Implementing Agile Software Development Methods in a Small Organization

Currently there is a vogue for Agile Software Development methods and many software development organizations have already implemented or they are planning to implement agile methods. Objective of this thesis is to define how agile software development methods are implemented in a small organization. Agile methods covered in this thesis are Scrum and XP. From both methods the key practices are analysed and compared to waterfall method. This thesis also defines implementation strategy and actions how agile methods are implemented in a small organization. In practice organization must prepare well and all needed meters are defined before the implementation starts. In this work three different sample projects are introduced where agile methods were implemented. Experiences from these projects were encouraging although sample set of projects were too small to get trustworthy results.

Keski-Uudenmaan Klubitalon vaikutuksia psykososiaaliseen toimintakykyyn

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan vaikutuksia kuntoutumiseen psykososiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta mielenterveyskuntoutujien kokemuksen mukaan. Klubitaloideologian pohjalta toimiva Keski-Uudenmaan Klubitalo tarjoaa kuntouttavaa työpainotteista toimintaa keski-uusimaalaisille 18-65-vuotiaille mielenterveyskuntoutujille tarkoituksenaan tukea mielenterveyskuntoutumista. Mielenterveydelliset häiriöt heikentävät psykososiaalista toimintakykyä vähentäen yksilön tunnetta selviytyä elämässään ja sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Psykososiaalisen toimintakyvyn tukeminen lisää kuntoutujan valmiuksia toimia erilaisissa toimintaympäristöissä. Opinnäytetyöni aineisto on kerätty kyselylomakkeen avulla, jossa on Keski-Uudenmaan Klubitalossa luotu psykososiaalista toimintakykyä mittaava arviointimittari sekä avoimia kysymyksiä. Arviointimittarin tarkoituksena oli mitata psykososiaalisen toimintakyvyn muutoksia vertaamalla kuntoutujien kokemuksia ennen toimintaan tulemista nykyiseen kokemukseen. Kyselyssä oli mahdollisuus tuoda esille niitä tekijöitä, jotka ovat kuntoutujien kokemuksen mukaan vaikuttaneet muutoksiin. Kysely on toteutettu tammikuussa 2008 Keski-Uudenmaan Klubitalo jäsenille. Kyselylomakkeet on analysoitu kvantitatiivisesti. Kyselyn tulokset osoittavat, että Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan aikana kuntoutujien käsitys itsestä on muuttunut positiivisemmaksi ja he kokevat selviytyvänsä arjesta paremmin kuin aikaisemmin. Sosiaaliset taidot ovat kuntoutujien mukaan vahvistuneet ja heidän elämäänsä on tullut uusia ja mielenkiintoisia asioita. Tulevaisuuteen kuntoutujat kokevat suhtautuvansa luottavaisemmin kuin aikaisemmin. Kuntoutujat tuovat vastauksissaan esille myös Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan merkityksen heidän elämänlaatunsa parantumisessa. Kuntoutujat kokevat masennuksen lieventyneen, stressinsietokyvyn parantuneen ja sairaalahoidon tarpeen vähentyneen. Toiminta on myös auttanut kuntoutujia palamaan työn ja opiskelun pariin. Keski-Uudenmaan Klubitalon toimintaperiaatteilla on kuntoutujien kokemuksen mukaan merkitystä muutoksiin. Johtopäätöksenä on, että mielenterveyskuntoutujat kokevat Keski-Uudenmaan Klubitalon toiminnan lisäävän heidän psykososiaalista toimintakykyään. Toiminta vaikuttaa myönteisesti kuntoutujien elämään ja auttaa heitä toimimaan erilaisissa toimintaympäristöissä. Kyselyn tulosten perusteella Keski-Uudenmaan Klubitalo tukee mielenterveyskuntoutumista ja saavuttaa toiminnalleen asettamansa tavoitteet vähentää kuntoutujien syrjäytymistä ja tukea heitä ihmisarvoisen elämän saavuttamisessa. Avainsanat Psykososiaalinen toimintakyky, klubitaloideologia, Keski-Uudenmaan Klubitalo, mielenterveyskuntoutuminen.

Big band -sovitus kappaleesta "(Surrounded by) Zip-Zip" : Sovituksen analysoiminen puhallinsektioiden näkökulmasta

Opinnäytetyö käsittelee big bandia sekä sille sovittamista. Keskityn tarkastelemaan ennen kaikkea 1930-40-lukujen musiikillista murrosta, jolloin syntyi uusi tapa käsitellä useasti suurimpien orkestereiden kokoonpanoon kuuluneita puhaltimia. Tuona ajanjaksona orkestereiden puhallinryhmistä sekä komppisoittimista alettiin yleisesti muodostaa sektioita. Tämä kokoonpano sai nimekseen ”big band”. Opinnäytetyön tavoitteena oli syventää tietojani big bandin puhallinsektioiden toiminnasta sekä niiden yleisimmistä tehtävistä. Tehtäviä selventääkseni tein big band -sovituksen omasta kappaleestani, missä peilasin 1930-40-luvuilla yleistynyttä tyyliä sovittaa. Sovitustyön valmistuminen pohjautui kolmeen seikkaan: historian tuntemus, sovitussuunnitelman teko sekä musiikin teorian tuntemus. Historian tuntemus loi pohjan sovitussuunnitelmalle, minkä avulla loin kehykset sovitustyön tekemiselle. Sovituksen tekninen suoritus sekä valmistuminen pohjautuivat musiikin teorian ymmärtämiseen sekä kokemukseeni sovittajana. Sovitukseni analyysi-osiossa käyn sovituksen läpi osa kerrallaan, selventäen kuinka puhallinsektiot kussakin osassa toimivat. Opinnäytetyön suunnittelu sekä tiukka rajaus eivät poissulkeneet täysin aiheen moniulotteisuutta. Pelkkiin puhallinsektioihin keskittyminen aiheutti ongelmallisia tilanteita, jotka vaativat suurien kompromissien tekemistä. Muun muassa teorian ja reharmonisoinnin syvempi analysoiminen tässä jää tekemättä. Sovituksellisten sekä soinnullisien ratkaisuiden olemassaolo vaatisi yleensä rinnalleen syvempää perustelua. Näin varsinkin nyt, kun ratkaisut harmoniassa ovat aika ajoin jopa radikaaleja. Tulin kuitenkin siihen päätelmään, että kaikki tekstissä ilmenevä tieto mikä ei koskisi puhallinsektioiden käyttäytymistä olisi irrelevanttia. Lopputuloksen oli tarkoitus olla jäsennelty esittely siitä, mitä big bandin puhallinsektiot ovat ja tekevät. Käyn opinnäytteessäni lyhyesti läpi myös sovitukseni esikuvat. Tämä lyhyt historia-osuus kertoo tiivistetysti mistä ajalta mallintamani sovitustyyli on peräisin ja ketkä ovat edesauttaneet sen yleistymisessä. Historia osuus toimii mainiosti suppeana avainsanastona aiheesta enemmän kiinnostuneelle.

Kirjaimia kuvassa : alkutekstijaksojen dramaturgisista funktioista

Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta osasta ja teososasta. Kirjallisessa osassa tutkin fiktioelokuvien alkutekstijaksojen dramaturgisia funktioita ja sen käytön muuttumista tuotannollisten tietojen esittämisestä ensisijaisesti elokuvan emotionaalisen ja kerronnallisen pohjan luomisen välineeksi. Tutkimukseni liikkeellepaneva voima oli tunne, että alkutekstijaksot ovat AV-ilmaisussa tärkeitä, vakiintuneita elementtejä, joita ei ole kuitenkaan tutkittu kovin paljon, ainakaan dramaturgiselta kannalta. Alkutekstijaksoista ja elokuvagrafiikasta on kirjoitettu useita kirjoja, mutta ne ovat usein sisällöltään joko teknisiä oppaita tai grafiikoiden visuaaliseen näyttävyyteen keskittyviä kuvakirjoja. Tutkimuksessani pyrin selvittämään alkutekstijaksojen sisäistä logiikkaa käymällä lyhyesti läpi typografian historiaa ja tyylejä sekä elokuvagrafiikan teknistä kehitystä. Tämän jälkeen tutkin kuva-analyysin keinoin pitkien fiktioelokuvien alkutekstijaksoja ja pyrin hahmottamaan mahdollisia vakiintuneita kerronnallisia keinoja tai toistuvia dramaturgisia rakenteita keskittymällä erityisesti alkutekstijaksojen asemaan elokuvan eksposition välineenä. Teososani on 15-minuuttisen Seuraajat-fiktioelokuvan alku- ja lopputekstigrafiikka. Kirjallisessa osassa käyn läpi grafiikan suunnittelu- ja toteutusprosessia, joka alkoi ennen elokuvan kuvauksia ja päättyi leikkausvaiheen jälkeen. Suunnitelmat muuttuivat käytännön syistä huomattavasti prosessin aikana, ja lopputulos on aivan erilainen, kuin mitä alunperin suunniteltiin. Lopuksi pohdin lopputuloksen onnistuneisuutta ja omaa toimintaani työprosessin aikana.

Nestepakkauskartongin kosteuden hallinta

Koska kartonki on hygroskooppista, sen kosteus on riippuvainen ilman lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta. Liian korkea kosteus kartongissa aiheuttaa jäykkyyden alenemista, kartongin sitkeyttä, sekä pullistuneita pakkauksia kuluttajilla. Kosteusongelmia syntyy varastoinnissa, sekä kylmän rullan käsittelyn aikana lämpimissä tuotantotiloissa. Rullaa tulisi säilyttää tiiviissä paketissa, jotta se olisi suojattu ympäristön vaihtelevilta olosuhteilta. Jos pakkaus ei ole tiivis ja ympäröivä ilma pääsee kontaktiin kartongin kanssa kylmävarastoinnin aikana, nousee kartongin kosteus jo parissa vuorokaudessa yli 7 %:iin ilman lämpötilan ollessa 15 °C ja suhteellisen kosteuden 95 %. Kirjallisuusosan tavoitteena oli kartoittaa tekijät, joilla on vaikutusta kuitujen ominaisuuteen imeä itseensä kosteutta ympäröivästä ilmasta. Kokeellisessa osassa selvitettiin, oliko kartongin kosteuden nousu johtunut tasapainokosteuden nousemisesta. Painopisteenä oli tutkia kosteuden muutokset varastoinnin ja konvertoinnin sekä pakkaustuotteen käytön aikana. Simuloinnin avulla määritettiin kosteuden penetroituminen rullaan. Tutkittiin pakkausmateriaalien vesihöyrytiiveydet ja käärinnän vaikutus rullapakkauksen sisäisiin olosuhteisiin. Nestepakkauskartongin tasapainokosteus ei ollut muuttunut. Käytännön varastointikokeiden avulla havaittiin, että pinon päällimmäinen rulla altistui eniten ympäröivän ilman olosuhteiden muutoksille. Havaittiin myös kosteuseroa tämän rullan reunojen välillä. Mitä lyhyempi on varastointiaika kartongin päällystyksen jälkeen, sitä paremmin ehkäistään kosteuden noususta aiheutuvat haitat kartongissa. Maksimivarastointiaika rullille on 1,5 kuukautta, jolloin kartongin kosteus oli 6,5 % ja pinon päällimmäisessä rullassa noin 6,7 %. Pitkään varastoidusta kartongista valmistetuissa maitotölkeissä oli korkein kosteus, suurin pullistuma ja alhaisin otejäykkyys 10 päivän jälkeen täytöstä. Varastointiajan ollessa pitkä, kartongista tulee sitkeää ja venyvää, ja se sitoo enemmän kosteutta kuin mitä se on sitonut ennen varastoon tuloa. Skaivaus pienentää kosteuspenetraatiota raakakartonkiin, jolloin jäykkyys säilyy ja pullistuma pienenee pakkauksessa.

Röntgenillä mitattujen tukin laatutietojen analysointi metsäjärjestelmän erätietojen suhteen

Röntgentekniikkaa hyödyntävä tukkien laaduttaminen on mandollistanut raaka-aineen tehokkaamman hyötykäytön. Puun viat ja ominaisuudet voidaan havaita röntgentekniikkaa käyttäen ennen raaka-aineen jatkojalostamista., näin raaka-aine voidaan hyödyntää mandollisimman hyvin sen ominaisuuksien perusteella. Diplomityö on tehty Stora Enso -konserniin kuuluvalle Stora Enso Timberille. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on ollut analysoida Honkalanden sahan röntgenin mittaamia laatutietoja. Tavoitteena oli selvittää, voiko laatutietojen perusteella määrittää leimikkokohtaisia laatueroja eri maantieteellisille alueille tai kasvupaikkatyypeille.

Jälkirealismin ehdoilla. Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja

Tutkimus selvittää, mitä on jälkirealismi yhteiskunnallisen realismin muunnoksena ja mitkä ovat sen ”mimeettisen sopimuksen” ehdot eli todellisuutta ja sen ”jäljittelyä” koskevat perusteet. Teoreettiseen tarkasteluun yhdistyy Salaman romaanien analyysi suomalaisen jälkirealismin keskeisinä esimerkkeinä. Analysoidut teokset ovat Siinä näkijä missä tekijä (1972) sekä viisiosainen Finlandia-sarja, joka koostuu romaaneista Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (1976), Kolera on raju bändi (1977), Pasi Harvalan tarina I (1981) ja II (1983) sekä Kaivo kellarissa (1983). Jälkirealismi määrittyy sellaiseksi kotimaisen kirjallisuuden trendiksi, joka muotoutuu 1900-luvun lopulla – samoihin aikoihin, kun yhteiskunnallinen todellisuus itsessään alkoi jälki- eli ”postmodernisoitua” ja kirjallinen postmodernismi maailmalla kehkeytyi. Toisin kuin postmodernismi, jälkirealismi muotoutuu (nimensä mukaan) realismin tradition pohjalta eikä pyri hylkäämään mimesistä. Mutta se ei enää allekirjoita aikaisemman realismin mimeettistä sopimusta sellaisenaan, vaan muokkaa ja ajanmukaistaa sopimusehtoja siksi, että yhteiskunnallinen todellisuus itsessään on rajussa muutoksessa eivätkä vanhat keinot enää yksin riitä sen todenmukaiseen kuvaamiseen. Salaman romaaneihin sisältyy jälkirealismin sopimusehdotelma, uudistus, jota Pertti Karkama on jo suuntaa-antavasti esitellyt, mutta jonka pääehdot vasta tämä tutkimus tarkemmin määrittelee. Jälkirealistinen sopimusuudistus koskee ensinnäkin kertojan asemaa (luku 2) ja luotettavuuden ehtoa (luku 3). Salaman vaihtuvat minä- ja hän-kertojat kyseenalaistavat yksioikoisen objektiivisuuden vaatimuksen ja irtautuvat ehdosta, että realistisen teoksen tulisi hahmottaa "kokonaisuus”. Kerrontarakenteen hierarkkinen malli murtuu ja ”kaikkitietävän” kertojan idea parodioituu. Kertojien suhdetta kuvaamaansa todellisuuteen ja muihin kertojiin/henkilöihin alkaa yhä enemmän määrittää intersubjektiivisuus, relationalisuus ja prosessuaalisuus. Myös luotettavuus kyseenalaistuu sekä temaattisena että rakennetta koskevana kysymyksenä. Jälkirealismi sallii kertojilleen yhä enemmän epäluotettavuutta tiedollisessa mutta erityisesti eettisessä mielessä. Toiseksi, jälkirealistinen sopimusuudistus koskee mimeettistä järjestystä, tarinan ja juonen kysymyksiä (luku 4). Mimeettisen järjestyksen, jonka on ajateltu toteutuvan realismin (enemmän tai vähemmän aristoteelisessa) juonessa, alkaa jälkirealismissa muuttua avoimeksi juonellistamiseksi. Itse kertomistoiminnan "jäljittely" tulee osaksi tarinaa. Ajatus siitä, että todellisuus on aina ennen sen mimesistä, kumoutuu. Kyse on paljolti metafiktiivisten piirteiden tunkeutumisesta myös realismiin, mutta metafiktio ei saa radikaalin postmodernistisia muotoja. Kolmanneksi jälkirealistinen sopimusuudistus koskee henkilökuvausta (luku 5). Siinä kyseenalaistuu realismille vanhastaan asetettu tyypillisyyden vaatimus. Henkilöhahmot eivät ole enää tietyn yhteiskuntaluokan esimerkillisiä edustajia vaan heissä ilmenee yhteiskunnallisen postmodernisoitumisen prosessi. Henkilöhahmot rakentuvat silti sellaisten tekstuaalis-kulttuuristen koodien varaan, jotka merkitsevät niiden lukemista "ihmisinä". Perinteisiä mimeettisiä koodeja ei rikota, kuten yleensä postmodernismissa, vaan ne painottuvat uudella tavalla. Todellisuuden muutoksen myötä myös ihmisten ja ihmiskäsitysten huomataan muuttuvan. Neljänneksi sopimusuudistus koskee referentiaalisuutta (luku 6) eli kielen todellisuus-kytköstä. Teoksissa käytetty kieli paljastaa erheelliseksi sen oletuksen, että realismin kielen – tai kielen ylipäänsä – ensisijainen tehtävä olisi viitata suoraan todellisuuteen. Jälkirealismi ei ”häivytä kielellisyyttään” vaan pikemminkin osoittaa todeksi sen bahtinilaisen ajatuksen, että kieli muodostaa monisuuntaisen ja dialogisen kehikon. Referenssi toimii tuon kehikon sisällä yhtenä kielen orientaationa, ”tahtona referenssiin”. Silti avoin dialogismi itsessään voi jopa vahvistaa referenssi-orientaatiota. Tutkimus on ensimmäinen Hannu Salaman tuotantoa tarkasteleva kirjallisuudentutkimuksen väitöskirja. Samalla se osallistuu kirjallisuustieteelliseen keskusteluun siitä, miten realismi ja mimesis tulisi meidän aikanamme ymmärtää.

Ohjauksen ja neuvonnan vaikutukset sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden terveyskäyttäytymiseen, terveyteen ja toimintakykyyn

Effects of counseling and guidance on health behavior, health, and functional abilities of coronary artery bypass (cab) patients Hospital periods of heart patients are brief and full of activity today, and for that reason, the meaning of counseling and guidance becomes emphasized. The present intervention study started based on observations of staff members at the heart organization. According to these observations, there were gaps in counseling and guidance intended for coronary artery bypass (CAB) patients. The purpose of the present intervention study was to describe and evaluate the program on counseling and guidance organized for patients who were referred to CAB operations. More specifically, the study was to assess its short-term (3-month), intermediate (6-month), and long-term (12-month) effects on health behavior, health, and functional abilities of CAB patients of any age on one hand and elderly on the other, as well as on their mortality. The data consisted of those individuals having coronary heart disease (CHD) and living in Uusimaa (n = 365) who went through their first CAB operation at the Helsinki University Hospital between May 7th, 1998 and December 31st, 2001. Based on the need of urgency, they were divided into two groups: 1) surgery with regular referral procedure (non-acute) or 2) surgery in the acute phase of CHD. Randomization into an intervention and a control group was separately carried out within these two groups. A subgroup was formed by including those 65 years or older who were operated on with regular referral procedure. Data on health behavior, health, and functional abilities were gathered with survey questionnaires. Times and causes of death were examined January 1st, 1998 through December 31st, 2004. Intervention included counseling and guidance in small groups. The intervention of the non-acutely operated patients was implemented prior to and following surgery, whereas the intervention of the acutely operated patients was implemented after surgery alone. The control group received regular health care services. Counseling and guidance contributed in positive terms to the frequency of alcohol use among non-acutely operated men and to the frequencies of exercise and functional ability among women. The intervention was also capable of having an effect on the exercise frequencies of elderly and acutely operated men. The present intervention did not have an effect on the body mass index, whereas it had barely a slight effect on the health status of the CAB patients. The findings of the intervention and generalizations resulting from them must be viewed critically because the data analysis utilized a multi-testing situation, many variables, and several subgroups. The study did not involve intention to treat analysis. Additionally, a loss of patients was great especially among the elderly and acutely operated patients.

Tietoturvan huomioiminen tietojärjestelmien ulkoistamisessa; Case: Lappeenrannan sosiaali- ja terveystoimi

Tässä diplomityössä tarkastellaan tietoturvan huomioimista tietojärjestelmien ja niiden palveluiden ulkoistamisen yhteydessä. Ulkoistuksen myötä tietohallinnon rooli on muuttunut. Ennen organisaatio on itse määrittänyt halutun tietoturvatason ja varmistanut sitä kautta oman tiedon turvaamisen. Ulkoistamalla omia tietojärjestelmiä tai palveluita, joutuu organisaatio määrittelemään myös näille ulkoistetuille palveluille tietoturvatason ja valvomaan tason saavuttamista ja kehittämistä. Tämä on tuonut muutosta ja sitä kautta paineita ymmärtää ulkoistamista ja sen vaativia toimenpiteitä myös tietoturvan kannalta. Työssä paneudutaan ulkoistamisen teoreettiseen taustaan käymällä läpi ulkoistamisen syitä ja motiiveja. Tässä osassa kuvataan myös erityisesti niitä elementtejä, jotka ovat keskeisiä tietojärjestelmien ja tietohallinnon ulkoistamiselle. Suomen lainsäädäntö ei tunne yhtä ainoaa lakia, joka ottaa kantaa tietoturvaan tai – suojaan, vaan tietoturvan määrittäviä lakeja ja säädöksiä on useita. Tässä työssä tarkastellaan yleisimpiä tietoturvaan vaikuttavia lainsäädäntöjä ja standardeja. Tietoturvan tasoon ulkoistetuissa järjestelmissä voidaan vaikuttaa vain sopimus- käytännön kautta. Ulkoistamisen ja sitä kautta tietoturvan yksi tärkeimpiä elementtejä on sopimuskäytäntö, joten sen läpikäynti tutkimuksessa on yksi oleellisimmista asioista. Tutkimuksen empiirisessä osassa käydään läpi Lappeenrannan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tietojärjestelmien ulkoistamisprosessi ja peilataan sitä teoreettiseen taustaan. Tietoturvan ulkoistamisprosessi esitellään sen eri osa-alueiden kautta niin, että siinä huomioidaan erikseen tekninen tietoturva, dokumentaatio ja tietoturvaorganisaatio sekä henkilöturvallisuus.

Ohjaajasta dramaturgiksi ja takaisin

Opinnäytetyössäni avaan tämänhetkistä teatterikäsitystäni dramaturgin ja ohjaajan näkökulmasta. Käytän esimerkkinä tuoreimman ohjaustyöni Nauruihmisen syntyprosessia ja eritoten Nauruihmistä esityksenä. Tarkastelen esityksen rakentamista niin dramaturgisten kuin esitysteoreettistenkin näkökulmien kautta ja pyrin avaamaan omaa työskentelyäni teatteriesityksen ohjaajana, joka toimii samalla esityksen dramaturgina. Dramaturgia muodostuu näin tavaksi ajatella teatteria ja nimenomaan teatteriesitystä. Aloitan esittelemällä merkittävimpiä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millaista teatteria haluan itse tehdä. Kerron viehtymyksestäni sanattomaan teatteriin ja erittelen ratkaisuani valita 700-sivuinen romaani oman esityskäsikirjoitukseni pohjalle. Tarkastelen ”uuden” ja ”vanhan” dramaturgian eroja postdraamallisen teatterin valossa ja niitä tärkeimpiä lähtökohtia, joiden pohjalta Nauruihminen rakentui. Pohdin tekstin ja esityksen välistä suhdetta sekä kuvaan matkaani aristoteelisesta draamasta uuteen ja laajempaan tapaan käsitellä tekstiä - ja ennen kaikkea esitystä. Puran Nauruihmisen harjoituskautta keskittyen etenkin ohjaajantyön haasteisiin sekä omaan työskentelyyni tunteiden ja intuition varassa. Kerron esiintymisen ja esittämisen tapojen etsinnöistä ja siitä visuaalisuuden, musiikin ja tunnelmien saumattomasta kudelmasta, jota teatteriesityksen tekeminen mielestäni parhaimmillaan on. Nostan esiin näyttelijöiden panoksen lisäksi myös muun työryhmän merkityksen koko prosessille. Viimeiseksi tarkastelen lopputulosta eli valmista teatteriesitystä sekä sen saamaa palautetta. Päätän opinnäytetyöni pohtimalla koko prosessin onnistumista, ohjaajan ja dramaturgin roolien luonnollista limittymistä sekä omia tulevaisuuden näkymiäni.

Metsäpolttoaineiden vesitiekuljetus proomukalustolla

Metsäpolttoaineiden käyttö kasvaa lämpö- ja voimalaitoksissa ja mahdollisissa biojalostamoissa. Metsäpolttoaineilla voidaan saavuttaa päästövähennyksiä korvaamalla päästöintensiivisempiä polttoaineita. Metsäpolttoaineen kysynnän kasvu suurkäyttöpaikoilla luo uusia vaatimuksia metsäbiomassan hankintaan. Metsäpolttoaineiden vesitiekuljetuksen sisältämiä logistiikkajärjestelmiä kehittämällä toimitusvarmuutta pystytään parantamaan ja hankintaa laajentamaan kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Kuljetuskokeilut antoivat uutta tietoa vesitiekuljetuksen sisältämästä hankinnasta. Lastikapasiteetti nykyisen kaltaisessa Eurooppa IIa -suurproomussa vaihtelee 1200 tonnista jopa 1800 tonniin (kosteus 40 %) riippuen tiivistymisestä ja proomun modifiointiasteesta. Metsähakkeen energiatiheys oli suurproomukuljetuksissa keskimäärin 1 MWh/i-m3, joka oli 25 % parempi kuin vertailun hakerekkakuljetuksissa. Vesitiekuljetuksen kustannukset olivat kuljetuskokeiluissa lastauksineen ja purkuineen 0,02 €/MWh/km, ollen noin 20 % ketjun kokonaiskustannuksista. Simuloinnin edullisimpien vesitiekuljetusvaihtoehtojen vaihteluvälin kustannukset olivat vastaavasti 0,013 - 0,026 €/MWh/km. Lastauksen ja purun kustannus oli 0,4 - 0,6 €/MWh ja vesitiekuljetus 0,9 - 2,0 €/MWh (100 km). Ketjun kokonaiskustannukset hakkuutähdehakkeelle vaihtelivat simuloinnin edullisimpien vaihtoehtojen perusteella välillä 10,8 - 12,1 €/MWh (30 km rekka, 100 km proomu). Kuljetusketjujen simuloinnin kustannukset osoittivat proomukuljetusketjun olevan kilpailukykyinen vaihtoehto hakerekkakuljetusketjulle kalustosta ja vuosittaisista käyttötunneista riippuen kuljetusetäisyyden ylittäessä 100 km. Kustannustehokkain ratkaisu vesitiekuljetuksessa saavutettiin pienen aluksen ja suuren kokoluokan proomuyksikön kytkyeellä. Haketus kannattaa toteuttaa ennen proomukuljetuksen osuutta metsähakkeen paremman tiiviyden ja käsiteltävyyden perusteella. Logistiikkajärjestelmiä pitää kehittää tapauskohtaisesti käyttöpaikan tarpeet ja olosuhteet huomioon ottaen. Metsäpolttoaineiden vesitiekuljetuksen sisältämän logistiikan liiketoimintamallien vertailussa arvioitiin vaihtoehtoiset ulkoistetut toimintamallit paremmaksi kuin nykyinen urakointimalli. Tämä mahdollistaa paremman metsähakkeen saatavuuden ja logistiikan tehokkuuden lastausterminaaleissa. Terminaalitoiminnot ja proomukuljetukset lisäävät uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja mahdollistavat metsäpolttoaineiden

Syväjohtaminen kokonaisvaltaisen oppimisen tukena Peikko Finland Oy:ssä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää yritystä oppivana organisaationa ja selvittää onko Syväjohtamisen valmennusmalli ja työkalu Peik-ko Finland Oy:lle organisaation ja yksilön oppimista tukevaa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineiston muodostavat Peikko Finland Oy:n johdon ja esimiestehtävissä olevien henkilöiden teemahaastattelut. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Syväjohtamisen valmen-nusmalli on yrityksen ja yksilön oppimisen kannalta toimiva työkalu, joka ulkoisen valmennuksen jälkeen tulisi ylläpitää sisäisellä toimintamallilla. Oleellista on ulkoisen valmennuksen jatkamisen yhteydessä lisätä etukäteisinfon osuutta ennen valmennuksen alkamista. Peikko Finland Oy:ssä organisaation ja yksilön oma oppiminen edellyttää yritykseltä oppimista tukevien työkalujen ja yrityksen sisäisen toimintamallin toteuttamista, jonka avulla mahdollisestaan koko organisaation oppiminen ja yhteisten tavoitteiden ymmärtäminen.

”Kyllähän nyt pitäs olla jo semmonen aika, että pääsis niin kö keskustelemhan näistä asioista.” Tutkimus lappilaisten sotavankien, partisaanien uhrien ja huutolaisten elämänkulusta, voimavaroista, terveydestä ja sairauksista

Research into the course of life, mental stamina and health status of wartime prisoners, victims of Soviet partisan attacks, and paupers in Finnish Lapland The basis of this research comprised the issues raised during the interviews conducted in my work as a general practitioner in Lapland, regarding factors that have possibly affected the life stories and health conditions of Lappish people who had lived through the war as war prisoners, victims of partisan attacks, or paupers. The purpose of the study was to describe how the different life phases and experiences emerged from the interviewees’ stories and to identify their mental stamina. Another goal was to make observations on their health status, in which the main emphasis became to address mental symptoms. The cohort consisted of elderly Finns who lived in Lapland during the war and experienced war imprisonment, pauperism, or became victims of partisan attacks. All three groups consisted of 12 interviewees. The interview transcripts were read several times and then investigated using the content analysis methods applicable to the material. The research methodology was based on building awareness and understanding. Thematic tagging and data coding were used as structured analysis tools. In all three groups most of the interviewees clearly identified their mental stamina, the most fundamental of which were home, family and work. The war prisoners’ injuries and nervous sensibility symptoms had been shown in earlier studies on war prisoners, and on this basis they had been granted disability pensions. However, many of them had suppressed their traumatic experiences and mental difficulties, and they could not talk about these issues until at the time of these interviews held at old age. Four of them still suffered from a post-traumatic stress disorder. The victims of Soviet partisans had had to carry their mental load alone for decades before the cruel ravages on civilians in remote areas of Lapland became publicly known. Most of them still had disturbing nervous sensibility symptoms. Four interviewees had a post-traumatic stress disorder, and in addition to these, the mental symptoms of one had developed into a post-traumatic stress disorder during old age. Many of the interviewees who had been left paupers remembered their childhood as filled with grief and feelings of inferiority, and had nightmares relating to their wartime experiences. Yet none of them suffered from post-traumatic stress disorder. The results showed that the exceptional suffering caused by the war, the wartime imprisonment and the devastating attacks by Soviet partisans had led especially to mental difficulties. These were left almost completely unnoticed in the post-war conditions, and the war victims were unable to seek help on their own. Based on the results, our health care for the elderly should focus on familiarization with the individual experiences and life stories of each elderly person. This can facilitate geriatric diagnostics and individual therapy planning. Empathic familiarization with the life experiences of the elderly may strengthen their mental stamina and improve the quality of successful aging.

Palveluliiketoiminta teknologiateollisuudessa

Tutkimuksen tavoitteena on palveluliiketoimintaan liittyvien hypoteesien esittäminen ja niiden todentaminen case-yrityksen avulla. Differointistrategian merkitys ja sen tuomat mahdollisuudet teknologiateollisuuden palveluliiketoiminnassa ovat työn painopisteinä. Itse palveluliiketoimintaa todennettiin tutkimuksessa erinäisin kysymyksin. Tutkimuksen keskeiset aiheet ovat palveluliiketoiminta, differointistrategia, johon myös arvoketjuajattelu kuuluu vahvasti. Tutkimus on keskittynyt myös palveluliiketoiminnan tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Jokaista asiaa on pyritty tarkastelemaan logistiikan näkökannalta, mistä on tehty tutkimuksen viitekehys. Tutkimus perustuu kirjallisuustutkimuksiin, havaintoihin ja haastatteluihin. Casetutkimuksen avulla pyritään todentamaan kirjallisuudesta esille tulleet asiat. Palveluliiketoiminta tarkoittaa lisäarvon tuottamista asiakkaalle. Differointistrategia on olennainen osa palveluliiketoimintaa. Differointistrategia perustuu erikoistumiseen ja ainutlaatuisuuteen. Logistiikan avulle voidaan tuottaa asiakkaalle räätälöityjä palveluja ja se mahdollistaa erikoistumisen, differoitumisen. Palveluliiketoiminnan edut ovat lisäarvon tuotto asiakkaalle joko lisäämällä asiakkaan myyntiä ja/tai luomalla kustannussäästöä. Palveluliiketoiminta vaatii toimittajalta strategian ja tavoitteiden muutosta, mutta ennen kaikkea asennemuutosta ja sitoutumista. Palvelun tuottavuus ja kannattavuus mittarit/näkökulmat tulee yrityksen yleensä muuttaa, sillä perinteiset mittaustavat eivät enää välttämättä sovi palveluliiketoiminnan toiminnan mittaamiseen.

Kuusiviilun esikuivaus puristamalla

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, voidaanko viilun valmistusprosessiin liittää uusi työvaihe, viilun esikuivaus. Esikuivauksen tarkoituksena on poistaa kosteutta viiluista ennen varsinaista kuivausta ja lisätä näin kuivauskapasiteettia. Tehdyissä tutkimuksissa viilut esikuivattiin nipuissa puristamalla. Muuttujina esikuivauksessa toimivat puristusaika ja -paine. Niiden määrittelyn lähtökohtana pidettiin sitä, etteivät viilun ominaisuudet saa merkittävästi heikentyä esikuivauksen aikana ja samalla viiluista on saatava mahdollisimman paljon kosteutta pois. Aikaisempien tutkimusten avulla selvitettiin vanerin valmistuksen, viilun kuivauksen sekä viilun esikuivauksen teoriaa. Lisäksi selvitettiin puun ominaisuuksien antamia mahdollisuuksia ja rajoitteita esikuivaukseen liittyen. Tutkimus koostui kahdesta osasta: laboratorio- ja tehdastutkimuksista. Laboratoriotutkimuksen tarkoituksena oli toimia tehdastutkimuksen esitutkimuksena. Laboratoriotutkimuksessa tutkittiin ainoastaan esikuivauksen vaikutusta märille viiluille. Tehdastutkimusosiossa esikuivatuista viiluista valmistettiin normaalin vanerinvalmistusprosessin kautta levyjä, joiden ominaisuuksia verrattiin normaaleista viiluista valmistettuihin vanereihin. Viilujen esikuivauksen todettiin pienentävän kuusiviilujen kosteuspitoisuutta. Tämän lisäksi kosteuspitoisuuden muutokset esikuivauksen aikana tapahtuivat tasaisesti niin yksittäisen viilun kuin viilunipunkin sisällä. Esikuivatuista viiluista valmistetut vanerilevyt täyttivät kaikki standardien sekä vanerin laadunvalvontasopimuksen asettamat vaatimukset. Esikuivauksen haitaksi tutkimuksissa todettiin viilun paksuuden pienentymä. Ennen esikuivauksen soveltamista teolliseen käyttöön nähtiin tarvetta lisätutkimukselle, jossa tulisi selvittää suurempien viilunippukokojen esikuivaamista sekä niiden varsinaista kuivaamista heti esikuivauksen jälkeen.