Turvallisuusalan viranomaisyhteistyön tiivistäminen

Tämä on strateginen perustutkimus joka on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimuksen aihe on nykymuotoisen turvallisuusalan viranomaisyhteistyön kyky täyttää sille asetetut tavoitteet sekä sekä turvallisuusalan viranomaisyhteistyön tiivistäminen. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Bullin rationalismi. Tutkimusongelma on ”Onko Suomella tarvetta tiivistää turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä perustamalla viranomaistoimintaa yhdistävä taho?” Tutkimusmenetelmänä on pääosin kvalitatiivinen dokumenttitutkimus, jota täydennetään tilastojen ja asiantuntijahaastattelun avulla. Tutkimusmateriaali koostuu pääasiassa eri valtioiden ja ylikansallisten toimijoiden valtionhallinnon raporteista, selonteoista, mietinnöistä, strategioista ja asiantuntijaryhmien raporteista sekä tutkimuksista. Suomeen suuntautuvista ei-sotilaallisista uhista vakavimpia ovat toteutuessaan terrorismi, laiton maahantulo, kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus ihmiskaupan ja huumekaupan muodossa sekä erilaiset suuronnettomuudet. Tästä tutkimuksesta selviää, että suomalainen turvallisuusalan viranomaisyhteistyö pystyy mahdollisten uhkien tapahduttua minimoimaan vahingot tehokkaasti ja toipumaan niistä. Suurimmat haasteet ovat onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn johtavan kulttuurin puute ja viranomaisyhteistyötilanteen pitkittyessä operatiivisen suunnittelun kyvyn heikkous. Tutkimuksen mukaan on tarpeellista tiivistää turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä perustamalla toimintaa koordinoivan tahon, joka jalkauttaa vahvasti yhteistyöhön ohjaavat keskushallinnon suunnitelmat ja strategiat käytäntöön. Tällainen taho voisi olla kansallinen turvallisuusviranomainen tai turvallisuusministeriö.

Kansainvälistyvä Maanpuolustuskorkeakoulu, kadettien opiskelijavaihdot ja niiden haasteet

Maanpuolustuskorkeakoulu on uudistanut tutkintojaan Bolognan prosessin mukaisesti vuonna 2006. Tämän seurauksena upseereiden sotatieteellinen eli akateeminen koulutus nostettiin eurooppalaisen korkeakoulutuksen tasolle. Bolognan prosessiin on vaikuttanut kansainvälistyminen, joka on noussut keskeiseksi osaksi suomalaista korkeakoulutusta sekä puolustuspolitiikkaa. Maanpuolustuskorkeakoulun kansainvälistymisprosessi muihin Suomen korkeakouluihin nähden on vielä alussa, mutta sitä halutaan edistää voimakkaasti. Parhaillaan on meneillään kattava selvitystyö Euroopan unionin tasolla, jolla pyritään mahdollistamaan sotilasopetuslaitosten välinen yhteistyö opiskelijavaihtojen muodossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vastata aiheeseen liittyviin haasteisiin ja ongelmiin tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta sekä selvittää eri henkilöstöryhmien yleistä asennoitumista ja näkemyksiä opiskelijavaihtoja kohtaan. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluita. Tutkimuksen perusteella yleinen asennoituminen opiskelijavaihtoja kohtaan on positiivista. Tästä huolimatta epäviralliset kannanotot vaihtelivat radikaalisti. Suurimmiksi opiskelijavaihtojen ongelmiksi nousivat sotilasopetuslaitosten opetussuunnitelmien erilaisuus, opintojen tunnustaminen ja sotilasopetuslaitosten yleinen sitoutumattomuus Bolognan prosessiin.

Liiketoimintamallit suomalaisissa sosiaalisen median palveluissa

Viime vuosina erilaisten sosiaalisten median palveluiden tarjonta internetissä on kasvanut huomattavasti. Herää kysymys, miten on mahdollista tarjota jotain ilmaiseksi, mutta saada silti aikaan merkittäviä tuloja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sitä, millaiset liiketoimintamallit vaikuttavat suomalaisten sosiaalisen median palveluiden taustalla. Lisäksi analysoitiin mallien eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuskohteiksi valittiin neljä erilaista sivustoa, joiden kävijämäärät ovat suuria. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluin. Lisäksi perehdyttiin valmiiseen aineistoon, jota löytyi muun muassa tutkimuskohteiden internet-sivuilta, lehtiartikkeleista sekä asiantuntijoiden aikaisemmista haastatteluista. Aineisto analysoitiin Osterwalderin ja Pigneurin (2010) liiketoimintamallien käsitekehikkoa apuna käyttäen. Tutkimustuloksista selvisi, että sosiaalisen median palveluissa hyödynnetään edelleen paljon mainosrahoitteisuutta. Kuitenkaan ainoastaan mainosten varaan rakentaminen ei usein enää riitä. Tämän vuoksi on yleistä, että erilaisia malleja yhdistellään. Yrityksillä on paljon vaihtoehtoja, joista ne voivat valita itselleen sopivimmat. Loppukäyttäjiä ei yleensä veloiteta palvelun käytöstä. Sen sijaan tulovirtoja voidaan saada esimerkiksi yritysasiakkailta, mainostajilta tai muilta yhteistyökumppaneilta. Liiketoimintamalleissa esiintyi paljon yhtäläisyyksiä. Etenkin palveluiden kustannusrakenteet, avainresurssit ja -prosessit muistuttivat paljon toisiaan. Arvolupauksille yhteistä oli se, että palvelun tavoitteena oli helpottaa käyttäjien arkea. Asiakastyytyväisyyteen panostaminen ja etenkin suhteet maksaviin asiakkaisiin koettiin yleisesti tärkeinä. Jokaisen palvelun liiketoimintamallista oli löydettävissä myös eroavaisuuksia. Kun tarkasteltiin kunkin osa-alueen toteutusta, havaittiin, että ne saattoivat poiketa paljonkin toisistaan. Koska liiketoimintamallit koostuvat erilaisista yhdistelmistä, muodostuu niistä usein ainutlaatuisia. Etenkin se, millaisia rahastusmalleja ja kanavia käytettiin sekä miten niitä oli yhdistelty, vaihteli palvelusta toiseen. Liiketoimintamallit tarjoavat paljon mahdollisuuksia jatkotutkimuksia silmällä pitäen. Tästä tutkimuksesta voi olla hyötyä myös niille tahoille, jotka tutkivat aihealuetta tulevaisuudessa. Mielenkiintoista olisi tutkia kokonaan uudenlaisia malleja, jotka ovat vasta kehitteillä. Myös nousevien toimialojen, kuten peli- ja mobiiliteollisuuden tarkastelu saattaisi olla hedelmällistä.

Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka : yhteisen puolustuksen haave vai visio? Tarkastelu Suomen näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan Unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuutta Suomen näkökulmasta, kansallisen päätöksenteon ja poliittisten linjausten pohjalta. Tutkimuksen tiedonintressi rakentuu käsitykselle, että poliittisista selonteoista ja hallitusohjelmista voidaan vetää johtopäätöksiä Suomen sitoutumisesta Lissabonin sopimuksen tavoitteisiin ja vaatimuksiin sekä tulevaisuuden visiosta Euroopan Unionin yhteisen puolustuksen käsitteeseen. Tutkimusongelmana ja päätutkimuskysymyksenä on selvittää, miten halu sitoutua YTPP:aan näkyy Suomen poliittisissa linjauksissa (Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ja selonteot EU-politiikasta) ja hallitusohjelmissa tarkasteltavana ajanjaksona? Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä ja siitä johdettua abduktiivista päättelyä. Valittujen lähteiden sisällöstä pyrittiin etsimään Suomen näkökulmaa ja visiota Euroopan Unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, niiden mahdollisia muutoksia sekä osaltaan sisällön erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Ajallisesti tutkimus rajoittuu Lissabonin sopimuksen voimaantulosta 2009 vuoden 2013 loppuun, joulukuun Euroopan Neuvoston kokoukseen. Tutkimusongelmaa tarkasteltiin kolmen pääteeman kautta, jotka ovat Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite ja yhteisvastuulauseke sekä Euroopan Turvallisuusvirasto (EDA). Tarkastelu rajoittuu myös nimenomaan kansalliseen päätöksentekoon ja poliittisiin linjauksiin sekä hallitusohjelmiin, joista myös ulkovaltojen edustajat saavat näkemyksensä Suomen suhtautumisesta Euroopan Unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kvantitatiivisilla menetelmillä olisi kyetty tutkimaan tutkittavan aihepiirin määrää ja sijoittumista tutkinnan kohteena olevissa teksteissä, josta olisi myös voitu tehdä johtopäätöksiä aihepiirin merkityksen muutoksista käsiteltävällä ajanjaksolla. Aiheen laaja-alaisuuden takia oli kuitenkin mielekkäämpää tarkastella sisältöä laadullisesti ja sitä kautta kyetä löytämään eroja tekstien sanavalinnoista ja painopisteen muutoksia aihepiirin sisällä. Tutkimuksen havaintoina suhtautuminen avunantovelvoitteen käsitteeseen on muuttunut radikaalimmin käsiteltävän ajanjakson aikana. Avunantovelvoite on Lissabonin sopimuksen kaikkein voimakkain tavoite, jonka perusteella Euroopan unionin yhteisen puolustuksen käsite on lähtenyt kehittymään. Erheellisesti jopa turvatakuut -termiä on Suomessa käytetty tarkastelujakson alkuaikana. Kehityskulku on vienyt käsitykseen avunantovelvoitteesta, jossa velvoite edellyttää jäsenmailta myös valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. On tiedostet-tu, että kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodoista ja se, että jäsenmaiden kesken EU:ssa ei ole käynnistetty keskustelua siitä, miten avunantovelvoitetta pantaisiin toimeen ja ettei unionilla ole omaa puolustussuunnittelua eikä yhteisen puolustuksen järjestelyjä. Yhteisvastuulauseke voidaan nähdä poliittisesti helpommaksi käsitellä, kuin avunantovel-voite. Tästä syystä se onkin pysynyt stabiileimpana kokonaisuutena teksteissä. Sen toteut-tamisen edellyttämät lakimuutostarpeet on tiedostettu ja yhteisvastuulausekkeen toteuttamisedellytysten luomiseksi tehdään töitä. Kriisinhallinta, ja etenkin siviilikriisinhallinta on noussut YTPP:ssa päärooliin lähteitä tarkasteltaessa. EDA on alun vaikean roolin jälkeen, mikä johtui pääasiassa jäsenmaiden eri intresseistä puolustusmateriaalien suhteen, nostanut merkitystään YTPP:ssa. Suurimpana syynä tähän on ollut kansainvälinen talouskriisi sekä jäsenmaiden pienenevät puolustusmäärärahat, jotka pakottavat tekemään EU-kontekstissa tiiviimpää yhteistyötä. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on se, että NATO:n rooli Euroopan puolus-tuksen takaajana on tunnustettu, eikä EU:n yhteiselle puolustukselle nähdä kehitystä. EU:n YTPP:n roolin nähdään painottuvan kriisinhallinnan ja puolustusteollisen yhteistyön saralle, mutta yhteisvastuulausekkeen toimintoja halutaan mahdollistaa ja kehittää.

Perusyksiköiden päälliköiden fyysisen kunnon muutokset : rapauttavatko hallinnolliset toimistotyöt fyysistä kuntoa?

Tutkimuksen aiheeksi on valittu perusyksikön päällikön tehtävissä toimivien ammatti-sotilaiden fyysisessä kunnossa mahdollisesti tapahtuvien muutosten tutkiminen. Tutkimuksella selvitetään kuntotestien tulosten analyysillä, onko toimistotyöllä vaikutusta sotilaiden fyysisen kunnon kehitykseen tutkimuksen kohdejoukossa. Tutkimuksessa analysoidaan perusjoukkona toimineiden ja toimistotyötä tehneiden sotilaiden kunto-testituloksia verrattuna niitä aikaan ennen toimistotöihin siirtymistä. Tutkimuksessa päällikkyys ymmärretään perusyksikön päällikön, varapäällikön ja niitä vastaavat toimistoupseerin tehtävinä. Päällikkyyttä tarkastellaan kahdelta eri näkökulmalta, miten työaika jakaantuu päällikön tehtävässä ja miten henkinen rasitus vaikuttaa päällikön tehtävässä sekä onko näillä em. vaikutusta kuntotestien tulosten mahdollisiin muutoksiin? Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva. Siinä huomioidaan henkilösuoja. Tästä syystä ei esitetä tarkkoja henkilökuvauksia tutkimuksen kohteena olevista henkilöistä. Tutki-muksessa käytetyt tulokset jaettiin kahteen otosryhmää, jossa toinen muodostui kestävyys-urheilulajeja harrastavista ammattisotilaista ja toinen muista sotilaista. Tutkimuksessa käytettävien kuntotestitulosten numeerisesta luonteesta johtuen menetelmäksi on valittu hypoteettis-deduktiivinen menetelmä, jossa pyritään empirian ja teorian välisten suhteiden analysoinnin perusteella tekemään johtopäätöksiä. Tutkimustulosten käsittely toteutetaan käyttäytymistieteiden tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kun tuloksia analysoidaan, niin kestävyysurheilu-taustaisten päälliköiden toimistotyön vaikutukset 12 minuutin juoksutestin keskiarvoihin oli vain 10 metriä, jolloin BMI oli heillä sama 22,3. Muiden päälliköiden osalta muutoksia oli tapahtunut enemmän toimistotyön vaikutuksesta. 12 minuutin juoksutestin tulosten keskiarvo laski 120 metriä ja BMI kasvoi 25,4:stä aina 27,8:aan. Tutkimuksen tuloksena voidaan osoittaa, että BMI:n kasvaessa 1 - 2 lukuarvoa, 12 minuutin juoksutestin tulos väheni yleensä noin 150 - 200 metriä. BMI:n kasvaessa 4 - 5 lukuarvoa, 12 minuutin juoksutestin tulos väheni pahimmillaan noin 400 - 500 metriä. Mikäli BMI:ssä oli muutoksia yli 5 lukuarvon, juoksutestin tulos saattoi laskea jopa 700 metriä. Tutkimus osoittaa, että toimistotöihin siirryttäessä on vaarana se tosiasia, että fyysisessä kunnossa voi tapahtua heikkenemistä ja näin ollen ammattisotilaiden tulee pitää huolta sekä kestävyys- että lihaskunnosta entistä aktiivisemmin. Fyysisen kunnon aleneminen saattaa vaikuttaa myös palvelusturvallisuuteen kokoajan vaativammaksi muuttuvassa puolustusvoimien toimintaympäristössä. Päälliköiden tehtäviin määrättävien ammattisotilaiden tulee siis liikkua ja pitää huolta fyysisestä kunnostaan, jotta selviytyy ammattisotilaan ja päällikön tehtävän vaatimuksista.

Elinkaarihankkeen rakennusliikeriskit

Tiivistelmä: Elinkaaren palvelumallit ovat suosittuja julkisten palveluiden hankintamuotoja Iso-Britanniassa. PPP–malli on yksi monista julkisten palvelujen kumppanuusmalleista, josta on tullut joissakin kunnissa yhä suositumpi hankintamalli myös Suomessa. Tämä on seurausta kuntien tiukasta taloustilanteesta, jossa PPP–hankkeen katsotaan mahdollistavan julkisen sektorin investoinnit joutumatta leikkaamaan muita pakollisia hankintoja. Kuitenkin koko elinkaaren kattavat palvelutarjonnan hankintamallit ovat vielä melko uusia malleja ja meillä on tarve löytää toimivia sopimusmalleja ja käytäntöjä, jotta hankkeista saadaan rakennusliikettä kiinnostavia liiketoimintamalleja. Ulkomailla elinkaarihankkeista on tehty monia tutkimuksia ja konsultit ovat kääntäneet niitä omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Kuitenkin Suomen lainsäädäntö on erilainen julkisten palveluiden tuottamisessa, erityisesti lakisääteisissä terveydenhuoltopalveluissa, vesi- ja jätevesihuollossa, vankeinhoidossa, ja niin edelleen. Tästä näkökulmasta ulkomailla tehdyt tutkimukset eivät sellaisenaan sovi Suomeen käytettäviksi. Esimerkiksi tutkimuksissa esitetään, että elinkaarihankkeet tuottavat pitkän aikavälin kassavirtaan, mutta tämä etu koskee vain rahoittaja ja kiinteistöpalvelu yrityksiä - ei rakennusyritystä. Tutkimuksissa mainitaan myös muista elinkaarihankkeiden mahdollisuuksista, jotka jäävät kuitenkin rakennusliikkeen näkökulmasta epäselviksi. Perinteisiin rakennuttamisen malleihin verrattuna elinkaarihankkeiden sopimusmenettelyt ovat monimutkaisempia sekä aikaa vievempiä ja sopijaosapuolten yhteistyö elinkaarihankkeissa on välttämätöntä. Käytännössä elinkaarihankkeiden riskienjako nähdään julkisen sektorin ja yksityisen sektorin välillä yksipuoliseksi. Jotta elinkaarimalli yleistyisi Suomessa, niin elinkaarisopimuksen riskienjaosta on tehtävä tasapuolinen ja käyttäjä pitää saada myös riskejä kantamaan. Tässä työssä keskitytään arvioimaan elinkaarimallien keskeisiä menestystekijöitä ja riskitekijöitä ja löytää mahdollisia tapoja tehdä hankintaprosessista helppoa ja sujuvaa. Samalla yritetään selvittää, miten elinkaarihankkeesta saadaan rakennusliikkeen kannalta menestyvää liiketoimintaa. Johtopäätökset perustuvat aikaisempiin tutkimuksiin ja empiiriseen tapaustutkimukseen. Työssä arvioidaan niitä seikkoja, jotka vaikuttavat yksityisen sektorin tarjouspäätökseen. Arvioinnissa erotetaan toisistaan kolme erillistä riskitekijää; tarjouksen tekemisen riskit, rakennushankkeen riskit ja elinkaaren aikaiset riskit. Työssä todetaan, että aikaisemmat tutkimukset ovat riittämättömiä rakennusliikkeen riskien arvioimiseen.

Suomen kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö suomalaisessa lehdistössä vuonna 2013

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisessa lehdistössä käytävää keskustelua Suomen kan-sainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä ja esitetään millaisia teemoja keskustelussa on ha-vaittavissa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui Aamulehden, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Turun Sanomien sotilasyhteistyötä käsittelevistä kirjoituksista. Tarkastelu ajanjakso oli vuosi 2013 ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkituista lehdistä Helsingin Sanomissa käytiin laajinta keskustelua aiheesta. Muiden tut-kittujen lehtien jutut perustuivat lähinnä uutistoimistojen ja muiden lehtien uutisten uu-tisointiin. Helsingin Sanomissa oli myös valtaosa aiheeseen liittyvistä pääkirjoituksista ja kolumneista. Keskustelussa nousi esiin kuusi pääteemaa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Suo-men puolustusratkaisu, Pohjoismainen puolustusyhteistyö, Ruotsi, Venäjä ja Nato. Esiinty-neitä pääteemoja verrattiin valtion virallisiin tavoitteisiin. Tutkimus osoitti, että lehdistö seurasi valtion virallisia linjauksia kohtuullisen tarkasti. Joissain teemoissa, kuten Pohjois-maisessa puolustusyhteistyössä oli kuitenkin havaittavissa joitain eriäväisyyksiä hallituksen linjausten ja lehdistön esittämien tendenssien välillä. Venäjän vaikutus keskusteluun oli merkittävä. Tästä esimerkkinä Venäjän harjoituslennot keväällä 2013 lähellä Ruotsin rajaa, mikä kiihdytti Ruotsin puolustuspoliittista keskustelua, heijastuen myös Suomeen. Tässäkin tapauksessa keskustelu kääntyi nopeasti Natoon ja sen kannatukseen Suomessa ja Ruotsissa. Huolimatta oletuksesta, että kansainvälistä sotilaallista yhteistyöstä koskeva keskustelu kiertää tietyn tyyppistä kehää, on sen seuraaminen perusteltua. Argumenttina tälle on, että jo yksittäiset teot keskeisiltä toimijoilta Itämeren alueella voivat siirtää keskustelun uudelle tasolle. Tämä oli nähtävissä myös tässä tutkimuksessa.

Lentoreserviupseerikurssin johtaja- ja kouluttajakoulutus lentopalveluskauden aikana

Lentoreserviupseerikurssin tehtävä on tuottaa riittävä määrä upseerikokelaita valittavaksi Maanpuolustuskorkeakoulun ohjaajalinjalle. Lentoreserviupseerikurssin johtajakaudesta käytetään nimitystä lentopalveluskausi, koska koulutuksen painopiste on silloin alkeislentokoulutuksessa. Reservinupseerin tutkintoon vaaditaan myös johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelman suorittaminen. Tämän merkitys korostuu, kun kadettikurssille halutaan opiskelijoiksi upseeriksi soveltuvia. Tämän tutkimuksen päämääränä oli tarkastella johtaja- ja kouluttajakoulutusohjelman tavoitteiden toteutumista lentopalveluskauden aikana koulutuksen suunnittelua varten. Tästä muodostui tavoite selvittää, miten Lentoreserviupseerikurssin lentopalveluskauden johtaja- ja kouluttajakoulutuksen päämäärä ja yleiset tavoitteet koetaan toteutuvan. Tarkastelu oli koulutukseen osallistuvien näkökulmasta, eli kurssin kouluttajien ja kahden viimeisen kurssin. Tutkimuksessa selvitettiin ensin kirjallisuustutkimuksen keinoin, mistä rakentuu johtajakauden johtaja- ja kouluttajakoulutuksen sisältö ja sen päämäärä sekä yleiset tavoitteet. Tämän jälkeen selvitettiin, mistä muodostuu Lentoreserviupseerikurssin lentopalveluskausi ja erityisesti sen aikainen johtaja- ja kouluttajakoulutus. Painopiste oli, miten siihen liittyvä koulutus koetaan toteutuvan. Tämä toteutettiin laadullisella tutkimusotteella teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttämällä. Aineistoa kerättiin asiakirjoista, teemahaastatteluin ja kurssilaisten antamista palautteista. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta selvitettiin koulutusohjelman päämäärä ja koulutusohjelman yleiset tavoitteet. Tämän jälkeen selvitettiin koulutuksen sisällöt ja millaisia menetelmiä toteutuksessa tulee käyttää. Koulutuksen ohjauksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota kohtiin, joissa koulutettavilla ei ole omia alaisia. Kolmantena kokonaisuutena käsiteltiin johtaja- ja kouluttajakoulutuksen rakennetta neljän ulottuvuuden kautta. Tällä tuotiin tutkimukseen käsitys siitä, mitkä kaikki osatekijät johtaja- ja kouluttajakoulutukseen vaikuttavat. Perusoletuksista tuli käsitys erinomaisesta johtamisesta. Sisältötiedosta esille nousi syväjohtamisen malli. Syväjohtamisen mallin kautta muodostui näkemys siitä, miten tavoitteita koulutusohjelman mukaan tulisi saavuttaa. Toinen merkillepantava ulottuvuus oli järjestelmätieto. Tämän ulottuvuus sisältää ne osatekijät, jotka tekevät Lentoreserviupseerikurssin johtajakauden, eli lentopalveluskauden, poikkeukselliseksi. Alkeislentokoulutus tuo poikkeavan organisaation, koulutusjärjestelmän ja sitä kautta toimintaympäristön kurssille. Lentoreserviupseerikurssin lentopalveluskauden sisällön avaaminen oli tutkimuksen haastavin luku. Luvussa selvitettiin ensin, mikä on lentoreserviupseerikurssi, millainen on lentopalveluskausi ja mitä tavoitteita ne asettavat johtaja- ja kouluttajakoulutukseen. Tulos oli se, ettei erityisiä tavoitteita ole kuin koulutusohjelman kokonaisarvosanaan ja soveltuvuus sotilaslentäjäksi. Lentoreserviupseerikoulutuksen johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta tarkasteltiin, miten koulutus on ohjeistettu ja miten koulutusohjelma toteutuu. Tulos oli, ettei koulutusta ole juurikaan oheistettu ja koulutusohjelmasta ei toteudu kuin murto-osa. Teemahaastattelujen kautta muodostettiin käsitys koulutuksen toteutuksesta ja millaisia käsityksiä kou-luttajilla on tavoitteiden saavuttamisesta. Sen lisäksi kurssilaisten antama palaute jäsennel-tiin, jolla muodostettiin käsitys koulutuksen vahvuuksista ja heikkouksista. Kurssilaisten antama palaute oli huomattavasti parempi mitä koulutuksen toteutus olisi antanut odottaa. Pääongelman ratkaisu muodostui yhdistämällä kouluttajien haastattelut, kurssilaisten palaut-teet ja annettu koulutus määritettyihin päämäärään ja tavoitteisiin. Tulosten perusteella ta-voitteista koetaan parhaiten saavutettavan oman käyttäytymisen kriittinen arviointi, kannus-taminen koulutettavia jatkuvaan itsensä ja oman toiminnan kehittämiseen ja osin ymmärrys syväjohtamisen mallin käyttöajatuksesta. Heikosti saavutetuksi koettuja tavoitteita olivat oman joukon hallinta sekä joukon toiminta- ja suorituskyvyn kehittäminen tehtävän edellyt-tämälle tasolle. Vahvuudet ja heikkoudet korostuivat niitä verrattaessa valtakunnallisiin tu-loksiin. JOKO-koulutuksen päämäärää ei koettu saavutettavan, koska se vaatisi oman koulu-tettavan joukon, jotta riittävä harjaantuminen tehtäviin voitaisiin saavuttaa. Tulosten perus-teella muodostui johtopäätös, että lentopalveluskauden koulutuksen täytyy sisältää nykyisel-lään JOKO-koulutusohjelman mukaisia elementtejä. Johtaja- ja kouluttajakoulutuksen tavoit-teita voitaisiin jatkossa saavuttaa paremmin, jos koulutukselle laadittaisiin soveltamisohje. Kurssin koulutussuunnitelmassa tulisi tunnistaa johtaja- ja kouluttajakoulutus osaksi alkeis-lentokoulutusta.

Railways, Airports and Sea Container Operators as Publicly Listed Companies – Financial Performance and Shareholder Value Creation Perspective

Logistics infrastructure and transportation services have been the liability of countries and governments for decades, or these have been under strict regulation policies. One of the first branches opened for competition in EU as well as in other continents, has been air transports (operators, like passenger and freight) and road transports. These have resulted on lower costs, better connectivity and in most of the cases higher service quality. However, quite large amount of other logistics related activities are still directly (or indirectly) under governmental influence, e.g. railway infrastructure, road infrastructure, railway operations, airports, and sea ports. Due to the globalization, governmental influence is not that necessary in this sector, since transportation needs have increased with much more significant phase as compared to economic growth. Also freight transportation needs do not correlate with passenger side, due to the reason that only small number of areas in the world have specialized in the production of particular goods. Therefore, in number of cases public-private partnership, or even privately owned companies operating in these sub-branches have been identified as beneficial for countries, customers and further economic growth. The objective of this research work is to shed more light on these kinds of experiments, especially in the relatively unknown sub-branches of logistics like railways, airports and sea container transports. In this research work we have selected companies having public listed status in some stock exchange, and have needed amount of financial scale to be considered as serious company rather than start-up phase venture. Our research results show that railways and airports usually need high fixed investments, but have showed in the last five years generally good financial performance, both in terms of profitability and cash flow. In contrary to common belief of prosperity in globally growing container transports, sea vessel operators of containers have not shown that impressive financial performance. Generally margins in this business are thin, and profitability has been sacrificed in front of high growth – this also concerns cash flow performance, which has been lower too. However, as we examine these three logistics sub-branches through shareholder value development angle during time period of 2002-2007, we were surprised to find out that all of these three have outperformed general stock market indexes in this period. More surprising is the result that financially a bit less performing sea container transportation sector shows highest shareholder value gain in the examination period. Thus, it should be remembered that provided analysis shows only limited picture, since e.g. dividends were not taken into consideration in this research work. Therefore, e.g. US railway operators have disadvantage to other in the analysis, since they have been able to provide dividends for shareholders in long period of time. Based on this research work we argue that investment on transportation/logistics sector seems to be safe alternative, which yields with relatively low risk high gain. Although global economy would face smaller growth period, this sector seems to provide opportunities in more demanding situation as well.

Palvelumuotoilun määrittäminen ja mahdollisuudet markkinoinnin kontekstissa –käsiteanalyyttinen tutkimus

Palveluiden yhä kasvavan roolin myötä talouden kasvuvoimana myös keskustelu palveluiden tuottavuudesta ja innovaatioista on lisääntynyt. Tässä yhteydessä kiinnostus muotoilun laaja-mittaisempaan hyödyntämiseen on kasvanut ja yhtenä esimerkkinä tästä on palvelumuotoilun kehittyminen. Tässä tutkielmassa tarkoituksena oli jäsentää ja ymmärtää palvelumuotoiluun liitettäviä merkityksiä ja mahdollisuuksia markkinoinnin kontekstissa. Tältä osin tutkimuksessa on perehdytty markkinoinnin ja muotoilun teoriapohjaan. Kehityshistorian kartoittamisen avulla on pyritty luomaan ymmärrystä käsitteen kehittymisestä ja siihen liitettävistä merkityksistä. Käsiteanalyyttisen tutkimuksen yksi tärkeä tavoite on viestinnän edistäminen. Käsitteiden paremman määrittelyn ja ymmärryksen myötä tutkimuskohteesta voidaan kommunikoida yhdenmukaisemmin ja tehokkaammin. Tässä tutkielmassa sovellettiin Walkerin ja Avantin käsiteanalyysin mallia. Teoria-aineisto koostui alan kirjallisuudesta, elektronisesta aineistosta, tieteellisistä artikkeleista, tutkimusraporteista ja alan merkittävimmistä opinnäytetöistä. Analyysin perusteella muotoilun ja markkinoinnin tieteenalojen lähtökohdat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Näin ollen näkökulmat palvelumuotoilusta poikkeavat myös merkittävästi toisistaan. Kokonaisuudessaan palvelumuotoilun käsite on vielä suhteellisen uusi ja sitä koskevaa aiempaa tutkimusta on vielä melko vähän. Tässä tutkielmassa määritelmien osalta tunnistettiin kolme eri kategoriaa ja luotiin käsitteen merkityksen muodostumista kuvaava nelikenttä. Samassa yhteydessä määriteltiin myös käsitteen ominaispiirteet, ennakkoehdot, seuraukset ja lähikäsitteet, sekä johdettiin tehdyn analyysin pohjalta palvelumuotoilun määritelmä. Kokonaisuudessaan palvelumuotoiluun liitetään teoria-aineiston perusteella paljon positiivisia mahdollisuuksia markkinoinnin näkökulmasta. Edellytyksenä näiden hyötyjen saamiselle voidaan nähdä tieteenalojen lähentymisen siten, että ne täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Alan tutkimus on vielä toistaiseksi alkuvaiheessa, eikä uusien ajattelutapojen ja menetelmien käyttöönottaminen ole ongelmatonta. Tältä osin palvelumuotoiluun liittyvällä tutkimukselle liiketaloustieteessä voidaan nähdä olevan tarvetta. Tässä tutkielmassa laaditussa määritelmässä tukeuduttiin holistiseen näkökulmaan palvelumuotoilusta. Tältä osin palvelumuotoilu ei pyri ainoastaan muuttamaan palveluiden kehittämistä organisaatioissa vaan lopulta kyse on koko organisaation muutoksesta.

"Työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa kehityskeskustelulomakkeen laatimisessa erittäin tärkeä, jokaisen ääntä kuultava...!? Strategiaan pohjautuva kehityskeskustelulomake yrityksen operatiiviseksi työkaluksi - henkilöstön kehittämisnäkökulma : Case: Yliopiston Apteekki

Tässä tutkielmassa kehityskeskustelua kuvaa tutkijan mielestä parhaiten määritelmä, jossa kehityskeskustelu yhdistetään osaksi yrityksen johtamisjärjestelmää. Kirjallisuuden perusteella kehityskeskustelua pidetään tärkeänä foorumina strategisesti tärkeiden asioiden käsittelylle. Tästä huolimatta ei Ruoranen (2011) väitöskirjansa kirjallisuuskatsauksessa löytänyt kehityskeskustelujen sisällöstä suoraa linkkiä yritysten strategioihin. Lisäksi empiirisiä tutkimuksia strategian välittymisestä kehityskeskusteluiden kautta yrityksen työntekijöille on vähän. Kehityskeskustelua pidetään kuitenkin esimiesten yhtenä merkittävänä keinona viestiä työntekijälle organisaation strategiasta. Kirjallisuudesta esiin nouseva strategian ja kehityskeskustelun integroimisesta saatava hyöty verrattuna vähäiseen empiiriseen aineistoon, herätti tutkijan mielenkiinnon aihetta kohtaan. Tutkimus oli toimeksianto Yliopiston Apteekille. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää yritykselle strategiaan pohjautuvat kehityskeskustelulomakkeet. Tutkimusongelman pääkysymys määriteltiin seuraavasti: Miten strategiaan pohjautuvat kehityskeskustelulomakkeet voidaan kehittää osaksi operatiivista toimintaa case-organisaatiossa henkilöstön näkökulmasta? Syksyllä 2013, ennen varsinaista pro gradu -tutkimusta, tutkija laati uudet kehityskeskustelulomakkeet. Varsinainen tutkimus koski uusien strategiaan pohjautuvien lomakkeiden edelleen kehittämistä henkilöstön näkökulmasta. Empiirinen aineisto kerättiin pääosin kvantitatiivisesti survey-lomaketutkimuksella, kokonaisotanta oli n=779. Tutkimukseen vastasi yhteensä 47 % (n=370) henkilöstöstä. Lähes kaikki vastanneista pitivät osallistumista lomakkeiden kehittämistyöhön tärkeänä. Vastausten perusteella uusina elementteinä lomakkeisiin liitettiin palautteet esimiehille ja kollegapalaute. Merkittävä muutos oli myös asenteen pohtiminen suorituksen arvioinnin yhteydessä. Lisäksi esimiesten kouluttaminen kehityskeskusteluiden pitämiseksi oli yksi toimenpide operatiivisten toimintojen kehittämiseksi. Tutkimuksessa kartoitettiin myös työntekijöiden tietämystä yrityksen strategiasta. Vastanneista lähes kaikki tunsivat yrityksen strategian. Tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella näyttäisi siltä, että strategia ja kehityskeskustelu voidaan integroida. Tämän tutkimuksen valossa organisaatioiden kannattaisi panostaa kehityskeskusteluiden kehittämiseen, sillä pelkästään Yliopiston Apteekissa käytetään vuosittain noin 2500 tuntia aikaa keskusteluihin. Kun kehityskeskustelut yhdistetään osaksi organisaation johtamisjärjestelmää, keskusteluista saatava hyöty laajenee yksilötasolta koko organisaation hyödyksi. Laajemmassa kontekstissa tutkimus voisi hyödyntää yrityksiä, jotka haluavat kehittää strategialähtöisesti kehityskeskustelulomakkeitaan.

Kriisinhallintaoperaatioista palaavien sotilaiden psykososiaalinen tuki puolustusvoimissa

Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomi on osallistunut toistaiseksi vaarallisimpaan kriisinhallintaoperaatioon koko rauhanturvahistoriansa aikana. Tämä on johtanut henkisten ongelmien kasvuun kriisinhallintaveteraanien keskuudessa. Tästä johtuen Suomen puolustusvoimat aloitti vuonna 2008 kriisinhallintaveteraaneille suunnatun psykososiaalisen tukijärjestelmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa kriisinhallintaoperaatioista palaavien sotilaiden psykososiaalista tukea Puolustusvoimissa. Tutkimus pyrkii vastaamaan minkälaisen prosessin rauhanturvaajat käyvät läpi kotiutumisen yhteydessä. Tutkimuksen tulokset on kerätty vuosina 2013 ja 2014 pääasiassa kahdella asiantuntijahaastattelulla. Haastateltavat asiantuntijat olivat Porin prikaatin henkilökuntaa, jotka vastasivat psykososiaalisen tuen järjestämisestä. Keskeisimpänä tuloksena ja johtopäätöksenä voidaan todeta Puolustusvoimien järjestämän psykososiaalisen tukijärjestelmän olevan tarpeeseen ja resursseihin suhteutettuna tarkoituksenmukaisesti toteutettu. Rauhanturvaajat käyvät kotiutumisen jälkeen läpi tehokkaan prosessin, jonka päätarkoituksena on kouluttaa heille vertaistukea. Tämän lisäksi järjestelmä pyrkii seulomaan mahdollisesti tuen tarpeessa olevia henkilöitä ja saattamaan heidät tarvittavan jatkohoidon piiriin.

Keskisuuren metallialan yrityksen investointiprosessi: yhteys teoriaan ja kriittiset tekijät

Yritysten sekä yhteiskunnan kannalta investoinnit ovat hyvin merkittäviä ja niiden onnistumi-sesta riippuu myös niin yrityksen kuin koko maan menestys. Tästä näkökulmasta niiden tutki-minen on tärkeää, jotta onnistumisenastetta voidaan nostaa. Aiemmassa tutkimuksessa on myös todettu, että investointilaskennan subjektiivisuus voi aiheuttaa ongelmia ja että aihetta tulisi tut-kia enemmän. Tutkimuksen kohteena oli Varsinais-Suomessa toimivan keskisuuren metallialan yrityksen mittava investointi, joka lisäsi tehtaan tuotantokapasiteettia 50 prosenttia. Tutkittavia asioita olivat yrityksen investointiprosessissa käyttämien menetelmien yhteys teoreettisiin investointi-menetelmiin sekä investoinnin kannalta kriittiset tekijät. Tutkimusaineisto kerättiin investointiin osallistuneiden ydinhenkilöiden haastatteluilla, joita oli yhteensä kolme kappaletta. Haastateltavat henkilöt olivat toimitusjohtaja, tuotantopäällikkö ja menetelmäsuunnittelija. Heidän vastuullaan oli investoinnin johtaminen ja siihen liittyvä pää-töksenteko. Heidän haastatteluidensa perusteella muodostettiin yrityksen käyttämistä menetel-mistä investointimalli, jota analysoitiin teoreettisen mallin pohjalta. Saatujen tulosten mukaan kohdeyrityksen investointiprosessi noudattaa hyvin samankaltaista linjaa kuin mitä teoreettisissa malleissa on esitetty. Suurin ero tulee investointilaskelmien kohdalla, joiden käytölle ei yrityk-sessä nähdä tarvetta. Päätöksenteon kannalta huomattavasti tärkeämpänä pidetään pitkän koke-muksen mukanaan tuomaa näkemystä.

Ryhmänjohtajan toimintakyky ryhmän hyökkäyksessä

Tutkimus käsittelee ryhmänjohtajan toimintakykyä ryhmän hyökkäyksessä. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää miten ryhmänjohtajan toimintakyky vaikuttaa ryhmän toimintaan, ja kuinka ryhmän toimintakyky vaikuttaa ryhmän suorituskykyyn ja tehokkuuteen. Ohessa pyrin selvittämään kuinka ryhmän jäsenten toimintakyky vaikuttaa joukon suorituskykyyn. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa on käytetty teoriaoh-jaavaa sisällönanalyysia. Kyseisessä analyysissa on pyritty valmiin teorian tueksi tuomaan esille kokemusperäisiä näkökulmia. Analyysiä varten toteutettiin kirjallisuuskatsaus jonka perusteella tutkimuksen lähdemateriaali valittiin. Teoria ohjaa analyysiä merkittävästi ja kokemuspohjainen tieto on liitetty osaksi valmista teoriaa. Toimintakyvyn kehittäminen erilaisten menetelmien avulla osoittautui haastavaksi, koska uusia menetelmiä on vaikea todeta toimiviksi jos käytännön kokemuksia ei ole. Aikaisem-pien kokemusten perusteella kirjoitettu teoria pätee näin ollen nykypäivänäkin. Omien ko-kemusten perusteella tehdyt havainnot toimintakyvyn kehittämiselle olivat suurimmassa roolissa. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytetty lähdemateriaali tuki-vat tutkimuksen tavoitteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valmisteluvaihe on tärkein vaihe, jossa luodaan onnistumisen edellytykset hyökkäyksen onnistumiselle. So-siaalinen toimintakyky erottui muista toimintakyvyn osa-alueista, koska se vaikuttaa eniten hyökkäyksen jokaisessa vaiheessa. Tämä tulee parhaiten esille siinä, että ryhmäkiinteys pa-rantaa ryhmän tehokkuutta merkittävästi. Tästä huolimatta muidenkaan toimintakyvyn osa-alueiden merkitystä ei voida väheksyä, mutta niihin ei kyetä vaikuttamaan taisteluvaiheessa samalla tavoin kuin sosiaaliseen toimintakykyyn. Tämän perusteella muiden osa-alueiden tulee olla kunnossa ennen taisteluiden alkua, mikäli ryhmän suorituskykyä halutaan kehit-tää.

Lähi-idässä käytetyt kyberaseet

On vaikeaa kuvitella, että tulevaisuuden sodat käytäisiin ilman kyber-elementtiä. Tämä uusi sodankäynnin ulottuvuus luo uusia haasteita sekä mahdollisuuksia valtioille. Tästä on osoituksena mm. valtioneuvoston tekemä kyberturvallisuusstrategia tammikuussa 2013 sekä Viestintävirastoon perustettu Kyberturvallisuuskeskus tammikuussa 2014. Mielestäni kyberpuolustuksen kannalta on todella tärkeää kartoittaa eri kyberaseiden toimintamahdollisuudet kyberavaruudessa sekä mahdolliset vaikutukset kohdejärjestelmissä. Pääkysymys tutkimuksessani on: Mitkä ovat kyberaseiden käyttötarkoitukset ja miten niitä on käytetty Lähi-idässä? Olen toteuttanut tutkimukseni laadullisen tutkimuksen periaattein, tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Olen tutustunut aihealueeni muihin tutkimuksiin ja koonnut niistä saadut tiedot yhteen ja tehnyt päätelmät aineiston luotettavuudesta. Valitsin kyseisen tutkimusmenetelmän sen takia, että oma tietopohjani aiheesta tutkimuksen alkuvaiheessa oli melko suppea. Usean eri lähteen kautta olen pystynyt muodostamaan paremmin oman näkemykseni kyseisestä aiheesta. Kyber on vielä melko epäselvä kokonaisuus sen monimutkaisuudesta johtuen. Esimerkiksi kyberavaruus on kenttänä vielä todella epäselvä valtioille sekä niiden turvallisuusviranomaisille. Lähi-itä on selkeästi toiminut testikenttänä uuden tyyppisille haittaohjelmistoille sekä kyberaseille.