Ongelmien ratkaisun rooli asiakastyytyväisyyden hallinnassa b2b-kontekstissa

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia ongelmien ratkaisun roolia asiakastyytyväisyyden hallinnassa b2b-kontekstissa. Työn tavoitteena oli tutkia asiakkaan ongelmien ratkaisun ja asiakastyytyväisyyden välistä yhteyttä sekä tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat asiakkaan ongelmien ratkaisuun. Asiakastyytyväisyys on osa asiakaskokemusta. Tietyt asiakastyytyväisyyden piirteet ovat yhteisiä sekä b2b- että b2c-kontekstille, mutta ensin mainitulle on myös pelkästään sille ominaisia piirteitä. Ongelmien ratkaiseminen vaikuttaa yleisesti asiakastyytyväisyyteen ja sen merkitys on huomattava. Näihin aiheisiin liittyvää kirjallisuutta on työssä esitelty laajasti. Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen tapaustutkimus, jossa havaittiin, että ongelmien ratkaiseminen vaikuttaa asiakastyytyväisyyteen voimakkaasti b2b-kontekstissa. Lisäksi löydettiin muutamia keinoja tunnistaa tyytyväisyyden kannalta tärkeitä tapauksia sekä suuri joukko toimia, joilla yritykset voivat kehittää ongelmien ratkaisemista asiakastyytyväisyyttä turvaavalla tavalla.

Kuka luottaa ja mihin strategisessa kumppanuudessa? Case pankki ja kiinteistönvälitys

Tässä tutkielmassa tarkastellaan luottamuksen roolia kahden yrityksen välisessä yhteistyössä sekä sitä miten luottamus yhteistyössä rakentuu. Tavoitteena on selvittää mihin luottamus yhteistyössä kohdistuu ja mikä on henkilöityvän ja ei-henkilöityvän luottamuksen rooli. Tutkimuksen käytännöllinen tavoite on löytää keinoja, joilla yritysten johto voisi edesauttaa luottamuksen rakentumista. Lisäksi tarkastellaan sitä näyttääkö luottamuksella olevan vaikutusta yhteistyön toimivuuteen ja tuloksellisuuteen. Tämä laadullisen tutkimuksen teoreettinen osuus toteutettiin kirjallisuus-katsauksena. Empiirinen aineisto koostui haastatteluista, jotka toteutettiin molemmissa kohdeyrityksissä ja analysoitiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että luottamus on toimivan ja tu-loksellisen yhteistyön perusedellytys. Luottamus ilmenee sekä henkilöiden välisenä luottamuksena että ei-henkilöityvänä luottamuksena, jolloin se kohdistuu yritykseen, jonka kanssa yhteistyötä tehdään. Luottamus kohdistuu sekä toisen osapuolen kyvykkyyteen että hyväntahtoisuuteen. Tulosten perusteella ei pysty sanomaan onko henkilöityvällä luottamuksella tai ei-henkilöityvällä luottamuksella suurempi vaikutus yhteistyön toimivuuteen ja tuloksellisuuteen. Henkilöityvä luottamus ja ei-henkilöityvä luottamus eivät kuitenkaan kompensoi toisiaan. Tulosten perusteella näyttää siltä, että yhteistyö on tuloksellisinta kun osapuolet luottavat paitsi henkilöihin, joiden kanssa he yhteistyötä tekevät, myös kumppaniyrityksen brändiin, strategiaan sekä kaupalliseen kilpailukykyyn. Luottamusta rakentaa haastateltujen mukaan henkilösuhteiden lisäksi avoin ja selkeä tiedottaminen, ammattitaito, vuorovaikutus ja säännöllinen yhteydenpito, hyvät kokemukset ja saatu palaute, positiivinen asenne ja sitoutuminen, ongelmanratkaisukyky ja lupausten pitäminen. Yritysten johto voi rakentaa luottamusta mahdollistamalla ja vahvistamalla edellä mainittuja tekijöitä ja prosesseja.

Toimituskyvyn kehittäminen prosessin materiaalipuutteita hallitsemalla

Toimituskyky on yrityksen suorituskykyä kuvaava tekijä, jolla on merkittävä vaikutus asiakastyytyväisyyteen, erityisesti valmistusteollisuudessa. Toimituskyky muodostuu materiaalin saatavuudesta ja logistisen järjestelmän toimitusvarmuudesta, joten hyvä toimituskyky edellyttää materiaalipuutteiden hallintaa. Tämän diplomityön tavoitteena on esittää, miten toimituskykyä voidaan kehittää tilaus-toimitusprosessin materiaalipuutteita hallitsemalla. Tutkimus toteutettiin konstruktiivisella tutkimusotteella case-tutkimuksena havainnoimalla toimintaa case-yrityksessä sekä analysoimalla case-yrityksen kirjallista materiaalia ja arkistoja. Yrityksessä havaittuja materiaalipuutteisiin liittyviä ongelmia tarkasteltiin tilaus-toimitusprosessin näkökulmasta prosessijohtamisen ja systemaattisen ongelmanratkaisun teorioiden avulla. Tutkimuksen tuloksena laadittiin kolme käytännönläheistä ratkaisuehdotusta havaittuihin ongelmiin; (1) materiaalipuutteiden syy-seuraussuhteita kuvaavat ongelma-syy-seurausketjut, (2) materiaalipuutteiden ongelmanratkaisumalli systemaattisen ongelmanratkaisun tueksi sekä (3) visuaalinen tilaus-toimitusprosessimalli, joka painottaa osaprosessien yhteyttä koko prosessin toimituskykyyn ja toimitusvarmuuteen. Tulosten mukaan materiaalipuutteet tulisi käsittää prosessin laatuvirheinä, jotka antavat arvokasta tietoa siitä, että prosessissa on laatuongelmia. Tulosten perusteella yrityksen toimituskykyä voidaan kehittää havainnoimalla tilaus-toimitusprosessin laatuvirheitä, selvittämällä laatuvirheiden syy-seuraussuhteet systemaattisesti ongelmanratkaisumallia hyödyntäen sekä toimimalla prosessiajattelun mukaisesti tilaus-toimitusprosessin toimituskyvyn jatkuvaa parantamista tavoitellen. Tutkimusongelman tarkastelutapaa ja työn tuloksia voidaan soveltaa samankaltaisiin tapauksiin, joissa tilaus-toimitusprosessin laatuvirheet, esimerkiksi materiaalipuutteet, paljastavat kehittämistä vaativia epäkohtia prosessin toimintatavoissa. Tilaus-toimitusprosessin toimituskykyä voidaan kehittää vain, jos panostetaan ajan hallintaan ja kykyyn toimia asiakaslupausten ja sopimusten mukaisesti.

Liiketoiminnan strateginen suunnittelu: Konesali-liiketoiminta

Tässä diplomityössä selvitettiin tukkuliikkeen liiketoimintamahdollisuuksia konesali-liiketoiminnassa. Päätutkimuskysymys oli: Millainen liiketoimintamalli soveltuu kestävään arvontuotantoon tukkuliikkeelle konesali-liiketoiminnassa? Työn teoriaosassa paneudutaan strategiseen suunnitteluun, liiketoimintamalleihin ja liiketoimintamallien suunnitteluun. Teoriaosan pohjalta johdettiin vaatimukset ja luotiin viitekehys liiketoimintamallien suunnittelulle. Ongelmanratkaisu aloitettiin toimintaympäristön analyysillä, jonka pohjalta tunnistettiin liiketoimintamahdollisuuksia. Kerättyä dataa analysoitiin erilaisilla analysointimenetelmillä liikemahdollisuuksien tunnistamiseksi. Tämän jälkeen tunnistettuja liiketoimintamahdollisuuksia arvioitiin ja kaikkein potentiaalisimmat ideat kehitettiin liiketoimintamalleiksi. Työn varsinaiset tulokset jakautuvat kolmeen osaan: Toimintaympäristön analyysiin, kehitettyihin konsepteihin ja suunnitelmaan konseptien käyttöönotosta. Toimintaympäristön analyysi sisältää makro- ja mikroympäristön analysoinnin, joita voidaan hyödyntää, jos jokin liiketoimintamalleista päätetään ottaa käyttöön. Toimintaympäristön analyysin perusteella voidaan tehdä johtopäätös, etteivät tukkuliikkeen resurssit sovellu perinteiseen konesaliliiketoiminnan arvontuotantoon. Tutkimuksen tärkein tulos on kuitenkin kehitetyt liiketoimintamallit, jotka pystyvät hyödyntämään olemassa olevia resursseja ja silti olemaan kilpailukykyisiä konesali-liiketoiminnassa.

Hallintoelinten tehtävät ja palkitseminen osuustoiminnallisissa organisaatioissa

Tämä kvantitatiivisella tutkimuslomakkeella toteutettu tutkimus pyrki selvittämään, miten hallintoelinten (eri hallintoportaiden välistä) palkitsemisen oikeudenmukaisuutta voitaisiin kehittää. Tutkimus pilkkoutui pienempiin osiin, joissa selvitettiin mitä tehtävät hallintoelimissä käsittävät, mitä työn vaativuus hallintoelimissä käsittää sekä miten hallintohenkilön osaaminen, hallintotyön vaativuus ja hallinnon työskentelyprosessi vaikuttavat hallinnon palkitsemiseen. Tutkielman teoriapohja koostuu tieteellisen keskustelun hallinnon dynamiikkaa ilmentävistä teorioista, ryhmäprosessiteoriasta, työn vaativuuden osa-alueista ja rahallisen palkitsemisen oikeudenmukaisuudesta. Konteksti huomioidaan lain, osuuskunnan sääntöjen ja corporate governance -suositusten myötä. Tutkimuksen perusteella muiden paitsi hallitustehtävien osalta hallintoelinten tehtävät näyttäytyivät hieman epäselvinä hallinnon eri tehtävissä toimiville henkilöille. Puheenjohtajatehtävien osalta puheenjohtajat olivat perillä toiminnastaan kun taas muut hallintoelimet antoivat alempia arvioita puheenjohtajan toiminnan toteutumisesta listan mukaisten tehtävien mukaan. Työn vaativuus olisi tutkimuksen mukaan hyvä toteuttaa kokonaisuutena, mikäli sillä tavoitellaan hallinnon palkkioiden oikeudenmukaisuutta. Vaativuusarvioinnissa on siis hyvä huomioida niin tietotaito, ongelmanratkaisu kuin myös vastuu ja vaikuttavuus. Vaativuusarvioinnin lisäksi hallinnon työskentelyprosessin luonteeseen ja hallintohenkilön osaamiseen on syytä kiinnittää huomiota määritettäessä hallinnon palkkioiden sopivaa tasoa.

Tuotantoympäristön jatkuva parantaminen

Tutkimuksen tavoitteena oli luoda kohdeyritykseen toimintamalli, jonka avulla saadaan osallistettua työntekijät, tiiminvetäjät ja työnjohto tuotannon jatkuvaan parantamiseen sekä parannettua tuotannon takaisinkytkentää tiimitasolla. Tutkimus rajattiin pilottitiimiin sekä tiimissä olevien työpisteiden kautta reititettyihin tuotteisiin. Ennen tutkimuksen aloitusta yrityksellä oli jo olemassa sähköinen aloitejärjestelmä, mutta sen käyttö oli organisaation uudelleen järjestelyjen myötä vähentynyt. Tutkimuksen teoriaosassa tutustuttiin jatkuvan parantamisen kulttuuriin ja työkaluihin. Lisäksi tutustuttiin laadunhallinnan sisältöön, käsitteistöön ja laadunvalvontatyökaluihin sekä tuotannon mittareihin. Teorian pohjalta tutkimuksessa luotiin jatkuvan parantamisen toimintamalli, joka tunnistaa ja eliminoi prosessissa olevaa hukkaa osallistamalla pilottitiimin työntekijöitä hukkakorttien avulla. Lisäksi tutkimuksessa luotiin toimintamalli tuotannon kehitysideoiden raportointiin ja käsittelyyn. Tuotannon takaisinkytkentää kehitettiin luomalla pilottitiimiin tuloskortti sekä perustamalla yritykseen päiväkatsauskäytäntö. Tutkimuksessa suoritettiin myös toimihenkilötason kehitysprojekteja käyttäen apuna teoriassa esiteltyjä malleja ja työkaluja. Tuloksena saatiin toimintamalli, joka tuottaa työntekijämäärään suhteutettuna enemmän kehitysideoita sekä käsittelee ne tehokkaammin kuin sähköinen aloitejärjestelmä. Hukkakorteilla toteutetun hukan raportoinnin kautta tunnistettiin ja raportoitiin seitsemän viikon tarkasteluajanjakson aikana yhteensä 23,6 tuntia hukka-aikaa. Tiimin tuloskortin avulla tiimin työntekijät pystyivät viikkotasolla seuraamaan oman tiiminsä suorituskykyä tavoitearvoihin verrattuna. Tämä näkyi muun muassa tiimin suoritustason nousuna. Kehitysprojektien avulla saatiin parannettua pilottitiimin toiminnan ja tuotteiden laatua. Päiväkatsauskäytännön avulla saatiin osallistettua tiiminvetäjät ongelmaratkaisuun sekä tuotannon suorituskyvyn varmistamiseen.

Socially shared metacognitive regulation during collaborative learning processes in student dyads and small groups

Traditionally metacognition has been theorised, methodologically studied and empirically tested from the standpoint mainly of individuals and their learning contexts. In this dissertation the emergence of metacognition is analysed more broadly. The aim of the dissertation was to explore socially shared metacognitive regulation (SSMR) as part of collaborative learning processes taking place in student dyads and small learning groups. The specific aims were to extend the concept of individual metacognition to SSMR, to develop methods to capture and analyse SSMR and to validate the usefulness of the concept of SSMR in two different learning contexts; in face-to-face student dyads solving mathematical word problems and also in small groups taking part in inquiry-based science learning in an asynchronous computer-supported collaborative learning (CSCL) environment. This dissertation is comprised of four studies. In Study I, the main aim was to explore if and how metacognition emerges during problem solving in student dyads and then to develop a method for analysing the social level of awareness, monitoring, and regulatory processes emerging during the problem solving. Two dyads comprised of 10-year-old students who were high-achieving especially in mathematical word problem solving and reading comprehension were involved in the study. An in-depth case analysis was conducted. Data consisted of over 16 (30–45 minutes) videotaped and transcribed face-to-face sessions. The dyads solved altogether 151 mathematical word problems of different difficulty levels in a game-format learning environment. The interaction flowchart was used in the analysis to uncover socially shared metacognition. Interviews (also stimulated recall interviews) were conducted in order to obtain further information about socially shared metacognition. The findings showed the emergence of metacognition in a collaborative learning context in a way that cannot solely be explained by individual conception. The concept of socially-shared metacognition (SSMR) was proposed. The results highlighted the emergence of socially shared metacognition specifically in problems where dyads encountered challenges. Small verbal and nonverbal signals between students also triggered the emergence of socially shared metacognition. Additionally, one dyad implemented a system whereby they shared metacognitive regulation based on their strengths in learning. Overall, the findings suggested that in order to discover patterns of socially shared metacognition, it is important to investigate metacognition over time. However, it was concluded that more research on socially shared metacognition, from larger data sets, is needed. These findings formed the basis of the second study. In Study II, the specific aim was to investigate whether socially shared metacognition can be reliably identified from a large dataset of collaborative face-to-face mathematical word problem solving sessions by student dyads. We specifically examined different difficulty levels of tasks as well as the function and focus of socially shared metacognition. Furthermore, the presence of observable metacognitive experiences at the beginning of socially shared metacognition was explored. Four dyads participated in the study. Each dyad was comprised of high-achieving 10-year-old students, ranked in the top 11% of their fourth grade peers (n=393). Dyads were from the same data set as in Study I. The dyads worked face-to-face in a computer-supported, game-format learning environment. Problem-solving processes for 251 tasks at three difficulty levels taking place during 56 (30–45 minutes) lessons were video-taped and analysed. Baseline data for this study were 14 675 turns of transcribed verbal and nonverbal behaviours observed in four study dyads. The micro-level analysis illustrated how participants moved between different channels of communication (individual and interpersonal). The unit of analysis was a set of turns, referred to as an ‘episode’. The results indicated that socially shared metacognition and its function and focus, as well as the appearance of metacognitive experiences can be defined in a reliable way from a larger data set by independent coders. A comparison of the different difficulty levels of the problems suggested that in order to trigger socially shared metacognition in small groups, the problems should be more difficult, as opposed to moderately difficult or easy. Although socially shared metacognition was found in collaborative face-to-face problem solving among high-achieving student dyads, more research is needed in different contexts. This consideration created the basis of the research on socially shared metacognition in Studies III and IV. In Study III, the aim was to expand the research on SSMR from face-to-face mathematical problem solving in student dyads to inquiry-based science learning among small groups in an asynchronous computer-supported collaborative learning (CSCL) environment. The specific aims were to investigate SSMR’s evolvement and functions in a CSCL environment and to explore how SSMR emerges at different phases of the inquiry process. Finally, individual student participation in SSMR during the process was studied. An in-depth explanatory case study of one small group of four girls aged 12 years was carried out. The girls attended a class that has an entrance examination and conducts a language-enriched curriculum. The small group solved complex science problems in an asynchronous CSCL environment, participating in research-like processes of inquiry during 22 lessons (á 45–minute). Students’ network discussion were recorded in written notes (N=640) which were used as study data. A set of notes, referred to here as a ‘thread’, was used as the unit of analysis. The inter-coder agreement was regarded as substantial. The results indicated that SSMR emerges in a small group’s asynchronous CSCL inquiry process in the science domain. Hence, the results of Study III were in line with the previous Study I and Study II and revealed that metacognition cannot be reduced to the individual level alone. The findings also confirm that SSMR should be examined as a process, since SSMR can evolve during different phases and that different SSMR threads overlapped and intertwined. Although the classification of SSMR’s functions was applicable in the context of CSCL in a small group, the dominant function was different in the asynchronous CSCL inquiry in the small group in a science activity than in mathematical word problem solving among student dyads (Study II). Further, the use of different analytical methods provided complementary findings about students’ participation in SSMR. The findings suggest that it is not enough to code just a single written note or simply to examine who has the largest number of notes in the SSMR thread but also to examine the connections between the notes. As the findings of the present study are based on an in-depth analysis of a single small group, further cases were examined in Study IV, as well as looking at the SSMR’s focus, which was also studied in a face-to-face context. In Study IV, the general aim was to investigate the emergence of SSMR with a larger data set from an asynchronous CSCL inquiry process in small student groups carrying out science activities. The specific aims were to study the emergence of SSMR in the different phases of the process, students’ participation in SSMR, and the relation of SSMR’s focus to the quality of outcomes, which was not explored in previous studies. The participants were 12-year-old students from the same class as in Study III. Five small groups consisting of four students and one of five students (N=25) were involved in the study. The small groups solved ill-defined science problems in an asynchronous CSCL environment, participating in research-like processes of inquiry over a total period of 22 hours. Written notes (N=4088) detailed the network discussions of the small groups and these constituted the study data. With these notes, SSMR threads were explored. As in Study III, the thread was used as the unit of analysis. In total, 332 notes were classified as forming 41 SSMR threads. Inter-coder agreement was assessed by three coders in the different phases of the analysis and found to be reliable. Multiple methods of analysis were used. Results showed that SSMR emerged in all the asynchronous CSCL inquiry processes in the small groups. However, the findings did not reveal any significantly changing trend in the emergence of SSMR during the process. As a main trend, the number of notes included in SSMR threads differed significantly in different phases of the process and small groups differed from each other. Although student participation was seen as highly dispersed between the students, there were differences between students and small groups. Furthermore, the findings indicated that the amount of SSMR during the process or participation structure did not explain the differences in the quality of outcomes for the groups. Rather, when SSMRs were focused on understanding and procedural matters, it was associated with achieving high quality learning outcomes. In turn, when SSMRs were focused on incidental and procedural matters, it was associated with low level learning outcomes. Hence, the findings imply that the focus of any emerging SSMR is crucial to the quality of the learning outcomes. Moreover, the findings encourage the use of multiple research methods for studying SSMR. In total, the four studies convincingly indicate that a phenomenon of socially shared metacognitive regulation also exists. This means that it was possible to define the concept of SSMR theoretically, to investigate it methodologically and to validate it empirically in two different learning contexts across dyads and small groups. In-depth micro-level case analysis in Studies I and III showed the possibility to capture and analyse in detail SSMR during the collaborative process, while in Studies II and IV, the analysis validated the emergence of SSMR in larger data sets. Hence, validation was tested both between two environments and within the same environments with further cases. As a part of this dissertation, SSMR’s detailed functions and foci were revealed. Moreover, the findings showed the important role of observable metacognitive experiences as the starting point of SSMRs. It was apparent that problems dealt with by the groups should be rather difficult if SSMR is to be made clearly visible. Further, individual students’ participation was found to differ between students and groups. The multiple research methods employed revealed supplementary findings regarding SSMR. Finally, when SSMR was focused on understanding and procedural matters, this was seen to lead to higher quality learning outcomes. Socially shared metacognition regulation should therefore be taken into consideration in students’ collaborative learning at school similarly to how an individual’s metacognition is taken into account in individual learning.

Pilvipalveluilla joustavuutta ja kustannustehokkuutta Stora Enso Metsän tietojärjestelmiin

Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää hyödyttääkö Stora Enso Metsää tietojärjestelmien siirto perinteisistä konesalipalveluista pilvipalveluihin. Stora Enso Metsällä on paljon erilaisia suunnitteluun liittyviä eräajoja. Joitakin niistä ajetaan vain muutamia kertoja vuodessa kuten tehtaiden puuntarve, toisia muutaman kerran kuussa kuten kuljetusten malliajot tai muutaman kerran viikossa ajettava korjuun suunnittelu. Niissä tapauksissa palvelimet voidaan käynnistää erikseen ja käyttää niitä vain silloin, kun niitä oikeasti tarvitaan. Työn lopputuloksena havaittiin, että pilvipalveluiden käyttöönotto tuo kustannussäästöjä ja palveluiden hallintaan joustavuutta. Itsepalveluna toteutettuna palvelimia voidaan hallinnoida joustavasti kustannusten säästämiseksi. Pilvipalveluilla voidaan nopeuttaa projektien läpimenoa ja kohdentaa käyttökatkot tarkemmin koska siihen ei välttämättä tarvita toimittajan työtä lainkaan. Loppujen lopuksi asiakkaan on erittäin vaikea tietää kuinka paljon kustannuksia on jaettu eri tavalla eri palvelujen välillä.

Suorituskyvyn johtamisen ja mittaamisen kehittäminen suuren yrityksen tutkimus- ja tuotekehitystoiminnassa

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten suorituskyvyn johtamista ja mittaamista käytännössä toteutettiin suuressa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa Suomessa harjoittavassa elintarvikealan yrityksessä. Tutkimuksessa kartoitettiin tärkeimpiä suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä suorituskyvyn johtamisen ja mittaamisen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kooste suosituksista tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan suorituskyvyn johtamisen ja mittaamisen kehittämiseksi. Tutkimuksen laajuus rajattiin neljään case-yritykseen. Tutkimuksessa tehtiin empiirinen puolistrukturoitu kyselytutkimus, strukturoidut haastattelut sekä tulosten arviointi. Tutkimusote oli lähinnä toiminta-analyyttinen, koska tutkimuksessa käsiteltiin organisaation toimintaa, johtamista, ongelmanratkaisua, päätöksentekoprosesseja sekä kehitys- ja muutosprosesseja. Tutkimustulosten perusteella suorituskyvyn johtamista ja mittaamista case-yrityksissä toteutettiin BSC:n yleisten näkökulmien mukaisesti. Tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan mittauksen tavoitteet poikkesivat toisistaan niiden toiminnan luonteesta johtuen. Tutkimustoiminnassa suorituskyvyn mittauksen tavoitteet painottuivat lähinnä innovatiivisuuteen, oppimiseen ja motivointiin. Tuotekehitystoiminnassa mittauksen tavoitteet olivat enemmän diagnostisia. Tuotekehitystoiminnassa tavoitteena olivat projektien seurantaan, toiminnan tulostenarviointiin, talouteen sekä koordinaatioon ja kommunikointiin liittyvät tekijät. Tutkimustulosten perusteella puutteita havaittiin suorituskyvyn viestinnän riittävyydessä ja vaikuttavuudessa, mittaustiedon hyödynnettävyydessä, aineettoman pääoman mittauksessa, projektien arviointikriteerien viestinnässä, prosessien selkeydessä ja toimivuudessa, projektiosaamisessa, suorituskyvyn mittauksessa, vaikutusmahdollisuuksissa, johtamisessa ja esimiestyössä.

An exploration of the experience of implementing the second step violence prevention curriculum in one primary general learning disabilities class /

Violence has always been a part of the human experience, and therefore, a popular topic for research. It is a controversial issue, mostly because the possible sources of violent behaviour are so varied, encompassing both biological and environmental factors. However, very little disagreement is found regarding the severity of this societal problem. Most researchers agree that the number and intensity of aggressive acts among adults and children is growing. Not surprisingly, many educational policies, programs, and curricula have been developed to address this concern. The research favours programs which address the root causes of violence and seek to prevent rather than provide consequences for the undesirable behaviour. But what makes a violence prevention program effective? How should educators choose among the many curricula on the market? After reviewing the literature surrounding violence prevention programs and their effectiveness, The Second Step Violence Prevention Curriculum surfaced as unique in many ways. It was designed to address the root causes of violence in an active, student-centred way. Empathy training, anger management, interpersonal cognitive problem solving, and behavioural social skills form the basis of this program. Published in 1992, the program has been the topic of limited research, almost entirely carried out using quantitative methodologies.The purpose of this study was to understand what happens when the Second Step Violence Prevention Curriculum is implemented with a group of students and teachers. I was not seeking a statistical correlation between the frequency of violence and program delivery, as in most prior research. Rather, I wished to gain a deeper understanding of the impact ofthe program through the eyes of the participants. The Second Step Program was taught to a small, primary level, general learning disabilities class by a teacher and student teacher. Data were gathered using interviews with the teachers, personal observations, staff reports, and my own journal. Common themes across the four types of data collection emerged during the study, and these themes were isolated and explored for meaning. Findings indicate that the program does not offer a "quick fix" to this serious problem. However, several important discoveries were made. The teachers feU that the program was effective despite a lack of concrete evidence to support this claim. They used the Second Step strategies outside their actual instructional time and felt it made them better educators and disciplinarians. The students did not display a marked change in their behaviour during or after the program implementation, but they were better able to speak about their actions, the source of their aggression, and the alternatives which were available. Although they were not yet transferring their knowledge into positive action,a heightened awareness was evident. Finally, staff reports and my own journal led me to a deeper understanding ofhow perception frames reality. The perception that the program was working led everyone to feel more empowered when a violent incident occurred, and efforts were made to address the cause rather than merely to offer consequences. A general feeling that we were addressing the problem in a productive way was prevalent among the staff and students involved. The findings from this investigation have many implications for research and practice. Further study into the realm of violence prevention is greatly needed, using a balance of quantitative and qualitative methodologies. Such a serious problem can only be effectively addressed with a greater understanding of its complexities. This study also demonstrates the overall positive impact of the Second Step Violence Prevention Curriculum and, therefore, supports its continued use in our schools.

Predictors of academic achievement and social competence in adolescence : facilitation, inhibition and general cognitive processing /

The relevance of attentional measures to cognitive and social adaptive behaviour was examined in an adolescent sample. Unlike previous research, the influence of both inhibitory and facilitory aspects of attention were studied. In addition, contributions made by these attentional processes were compared with traditional psychometric measures of cognitive functioning. Data were gathered from 36 grade 10 and 1 1 high school students (20 male and 16 female students) with a variety of learning and attentional difficulties. Data collection was conducted in the course of two testing sessions. In the first session, students completed questionnaires regarding their medical history, and everyday behaviours (the Brock Adaptive Functioning Questionnaire), along with non-verbal problem solving tasks and motor speed tasks. In the second session, students performed working memory measures and computer-administered tasks assessing inhibitory and facilitory aspects of attention. Grades and teacher-rated measures of cognitive and social impulsivity were also gathered. Results indicate that attentional control has both cognitive and social/emotional implications. Performance on negative priming and facilitation trials from the Flanker task predicted grades in core courses, social functioning measures, and cognitive and social impulsivity ratings. However, beneficial effects for academic and social functioning associated with inhibition were less prevalent in those demonstrating a greater ability to respond to facilitory cues. There was also some evidence that high levels of facilitation were less beneficial to academic performance, and female students were more likely to exceed optimal levels of facilitory processing. Furthermore, lower negative priming was ''S'K 'i\':y-: -'*' - r " j«v ; ''*.' iij^y Inhibition, Facilitation and Social Competence 3 associated with classroom-rated distraction and hyperactivity, but the relationship between inhibition and social aspects of impulsivity was stronger for adolescents with learning or reading problems, and the relationship between inhibition and cognitive impulsivity was stronger for male students. In most cases, attentional measures were predictive of performance outcomes independent of traditional psychometric measures of cognitive functioning. >,, These findings provide support for neuropsychological models linking inhibition to control of interference and arousal, and emphasize the fundamental role of attention in everyday adolescent activities. The findings also warrant further investigation into the ways which inhibitory and facilitory attentional processes interact, and the contextdependent nature of attentional control.associated with classroom-rated distraction and hyperactivity, but the relationship between inhibition and social aspects of impulsivity was stronger for adolescents with learning or reading problems, and the relationship between inhibition and cognitive impulsivity was stronger for male students. In most cases, attentional measures were predictive of performance outcomes independent of traditional psychometric measures of cognitive functioning. >,, These findings provide support for neuropsychological models linking inhibition to control of interference and arousal, and emphasize the fundamental role of attention in everyday adolescent activities. The findings also warrant further investigation into the ways which inhibitory and facilitory attentional processes interact, and the contextdependent nature of attentional control.

Teaching Principled negotiation skills to parents and their children : the impact of parental involvement /

This study explored the impact of training parents and children concurrently in principled negotiation skills for the purpose of developing negotiation skills and problem solving abilities in children. A second experimental group was utilized to determine the viability of negotiation skills training of junior elementary students for the purpose of improving problem solving and conflict resolving abilities. The student population in each experimental group was trained using The Program for Young Negotiators (Curhan, 1996). A control group was also established using the remaining grade four and five students attending the participating school. These students did not receive training as part of this study. Student group distribution was as follows: Experimental group 1 (students with parent participant) consisted of 10 (5 grade five and 5 grade 4 students), Experimental group 2 students without parent participant) consisted of 48 (20 grade 4 and 28 grade 5 students), and the Control group 3 (55 grade 4 and 5 students). The impact of training was measured using the Five Factor Negotiation Scale developed for use with the Program for Young Negotiators (Curhan, 1996). This measure was employed as a pre- and post-test questionnaire to the total student population, (113 students) to determine levels of ability in each of the key elements of negotiation, personal initiative, collaboration, communication, conflict based perspective taking, and conflict resolution approach (Nakkula & Nikitopoulos, unpublished). This measure has a coefficient alpha of .75 which is acceptable for this type of affective instrument. As well, open ended ability questions designed to measure ability, knowledge, and behaviour as they relate to negotiation skill application were given to the total student population, (113 students). Finally, journals were maintained by the students in both experimental groups, and informal feedback discussions were held with students and parents participating in the study.The intent of using both qualitative and quantitative measures was to provide an overall perspective of student abilities as they related to principled negotiation skills. While the quantitative measures were from the student perspective, more qualitative information was sought from parents and teachers through informal interviews, discussions, and use of confidential feedback cards. For analysis purposes, the ability questions were randomly selected for Experimental group 2 and Control group 3 in an effort to balance the groups more equitably with Experimental group 1. The findings of this study indicate that students of the junior elementary school age can be taught how to perceive conflict in a more constructive way. However, they are not as likely to use their skills when the conflict is with a sibling as they are with a peer, a teacher, or a parent. While no statistically significant differences between mean scores for Experimental groups 1 and 2 exist some subtle differences are noted. Overall, increases in mean scores for grade 4 students exceeded the increases for grade 5 students within Experimental group 1 . The implication being that younger students benefit more from having a parent trained in principled negoUation skills than older students. The skill level of a parent in principled negotiation can not be underesUmated. Without a consistent and effective role model the likelihood of developing student skill level to a point of automaticity is greatly reduced. Enough so that perhaps the emphasis should be placed on training parents more so than the students.

Thinking skills in the language arts : an application of cognitive schema theory to the narrative writing process /

A cognitively based instructional program for narrative writing was developed. The effects of using cognitively based schematic planning organizers at the pre-writing stage were evaluated using subjects from the Primary, Junior and Intermediate divisions. Results indicate that the use of organizers based on problem solving significantly improved the organization and the overall quality of narrative writing for students in grades 3, 6 and 7. The magnitude of the improvement of the treatment group over the control group performance in Organization ranged from 10.7% to 22.9%. Statistical and observational data indicate many implications for further research into the cognitive basis for writing and reading; for the improvement and evaluation of school writing programs; for the design of school curricula; and for the inservice education for teachers of writing.

The nature of the highly artistic student in visual arts at secondary school /

This qualitative investigation examined the nature of 7 highly artistic visual arts students at 2 secondary schools in southcentral Ontario. Through interviews, questionnaires, observations, and artwork documents, this study attempted to understand these highly artistic students in terms of creativity, motivation, social and emotional perspectives, and cognitive processes. Data collection occuned over a 3-monlh period. and the data analysis program NVivo 7 was used for coding to develop themes and categories for organizing data. The findings of this study illustrate the significant place that \ isual arts can lake in the growth and development for the youth of today. Participants idcniificd dcxclopnig critical thinking and problem-solving skills, taking risks, and meeting challenges ilirouuh their engagement in the creative process. The transferability of these skills \\ as referenced to numerous aspects of their lives. By enhancing individual perspectives through the study of visual arts, their local and world connections were extended, and environmental and societal concerns evolved. In addition, the communicative opportunities that visual arts provided for these students in terms of personal expression provided emotional health and paths of personal discovery. Through the participants' production of artwork with the many stages this involves, combined with insight into their needs, the participants relayed miportant suggestions for programming enhancements and educational settmgs lor \ isiial arts classrooms. These suggestions are meaningful for educators and curriculum developers of the future.