CTP in Transient Global Amnesia: A Single-Center Experience of 30 Patients.

BACKGROUND AND PURPOSE: Medial temporal lobe abnormalities on DWI and functional imaging are occasionally observed in patients with transient global amnesia. We used CTP to study these patients during or briefly after resolution of their amnesic syndrome. MATERIALS AND METHODS: From 2002 onward, patients satisfying clinical criteria for transient global amnesia who underwent CTP were included. Patients with additional clinical features suggesting transient ischemic attack or stroke and those with an ischemic lesion on subsequent DWI were excluded. If deemed necessary by the clinician, DWI was performed within 10 days. RESULTS: Thirty patients with transient global amnesia underwent CTP at a median latency of 5.9 hours (interquartile range, 4.3-9.7 hours) after symptom onset. All findings, except for those in 1 patient, were normal, including those in the 14 patients with well-imaged hippocampi. In the patient with abnormal findings, CTP and PWI showed hypoperfusion in both lentiform nuclei extending into the insulae, with normalization on the repeat CTP 6 days later. In 10 patients, DWI was performed at a median latency of 2 days (interquartile range, 0-9 days). Of these, 2 showed punctate hippocampal lesions, often seen in transient global amnesia. In 2 patients excluded because of mildly atypical transient global amnesia and ischemic lesions on subsequent DWI, acute CTP findings were also normal. CONCLUSIONS: Patients with transient global amnesia had normal CTP findings in the acute phase with the exception of 1 patient with transient hypoperfusion in both basal ganglia. If imaging is performed for typical and atypical transient global amnesia, DWI should be the preferred method.

Clinical utility of a molecular test in adjuvant treatment decision making in women with endocrine-sensitive early stage breast cancer: a retrospective, single center one year experience

Background. Molecular tests for breast cancer (BC) risk assessment are reimbursed by health insurances in Switzerland since the beginning of year 2015. The main current role of these tests is to help oncologists to decide about the usefulness of adjuvant chemotherapy in patients with early stage endocrine-sensitive and human epidermal growth factor receptor 2 (HER2)-negative BC. These gene expression signatures aim at predicting the risk of recurrence in this subgroup. One of them (OncotypeDx/OT) also predicts distant metastases rate with or without the addition of cytotoxic chemotherapy to endocrine therapy. The clinical utility of these tests -in addition to existing so-called "clinico-pathological" prognostic and predictive criteria (e.g. stage, grade, biomarkers status)-is still debated. We report a single center one year experience of the use of one molecular test (OT) in clinical decision making. Methods. We extracted from the CHUV Breast Cancer Center data base the total number of BC cases with estrogen-receptor positive (ER+), HER2-negative early breast cancer (node negative (pN0) disease or micrometastases in up to 3 lymph nodes) operated between September 2014 and August 2015. For the cases from this group in which a molecular test had been decided by the tumor board, we collected the clinicopathologic parameters, the initial tumor board decision, and the final adjuvant systemic therapy decision. Results. A molecular test (OT) was done in 12.2% of patients with ER + HER2 negative early BC. The median age was 57.4 years and the median invasive tumor size was 1.7 cm. These patients were classified by ODX testing (Recurrence Score) into low-, intermediate-, and high risk groups, respectively in 27.2%, 63.6% and 9% of cases. Treatment recommendations changed in 18.2%, predominantly from chemotherapyendocrine therapy to endocrine treatment alone. Of 8 patients originally recommended chemotherapy, 25% were recommended endocrine treatment alone after receiving the Recurrence Score result. Conclusions. Though reimbursed by health insurances since January 2015, molecular tests are used moderately in our institution as per the decision of the multidisciplinary tumor board. It's mainly used to obtain a complementary confirmation supporting the decision of no chemotherapy. The OncotypeDx Recurrence Score results were in the intermediate group in 66% of the 9 tested cases but contributed to avoid chemotherapy in 2 patients during the last 12 months.

Outcomes After Liver Resection for Hepatic Alveolar Echinococcosis: A Single-Center Cohort Study.

BACKGROUND: Switzerland is a region in which alveolar echinococcosis (AE) is endemic. Studies evaluating outcomes after liver resection (LR) for AE are scarce. The aim of this study was to assess the short- and long-term outcomes of AE patients after LR in a single tertiary referral center. METHODS: We retrospectively analyzed data pertaining to all patients with liver AE who were treated with LR at our institution between January 1992 and December 2013. Patient demographics, intraoperative data, extent of LR procedures (major vs. minor LR), postoperative outcomes, and negative histological margin (R0) resection rate were recorded in a database. Recurrence rates after LR were analyzed. RESULTS: LR was performed in 59 patients diagnosed with hepatic AE (56 complete surgeries, 3 reduction surgeries). Postoperative morbidity and mortality were observed in 34 % (25 % grade I-II, 9 % grade III-IV) and 2 % of the patients, respectively. R0 (complete) resection rate was 71 % (n = 42), and R1/R2 resection rate was 29 % (n = 17). Extra-hepatic recurrence occurred in 1 case (lung) after R0 resection. In cases of R1/R2 resection, 7 intra-hepatic disease progressions occurred with a median time of 10 months (IQR 6-11 months). Long-term (more than 1 year) benzimidazole treatment stabilized the disease in 64 % (9/14) of patients with R1 status. The overall survival rate was 97 %. CONCLUSIONS: Liver AE can be safely and definitively treated with LR, provided that R0 resection is achieved. In cases of R1 resection, benzimidazole therapy seems to be effective in stabilizing the intra-hepatic disease and preventing extra-hepatic recurrence.

Takuukäsittelyprosessi Volkswagen Center Espoossa

Tämän insinöörityön tavoitteena on hahmottaa koko takuukäsittelyprosessi VV-auto Espoossa. Prosessi alkaa asiakkaan vikailmoituksesta ja jatkuu vielä kuukausia auton valmistumisenkin jälkeen. Insinöörityössä tutkitaan eri työvaiheita töiden vastaanotossa, takuiden selvittämisessä ja vaihdettujen osien käsittelyssä. Insinöörityössä perehdytään myös Volkswagenin tehtaan sekä maahantuonnin vaatimuksiin ja käydään läpi takuuanomuksen rakentaminen. Insinöörityönä on takuuna vaihdettujen osien kirjaaminen, merkintä ja varastointi vaatimuksien mukaisesti. Takuuvaraston hoidosta pidettiin päiväkirjaa ja löydettiin ratkaisuja ongelmiin. Takuiden hyvä hoito tuottaa isoja säästöjä toimipisteen menoissa.

Ambient radiation levels in positron emission tomography/computed tomography (PET/CT) imaging center

Objective: To evaluate the level of ambient radiation in a PET/CT center. Materials and Methods: Previously selected and calibrated TLD-100H thermoluminescent dosimeters were utilized to measure room radiation levels. During 32 days, the detectors were placed in several strategically selected points inside the PET/CT center and in adjacent buildings. After the exposure period the dosimeters were collected and processed to determine the radiation level. Results: In none of the points selected for measurements the values exceeded the radiation dose threshold for controlled area (5 mSv/year) or free area (0.5 mSv/year) as recommended by the Brazilian regulations. Conclusion: In the present study the authors demonstrated that the whole shielding system is appropriate and, consequently, the workers are exposed to doses below the threshold established by Brazilian standards, provided the radiation protection standards are followed.

Transcatheter arterial embolization for unresectable symptomatic giant hepatic hemangiomas: single-center experience using a lipiodol-ethanol mixture

AbstractObjective:The present article is aimed at reporting the author’s experience with transcatheter arterial embolization using a lipiodol-ethanol mixture in three cases of unresectable symptomatic giant hepatic hemangiomas.Materials and Methods:The cases of three patients with giant unresectable symptomatic hepatic hemangiomas embolized in the period 2009–2010 were retrospectively reviewed. In all the cases, transarterial embolization was performed with an ethanol-lipiodol mixture.Results:Symptoms regression and quality of life improvement were observed in all the cases. No complications were observed and all the patients were discharged within 12 hours after the procedure.Conclusion:Transcatheter arterial embolization using ethanol mixed with lipiodol was a safe and effective treatment for symptomatic giant hepatic hemangiomas in this small series of patients.

Computed tomography-guided percutaneous trephine removal of the nidus in osteoid osteoma patients: experience of a single center in Brazil

AbstractObjective:To report the results of computed tomography (CT)-guided percutaneous resection of the nidus in 18 cases of osteoid osteoma.Materials and Methods:The medical records of 18 cases of osteoid osteoma in children, adolescents and young adults, who underwent CT-guided removal of the nidus between November, 2004 and March, 2009 were reviewed retrospectively for demographic data, lesion site, clinical outcome and complications after procedure.Results:Clinical follow-up was available for all cases at a median of 29 months (range 6–60 months). No persistence of pre-procedural pain was noted on 17 patients. Only one patient experienced recurrence of symptoms 12 months after percutaneous resection, and was successfully retreated by the same technique, resulting in a secondary success rate of 18/18 (100%).Conclusion:CT-guided removal or destruction of the nidus is a safe and effective alternative to surgical resection of the osteoid osteoma nidus.

El secret del càncer més resistent

En la lluita contra el càncer, la recerca de nous fàrmacs cada cop més efectius i específics sovint troba un escull important: en molts tumors hi ha una petita fracció de cèl·lules resistents, que no es poden eliminar fàcilment. Tanmateix, el principal problema no és aquest, sinó que, a més, acostumen a respondre als fàrmacs incrementant la taxa de proliferació i la capacitat de fer metàstasi. Això fa que alguns tractaments no acabin de ser del tot efectius a llarg termini, per la presència cada cop més nombrosa i dispersa d'aquestes cèl·lules canceroses resistents. L'equip de recerca de Joan Massagué, al Memorial Sloan Kettering Cancer Center de Nova York, ha demostrat que aquest efecte a llarg termini induït pels mateixos fàrmacs és perquè les cèl·lules sensibles, abans de morir, preparen un ambient molt favorable per a les resistents.

Entorn del projecte de "l'obra nova" del Palau de la Generalitat. El Memorial de 1603

Quan el 1602 els diputats ordenen una nova visura de les obres d'ampliació del Palau de la Generalitat, s'està de fet qüestionant la primitiva traça de Pere Blai. Hom posa en joc tot un seguit de categories, d'acord amb un nou estil visual d'arrel renaixentista que prima la mirada. En són requeriments: els costos econòmics, la visualització de l'edifici –valor de la imatge d'acord amb una intencionada representació del poder civil– i la seva individualització en el teixit urbà –d'aquí, el propòsit d'alliberar l'espai d'una plaça. El Memorial de 1603 s'insereix en una llarga i intricada seqüència. El document, d'interès pel cabal intrínsec d'informació projectual i constructiva, ho és també per a l'exegesi del model clàssic, del seu grau de comprensió i utilització al llindar del segle XVII en l'àmbit del Principat

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.