ADHD and normal controls. METHOD: Twenty-three boys (aged 9 to 12) with ADHD diagnosis according to Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, 2000 (DSM-IV) criteria clinical, without comorbidities, Intelligence Quotient (IQ) >89, never treated with stimulant and fifteen normal controls, age matched were investigated during performance on a voluntary attention psychophysical test. RESULTS: Children with ADHD showed reaction time higher than normal controls. CONCLUSION: A slower reaction time occurred in our patients with ADHD. This findings may be related to problems with the attentional system, that could not maintain an adequate capacity of perceptual input processes and/or in motor output processes, to respond consistently during continuous or repetitive activity.

A qualitative study of Australian GPs' attitudes and practices in the diagnosis and management of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD)

Background. The importance of general practice involvement in the care of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is increasing due to the rising numbers of patients who present with the disorder. It has been suggested by consensus bodies that GPs should be identifying and referring patients at the severe end of the ADHD spectrum and managing those with less severe symptoms. However, GPs' views of their role in ADHD care are unknown. Objective. Our aim was to explore the attitudes and practices of Australian GPs towards the diagnosis and management of ADHD. Methods. We conducted a series of focus groups to explore GPs' beliefs regarding the causes of ADHD, their perceived role in ADHD diagnosis and management and their views on the role of behaviour therapies and pharmacotherapies in ADHD management. The subjects were 28 GPs in six focus groups. Results. GPs in this study did not want to be the primary providers of care for patients with ADHD. Participants indicated a preference to refer the patient to medical specialists for diagnosis and treatment of ADHD, and expressed low levels of interest in becoming highly involved in ADHD care. Concerns about overdiagnosis and misdiagnosis of the disorder, diagnostic complexity, time constraints, insufficient education and training about the disorder, and concerns regarding misuse and diversion of stimulant medications were the reasons cited for their lack of willingness. Conclusions. The Australian GPs in this study identify a role for themselves in ADHD care which is largely supportive in nature, and involves close liaison with specialist services.

ADHD in a representative sample of the Brazilian population: estimated prevalence and comparative adequacy of criteria between adolescents and adults according to the item response theory

Background: Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a clinically significant disorder in adulthood, but current diagnostic criteria and instruments do not seem to adequately capture the complexity of the disorder in this developmental phase. Accordingly, there are limited data on the proportion of adults affected by the disorder, specially in developing countries. Method: We assessed a representative household sample of the Brazilian population for ADHD with the Adult ADHD Self-report Scale (ASRS) Screener, and evaluated the instrument according to the Rasch model of item response theory. Results: The sample was comprised by 3007 individuals, and the overal prevalence of positive screeners for ADHD was 5.8% [95% confidence interval (CI), 4.8-7.0]. Rasch analyses revealed the misfitt of the overall sample to expectations of the model. The evaluation of the sample stratified by age revealed that data for adolescents showed a signficant fittnes to the model expectations, while items completed by adults were not adequated. Conclusions: The lack of fitness to the model for adult respondents challenges the possibility of a linear transformation of the ordinal data into interval measures and the utilization of parametric analyses of data. This result suggests that diagnostic criteria and instruments for adult ADHD must take into account a developmental perspective. Moreover, it calls for further evaluation of currently employed research methods in light of modern theories of psychometrics. Copyright (C) 2010 John Wiley & Sons, Ltd.

Implications of Extending the ADHD Age-of-Onset Criterion to Age 12: Results from a Prospectively Studied Birth Cohort

Objective: To evaluate whether including children with onset of symptoms between ages 7 and 12 years in the ADHD diagnostic category would: (a) increase the prevalence of the disorder at age 12, and (b) change the clinical and cognitive features, impairment profile, and risk factors for ADHD compared with findings in the literature based on the DSM-IV definition of the disorder. Method: A birth cohort of 2,232 British children was prospectively evaluated at ages 7 and 12 years for ADHD using information from mothers and teachers. The prevalence of diagnosed ADHD at age 12 was evaluated with and without the inclusion of individuals who met DSM-IV age-of-onset criterion through mothers` or teachers` reports of symptoms at age 7. Children with onset of ADHD symptoms before versus after age 7 were compared on their clinical and cognitive features, impairment profile, and risk factors for ADHD. Results: Extending the age-of-onset criterion to age 12 resulted in a negligible increase in ADHD prevalence by age 12 years of 0.1%. Children who first manifested ADHD symptoms between ages 7 and 12 did not present correlates or risk factors that were significantly different from children who manifested symptoms before age 7. Conclusions: Results from this prospective birth cohort might suggest that adults who are able to report symptom onset by age 12 also had symptoms by age 7, even if they are not able to report them. The data suggest that the prevalence estimate, correlates and risk factors of ADHD will not be affected if the new diagnostic scheme extends the age-of-onset criterion to age 12. J. Am. Acad. Child Adolesc. Psychiatry, 2010;49(3):210-216.

Lack of Association Between a 3 ` UTR VNTR Polymorphism of Dopamine Transporter Gene (SLC6A3) and ADHD in a Brazilian Sample of Adult Patients

Objective: To investigate a possible association between a 3`UTR VNTR polymorphism of the dopamine transporter gene (SLC6A3) and ADHD in a Brazilian sample of adult patients. Method: Study Case-control with 102 ADHD adult outpatients (DSM-IV criteria) and 479 healthy controls. The primers` sequence used were: 3`UTR-Forward: 5`TGT GGT GAT GGG AAC GGC CTG AG 3` and 3`UTR-Reverse: 5`CTT CCT GGA GGT CAC GGC TCA AGG 3`. Alleles of the 3`UTR were coded according to their number of repeats: 6- repeat 320 bp (allele 6), 8- repeat 400 bp (allele 8), 9-repeat 480 bp (allele 9), 10- repeat 480 bp (allele 10), and 11- repeat 520 bp (allele 11). Results: There were no allelic (chi(2) = 2.67, 5df, p = .75) and genotypic (chi(2) = 7.20, 1df, p = .61) association between adult ADHD and VNTR 3`UTR polymorphism of SLC6A3. Conclusion: Our findings do not support SLC6A3 as marker genetic susceptibility factor in adult ADHD. More comprehensive polymorphism coverage within the SLC6A3 region should be conducted in larger samples, including comparisons in clinical subgroups, and in samples with different ethnic backgrounds. (J. of Att. Dis. 2011; 15(4) 305-309)

A NEUROECONOMIC MODELING OF ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY DISORDER (ADHD)

In this paper we present a new neuroeconomics model for decision-making applied to the Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD). The model is based on the hypothesis that decision-making is dependent on the evaluation of expected rewards and risks assessed simultaneously in two decision spaces: the personal (PDS) and the interpersonal emotional spaces (IDS). Motivation to act is triggered by necessities identified in PDS or IDS. The adequacy of an action in fulfilling a given necessity is assumed to be dependent on the expected reward and risk evaluated in the decision spaces. Conflict generated by expected reward and risk influences the easiness (cognitive effort) and the future perspective of the decision-making. Finally, the willingness (not) to act is proposed to be a function of the expected reward (or risk), adequacy, easiness and future perspective. The two most frequent clinical forms are ADHD hyperactive (AD/HDhyp) and ADHD inattentive (AD/HDdin). AD/HDhyp behavior is hypothesized to be a consequence of experiencing high rewarding expectancies for short periods of time, low risk evaluation, and short future perspective for decision-making. AD/HDin is hypothesized to be a consequence of experiencing high rewarding expectancies for long periods of time, low risk evaluation, and long future perspective for decision-making.

A strategic plan for “ADHD Project”

A Work Project, presented as part of the requirements for the Award of a Masters Degree in Management from the NOVA – School of Business and Economics

Wood density of trees in black water floodplains of Rio Jaú National Park, Amazonia, Brazil

The Jaú National Park is the largest protected forested area in the world. The Vitória Amazônica Foundation is working towards understanding its ecosystem, to which this paper contributes. Wood density was analysed in 27 common tree species growing in the blackwater flood-plains of the Rio Jaú, an affluent of the Rio Negro (Amazonia, Brazil). Wood was sampled with an increment borer. Mean wood density of the analysed species ranged from 0.35 to 0.87 g cm-3. The mean of all sampled species was 0.67 g cm-3 (st. dev. 0.13). Lowest density was found for Hevea spruceana with 0.32 g cm-3 and highest for Crudia amazonica with 0.9 g cm-3.

Estudo antropométrico da população infantil da calha do Rio Negro, Amazonas, Brasil. III - parque nacional do Jaú

Foi realizado no Parque Nacional do Jaú (1999) estudo transversal, onde avaliou-se o estado nutricional de 49 pré-escolares e 130 escolares, adotando-se os critérios propostos pela OMS (1986). Segundo estes critérios, 23,9% dos pré-escolares e 9,4% dos escolares apresentavam inadequação no indicador "altura/idade" (desnutrição crônica). A inadequação no indicador "peso/altura" (desnutrição aguda) foi constatada em apenas 2,2% dos pré-escolares e 1,6% dos escolares. Estes resultados evidenciam as precárias condições de saúde e nutrição da referida população.

Dinastíneos (Coleoptera, Scarabaeidae, Dynastinae) do parque nacional do Jaú, Amazonas, Brasil

Besouros dinastíneos foram coletados no Parque Nacional do Jaú, Estado do Amazonas, entre julho de 1993 a junho 1996, em dias de Lua minguante e nova, em 5 localidades diferentes, abrangendo principalmente a região dos baixos cursos dos rios Jaú, Carabinani e Unini. Utilizou-se para as coletas luz mista de mercúrio de 250 W e duas lâmpadas ultra-violeta, black-light (BL) e black-light blue (BLB), sobre um lençol branco em períodos diários de 12 horas consecutivas. Foram identificadas 34 espécies de 14 gêneros, sendo as espécies da tribo Cyclocephalini as mais representadas (19 espécies), seguidas por Oryetini (6 spp.), Phileurini (4 spp.), Pentodontini (3 spp.) e Dynastini com 2 espécies.