Detecção de resistência às fluoroquinolonas em Campylobacter isolados de frangos de criação orgânica

Resumo Estudos têm revelado que a resistência às quinolonas em cepas de Campylobacter está relacionada à presença da mutação Treonina-86 para Isoleucina. Com o objetivo de investigar a presença dessa mutação em cepas de Campylobacter sensíveis e resistentes à ciprofloxacina e enrofloxacina, o conteúdo cecal de 80 frangos de corte de criação orgânica, abatidos sob Serviço de Inspeção Estadual (S.I.E.) do Estado do Rio de Janeiro, foram coletados e investigados para a presença de Campylobacter. A determinação da resistência à ciprofloxacina e enrofloxacina foi feita pela técnica de difusão em disco e de diluição em ágar para determinação da Concentração Inibitória Mínima (CIM). A detecção da mutação na Região Determinante de Resistencia às Quinolonas (RDRQ) no gene gyrA foi realizada através de sequenciamento. Campylobacter foi isolado a partir de 100% das amostras avaliadas, sendo 68,75% correspondente à C. jejuni e 31,25% à C. coli. No teste de difusão em disco, 100% das cepas foram resistentes à ciprofloxacina e 56,25% das cepas foram resistentes à enrofloxacina. No teste de diluição em ágar, todas as cepas foram resistentes à ciprofloxacina apresentando CIM variando de ≥ 16-64μg/mL, e resistência ou resistência intermediaria à enrofloxacina foi detectada em 42,50% (CIM ≥ 4-32μg/mL) e 38,75% (CIM = 2μg/mL) das cepas, respectivamente. A mutação Tre-86-Ile, foi observada em 100% das cepas analisadas. Além dessa mutação, foram observadas outras mutações não silenciosas (Val-73-Glu, Ser-114-Leu, Val-88-Asp, Ala-75-Asp, Ser-119-Gli, Arg-79-Lis) e mutações silenciosas (His-81-His, Ser-119-Ser, Ala-120-Ala, Fen-99-Fen, Ala-122-Ala, Gli-74-Gli, Ile-77-Ile, Ala-91-Ala, Leu-92-Leu, Val-93-Val, Ile-106-Ile, Tre-107-Tre, Gli-113-Gli, Ile-115-Ile, Gli-110-Gli). A observação de que cepas sensíveis à enrofloxacina pelos testes fenotípicos apresentavam a substituição Tre-86 para Ile sugere que outros mecanismos podem contribuir para a resistência à enrofloxacina em Campylobacter.

Onko tämä taidetta? Taidekritiikki ja Tom palaa kotiin! -näyttelyn vastaanotto mediassa

Tutkielmassa tarkastellaan Tom of Finlandin alias Touko Laaksosen töitä esittelevän Tom palaa kotiin! -näyttelyn vastaanottoa mediassa. Näyttely oli osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmistoa. Tom of Finlandin homoeroottisia töitä esittelevä näyttely herätti mediassa runsaasti huomiota ja näyttelyn soveltumista kulttuuripääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmistoon arvosteltiin vilkkaasti lehdissä ja verkossa. Negatiivista kritiikkiä aiheuttivat erityisesti töiden eroottisuus sekä näyttelytilan avoimuus kulttuurikeskus Logomossa. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan perinteisen taidekritiikin nykytilaa sekä pohditaan sen suhdetta päivälehdissä julkaistaviin kulttuuriuutisiin. Lisäksi teoriaosassa pohditaan sosiaalisen median vaikutusta taiteesta käytävään keskusteluun sekä keskustelun diskurssikäytäntöjä. Analyysiosassa Tom of Finlandin näyttelyn saamaa julkisuutta lähestytään teoriaosassa esitettyjen huomioiden valossa. Tarkastelun kohteena on näyttelyn mediavastaanotto: tarkemmin ottaen sanoma- ja aikakausilehdissä julkaistut taidekritiikit ja -arviot sekä verkossa julkaistut mielipiteet ja uutiskommentit. Tom palaa kotiin! -näyttelyä koskevissa lehtikritiikeissä ja verkkokommenteissa painotettiin toistuvasti näyttelyn homoeroottista luonnetta. Varsinkin lehdissä julkaistuissa taidekritiikeissä keskityttiin itse taiteen analysoinnin sijaan taiteilijan biografiaan ja kulttuurihistorialliseen merkitykseen sekä tapahtuman yleiseen kuvailuun. Tutkimuksen päähypoteesi onkin, että perinteinen taidekritiikki on nykyisin varsin kritiikitöntä. Tutkimuksessa osoitetaan tapausesimerkin avulla, miten taiteesta nykyisin mediassa puhutaan.

Carryover proporcionado pelos herbicidas S-metolachlor e trifluralin nas culturas de feijão, milho e soja

As aplicações de herbicidas em pré-emergência têm por finalidade a obtenção da atividade residual no início do ciclo das culturas e a supressão de novos fluxos de plantas daninhas. Contudo, esse efeito pode prejudicar culturas subsequentes, dependendo da variedade utilizada e da persistência do herbicida no solo. Em virtude disso, o presente trabalho teve como objetivo avaliar o efeito de carryover em cultura subsequente, como soja RR, feijão e milho, proporcionado pelos herbicidas trifluralin e S-metolachlor. Os herbicidas foram aplicados em pré-emergência 120 dias antes da semeadura das culturas. As doses de trifluralin utilizadas (kg ha-1) foram: 0,00; 0,27; 0,54; 1,08; 2,16; e 4,32, e as de S-metolachlor (kg ha-1): 0,00; 0,36; 0,72; 1,44; 2,88; e 5,76. Para o herbicida trifluralin, pode-se observar apenas redução do teor de clorofila (mg cm-2) e na quantidade de massa seca produzida pelas plantas de feijão (IAPAR 81) aos 28 dias após o plantio (DAS), ao passo que em plantas de soja RR (CD 214) foi observada apenas a redução da massa seca. No caso do S-metolachlor, o herbicida provocou redução na altura e injúrias nas plantas de feijão aos 7 e 14 DAS, além da redução nos teores de massa seca. Em plantas de soja, o S-metolachlor alterou a quantidade de massa seca produzida e provocou fitointoxicação leve a moderada. Esses resultados mostram que, de acordo com a dose utilizada, tanto trifluralin como S-metolachlor podem provocar efeitos negativos nas culturas de soja RR (CD 214) e feijão (IAPAR 81), aplicados em pré-emergência 120 dias antes da semeadura das culturas. No entanto, esses herbicidas não interferiram no desenvolvimento das plantas de milho.

Syyrian asevoimien kehitys II maailmansodan jälkeen

Pro gradu -tutkielma käsittelee Syyrian asevoimien kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Syyria itsenäistyi vuonna 1946. Asevoimat koostui silloin noin 12 000 miehestä organisoituina pataljooniin ja erillisiin osastoihin. Asevoimia tarvittiin ensimmäisen kerran oman valtion rajojen ulkopuolella vuonna 1948, jolloin Israel itsenäistyi. Israelin itsenäistymissodassa luotiin lähtökohdat tarpeelle kehittää Syyrian asevoimia. Itsenäistymisestä aina vuoteen 1991 Syyrian asevoimat on ollut mukana neljässä mittavassa sodassa. Pienempiä taisteluita se on ajanjakson aikana käynyt useampia. Tavoitteena Syyrialla on koko Israelin itsenäisyyden ajan ollut tuhota Israel. Tämä tavoite on ohjannut asevoimien kehitystä ja kehittämistä. Tavoite on yritetty saavuttaa sodissa. Tutkielma keskittyy maavoimiin ja ilmavoimiin, painottuen erityisesti jalkaväen, panssariaselajin ja ilmatorjunnan kehittymiseen. Tutkielmassa tarkastellaan kyseisten puolustushaarojen ja aselajien strategian, taktiikan, kaluston ja joukkojen määrän kehitystä suhteessa saavutettuun menestykseen sodissa, joita Syyria on toisen maailmansodan jälkeen käynyt. Tutkielma on kirjallisuustutkimus, jossa on pääasiassa käytetty ulkomaista aihetta käsittelevää kirjallisuutta.

Maaseutuyrityksen näkökulma bioenergian alueelliseen innovaatiojärjestelmään

Innovaatioiden nähdään nykyään syntyvän useiden toimijoiden yhteistyön tuloksena, ja alueellisten innovaatiojärjestelmien avulla tarkastellaan innovaatioiden syntyyn vaikuttavia toimijoita aluetasolla. Alueellisiin innovaatiojärjestelmiin kuuluu mm. yrityksiä, koulutus- ja tutkimuslaitoksia sekä eri aluetasojen poliittisia organisaatioita. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa on usein tapana tarkastella tutkimuskohteita luettelemalla toimijoita ja elementtejä, mutta yritysten kokemukset alueellisen innovaatiojärjestelmän toimivuudesta jäävät huomiotta. Lisäksi alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimus keskittyy kaupunkiseuduille, koska maaseutu nähdään epäedullisena sijaintina innovaatiotoiminnalle. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään toimiala-, alue- ja yritysesimerkin avulla, miten alueellinen innovaatiojärjestelmä edistää yksittäisen yrityksen innovaatiotoimintaa. Alue- ja yritysesimerkkien avulla selvitetään yksittäisen yrityksen kokemusta alueellisesta innovaatiojärjestelmästä. Toimialaesimerkiksi on valittu bioenergia, minkä vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan myös maaseutuympäristön vaikutusta yritystoiminnalle. Tutkimus on toteutettu laadullisena, kuvailevana tutkimuksena. Lisäksi tutkimuksessa on eksploratiivisen tutkimuksen piirteitä, sillä tutkimus käsittelee uudenlaisia näkökulmia alueellisiin innovaatiojärjestelmiin. Tiedonkeruumetodeina on käytetty teemahaastatteluja ja Internet-lähteitä, ja saatua aineistoa on analysoitu teemoittelun avulla. Tässä tutkimuksessa saatiin selville, että alueellisten innovaatiojärjestelmien kaikki toimijat ja elementit eivät suinkaan ole oleellisia yksittäisille yrityksille, ja toisaalta alueellisten innovaatiojärjestelmien mallin avulla ei saada selville kaikkia yrityksille oleellisia tekijöitä. Yksittäisen yrityksen näkökulman avulla alueellisia innovaatiojärjestelmiä voitaisiin kehittää paremmin yritysten tarpeita vastaaviksi, jolloin yritykset voisivat paremmin hyötyä alueellisten innovaatiojärjestelmien toimijoista ja elementeistä. Maaseutualueilla puolestaan on haasteita yritys- ja innovaatiotoiminnalle, mutta toisaalta myös etuja. Erityisesti bioenergia-alan kannalta oleelliset resurssit, raaka-aineet ja tila, löytyvät maaseudulta, minkä vuoksi bioenergialiiketoiminnan harjoittaminen on helpompaa maaseutualueilla kuin kaupungeissa. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisikin ottaa huomioon, että jotkut toimialat hyötyvät maaseutusijainnista, ja että innovaatiot ovat mahdollisia myös maaseutualueilla. Tämä antaa viitteitä siitä, että alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisi siirtyä pois kaupunki-maaseutu-vastakkainasettelu, ja tutkia maaseutua sen omista lähtökohdista

Dinâmica e variabilidade espacial de plantas daninhas em sistemas de mobilização do solo em sorgo forrageiro

O mapeamento e a caracterização da distribuição espacial de plantas daninhas por meio da agricultura de precisão, associada a levantamentos fitossociológicos, têm sido utilizados no controle localizado da infestação. O presente trabalho avaliou a incidência e a dinâmica de plantas daninhas, além da distribuição espacial em distintos sistemas de mobilização do solo, na cultura do sorgo forrageiro. O experimento foi conduzido em Petrolina-PE. Os tratamentos constaram de quatro sistemas de mobilização do solo: sem preparo primário, grade tandem mais arado de aivecas, grade off-set de discos de 0,61 m e grade tandem mais escarificador. A coleta de dados ocorreu na cultura do sorgo forrageiro aos 110 dias após emergência, em uma área retangular de 20 x 12 m (240 m²) com malha regular de 4 x 3 m, referenciadas em coordenadas x e y. A caracterização fitossociológica foi realizada pela avaliação da densidade, frequência, abundância, dominância e índice de valor de importância das espécies, e a variabilidade espacial, por meio da geoestatística com a construção de mapas de isolinhas. Cenchrus echinatus teve maior incidência e índice de valor de importância. O mapeamento de plantas daninhas tem relevância para a aplicação de métodos de controle, principalmente quando aliado ao levantamento fitossociológico.

Fyysisen suorituskyvyn yhteys ampumatarkkuuteen ammuttaessa eko aseella

Tämä tutkimus sisältää ampumataitoon ja sotilaan fyysisiin ominaisuuksiin liittyvän aikaisempiin tutkimuksiin ja kansainväliseen kirjallisuuteen perustuvan kirjallisuuskatsauksen sekä empiirisen fyysisen suorituskyvyn yhteyksiä ampumatarkkuuteen tarkastelevan osan. Tutkimuksen kohteena olivat osa vuoden 2008 aikana kertausharjoitetuista reserviläisistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä yhteyksiä fyysisen suorituskyvyn ja ampumatarkkuuden välille 20–34 vuotta täyttäneillä reserviläisillä. Lisäksi pyrittiin selvittämään voiko mahdollisia yhteyksiä selittää tähtäyskuvion tai osumien kasan koon perusteella. Tutkimusongelmat olivat: 1. Onko fyysisellä suorituskyvyllä yhteyttä ampumatarkkuuteen ja 2. Voidaanko mahdollista yhteyttä selittää tähtäyskuvion tai osumien kasan koon perusteella. Tutkimuksen ensimmäisenä hypoteesina oli, että fyysisellä suorituskyvyllä on suora yhteys ampumatuloksiin ammuttaessa sekä maaten että seisten ja toisena hypoteesina oli, että fyysisen suorituskyvyn yhteys näkyy tähtäyksen aikaisen aseen liikkeen ja osumien kasan koon perusteella. Tutkimuksen kokonaisotos oli 796 reserviläistä. Mittaukset suoritettiin kahdeksassa eri kertausharjoituksessa, joista ensimmäinen mittaus järjestettiin huhtikuussa 2008 ja viimeinen marraskuussa 2008. Tilastollisessa käsittelyssä aineiston kaikista muuttujista laskettiin keskiarvot, keskihajonnat sekä suurin ja pienin arvo. Fyysisen suorituskyvyn ja ampumataidon yhteyksien selvittämiseen käytettiin epäparametristä Spearmanin korrelaatiota. Lisäksi selvitettiin suorituskykytasojen ja ammuntatuloksien välisiä eroja Kruskall-Wallis ja Mann-Whitney testeillä. Tilastollisen merkitsevyyden tasoksi valittiin p < 0,05. Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että ammuntaa harrastavat ampuivat huomattavasti paremmin kuin muut reserviläiset. Ampumatuloksien erot olivat rynnäkkökivääriammunnassa pystystä 9,4 %, rynnäkkökivääriammunnassa makuulta 2,5 % ja pistooliammunnassa 5,2 %. Maksimaalinen puristusvoimamittaus nousi vahvimmaksi mittariksi selittämään ammuntatuloksia kaikilla ammuntatavoilla sekä kaikkien ammuntojen yhteistuloksella. Puristusvoimatasojen erot vaikuttivat vahvimmillaan rynnäkkökivääriammuntaan pystystä 3,5 %, rynnäkkökivääriammuntaan makuulta 1,7 % ja pistooliammuntaan 4,4 %. Muilla fyysistä suorituskykyä kuvaavilla muuttujilla oli tämän tutkimuksen mukaan vain tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05) yhteys ammuntatuloksiin. Yhteyksien voimakkuudet jäivät hyvin heikoiksi. Fyysisen suorituskykytasojen ääripäiden välillä oli huomattavia eroja niin aseen vakaana pidossa kuin osumien hajonnassakin, kun yksilöiden välisiä eroja arvioitiin etunojapunnerruksella ja maksimaalisella puristusvoimalla. Aiempiin tutkimuksiin viitaten voidaan todeta että, hyvässä fyysisessä kunnossa oleva sotilas selviytyy paremmin sekä fyysisesti että henkisesti taistelukentällä nopeasti vaihtuvista tilanteista. Tämän tutkimuksen mukaan hyvä fyysinen suorituskyky tukee myös menestymistä ampumasuorituksessa, joten hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ammuntaa harjoitellut sotilas suoriutuu ammuntatehtävästä paremmin kuin heikkokuntoinen vähemmän ammuntakoulutusta saanut sotilas.

Persistência do Fomesafen em argissolo vermelho-amarelo em dois sistemas de cultivo

Alguns herbicidas têm persistência longa no solo, o que pode levar à intoxicação de culturas sucessoras (carryover), plantadas em rotação. Objetivou-se com este trabalho avaliar a persistência do herbicida fomesafen em Argissolo Vermelho-Amarelo cultivado com feijão nos sistemas de plantio direto e convencional, caracterizando dois experimentos distintos. O delineamento utilizado foi o de blocos casualizados com quatro repetições, arranjados em parcelas subdivididas, em que as parcelas representavam as doses do herbicida (0,0, 125, 250 e 500 g ha-1) e as subparcelas, as épocas de coleta de solo (15, 30, 45, 60, 75, 90, 105, 120, 135 e 150 dias após a aplicação dos herbicidas). As amostras de solo foram coletadas de 15 em 15 dias, nas entrelinhas centrais das parcelas, e transferidas para vasos plásticos de 280 cm³, onde se semeou o sorgo como indicador biológico da presença de fomesafen. Aos 21 dias após a emergência, avaliou-se a intoxicação das plantas, numa escala em que 0 (zero) representava a ausência total de sintomas e 100, a morte da planta. A produtividade do feijoeiro não foi alterada pelas doses do fomesafen, não havendo diferença entre os tratamentos. Com o aumento da dose de fomesafen, o período de sua persistência nas amostras de solo foi maior. A persistência do fomesafen no solo varia em função do sistema de plantio e da dose aplicada; o intervalo de segurança após sua aplicação em culturas sensíveis é menor quando se pratica o plantio direto.

O desenvolvimento de culturas tolerantes ao herbicida diclorofenoxiacetato: revisão de literatura

O composto diclorofenoxiacetato (2,4-D) foi o primeiro herbicida orgânico, sistêmico, seletivo e de aplicação em pós-emergência desenvolvido no mundo. Juntamente com a revolução verde, ele contribuiu para elevar a produção dos cereais nas décadas posteriores a 1950. Esse produto é uma auxina sintética que pode ser utilizada como regulador do crescimento vegetal ou, ainda, como herbicida para o controle de espécies daninhas dicotiledôneas. Várias espécies infestantes dicotiledôneas que apresentam dificuldade de controle com outros herbicidas são suscetíveis ao 2,4-D. Contudo, a utilização desse herbicida fica restrita pela falta de seletividade em algumas culturas agrícolas. Nas últimas décadas, a descoberta de genes relacionados à tolerância ao 2,4-D em bactérias encontradas no solo e a sua transferência para culturas possibilitaram o desenvolvimento de linhagens tolerantes ao produto. Os objetivos desta revisão de literatura foram apresentar os genes e a atividade das enzimas responsáveis pela tolerância ao herbicida 2,4-D; ilustrar os mecanismos envolvidos na seletividade ao 2,4-D e a outros herbicidas; e equacionar algumas implicações para o manejo de plantas daninhas. O primeiro gene de tolerância ao 2,4-D descoberto foi o tfdA, encontrado no plasmídeo pJP4 da bactéria Cupriavidus necator. Este gene codifica a enzima 2,4-D/oxoglutarato dioxigenase, a qual realiza a conversão do 2,4-D em 2,4-diclorofenol e glioxilato. No final da década de 1980, foi realizada a primeira inserção do gene tfdA em plantas de Nicotiana tabacum, mediada por Agrobacterium tumefaciens. Isso conferiu tolerância de plantas de fumo ao 2,4-D. Resultados similares foram obtidos com inserções posteriores deste gene em plantas de Gossypium hirsutum, Brassica juncea e Vitis vinifera. Com a continuidade dos estudos de bactérias de solo, identificaram-se outros dois genes: o gene rdpA de Sphingobium herbicidivorans MH, que codifica a enzima ariloxialcanoato dioxigenase-1 (AAD-1); e o sdpA de Delftia acidovorans MC1, que codifica a enzima ariloxialcanoato dioxigenase-1(AAD-12). Essas duas enzimas são similares, mas têm cinética enzimática diferenciada e são capazes de degradar o 2,4-D e outros herbicidas. A enzima AAD-1 degrada o 2,4-D e, surpreendentemente, alguns herbicidas inibidores da acetil-CoA carboxilase (ACCase) do grupo dos ariloxifenoxipropionatos (FOPs). A enzima AAD-12 apresenta alta afinidade de ligação com os auxínicos 2,4-D, MCPA, triclopyr e fluroxypyr. Atualmente os genes que codificam estas enzimas estão sendo utilizados para o desenvolvimento de cultivares de soja, algodão e milho tolerantes ao 2,4-D e FOPs. Plantas de soja com o transgene sdpA se mostraram tolerantes ao 2,4-D. Plantas de milho contendo o gene rdpA também são tolerantes aos herbicidas FOPs. Trabalhos realizados com as espécies daninhas Conyza bonariensis, Conyza canadensis e Amaranthus palmeri resistentes ao herbicida glyphosate têm mostrado controle adequado com o 2,4-D. Portanto, os genes sdpA e rdpA são bons candidatos no desenvolvimento de culturas tolerantes ao 2,4-D e deverão ampliar as opções de controle de espécies daninhas de difícil manejo com outros herbicidas.

INTERFERENCE PERIODS AMONG WEEDS AND SOYBEAN RR TM CROPS IN THE WESTERN CENTER AREA OF THE BRAZILIAN STATE OF PARANÁ

ABSTRACT One of the factors that can influence soybeans yield is the interference imposed by weeds. This research has aimed to determine the critical period of weed interference on cv. INT 6100 RRTM soybeans. The experiment was conducted under field conditions at Campo Mourão County, Parana State, in the 2013/2014 harvest, using randomized blocks, arranged in a 2 x 8 factorial, with four replications. In the first factor, the coexistence (period before weed interference) and control (total period of weed interference prevention) periods were assessed. The second factor consisted of management times of weed species (0, 7, 14, 28, 35, 49, 56 and 130 days after emergence - DAE). The evaluations performed were density and shoot dry matter of the weed community, height, number of pods, thousand grain weight and soybean yield. Among the weed species in soybean crops, there was predominance of eudicotyledonous ones (82%). The yield results allowed establishing, for cv. INT 6100 RRTM soybeans at Campo Mourão County, Parana State, a critical period for preventing interference between 24-38 DAE.

Exploring the Impact of Mental Health Education on Adolescents’ Perceptions About Mental Health and Mental Illness. Improving community health

The purpose of this study was to explore perceptions of mental health and mental illness as well as the perceptions towards people with mental illness among adolescents, and further to examine the impact that a mental health educational intervention has on these perceptions. The review of the literature revealed a small number of publications on mental health educational interventions among adolescents which aimed at increasing knowledge and affecting attitudes towards mental illness with positive results. Fifty nine pupils (13-16 years old) from two randomly selected secondary schools around Athens, Greece, participated in this study. These schools were randomly selected as the experimental group (n=28) which participated in the mental health educational intervention, and the comparison group (n=31), which did not receive any intervention. Data were collected using individual interviews with open-ended questions, drawings and a questionnaire (Opinions about Mental Illness - O.M.I. scale). The participants described mental health and mental illness before and after the intervention, using the same expressions for both terms. Among the experimental group, changes were seen within the same expressions after the intervention, although some descriptions did not change. However, after the intervention, participants in the experimental group did not confuse mental health with mental illness and they also included specific diagnostic examples or stated that mental illness can happen to anyone and it can be managed. Moreover, they expressed positive attitudes towards mentally ill people, which they had not done before the intervention. The analysis of the drawings before the intervention showed that mentally ill persons were drawn similarly in both groups. After the intervention, the drawings of the participants in the experimental group changed, including fewer negative elements, while the drawings of the comparison group did not change. Regarding the results on the O.M.I. scale, it was found that the score on the Social Discrimination factor significantly decreased from pre-test to post-test in both study groups. The experimental group had higher levels on Social Discrimination at pre-test compared to the comparison group, but this difference was not significant at post-test. No significant changes were found for the Social Restriction factor for either study group. Scores of the Social Care and Social Integration factors increased significantly only in the intervention group. Overall, the results of this study indicate that the mental health educational intervention had a positive impact on the perceptions about mental health and mental illness among adolescents, and (mental) health professionals can use these results for implementing similar interventions and further research.

Anatomia e histoquímica das estruturas secretoras da folha de Casearia decandra Jacq. (Salicaceae)

Extensivas investigações têm enfatizado as propriedades terapêuticas das espécies de Casearia, propriedades estas relacionadas com compostos secretados por estruturas especializadas presentes nas folhas. Portanto, objetivou-se caracterizar anatômica e histoquimicamente as estruturas secretoras presentes nas folhas de C. decandra. O material foi coletado em populações naturais da Mata da Biologia (Zona da Mata de MG Viçosa). As folhas foram fixadas em FAA em etanol 50% e processadas conforme metodologia usual para obtenção de laminário permanente, sendo as seções coradas com azul de toluidina pH 4,0 para caracterização estrutural, com ponceau de xilidina para proteínas totais e PAS para polissacarídeos neutros. Os demais testes histoquímicos foram aplicados a amostras frescas seccionadas transversal e longitudinalmente. O sistema secretor de C. decandra é composto por ductos e cavidades dispersos pela lâmina foliar e pecíolo, e por idioblastos presentes nos tecidos vasculares, parênquima cortical da nervura mediana e no parênquima paliçádico. Os ductos encontram-se distribuídos no parênquima cortical da nervura e possuem continuidade nesta mesma região do pecíolo. No mesofilo existem numerosas cavidades com localização subepidérmica ou distribuídas na interface do parênquima paliçádico com o lacunoso. Detectaram-se substâncias lipofílicas e hidrofílicas, evidenciando lipídios do tipo óleo-resina nos ductos e cavidades, e compostos fenólicos do tipo tanino nos idioblastos e no parênquima. Não foram detectados alcalóides, polissacarídeos e proteínas como produtos de secreção. Este trabalho relatou a presença de ductos e cavidades para o gênero Casearia. Os testes histoquímicos confirmam a complexidade do secretado, além de indicar tecidos fundamentais como sítios de síntese e/ou acúmulo de compostos fenólicos.

Diferenciação dos feixes vasculares e dos elementos traqueais no rizoma de algumas Cyperaceae

Foram analisados os rizomas de Bulbostylis paradoxa Ness, Cyperus giganteus Vahl, C. odoratus L., Fuirena umbellata Rottb. e Hypolytrum schraderianum Ness. O corpo primário é resultante da atividade dos meristemas apicais e do meristema de espessamento primário (MEP). Também ocorre crescimento em espessura, que é decorrente da atividade do meristema de espessamento secundário (MES). O procâmbio e o MEP originam feixes colaterais em H. schraderianum e feixes anfivasais nas demais espécies. Entretanto, todos os feixes que têm protofloema e protoxilema são de origem procambial. O MES produz floema e xilema constituindo um tecido vascular único. Elementos de vaso foram encontrados na maioria dos caules em estrutura primária e secundária, com exceção de H. schraderianum que, na estrutura secundária, contém apenas traqueídes, informação que respalda a ocorrência de crescimento secundário nas Cyperaceae. Os elementos de vaso apresentam grande variação morfológica; em estrutura primária, geralmente são mais alongados, com apêndices. Os elementos de vaso do crescimento secundário são relativamente mais curtos, apresentam apêndices e ramificações.