592 resultados para omistaja-arvo
Resumo:
Työpaikkakiusaamista esiintyy useissa työpaikoissa sekä organisaation eri tasoilla. Työpaikkakiusaaminen on yleistä myös naisvaltaisissa terveydenhuollon yhteisöissä. Työpaikkakiusaamisella on todettu olevan merkittäviä negatiivisia seurauksia niin yksilön kuin organisaation tasolla. Työpaikkakiusaamisen seuraukset ovat moninaiset, ja ne voivat kohdistua kiusatun ja kiusaajan lisäksi koko työyhteisöön. Työpaikkakiusaaminen on näin uhka työyhteisön toimivuudelle. Keskijohdon tulee tukea lähiesimiehiä työpaikkakiusaamiseen puuttumisessa ja näyttää esimerkkiä omalla asennoitumisellaan ja käytöksellään siinä, miten he itse puuttuvat työpaikkakiusaamiseen. Keskijohdon rooli on myös merkittävä työyhteisön toimivuuden turvaamisessa sekä organisaatiokulttuurin rakentamisessa moninaisuutta arvostavaksi. Tässä tutkimuksessa tutkittiin työpaikkakiusaamiseen puuttumista moninaisuusjohtamisen viitekehyksessä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Suomen erikoissairaanhoidon hoitajakeskijohtajat ja tavoitteena oli selvittää, miten moninaisuusjohtamisen avulla ja työpaikkakiusaamiseen puuttumisella voidaan saada aikaan toimiva työyhteisö. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivis-kvalitatiivinen kyselytutkimus. Empiirisen aineiston keräämiseksi tehtiin sähköinen Webpropol 2.0-kysely. Kysely lähetetiin 19 sairaanhoitopiiriin erikoissairaanhoidon hoitajakeskijohdon edustajalle (N=210), ja vastausprosentiksi saatiin 54. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Strukturoituja kysymyksiä analysoitiin Webropol-ohjelman ja Microsoft Excel-ohjelman analysointityökaluilla, avoimia kysymyksiä analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella moninaisuusjohtamisen avulla ja työpaikkakiusaamiseen puuttumisella voidaan edistää toimivan työyhteisön syntymistä. Tulosten mukaan johtamisella oli merkitystä kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja siihen puuttumisessa. Moninaisuusjohtamisen ulottuvuudet tulivat melko hyvin esiin ylihoitajien johtamistyössä sekä organisaation toimintamalleissa työpaikkakiusaamiseen puuttumisessa ja ratkaisussa. Tuloksista käy selville, että työpaikkakiusaaminen oli uhka työyhteisön toimivuudelle. Toimimaton työyhteisö oli uhka potilaiden hyvälle hoidolle, joten tutkimuksen aihe on tärkeä ja auttaa ymmärtämään kiusaamiseen puuttumisen ja organisaation moninaisuuden tärkeyden. Tulosten mukaan kiusaamiseen puuttumisessa tärkeää oli esimiesten antama tuki, tasa-arvo, yhteiset pelisäännöt, avoin keskustelu, kiusaamisen ilmoittaminen, kunnioittava käytös, sujuva yhteistyö ja ongelmien käsittely. Moninaisuusjohtamisen ulottuvuudet ja toimivan työyhteisön peruspilarit ovat hyvin samankaltaisia. Tulosten mukaan kunnioittava ja arvostava käytös, kiusaamisen ilmoittaminen ja tasa-arvo eivät toteutuneet organisaatioissa riittävän hyvin, joten näissä asioissa on organisaatioissa vielä kehitettävää.
Resumo:
Jatkosodan ajalta on tehty paljon taisteluja koskevia tutkimuksia. Sotahistorian tutkimuksen nykyinen suuntaus nojaa kotirintaman ja tavallisen yksilön tutkimukseen. Tutkimukseni käsittelee Lappeenrannan kaupunkia ja sen asukkaiden arkea jatkosodan poikkeusoloissa. Lappeenranta kuului sijaintinsa vuoksi evakuoitaviin paikkakuntiin. Tuon esiin niin viranomaisten kuin tavallisten asukkaiden näkökulmia siitä, mitä sota-ajan poikkeusolot toivat tullessaan, ja miten niistä selvittiin. Käytän tutkimuksessani alkuperäislähteinä Lappeenrannan kaupungin arkistossa säilytettäviä viranomaismateriaaleja sekä yksityisiä arkistoja. Sanomalehti oli sota-aikana lähes ainoa tietolähde. Hyödynnän tutkimuksessa sanomalehti Etelä-Saimaan sotavuosien antia. Viranomais- ja yksityiskirjeiden käyttäminen tutkimuksessa poikkeavat toisistaan. Yksityiskirjeiden käyttäminen tutkimuksessa tarkoittaa asian syvempää eettistä tarkastelua, mutta niiden kokemushistoriallinen arvo on korvaamaton. Tutkimusmetodina käytän historioitsija Ville Kivimäenkin tarkastelemaa sodan kokemushistoriaa. Tutkimukseni osoittaa Lappeenrannan sijainnin itärajan tuntumassa olevan syynä kaupungin erityisasemaan puolustukselliselta kannalta jo ennen sodan alkamista. Viranomaiset joutuivat erityisen vaikeiden tilanteiden eteen kaupunkia evakuoitaessa ja sen aikana. Elintarvikehuolto oli yksi sodan vaikeimmista kysymyksistä, ja Ihmiset olivatkin pääosin tyytymättömiä ostokorttien kullekin osoittamasta elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden määrästä. Kansanhuoltolautakunta saikin ratkaistavakseen vaikeita ongelmia. Yksityisten ihmisten sotakokemukset osoittivat pelon ja ankeuden olleen mieleen painuvimpia muistoja. Pelon, uhkien ja ankeuden lomassa koettiin ilon ja onnen hetkiä. Näihin kuuluivat perheiden ja rakastavaisten kohtaamiset, ja ne olivatkin sotaoloissa harvinaisia ja siksi kallisarvoisia. Tutkimukseni mukaan eri-ikäisten ihmisten sotakokemukset erosivat toisistaan. Surun ja murheen vastapainona toimi sota-ajan viihde, joka oli hyvin monipuolista, ja siihen tartuttiin tilaisuuden tullen.
Resumo:
Kokoelma sisältää Turun akatemian, Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ja Helsingin yliopiston sekä käsinkirjoitettuja että pieneltä osin painettuja akateemisia opinnäytteitä 1950-luvulta 195O-luvulle. Aineisto on tullut yliopiston kirjaston haltuun II maailmansodan aikana, kun se pelastettiin palavasta yliopiston päärakennuksesta. Välilehditetyt, painetut väitöskirjat 1700- ja 180O-luvuilta, sisältävät käsinkirjoitettuja kommentteja. Pastoraali- ja synodaaliväitöskirjat ovat 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta sekä vuosilta 1930-1950. Käsinkirjoitetut pro gradu-työt (ns. pieni koe) ovat vuosilta 1908-1914. Aineisto on järjestetty aihepiirin, ajan ja tekijän mukaan aakkosjärjestykseen. Kokoelma sisältää monien myöhemmin merkittävienkin suomalaisten pro gradu-töitä, kuten Esther Hjelt-Cajanuksen, Eero Järnfeltin, Leevi Madetojan, Hella Murrikin (Hella Vuolijoki), Yrjö Karilaksen, Armas Maasalon, Lauri Pihkalan, Arvo Sotavallan ja T. J. Särkän työt ja esim. Martti Simojoen pastoraaliväitöskirjan.
Resumo:
Imprimatur: J. M. af Tengström.
Resumo:
Imprimatur: Herman Molander.
Resumo:
The purpose of this thesis is to focus on credit risk estimation. Different credit risk estimation methods and characteristics of credit risk are discussed. The study is twofold, including an interview of a credit risk specialist and a quantitative section. Quantitative section applies the KMV model to estimate credit risk of 12 sample companies from three different industries: automobile, banking and financial sector and technology. Timeframe of the estimation is one year. On the basis of the KMV model and the interview, implications for analysis of credit risk are discussed. The KMV model yields consistent results with the existing credit ratings. However, banking and financial sector requires calibration of the model due to high leverage of the industry. Credit risk is considerably driven by leverage, value and volatility of assets. Credit risk models produce useful information on credit worthiness of a business. Yet, quantitative models often require qualitative support in the decision-making situation.
Resumo:
Viimeaikaisen talouden yleisen heikon tilanteen johdosta päättäjät ympäri Eurooppaa ovat kääntyneet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritys) puoleen työllisyyden parantamiseksi. Pk-yritysten edustaessa yli 99% Suomen yrityskannasta, ovat ne erittäin tärkeässä asemassa työllisyystilanteen lisäksi myös maamme talouden kannalta, ja pk-yrityksille onkin asetettu kasvupaineita viimeaikaisten kasvuyritysten menestystarinoiden innoittamana. Tässä tutkimuksessa pääasiallisena tavoitteena on tutkia pk-yritysten kasvuun liittyviä tekijöitä kasvun mahdollistavien sekä kasvua rajoittavien tekijöiden kannalta. Pääasiallisen tavoitteen ohella on tutkittu myös pk-yritysten tekemiä konkreettisia toimia kasvua mahdollistavien tekijöiden vahvistamiseksi, sekä kasvua rajoittavien tekijöiden murtamiseksi. Tutkimus etenee siten, että ensin käydään läpi pk-yritysten kasvuun liittyviä yleisiä asioita, jonka jälkeen siirrytään kasvun mahdollistaviin ja sitä rajoittaviin tekijöihin. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena eli se on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu neljän pk-yrityksen teemahaastatteluista, sekä kyselylomakkeesta, joissa kartoitettiin pk-yritysten omistaja-johtajien mielipiteitä yritysten kasvun mahdollistavista ja sitä rajoittavista tekijöistä. Teemahaastattelujen haastattelurunko on rakennettu pk-yritysten kasvua käsittelevien artikkelien ja niissä ilmenneiden kasvuun liittyvien havaintojen pohjalta. Tutkimuksen perusteella pk-yritysten omistaja-johtajat ovat sitä mieltä, että Suomen veropoliittiset, sekä työlainsäädännölliset ratkaisut rajoittavat yritysten kasvua, eivätkä kannusta yrittäjyyteen. Tämän lisäksi kasvua rajoittavat omistaja-johtajien tavoitteet yritystoimintaan liittyen, sekä pätevän työvoiman rekrytointiin liittyvät ongelmat. Kasvun mahdollistavien tekijöiden osalta omistaja-johtajat pitivät tärkeinä yritystoimintaa tukevien järjestelmien merkitystä, yrityksen tunnetuksi tekemistä, yrityksen ja sen sidosryhmien välisten suhteiden kehittämistä ja yhteistyötä sekä yritystoiminnan laadun kehittämistä ja valvontaa. Tutkimuksessa ilmeni myös pk-yritysten pystyvän murtamaan aikaisemmissa tutkimuksissa ilmenneitä kasvua rajoittavia tekijöitä tehokkaasti, saavan aikaan kasvua niiden olemassaolosta huolimatta.
Resumo:
Suomen verolainsäädännön mukaan osakeyhtiön purkamisesta syntynyttä purkutulosta verotetaan tulolähdejaottelun mukaisesti pääasiassa elinkeinoverolain tai tuloverolain mukaisena verotettavana tulona. Tutkielmani käsittelee osakeyhtiön purkamisen verotusta, kun osakeyhtiö puretaan osakeyhtiölain purkumenettelyn mukaisesti. Osakeyhtiö voi purkautua kolmella eri tavalla sulautumalla; osakeyhtiölain 20 luvun mukaisen purkumenettelyn kautta tai; kun osakeyhtiö asetetaan konkurssiin varattomuuden vuoksi. Osakeyhtiön purkaminen saattaa synnyttää verotettavaa tuloa vielä viimeisellä tilikaudellaankin ennen purkamista sekä osakeyhtiölle itselleen että jako-osan saajalle. Purettavaa osakeyhtiötä verotetaan viimeisen tilinpäätöksen perusteella syntyneestä tulosta pääasiassa elinkeinotoiminnan mukaisen yhteisöverokannan mukaisesti. Jako-osan saajan verotus määräytyy osakkeiden omistussuhteen mukaisesti joko pääomatulona tai elinkeinotulona. Osakkeen omistajalle jaetaan purun seurauksena omistusosuuden mukainen jako-osa. Kun osakeyhtiön lopputilitys on hyväksytty, tiedetään jaettavan omaisuuden arvo. Omaisuus on arvostettu todennäköisen luovutushinnan mukaiseen arvoon eli käypään arvoonsa. Jako-osan saajalle syntyy verotettavaa tuloa, jos hänen jako-osansa arvo on suurempi kuin osakkaiden hankintameno oli. Jako-osan saajana voi olla luonnollinen henkilö, kuolinpesä, yhtymä, yhteisö tai muu vastaava taloudellinen yhteenliittymä. Elinkeinoverolain 6 §:n ja 51d §:n mukaan osakeyhtiön purkamisessa jako-osan saajan omistamien käyttöomaisuusosakkeiden purkuvoitto on verovapaata tuloa ja purkutappion vähennysoikeutta on vastaavasti rajoitettu. Purkuvoitto on verovapaata, kun jako-osan saaja on sellainen yhteisö, joka ei harjoita päätoimisesti pääomasijoitustoimintaa. Tutkielmassani paljastui, että käytännön purkutilanteissa on erilaisia konsernirakenteita ja hallinnointiyhtiöitä, joiden omistamien osakkeiden purkuvoiton verotus on aiheuttanut tulkintakysymyksiä oikeuskäytännössä.
Resumo:
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tutkia minkälaisia kasvupyrkimyksiä Suomessa toimivilla pienillä kiinteistösijoittajilla tai kiinteistösijoitusyhtiöillä on. Tutkimuksen pohjaksi esiteltiin yrityksen strategiateoriaa ja kasvun malleja pienyritysnäkökulmasta. Tutkimuksen tulokset voivat antaa yrittäjille mietteitä kasvamisen suunnitelmallisuudesta ja sen hyödyistä. Tutkimusosuus suoritettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla 16 pientä kiinteistösijoittajaa nettipohjaisen kyselyn avulla. Painopiste oli vapaissa vastauksissa ja tällä pyrittiin saamaan laajoja mielipiteitä. Kohdeyritykset valittiin sattumalta tutkijan lähipiiriin kuuluvien yrittäjien avulla. Maantieteellinen jakauma oli laaja, koko maan kattava. Kohdeyrityksistä haastateltiin yhtä henkilöä, joka oli tyypillisesti yrityksen omistaja. Haastatteluista saatua materiaalia analysoitiin strategisten näkemysten ja yrityksen kasvuteorioiden valossa. Tutkimuksessa todettiin, että pienyrittäjät suhtautuvat kiinteistösijoittamiseen lähinnä säästämismuotona eikä niinkään systemaattisena yrittämisenä. Useat vastaajat tekivät kiinteistösijoittamista osa-aikaisesti. Kasvua tavoittelee kyllä valtaosa yrityksistä, mutta sen eteen ei tehdä juuri mitään. Odotellaan vain sopivia kohteita ostettavaksi. Kasvamisen määrä riippuu hyvin pitkälti yrittäjän persoonasta. Jos yrittäjä on kunnianhimoinen toiminnan kasvattaja, niin se heijastuu myös hänen harjoittamaan kiinteistösijoittamiseen.
Resumo:
Työn tavoitteena oli käydä läpi arvoehdotelman käyttöä ja määritelmiä erilaisissa asiayhteyksissä markkinointikirjallisuuden perusteella. Arvon luonti asiakkaalle on yrityksen keskeisin toiminto, ja erityisesti tänä päivänä arvoa tarkastellaan usein myytävän hyödykkeen lisäksi asiakkaan vastaanottamana palveluna. Tämän vuoksi oman tarjoaman analysointi arvoehdotelmana on tärkeää, jotta asiakkaalle pystytään kuvaamaan luotava arvo riittävän tarkasti ja täsmällisesti. Työssä lähdettiin liikkeelle arvoehdotelman ensimmäisestä määritelmästä 1980- luvun puolivälissä, ja tarkasteltiin sen kehittymistä aina nykypäivään asti. Työssä erotettiin selkeästi toisistaan arvoehdotelman määritelmä ja asema eri näkökulmista tarkasteltuina. Näkökulmia olivat teolliset markkinat, palveludominantti logiikka, palveluekosysteemi, sitoutumisen merkitys sekä organisaatioiden välinen johdon laskentatoimi. Keskeisinä löydöksinä työssä havaittiin, että toimintaympäristön huomioimisella on olennainen merkitys arvoehdotelman määrittämisessä. Lisäksi resurssien ja käytäntöjen läpikäyminen voi olla yllättävänkin tärkeä yrityksen johdon tehtävä arvoehdotelman muodostumisen kannalta. Myös olemassa olevan asiakastiedon hyödyntäminen auttaa yritysjohtoa arvon rahallisessa määrittämisessä.
Resumo:
Toimitus- ja palveluketjujen hallinta on tärkeää teollisuuden ja kaupan alalla. Suomen teollisuuden ja kaupan logistiikkakustannukset ovat keskimäärin 13,4 % liikevaihdosta (2013). Yrityksissä logistiikkakustannuksia kuitenkin mitataan menetelmillä, jotka eivät anna riittävää tietoa makrotason logistiikkakustannusten arvioihin. Makrotalouden tasolla tapahtuva seuranta, menettelytapojen arviointi ja julkisten interventioiden vaikutusten ymmärtäminen olisi kansallisen logistiikkajärjestelmän kehittymisen kannalta tärkeää. Valtio ja kunnat toimivat monella tavalla logistiikan markkinoilla. Valtio ja kunnat ovat yhtiöittäneet toimintaansa, ja palveluita ostetaan yhä enemmän yksityisiltä palveluntarjoajilta. Tällä on suoria ja epäsuoria, ns. systeemivaikutuksia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan logistiikkakysymyksiä kuntatason toimitus- ja palveluketjujen hallinnan kautta, tavoitteena saada arvio kuntien logistiikkakustannuksista Suomessa sekä tunnistaa näkökulmia, joiden avulla voidaan muodostaa kokonaiskuvaa kuntien palveluihin liittyvien toimitusketjujen hallinnasta. Tutkimuksessa selvitetään yleisellä tasolla logistiikkakustannusten mittaamiseen, seurantaan ja hallintaan liittyviä asioita. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koottiin Uudenmaan alueella Espoossa ja Kirkkonummella. Empiiriset havainnot, käytössä ollut teoreettinen viitekehys sekä johtopäätökset tietyin varauksin ovat yleistettävissä koskemaan myös muita Suomen kuntia. Vaikka logistiikkaa ei ole käsitelty kuntien strategioissa eikä logistiikkakustannuksia kokonaisuudessaan tunnisteta kunnissa, yksittäisten palvelusektoreiden sisällä on alettu kiinnittää huomiota logistiikkaan. Myös logistiikan merkitystä ja kokonaisuuksien hallinnan tärkeyttä on alettu pohtia kunnissa. Toimitusketjujen hallintaan liittyvät näkökulmat tulisi ottaa ennakoiden huomioon kuntien palvelutuotannon kustannustehokkuuden ja laadun kehittämisen toimenpiteissä. On ennustettavissa, että markkinamekanismien käyttö yhä useammin tulee johtamaan valintatilanteisiin: tehokkuus vs. kansalaisten tasa-arvo tai tehokkuus vs. palvelunjärjestäjän oikeudellinen vastuu. Suomen kuntasektorin logistiikkakustannukset ovat mahdollisesti ainakin luokkaa 3-3,5 mrd. € vuodessa ja Suomen kuntasektorin vuoden 2013 toimintakuluihin suhteutettuna 7,8-9,1 % kaikista toimintakuluista. Tämä arvio on melko karkea, mutta nykytietojen valossa kuitenkin mahdollinen. Suosituksissa ehdotetaan lisätutkimusaiheita ja toimenpiteitä, joiden avulla tätä kuntatalouden kustannuserää ja sen markkinapotentiaalia voidaan arvioida tarkemmin
Resumo:
Tässä työssä perehdytään palvelulähtöisen ajattelun ja asiakkaan arvonluonnin teorioiden kautta siihen, kuinka asiakkaan kokema arvo palveluprosessissa syntyy ja millaisilla toimenpiteillä sitä voidaan lisätä. Koska useat yrityksen eri toiminnot vaikuttavat asiakkaan kokemaan arvoon, on näiden vaikuttavien tekijöiden tunnis- taminen yrityksen menestymisen kannalta hyödyllistä. Tarkastelussa korostuu eri- tyisesti aineettomien resurssien, kuten tiedon ja osaamisen, rooli vaihdannan väli- neenä aineellisten hyödykkeiden toimiessa alustana tälle vaihdannalle. Edellä mainittujen teorioiden tieteellistä tutkimusta käytetään pohjana kartoittaessa teknologioita Vetrea Terveys Oy:n kuntoutus- ja hyvinvointipalveluiden tueksi. Kartoituksen myötä palveluprosessin tueksi löydetään useita erilaisia teknologi- oita, jotka tukevat prosessin eri vaiheita alkukartoituksesta hoidon lopetusvaiheen raportointiin. Teknologioilla on jokaisella oma tietty käyttötarkoituksensa, joka nojaa asiakkaan arvostamiin seikkoihin palvelussa teorioiden mukaisesti. Lisäksi työssä on tarkasteltu QFD–matriisin avulla, kuinka mikäkin teknologia tuottaa ar- voa palveluprosessissa asiakkaalle.
Resumo:
Suomen verolainsäädännön mukaan osakeyhtiön purkamisesta syntynyttä purkutulosta verotetaan tulolähdejaottelun mukaisesti pääasiassa elinkeinoverolain tai tuloverolain mukaisena verotettavana tulona. Tutkielmani käsittelee osakeyhtiön purkamisen verotusta, kun osakeyhtiö puretaan osakeyhtiölain purkumenettelyn mukaisesti. Osakeyhtiö voi purkautua kolmella eri tavalla sulautumalla; osakeyhtiölain 20 luvun mukaisen purkumenettelyn kautta tai; kun osakeyhtiö asetetaan konkurssiin varattomuuden vuoksi. Osakeyhtiön purkaminen saattaa synnyttää verotettavaa tuloa vielä viimeisellä tilikaudellaankin ennen purkamista sekä osakeyhtiölle itselleen että jako-osan saajalle. Purettavaa osakeyhtiötä verotetaan viimeisen tilinpäätöksen perusteella syntyneestä tulosta pääasiassa elinkeinotoiminnan mukaisen yhteisöverokannan mukaisesti. Jako-osan saajan verotus määräytyy osakkeiden omistussuhteen mukaisesti joko pääomatulona tai elinkeinotulona. Osakkeen omistajalle jaetaan purun seurauksena omistusosuuden mukainen jako-osa. Kun osakeyhtiön lopputilitys on hyväksytty, tiedetään jaettavan omaisuuden arvo. Omaisuus on arvostettu todennäköisen luovutushinnan mukaiseen arvoon eli käypään arvoonsa. Jako-osan saajalle syntyy verotettavaa tuloa, jos hänen jako-osansa arvo on suurempi kuin osakkaiden hankintameno oli. Jako-osan saajana voi olla luonnollinen henkilö, kuolinpesä, yhtymä, yhteisö tai muu vastaava taloudellinen yhteenliittymä. Elinkeinoverolain 6 §:n ja 51d §:n mukaan osakeyhtiön purkamisessa jako-osan saajan omistamien käyttöomaisuusosakkeiden purkuvoitto on verovapaata tuloa ja purkutappion vähennysoikeutta on vastaavasti rajoitettu. Purkuvoitto on verovapaata, kun jako-osan saaja on sellainen yhteisö, joka ei harjoita päätoimisesti pääomasijoitustoimintaa. Tutkielmassani paljastui, että käytännön purkutilanteissa on erilaisia konsernirakenteita ja hallinnointiyhtiöitä, joiden omistamien osakkeiden purkuvoiton verotus on aiheuttanut tulkintakysymyksiä oikeuskäytännössä.
Resumo:
The aim of this qualitative thesis is to research, how professional services create value, and what are the key factors affecting on this process. A model describing value creation process in professional services will be explained, based on the existing literature and three in depth discussions with professional service representatives. Professional services are such services that are tend to base on problem solving and require high skills and knowledge of a professional. These services often have a consultative or an advisory nature, and they often involve both client and a company in service process. As the service is often delivered in somewhat collaboration so is the value created. The results of this thesis revealed that value is created in collaboration or co-operation in professional services. Therefore, value co-creation, as a concept, is exact to describe the value creation process in professional services. This thesis also revealed that value is co- created in continuous communication between a client and a company and no value or only a little value can be created if there is no effective communication during the professional service process.
Resumo:
Työssä on tavoitteena kehittää kohdeyrityksen tuotannon- ja varastonohjausta sekä lisätä prosessin virtausta. Työ toteutettiin analysoimalla yrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä kerättyä dataa sekä keskustelemalla henkilöstön kanssa. Yrityksessä koettiin tarvetta saada tuotanto virtaamaan paremmin ja pienentää samalla varaston arvoa. Tuotanto koettiin tehottomaksi ja varaston arvo liian suureksi. Työssä selvisi, että yrityksellä olisi mahdollisuus pudottaa varaston arvo puoleen säilyttäen silti nykyisen palvelutason. Tuotannon virtausta saadaan lisättyä käyttämällä kanban-ohjausta volyyminimikkeillä ja luomalla toimivat pelisäännöt muiden nimikkeiden ohjaukselle.