”KOULUTUS, SE VAAN ON NIINKU PÄIVÄN SANA.” Haastattelututkimus koulutuksen diskursseista sekä yksilöön että työyhteisöön kohdistuvista paineista työelämän muutoksessa

Tässä Pro gradu –tutkielmassa haluttiin selvittää työssäkäyvien näkemyksiä työn merkityksestä, työyhteisöstä sekä koulutuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada uudenlaista näkökulmaa koulutuksen diskursseista, siitä, miten koulutus nähdään nykypäivänä sekä siitä, mikä merkitys työllä sekä sosiaalisella kanssakäymisellä on muuttuvassa yhteiskunnassamme. Kyseessä oli haastattelututkimus, jossa haastateltiin seitsemää työssäkäyvää ihmistä. Heistä viisi oli naisia ja kaksi miehiä. Kaikki osallistujat olivat olleet työelämässä vähintään kymmenen vuoden ajan. Kolme vastaajista toimi esimiesasemassa ja neljä taas työntekijän asemassa. Haastattelu oli puolistrukturoitu, jotta saatiin mahdollisuus haastattelutilanteen hieman vapaampaan kulkuun. Ajatuksena oli keskustelunomainen haastattelutilanne, jossa haastateltava sai osaltaan ohjata keskustelun kulkua. Tämän laadullisen tutkimuksen aineiston analyysimenetelminä toimivat sisällönanalyysi sekä diskurssianalyysi. Sisällönanalyysilla saatiin luotua yleiskatsaus työn ja koulutuksen tilanteeseen ja diskurssianalyysilla pyrittiin syvällisempään tietoon koulutuksesta vallitsevista diskursseista. Kahden menetelmän käyttö loi tietyllä tapaa eri tasoja tutkimukseen ja teki siitä mielenkiintoisemman. Työn merkitys on edelleen suuri tämän päivän työntekijälle. Työ saattaa olla muuttunut ja varsinkin tavat, joilla työtä tehdään, mutta edelleen nähdään tärkeänä työ, sillä siitä saadaan toimeentulon lisäksi vahvistettua omaa identiteettiä sekä henkistä jaksamista henkilökohtaiseenkin elämään. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, sillä jokaisella työpaikalla jossain määrin täytyy olla tekemisissä ihmisten kanssa, oli kyseessä oma työyhteisö tai asiakkaat. Koulutuksesta puhuttaessa löydettiin kuusi erilaista diskurssia, joissa kaikissa koulutuksen vaikutukset nähtiin sekä positiivisena että negatiivisena. Kaikenlainen koulutus, sekä ammatillinen sekä ilmapiirin parantamiseen tähtäävä koulutus nähdään mielenkiintoisena, kunhan se täyttää tietyt vaatimukset. Koulutuksen tulee tarjota jotain uutta. Se täytyy kohdistaa oikealle kohderyhmälle. Ja sen täytyy olla laadukasta. Koulutus nähdään edelleen yhtenä menestystekijöistä, mutta sen kritiikitön asema alkaa olla vaakalaudalla.

Työnantajien näkemyksiä kehitysvammaisuudesta ja kehitysvammaisten henkilöiden työllistämisestä

Tässä Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin työnantajien näkemyksiä kehitysvammaisuudesta, avotyötoiminnasta ja kehitysvammaisten henkilöiden työllistämisestä ylipäätänsä. Päämääränä oli tutkia, millaiset mahdollisuudet kehitysvammaisten henkilöiden työsuhteiselle työlle muodostuvat työnantajien näkemysten kautta. Tarkoituksena oli näin selvittää erityisesti sitä, miten kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä ja avotyötoiminnan toteuttamista tehokkaammin palkkatyöhön johtavaksi väyläksi voitaisiin edistää. Näkemyksiä analysoitiin diskurssien ja niitä rakentavien puhetapojen kautta, mitkä muodostettiin diskurssianalyysilla keväällä 2015 kerätystä teemahaastatteluaineistosta. Kahdeksan haastateltavaa osallistuivat henkilöstön palkkaamiseen ja työskentelivät johtotason tehtävissä tai esimiestehtävissä Työnantajat näkivät kehitysvammaisten henkilöiden työllistämisen valtaosin mahdolliseksi reunaehdoin. Reunaehtoja olivat muun muassa olemassa olevien työtehtävien soveltuvuus, yrityksen johtoportaan hyväksyntä ja henkilökunnan perehdytys aiheeseen sekä työhönvalmentajien aktiivisempi yhteydenotto työllistämisen merkeissä yrityksiin. Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joihin puuttumalla voidaan kehitysvammaisten henkilöiden työllistämistä tehostaa. Etenkin työnantajien puhetapojen kautta rakentuneet kuusi kehitysvammaisen työntekijän identiteettiä tarjoavat osaltaan katsauksen siitä näkemysmaailmasta, joka ohjaa työllistymistä. Niistä käy ilmi positiivisia ulottuvuuksia, joihin voidaan voimavaralähtöisesti tukeutua, kuten yksilöllisyyden ja samanlaisuuden ulottuvuudet, mutta myös negatiivisia ulottuvuuksia kuten virheellisiä näkemyksiä kehitysvammaisuudesta, joihin voidaan puolestaan pureutua työllistämisen edistämiseksi. Yllätys oli esimerkiksi se, että kehitysvammaisuus saatettiin rinnastaa suoraan liikuntavammaan. Kehitysvammaisille työntekijöille luoduista identiteeteistä kyvykkään toimijan ja tavallisen identiteetti ovat lähtökohtaisesti myönteisiä, työllistämistä ajatellen, kun taas syrjityn, kykenemättömän toimijan, erilaisen ja esineen identiteetti vähemmän suotuisia.

”Miten onkaan maailma oleva järkyttynyt sodan päätyttyä, kun kaikki tulee julki” – Suomalaisviranomaisten tietämys Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä jatkosodan aikana 1941–1944.

Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ylimmän portaan siviili- ja sotilasviranomaisten tietämystä Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan valtapiirissä jatkosodan aikana 1941–1944. Tutkimus haastaa vallalla olevan käsityksen siitä, että suomalaiset olivat suurimmalta osin tietämättömiä holokaustiin johtaneista käytännön toimista eli juutalaisten systemaattisesta ja teollisesta murhaamisesta, sekä sen kokonaiskuvasta ja laajuudesta. Suomen valtionjohdolle kulkeutui kuitenkin koko sodan ajan eri lähteistä hyvin monipuolisia tietoja juutalaisten asemasta. Niitä ei voitu pitää pelkkänä liittoutuneiden propagandana, sillä suomalaiset raportoijat saivat tietonsa suoraan saksalaisilta. Suomen Berliinin lähetystö sai tietoja esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa sijainneista Suomen konsulaateista, itärintamalla taistelleilta suomalasilta SS-vapaaehtoisilta ja saksalaisilta sotilas- ja siviilihenkilöiltä. Lähettiläs T.M. Kivimäki välitti tietoja Suomen valtionjohdolle sekä Länsi- että Itä-Euroopan juutalaisten vainoamisesta ja idän leireille kuljettamisesta. Kivimäki arvioi melko tarkasti Euroopan maiden juutalaisväestöjen ja itään siirrettyjen juutalaisten lukumääriä, sekä antoi yksiselitteisiä kuvauksia juutalaisten kohtelusta. Berliinin ohella merkittävin valtionjohdon tietolähde oli Lapin saksalaisjoukkojen ytimessä ja suomalais-saksalaisen yhteistyön polttopisteessä sijainnut Rovaniemen kauppala. Pienessä 140 000 asukkaan Lapin läänissä oli sodan aikana yli 200 000 saksalaista, joten kanssakäyminen oli erittäin tiivistä ja muodosti toisen maailmansodan kontekstissa ainutlaatuisen suhteen. Itärintamalla palvelleet saksalaiset kertoivat suomalaisille avoimesti juutalaisten kohtalosta ja Rovaniemeltä tiedot kulkeutuivat koko valtionjohdolle Helsinkiin sekä päämajaan Mikkeliin. Monipuolisia arkistolähteitä tutkitaan arkistoaineiston tekstipohjaisella kvalitatiivisella sisällönanalyysillä ja aikalaislähteitä arvioidaan lähdekriittisesti. Suomalaisviranomaiset tiesivät tutkimuksen käytettävissä olevien lähteiden perusteella tarkasti Euroopan juutalaisten kohtalosta, mutta ei voida varmuudella todeta, että he olisivat hahmottaneet holokaustin kokonaiskuvan. Jatkotutkimuksessa voitaisiin selvittää laajemmin suomalaisen yhteiskunnan tietämyksen tasoa ja sen kehittymistä sodan eri vaiheissa.

Kuka minä olen? Narratiivinen näkökulma identiteetin rakentumiseen CP-vammaisten aikuisten kertomuksissa

Pro gradu -tutkielmani lähtökohtana on, että kertomukset välittävät ja rakentavat tietoa. Tarkastelen narratiivisesta näkökulmasta sitä, miten CP-vammaisten aikuisten identiteetti rakentuu kertomuksissa. Tutkimukseni taustalla on ajatus siitä, että yksilö voi tietoisesti muodostaa omaa identiteettiään kertomusten avulla. Aineisto on Invalidiliitto ry:n ja Suomen CP-liitto ry:n yhteisen CP-vammaisten aikuisten hyvinvointi ja kuntoutus elämänkaarella –projektin (2007–2010) myötä kerätty elämäkerta-aineisto. Aineistoni koostuu kahdenkymmenen (20) CP-vammaisen aikuisen kertomuksesta, joissa he kertovat elämästään CP-vamman kanssa, elämänvaiheistaan ja mahdollisuuksistaan yhteiskunnassa. Etsin kertomuksista yhteneväisiä teemoja ja käytän kategorioiden muodostamisessa apuna Catherine Kohler Riessmanin (2004, 2008) huomioita narratiivisesta temaattisesta analysoinnista. Vilma Hännisen (1999) esittelemien identiteettitasojen sekä Kirsi Juhilan (2004) esiintuoman leimatun identiteetin käsitteen avulla muodostan aineistosta identiteettikategorioita. Tarkastelen kertomusten avulla, millaisia tulkintoja ja merkityksiä kirjoittajat antavat CP-vammalle ja vammaisuudelle sekä tuon esiin, millaisiin identiteettikategorioihin kirjoittajien identiteetti tulkintani mukaan sijoittuu. Vammaisten ja vammattomien välinen vastakkainasettelu nousee esiin muiden kategorisointina ja kirjoittajien omana kokemuksena, mutta aina rajanveto ei ole tarpeellista. CP-vamma rajoittaa kirjoittajia tietyissä asioissa, mutta tietyissä asioissa vamma on heille rikkaus, syntymälahja. CP-vamma ilmenee vain yhtenä ominaisuutena, ja vammaisuus on hyväksytty osaksi omaa identiteettiä. Identiteetti rakentuu kertomuksissa prosessina, sillä kirjoittajat hallitsevat erilaisia ja muuttuvia identiteettejä. Kirjoittajat rakentavat sosiaalisia identiteettejä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Henkilökohtainen elämä ja perhe rakentavat kirjoittajille identiteettiä, mutta he hallitsevat myös yhteiskunnallisella tasolla erilaisia rooleja. Identiteetit vaihtelevat myös elämäntilanteiden mukaan. Kirjoittajat vastustavat ”CP-vammaisen roolia”, sillä vamma yksinään ei määrittele heitä. Varsinkin elämässä koetut käännekohdat saivat kirjoittajat rakentamaan omaa identiteettiään uudelleen; CP-vamma saa merkityksensä identiteetin yhtenä osana. Tutkimuksestani käy ilmi, miten kirjoittajat kyseenalaistavat heille annetun leimatun identiteetin ja neuvottelevat itselleen vaihtelevia identiteettejä. Työni perusteella vamma määrittää heitä yhtä lailla kuin jokin muukin ominaisuus, sillä vammaisuuden ei koeta automaattisesti merkitsevän samaa asiaa kuin identiteetti.

Organisaatiokulttuuri, arvot ja sisäinen yrittäjyys kasvuyrityksen kulmakivenä

Yritysten menestystä on perinteisesti pyritty määrittelemään ulkoa käsin. Vain vähän tutkimuksia on pystynyt linkittämään sisäisiä ilmiöitä kuten organisaatiokulttuuri tai sisäinen yrittäjyys kasvuun ja suorituskykyyn. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa syvennyttään tarkastelemaan ICT-toimialan kasvuyritykseen yrityskulttuurin olemusta, ilmenemismuotoja sekä yrityksen arvopohjaa ja sisäisen yrittäjyyden elementtejä. Syvällisen ymmärryksen saavuttamiseksi tutkimuksen empiirinen aineisto tuotetaan aineistotriangulaatiolla hyödyntäen sekä puolistrukturoituja yksilöteemahaastatteluja (2), sosiaalisen median työkalua virtuaalikeskusteluun (170) ja ryhmähaastattelu (3). Ilmiötä tarkastellaan sosiaalisen rakentumisen näkökulmasta. Tuotetun aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että organisaatiossa oleva kulttuuri koetaan tärkeäksi ja siitä löytyvät toimintamallit vahvasti omaksi. Kulttuuria leimaavat yrityksen toimintaa ohjaavat filosofiat ja periaatteet, eli arvot, joita viedään organisaatioon vahvan verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen kautta henkilöstöön. Arvot kumpuavat asiakaslähtöisyyden lisäksi. yrittäjähenkisyydestä, reiluudesta, henkilöstön hyvinvoinnista, vastuullisesta tekemisestä sekä kasvuyritysasenteesta. Ne konkretisoituvat toimintamalleihin ja –tapoihin, jotka yrityksessä mielletään omaksi, erityiseksi kulttuuriksi. Sosiaalinen identiteetti ja yhteisöllisyys ovat erittäin vahva. Henkilöt kokevat voivansa sisäisen yrittäjyyden kautta vaikuttaa yrityksen kasvutarinaan ja he kokevat organisaation mahdollisuuksien alustana, näin ollen he kokevat itsensä ja osaamisensa tarpeelliseksi yritykselle.

Commitment in Finnish–Japanese strategic alliances

Finnish companies have usually formed a strategic alliance as entry mode when entering the Japanese market. However, these strategic alliances have not been studied in a general level and it remains unknown, what kind cooperation the Finnish companies are operating with their Japanese partners. Especially Finnish companies that aims to penetrate the Japanese market are eager to know more about this. The recent studies on topic have focused on a single industry or company and that is why more general level study was needed. The purpose of this study is to analyze types of Finnish–Japanese strategic alliances from the Finnish point of view. The analysis is conducted by answering the questions what strategic alliance types appear in the strategic alliances between Japanese and Finnish companies, and how commitment affects strategic alliance type. This study also examines how committed Finnish–Japanese strategic alliances are. In this study multiple case study was selected as research method. The data is collected by interviewing six representative of Finnish companies in Japan individually. Multiple case study was chosen for this study, because this study is interested in the topic in general level and this research method is suitable for this kind of research. From the interviews common attributes were pointed out and from them the big picture of the topic was created. Types of strategic alliances were determined by using previous literature on that topic. Two different types of strategic alliance were discovered: supplier alliance which is the most common one and learning alliance. The commitment of strategic alliance was measured visually by utilizing a figure that was modified for this study. The figure is originally based on earlier studies on strategic alliance types and their connection to ownership and commitment. By utilizing the figure it was noticed that commitment affects strategic alliance types: the more there is commitment involved, the more there is cooperation. Finnish–Japanese strategic alliances are not very committed despite they have existed for a long time. However, there is potential to be more committed. That is why Finnish companies should increase the commitment and attract the partners to develop the strategic alliances, because it would possible increase competitive advantage. This would be beneficial to all members within the strategic alliance.

Tavoitteena kielitaidon monipuolistaminen Suomessa. Opettajien näkemyksiä mahdollisuuksista monipuolistaa oppilaiden kielivalintoja

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rehtoreiden ja opettajien käyttämiä vapaavalintaisten kielten opiskelun edistämisen keinoja ja sitä, millaisiksi opettajat kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa kielten opiskeluun. Lisäksi tutkitaan opettajien näkemyksiä parhaista mahdollisista tavoista edistää oppilaiden kielivalintojen monipuolisuutta. Suomessa on koko itsenäisyyden ajan panostettu monipuoliseen kielitaitoon, ja vielä 1970-luvulla Suomi oli kieliohjelmapolitiikan saralla edelläkävijämaa. Vuosikymmenien saatossa vieraiden kielten monipuolinen osaaminen on heikentynyt ja nykyään oppilaat opiskelevat pääasiassa vain kahta pakollista kieltä. Lähes kaikki opiskelevat ensimmäisenä vieraana kielenä englantia ja kaikki toista kotimaista kieltä. Vaikka kaikki suomalaiset opiskelevat kahta kieltä äidinkielen lisäksi, ainoastaan 75 % suomalaisista kokee pystyvänsä kommunikoimaan jollain muulla kielellä kuin äidinkielellään. Viime vuosikymmeninä yksipuolistuvaan vieraiden kielten osaamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota ja on tehty erilaisia hankkeita kielitaidon monipuolistamiseksi, muun muassa KIMMOKE ja Kielitivoli. Hankkeiden tavoitteiden täyttyminen on ollut kuitenkin toivottua heikompaa. Tutkimusaineistona on 37 peruskoulun ja 34 lukion rehtorin sekä 20 kieltenopettajan kyselylomakeaineisto. Lisäksi haastateltiin neljää opettajaa. Tutkimuksessa selvisi, että pääasiassa käytetään kielten opetuksen käytännön toteutukseen liittyviä edistämisen keinoja. Peruskoulut ja lukiot eroavat toisistaan jonkin verran. Erilaisia monipuolistamisen keinoja on olemassa ja niitä käytetään moni tavoin, Opettajat kokivat kuitenkin, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa kielten opiskelun monipuolistamiseen ovat melko heikot. Toisaalta opettajan oma innostunut esimerkki, kielten markkinointi sekä mielekäs ja laadukas opetus koettiin parhaimmiksi tavoiksi edistää vieraiden kielten opiskelua. Näitä keinoja jokaisen opettajan on helppo toteuttaa omassa arjessaan. Kielten opiskelun monipuolistamisen suurimpina esteinä ja ongelmina nähtiin erityisesti resurssipula ja eri tahojen negatiiviset asenteet. Kielten opiskelun monipuolistaminen on tärkeää eikä siihen päästä pelkästään valinnaista kielten opiskelua lisäämällä. Monipuolinen kielitaito on sekä yksilön että yhteisön kannalta välttämätöntä, koska kielitaito on avain kommunikointiin.

“Erilainen mutta hyvä” Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ystäväksi maahanmuuttajaäidille –toimintaan osallistuneiden kotoutumiskokemukset

Maahanmuutto on noussut yhdeksi suomalaisen poliittisen keskustelun keskeisimmistä aiheista, sillä maahanmuuttajien määrä on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Maahanmuuttajien hyvä kotouttaminen onkin keskeisessä roolissa, jotta maahanmuuttajat saadaan integroitua suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Tutkimme maahanmuuttajien kokemuksia kotoutumisesta Suomeen. Kolmannen sektorin rooli kotoutumisen tukemisessa kasvaa entisestään muuttuneen maahanmuuttopolitiikan myötä. Tämän tutkimuksen yhtenä osana on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoaman toiminnan merkitys maahanmuuttajille heidän kotoutumisprosessissaan. Lisäksi mielenkiintomme on maahanmuuttajien kotoutumisstrategioissa, joita olemme peilanneet Berryn akkulturaatioteoriaan. Myös identiteetin käsite tulee voimakkaasti esille tutkimuksessa. Maahanmuuttajan identiteetti on usein voimakkaassa kriisissä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajat olivat kaikki naisia ja iältään noin 25-55 –vuotiaita. He olivat tulleet Suomeen eri syistä; osa pakolaisina ja osa miehen tai työn vuoksi. Suomessa oloaika vaihteli 1,5 vuodesta 14 vuoteen. Haastatteluun olimme miettineet aiheita valmiiksi, mutta haastattelutilanteessa annoimme haastateltaville mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan vapaasti vain hieman keskustelua ohjaten. Tuloksista nousi esille kielitaidon merkitys työn saannin ja täten kotoutumisen kannalta. Ilman kielitaitoa ei saa töitä eikä ole mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisena jäsenenä. Maahanmuuttajien sopeutumisprosessit olivat edenneet alun hankaluuksien jälkeen kohti integroitumista. Maahanmuuttajat olivat löytäneet lopulta jonkinlaisen tasapainon kahden eri kulttuurin välillä elämisessä. Lähes kaikki haastateltavat halusivat jäädä Suomeen. Vaikka kotoutuminen oli kaikkien kohdalla melko hyvällä mallilla, haastateltavat kohtaavat silti edelleen monia haasteita esimerkiksi siinä, miten he itse ja ympäristö heidät näkevät.

Paikannimistä paikkatietoon

Raportin tarkoituksena on antaa yleiskuva paikkatiedon tilanteesta Kansalliskirjastossa sekä kartuttaa mahdolliset paikkatiedon tuottamisen ja hyödyntämisen uudistusskenaariot liittyen laajempaan kuvailun muutokseen. Mahdollisten uudistusten arviointia varten dokumentissa esitellään keskeiset hyödynnettävissä olevat suomalaiset ja kansainväliset paikkatietoresurssit sekä haasteet ja hyödyt liittyen niiden laajempaan hyödyntämiseen. Selvitys on laadittu Kansalliskirjaston Finto-projektin ja Fennica-yksikön asiantuntijoiden yhteistyönä.

Make it big or die – Yritysidentiteetin johtaminen startup-yrityksessä

Startup-yritykset ovat olleet esillä viimeaikaisessa tutkimus- ja liiketoimintakirjallisuudessa sekä niiden taloudellisen potentiaalin että uudenlaisen yrityskulttuurinsa vuoksi. Niistä on povattu uudenlaisen 2000-luvun liiketoiminnan luojaa ja niiden yrityskulttuuri on pitkälti vastakohta byrokraattisille ja jäykille yrityskulttuureille. Startup-yrityksen toiminnan tutkiminen voi tarjota mielenkiintoista uutta näkökulmaa siitä, miten uudenlaisella johtamisella ja yrityskulttuurilla luodaan menestyviä yrityksiä. Tämä tutkimus tarkastelee startup-yrityksen toimintaa identiteetin johtamisen kautta. Case-yrityksenä on suomalainen teknologia-alan startup-yritys, jota voidaan pitää menestyneenä, sillä se on viisivuotisen toimintansa aikana kasvanut paljon sekä henkilöstömäärällisesti että liikevaihdollisesti. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan yritysidentiteettiin ensin ilmiönä, jonka jälkeen tarkastellaan yritysidentiteetin johtamisen teoriaa. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on: Millä keinoilla perustajat johtavat yritysidentiteettiä, ja alatutkimuskysymykset ovat: Mistä osa-alueista yrityksen identiteetti koostuu perustajien näkökulmasta ja Miten startup-kulttuuri näkyy yrityksen identiteetissä. Tutkimuksen aineistonkeruumetodina on teemahaastattelu ja haastateltaviksi valittiin yrityksen perustajat, sillä heillä on varsinkin yrityksen alkuvaiheessa iso vaikutus yrityksen identiteettiin. Aineiston analyysimenetelmä on teemoittelu. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että startup-kulttuurilla on iso vaikutus case-yrityksen perustajien keinoihin johtaa yrityksen identiteettiä. Startup-kulttuuri merkitsee heille ennen kaikkea vastakkainasettelua isojen byrokraattisten yritysten kanssa, ja heidän tavoitteena on luoda yritykselleen sellainen identiteetti, jonka keskiössä on matala hierarkia, avoimuus ja rentous. Haastatteluaineiston perusteella he kokevat yrityksen tärkeimpien identiteetin osa-alueiden olevan yrityskulttuuriin sopivat työntekijät, avoimuus ja viihtyisä toimisto. He johtavat yritysidentiteettiä ennen kaikkea omalla esimerkillään, ja kokevat sen olevan startup-yrityksen perustajan tärkein tehtävä. Perustajat eivät koe arvojen tai vision kirjaamista ylös tärkeänä, sillä he näkevät esimerkillä johtamisen olevan paras keino merkitysten viestimiseen työntekijöille. Kysymykseksi jää, miten perustajien nykyiset johtamiskeinot toimivat yrityksen kasvaessa, sillä henkilöstömäärän kasvaessa omalla esimerkillä johtaminen muuttuu vaikeammaksi

Kilpailijayhteistyö suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisessä markkinoinnissa

Korkeakoulutus on kansainvälistynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti myös Suomessa. Tämän vuoksi korkeakoulujen on kotimaan markkinoiden lisäksi suunnattava katseensa myös ulkomaille, jos ne haluavat pärjätä globaalissa kilpailussa hyvistä opiskelijoista ja pätevästä henkilökunnasta. Monet korkeakoulut ovat vastanneet kansainvälistymiseen panostamalla resursseja kansainväliseen markkinointiin ja opiskelijarekrytointiin. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin kolmen suomalaisen korkeakoulun kansainväliseen opiskelijamarkkinointiin. Teoreettinen viitekehys rakennettiin palveluiden markkinoinnin ja kilpailijayhteistyön teorioiden pohjalta. Tutkimuskysymyksenä oli, miten suomalaiset korkeakoulut tekevät yhteistyötä kansainvälisessä markkinoinnissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Jokaisesta tutkimuksen kohteena olleesta korkeakoulusta haastateltiin markkinoinnista vastaavaa henkilöä, minkä lisäksi haastateltiin kansainvälisten tutkinto-ohjelmien koordinaattoreita ja Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn työntekijää. Tutkimukseen osallistuneissa korkeakouluissa ei tehty laajamittaista kansainvälistä markkinointia, mutta tutkinto-ohjelmat markkinoivat innokkaasti erityisesti verkostojensa kautta. Kaikilla korkeakouluilla oli jonkinlaista yhteistyötä markkinoinnissa, mutta haastateltavien mukaan yhteistyötä voisi myös kehittää nykyistä laajemmaksi. Yhteistyön nähtiin hyödyttävän erityisesti toiminnoissa, joihin yksittäisellä korkeakoululla tai tutkinto-ohjelmalla ei ollut resursseja ja toiminnoissa, joita olisi vaikeaa tehdä yksin. Suomessa korkeakoulujen yhteistyötä voisi kehittää nykyistä monipuolisemmaksi ja järjestelmällisemmäksi. Korkeakoulujen välillä on monia osittain päällekkäisiäkin yhteistyömuotoja, joita voisi tehostaa palvelemaan kaikkien korkeakoulujen tarpeita. Kehittämistä olisi myös tavoitteiden asettamisessa. Tällä hetkellä suomalaisilla korkeakouluilla ei ole selkeää linjausta, mihin kansainvälistymisellä ja kansainvälisillä tutkinto-ohjelmilla pyritään. Suomessa tulisi mahdollisimman nopeasti luoda selkeä visio siitä, mihin kansainvälisiä tutkinto-ohjelmia tarvitaan. Tämän jälkeen korkeakoulujen olisi helpompi asettaa tavoitteitaan ja mahdollisesti helpompi kohdentaa markkinointiaan ja kehittää yhteistyötään nykyistä määrätietoisemmin

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.

Quest/ion of Identities in African American Feminist Postmodern Drama: A Study of Selected Plays by Suzan-Lori Parks

Innovative and unconventional, Pulitzer Prize-winning playwright Suzan-Lori Parks belongs to the continuum of African American playwrights who have contributed to the quest/ion – the quest for and question – of identities for African Americans. Her plays are sites in which the quest/ion of identities for African Americans is pursued, raised and enacted. She makes use of both page and stage to emphasize the exigency of reshaping African Americans’ identities through questioning the dominant ideologies and metanarratives, delegitimizing some of the prevailing stereotypes imposed on them, drawing out the complicity of the media in perpetuating racism, evoking slavery, lynching and their aftereffects, rehistoricizing African American history, catalyzing reflections on the various intersections of sex, race, class and gender orientations, and proffering alternative perspectives to help readers think more critically about issues facing African Americans. In my dissertation, I approach three plays by Parks – The Death of the Last Black Man in the Whole Entire World (1990), Venus (1996) and Fucking A (2000) – from the standpoints of postmodern drama and African American feminism with a focus on the terrains that reflect the quest/ion of identities for African Americans, especially African American women. I argue that postmodern drama and African American feminism provide the ground for Parks to promote the development of a political agenda in order to call into question a number of dominant ideologies and metanarratives with regard to African Americans and draw upon the roles of those metanarratives as a powerful apparatus of racial and sexual oppressions. I also explore how Parks engages with postmodern drama and African American feminism to incorporate her own mininarratives in the dominant discourses. I argue that Parks in these plays uses postmodern drama and African American feminism to encourage reflections on intersectionality in order to reveal the concerns of African Americans, particularly African American women. Her plays challenge the dominant order of hierarchy and patriarchy, while in some cases urging unity and solidarity between African American men and women by showing how unity and solidarity can help them confront race, class and gender oppressions. Furthermore, I discuss how the utilization of postmodern techniques and devices helps Parks to transform the conventional features of playwriting, to create incredulity toward the dominant systems of oppression and to incorporate her mininarratives within the context of dominant discourses.

Mainonnan tarinankerronta luksusbrändin brändi-identiteetin ja brändimielikuvan yhteensaattajana – Case Chanel

Luksusbrändien arvo riippuu tunnetusti niiden luomasta mielikuvasta, koska luksustuotteiden kuluttajat tekevät yleensä ostopäätöksen pelkän brändimielikuvansa perusteella. Brändimielikuva muodostuu assosiaatioista, joita kuluttaja liittää brändiin ja sen tuotteisiin. Luksusbrändit viestivät mainonnan kautta identiteettiään, eli sitä, minkä brändi kokee tärkeäksi. Mainonnan avulla pyritään viestimään kuluttajalle niin, että hänen brändimielikuvansa luksusbrändistä vastaa lopulta mahdollisimman tarkasti yrityksen brändi-identiteettiä. Mainonnassaan luksusbrändit käyttävät perinteisesti paljon tarinankerrontaa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää, miten tarinankerronta vaikuttaa siihen, kohtaako kuluttajan brändimielikuva luksusbrändin brändi-identiteetin. Tutkimuksen tarkoitusta lähestyttiin neljän osaongelman kautta: 1. Mistä tekijöistä luksusbrändin brändi-identiteetti muodostuu? 2. Mistä tekijöistä kuluttajien brändimielikuva luksusbrändistä muodostuu? 3. Miten tarinankerronnalle altistuneiden kuluttajien brändimielikuva luksusbrändistä eroaa siitä brändimielikuvasta, joka on kuluttajilla, joille tarinaa ei kerrota? 4. Mitkä ovat luksusbrändin onnistuneen tarinankerronnan piirteet? Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautui Kapfererin (2008) identiteettiprismaan, Kellerin (1993) brändimielikuvan tekijöihin sekä Fogin ym. (2005) tarinankerronnan elementtien teoriaan. Tutkimustapauksena oli luksusbrändi Chanelin tarinankerronnallinen mainonta. Tutkimus toteutettiin laadullisena kvasikokeellisena tutkimuksena, jossa tutkittavat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Kontrolliryhmälle näytettiin Chanelin mainosvideo, joka ei tarinankerrontaa sisältänyt. Koeryhmälle näytettiin tämän lisäksi mainosvideo, joka sisälsi tarinankerrontaa. Haastattelujen avulla pyrittiin selvittämään tutkittavien brändimielikuva Chanelista ja samalla perehdyttiin tarkemmin heidän suhtautumiseensa mainoksia kohtaan. Brändimielikuvia verrattiin ja todettiin, että koeryhmän mielikuva oli kontrolliryhmää positiivisempi ja vastasi myös paremmin Chanelin identiteettiä. Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin todeta, että mainonnan tarinankerronnalla on vaikutusta siihen, kohtaako asiakkaan brändimielikuva luksusbrändin identiteetin. Mainonnan tarinankerronnan avulla voidaan asiakkaan mielikuva saada paremmin vastaamaan luksusbrändin identiteettiä, mikäli tarinankerronta on onnistunutta ja se herättää tunteita. Luksusbrändin onnistuneita tarinankerronnan piirteitä havaittiin olevan erottuvuus, mukaansatempaava juoni, unelmasta viestiminen, epäsuorien viestien sisällyttäminen, kokemuksellisuus, viestin ja konfliktin monitulkintaisuus sekä tarkkaan harkitut henkilöt.

Hyaluronihappoa huuliin, Silikonia rintoihin ja Botoxia juonteisiin-Suomalaisen kulttuuriperinnön hyödyntäminen kauneuskirurgiaa tarjoavien yritysten verkkosivuilla

Tutkimuksen tarkoituksena on luoda katsaus kulttuuriperinnön ilmentymiseen Suomessa kauneuskirurgiaa tarjoavien yritysten verkkosivuilla. Tutkimuksen keskeisin tavoite on selvittää, ilmeneekö kulttuuriperintö jollain tasolla kauneuskirurgiaa tarjoavien yritysten verkkosivuilla. Tutkimuksessa on myös tarkoituksena tarkastella, miten kauneuskirurgian verkkosivuilla lähestytään vielä melko tabuna olevaa aihetta. Lisäksi tarkoituksena on tarkistella, huomioidaanko suomalaiset jollain erityisellä tavalla verkkosivuilla. Tarkoituksena tässä tutkimuksessa on myös tarkistella, kuinka tabusta tulee ajan saatossa normaali asia. Tutkimuksessa on hyödynnetty etnografista tutkimusotetta. Tutkimuksessa käsitellään kulttuuriperintöä osana kauneuskirurgiaa. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään, kuinka kulttuuri vaikuttaa ihmisen ruumiinkuvaan ja sitä kautta päätökseen kirurgisesta toimenpiteestä. Tutkimuksessa käsitellään myös kauneuskirurgiaa tabuna ja sitä, kuinka tabu on ollut ja on tällä hetkellä vahvassa murroksessa Suomessa. Keskeisin tutkimustulos on se, ettei kauneuskirurgiaa tarjoavien yritysten verkkosivuilla Suomessa hyödynnetä maan kulttuuriperintöä tai kauneusihannetta. Tutkimustuloksiin lukeutui myös se, kuinka kulttuuriperintöä voisi hyödyntää verkkosivuilla ja miksi sen hyödyntäminen voisi olla arvokasta. Tutkimustuloksiin lukeutuu myös se, että millaisia houkuttimia kauneuskirurgiaa tarjoavat yritykset käyttävät verkkosivuillaan houkutellakseen asiakkaita. Tutkimus osoittaa se, että kauneuskirurgiasta löytyy vielä paljon tutkittavaa erityisesti kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna. Tutkimus myös osoittaa sen, kuinka tärkeä osa kulttuuri on kaikessa. Tutkimus pyrkii myös osoittamaan sen, kuinka moneen asiaan kulttuuriperinnön tutkimus liittyy ja mihin kaikkeen kulttuuriperintö vaikuttaa. Vaikka loppupäätelmä jäikin siihen, ettei kulttuuriperintöä hyödynnetä verkkosivuilla, avasi tämä samalla paljon uusia tutkimuskohteita ja tutkimusmahdollisuuksia tulevaisuudessa.