The effect of ginger (Zingiber officinale) on platelet aggregation: A systematic literature review

Background The potential effect of ginger on platelet aggregation is a widely-cited concern both within the published literature and to clinicians; however, there has been no systematic appraisal of the evidence to date. Methods Using the PRISMA guidelines, we systematically reviewed the results of clinical and observational trials regarding the effect of ginger on platelet aggregation in adults compared to either placebo or baseline data. Studies included in this review stipulated the independent variable was a ginger preparation or isolated ginger compound, and used measures of platelet aggregation as the primary outcome. Results Ten studies were included, comprising eight clinical trials and two observational studies. Of the eight clinical trials, four reported that ginger reduced platelet aggregation, while the remaining four reported no effect. The two observational studies also reported mixed findings. Discussion Many of the studies appraised for this review had moderate risks of bias. Methodology varied considerably between studies, notably the timeframe studied, dose of ginger used, and the characteristics of subjects recruited (e.g. healthy vs. patients with chronic diseases). Conclusion The evidence that ginger affects platelet aggregation and coagulation is equivocal and further study is needed to definitively address this question.

Therapeutic upper gastrointestinal endoscopy in children : An audit of 443 procedures and literature review

The safety, effectiveness and capabilities of therapeutic upper fibreoptic endoscopy in children undergoing therapeutic endoscopic procedures (n = 443) was studied. Therapy for gastrointestinal bleeding formed the major group (injection sclerotherapy for varices, n = 197 procedures; thermocoagulation for haemorrhagic gastritis, n = 1; and photocoaulation for Dieulafoy's disease, n = 1). Sclerotherapy was 97% effective in controlling acute bleeding and 84% effective in obliterating varices with no serious complications or deaths. Oesophageal dilatations for surgical, caustic, congenital and peptic strictures and achalasia (n = 193) were performed with no oesophageal perforations or deaths. Foreign bodies were retrieved (n = 34) with no failures or complications. Percutaneous endoscopic gastrostomy was performed (n = 11) with one failure, proceeding to an unsuccessful surgical gastrostomy. Miscellaneous procedures included endoscopic transpyloric tube placement (n = 5) and endoscopic diathermy of pyloric web (n = 1). Therapeutic fibreoptic endoscopy is therefore concluded to be safe and effective in children, replacing rigid oesophagoscopy and some traditional surgical approaches.

Tarsal tunnel syndrome: A narrative literature review

Background Tarsal tunnel syndrome is classified as a focal compressive neuropathy of the posterior tibial nerve or one of its associated branches individually or collectively. The tunnel courses deep to fascia, the flexor retinaculum and within the abductor hallucis muscle of the foot/ankle. The condition is rare and regularly under-diagnosed leading to a range of symptoms affecting the plantar margins of the foot. There are many intervention strategies for treating tarsal tunnel syndrome with limited robust evidence to guide the clinical management of this condition. The role of conservative versus surgical interventions at various stages of the disease process remains unclear, and there is a need for a structured, step-wise approach in treating patients with this syndrome based on derived empirical evidence. This narrative review attempts to scrutinize the literature to date by clarifying initial presentation, investigations and definitive treatment for the purpose of assisting future informed clinical decision and prospective research endeavours. Process The literature searches that have been incorporated in compiling a rigorous review of this condition have included: the Cochrane Neuromuscular Group's Specialized Register (Cochrane Library 2013), the databases of EMBASE, AMED, MEDLINE, CINAHL, Physiotherapy evidence database (PEDRO), Biomed Central, Science Direct and Trip Database (1972 to the present). Reference listings of located articles were also searched and scrutinized. Authors and experts within the field of lower-limb orthopaedics were contacted to discuss applicable data. Subject-specific criteria searches utilizing the following key terms were performed across all databases: tarsal tunnel syndrome, tibial neuralgia, compression neuropathy syndromes, tibial nerve impingement, tarsal tunnel neuropathy, entrapment tibial nerve, posterior tibial neuropathy. These search strategies were modified with differing databases, adopting specific sensitivity-searching tools and functions unique to each. This search strategy identified 88 journal articles of relevance for this narrative literature review. Findings This literature review has appraised the clinical significance of tarsal tunnel syndrome, whilst assessing varied management interventions (non-surgical and surgical) for the treatment of this condition in both adults and children. According to our review, there is limited high-level robust evidence to guide and refine the clinical management of tarsal tunnel syndrome. Requirements for small-scaled randomized controlled trials in groups with homogenous aetiology are needed to analyse the effectiveness of specific treatment modalities. Conclusions It is necessary that further research endeavours be pursued for the clinical understanding, assessment and treatment of tarsal tunnel syndrome. Accordingly, a structured approach to managing patients who have been correctly diagnosed with this condition should be formulated on the basis of empirical evidence where possible.

Nursing fever management in adult oncology patients: A literature review

Fever associated with neutropenia, blood transfusion and disease processes is common in adult cancer patients. The literature indicates however that the aetiology, rationale and symptoms of fever are often misunderstood, resulting in fever management that is not evidence-based in this cohort. Thus in this review, an overview of fever, with a focus on fever in cancer contexts, is provided. Content includes an explanation of the therapeutic function of fever, an analysis of the physiological consequences of fever and an exploration of the aetiology of fever in cancer patients. Current guidelines for fever management in cancer patients and existing nursing practice are also discussed.

Digital innovation in social marketing: A systematic literature of interventions using digital channels for engagement

Social marketing uses commercial marketing techniques to deliver interventions for social benefit in order to improve quality of life for individuals and communities. Behaviour change is the primary objective of social marketing interventions (Andreasen 2002). The aim of this systematic review is to provide insight into social marketing interventions and their evaluations published in peer-reviewed journals so as to identify the key elements of social marketing employed by these interventions. as well as understand the use of digital channels for engagement.

Reading the Texture of Reality : Chaos Theory, Literature and the Humanist Perspective

Tutkimuksessa analysoidaan kaaosteorian vaikutusta kaunokirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa ja esitetään, että kaaosteorian roolia kirjallisuuden kentällä voidaan parhaiten ymmärtää sen avaamien käsitteiden kautta. Suoran soveltamisen sijaan kaaosteorian avulla on käyty uudenlaisia keskusteluja vanhoista aiheista ja luonnontieteestä ammennetut käsitteet ovat johtaneet aiemmin tukkeutuneiden argumenttien avaamiseen uudesta näkökulmasta käsin. Väitöskirjassa keskitytään kolmeen osa-alueeseen: kaunokirjallisen teoksen rakenteen teoretisointiin, ihmisen (erityisesti tekijän) identiteetin hahmottamiseen ja kuvailemiseen sekä fiktion ja todellisuuden suhteen pohdintaan. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka kaaosteorian kautta näitä aiheita on lähestytty niin kirjallisuustieteessä kuin kaunokirjallisissa teoksissakin. Väitöskirjan keskiössä ovat romaanikirjailija John Barthin, dramatisti Tom Stoppardin ja runoilija Jorie Grahamin teosten analyysit. Nämä kirjailijat ammentavat kaaosteoriasta keinoja käsitteellistää rakenteita, jotka ovat yhtä aikaa dynaamisia prosesseja ja hahmotettavia muotoja. Kaunokirjallisina teemoina nousevat esiin myös ihmisen paradoksaalisesti tunnistettava ja aina muuttuva identiteetti sekä lopullista haltuunottoa pakeneva, mutta silti kiehtova ja tavoiteltava todellisuus. Näiden kirjailijoiden teosten analyysin sekä teoreettisen keskustelun kautta väitöskirjassa tuodaan esiin aiemmassa tutkimuksessa varjoon jäänyt, koherenssia, ymmärrettävyyttä ja realismia painottava humanistinen näkökulma kaaosteorian merkityksestä kirjallisuudessa.

Andegraund : Istorija i mify leningradskoj neoficial'noj literatury

The history of the Leningrad underground is one of the key themes of late socialism. Samizdat, "black humour", religious syncretism, dissidence, apolitical bohemianism, the pathos of freedom of individuality and the mechanics of literature are closely interlinked with the cultural mythology of this passed epoch. Describing conceptions that, when taken together, form the contemporary understanding of unofficial culture, the author creates a historical portrait of this environment. Amongst the central figures here, there are well-known writers (Bitov, Brodsky, Dovlatov, Khvostenko, Krivulin) and literary activists who still await recognition. The analysis of works, many of which were only distributed in typewritten publications in the 1960s-1980s, gives a preliminary definition of the key factors that united the authors of the unofficial community. The book begins with a critique of the identification of the Soviet underground with political dissidence or with a society living in autonomous independence with regard to the state. Describing the historical development of the various names for this environment (the underground, samizdat, unofficial culture, podpolie and others), the author follows the genesis of the community from its appearance, in the years of "the Thaw", through to perestroika, when it dissolved. Taking the history of the publication of Bitov's "The Pushkin House" as an example, the concept of the unofficial is interpreted as a risky interaction with the authorities. Unofficial culture is then viewed as a late Soviet reflection of the Western underground in the 1950s-1960s. Unlike the radical-utopian-anarchistic source, it proclaimed a liberalist and democratic ideology in the context of the destruction of the socialist utopia. The historical portrait of the community is built up from the perceptions of its members regarding literature practice and rhetorical approaches, with the aid of which these perceptions are expressed. Taking typewritten publications as source material, four main representations are given: privacy, deviancy, criticism and irrationality. An understanding of literature as a private affair, neo-avant-garde deviancy in social and literary behaviour and the pathos of the critical relationship with officialdom and irrational message of literary work, comprise the basis for the worldview of unofficial authors, as well as the poetic system, genre preferences and dictums. An analysis of irrationality, based on the texts of Khvostenko and Bogdanov, leads to a review of the cultural mythologies that were crucial to the unofficial conception of the absurd. Absurd is an homonym. It contains ideas that are important for the worldview of unofficial authors and the poetics of their works. The irrationality of the Soviet order is reflected in the documentary nature of the satirical prose of Dovlatov. The existential absurd of Camus is perceived here as the pointlessness of social realities and the ontological alienation of man, while existentialist practices for consciousness in the "atmosphere of absurd" remain bracketed off. The third homonym of absurd - the conception of reality as an illusion - is a clear demonstration of religious syncretism, where neo-Christian ideas are interweaved with a modernized version of Hinduism, as taken from Rolland s books on Ramakrishna and Vivekananda. The unofficial community was influenced by the ideology of westernization. Even "the East" arrived here via French retellings and accounts. As a whole, unofficial Leningrad culture can be understood as a neo-modernist phenomenon which, unlike the western neo-modernism of the 1940s and 1950s, arose in the years of the Thaw and ended its existence in the mid-1980s.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Toward Figural Fantasy : The Representation of Consciousness in Modern American Fantasy Literature

Tajunnanesitys amerikkalaisessa heterodiegeettisessä fantasiakirjallisuudessa on muuttunut merkittävästi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana: kerrontaa orientoiva ja tarinamaailmaa havainnoiva tajunta on vähin erin vaihtunut kaikkitietävästä kertojasta tarinan sisäiseksi henkilöhahmoksi. Kertoja on samalla vetäytynyt yhä syvemmälle kerronnan kulissien taakse. Tämä tutkielma hahmottaa ja analysoi kyseistä muutosta siirtymänä kertojakeskeisestä kerronnasta kohti henkilökeskeistä kerrontaa. Tutkielmassa tajunnanesityksen teoreettisen kehyksen muodostavat F. K. Stanzelin kertojakeskeisen ja henkilökeskeisen kerrontatilanteen käsitteet. Kerrontatilanteita tarkennetaan fokalisaation, vapaan epäsuoran esityksen, sisäisen monologin ja psykonarraation teorioiden avulla. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vertaillaan kahta prototyyppistä fantasiaromaania syväluotaavan narratologisen analyysin keinoin. Kertojakeskeistä kerrontaa edustaa Fritz Leiberin "The Swords of Lankhmar" (1968) ja henkilökeskeistä kerrontaa George R. R. Martinin "A Game of Thrones" (1996). Toisessa osassa tarkastellaan pääpiirteittäin kuuttatoista muuta aikaansa edustavaa fantasiaromaania ja hahmotetaan tajunnanesityksen muutoksen kronologista kulkua. Yhdessä osat ilmentävät, kuinka amerikkalainen heterodiegeettinen fantasiakirjallisuus on muuttunut kerrontateknisesti henkilökeskeisemmäksi. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan, ja sen on tarkoitus luoda pohjaa uudenlaiselle modernin fantasiakirjallisuuden tutkimukselle ja kirjalliselle arvostukselle.

First records of the papaya strain of Papaya ringspot virus (PRSV-P) in French Polynesia and the Cook Islands

The papaya strain of Papaya ringspot virus (PRSV-P), the cause of papaya ringspot disease, was confirmed in French Polynesia and the Cook Islands by double antibody sandwich enzyme linked immunosorbent assay (DAS-ELISA). In French Polynesia, the virus has probably been on the islands of Tahiti and Moorea for several years, but appears not to have spread to eight other islands. In contrast, PRSV-P has only recently appeared in the Cook Islands and is now the subject of an eradication campaign.