Evidence of genetic association between TNFRSF1A encoding the p55 tumour necrosis factor receptor, and ankylosing spondylitis in UK Caucasians

Objectives: To replicate the possible genetic association between ankylosing spondylitis (AS) and TNFRSF1A. Methods: TNFRSF1A was re-sequenced in 48 individuals with AS to identify novel polymorphisms. Nine single nucleotide polymorphisms (SNPs) in TNFRSF1A and 5 SNPs in the neighbouring gene SCNN1A were genotyped in 1604 UK Caucasian individuals with AS and 1019 matched controls. An extended study was implemented using additional genotype data on 8 of these SNPs from 1400 historical controls from the 1958 British Birth Cohort. A meta-analysis of previously published results was also undertaken. Results: One novel variant in intron 6 was identified but no new coding variants. No definite associations were seen in the initial study but in the extended study there were weak associations with rs4149576 (p=0.04) and rs4149577 (p=0.007). In the metaanalysis consistent, somewhat stronger associations were seen with rs4149577 (p=0.002) and rs4149578 (p=0.006). Conclusions: These studies confirm the weak genetic associations between AS and TNFRSF1A. In view of the previously reported associations of TNFRSF1A with AS, in Caucasians and Chinese, and the biological plausibility of this candidate gene, replication of this finding in well powered studies is clearly indicated.

Australian data do not support current pharmaceutical benefits scheme criteria for use of tumour necrosis factor-α inhibitors in ankylosing spondylitis

On the basis of local data, we write in support of the conclusions of Smith and Ahern that current Pharmaceu- tical Benefits Scheme (PBS) criteria for tumour necrosis factor (TNF)-a inhibitors in ankylosing spondylitis (AS) are not evidence-based. 1 As a prerequisite to the appropriate use of biological therapy in AS, three aspects of the disease need to be defined: (i) diagnosis, (ii) activity and (iii) therapeutic failure (Table 1)....

The effect of transforming growth factor β1 gene polymorphisms in ankylosing spondylitis

Objectives. To determine whether genetic polymorphisms in or near the transforming growth factor β1 (TGFB1) locus were associated d with susceptibility to or severity of ankylosing spondylitis (AS). Methods. Five intragenic single-nucleotide polymorphisms (SNP) and three microsatellite markers flanking the TGFB1 locus were genotyped. Seven hundred and sixty-two individuals from 184 multiplex families were genotyped for the microsatellite markers and two of the promoter SNPs. One thousand and two individuals from 212 English and 170 Finnish families with AS were genotyped for all five intragenic SNPs. A structured questionnaire was used to assess the age of symptom onset, disease duration and disease severity scores, including the BASDAI (Bath Ankylosing Spondylitis Disease Activity Index) and BASFI (Bath Ankylosing Spondylitis Functional Index). Results. A weak association was noted between the rare TGFB1 + 1632 T allele and AS in the Finnish population (P = 0.04) and in the combined data set (P = 0.03). No association was noted between any other SNPs or SNP haplotype and AS, even among those families with positive non-parametric linkage scores. The TGFB1 +1632 polymorphism was also associated with a younger age of symptom onset (English population, allele 2 associated with age of onset greater by 4.2 yr, P = 0.05; combined data set, allele 2 associated with age of onset greater by 3.2 yr, P = 0.02). A haplotype of coding region SNPs (TGFB1 +869/ +915+1632 alleles 2/1/2) was associated with age of symptom onset in both the English parent-case trios and the combined data set (English data set, haplotype 2/1/2 associated with age of onset greater by 4.9 yr, P = 0.03; combined data set, haplotype 2/1/2 associated with greater age of onset by 4.2 yr, P = 0.006). Weak linkage with AS susceptibility was noted and the peak LOD score was 1.3 at distance 2 cM centromeric to the TGFB1 gene. No other linkage or association was found between quantitative traits and the markers. Conclusion. This study suggests that the polymorphisms within the TGFB1 gene play at most a small role in AS and that other genes encoded on chromosome 19 are involved in susceptibility to the disease.

The potential role of a late gene expression factor, lef2, from Bombyx mori nuclear polyhedrosis virus in very late gene transcription and DNA replication

Several late gene expression factors (Lefs) have been implicated in fostering high levels of transcription from the very late gene promoters of polyhedrin and p10 from baculoviruses. We cloned and characterized from Bombyx mori nuclear polyhedrosis virus a late gene expression factor (Bmlef2) that encodes a 209-amino-acid protein harboring a Cys-rich C-terminal domain. The temporal transcription profiles of lef2 revealed a 1.2-kb transcript in both delayed early and late periods after virus infection. Transcription start site mapping identified the presence of an aphidicolin-sensitive late transcript arising from a TAAG motif located at -352 nucleotides and an aphidicolin-insensitive early transcript originating from a TTGT motif located 35 nucleotides downstream to a TATA box at -312 nucleotides, with respect to the +1 ATG of lef2. BmLef2 trans-activated very late gene expression from both polyhedrin and p10 promoters in transient expression assays. Internal deletion of the Cys-rich domain from the C-terminal region abolished the transcriptional activation. Inactivation of Lef2 synthesis by antisense lef2 transcripts drastically reduced the very late gene transcription but showed little effect on the expression from immediate early promoter. Decrease in viral DNA synthesis and a reduction in virus titer were observed only when antisense lef2 was expressed under the immediate early (ie-1) promoter. Furthermore, the antisense experiments suggested that lef2 plays a direct role in very late gene transcription.

Constraining the low-energy pion electromagnetic form factor with space-like and phase of time-like data

The Taylor coefficients c and d of the EM form factor of the pion are constrained using analyticity, knowledge of the phase of the form factor in the time-like region, 4m(pi)(2) <= t <= t(in) and its value at one space-like point, using as input the (g - 2) of the muon. This is achieved using the technique of Lagrange multipliers, which gives a transparent expression for the corresponding bounds. We present a detailed study of the sensitivity of the bounds to the choice of time-like phase and errors present in the space-like data, taken from recent experiments. We find that our results constrain c stringently. We compare our results with those in the literature and find agreement with the chiral perturbation-theory results for c. We obtain d similar to O(10) GeV-6 when c is set to the chiral perturbation-theory values.

Comparative proteomics of uropathogenic Escherichia coli during growth in human urine identify UCA-like (UCL) fimbriae as an adherence factor involved in biofilm formation and binding to uroepithelial cells

Uropathogenic Escherichia coli (UPEC) are the primary cause of urinary tract infection (UTI) in humans. For the successful colonisation of the human urinary tract, UPEC employ a diverse collection of secreted or surface-exposed virulence factors including toxins, iron acquisition systems and adhesins. In this study, a comparative proteomic approach was utilised to define the UPEC pan and core surface proteome following growth in pooled human urine. Identified proteins were investigated for subcellular origin, prevalence and homology to characterised virulence factors. Fourteen core surface proteins were identified, as well as eleven iron uptake receptor proteins and four distinct fimbrial types, including type 1, P, F1C/S and a previously uncharacterised fimbrial type, designated UCA-like (UCL) fimbriae in this study. These pathogenicity island (PAI)-associated fimbriae are related to UCA fimbriae of Proteus mirabilis, associated with UPEC and exclusively found in members of the E. coli B2 and D phylogroup. We further demonstrated that UCL fimbriae promote significant biofilm formation on abiotic surfaces and mediate specific attachment to exfoliated human uroepithelial cells. Combined, this study has defined the surface proteomic profiles and core surface proteome of UPEC during growth in human urine and identified a new type of fimbriae that may contribute to UTI.

Accounting for individual variability in the von Bertalanffy growth model

Estimation of von Bertalanffy growth parameters has received considerable attention in fisheries research. Since Sainsbury (1980, Can. J. Fish. Aquat. Sci. 37: 241-247) much of this research effort has centered on accounting for individual variability in the growth parameters. In this paper we demonstrate that, in analysis of tagging data, Sainsbury's method and its derivatives do not, in general, satisfactorily account for individual variability in growth, leading to inconsistent parameter estimates (the bias does not tend to zero as sample size increases to infinity). The bias arises because these methods do not use appropriate conditional expectations as a basis for estimation. This bias is found to be similar to that of the Fabens method. Such methods would be appropriate only under the assumption that the individual growth parameters that generate the growth increment were independent of the growth parameters that generated the initial length. However, such an assumption would be unrealistic. The results are derived analytically, and illustrated with a simulation study. Until techniques that take full account of the appropriate conditioning have been developed, the effect of individual variability on growth has yet to be fully understood.

Groucho homologue Grg5 interacts with the transcription factor Runx2-Cbfa1 and modulates its activity during postnatal growth in mice

Runx2-Cbfal, a Runt transcription factor, plays important roles during skeletal development. It is required for differentiation and function of osteoblasts. In its absence, chondrocyte hypertrophy is severely impaired and there is no vascularization of cartilage templates during skeletal development. These tissue-specific functions of Runx2 are likely to be dependent on its interaction with other proteins. We have therefore searched for proteins that may modulate the activity of Runx2. The yeast two-hybrid system was used to identify a groucho homologue, Grg5, as a Runx2-interacting protein. Grg5 enhances Runx2 activity in a cell culture-based assay and by analyses of postnatal growth in mice we demonstrate that Grg5 and Runx2 interact genetically. We also show that Runx2 haploinsufficiency in the absence of Grg5 results in a more severe delay in ossification of cranial sutures and fontanels than occurs with Runx2 haploinsufficiency on a wild-type background. Finally, we find shortening of the proliferative and hypertrophic zones, and expansion of the resting zone in the growth plates of Runx2(+/-)Grg5(-/-) mice that are associated with reduced Ihh expression and Indian hedgehog (Ihh) signaling. We therefore conclude that Grg5 enhances Runx2 activity in vivo.

Da hatte das Pferd die Nüstern voll. Gebrauch und Funktion von Phraseologie im Kinderbuch : Untersuchungen zu Erich Kästner und anderen Autoren

Da hatte das Pferd die Nüstern voll. Gebrauch und Funktion von Phraseologie im Kinderbuch. Untersuchungen zu Erich Kästner und anderen Autoren. [Da hatte das Pferd die Nüstern voll. Fraseologian käyttö ja tehtävä lastenkirjallisuudessa. Tutkimuksia Erich Kästnerin ja muiden kirjailijoiden tuotannossa.] Usein oletetaan, että idiomit ovat lapsille vaikeita ymmärtää, koska niiden merkitystä ei voi kokonaisuudessaan johtaa rakenteeseen kuuluvien yksittäisten sanojen merkityksestä. Silti lastenkirjallisuudessa idiomeja käytetään paljon ja monessa eri tehtävässä. Tässä tutkimuksessa tarkistetaan fraseologian (idiomien ja sanalaskujen) käytön koko skaala saksankielisessä lastenkirjallisuudessa Erich Kästnerin (1899-1976) klassikoista tähän päivään asti. Kolmen eri korpuksen avulla (905 idiomiesimerkkiä kuudesta Kästnerin lastenkirjasta, 333 idiomia kahdesta Kästnerin aikuisromaanista ja 580 esimerkkiä kuudesta eri kirjailijoiden kirjoittamasta lastenkirjasta) pyritään vastamaan mm. seuraaviin kysymyksiin: Kuinka paljon ja minkälaisia idiomeja teksteissä käytetään? Miten idiomit sijoitetaan teksteihin, minkälaisia suhteita kontekstiin rakentuu? Millaisia eroavaisuuksia idiomien käytössä on havaittavissa ensinnäkin saman kirjailijan (Kästnerin) lastenkirjojen ja aikuisille tarkoitettujen kirjojen välillä sekä toisaalta eri kirjailijoiden kirjoittamien lastenkirjojen välillä? Tutkimuksesta käy ilmi, että idiomien käyttö vaihtelee lastenkirjallisuudessa ensisijaisesti kirjailijoittain, joka näkyy erilaisten ’fraseologisten profiilien’ esiintyminä. Parafraasien käyttö (idiomin rinnalle asetetaan synonyyminen ei-idiomaattinen ilmaisu) on varsin yleistä kaikissa tutkituissa lastenkirjoissa. Kästnerin lastenkirjoissa parafraasin käyttö on selvästi yleisempää kuin aikuisromaaneissa. Näyttää siltä, että lastenkirjallisuudessa siis tietoisesti tai tiedostumatta otetaan huomioon lasten rajoitettu fraseologinen kompetenssi.

A Current Source Inverter Fed Induction Motor Drive with Power Factor Angle Control Using Microprocessor

This paper describes a method of adjusting the stator power factor angle for the control of an induction motor fed from a current source inverter (CSI) based on the concept of space vectors (or park vectors). It is shown that under steady state, if the torque angle is kept constant over the entire operating range, it has the advantage of keeping the slip frequency constant. This can be utilized to dispose of the speed feedback and simplify the control scheme for the drive, such that the stator voltage integral zero crossings alone can be used as a feedback for deciding the triggering instants of the CSI thyristors under stable operation of the system. A closed-loop control strategy is developed for the drive based on this principle, using a microprocessor-based control system and is implemented on a laboratory prototype CSI fed induction motor drive.

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Übersetzen beim Lernen von Fremdsprachen : Übersetzungsaufgaben der Fremdsprache Deutsch im Lernmaterial und in der Abiturprüfung der finnischen gymnasialen Oberstufe

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.

The fishery and reproductive biology of Barking crayfish, Linuparus trigonus (Von Siebold, 1824) along Queenslands east coast

This paper describes the fishery and reproductive biology for Linuparus trigonus obtained from trawl fishermen operating off Queensland’s east coast, Australia. The smallest mature female lobster measured 59.8 mm CL, however, 50% maturity was reached between 80 and 85 mm CL. Brood fecundity (BF) was size dependent and ranged between 19,287 and 100,671 eggs in 32 females from 59.8 to 104.3 mm CL. The relationship was best described by the power equation BF = 0.1107*CL to the power of 2.9241 (r to the power of 2 = 0:74). Egg size ranged from 0.96 to 1.12 mm in diameter (mean = 1:02 (+or-) 0:01 mm). Egg weight and size were independent of lobster size. Length frequencies displayed multi-modal distributions.The percentage of female to male lobsters was relatively stable for small size classes (30 to 70 mm CL; 50.0 to 63.6% females), but female proportions rose markedly between 75 and 90 mm (72.2 to 85.4%) suggesting that at the onset of sexual maturity female growth rates are reduced. In size classes greater than 95 mm, males were numerically dominant. A description of the L. trigonus fishery in Queensland is also detailed.