Toisen jäte on toisen raaka-aine – Kierrätys ja uudelleenvalmistus taloudellisesti ja ekologisesti kestävänä liiketoimintamahdollisuutena

Toisen jäte on toisen raaka-aine – Kierrätys ja uudelleenvalmistus taloudellisesti ja ekologisesti kestävänä liiketoimintamahdollisuutena Väitöskirjatutkimus tarkastelee kierrätystä ja uudelleenvalmistusta sekä siihen perustuvaa kierrätysliiketoimintaa taloudellisesti ja ekologisesti kestävänä liiketoimintamahdollisuutena. Tässä kestävyys tarkoittaa jätekysymysten ratkaisemista tavalla, joka mahdollistaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen yhteiskunnan kehittymisen. Jätteisiin liittyvät taloudelliset ja ekolo- giset kysymykset ovat merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Tämä luo tarpeen tutkimukselle, jonka lähtökohtana on jätekysymysten moniulotteinen tarkas- telu ja yksittäisen yrityksen toiminnan suhteuttaminen osaksi laajempaa kokonaisuutta. Tässä tutkimuksessa jätteen hyödyntämistä materiaalina lähestytään sekä empiirisesti yrityksen näkökulmasta että teoreettisesti systeemiajattelun tarjoamasta laajemmasta perspektiivistä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmär- tää kierrätystä ja uudelleenvalmistusta liiketoimintamahdollisuutena, niiden merkitystä yrityksessä, alueella ja kierrätystaloudessa sekä näiden vuorovai- kutteista suhdetta taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen nähden. Tutki- muskysymys on tärkeä, koska siihen vastaamalla syvennetään ymmärrystä yrityksissä tapahtuvan kierrätyksen ja uudelleenvalmistuksen merkityksestä kestävämmän yhteiskunnan rakentumisessa. Tutkimuksen teoriaperusta pohjautuu teollisen ekologian kirjallisuuteen ja ekoteollisen kehityksen tutkimukseen. Kierrätysliiketoiminnan kestävyyden tarkastelu rakentuu tutkimuksessa teollisen ekologian ja ekoteollisen kehityk- sen lähtökohtana olevaan win-win-ajatteluun, jonka mukaan hyvä ympäristö- suorituskyky ja hyvä taloudellinen suorituskyky voivat vahvistaa toisiaan. Kierrätysliiketoiminnan teoreettisessa tarkastelussa keskeisiä elementtejä ovat kierrätystalouden malli, teollisen ekologian alueelliset systeemit, ekoteolliset verkostot ja yrityksen rooli teollista ekologiaa soveltavana toimijana. Tutki- muksen keskeisenä kontribuutiona on yritysnäkökulman integroiminen aiem- paa vahvemmin osaksi teollisen ekologian diskursseja. Kierrätysliiketoiminnan taloudelliseen ja ekologiseen kannattavuuteen ja sen myötä kestävyyteen liittyviä kysymyksiä on lähestytty tekemällä yritys- haastatteluja ja hyödyntämällä valmista haastatteluaineistoa. Tutkimusta varten haastattelin 10 kierrätysliiketoimintaa harjoittavaa yritystä vuosina 2007 ja 2008. Tämän lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty Turun ammatti- korkeakoulun ja Turku Science Parkin toteuttamassa RESU-hankkeessa (Kierrätysliiketoiminta ja resurssitehokkuus Varsinais-Suomen vahvuudeksi – RESU) vuosina 2013 ja 2014 kerättyä aineistoa. Hankkeessa haastateltiin yhteensä 25 jätemateriaalia hyödyntävää ja/tai tuottavaa yritystä. Aineistojen analysointimenetelmänä on sisällönanalyysi. Analyysin tulok- sena muodostettiin yhteensä viisi pääteemaa ja 12 alateemaa. Teemat kuvaavat kierrätysliiketoimintaa aiempaa moniulotteisemmin ja näin syventävät ymmär- rystä ilmiön merkityksestä kestävämmän yhteiskunnan rakentumisessa. Teolli- sen ekologian alaan kuuluvat kvalitatiiviset tutkimukset ovat melko harvinai- sia, joten tämän väitöstutkimuksen ilmeisenä vahvuutena on laadullisen tutkimusmenetelmän hyödyntäminen. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että kierrätystalouden kehittymistä edistävä kierrätysliiketoiminta on monimuotoista ja sisältää erilaisia liiketoi- mintamahdollisuuksia sekä arvoketjuja. Paikallistuntemus ja keskeinen sijainti jätemateriaalien tuottajien suhteen on tärkeä kriteeri kierrätysliiketoiminnassa, mutta jätemateriaaleja myös kuljetetaan pitkiä matkoja. Paikallisia tai alueelli- sia jätevirtoja hyödyntävä kierrätysliiketoiminta voi tukea alueellista kestä- vyyttä, mutta toisinaan myös keskitetty hyödyntäminen voi olla kestävä vaih- toehto. Yhteistyöverkostot ovat tärkeitä jätemateriaalin laadun ja saatavuuden näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että kierrätysliiketoimintaa harjoittavat yritykset ovat samalla sekä kierrätystalouden käytännön toimeenpanijoita että uuden toimintakulttuurin luojia. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan esittää johtopäätös, että kierrä- tysliiketoiminta on taloudellisesti ja ekologisesti kannattava liiketoimintamah- dollisuus. Win-win-ratkaisut eivät kuitenkaan takaa kierrätysliiketoiminnan kestävyyttä. Kierrätysliiketoiminnan kestävyyden arvioiminen edellyttää laajaa perspektiiviä ja toiminnan vaikutusten suhteuttamista mittakaavaan, ajalliseen ulottuvuuteen, interventioon ja sosiaalisiin kysymyksiin. Teolliseen ekologiaan perustuva kierrätysliiketoiminta luo mahdollisuuksia edistää kestävyyttä, joten tällä perusteella kierrätystä ja uudelleenvalmistusta voidaan pitää kestävänä liiketoimintamahdollisuutena. Avainsanat: kierrätysliiketoiminta, kierrätys, uudelleenvalmistus, systeemiajattelu, teollinen ekologia, ekoteollinen kehitys, kierrätystalous, win-win-ajattelu, kestävyys One company's waste is another's raw material –Recycling and remanufacturing as an economically and environmentally sustainable business opportunity The thesis investigates whether product recycling and remanufacturing can serve as a business opportunity that is economically and ecologically sustaina- ble. In this effort, my idea is to contribute to solving the waste issue in a manner that makes it possible to strive toward sustainable societal develop- ment. The economic and ecological questions associated with waste flows are a significant challenge. The complexity of the issue requires a multidimen- sional approach in which the operation of an individual company is viewed in the context of the larger societal system. In this thesis waste utilization as a resource with value is considered both from an empirical perspective on the firm as well as from a more general viewpoint offered by systems analysis. The objective of the thesis is to under- stand recycling and remanufacturing as a business opportunity. The thesis considers the meaning of recycling and remanufacturing for a single company, for the region the company is located and for the recycling economy. The objective of this study is important for it enhances the understanding of the product recycling and remanufacturing processes that take place within busi- ness organizations and how these processes affect societal sustainable development. The theoretical basis arises from industrial ecology and from the literature on eco-industrial development. The business-economic win-win situation and this vision serve as the basic position from which recycling business is inves- tigated in the thesis. In the theoretical discussion, key elements are recycling economy model, regional and local industrial ecosystems, eco-industrial networks and the role of a company as an actor that applies industrial ecology in practice. The main contribution of this study lies in integrating the company perspective more strongly into the industrial ecology discourses. The recycling business has been studied by conducting interviews in companies and by secondary analysis of an existing interview material. During 2007 and 2008 I made 10 interviews in companies that are active in recycling business. In addition, I used interview material gathered for the project “Recycling business and resource efficiency as the strength of Southwest Finland” (RESU) by Turku University of Applied Sciences and Turku Science Park during the period 2013–2014. This data covers altogether 25 businesses that either utilize and/or produce waste materials. The data has been analyzed using the content analysis method. This process led to the development of 5 main themes and 12 sub-themes. These themes describe the recycling business multi-dimensionally and thus understanding of the phenomenon and its role in building a sustainable society are substantially deepened in this research. In the field of industrial ecology qualitative studies are relatively rare and therefore the qualitative research approach is an evident strength of the thesis. The results show that the recycling business activity supporting recycling economy has diverse dimensions including various business opportunities and diverse value chains. The results show that for waste producers it is important to know the local situational factors and to have a central geographical location. Waste materials are, however, transported over long distances as well. The study indicates that local waste flow utilization can support regional sustainability, while occasionally a more centralized utilization can be sustain- able. Collaboration networks are important to secure the quality and availabil- ity of utilizable waste materials. The thesis demonstrates that the companies practicing recycling business serve simultaneously as actors that implement recycling economy and enhance a new operation culture within the business community. The overall conclusion of the thesis argues that recycling business is a business opportunity that can support both an economically and environmen- tally viable business operation. However, win-win solutions do not secure the sustainability of recycling business. The sustainability evaluation of recycling business requires a holistic systems perspective. The actions undertaken need to be considered with changing spatial and temporal system boundaries, societal intervention and placed in the context of relevant societal issues. Industrial ecology -based recycling business creates opportunities for sustain- ability and thus recycling and remanufacturing present an opportunity for sustainable business. Keywords: Recycling business; Recycling; Remanufacturing, Systems thinking; Industrial ecology; Eco-industrial development; Recycling Economy; Win-Win thinking; Sustainability

Uraputkessa. Selvitys Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineesta vuosina 2010–2014 valmistuneiden työllistymisestä

Turun yliopiston poliittisen historian oppiaine (vuoteen 2010 asti poliittisen historian laitos) on vuodesta 1995 lähtien tehnyt viiden vuoden välein säännöllisesti selvityksen, jossa tarkastellaan oppiaineesta valmistuneiden työllistymistä, työllisyystilannetta ja niihin vaikuttaneita tekijöitä. Selvitys pyrkii lisäksi tuomaan esille poliittisesta historiasta valmistuneiden työllistymisessä näkyviä pidempiaikaisia suuntauksia sekä mahdollisia muutoksia vertailemalla tuloksia aiempien vuosien tietoihin. Tässä selvityksessä on tarkasteltu vuosina 2010–2014 valmistuneiden työllistymistä. Vertailun kohteina ovat Petteri Järvisen selvitys Työuralla vuodelta 2005 sekä Pilvi Lempiäisen selvitys Työelämää varten vuodelta 2010. Jotta uusi selvitys olisi vertailukelpoinen näiden kanssa, on selvityksen pohjana ollut kyselykaavake pidetty hyvin samankaltaisena näiden edellisiin selvityksiin nähden. Muutokset kyselylomakkeeseen ovat lähinnä kosmeettisia, edellisestä kyselystä saadun palautteen perusteella on lisätty kysymykseen 7 (työllisyystilanteesi kyselyhetkellä) vastausvaihtoehdon ”muu” ja kysymykseen 17 on muokattu vastausvaihtoehto välinpitämättömästi” muotoon ”melko kielteisesti”. Kyselylomake löytyy selvityksen lopun liiteosiosta. Selvityksen lopussa on kahden poliittisesta historiasta valmistuneen haastattelu, joiden tarkoituksena on antaa vielä kuva siitä, mihin poliittisesta historiasta valmistuneet voivat sijoittua ja minkälaisia valintoja voi tehdä jo opiskeluaikana. Lisäksi päätin jatkaa edellisen selvityksen tekijän Pilvi Lempiäisen aloittamaa tapaa ja mukana on täten myös yksi haastattelu työnantajan näkökulmasta.

Organisaatiomallin vaikutus sisäisen siirtohinnoittelun hyödyntämiseen kunnissa Case Porin kaupungin sisäisten toimitilojen vuokraustoiminta

Kuntatalouteen kohdistuu paineita, joihin pyritään kunnissa vastaamaan tekemällä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Kuntakonsernin rakenteeseen tehdyt muutokset vaikuttavat myös kuntakonsernin sisäiseen pääomakiertoon sisäisen siirtohinnoittelun noudattaessa organisaation rakenteita. Tutkielmassa on keskitytty tähän kuntakonsernirakenteen ja sisäisen siirtohinnoittelu väliseen vaikutussuhteeseen tutkittaessa, miten valittu organisaatiomalli vaikuttaa sisäisen siirtohinnoittelun hyödyntämiseen strategisena ohjausvälineenä, investointitarpeen indikaattorina sekä toiminnan ja investointien rahoituslähteenä kunnissa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista lähestymistapaa ja tutkimusotteena toiminta-analyyttistä tutkimusotetta. Tutkielmaan sisältyy teoriaa havainnollistava tapaustutkimus, jossa käsiteanalyysin perusteella luodun teoreettisen viitekehyksen soveltuvuutta on havainnollistettu case-kohteen avulla. Case-kohteena on käytetty Porin kaupungin teknisen palvelukeskuksen Toimitilat -taseyksikköä ja sen sisäisten tilojen vuokraustoimintaa. Tutkielma on tehty aineistolähtöisesti eli case-kohteessa haastatteluilla kerätty havaintoaineisto on toiminut tutkielman käsiteanalyyttisen osuuden rakenteen lähtökohtana. Sisäisen siirtohinnoittelun hyödyntäminen strategisena ohjausvälineenä on mahdollista kunnan sisäisen konsernin organisaatiomalleissa. Ohjauksen toimivuus on kuitenkin kiinni siitä, perustuuko ohjaus kuntastrategiasta toiminnalle joudettuihin tavoitteisiin. Kunnan kokonaan omistamassa osakeyhtiömallissa toimittaessa ei ole havaittu mahdolliseksi käyttää sisäistä siirtohinnoittelua sisäisen asiakkaan strategiseen ohjaamiseen, koska sisäisen siirtohinnoittelun tulee olla yhtiön yleisen hinnoittelupolitiikan mukaista. Sisäisen siirtohinnoittelun käyttö investointitarpeen indikaattorina taas riippuu sisäisen siirtohinnan pitkän ja lyhyen aikavälin komponenttien selkeydestä, mutta myös organisaatiomallista. Kunnan sisäisen konsernin organisaatiomalleissa investointipäätöksentekoa ei ohjaa niinkään sisäisellä siirtohinnalla perustellut investointitarpeet vaan taloudelliset realiteetit, päätöksentekijöiden tahtotila tai toimijan vakuuttavuus. Kunnallisessa osakeyhtiössä investointipäätöksentekoon voidaan hyödyntää sisäistä siirtohintaa, mutta enemmän investointipäätöksiin näyttävät vaikuttavan yhtiön omistajan eli kunnan yhtiölle asettamat yhteiskunnalliset tavoitteet, jotka on tarkoitus saavuttaa kannattavasti. Sisäiset tuotot ovat osa kunnan yksiköiden tulorahoitusta. Se, ohjautuvatko sisäiset tuotot sen toiminnan rahoitukseen, johon tuotot on kerätty, on kiinni organisaatiomallista. Sisäisen vuokran tapauksessa sisäisesti kerätyt vuokratuotot eivät ohjaudu suoraan tilakantaan, jos toimitaan laskennallisessa taseyksikkömallissa. Tämä johtuu siitä, että laskennallisella taseyksikkömallilla ei ole tasejatkuvuutta ja investointipäätökset tehdään kunnanvaltuuston toimesta.

Köyhyyden periytyvyys Suomessa vuosina 2005 ja 2010

Köyhyys on moniulotteinen ja usein sukupolvelta toiselle periytyvä ilmiö. Se tarkoittaa tuloköyhyyttä laajempaa asiaa, puutetta hyvinvoinnissa ja eri pääomien lajeissa. Tutkielmassani tarkastelen köyhyyden periytymistä Suomessa. Tutkielmani teoreettinen osuus sisältää katsauksen köyhyyden eri ulottuvuuksiin ja miten eri tavoin köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilmenee. Esittelen köyhyystutkimuksessa käytettyjä käsitteitä ja mittareita sekä syrjäytymistutkimuksen käsityksen köyhyydestä. Teoriapohjaan sisällytän myös hyvinvointi- ja luokkatutkimusten kentillä tuotettua tietoa köyhyyden periytyvästä luonteesta. Tutkielman empiriaosuudessa analysoin Turun yliopistossa kerättyjä konsensuaalista köyhyyttä ja hyvinvointieroja kartoittavia kyselyaineistoja (ns. KONSE) vuosilta 2005 ja 2010. Köyhyyden periytymisen yleisyyttä kartoitan selvittämällä miten vastaajat ovat verranneet omaa nykyistä toimeentuloaan ja sosiaaliluokkaansa lapsuudenperheensä tilanteeseen. Tarkastelen köyhyyttä sekä tulotason että konsensuaalisen köyhyyden ja puutteen avulla, ristiintaulukoin ja logistisella regressioanalyysilla. Keskeisimpänä tutkimustuloksena esitän konsensuaalisen köyhyyden periytyvyyden vahvistuneen Suomessa vuodesta 2005 vuoteen 2010. Tutkimusajankohtina tuloköyhyyden kasvu pysähtyi ja konsensuaalinen köyhyys vähentyi, mutta pienentyneestä köyhien joukosta jo lähes puolet on ns. toisen polven köyhiä. Lapsuudenkodista peritty köyhyys pitää entistä tiukemmin otteessaan. Analyysieni mukaan riski köyhään aikuisuuteen on kasvanut tutkimusvuosien välillä, mikäli lapsuudenperheessä on koettu köyhyyttä. Hyvin toimeentuleva lapsuudenperhe suojaa köyhyydeltä aikuisuudessakin: entistä harvempi putoaa hyvästä lapsuusajan taloudellisesta tilanteesta köyhyyteen aikuisiässäkään. Toisen polven köyhät kokevat yhä useammin terveydentilansa muita huonommaksi ja he ovat muita heikommin koulutettuja. Köyhyys tuo mukanaan hyvinvoinnin puutteita ja se aiheuttaa sosiaalisia jakoja sekä yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Köyhyyden periytymiseen voi vaikuttaa sosiaalipoliittisilla päätöksillä. Panostaminen universaaleihin palveluihin ja ennaltaehkäiseviin toimiin auttaa köyhyyden kierteen katkaisussa. Sosiaalityöllä voi vaikuttaa huono-osaisuuden periytymiseen yksilö-, lähiyhteisö- kuin laajemmallakin tasolla esimerkiksi köyhien tarjoaman ns. toisen tiedon esiintuomisen avulla. Köyhyyteen puuttumalla voidaan vaikuttaa mahdollisuuksien tasa-arvon parempaan toteutumiseen yhteiskunnan tasolla.

Mielikuvia markkinoimassa? Turkulaisten yläkoulujen tiedotus kuudesluokkalaisten oppilaiden perheille tarkoitetuissa informaatiotilaisuuksissa, koulujen Internet-sivuilla ja esitteissä

Tutkimuksessa tarkastellaan turkulaisten yläkoulujen toimia koulumarkkinoilla sekä selvitetään ja kuvaillaan sitä, mitä tietoa turkulaiset yläkoulut välittävät kuudesluokkalaisten oppilaiden perheille yläkouluvalinnan päätöksenteon tueksi. Tutkimuksen tarkoituksena on saada vastaus siihen, miten ja mitä tietoa yläkouluista kerrotaan, eroavatko kerrotut tiedot eri yläkoulujen välillä ja onko yläkoulujen informoinnissa nähtävissä erilaisia strategioita. Tutkimuksessa tarkastellaan yläkouluista saatavaa tietoa kokonaisvaltaisesti. Päätutkimusaineisto koostuu turkulaisten yläkoulujen informaatiotilaisuuksista havainnoimalla kerätystä materiaalista. Lisäksi tutkimusaineistona on käytetty koulujen Internet-sivuja ja esitteitä. Tutkimuksessa selvisi, että yhteistä yläkoulujen tiedottamiselle oli koulujen yleinen kuvailu muun muassa sijainnin, oppilasmäärien, valinnaisaineiden ja mahdollisten opetuspainotusten osalta. Lisäksi tiedotettiin kouluihin hakeutumisesta. Turun yläkoulujen tiedottamisessa olleita yhteisiä piirteitä oli kuitenkin melko vähän eli toisin sanoen kouluista kerrotut tiedot vaihtelivat melko paljon eri yläkoulujen välillä. Tutkimuksessa muodostin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla neljä erilaista tiedottamisstrategiaa. Tulevaisuus- ja jatko-opintostrategiaan kuuluvien koulujen tiedottamisessa keskeisiä asioita olivat hyvien jatko-opintonäkymien ja kouluvalinnan tärkeyden korostaminen lapsen tulevaisuuden kannalta. Lisäksi strategiassa tuotiin vahvasti esiin koulujen laaja painotetun opetuksen tarjonta. Tieto- ja viestintäteknologiastrategiassa korostettiin koulussa käytössä olevaa nykyaikaista tieto- ja viestintäteknologiaa sekä painotettiin oppimisympäristöjen, mobiilioppimisen ja opetuksen kehittämistä. Taito- ja osaamisstrategiassa puolestaan korostettiin painotetun opetuksen luokkia sekä koulun painotuksiin liittyvää oppilaiden osaamista. Tasa-arvoisen koulun strategiassa kouluista tuotiin esille laaja oppilaskirjo aina erityisoppilaista lähtien. Strategiassa korostettiin oppilaiden tasa-arvoisuutta ja oppilaiden osallistamista sekä sitä, että jokainen oppilas on kouluun tervetullut omana itsenään.

Cunnialiselle ja christilliselle Jumalan seuracunnalle, Jumalan armo ja ystäwuys Jesuen [sic] Caristuyen [sic] cautta

Arkit: A4.

Tietohallinnon haasteet kasvavassa ja kehittyvässä toimintaympäristössä – Toimintatutkimus suomalaisen PK-yrityksen kasvusta globaaliksi toimijaksi

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata suomalaisen PK-yrityksen kasvamista globaa- liksi toimijaksi. Tapahtunut kasvu on tarkoittanut case-yrityksen kohdalla liike- vaihdon ja henkilöstömäärän kasvun lisäksi myös toimipaikkojen määrän kasvua ja organisaatiorakenteen monimutkaistumista. Näiden muutosten perusteella ja ta- pahtuneiden muutoskohtien avulla on löydettävissä yrityksen toimintaa kuvaavia vaiheita, joita ovat alkuvaihe, kasvuvaihe ja kypsä vaihe. Näiden vaiheiden jälkeen tulee vielä neljäs vaihe, eli uusiutumisvaihe tai laskeva vaihe. Tämän neljännen vaiheen suunta riippuu yrityksen kyvystä uusiutua ja kehittyä vastaamaan uusiin tuleviin haasteisiin joita aikaisempaa globaalimpi toiminta tuo tullessaan. Tapahtuneilla muutoksilla on ollut myös vaikutusta tietohallintoon. Tämä tieto- hallinnossa tapahtunut muutos onkin tämän tutkimuksen ydin, eli mitä haasteita ja vaatimuksia Trafotekin tietohallinto on kohdannut toiminnan eri vaiheissa, ja onko tietohallinto pystynyt omalta osaltaan vastaamaan näihin vaatimuksiin. Toiminnan alkuvaiheessa tietotekniikalla ei ollut suurtakaan strategista ja liike- toimintaa tukevaa roolia, ja tietohallinto pystyikin vastaamaan liiketoiminnan vaa- timuksiin. Tässä vaiheessa Trafotekissa ei ollut erillistä tietohallintoa, vaan tieto- tekniset työt hoidettiin muiden työtehtävien ohessa. Tietotekniset tehtävät olivat lähinnä tukitoimintoihin liittyviä tehtäviä. Kasvuvaiheessa tietotekniikan merkitys kasvoi, ja Trafotekiin tuli tarvetta luoda erillinen tietotekninen työtehtävä. Tässä toiminnan vaiheessa kyvykkyydet ja kypsyys eivät kuitenkaan kehittyneet halu- tulla tavalla, sillä kaikki käytössä oleva resursointi käytettiin edelleen päivittäisiin tukitoimintoihin, kehittämisen sijaan. Sama kehittymättömyys vaivasi toiminnan kypsässä vaiheessa. Tässä vaiheessa toki alettiin jo ymmärtää, että tietohallinnolla on strateginen rooli, joka tukee liiketoimintaa sen tavoitteiden saavuttamisessa. Tehty tutkimus tukee näkemystä siitä, että myös tietohallinnon kehittäminen on kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa pitää huomioida toimintaa tukevia kyvyk- kyyksiä kaikissa toiminnan vaiheissa. Yrityksen kasvaessa myös tietohallinnon tu- lee kasvaa ja kehittyä. Osa tämän tutkimuksen tapahtumista oli tapahtunut ennen tämän tutkimustyön varsinaista aloittamista, eli ne kuvataan ja selitetään jälkijättöisesti. Kyseessä on toimintatutkimus, joka ajoittuu vuosiin 1996–2014. Avainsanat: globalisaatio, kansainvälinen kasvu, tietohallinto, tietohallinnon joh- taminen ja kehitys, kasvu-, kehitys- ja kypsyysmalli

Backcasting-menetelmä ekologisesti kestävän kaupunkikehittämisen apuvälineenä: Tapaustutkimus Turun kaupungista

Sanotaan, että kun maailma jatkaa kaupungistumistaan tulevat myös kestävän kehityksen haasteet keskittymään yhä enemmän kaupunkialueisiin. Vastatakseen yhteiskunnan sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin ovat monet paikallishallinnot omaksuneet strategioita ja toimintaohjelmia entistä kestävämmän kaupunkitulevaisuuden saavuttamiseksi. Myös Turun kaupunki on uudessa kaupunkistrategiassaan asettanut kunnianhimoisen tulevaisuusvision vuodelle 2029. Yhtenä kaupunkistrategian tavoitteista mainitaan muun muassa hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2040 mennessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Turun kaupungin tulevaisuusvisiota ekologisesti kestävän kaupunkikehittämisen näkökulmasta ja rakentaa kolme vaihtoehtoista tulevaisuusskenaariota entistä kestävämmän Turun kaupungin saavuttamiseksi. Osana tutkimusta Turun kaupungin toimijoille ja sidosryhmille järjestettiin tulevaisuustyöpaja, jossa kaupungin tulevaisuutta lähdettiin visioimaan tulevaisuudentutkimuksen backcasting-menetelmän avulla, edeten halutusta tulevaisuudentilasta kohti nykypäivää. Tutkimuksen tavoitteena on osallistuvan havainnoinnin ja työpajaan osallistuneilta kerätyn palautteen avulla selvittää, miten backcasting-menetelmä soveltuu ekologisesti kestävän kaupunkikehittämisen apuvälineeksi, ja mitä mahdollisuuksia tai haasteita menetelmän hyödyntämiseen liittyy. Tämän lisäksi tutkimus tarkastelee tulevaisuustyöpajassa aikaansaatuja tulevaisuusskenaarioita ja pyrkii selvittämään, mitä hyötyä skenaariotyöskentelystä voi olla Turun tulevalle kaupunkikehittämiselle. Tutkimustulokset osoittavat, että backcasting-menetelmä voi auttaa kaupungin strategisessa suunnittelussa, kun kaupunki pyrkii määrittämään keinoja ja toimenpiteitä ekologisesti kestävämmän kaupunkitulevaisuuden saavuttamiseksi. Turun tulevaisuustyöpajassa backcasting-menetelmä auttoi työskentelyyn osallistuneita sidosryhmiä sisäistämään kaupunkistrategian tavoitteet ja pääsemään yhteisymmärrykseen strategian toteuttamiseksi vaadittavista toimenpiteistä. Menetelmään liittyvistä haasteista huolimatta backcasting toimii hyvänä esimerkkinä päätöksentekomallista, joka on entistä kommunikatiivisempi ja ottaa huomioon eri sidosryhmien omat intressit ja näkökulmat. Backcasting-menetelmällä aikaansaadut tulevaisuusskenaariot eivät ole ennustuksia Turun tulevasta kaupunkikehityksestä, vaan ne tarkastelevat keinoja kaupunkistrategian asettaman tulevaisuusvision saavuttamiseksi, erilaisten globaalien kehityskulkujen vallitessa. Tulevaisuusskenaarioiden tarkoituksena on herättää keskustelua Turun kaupunkikehittämisen strategisista linjauksista sekä vaadittavista toimenpiteistä kaupungin asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Gender-toiminta osana sotilaallista kriisinhallintaa : rekrytointi, koulutus ja operatiivinen toiminta

Kansainväliset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot ovat muuttuneet yhä vaativammiksi, ja kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Operaatioalueella olevilta kriisinhallintahenkilöiltä odotetaan yhä enemmän kykyä yhteistyöhön kaikkien toimijoiden kanssa yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanolla halutaankin hyödyttää koko yhteiskunnan vakautta ja kehitystä. Suomen kansallisen toimintaohjelman ja Pääesikunnan normin mukaan Suomi tukee naisten kouluttautumista kohti vaativimpia tehtäviä ja esittää naisia kansainvälisiin johtotehtäviin. Suomi varmistaa, että kaikilla kriisinhallintatehtäviin lähtevillä on ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten asiantuntemus sekä kyky tehdä yhteistyötä sisällyttämällä YK:n päätöslauselma 1325, kansainvälinen oikeus, kansainvälinen humanitaarinen oikeus sekä ihmisoikeusvelvoitteet kaikkeen kriisinhallintakoulutukseen. Suomi sisällyttää gender-näkökulman osak-si kriisinhallintajoukkojen operatiivista toimintaa huomioimalla gender-näkökulman operaatioiden suunnittelussa, toimeenpanossa ja raportoinnissa YK:n päätöslauselman 1325 ja operaatiokohtaisten määräysten mukaisesti. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia puolustusvoimien virassa olevien naisupseerien motiiveja hakeutua kriisinhallintatehtäviin, naisten osallistumisen vaikutuksia kriisinhallintaoperaatioihin sekä gender-näkökulman huomioimista koulutuksessa ja kriisinhallintajoukon operatiivisessa toiminnassa. Tutkimusongelmana oli vähäinen aiempi tiedon määrä Suomen kansallisessa toimintaohjelmassa ja Pääesikunnassa määritetyn gender-toiminnan toteutumisesta. Päätutkimuskysymyksen avulla pyrittiinkin selvittämään, miten gender-toiminta on toteutu-nut sotilaallisen kriisinhallinnan rekrytoinnissa, koulutuksessa ja operatiivisessa toiminnassa. Tutkimusstrategiana sovellettiin monimenetelmäistä tiedonkeruutapaa määrällisen ja laadullisen aineiston saamiseksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin survey-tutkimusta ja sisällönanalyysiä, joiden avulla pyrittiin kuvaamaan naisupseerien, operaatioista kotiutuneiden rauhanturvaajien sekä Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa (ISAF) palvelleiden SKJA:n komentajien ja naisupseerien käsityksiä, mielipiteitä ja asenteita tutkittavasta aiheesta. Tutkielman empiirinen osuus perustuu naisupseereille suunnattuun kyselyyn sekä SKJA:n komentajien ja naisupseerien sähköpostihaastatteluun. Tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi Porin prikaatin kotiutuneille rauhanturvaajille teettämän tasa-arvokyselyn tuloksia. Tutkielman tuloksena ilmeni, että naisrauhanturvaajien kriisinhallintatehtäviin osallistumisen vaikutuksista merkittävimpiä olivat yhteyden saaminen paikalliseen naisväestöön. Myös miesten ja naisten työskentely yhdessä samoissa tehtävissä nähtiin tärkeänä esimerkkinä sukupuolten tasa-arvosta. Sukupuolen liiallinen korostaminen nähtiin haitalliseksi, ja tehtävän vaatimukset tuleekin asettaa tehtävässä tarvittavien ominaisuuksien, tietojen ja taitojen mukaisesti. Positiivisten vaikutusten saavuttamiseksi naisten määrän kriisinhallintatehtävissä tulisi kasvaa nykyisestä, mutta sen ei tule olla itseisarvo. Merkittävimmät naisupseerien kriisinhallintatehtäviin hakeutumattomuuden syyt olivat perheen perustamiseen liittyvät sosiaaliset syyt. Kriisinhallintatehtäviin hakeutumisen motivaatiota kasvattavista tekijöistä tärkeimpiä olivat ammattitaidon ja itsensä kehittäminen. Gender-koulutuksen osalta ilmeni, että Suomessa annetaan gender-peruskoulutus mutta operaatioalueella ei täydennyskoulutusta annettu. Gender-näkökulman huomioon ottaminen kriisinhallintajoukon operatiivisessa suunnittelussa, toimeenpanossa ja raportoinnissa ei myöskään tulosten perusteella toteutunut. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että naisupseerit ovat pääosin halukkaita palvelemaan kriisinhallintatehtävissä, vaikka osallistuminen onkin henkilömäärältään vähäistä. Naisten mahdollisuuteen hakeutua kriisinhallintatehtäviin voidaan vaikuttaa laatimalla urasuunnitelma varhaisemmassa vaiheessa ja lisäämällä naisupseereille kohdennettua tietoa kriisinhallintatehtävistä. Kriisinhallintatehtäviin halukkaita naisia on enemmän kuin näyttäisi olevan mahdollista irrottaa kotimaan tehtävistä. Gender-koulutuksen todettiin olevan liian yleisellä tasolla eikä sitä kyetty konkreettisesti huomioimaan ja soveltamaan joukon operatiivisessa toiminnassa. Koulutuksen pääpainon tulisikin olla operatiivisessa vaikuttavuudessa osana kaikkea koulutusta. Gender-näkökulma tulisi saada integroitua osaksi kaikkea kriisinhallintajoukon toimintaa operaation vaikuttavuuden ja tavoitteiden täyttymisen näkökulmaa. Operaation tavoitteita asetettaessa tulisi muistaa, että kriisinhallintaoperaatioilla pyritään kokonaisvaltaisesti turvallisuusympäristön parantamiseen ja normaaliyhteiskunnan toimintojen ja palvelujen palauttamiseen. Gender-toiminnan kehittämisessä tärkeää onkin ymmärtää sen vaikutus ja kytkeminen nimenomaan paikallisväestön eri ihmisryhmien huomioimiseen ja tasavertaisuuteen ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielman tulosten mukaan kehityskohteita gender-toiminnan parantamiseksi on olemassa, ja mikäli kriisinhallintaoperaatioiden vaikuttavuutta halutaan tehostaa, näyttäisi siihen myös olevan keinoja.

Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston projektit 1995–2000. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi.

Tässä pro gradu -tutkielmassa arvioin Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston vuosina 1995–2000 toteuttamien projektien yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Projektit ovat: muovijätteen kierrättämiseen keskittynyt KAPULA, ilmanlaadun seurannan kehittämiseen luotu City Simulator, eri sektorien väliseen ympäristöyhteistyöhön kannustanut Green Know-How Turku, Hirvensalon kaavoituksen tulevaisuutta valottanut ICTULA sekä kansainvälinen sähköautoprojekti EVD-POST. Kaikki viisi projektia on toteutettu yhteistyönä, ja osallistujina niissä on ollut ympäristönsuojelutoimiston lisäksi niin Turun alueen kuntia, yrityksiä kuin eurooppalaisia kaupunkejakin. Tutkielmassa arvioin projektien yhteiskunnallista vaikuttavuutta julkishallinnollisesta näkökulmasta. Tässä tapauksessa yhteiskunnallinen vaikuttavuus merkitsee muun muassa sitä, miten ympäristönsuojelutoimisto on vastannut sille asetettuihin tavoitteisiin ja miten toiminta on vastannut siihen kohdistuvia yhteiskunnallisia tarpeita. Tutkimukseni perusteella tarpeet ovat muodostuneet 1990-luvun Suomen talouslaman, 1980- ja 1990-lukujen globaalin ja EU:n ympäristöpolitiikan sekä 1990-luvun kaupunkistrategioiden ja ympäristönsuojeluohjelman kautta. Projektien arviointiin hyödynnän tavoitelähtöistä metodia Evert Vedungin Public Policy and Program Evaluation sekä Huey-Tsyh Chenin Theory-Driven Evaluations -teoksia. Metodilla tarkennan tavoitteiden, toimenpiteiden ja lopputulemien suhdetta. Sen lisäksi käytän Ray Pawsonin ja Nick Tilleyn Realistic Evaluation -kirjan realistista arviointitapaa, jolla tutkin kontekstin ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta projekteissa. Projektien arvioinnin jälkeen kokoan yhteen päätelmiä projektien yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja pohdin syitä siihen, miksi projektit eroavat vaikuttavuudeltaan. Tutkielman johtopäätöksinä on, että projektit eroavat yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan lähtökohtien ja hyväksyttävyyden johdosta esimerkiksi lainsäädännön ja ympäristöpolitiikan vuoksi. Kyse on osaksi myös siitä, että joissain projekteissa tavoitteet on asetettu epärealistisiksi suhteessa niiden toteutumiseen. Projekteihin kohdistuvat ulkoiset tarpeet, toimintaympäristö ja realistiset tavoitteet eivät kuitenkaan ehdottomasti takaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Myös yhteistyöprojektien toteuttajien ominaisuudet eli sisäiset tekijät vaikuttavat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmenemiseen.