Välähdyksiä itämaisesta kauneudesta

Kirjallisuusarvostelu

Foot Health In Older People - Development of a preventive, evaluative instrument for nurses

Foot health is a part of overall health in every age group and its importance increases during ageing. Health care professionals are in a vital position for preventing foot health problems, and identifying and caring them in older people. Despite the rather high number of studies conducted in the field of foot health in older people, reliable and valid nurse-administered foot health assessment instruments seem to be lacking. By identifying foot health in older people, it is possible to develop nursing interventions to enhance safe, independent living at home. The purpose of this three-phase study was to develop an instrument to assess the level of foot health in older people and evaluate foot care practices from the perspective of older people themselves and nurses in home care. The ultimate goal is to prevent foot health problems by increasing the attention paid to older people’s feet and recognizing those foot health problems which need further care; thus not focus on different foot health problems. The study was conducted in different phases and contexts. In phase 1, a descriptive design with a literature review from the Medline (R) and CINAHL databases to explore foot health in older people and nurses’ role in foot health care and pre-post design intervention study in nursing home with nursing staff (n=16) and older residents (n=43) were conducted. In phase 2, a descriptive and explorative study design was employed to develop an instrument for assessing foot health in older people (N=651, n=309, response rate 47%) and explore the psychometrics of the instrument. The data were collected from sheltered housing and home care settings. Finally, in phase 3, descriptive and explorative as well as cross-sectional correlational survey designs were used to assess foot health and evaluate the foot self-care activities of older people (N=651, n=309, response rate 47%) and to describe foot care knowledge and caring activities of nurses (N=651, n=322, response rate 50%) in home care in Finland. To achieve this, the Foot Health Assessment Instrument (FHAI) developed in phase 2 was used; at the same time, this large sample also was used for the psychometric evaluation of the FHAI. The data analysis methods used in this study were content analysis, descriptive and inferential statistics including factor and multivariate analysis. Many long-term diseases can manifest in feet. Therefore, the FHAI, developed in this study consisted of items relating to skin and nail health, foot structure and foot pain. The FHAI demonstrated acceptable preliminary psychometric properties. A great deal of different foot health problems in older people were found of which edema, dry skin, thickened and discoloured toenails and hallux valgus were the most prevalent foot health problems. Moreover, many older people had difficulties in performing foot self-care. Nurses’ knowledge of foot care was insufficient and revealed a need for more information and continuing education in matters relating to foot care in older people. Instead, nurses’ foot care activities were mainly adequate, though the findings indicate the need for updating foot care activities to correspond with the evidence found in the field of foot care. Practical implications are presented for nursing practice, education and administration. In future, research should focus on developing interventions for older people and nurses to promote foot health in older people and to prevent foot health problems, as well as for further development of the FHAI.

Strategic Innovation Management Based on Three Dimensions

This thesis examines innovation development needs of firms in a remote rural region. The perspective of the study is in strategic innovation management and three dimensions of innovation development: innovation environment, value delivery and innovation capability. The framework is studied with a theoretical and methodological approach in the context of the development of a regional innovation system and the defining of innovation development needs. The thesis is based on existing innovation management literature, expanding it by examining the features of the three dimensions. The empirical data of the study comprise 50 purposefully selected firms within the region of Pielinen Karelia located in Eastern Finland. Most of the firms (70%) included in the study represent manufacturing firms, and over 90% are small and medium-sized enterprises. The research data consist of two questionnaires and an interview, which were done during 2011 in the connection of a regional development project. The point of view of the research is in regional development and harnessing the innovation capability of the firms within the region. The principal research approach applies soft systems methodology. The study explores the means to foster the innovativeness of firms from the viewpoints of innovation environment, innovation capability and value delivery. In closer detail, the study examines relations between the innovation capability factors, differences in innovation development needs within the value delivery system, between sectors and between firm size categories. The thesis offers three major contributions. First, the study extends earlier research on strategic innovation management by connecting the frameworks of innovation capability, innovation environment and value delivery process to the defining of innovation development needs at the regional level. The results deepen knowledge especially concerning practice-based innovation, peripheral regions and smaller firms. Second, the empirical work, based on a case study, confirms the existence of a structural connection integrating five factors of innovation capability. Statistical evidence is provided especially for the positive impacts of the improvement of absorption capability, marketing capability and networking capability, which are the main weaknesses of firms according to the study. Third, the research provides a methodological contribution by applying the innovation matrix in the defining of the innovation development needs of firms. The study demonstrates how the matrix improves possibility to target policy instruments and innovation services more efficiently through indicating significant differences between the innovation support needs regarding various time horizons and phases of innovation process.

The role of customer perspective in organizational renewal. A comparative case study of knowledge-intensive business services.

The objective of this thesis was to study organizational renewal from the customer orientation perspective. Customer orientation is divided into customer relationship management and customer knowledge, which both are important components of customer related organizational renewal capabilities. The study was conducted in knowledge intensive business service firms, which are required to renew their strategy, operations and processes constantly in order to gain and sustain competitive advantage. In the empirical research, two companies were studied, both offering services to their customers. The analysis was done in two phases; first each case was analyzed individually and then the cases were compared in a cross-case analysis. The most important finding was that customer orientation is considered important but it is not being utilized for organizational renewal in full capacity.

Arvostrategian ja kasvustrategian kansainvälinen vertailu

Tutkielmassa tarkastellaan kahta osakesijoittamisessa käytettävää sijoitusstrategiaa eli arvo- ja kasvustrategiaa. Tutkielmassa tehdään myös kansainvälinen vertailu edellä mainittujen strategioiden mukaisella sijoittamisella saavutettujen tuottojen ja riskien määristä. Kansainvälisessä vertailussa erityinen kiinnostuksen kohde on sijoitustuottojen ja -riskien erot kehittyneiden ja kehittyvien osakemaerkkinoiden välillä.

Säännöstelyjen kehittämistyön vaikutukset Oulujoen vesistössä : seurannan tulokset vuosina 1999–2009

Ympäristöviranomaiset ja Oulujoen vesistön alueella toimivat voimayhtiöt tekivät vuosina 1989–1992 monitieteisen selvityksen vesistöjen säännöstelyn kehittämiseksi. Kehittämisen tavoitteina oli ottaa virkistyskäytön tarpeet ja vesiluonnon tilaan vaikuttavat tekijät paremmin huomioon, mutta säilyttää säännöstelyn alkuperäinen tavoite, eli palvella energiantuotantoa sekä estää tulvavahinkoja ja rantavyöryjä. Selvityksen tuloksena annettiin Oulujoen vesistön säännöstelyä, siihen liittyvää ympäristönhoitoa ja tiedotusta koskevia kehittämissuosituksia. Suositusten perusteella otettiin käyttöön järvikohtaiset kesäajan vedenkorkeuksia ohjaavat tavoitetasot ja yläsuositukset. Kehittämisselvityksen tuloksena annettuja suosituksia alettiin noudattaa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäinen suositusten seurantaselvitys tehtiin vuonna 1998 ja tässä raportissa on esitelty vuoden 2009 seurantahankkeen tulokset. Syksyn 2009 seuranta osoittaa, että suositukset ovat toteutuneet pääasiassa hyvin. Niiden toteuttamisella on saavutettu säännöstelyn kehittämisselvityksessä asetettuja tavoitteita. Ennen kaikkea suositukset kesäajan vedenkorkeuksissa ovat toteutuneet hyvin lukuun ottamatta Kianta- ja Vuokkijärviä. Suositusten toteutumisen seurauksena vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet ovat parantuneet. Käytössä olevat kesäajan vedenkorkeuksien tavoitetasot ja yläsuositukset ovat selvityksen perusteella tarpeelliset, ja suurin osa vesistön käyttäjistä pitääkin vedenkorkeuksia sopivana juhannuksesta elokuulle. Tarkastellun ajanjakson aikana Kianta- ja Vuokkijärvien vedenpintaa on jouduttu laskemaan voimalaitosten korjausten vuoksi; kesällä 2003 Ämmän ja Aittokosken voimalaitosten peruskorjauksen, kesällä 2005 Aittokosken voimalaitoksen turbiinin uusimisen ja kesällä 2008 Seitenoikean voimalaitoksen peruskorjauksen takia. Lisäksi erityisen matalia vedenkorkeuksia esiintyi kuivina vuosina 2003 ja 2006. Eri aikoina toteutettujen kasvillisuusseurantojen tulosten tulkintaa haittaavat voimakkaasti erot seurantamenetelmissä. Vuoden 2009 seurantatutkimuksen tulosten tulkintaa hankaloitti myös havaintovuoden 2003 poikkeuksellisen alhaiset vedenkorkeudet, jotka lisäsivät merkittävästi pienten häiriölajien lukumäärää säännösteltyjen järvien rantavyöhykkeellä. Vedenkorkeusanalyysin perusteella pitäisi tilanteen kasvillisuuden kannalta olla kuitenkin parantunut ja kasvillisuuden vyöhykkeisyyden olla paremmin kehittynyttä ja vakiintuneempaa verrattuna aiempiin tarkasteltuihin ajanjaksoihin. Kasvillisuuden strategia-analyysin perusteella voidaan todeta, että ylempi rantavyöhyke on vakiintuneempaa ja eroosion ja jään vaikutukset kasvillisuuteen ovat vähentyneet. Järvien vedenkorkeuden säännöstelyn on arvioitu vaikuttaneen negatiivisesti kalastoon pohjaeläinten muodostamien ravintovarojen vähenemisen takia. Säännösteltyjen kohdejärvien pohjaeläimistö erosi pääsääntöisesti vertailujärvien eläimistöstä, etenkin koostumuksensa perusteella. Rantavyöhykkeen eläimistö erosi vähiten lievemmin säännösteltyjen järvillä ja eniten voimakkaammin säännöstellyillä järvillä. Kuitenkin Oulujoen vesistön säännöstelyjen muutokset suosituksia edeltävän ja sen jälkeisen ajanjakson välillä ovat olleet pohjaeläimistön kannalta hyvin pieniä eikä pohjaeläinaineiston koostumuksessa tai runsaudessa ei ole havaittavissa sellaisia eroja tai yhdenmukaista kehityssuuntaa, jotka olisi yhdistettävissä säännöstelyssä toteutuneisiin muutoksiin ajanjaksojen välillä. Säännöstely vaikuttaa kalojen lisääntymiseen ja ravintovaroihin, sillä se voi heikentää pohjaeläimistön ja rantaeläinplanktonin elinolosuhteita sekä vaikeuttaa mädin säilymistä ja vähentää sopivien lisääntymisalueiden määrää. Säännöstelykäytännön muutoksen vaikutusta kalastoon on vaikea arvioida käytettävissä olevien saalis- tai yksikkösaalistietojen perusteella. Muutoksen mahdolliset vaikutukset kalakantoihin peittyvät samanaikaisesti istutuksissa tapahtuneisiin kalayhteisömuutoksiin. Kalastuksen suuntautumisen eri lajeihin aiheuttaa sen, että verkkokalastuksen yksikkösaaliit eivät enää välttämättä kerro todellisista muutoksista kalastossa. Vedenkorkeuksien vaihtelussa on Oulujärvellä kuitenkin tapahtunut kalakantojen kannalta myönteisiä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedotuksen tarve säännöstelyn ja vedenkorkeuksien osalta nousi kyselytutkimuksessa vahvasti esiin. Vesistön käyttäjien yleiskuva säännöstelystä on huonontunut aiemmasta seurannasta vuonna 1998 lukuun ottamatta Oulujärveä, jossa yleiskuva on parantunut. Tehtyjen vesistön ja rantojen hoito- ja kunnostustöiden hyödyllisyys koetaan hyväksi, ja suurin osa vesistön käyttäjistä on sitä miltä, että alueella tulisi tehdä lisätoimenpiteitä vesistön käytön parantamiseksi.

Välimiehen vahingonkorvausvastuu

Tutkielman tavoitteena on selvittää välimiehen vahingonkorvausoikeudellista asemaa suhteessa välimiesmenettelyn asianosaisiin ja välimiehen korvausvastuuta eri tilanteissa välimiesmenettelystä annetun lain mukaisessa sopimusperusteisessa välimiesmenettelyssä. Tutkielma on menetelmältään lainopillinen ja tutkielman aineisto koostuu pääosin oikeuskirjallisuudesta. Välimiehen ja asianosaisten välinen oikeussuhde voidaan katsoa rinnastuvan sopimussuhteeseen, mikä mahdollistaa sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun normien soveltamisen. Välimiehen korvausvastuu vaikuttaa mahdolliselta – vaikkakin käytännössä harvinaiselta – menettelyn viivästymisen, välimiehen aiheettoman tehtävästä luopumisen sekä välitystuomion mitättömyyden ja kumoamisen perusteella. Vastuu vaikuttaa syntyvän helpommin sellaisissa välimiehen velvoitteen rikkomistilanteissa, joissa välimiehen menettely ei edellytä oikeudellista harkintaa. Korvausvastuun arviointiin vaikuttavat useiden perusteiden osalta tilannekohtaiset tekijät ja välimiehen velvoitteen tulkinnanvaraisuus voi sulkea pois korvausvastuun. Välimiehen vastuun syntyminen salassapitovelvollisuuden rikkomisen perusteella on monilta osin epäselvä johtuen välimiehen salassapitovelvollisuuden heikosta normipohjasta. Vastuu välitystuomion aineellisoikeudellisen virheellisyyden perusteella vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.

Sport-based corporate social responsibility in European professional football

In the past few decades, sport has become a major business with remarkable international reach. As part of the commercial sector of sport, professional sport is said to be intrinsically different from other businesses due to its unique characteristics, such as the peculiar economics and the intense loyalty of fans. Simultaneously with the growing business aspect, sport continues to have great social and cultural impacts on our society. Sport has also become an increasingly popular means of attending social problems due to its alleged suitability for such purposes and its popular appeal. A great number of actors in the professional sport industry have long been involved in socially responsible activities, many of which have been sport-related. While Corporate Social Responsibility (CSR) has been extensively studied in general, its role in the professional sport industry has received less attention in the academic research until recently. It has been argued that due to the unique characteristics of professional sport, CSR should also be studied in this particular context. The objective of this study was to contribute to filling the research gap and increase the understanding of CSR in the context of professional sport by examining sport-related CSR realized by professional football clubs in Europe. The theoretical part of this study leaned on previous literature about using sport as a means of attending social issues and the role of CSR in professional sport industry. The empirical part of the study was carried out through web site analyses and interviews. The clubs to be examined were chosen by using purposive sampling technique and taking into consideration the accessibility and suitability of information the clubs could offer. The method used for analyzing the data was qualitative content analysis. The empirical findings were largely in line with the theoretical framework of the study. The sportrelated CSR of the clubs was concentrated on teaching the participants diverse skills and values, improving their health, encouraging social inclusion, supporting disabled people, and promoting overall participation in sport. The clubs also emphasized the importance of local communities as targets of their CSR. CSR had been an integral part of the clubs’ activities from the beginning, but there were remarkable differences between large and small clubs in terms of structured organization and realization of their CSR. Measuring and evaluation of CSR appeared to be a challenge for most clubs regardless of their size and resources. The motives for the clubs to engage in CSR seemed to be related to the clubs’ values or to their stakeholders’ interests. In general, the clubs’ CSR went beyond what the society is likely to expect from them in legal or ethical sense.