Colorectal polypectomy during insertion and withdrawal or only during withdrawal? A randomized controlled trial.

BACKGROUND AND STUDY AIMS: Removal of colorectal polyps is routinely performed during withdrawal of the endoscope. However, polyps detected during insertion of the colonoscope may be missed at withdrawal. We aimed to evaluate whether polypectomy during both insertion and withdrawal increases polyp detection and removal rates compared with polypectomy at withdrawal only, and to assess the duration of both approaches. PATIENTS AND METHODS: Patients were included into the study when the first polyp was detected, and randomized into two groups; in group A, polyps ≤ 10 mm in diameter were removed during insertion and withdrawal of the colonoscope, while in group B, these polyps were removed at withdrawal only. Main outcome measures were duration of colonoscopy, number of polyps detected during insertion but not recovered during withdrawal, technical ease, patient discomfort, and complications. RESULTS: 150 patients were randomized to group A and 151 to group B. Mean (± standard deviation [SD]) duration of colonoscopy did not differ between the groups (30.8 ± 15.6 min [A] vs. 28.5 ± 13.8 min [B], P = 0.176). In group A 387 polyps (mean 2.58 per colonoscopy) were detected and removed compared with 389 polyps detected (mean 2.58 per colonoscopy) in group B of which 376 were removed (13 polyps were missed, mean size [SD] 3.2 [1.3] mm; 7.3 % of patients). Patient tolerance was similar in the two groups. CONCLUSIONS: Removal of polyps ≤ 10 mm during withdrawal only is associated with a considerable polyp miss rate. We therefore recommend that these polyps are removed during both insertion and withdrawal.

Seminoma arising in corrected and uncorrected inguinal cryptorchidism: treatment and prognosis in 66 patients.

PURPOSE: The purpose of this study was to analyze prognosis and treatment results for seminoma arising in corrected and uncorrected inguinal cryptorchidism (SCIC and SUIC). METHODS AND MATERIALS: We reviewed 66 patients with inguinal seminomas between June 1958 and December 1991 at the Cancer Hospital and Institute of Chinese Academy of Medical Sciences. Of these patients, 23 had prior orchiopexy and 43 presented with an inguinal form of cryptorchidism. At presentation, 17 of 66 (26%) patients had nodal metastases. This nodal involvement was 30% (7 of 23) for SCIC and 23% (10 of 43) for SUIC, respectively. These numbers are comparable with those in a series of patients treated for scrotal seminoma at our institution (26% vs. 20%). However, 3 of 23 (13%) patients who had prior orchiopexy presented with inguinal nodal metastasis as compared with 0 of 43 patients with SUIC or 4 of 237 patients with scrotal seminoma (p < .05). There were 49 stage I, 5 stage IIA, 8 stage IIB, 3 stage III, and 1 stage IV patients. All patients underwent radical orchiectomy and received further radiotherapy, chemotherapy, or both. Patients with stage I and stage II disease were treated primarily with radiotherapy, whereas patients with stage III and IV disease were treated with chemotherapy. RESULTS: The overall and disease-free survival at 5 and 10 years was 94% and 92%, 89% and 87%, respectively. The overall 5- and 10-year survival by stage was 100% and 100% for stage I, and 77% and 68% for stage II, respectively (p < .05). There was no significant difference in survival between SUIC and SCIC (93% vs. 96% at 5 years). Four patients developed relapse. Two of these four patients experienced relapse at the inguinal area, due to a marginal miss. Three of four patients with relapse were successfully salvaged, and one died of disease. CONCLUSION: Our results indicate that prognosis for inguinal seminoma is excellent and similar to that of scrotal seminoma. Postorchiectomy radiotherapy can be considered as the standard treatment for stage I and IIA inguinal seminoma. We recommend routinely including the para-aortic and ipsilateral pelvic nodes.

VPN-ratkaisujen vertailu

Tietoverkkojen käyttö lisääntyy maailmalla nopeaa vauhtia. Monet verkon käyttäjät tarvitsevat käyttöönsä myös yrityksen yksityisiä tietoja missä tahansa liikkuvatkin. Samalla on oltava mahdollista yhdistää yrityksen eri toimipisteitä samaan verkkoon. Virtuaaliset yksityisverkot eli VPN:t ovat nopea ja turvallinen vaihtoehto näihin tarpeisiin. VPN saattaa tuottaa yritykselle suuria liiketoiminnalisia hyötyjä. VPN-ammattilaisten suunnittelema VPN:ää voidaan pitää myös turvallisena ratkaisuna yritykselle. Varsinkin IPSecin (Internet Protocol Security) kehittyminen luotetuksi standardoiduksi protokollaperheeksi on lujittanut uskoa VPN:iin. Tässä insinöörityössä vertaillaan kahden suositun VPN-laitevalmistajan laitteistoa teknisten ominaisuuksien, hallittavuuden ja client-ratkaisujen pohjalta. Työn teoriaosuudessa keskitytään VPN:ien rakenteeseen ja VPN-laitteistojen käyttämiin tekniikoihin. Insinöörityön pohjalta on mahdollista saada kokonaiskuva VPN-tekniikasta ja tutustua VPN-reitittimien konfigurointiin.

Teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaito : mitä se on?

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) on suhteellisen uusi ja tuntematon ammattinimike. Harvat tietävät, mitä teatteri-ilmaisun ohjaaja tekee ja mitä hänen erityisosaamisensa on. Avaan teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä soveltavan draaman ohjaajana. Lähestyn aihetta sekä osallistujan että ohjaajan näkökulmista. Soveltava teatteri pitää sisällään erilaisia muotoja ja työtapoja. Osallistava teatteri, jossa yleisöä nimensä mukaisesti osallistetaan, on yksi soveltavan teatterin muodoista. Soveltavasta teatterista puhuttaessa usein käytetään lyhyesti sanaa draama. Draaman tarkoituksena on kysyä, etsiä ja tutkia. Pyrkimyksenä on oppia kollektiivisesti ja pyrkiä dialogiseen teeman pohtimiseen. Draamallisessa työskentelyssä toimitaan kokonaisvaltaisesti emotionaalisella sekä rationaalisella tasolla. Fiktiiviset tapahtumat ja henkilöt rohkaisevat mm. projisointiin, eli osallistujan omien tunteiden ja ajatusten sijoittamista draamaan. Nähdyn ja koetun sanallinen purkaminen saattaa auttaa osallistujia tulemaan tietoiseksi alitajuisista ja esitietoisista prosesseistaan. Näin draama voi kertoa osallistujalle jotakin oleellista hänen arvoistaan ja ajatuksistaan. Parhaimmillaan draama voimaannuttaa, opettaa uutta ja edistää luovuutta. Draaman aihe ja tavoitteet ovat aina yleisiä, eikä tarkoitus ole keskittyä kenenkään henkilökohtaiseen prosessiin. Draamallinen työskentely ei ole terapiaa, vaikka sen vaikutus saattaakin olla terapeuttinen. Draaman ohjaaminen on monipuolista osaamista vaativaa työtä. Ohjaaja tarvitsee ymmärrystä usealta kentältä, soveltavan draaman periaatteiden hallinnan lisäksi. Hänen on esimerkiksi hyvä ymmärtää ryhmädynaamisia ilmiöitä, omata pedagogisia valmiuksia sekä taiteellista lahjakkuutta. Teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaitoa on liikkua siellä, missä yhden alan rajat loppuvat ja toisen alkavat. Hänet voidaan nähdä ikään kuin siltana eri alojen välillä. Yhteiskuntaamme luonnehditaan materialisoituvaksi ja tuottavuutta kunnioittavaksi. Draama kuitenkin vastaa ihmisen ikuiseen tarpeeseen tulla nähdyksi ja kuulluksi. Fiktiivisen maailman lumous ei ole vielä kadonnut, eikä tuskin koskaan katoakaan. Teatteri-ilmaisun ohjaaja vie ihmisen iäti tärkeiden asioiden äärelle. Siksi uskon, etteivät työt tule häneltä loppumaan.

Kehä III:n varrelta : 20 vuotta vantaalaista ammattiteatteria

Vantaan ensimmäinen, ja edelleen ainoa ammattimainen puheteatteri Teatteri Kehä III perustettiin vuonna 1986. Teatteri Kehä III on ensimmäisiä ns. vapaita teatteriryhmiä, jotka halusivat itse päättää mitä esitetään, missä ja kenelle. Tärkeää oli, että jokainen teatterissa toimiva voi taiteellisesti sitoutua lopputulokseen. Pienen teatterin pyörittäminen on vaatinut sinnikkyyttä, kekseliäisyyttä, ja uskoa teatterin tarpeellisuuteen. Pienuudestaan huolimatta Teatteri Kehä III ei ole pelännyt ottaa suuria taiteellisia ja taloudellisia riskejä. Oman tilan kunnostaminen vuonna 1995 tyhjillään olleeseen Tikkurilan Silkkitehtaaseen ilman yhteiskunnallista tukea oli rohkea, ja ihailua herättävä kulttuuriteko. Teatteri Kehä III on kantaesittänyt suuren joukon eurooppalaisia näytelmiä, ja ollut usein aikaansa edellä mitä esitysten teemoihin tulee. Yhtenä motiivina kokeellisillekin tuotannoille on ollut apurahojen saanti; uudet tekstit ja ideat kun ovat saaneet helpommin tukea. Pienten teattereiden suurin ongelma on ainainen rahanpuute. Tämän historiikin kokoamista varten olen käynyt läpi Teatteri Kehä III:n arkistoja: lukenut kokousten pöytäkirjoja ja toimintasuunnitelmia, sekä tutkinut teatterin vuosikirjoja ja esitysten käsiohjelmia. Olen myös haastatellut vuosien varrella Teatteri Kehä III:ssa toimineita ihmisiä. Teatteri Kehä III:n tuottamien esitysten määrä suuri ja hyvin monipuolinen, siksi keskityn käsittelemään teatterin elinkaarta sen ohjelmiston kautta. Teatteri Kehä III juhli 20-vuotista taivaltaan marraskuussa 2006, ja vaihtoi samalla nimensä Teatteri Vantaaksi.

Ryhmätyömenetelmät logistiikan strategisessa päätöksenteossa

Työ käsittelee strategisen päätöksenteon menetelmiä sekä ryhmien päätöksentekoprosessin tukemista ja organisointia. Lähtökohtana työssä oli tarve kehittää konkreettisia menetelmiä ja tekniikoitalogistiikan strategisten päätöksentekoryhmien toiminnan tukemiseksi. Päätavoitteena työssä oli selvittää, mitkä ovat päätöksentekoryhmien suurimmat ongelmat jahaasteet päätöksentekoprosessin eri vaiheissa. Tämän pohjalta tavoitteena oli ideoida, kuinka päätöksentekoryhmiä ja niiden toimintaa noissa haasteissa voidaanparhaiten tukea erilaisten apumenetelmien ja tekniikoiden avulla. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään strategisten päätösten luokittelutapoihin, päätöksentekoprosessin luonteeseen, ryhmätyöskentelyn merkitykseen päätöksenteossa sekä erilaisiin ryhmäpäätöksentekotekniikoihin. Näiden pohjalta työssä on mietitty, missä asioissa ja päätöksentekoprosessin vaiheissa ryhmät kaipaavat eniten tukea ja mihin olemassa olevilla tekniikoilla ja menetelmillä ei ole pystytty täysin vastaamaan. Näihin avoimiin alueisiin työssä on pyritty kehittämään menetelmiä ja tekniikoita. Menetelmät antavat tukea erityisesti päätöksentekoprosessin vaiheistamiseen, oikeiden asioiden esille nostamiseen sekä keskustelun ja ryhmän muun toiminnan organisointiin. Työssä on esitelty myös muutama mielenkiintoinen ja lupaavajatkotutkimuskohde aihealueelta.

Vendor Managed Inventory: the Critical Success Factors from the Manufacturer Point of View

Yritykset ovat pakotettuja erilaisiin yhteistyömuotoihin pärjätäkseen kiristyvässä kilpailussa. Yhteistyösuhteet kulkevat eri nimillä riippuen teollisuuden alasta ja siitä, missä kohtaa toimitusketjua ne toteutuvat, mutta periaatteessa kaikki pohjautuvat samaan ideaan kuin Vendor Managed Inventory (VMI); varastoon jakysyntään liittyvä tieto jaetaan toimitusketjun eri osapuolien kesken, jotta tuotanto, jakelu ja varastonhallinta olisi mahdollista optimoida. Vendor Managed Inventory on ideana yksinkertainen, mutta vaatii onnistuakseen paljon. Perusolettamus on, että toimittajan on kyettävä hallinnoimaan asiakkaan varastoa paremmin kuin asiakas itse. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman riittävää yhteistyötä, oikeanlaista informaatiota tai sopivia tuoteominaisuuksia. Tämän työn tarkoitus on esitellä kriittiset menestystekijät valmistajan kannalta, kun näkyvyys todelliseen kysyntään on heikko ja kyseessäolevat tuotteet ovat ominaisuuksiltaan toimintamalliin huonosti soveltuvia. VMItoimintamallin soveltuvuus matkapuhelimia valmistavan yrityksen liiketoimintaan, sekä sen vaikutus asiakasyhteistyöhön, kannattavuuteen ja toiminnan tehostamiseen on myös tutkittu.

IFRS and Asymmetrical Information: Empirical Evidence from the Finnish Stock Markets

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin siirtymisen vaikutuksia epäsymmetriseen informaatioon Suomen osake-markkinoilla. Suomalaisten tilinpäätöskäytäntöjen ja kansainvälisten standardien eroja on selvitetty ensin laadullisin menetelmin,jonka jälkeen on tehty asymmetrisen informaation markkinapohjaisiin mittareihinperustuva kvantitatiivinen tutkimus. Yleisiin eroavaisuuksiin liittyvän selvityksen lisäksi on tutkittu erikseen erityisesti standardimuutoksen vaikutusta älylliseen pääomaan liittyvään informaation asymmetriaan. Empiirisessä osiossa älyllisen pääoman epäsuoraksi mitaksi on valittu kehitys- ja tutkimusmenojen suhde taseen loppusummaan. Kuten oletus oli, sekä laadullisen että empiirisen osion tulokset viittaavat siihen, että IFRS:n myötä informaatioympäristö on parantunut. Uudet standardit vaativat laajempaa ja tarkempaa informaation julkaisua liittyen älylliseen pääomaan, mikä ei ole kuitenkaan havaittavissa valituissa mittareissa

Suorituskykymittariston kehittäminen taloushallinnon palvelukeskukseen

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää kohdeorganisaationa olevalle taloushallinnon palvelukeskukselle suorituskykymittaristo suorituskyvyn seurantaa ja toiminnan ohjaamista varten. Lähtökohtana oli, että mittaristo tulee johtaa strategisten tavoitteiden ja kriittisten menestystekijöiden kautta palvelukeskuksen visiosta, missiosta ja arvoista ja sen tulee kattaa koko palvelukeskuksen toiminta. Vastauksia etsittiin kysymyksiin: Mitkä ovat kohdeorganisaation visio, missio, arvot, strategiset tavoitteet ja kriittiset menestystekijät? Mitkä ovat kohdeorganisaation seurattavat ja toimintaa ohjaavat mittarit eri tasoilla (palvelukeskus- ja tiimitaso)? Mistä, millaisia raportteja käyttäen, kenen toimestaja kuinka usein kerätään seurantadataa valittujen mittareiden osalta? Tutkimus on pääosin luonteeltaan laadullinen toimintatutkimus, mutta sisältää myös konstruktiivisen tutkimusotteen piirteitä. Työn alkuosa, missä käsitellään strategiaan, asiantuntijatyöhön, palvelukeskusmalliin ja mittaristoihin liittyvää teoriaa, on luonteeltaan käsiteanalyyttinen. Tutkimuksen tuloksena täsmennettiin palvelukeskuksen visio, missio, arvot, strategiset tavoitteet, kriittiset menestystekijät sekä mittaristo ohjaustietoineen.

Suomen ekologinen jalanjälki - metsäosion laskenta

Tämä teksti on työselostus indeksin ekologinen jalanjälki metsäosion laskennan menetelmiä selvittävästä tutkimuksesta. Tutkimusraportti alkaa selostuksella, jossa kerrotaanaiheen taustaa ja yhteys, missä liikutaan: indikaattorien hyödyntäminen, politiikka kestävän kehityksen ympärillä sekä hieman kestävän kehityksen kokonaisuudesta. Tämä on johdanto varsinaiseen tutkimuksen sisältöön. Tekstissä raportoidaan ekologisen jalanjäljen vuoden 2001 laskentataulukon mukainen metsäosion laskentamenetelmä sekä myös hiilidioksidin sitoutumisen jalanjäljen ja biokapasiteetin laskentamenetelmät. Tutkimuksen tuloksia ovat laskennasta löytyneet epäkohdat ja niiden kehittäminen. Tekstissä koetetaan myös selventää ekologisen jalanjäljen kokonaisuutta ja sitä miten sen tuloksia tulisi lukea.