Fossil associations from the middle and upper Eocene strata of the Pamplona Basin and surrounding areas (Navarre, western Pyrenees)

Fossil associations from the middle and upper Eocene (Bartonian and Priabonian) sedimentary succession of the Pamplona Basin are described. This succession was accumulated in the western part of the South Pyrenean peripheral foreland basin and extends from deep-marine turbiditic (Ezkaba Sandstone Formation) to deltaic (Pamplona Marl, Ardanatz Sandstone and Ilundain Marl formations) and marginal marine deposits (Gendulain Formation). The micropalaeontological content is high. It is dominated by foraminifera, and common ostracods and other microfossils are also present. The fossil ichnoasssemblages include at least 23 ichnogenera and 28 ichnospecies indicative of Nereites, Cruziana, Glossifungites and ?Scoyenia-Mermia ichnofacies. Body macrofossils of 78 taxa corresponding to macroforaminifera, sponges, corals, bryozoans, brachiopods, annelids, molluscs, arthropods, echinoderms and vertebrates have been identified. Both the number of ichnotaxa and of species (e. g. bryozoans, molluscs and condrichthyans) may be considerably higher. Body fossil assemblages are comparable to those from the Eocene of the Nord Pyrenean area (Basque Coast), and also to those from the Eocene of the west-central and eastern part of South Pyrenean area (Aragon and Catalonia). At the European scale, the molluscs assemblages seem endemic from the Pyrenean area, although several Tethyan (Italy and Alps) and Northern elements (Paris basin and Normandy) have been recorded. Palaeontological data of studied sedimentary units fit well with the shallowing process that throughout the middle and late Eocene occurs in the area, according to the sedimentological and stratigraphical data.

Yrkeselever och deras förmåga att bedöma sin egen kunskapsutveckling : En kvalitativ fallstudie av yrkeslärares kollegiala lärande och utvecklingsarbete i en forskningscirkel

Syftet med detta paper är att beskriva och diskutera hur det i en forskningscirkel bestående av lärare verksamma inom en gymnasieskolas yrkesprogram var möjligt att etablera ett kollegialt lärande om elevers förmåga att bedöma sin egen kunskapsutveckling. Forskningscirkeln användes som en form av deltagarorienterad aktionsforskning, såväl som ett forum för att ur olika perspektiv undersöka och belysa pedagogiska problem i skolans vardag. Tanken var att forskningscirkelmetoden kunde användas för att etablera ett lärande och samtidigt initiera ett pedagogiskt utvecklingsarbete som bygger på vetenskaplig grund och beprövad erfarenhet, där deltagarna inte bara var kunskapskonsumenter utan även producenter av handlingsrelevant kunskap. Studien bygger på en kvalitativ fallstudie där data har samlats in genom deltagande observation, informella samtal, en gruppintervju samt de texter som deltagarna producerade i forskningscirkelarbetet.   Resultatet visar att deltagarna inom forskningscirkelns ram kom att bilda olika mindre koalitioner där de samlades runt olika teman för utveckla ”miniforskningsprojekt” som på ett konkret och handfast sätt berörde problem om elevers förmåga att bedöma sin egen kunskapsutveckling som de behövde lära sig mer om för att kunna utveckla undervisningen. Skolans rektor och utbildningsledare, som också deltog i forskningscirkeln, fick på så sätt en möjlighet att utveckla sina egna kunskaper om den undervisning som deras lärare bedriver i sin vardag, liksom uppslag för hur de kunde utveckla ett mer praktiknära pedagogiskt ledarskap. För forskningscirkelledarna innebar det att de inte bara kunde fungera som en resurs och ge stimulans, de kunna också själva skaffa sig nya kunskaper om de pedagogiska problem som är förknippat med elevers självbedömningsförmåga.

”ANDT på Schemat” : Utvärdering av hur ett undervisningsmaterial om alkohol, narkotika, droger och tobak för elever i årskurs 7-9 fungerar i praktiken

Skolan har en lång tradition av att arbeta förebyggande gentemot olika former av droger. ANDT-undervisning kan i en del avseenden vara framgångsrik, samtidigt som det är viktigt att förväntningarna på de resultat som kan uppnås är realistiskt ställda. Lokalt bedrivs projekt för att få in undervisning om ANDT-frågor i skolan. Ett sådant exempel är ”ANDT på schemat” som den här rapporten handlar om. Projektet genomfördes under höstterminen 2015 med medverkan av elever i årskurs sju i två kommunala skolor. Syftet med utvärderingen är att ur ett pedagogiskt perspektiv beskriva och tolka på vilka sätt ett kursmaterial om alkohol, narkotika, droger och tobak (”ANDT-pärmen”) uppfattades fungera av de lärare och elever som medverkade i projektet. Med utgångspunkt i vad utvärderingsresultatet visar är ett ytterligare syfte att beskriva och diskutera pedagogiskt problematiska aspekter och därmed i förlängningen förhoppningsvis även bidra till uppslag för att utveckla skolans ANDT-undervisning i allmänhet. Utvärderingen bygger på en deskriptiv fallstudie. Insamlingen av data har skett genom att flera datainsamlingsmetoder användes.   Projektet ”ANDT på schemat” har initierats av en arbetsgrupp med representanter från Länsstyrelsen Dalarna och Borlänge kommun. Det undervisningsmaterial som arbetsgruppen arbetade fram byggs upp med samma struktur oavsett om temat är alkohol, narkotika, doping och tobak utifrån sju grundläggande frågeställningar. Arbetet är i första hand tänkt att ske ämnesövergripande och att lärarna kan välja att arbeta med ett eller flera av dessa teman samtidigt, liksom välja om de vill arbeta med alla sju frågeställningar eller välja ut några av dessa. Det är således ett flexibelt undervisningsmaterial som kan användas på en rad olika sätt. Förutom de sju frågeställningarna som är i fokus ska undervisningen också utveckla elevernas förmåga att söka information på internet och att träna en källkritisk hållning, liksom att förbättra förmågan att reflektera över egna värderingar och attityder till droger av olika slag.   Enligt de ursprungliga planerna skulle projektet innehålla medverkan av fem skolor. En skola föll bort redan innan projektet startade, senare föll ytterligare en andra skola bort och i ett tredje fall skulle ”ANDT-pärmen” används på ett sätt som skulle göra det svårt att utvärdera resultatet. Med tanke på att det bara var en av de fem ursprungliga skolorna i projektet som kom att genomföra projektet ”ANDT-på schemat” pekar det på att det finns organistoriska svårigheter att hantera. Det visade sig att det även fanns olika förutsättningar på de två skolorna som provade att använda ”ANDT-pärmen”. En slutsats av detta är att det krävs lång framförhållning i planeringen och att det är rektor som är ansvarig för att skapa nödvändiga förutsättningar, men även att det kan finnas behov av ”eldsjälar” som driver denna fråga bland kollegorna och på så sätt skapar ett intresse. En annan slutsats är att det måste finnas tid avsatt för lärare att planera hur undervisningen ska genomföras. Å andra sidan är det kanske inte alltid realistiskt att kunde göra det på det sätt som skulle vara önskvärt genom alla aktiviteter som konkurrerar med varandra om utrymme i skolans vardag. Detta kan ses som ett generellt problem som skolor i gemen har att hantera.   I de två skolor som provade ”ANDT-pärmen” verkar det som att lärarna uppfattade innehållet som användbart, vare sig att undervisningen skedde i projektform eller genomfördes som en temadag. Bland de fördelar som nämndes av de lärare som genomförde temadagen var att det fanns fakta, referenser och litteraturtips samlat på ett sådant sätt som att det underlättade planeringen. Det gör att det samtidigt finns ett stort utrymme för de involverade lärarna att skapa sin egen undervisning utifrån de lokala förutsättningar som råder. I skola B där undervisningen genomfördes i projektform utifrån ”ANDT-pärmen” beskrev lärarna detta som ett funderande sätt att arbeta. De nämnde samtidigt brist på tid för att hinna samplanera, men att det samtidigt trots detta gav en möjlighet till pedagogiska samtal. Här finns också ett annat problem i form av att det visade sig svårt att få arbetet i grupp att fungera. Lärarna framhöll å andra sidan den fördel som det innebar att använda filmproduktion som en del av undervisningsprocessen. När elever bearbetar det material de har samlat in och presenterar en film så kan detta ses som en viktig del av elevers lärande. I en digitaliserad värld där eleverna lätt kan hämta information behöver de inte bara lära sig att söka information, de behöver också på olika sätt värdera denna. ANDT-temat verkar väl lämpat för att öva elevernas källkritiska förmåga. En sammanfattande slutsats är att undervisning om alkohol, narkotika, droger och tobak med fördel kan genomföras i projektform. Ett sådant arbetssätt involverar både lärare och elever, vilket även kan ses som att det har potential för att skapa goda relationer mellan elever och lärare och på så sätt även skapa ett bättre arbetsklimat i skolan. Vad som samtidigt framstår som ett problem är att det kan vara svårt att implementera undervisning i projektform på bred front i en skolvardag som fortfarande i hög grad styrs av traditionella undervisningsformer och schemaläggningsstrukturer.

Bridging discourses in a writing classroom

The aim of this study is to describe and analyse the writing discourse in one classroom and how students learn through studying a topic, i.e. the teaching and learning of written argument. The study takes its stance from a sociocultural perspective and is influenced by discourse analyses, new literacy studies and critical literacy (Fairclough1989; Barton 2007; Janks 2010; Ivanič 2004). Data from year 6 in Sweden consists of observations, informal conversations, teachers’ planning and students’ written texts, i.e. letters to a newspaper editor. The results are presented in terms of four themes that became apparent during the reading of the data, viz. (1) teaching for learning - deconstruction; (2) dialogue and scaffolding for learning – enabling access; (3) reconstruction, feedback and students’ reflections for learning; and (4) writing to learn. The data is analysed and discussed on the basis of four concepts for developing critical literacy, viz. access, deconstruction, reconstruction and domination (cf. Janks 2010:21 – 32). The study indicates that explicit teaching of a written argument gives students access to the dominating structure of the genre if they are given the time and tools to reflect and be given feedback from the teacher.

Elvaåringars skriftbruk till vardags och i skolan

The written word ‘surrounds us round the clock’. Consequently, it is difficult to determine the border between children’s school literacy and their vernacular literacy outside school. The aim of this article is therefore to describe some everyday literacy events and their relation to literacy events in grade 5 in school.  The concept literacy covers broader ways of reading and writing and is understood in the social context in which it is used and acquired. Children use different written modes of communication outside school, for example, Facebook and blogs, but seldom books. In school, on the other hand, they usually write with a pen and read books made of paper. The children’s vernacular literacy practices and school literacy practices meet during school breaks, where students’ texting and typing are visible. The different use of modes, tools and literacy events among students are something that probably should be problematized and discussed within schools with the aim of drawing on everyday practices to enhance educational development.

Exploring critical literacy in Swedish education : Introductory notes

This article is an introductory note to The thematic section in this issue of Education Inquiry has its background in the need for research interpreting literacy from a critical perspective. Teaching literacy is not solely about technical reading skills but is also about understanding and the making of meaning. From that point of view, teaching must also consider the use of language, the context within which language is used, and issues of power. The thematic section includes five articles about critical literacy in Swedish education. The contributions were developed after a workshop conducted by Professor Hilary Janks, University of the Witwatersrand, Johannesburg. She introduces the framework of a critical literacy theory in the first article of the issue. Further, the contributions of Swedish scholars are united in their interest in applying a mode of critical literacy designed by Janks to different practices, sites and speech-events, for example policy documents, home reading, teaching and learning practices. The articles offer a wide perspective of critical literacy in education and further understanding of the complex processes in teaching.

Skolan i livet - livet i skolan : Några illitterata invandrarkvinnor lär sig tala, läsa och skriva på svenska som andraspråk

Many immigrants in Sweden have not had the chance to learn to read and write, for various reasons. In Sweden, literacy is a prerequisite to being able to function in the cultural community, and for many immigrants this is the first time that they experience their inability to read and write as a handicap or see themselves as “illiterate”. The aim of this study is to use a socio-cultural, second language and gender approach to describe, analyse and understand how a number of adult, illiterate, immigrant women experience their situation when they are expected to simultaneously learn to speak, read and write Swedish. The study focuses on two literacy groups in two Swedish municipalities. In one of the groups I act as both teacher and researcher. The thesis is a case study of the learning process of five illiterate immigrant women in Sweden. The results are based on interviews, carried out with the help of an interpreter, and observation of teaching and texts ritten by the students. The study is based on the assumption that human learning is an activity that takes place in a cultural community in a social context. When learning a language, the language is simultaneously the tool that facilitates social communication and the object of the learning process. The study shows that cultural communities influence the women in different ways. Gender structures are firmly planted in a patriarchal value system, which means that women are seen as inferior to men, and women are expected to “meet the demands of others”. The women have no time to study at home, as their household duties are prioritised. However, there are subtle indications that there is a wish to change the situation in accordance with Swedish values and norms. This can be seen in the Swedish for Immigrants (SFI) lessons. As they have little contact with Swedes, school is the only arena in which they have a chance to use Swedish. They are positive towards teaching and school as an institution. Here they are able to develop an alternative identity. The study also shows that teaching in the literacy groups is to a great extent based on a technical approach, in which the teacher tries to elicit a correct answer from the students. Social interaction involving contemplation and negotiation is either not included or not prioritised. the women’s experience and knowledge is not made use of. There are,however, occasions when collaborative discussions take place between the teacher and students. On these occasions an exchange of experiences takes place. Learning is based on the students’ own experiences and thoughts. Linguistic concepts gain meaning in the collaborative discussion. Initially the concepts may be unclear, but the group works on them together, adapting and adjusting them until they finally make sense. Finally, I conclude that women immigrants bring their own socio-cultural values and experience to the school situation, which affects their learning process to varying degrees. Furthermore, immigrant women need more time at school, as it is the only arena in which they can spend time on studying and personal development. another conclusion is that the school must become a learning community that recognises the immigrants’ cultures, makes use of the students’ experience and allows the students to participate in collaborative discussions, so that they can develop their ability to speak, read and write Swedish.

"Vi som sköter oss" : En kvalitativ intervjustudie om främlingsfientlighet och dess orsaker i relation till medierapportering kring invandring och flyktingfrågor

Under flyktingkrisen 2015 hårdnade debatten kring flyktingmigration och de främlingsfientliga rösterna höjdes. Som ett resultat av den mediala uppmärksamheten kring flyktingkrisen anses nu invandrings- och integrationsfrågan vara den överlägset viktigaste samhällsfrågan i Sverige. Forskning kring främlingsfientlighet har i stor utsträckning genomförts ur majoritetsbefolkningens perspektiv, i denna studie ligger fokus istället på personer med utländsk bakgrund och deras erfarenheter av främlingsfientliga attityder. Genom en kvalitativ metod där åtta semistrukturerade intervjuer har genomförts har denna studie undersökt hur personer med utländsk bakgrund upplever främlingsfientlighet och dess orsaker i relation till medierapportering kring invandring och flyktingfrågor. Resultatet har analyserats med hjälp av Intergroup threat theory, Cultivation theory och stereotypisering och visar att främlingsfientlighet existerar mellan majoritets- och minoritetsgrupper men även inom minoritetsgrupper. De upplevelser som identifieras är huvudsakligen vardagliga händelser och dess orsaker grundar sig på samhälleliga problem, kulturskillnader och stereotyper. Enligt respondenterna framställer media personer med utländsk bakgrund och flyktingar övervägande negativt och påverkar därmed attityder och främlingsfientliga åsikter i det svenska samhället. Ett resultat av detta menar respondenterna är att Sverige har blivit mer främlingsfientligt på grund av den mediala rapporteringen kring flyktingkrisen.

Rokon rikkomat – Isorokko ja rokotukset sanomalehtikirjoituksissa vuosina 1881–1890

Isorokko oli ennen rokotusten keksimistä yksi eniten kuolleisuutta aiheuttava kulkutauti. Siihen sairastui noin 90 prosenttia väestöstä, jonka keskuudessa tautia ei aikaisemmin ollut ilmennyt, ja kaikki ihmiset, joilta puuttui immuniteetti, olivat myös taudille alttiita. Tautiin kuolleisuus oli suurta, nimittäin noin kolmasosa sairastuneista kuoli tautiin. Kerran isorokon sairastettuaan ihminen tuli taudille immuuniksi, joten lopulta tauti muuttui pääasiallisesti lasten taudiksi, joka puhkesi silloin, kun tarpeeksi paljon sille vastaanottavaisia lapsia oli syntynyt. Isorokkoa vastaan keksittiin kuitenkin tehokas vastustuskeino, nimittäin rokottaminen, joka yleistyi Suomessa 1800-luvun kuluessa ja määrättiin lailla pakolliseksi 1880-luvulla. Rokotusten ansiosta isorokko onnistuttiin 1900-luvun puolivälin tienoilla hävittämään koko maailmasta. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysiä apuna käyttäen isorokosta ja rokotuksista suomalaisissa sanomalehdissä käytyä keskustelua vuosina 1881–1890. Artikkeleita kirjoittivat monet tahot. Toimittajien ja kirjeenvaihtajien lisäksi niitä kirjoittivat muun muassa piirilääkärit ja rokottajat sekä myös maalaiskunnissa asuvat maaseutukirjeiden kirjoittajat, jotka useimmiten olivat taustaltaan talonpoikia, opettajia tai pappeja. Kirjoitukset on helppo jaotella sillä perusteella, onko ne kirjoitettu rokottajan vai rokotettavan näkökulmasta. Tutkielmassa pohditaan sitä, miten rokottajat ja rokotettavat suhtautuivat toisiinsa kirjoittamiensa lehtijuttujen perusteella. Isorokkoa ja rokotuksia käsittelevät sanomalehtiartikkelit ovat pääsääntöisesti joko tiedottavia, opettavaisia tai mielipidekirjoituksia. Tämän jaottelun avulla tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lehdissä otettiin kantaa tai tiedotettiin isorokosta ja rokotuksista? Miten ihmisiä yritettiin houkutella ottamaan rokotus? Millainen kuva lehdistä välittyi suhtautumisessa isorokkoon? Miten kirjoitukset isorokosta ja rokotuksista muuttuivat tutkittavana kymmenen vuoden aikana ja mistä tämä muutos voisi johtua? Tutkimusajankohtana isorokon ja rokotusten historiassa koettiin monia uudistuksia. Rokotukset tulivat lain nojalla pakollisiksi kaikille suomalaisille, rokottajia ja rokotustilaisuuksia oli enemmän kuin ennen ja näiden seikkojen ansiosta isorokko alkoi muuttua yhä harvinaisemmaksi taudiksi jo 1880-luvun aikana. Nämä tapahtumat vaikuttivat myös niitä koskeviin sanomalehtikirjoituksiin.

Maan mahtavimmat hybridisankarit. Supersankarit ja sankaruus The Avengers –sarjakuvissa 1970-luvun Yhdysvalloissa.

Tutkielma tarkastelee The Avengers –sarjakuvien supersankareita ja sankaruutta osana amerikkalaisten sankaritarinoiden sekä –myyttien jatkumoa, kiinnittäen erityistä huomiota myös siihen, miten yhteiskunnassa tapahtuvat sosiaaliset ja kulttuuriset murrokset näkyvät aikansa sarjakuvissa. Supersankarit ovat vain yksi, varsin nuori sankaruuden muoto amerikkalaisen populaarikulttuurin historiassa, ja tutkimuksen tarkoitus onkin selvittää, mistä moderni supersankari on saanut inspiraationsa. Supersankari ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, staattinen sankaruuden ilmentymä, vaan se elää ja muuttuu aikansa mukana siinä missä muukin kulttuuri. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat kaikki Marvel Comicsin 1970-luvulla julkaisemat The Avengers –sarjakuvat, joita vuosikymmenen aikana ehdittiin julkaista 118 kappaletta. Huomion keskiössä ovat nimenomaan Marvelin supersankarit, joiden uniikki inhimillisyys ja samaistuttava epätäydellisyys aikanaan mullistivat käsityksiä supersankareista ja sankaruudesta ylipäänsä. Tutkielma sijoittuu Yhdysvaltoihin, jossa sarjakuvat alun perin julkaistiin, ja kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan amerikkalaista yhteiskuntaa ravistelleet mullistukset kyseisenä vuosikymmenenä. Pääpainotus tutkielmassa on sarjakuvien kytkeminen amerikkalaisen sankaruuden ja kylmän sodan konteksteihin. Mikään populaarikulttuurin ilmiö ei synny tyhjiössä, eivätkä näin ollen syntyneet Marvelin supersankaritkaan, vaan heidän juurensa voidaan nähdä klassisissa amerikkalaisissa sankaritarinoissa, uuden ajan menestystarinoissa sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin perustuvissa mahdollisuuksien tarinoissa. Myös kylmä sota sekä sen luoma epävarmuuden ja pelon ilmapiiri vaikuttivat siihen, millainen supersankari 1970-luvun sarjakuvissa seikkaili, ja millaiseksi hän vuosikymmenen kuluessa muuttui. The Avengers –sarjakuvien supersankarit voidaan nähdä niin kulttuurisen historiansa kuin aikansakin muovaamina hybrideinä. Ei ole vain yhtä sankarimyyttiä, josta Marvelin supersankarit ovat saaneet inspiraationsa, vaan heissä yhdistyy niin klassisten kuin modernienkin sankaritarinoiden piirteitä. Supersankarit heijastelevat myös vahvasti yhteiskunnan poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, ottaen niistä oppia ja kasvaen niiden mukana.

”Uusi aika vaatii uusia tehtäviä” Eduskuntauudistus ja naisen paikat Koti ja Yhteiskunta, Naisten Ääni, Palvelijatarlehti ja Työläisnainen -julkaisuissa 1906-1907

Tutkielmani käsittelee Koti ja Yhteiskunnan, Naisten äänen, Palvelijatarlehden ja Työläisnaisen vuosina 1906-1907 välittämää kuvaa naissukupuolen velvollisuuksista ja oikeuksista tilanteessa, jossa naiset olivat saamassa täydet poliittiset oikeudet. Tutkimukseni kohteena on vallinnut sukupuolijärjestelmä sekä naisten väliset aatteelliset erot. Lähestymistapani on sukupuolihistoriallinen. Työssäni hyödynnän Yvonne Hirdmanin teoriaa sukupuolijärjestelmästä. Koti ja Yhteiskunta sekä Naisten ääni määrittelivät naisen ihanteeksi kristillisen, siveellisyyttä korostavan kasvattajan. Palvelijatarlehdessä ja Työläisnaisessa naisen tuli sitä vastoin irtautua kristinuskon kahleista ja käydä luokkasotaan miehen rinnalla. Naisten poliittisen toiminnan jaoin kolmeen kategoriaan. Tärkeimpänä tavoitteena oli saattaa loppuun nais- ja raittiusliikkeiden aloittama työ. Tämä tapahtui viemällä eteenpäin ajatusta kieltolaista sekä vapauttamalla nainen miehen edusmiehisyydestä eli holhouksenalaisuudesta. Toisena tavoitteena oli siveettömyyden kitkeminen yhteiskunnasta ja sukupuolimoraalin kohottaminen. Kolmantena naiset pyrkivät parantamaan naisten työnteon edellytyksiä. Tavoitteen naisilla olivat samat, mutta perustelut ja keinot erilaisia. Näkyvin julkaisuissa esiintynyt ja eri naisryhmiä erottava tekijä oli suhde uskontoon. Koti ja yhteiskunnassa ja Naisten äänessä naiset perustelivat oikeuttaan käyttää valtaa naisen korkeammalla siveellisellä moraalilla ja naisen luontaisilla, sukupuolesta johtuvilla äidillisillä ominaisuuksilla. Naisten tärkeimpiin tavoitteisiin lukeutui pyrkimys saattaa koko kansa, miehet mukaan lukien, absoluuttisen, korkeamman sukupuolimoraalin piiriin. Palvelijatarlehdessä ja Työläisnaisessa taas katsottiin, että kristilliset käsitykset olivat syy yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon kapitalismin ohella ja uusi aika vaati uusia tehtäviä, jotka olivat sosiaalista laatua. Vaikka Koti ja Yhteiskunta ja Naisten ääni vaativat parannuksia naisten asemaan, antoivat ne myös suostumuksensa eriarvoistavalle sukupuolijärjestykselle, perustelemalla vaateitaan feminiinisillä ominaisuuksilla ja määrittelemällä naisen paikkoja sukupuolen pohjalta. Työläisnaisten lehdet vaativat kirkollisten avioliittojen tilalle siviiliavioliittoja sekä aineellista apua aviottomille äideille. Vaatimukset olisivat toteutuessaan muuttaneet sukupuolijärjestelmää. Naisten näkemyserot johtivat konfliktiin, jossa vastakkain olivat säätyläisnaisten edustama kristillis-porvarillinen ja työläisnaisten edustama materialistinen maailmankatsomus.

Saatana peilissä – 1990-luvun suomalainen saatananpalvontadiskurssi osana folklorea ja kollektiivista mielikuvamaailmaa

Tutkielman aihe on saatananpalvontadiskurssi 1990-luvun Suomessa, sen yhteydet folkloreen ja kollektiiviseen mielikuvamaailmaan (popular imagination), sekä sen rakentuminen ja leviäminen kansanomaisten asiantuntijoiden ja median avulla. Tutkielman ydinkysymykset ovat: mitä evankelikaaliseen aineistoon perustuva saatananpalvontadiskurssi sisältää, miten sitä on rakennettu ja levitetty ja miksi näin on tehty? Tutkimusaineistona ovat Pat Pullingin kirja Noidankehässä (1993), Marja-Liisa Huhdan Saatana kutsuu minua -videokasetti (1994), Riku Rinteen kirjat Syvyyden kuilusta (1994), Pimeys väistyy (1996), Varo Vihollinen! Jumalan pyörremyrsky on tulossa (1999), Keijo Ahorinnan kirja Saatananpalvonnan monet kasvot (1997), sekä lehtiartikkeleita 1990-luvulta. Tutkimuksessa käy ilmi, että evankelikaalisten toimijoiden luomia saatananpalvontatarinoita on levitetty, pidetty ajankohtaisena ja välitetty valtavirtamediaan itseoppineiden asiantuntijoiden toimesta. Kun valtavirtamedia on legitimoinut tarinat, ovat ne palautuneet evankelikaaliseen aineistoon todentuneina. Leviämistä ovat edesauttaneet evankelikaalisen aineiston ja median esittämien tarinoiden synnyttämät huhut, joiden johdosta saatananpalvontadiskurssi on alkanut elää kollektiivisessa mielikuvamaailmassa. Voidakseen levitä ja pysyä ajankohtaisina, tarinoiden tulee sisältää riittävän yksinkertaisia ja voimakkaita aineksia. Saatananpalvontadiskurssissa nämä vaatimukset toteutuvat erityisen selvästi. Saatananpalvoja on hahmona vahvasti kansanperinteen mukainen.