Vastuullisuuden huomioiminen yritysostojen ja fuusioiden due diligence -tarkasteluissa: Yritysvastuu instituutiona suomalaisissa pörssiyrityksissä

Suomalaisten yritysten vastuullisuudella on pitkät perinteet, mutta vasta viime vuosina se on kehittynyt monialaiseksi ja kattavaksi osaksi yritysten kaikkea toimintaa. Ihannetilanteessa vastuullisuus on osa myös yritysten kasvun tavoittelua erilaisissa laajenemisstrategioissa kuten yritysostoissa ja fuusioissa. Yritysten kasvua koskevat teoriat yleisesti ennustavat yritysostojen ja fuusioiden tuovan synergioita, mutta silti suurin osa yritysten sulautumisista epäonnistuu. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvantitatiivisin menetelmin, voisiko vastuullisuuden huomiotta jättäminen due diligence -tarkasteluissa, ja täten mahdolliset yhteensopimattomuudet yritysvastuun hoidossa ja tasossa, olla syy yritysostojen ja fuusioiden epäonnistumisiin. Tutkielman tarkoituksena on myös muodostaa käsitys vastuullisuudesta suomalaisena instituutiona. Tutkimusongelmat johdettiin institutionaalista talousmaantiedettä, vastuullista liiketoimintaa sekä yritysostoja ja fuusioita tarkastelevien tieteenalojen teorioista ja aiemmasta tutkimuksesta. Aineisto kerättiin 18.3.–27.3.2015 sähköpostitse lähetetyllä Webropol-kyselyllä suomalaisten pörssiyhtiöiden yritysvastuun asiantuntijoilta. Vastausprosentiksi muodostui 24,6 %. Tämän vuoksi saatu aineisto analysoitiin pääasiassa kuvailevin menetelmin SPSS-tilasto-ohjelmalla sekä Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tutkimus antoi suuntaa-antavan käsityksen siitä, miten due diligence -tarkasteluita ja etenkin vastuullisuusasioita hoidetaan tällä hetkellä suomalaisissa pörssiyrityksissä. Selkeitä tuloksia siitä, että vastuullisuuden osa-alueiden huomiotta jättäminen due diligence -tarkasteluissa johtaisi yritysoston tai fuusion epäonnistumiseen, ei vielä tällä tutkimuksella saatu. Yllättävintä tuloksissa oli, että kaikkien vastanneiden yrityksissä olivat yritysostot ja fuusiot sujuneet tilastojen vastaisesti hyvin. Onkin kiinnostavaa, että vastuullisuuden osa-alueiden vastattiin olevan jo nyt osa due diligence -tarkasteluita osassa yrityksiä, ja kaikkien vastaajien mielestä näin pitäisi aina olla. Tulosten perusteella vastuullisuus onkin yksi suomalaisiin pörssiyrityksiin vaikuttavista instituutioista. Tämä tukee institutionalisoitumisen tutkimuksen koulukuntaa, jonka mukaan käytännöt ja arvot voivat kehittyä säännönmukaisuuksiksi agenttien toimesta. Vastaajien yhtenevien mielipiteiden vuoksi voidaankin olettaa, että vastuullisuuden huomiointi yritysostojen ja fuusioiden yhteydessä yleistyy tulevaisuudessa. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan tämän tutkimuksen tulosten varmistamiseksi ja yleistettävyyden selvittämiseksi.

Liettuan ja suomen kielen aspektin vertailua

TURUN YLIOPISTO Kieli- ja käännöstieteiden laitos / Humanistinen tiedekunta LAPĖNAITĖ, VAIDA: Liettuan ja suomen kielen aspektin vertailua Pro gradu -tutkielma, 79 s., 4 liites. Suomi ja sen sukukielet Joulukuu 2014 Tämän tutkielman tavoitteeksi valitsin vertailla liettuan ja suomen aspektia. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä lyhyesti molempien kielten aspektin tutkimushistoriaa ja tutustuttaa lukijat siihen, miten käsitys aspektista on muuttunut ajan myötä. Tutkielmassani tutkin aspektin ilmaisemista sekä käyttöä molemmissa kielissä. Tarkoituksena on myös eritellä aspektiin vaikuttavia tekijöitä. Tämän ohella analysoin suomenkielisten ja liettuankielisten kääntämiä lauseita ja pyrin löytämään niille tarkimmat vastineet. Aineiston analyysissa esittelen myös käännösten merkityseroja. Tässä tutkimuksessa on käytetty deskriptiivistä ja kontrastiivista menetelmää. Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että käännös ei välttämättä sisällä alkuperäisen lauseen merkitystä. Aspektuaalisia eroja käännöksissä pitää joskus täsmentää esimerkiksi lisäämällä adverbiaaleja. Etuliitteellisten ja etuliitteettömien verbien aspektuaalisia eroja voi suomen kielessä korvata sijanvaihtelulla. Etuliitteet sisältävät yleensä merkityksen lisävivahteita, ja sijanvaihtelusta ei näy, millä tavalla toiminta tapahtuu. Kaikki mahdolliset tulkinnat eivät myöskään ilmene käännöksistä. Äidinkielen on havaittu vaikuttavan käännöksiin silloin, kun samaa asiaa liettuassa voidaan esittää sekä rajatulla että rajaamattomalla lauseella, ja suomessa puolestaan vain toinen niistä on mahdollinen. Havaitsemiani tuloksia eivät kuitenkaan muodosta kokonaiskuvaa suomen ja liettuan kielen aspektin eroista ja mahdollisista vastineista. Toisaalta tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena ei ole luetteloida kaikkia mahdollisia vastineita, vaan olen halunnut tarkastella aspektin näkökulmasta erityyppisiä lauseita. Tutkimuksesta on hyötyä niille, jotka ovat kiinnostuneita aspektin käytöstä ja vaihtelusta, sekä niin äidinkieleltään suomenkielisille liettuan kielen opiskelijoille kuin äidinkieleltään liettuankielisille suomea opiskeleville. Uskon tämän tutkielman olevan hyödyllinen myös kääntäjille sekä tulkeille. Asiasanat: aspekti, suomen kieli, liettuan kieli, verbi, etuliite, sijanvaihtelu.

Esimiesten muuttuvat osaamistarpeet media- ja kustannusalan murroksessa

Organisaatioiden toimintaympäristö on muuttunut ratkaisevasti ja muutos jatkuu. Muutok-sen kiihtyvä nopeus, asioiden epävarmuus ja kompleksisuus aiheuttavat uudenlaisia haas-teita työelämälle, osaamistarpeiden ennakoinnille ja tulevaisuuden suunnittelulle. Esi-miesosaaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten hyvin organisaatioissa pystytään hyö-dyntämään sen muuta inhimillistä pääomaa ja tämä tutkimus osallistuu keskusteluun siitä, millä tavalla esimiesosaamisen tulisi kehittyä, jotta se pystyy vastaamaan käynnissä ole-vaan yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja teknologiseen muutokseen. Tutkimuksen tavoit-teena on ennakoida digitaalisen murroksen keskellä olevan media- ja kustannusalan orga-nisaation esimiesosaamisessa tarvittavia muutoksia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja primääritutkimusaineisto koostuu kohdeorganisaatiossa esimiesten, toimitusjohtajan ja henkilöstöpäällikön haastatteluista. Tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa tarvittavat esimiesosaamiset eivät merkittävästi eroa tämän päivän paradigman mukaisista osaamisista. Monien osaamisten merkitys kuitenkin korostuu. Esimiesten ja muiden työntekijöiden osaamisten nähdään lähestyvän toisiaan ja tulevaisuudessa rajat esimiesten ja tiimiläisten osaamistarpeiden välillä vähenevät entises-tään. Esimiestyössä monet osaamistarpeet, kuten esimerkiksi epävarmuuden sietokyky, kuitenkin korostuvat. Esimiehen merkittävänä tehtävänä nähdään jatkossa entistä vah-vemmin vastuunkantaminen työyhteisössä.

Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallinneita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden lähteiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvussakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.

Varusmiesjohtajien kokemuksia johtamisesta ja motivaatiosta johtajakaudella

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yhden maavoimien perusyksikön varusmiesjohtajien kokemuksia kantahenkilökuntaan kuuluvien esimiestensä johtamisesta. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään johtamisen merkityksellisyyttä varusmiesjohtajan motivaation kannalta. Puolustusvoimissa motivaatiota ja johtamista on tutkittu eri laajuisilla tutkimuksilla runsaasti, mutta johtamistaitoa ja motivaatiota yhdistäneet tutkimukset olivat harvinaisempia. Tutkimus suoritettiin laadullisilla menetelmillä. Tutkimusjoukkona aloitti kymmenen varus-miesjohtajaa, jotka toimivat saapumiserän 1/14 johtajina. Tutkimuksen aikana tutkimusjoukko supistui kahdeksaan varusmiesjohtajaan varusmiespalveluksessa tapahtuneiden siirtojen johdosta. Tutkimusjoukolta kerättiin aineisto lomakehaastattelulla kolmasti johtajakauden aikana, joka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Muuten tutkimus toteutettiin Juha Perttulan fenomenologisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että esimiehen vuorovaikutustaidoilla oli suuri vaikutus siihen miten varusmiesjohtajat kokivat hänen johtamisensa. Motivaatiota koettiin kohottavan esimiehen luottamuksen, toiminnanvapauden ja palautteen antaminen, alaisen yksilöllinen kohtelu sekä esimerkillisyys ja hyvän työilmapiirin luominen. Haastateltavat eivät kuitenkaan kokeneet saavansa riittävästi palautetta, ja kokemukset toiminnanvapaudesta olivat vaihtele-via. Varusmiesjohtajat eivät myöskään kokeneet tulleensa kasvatetuksi esimiehensä toimesta, vaikka he pitivät sellaista toimintaa hyödyllisenä. Olematon palaute, esimiehen ”kyttäys”, alaisen aliarviointi ja huono ohjeistaminen koettiin laskevan motivaatiota. Tutkimustulosten mukaan esimies ei ollut ainoa varusmiesjohtajan motivaatioon vaikuttava tekijä. Esimiehen rinnalla palveluksen ulkopuolinen elämä ja muut varusmiesjohtajat vaikuttivat myös merkittävästi varusmiesjohtajan motivaatioon. Tutkimustulosten perusteella koulutuskausikeskustelujen lisäksi varusmiesjohtajat kaipasivat tiiviimpää johtamista esimiehiltään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi viikoittaista tapaamista esimiehen kanssa, jossa varusmiesjohtajat saisivat palautetta toiminnastaan sekä ohjeistusta ja opastusta tulevaisuuteen liittyen.

”Meille pelaaminen on semmoista mukavaa yhdessäoloa” 3–8-vuotiaiden lasten vanhempien osallistuminen ja suhtautuminen lapsen digitaaliseen pelaamiseen

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani digitaalista pelaamista 3–8-vuotiaiden suomalaislasten perheissä. Tutkimuskysymykseni kuului: Millä tavoin 3–8-vuotiaiden lasten vanhemmat osallistuvat ja suhtautuvat lasten pelaamiseen? Selvitin vanhempien mielipiteitä lapsen pelaamisesta sekä osallistumisen tavoista verkkokyselyllä. Kyselyvastaukset, 327 kpl, muodostivat tutkimusaineiston, jota käsittelin sisällönanalyysin keinoin. Kyselyaineiston analyysin pohjaksi muodostin useiden suomalaisten mediakasvatusoppaiden perusteella kolme pelikasvattajan perustyyppiä: rajoittajan, ymmärtäjän ja pelikaverin. Etsin omasta aineistostani vastaavuuksia näille tyypeille. Aineiston perusteella vanhemmat jakautuvat kolmeen mainittuun ryhmään erilaisten motiivien perusteella. Tutkimuksessani vanhemman osallistuminen lapsen pelaamiseen ymmärretään laajasti. Osallistumista on pelaaminen yhdessä, lapsen pelaamisen katsominen, peleistä keskusteleminen ja pelaamisen rajoittaminen. Tutkimukseni perusteella vanhempien suhtautumista ja osallistumista lapsen pelaamiseen selittävät muun muassa vanhemman sukupuoli sekä oman pelaamisen määrä. Paljon pelaavat vanhemmat hyväksyvät lapsen peliharrastuksen ja kannustavat pelaamiseen. Pelaamisen rajoittamisessa eniten itse pelaavat vanhemmat luottavat vähän pelaavia useammin omaan harkintakykyyn esimerkiksi pelien ikärajojen suhteen. Toisaalta vain vähän tai ei ollenkaan itse pelaavien ja päivittäin pelaavien vanhempien väliltä löytyy yllättävä yhteys: näihin ryhmiin kuuluvat vastaajat rajoittavat vähiten niin peliaikaa kuin pelisisältöjäkin. Eri määriä pelaavien vanhempien keskuudessa pelien opettavaisuus on ylenen syy hyväksyä lapsen pelaaminen. Käsittelen tutkimuksessani myös digitaalisen kuilun käsitettä ja vastinparina sille sosiaalista pelaamista. Sosiaaliseen pelaamiseen sisältyvä vuorovaikutus pelitilanteissa on jatkotutkimuksen kannalta yksi tärkeimmistä tutkimusprosessin aikana esiin nousseista teemoista.

Innovaatiot sekä innovatiivisuuden mahdollistavat keinot ja toimintatavat toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa – Case WinNova

Kyvystä tuottaa innovaatioita on jatkossa muodostumassa yhä tärkeämpi kilpailuetu organisaatioille. Tämä edellyttää muutoksia organisaation rakenteissa, johtamisessa, työtehtävissä ja henkilöstön osaamisessa. Tulevaisuuden ammatillinen oppilaitos on rakenteellisten ja rahoituksel-listen muutosten edessä toimiva asiantuntijaorganisaatio, jossa keskeistä on innovointi ja perinteisten toimintatapojen kyseenalaistaminen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka kohdeyrityksenä on Länsirannikon Koulutus Oy WinNova. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä keinoilla ja toimintatavoilla innovointi mahdollistetaan ja henkilöstöä kannustetaan innovatiivisuuteen, mitkä ovat henkilöstön innovatiivisuuden esteet, miten innovaatiotoimintaa voidaan mitata ja mikä rooli WinNovalla voi olla osana satakuntalaista innovaatiojärjestelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin opettajien, projektipäälliköiden, koulutuspäälliköiden ja johdon edustajien teemahaastattelulla. Aineisto teemoiteltiin ja analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysia, jota ovat ohjanneet aikaisemmat ammatillisen koulutuksen innovaatioihin ja innovatiivisuuteen keskittyvät tutkimukset. Tutkimuksen tulokset osoittavat WinNovan innovaatioiden tarvelähtöisyyden ja työelämälle tuottaman lisäarvon. Innovaatiotoiminnan resursointi, systemaattinen johtaminen ja henkilöstön osaamisen hyödyntäminen luovat edellytykset winnovalaiselle innovatiivisuudelle. Innovaatioprosessi on interaktiivinen, avoin ja nopeasyklinen, mutta integroituminen koko henk-löstön toimintaan on vielä puutteellista. Innovaatiotoiminnan tavoiteasetanta, seuranta ja mittaaminen esimerkiksi innovaatiostrategian kautta on suositeltavaa jatkossa. WinNova on kehittämismyönteinen organisaatio, jossa on selkeästi havaittavissa innovatiivisen oppimisyhteisön ja menestyvän tulevaisuuden ammatillisen oppilaitoksen piirteitä. WinNova on nostanut profiiliaan aluekehittäjänä, mutta tasa-arvoiseen rooliin muiden toimijoiden kanssa on vielä matkaa.

Oulun yliopiston pieni ja pienempi sosiologia

Sosiologian tulevaisuus.

Perheistä, lapsuudesta ja äitiydestä sekä niistä selviytymisestä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä

Kirjallisuusarvostelu

Separation of lignin in Pulp Mill process and its effect on sodium sulphur balance

The aim of this thesis is to define effects of lignin separation process on Pulp mill chemical balance especially on sodium/sulphur-balance. The objective is to develop a simulation model with WinGEMS Process Simulator and use that model to simulate the chemical balances and process changes. The literature part explains what lignin is and how kraft pulp is produced. It also introduces to the methods that can be used to extract lignin from black liquor stream and how those methods affect the pulping process. In experimental part seven different cases are simulated with the created simulation model. The simulations are based on selected reference mill that produces 500 000 tons of bleached air-dried (90 %) pulp per year. The simulations include the chemical balance calculation and the estimated production increase. Based on the simulations the heat load of the recovery boiler can be reduced and the pulp production increased when lignin is extracted. The simulations showed that decreasing the waste acid stream intake from the chlorine dioxide plant is an effective method to control the sulphidity level when about 10 % of lignin is extracted. With higher lignin removal rates the in-mill sulphuric acid production has been discovered to be a better alternative to the sulphidity control.

Sigrid Juséliuksen jäljillä. Heijastuksia porvarillisesta lapsuudesta ja lapsuuden ihanteista 1800-luvun lopun Suomessa

Tutkimus käsittelee porilaisen kauppiasperheen tyttären, Sigrid Maria Juséliuksen (1887–1898) ja hänen perheensä tapaustutkimuksen kautta porvarillista lapsuutta ja lapsuuden ihanteita 1800-luvun lopun Suomessa. Sigrid Jusélius oli vuorineuvos Fritz Arthur Juséliuksen (1855–1930) ja Blenda Theresia (o.s. Moliis) Juséliuksen (1850–1919) ainoa lapsi. Vanhempien avioliiton päätyttyä ajalle harvinaiseen avioeroon Sigrid muut-ti äitinsä kanssa Tukholman kautta Turkuun, missä hän eli ja aloitti koulunkäynnin, kunnes menehtyi 11-vuotiaana. Sigridin muisto jäi elämään isän rakennuttaman mausoleumin sekä tyttären nimeä kantavan säätiön myötä. Varsinaisesti Sigridin elämästä tiedetään vähän, mutta siitä jääneet jäljet innoittivat tarkastelemaan, minkälaisia piirteitä varakkaan perheen tyttären elämään mahdollisesti kuului? Löytyisikö yksittäistä tutkimuskohdetta koskevasta aineistosta merkkejä sivistyneistön elämäntavasta ja lapsuuteen sekä perhe-elämään kohdistetuista ihanteista? Mikä mahdollisesti oli lapsen maailmassa merkityksellistä toisaalta hänen itsensä ja toisaalta aikuisten näkökulmasta? Moninainen tutkimusaineisto käsitti museaalista esineistöä, kuten leluja ja lastenkirjoja, sekä valokuvia, kirjeitä ja asiakirjoja. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessa oli aineiston kulttuurihistoriallinen kontekstointi mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa lapsuus sekä perhe ymmärretään kulttuurisidonnaisina ilmiöinä, jotka ovat riippuvaisia kontekstissaan niille annetuista mahdollisista merkityksistä. Tämä edellytti ilmiöiden taustalla vaikuttaneiden yhteiskunnallisten tekijöiden tarkastelua suhteessa tutkimuskohteeseen. Tutkimuksessa hyödynnettyjen aineistojen tarkastelu eri tulosuunnista sekä pyrkimys tunnistaa ja ymmärtää tutkimuskohteesta jo esitettyjen tulkintojen taustavaikuttimia olivat läsnä analyysissa. Moniaineistoisuus haastoi käyttämään vaihtelevaa lähdeanalyysin välineistöä. Merkityksellistä lähdetyöskentelyn kannalta oli esitettyjen kysymysten sekä aineiston keskinäisen suhteen tarkastelun kautta muodostettu mahdollinen tulkinta, jonka kannalta moniaineistoisuuden etuna oli toisiaan täydentävien lähdetyyppien vuoropuhelu suhteessa aiempaan tutkimustietoon. Sigridin muistosta ja hänen kohtaloonsa liittyvistä muistamisen tavoista on muotoutunut osa kulttuuriperintöä. Aineistossa oli havaittavissa mahdollisia merkkejä yhteisön lapsuutta ja perhettä koskevasta ajatusmaailmasta sekä niitä koskevista yksilöllisistä valinnoista. Tutkimusaineisto valotti sivistyneistölapsen elämää myös hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimuksessa välittyi toisaalta kuva lapsuuden käsittämisestä omana erillisenä ja erityisenä ajanjaksona, ja toisaalta lapsen ja aikuisen kulttuurisen elinpiirin yhteneväisyys ja kiinteys tarkastelukontekstin puitteissa.

Logiikka ja pelit

Tämä tutkielma käsittelee loogisia pelejä, etenkin pelaajien voittostrategioita loogisissa peleissä. Voittostrategia on strategia, jolla kahden pelaajan pelissä pelaaja voittaa pelasipa toinen pelaaja millaisia siirtoja tahansa. Tutkielman alkupuolella todistetaan, että missä tahansa kahden pelaajan äärellisessä pelissä Gn(A;W) toisella pelaajista on voittostrategia. Pääpaino on esittää logiikan ja pelien välinen yhteys. Tämä yhteys on nimeltään logiikan strateginen tasapaino, ja se muodostuu kolmesta loogisesta pelistä. Tutkielmassa esitellään tarkasti näiden pelien kulku, ja tarkastellaan milloin toisella pelaajista on voittostrategia kyseisissä loogisissa peleissä. Tutkielma mukailee Jouko Väänäsen teosta Models and Games ja osittain L.Kirbyn ja J.Parisin artikkelia Accessible Independence Results for Peano Arithmetic.

Unkarin rá-prefiksin ja sen suomenkielisten käännösvastineiden tarkastelu

Tutkielmassani olen tutkinut unkarin rá-prefiksin (’päälle’) suomenkielisiä käännösvastineita. Lähtökohtanani on kandidaatintutkielmani, jossa loin ja tutkin unkarin rá-prefiksin erilaisia merkitysryhmiä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin valmiita merkitysryhmiä käyttäen, onko rá-ilmaisujen ja suomenkielisten käännösvastineiden välillä säännönmukaisuutta. Tutkimuksessani käytän yksisuuntaista vertailumetodia eli lähtökohtanani on unkarin kieli, johon vertaan suomenkielisiä ilmaisuja. Vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Kandidaattitutkielmassani hahmottelin rá-prefiksille merkitysryhmiä, joilla on eri asemia konkreettisuus–abstraktisuus-asteikolla. Hypoteesini mukaan rá-prefiksin merkitysryhmillä ei ole selviä käännösvastineita suomen kielessä, mutta osittain on löydettävissä säännönmukaisuutta. Tutkimukseni kehys on kognitiivinen kielitiede. Tutkimuksessani käytän kognitiivisia peruskäsitteitä, kuten muun muassa relaatiota ja prosessia, hahmoa ja kehystä, kuviota ja taustaa, muuttujaa ja kiintopistettä, elaboroimista sekä konstruktiota. Prefiksiverbejä olen tutkinut kompositiorakenteina, joissa kaksi kielellistä ainesta – prefiksi ja verbi – elaboroivat toisiaan. Aineistoni koostuu kuudesta alun perin unkarinkielisestä kaunokirjallisesta kirjasta ja niiden suomenkielisistä käännöksistä eli yhteensä kahdestatoista kirjasta. Olen poiminut unkarinkielisistä kirjoista rá-verbit ja luokitellut ne kandidaatintyöni merkitysryhmien perusteella. Seuraavaksi olen katsonut merkitysryhmittäin, millä rakenteilla ilmaisut on suomennettu suomenkielisissä käännöksissä. Tutkimuksessani havainnollistan rá-prefiksin merkitysryhmiä kuvioilla ja niiden käännösvastineita taulukoilla. Tutkittuani rá-ilmaisuja ja niiden käännöksiä olen havainnut, että erilaisia käännösvastineita on hyvin paljon. Konkreettisten ilmaisujen käännöksissä käytettyjä erilaisia vastineita oli vähemmän kuin abstraktien ilmaisujen käännösvastineita. Hypoteesini on pätenyt siltä osin, että rá-ilmaisujen ja niiden käännösvastineiden väliltä on löytynyt osittaista säännönmukaisuutta. Konkreettisten ilmaisujen käännöksissä on ollut enemmän säännönmukaisuutta kuin abstraktien ilmaisujen käännöksissä. Tutkimustani rá-ilmaisujen suomenkielisistä käännösvastineista voinee tulevaisuudessa hyödyntää suomen kielen opetuksessa. Laajempi aineisto olisi tuottanut tarkempia tuloksia, joten tutkimusta on syytä jatkaa.

Sydämeni värisee onnesta ja kaihosta” − Taiteilijuuden ja naiseuden ihanteiden ristiriita Aino Acktén kirjeissä ja muistelmissa vuosina 1899–1905

Pro gradu -tutkielmani aiheena on naiseuden ihanteiden ja taiteilijuuden välinen ristiriita oopperalaulaja Aino Acktén (1876–1944) elämässä vuosien 1899–1905 välisenä aikana. Päälähteenäni ovat Acktén kirjeet äidilleen Emmy Achtélle, sekä Acktén kirjoittamien muistelmien ensimmäinen osa, joka ilmestyi vuonna 1925, ja käsitteli samaa aikaa, jolloin tutkimani kirjeet oli kirjoitettu. Vuosien 1904–1905 osalta tutkin myös Acktén kirjeitä miehelleen Heikki Renvallille. Luin kirjeitä hakien niistä Acktén ajatuksia ja kokemuksia naiseuteen sekä äidin ja vaimon rooleihin liittyen. Minua kiinnosti myös se, miten taiteilijana toimiminen sopi yhteen perheenäidin ja aviovaimon roolien kanssa. Rajasin tarkasteluajankohtani kolmen ajanjakson ympärille. Ensimmäinen ajanjakso kietoutuu Acktén ja hänen tulevan aviomiehensä suunnitellun kihlautumisuutisen ympärille kevättalvella 1899. Toinen ajankohta käsittelee Acktén raskausaikaa ja äidiksi tuloa vuonna 1901 ja kolmas ajanjakso rajautuu kahden Acktén Metropolitan-oopperaan tekemän vierailumatkan mukaan vuosien 1904–1905 välille. Ackté oli yksi aikansa kuuluisimmista suomalaisista oopperalaulajista ja kulttuuripersoonista. Hänestä on luotu kuvaa voimakastahtoisena oopperadiivana, joka teki elämänkulkuunsa liittyvät valintansa taiteen ehdoilla. Kirjeitä tutkimalla halusin päästä lähemmäs Acktén yksityistä kokemusta ja monipuolistaa hänestä muodostettua kuvaa. Tutkimieni kirjeiden perusteella Ackté näyttäytyikin monitahoisena henkilönä. Hän oli kunnianhimoinen taiteensa suhteen, mutta koki myös äidin ja vaimon roolit itselleen tärkeiksi. Taiteen ja perhe-elämän yhdistäminen ei ollut ristiriidatonta Acktén elämässä, vaan aiheutti hänelle huonoa omatuntoa, ja näitä tuntoja Ackté purki kirjeissään. Ackté myös pohti taiteesta luopumista tutkimieni vuosien aikana. 1900-luvun vaihteen ihanteiden mukaan äitiys nähtiin sivistyneistöön kuuluvan naisen ensisijaisena tehtävä ja elämän päämääränä eikä naisen toimimista kodin ulkopuolella pidetty hyvänä. Vaikka Ackté astui omalla taiteellisella toiminnallaan hyvinkin voimakkaasti julkiselle kentälle, ei hänen ratkaisujaan ainakaan kirjeiden ja muistelmien perusteella arvosteltu ulkopuolelta. Huolimatta ajan yleisistä ihanteista, oli yksilöillä mahdollisuus myös toisenlaisiin elämäntapoihin.

Vakuutustapahtumien yksilöinti oikeusturvavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen näkökulmasta

Tutkielmassa tutkitaan vakuutustapahtumien yksilöintiä. Työssä perehdytään vakuutustapahtumien erottelun ja yhdistämisen väliseen problematiikkaan sekä niihin seikkoihin, joiden pohjalta ratkaisu näiden kahden välillä tehdään. Tutkimuksen kohteeksi otetaan oikeusturvavakuutuksissa esiintyvät yksi vakuutustapahtuma -ehdot sekä vastuuvakuutuksille tyypilliset sarjavahinkoehdot. Ehdot ovat yleensä vakuutuksenantajien yksinään laatimia. Ehtojen funktiona on yhdistää toisiinsa läheisesti kytkeytyvät vahingot yhdeksi vakuutustapahtumaksi, jolloin korvattavaksi jää korkeintaan yhden vahinkokaton suuruinen vakuutuskorvaus. Ehdot ovat monitulkintaisia ja niiden soveltamiskäytäntö epäyhtenäistä. Vallitseva oikeustilaa tulisi selkeyttää ennakoitavampaan suuntaan. Tämä lisäisi oikeusvarmuutta kaikkien vakuutuskentässä toimivien näkökulmasta. Tutkimuskysymystä lähestytään vakuutusalaa koskevan lainsäädännön, alalla sovellettavien kotimaisten vakuutusehtojen, aihetta käsittelevän oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten perusteella. Erityisen merkittävässä asemassa ovat Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset. Kotimaisen lähdeaineiston niukkuuden vuoksi tutkimuskysymyksiin etsitään ratkaisuja myös ulkomaista oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta apuna käyttäen. Tutkimustulosten mukaan vakuutustapahtumien yhdistämistä käsittelevien vakuutusehtojen merkitystä ei tule väheksyä. Ehdoilla voi olla erittäin suuri merkitys maksettavaan vakuutus-korvauksen määrään, vahingon vakuutuskausille kohdistamiseen sekä esimerkiksi omavastuuseen liittyen. Tutkimustulosten mukaan Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntö on kirjavaa ja osin epäyhtenäistä. Ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden katsotaan kasvavan, mikäli ratkaisujen tueksi olisi löydettävissä vahvat perusteet. Tutkimuksessa esitetään ratkaisuperusteiksi vakiintuneita sopimuksen tulkintaperiaatteita. Näistä nostetaan esille erityisesti suppean tulkinnan periaate, sanamuodon mukainen tulkinta sekä tulkinnan objektiivisuus. Näiden avulla ratkaisukäytännöstä saataisiin johdonmukaista, mikä lisäisi ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Lopulta kehotetaan vakuutuksenantajia tarkastelemaan kriittisesti puheena olevien ehtojen muotoilua ja sijoittelua mahdollisten kohtuuttomuus- ja sovitteluväitteiden estämiseksi. Vakuutuksenottajia taasen kannustetaan tutustumaan ehtojen tosiasiallisiin vaikutuksiin huolellisesti ja arvioimaan, onko ehtoja mahdollista neuvotella itselle edullisempaan suuntaan.