Development of globular embryos from the hybridization between 'Pêra Rio' sweet orange and 'Poncã' mandarin

This research was undertaken to study the influence of different concentrations of the MT medium, sucrose, vitamins, activated charcoal and gibberellic acid (GA3) on the culture of immature embryos from the crossing between 'Pêra Rio' sweet orange and 'PONCÃ' mandarin. The embryos were excised under aseptic conditions and inoculated in 15 mL of the MT medium according to the following experiments: 1) MT concentrations (0%, 50%, 100%, 150% and 200%) supplemented with 0, 30, 60 and 90 g.L-1 of sucrose; 2) vitamins concentrations of the MT (0%, 50%, 100%, 150% and 200%) supplemented with 0, 30, 60 and 90 g.L-1 of sucrose; 3) activated charcoal concentrations (0, 0.5, 1, 1.5 and 2 g.L-1) supplemented with GA3 (0, 0.01, 0.1; 1 and 10 mg.L-1). After the inoculation, the embryos were kept in a growth room for 90 days at 27 ± 1ºC, in a 16-hour photoperiod with 32 µmol.m-2.s-1 of irradiance. The best development of embryos at the globular stage was achieved using 50% and 100% of the MT medium plus 60 g.L-1 and 90 g.L-1 of sucrose, respectively, supplemented with 0.01 mg.L-1 of GA3. The addition of activated charcoal or vitamins in the MT medium has shown to be unnecessary to the development of globular embryos.

The potential use of microcalorimetry in rapid differentiation between septic arthritis and other causes of arthritis.

Current diagnostic methods in differentiating septic from non-septic arthritis are time-consuming (culture) or have limited sensitivity (Gram stain). Microcalorimetry is a novel method that can rapidly detect microorganisms by their heat production. We investigated the accuracy and time to detection of septic arthritis by using microcalorimetry. Patients older than 18 years of age with acute arthritis of native joints were prospectively included. Synovial fluid was aspirated and investigated by Gram stain, culture and microcalorimetry. The diagnosis of septic arthritis and non-septic arthritis were made by experienced rheumatologists or orthopaedic surgeons. Septic arthritis was diagnosed by considering the finding of acute arthritis together with findings such as positive Gram stain or positive culture of synovial fluid or positive blood culture. The sensitivity and specificity for diagnosing septic arthritis and the time to positivity of microcalorimetry were determined. Of 90 patients (mean age 64 years), nine had septic arthritis, of whom four (44 %) had positive Gram stain, six (67 %) positive synovial fluid culture and four (44 %) had positive blood culture. The sensitivity of microcalorimetry was 89 %, the specificity was 99 % and the mean detection time was 5.0 h (range, 2.2-8.0 h). Microcalorimetry is an accurate and rapid method for the diagnosis of septic arthritis. It has potential to be used in clinical practice in diagnosing septic arthritis.

Metabolic effects of insulin and IGFs on gilthead sea bream (Sparus aurata) muscle cells.

Primary cultures of gilthead sea bream myocytes were performed in order to examine the relative metabolic function of insulin compared with IGF-I and IGF-II (insulin-like growth factors, IGFs) at different stages in the cell culture. In these cells, the in vitro effects of insulin and IGFs on 2-deoxyglucose (2-DG) and L-alanine uptake were studied in both myocytes (day 4) and small myotubes (day 9). 2-DG uptake in gilthead sea bream muscle cells was increased in the presence of insulin and IGFs in a time dependent manner and along with muscle cell differentiation. On the contrary, L-alanine uptake was also stimulated by insulin and IGFs but showed an inverse pattern, being the uptake higher in small myocytes than in large myotubes. The results of preincubation with inhibitors (PD-98059, wortmannin, and cytochalasin B) on 2-DG uptake indicated that insulin and IGFs stimulate glucose uptake through the same mechanisms, and evidenced that mitogenesis activator protein kinase (MAPK) and PI3K-Akt transduction pathways mediate the metabolic function of these peptides. In the same way, we observed that GLUT4 protein synthesis was stimulated in the presence of insulin and IGFs in gilthead sea bream muscle cells in a different manner at days 4 or 9 of the culture. In summary we describe here, for the first time, the effects of insulin and IGFs on 2-DG and L-alanine uptake in primary culture of gilthead sea bream muscle cells. We show that both MAPK and PI3K-Akt transduction pathways are needed in order to control insulin and IGFs actions in these cells. Moreover, changes in glucose uptake can be explained by the action of the GLUT4 transporter, which is stimulated in the presence of insulin and IGFs throughout the cell culture.

Environmental Structural Decomposition Analysis of Italian Emissions, 1995-2005

[spa] El estudio analiza la evolución de los gases de efecto invernadero (GEI) y las emisiones de acidificación para Italia durante el periodo 1995-2005. Los datos muestran que mientras las emisiones que contribuyen a la acidificación han disminuido constantemente, las emisiones de GEI han aumentado debido al aumento de dióxido de carbono. El objetivo de este estudio es poner de relieve cómo diferentes factores económicos, en particular el crecimiento económico, el desarrollo de una tecnología menos contaminante y la estructura del consumo, han impulsado la evolución de las emisiones. La metodología propuesta es un análisis de descomposición estructural (ADE), método que permite descomponer los cambios de la variable de interés entre las diferentes fuerzas y revelar la importancia de cada factor. Por otra parte, este estudio considera la importancia del comercio internacional e intenta incluir el “problema de la responsabilidad”. Es decir, a través de las relaciones comerciales internacionales, un país podría estar exportando procesos de producción contaminantes sin una reducción real de la contaminación implícita en su patrón de consumo. Con este fin, siguiendo primero un enfoque basado en la “responsabilidad del productor”, el ADE se aplica a las emisiones causadas por la producción nacional. Sucesivamente, el análisis se mueve hacia un enfoque basado en la “responsabilidad del consumidor" y la descomposición se aplica a las emisiones relacionadas con la producción nacional o la producción extranjera que satisface la demanda interna. De esta manera, el ejercicio permite una primera comprobación de la importancia del comercio internacional y pone de relieve algunos resultados a nivel global y a nivel sectorial.

Environmental Structural Decomposition Analysis of Italian Emissions, 1995-2005

[spa] El estudio analiza la evolución de los gases de efecto invernadero (GEI) y las emisiones de acidificación para Italia durante el periodo 1995-2005. Los datos muestran que mientras las emisiones que contribuyen a la acidificación han disminuido constantemente, las emisiones de GEI han aumentado debido al aumento de dióxido de carbono. El objetivo de este estudio es poner de relieve cómo diferentes factores económicos, en particular el crecimiento económico, el desarrollo de una tecnología menos contaminante y la estructura del consumo, han impulsado la evolución de las emisiones. La metodología propuesta es un análisis de descomposición estructural (ADE), método que permite descomponer los cambios de la variable de interés entre las diferentes fuerzas y revelar la importancia de cada factor. Por otra parte, este estudio considera la importancia del comercio internacional e intenta incluir el “problema de la responsabilidad”. Es decir, a través de las relaciones comerciales internacionales, un país podría estar exportando procesos de producción contaminantes sin una reducción real de la contaminación implícita en su patrón de consumo. Con este fin, siguiendo primero un enfoque basado en la “responsabilidad del productor”, el ADE se aplica a las emisiones causadas por la producción nacional. Sucesivamente, el análisis se mueve hacia un enfoque basado en la “responsabilidad del consumidor" y la descomposición se aplica a las emisiones relacionadas con la producción nacional o la producción extranjera que satisface la demanda interna. De esta manera, el ejercicio permite una primera comprobación de la importancia del comercio internacional y pone de relieve algunos resultados a nivel global y a nivel sectorial.

Fruit and vegetables and cancer risk : a review of southern European studies

High intakes of fruit and vegetables may reduce the risk of cancer at several sites. Evidence has been derived mainly from case-control studies. We reviewed the relationship between consumption of vegetables and fruit and the risk of several common cancers in a network of Italian and Swiss case-control studies including over 10 000 cases of fourteen different cancers and about 17 000 controls. Data were suggestive of a protective role of vegetable intake on the risk of several common epithelial cancers. OR for the highest compared with the lowest levels of consumption ranged from 0·2 (larynx, oral cavity and pharynx) to 0·9 (prostate). Inverse associations were found for both raw and cooked vegetables, although for upper digestive tract cancers the former were somewhat stronger. Similar inverse associations were found for cruciferous vegetables. Frequent consumption of allium vegetables was also associated with reduced risk of several cancers. Fruit was a favourable correlate of the risk of several cancers, particularly of the upper digestive tract, with associations generally weaker than those reported for vegetables. A reduced risk of cancers of the digestive tract and larynx was found for high consumption of citrus fruit. Suggestive protections against several forms of cancer, mainly digestive tract cancers, were found for high consumption of apples and tomatoes. High intakes of fibres, flavonoids and proanthocyanidins were inversely related to various forms of cancer. In conclusion, data from our series of case-control studies suggested a favourable role of high intakes of fruit and vegetables in the risk of many common cancers, particularly of the digestive tract. This adds evidence to the indication that aspects of the Mediterranean diet may have a favourable impact not only on CVD, but also on several common (epithelial) cancers, particularly of the digestive tract.

Control of hair cell excitability by vestibular primary sensory neurons.

In the rat utricle, synaptic contacts between hair cells and the nerve fibers arising from the vestibular primary neurons form during the first week after birth. During that period, the sodium-based excitability that characterizes neonate utricle sensory cells is switched off. To investigate whether the establishment of synaptic contacts was responsible for the modulation of the hair cell excitability, we used an organotypic culture of rat utricle in which the setting of synapses was prevented. Under this condition, the voltage-gated sodium current and the underlying action potentials persisted in a large proportion of nonafferented hair cells. We then studied whether impairment of nerve terminals in the utricle of adult rats may also affect hair cell excitability. We induced selective and transient damages of afferent terminals using glutamate excitotoxicity in vivo. The efficiency of the excitotoxic injury was attested by selective swellings of the terminals and underlying altered vestibular behavior. Under this condition, the sodium-based excitability transiently recovered in hair cells. These results indicate that the modulation of hair cell excitability depends on the state of the afferent terminals. In adult utricle hair cells, this property may be essential to set the conditions required for restoration of the sensory network after damage. This is achieved via re-expression of a biological process that occurs during synaptogenesis.

Is the Front Line Prepared for the Changing Faces of Patients? Predictors of Cross-Cultural Preparedness Among Clinical Nurses and Resident Physicians in Lausanne, Switzerland.

UNLABELLED: Phenomenon: Assuring quality medical care for all persons requires that healthcare providers understand how sociocultural factors affect a patient's health beliefs/behaviors. Switzerland's changing demographics highlight the importance of provider cross-cultural preparedness for all patients-especially those at risk for social/health precarity. We evaluated healthcare provider cross-cultural preparedness for commonly encountered vulnerable patient profiles. APPROACH: A survey on cross-cultural care was mailed to Lausanne University hospital's "front-line healthcare providers": clinical nurses and resident physicians at our institution. Preparedness items asked "How prepared do you feel to care for ... ?" (referring to example patient profiles) on an ascending 5-point Likert scale. We examined proportions of "4 - well/5 - very well prepared" and the mean composite score for preparedness. We used linear regression to examine the adjusted effect of demographics, work context, cultural-competence training, and cross-cultural care problem awareness, on preparedness. FINDINGS: Of 885 questionnaires, 368 (41.2%) were returned: 124 (33.6%) physicians and 244 (66.4%) nurses. Mean preparedness composite was 3.30 (SD = 0.70), with the lowest proportion of healthcare providers feeling prepared for patients "whose religious beliefs affect treatment" (22%). After adjustment, working in a sensitized department (β = 0.21, p = .01), training on the history/culture of a specific group (β = 0.25, p = .03), and awareness regarding (a) a lack of practical experience caring for diverse populations (β = 0.25, p = .004) and (b) inadequate cross-cultural training (β = 0.18, p = .04) were associated with higher preparedness. Speaking French as a dominant language and physician role (vs. nurse) were negatively associated with preparedness (β = -0.26, p = .01; β = -0.22, p = .01). Insights: The state of cross-cultural care preparedness among Lausanne's front-line healthcare providers leaves room for improvement. Our study points toward institutional strategies to improve preparedness: notably, making sure departments are sensitized to cross-cultural care resources and increasing provider diversity to reflect the changing Swiss demographic.

High-throughput sequence analysis of turbot (Scophthalmus maximus) transcriptome using 454-pyrosequencing for the discovery of antiviral immune genes

Turbot (Scophthalmus maximus L.) is an important aquacultural resource both in Europe and Asia. However, there is little information on gene sequences available in public databases. Currently, one of the main problems affecting the culture of this flatfish is mortality due to several pathogens, especially viral diseases which are not treatable. In order to identify new genes involved in immune defense, we conducted 454-pyrosequencing of the turbot transcriptome after different immune stimulations.

Variations of plasmid content in Rickettsia felis.

BACKGROUND: Since its first detection, characterization of R. felis has been a matter of debate, mostly due to the contamination of an initial R. felis culture by R. typhi. However, the first stable culture of R. felis allowed its precise phenotypic and genotypic characterization, and demonstrated that this species belonged to the spotted fever group rickettsiae. Later, its genome sequence revealed the presence of two forms of the same plasmid, physically confirmed by biological data. In a recent article, Gillespie et al. (PLoS One. 2007;2(3):e266.) used a bioinformatic approach to refute the presence of the second plasmid form, and proposed the creation of a specific phylogenetic group for R. felis. METHODOLOGY/PRINCIPAL FINDINGS: In the present report, we, and five independent international laboratories confirmed unambiguously by PCR the presence of two plasmid forms in R. felis strain URRWXCal(2) (T), but observed that the plasmid content of this species, from none to 2 plasmid forms, may depend on the culture passage history of the studied strain. We also demonstrated that R. felis does not cultivate in Vero cells at 37 degrees C but generates plaques at 30 degrees C. Finally, using a phylogenetic study based on 667 concatenated core genes, we demonstrated the position of R. felis within the spotted fever group. SIGNIFICANCE: We demonstrated that R. felis, which unambiguously belongs to the spotted fever group rickettsiae, may contain up to two plasmid forms but this plasmid content is unstable.

The state of research and development in Australia: implications for future development

The scale of research and development (R&D), and other technological activities, and the way in which the available resources are managed and organized at the enterprise and national level contribute to the rate of technological change in a country. A well organized national innovation system can be a powerful engine of progress, whereas a lack of interaction between institutions results in the slowing down of technological change, thereby diminishing its contribution to economic growth and welfare. The research object of this thesis is Australia’s national innovation system and the state of R&D in Australia. In order to establish an overall picture of the situation and to be able to make recommendations for future development, the general level of R&D activity and the main performers and funders of R&D within the system are analyzed. The framework policies supporting R&D and prevalent dynamics between different actors and sectors are of specific interest of the research. The findings reveal that the Australian culture is not a culture of research and innovation and that the main challenge is building a coherent system with strong domestic and international linkages.

Emergency Management in the United States of America

Core capabilities are under the above mission areas as outlined in the National Preparedness Goal. Planning, Public Information and Warning, and Operational Coordination cut across all five mission areas. Without these three cross-cutting capabilities, the other capabilities might not be achieved or could be weakened. Other core capabilities are aligned under a specific mission area, based on where it had the most relevance. Core capabilities alignment: Prevention capabilities focus on things related to preventing an imminent terrorist attack; by imminent, we mean an attack that is about to happen ; Protection capabilities focus on security— making sure things, systems, and people are protected ; Mitigation capabilities focus on risk, resilience and building a culture of preparedness; Response capabilities focus on meeting a community’s immediate needs when disaster strikes and finally, recovery capabilities focus on getting communities back on their feet.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

The Art & Science of Learning Design

We live in an era defined by a wealth of open and readily available information, and the accelerated evolution of social, mobile and creative technologies. The provision of knowledge, once a primary role of educators, is now devolved to an immense web of free and readily accessible sources. Consequently, educators need to redefine their role not just ¿from sage on the stage to guide on the side¿ but, as more and more voices insist, as ¿designers for learning¿.The call for such a repositioning of educators is heard from leaders in the field of technology-enhanced learning (TEL) and resonates well with the growing culture of design-based research in Education. However, it is still struggling to find a foothold in educational practice. We contend that the root causes of this discrepancy are the lack of articulation of design practices and methods, along with a shortage of tools and representations to support such practices, a lack of a culture of teacher-as-designer among practitioners, and insufficient theoretical development.The Art and Science of Learning Design (ASLD) explores the frameworks, methods, and tools available for teachers, technologists and researchers interested in designing for learning Learning Design theories arising from findings of research are explored, drawing upon research and practitioner experiences. It then surveys current trends in the practices, methods, and methodologies of Learning Design. Highlighting the translation of theory into practice, this book showcases some of the latest tools that support the learning design process itself.

Effect of continuous growing of resistant soybean genotypes on Meloidogyne arenaria race 1 reproduction

Even though resistance is the most promising tactic for root-knot nematode management on soybean (Glycine max), virulent biotypes may occur and be selected on specific resistant plant genotypes. In the present study, reproduction rate of Meloidogyne arenaria race 1 increased after four sequences of continuous culture of the parasite on resistant soybean genotypes.