Uudistetun taistelutavan tuottamat vaatimukset kouluttajan pedagogisille valmiuksille

Osana suurempaa Puolustusvoimauudistusta, maavoimat uudistaa taistelutapansa. Tarve uudistukselle on syntynyt sodan kuvan muutoksesta, uusista uhkamalleista ja maavoimille asetettujen suorituskykyvaatimusten muutoksesta. Tulevaisuudessa maavoimien on kyettävä täyttämään tehtävänsä pienemmillä, mutta suorituskykyisimmillä joukoilla. Tähän liittyen joukkojen toiminta-alueet ja toiminnanvapaus kasvavat. Maavoimien uudistettu taistelutapa on saanut nimen Maavoimien taistelu 2015. Tässä tutkimuksessa tutkittiin uudistettuun taistelutapaan siirtymisen tuottamia vaatimuksia sotilaspedagogiikan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, mitä uusia vaatimuksia uudistus asettaa kouluttajan pedagogisille taidoille verrattuna perinteiseen taistelutapaan. Päätutkimusongelma oli: Mitä vaatimuksia uudistettuun taistelutapaan siirtyminen tuottaa kouluttamiselle Puolustusvoimien oppaiden näkökulmasta? Tutkimuksen tuloksia on pohjustettu selvittämällä ensin sodan kuvan ja kouluttajan pedagogisten valmiuksien merkitys sotilaskoulutukselle, jonka jälkeen tulosluvussa vastataan tutkimusongelmiin. Tutkimus on laadullinen ja analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimustulosten perusteella uudistettuun taistelutapaan siirtyminen vaatii kouluttajilta ja koulutukselta ominaisuuksia, jotka kehittävät koulutettavien itsenäisyyttä, oma-aloitteisuutta ja kykyä arvioida omaa toimintaa. Kouluttajien on pyrittävä siirtymään kouluttajakeskeisestä koulutustavasta koulutettavakeskeiseen koulutustapaan, jossa kouluttaja on enemmän ulkoa ohjaava voima kuin esimerkkivastaus ongelmiin. Koulutettavien tulisi aktiivisesti arvioida omaa oppimistansa ja toimintaansa, sekä ilmaista käsityksiään niistä. Kouluttajien tulee hallita koulutustapojen ja –menetelmien käyttö, jotka tukevat yllämainittujen ominaisuuksien kehittymistä.

Structural basis for the pathophysiology of lipoprotein(a) in the athero-thrombotic process

Lipoprotein Lp(a) is a major and independent genetic risk factor for atherosclerosis and cardiovascular disease. The essential difference between Lp(a) and low density lipoproteins (LDL) is apolipoprotein apo(a), a glycoprotein structurally similar to plasminogen, the precursor of plasmin, the fibrinolytic enzyme. This structural homology endows Lp(a) with the capacity to bind to fibrin and to membrane proteins of endothelial cells and monocytes, and thereby to inhibit plasminogen binding and plasmin generation. The inhibition of plasmin generation and the accumulation of Lp(a) on the surface of fibrin and cell membranes favor fibrin and cholesterol deposition at sites of vascular injury. Moreover, insufficient activation of TGF-ß due to low plasmin activity may result in migration and proliferation of smooth muscle cells into the vascular intima. These mechanisms may constitute the basis of the athero-thrombogenic mode of action of Lp(a). It is currently accepted that this effect of Lp(a) is linked to its concentration in plasma. An inverse relationship between Lp(a) concentration and apo(a) isoform size, which is under genetic control, has been documented. Recently, it has been shown that inhibition of plasminogen binding to fibrin by apo(a) is also inversely associated with isoform size. Specific point mutations may also affect the lysine-binding function of apo(a). These results support the existence of functional heterogeneity in apolipoprotein(a) isoforms and suggest that the predictive value of Lp(a) as a risk factor for vascular occlusive disease would depend on the relative concentration of the isoform with the highest affinity for fibrin

Apolipoprotein and lipid abnormalities in chronic liver failure

Total serum lipids, as well as apolipoproteins A-I (apo A-I) and B (apo B), were determined in 74 patients with chronic liver failure without cholestasis and in 82 normal subjects. The VLDL, LDL and HDL lipid fractions were reduced in the liver failure group by 36%, 24% and 46%, respectively (P<0.001). Apolipoproteins A-I and B were also reduced by 26% and 25%, respectively (P<0.001). However, the reduction of HDL cholesterol (HDLc) was more pronounced than that of apo A-I and the HDLc:apo A-I ratio was significantly lower in the liver failure group. After separating these patients into groups with plasma albumin lower than 3.0, between 3.0 and 3.5, and higher than 3.5 g/dl, the HDLc:apo A-I ratio was proportional to plasma albumin, but the correlation was not statistically significant. When these patients were separated by the Child classification of liver function, there was a correlation between the HDLc:apo A-I ratio and liver function. The differences in the HDLc:apo A-I ratio between the Child groups B and C, and A and C were statistically significant (P<0.05). We conclude that there is a more pronounced reduction in HDL cholesterol than in apo A-I in liver failure patients. Therefore, the HDLc:apo A-I ratio is a marker of liver function, probably because there is a decreased lecithin-cholesterol acyltransferase production by the diseased liver

Association of apolipoprotein E polymorphism with plasma lipids and Alzheimer's disease in a Southern Brazilian population

Apolipoprotein E (protein: apo E; gene: APOE) plays an important role in the multifactorial etiology of both Alzheimer's disease (AD) and lipid level concentrations. The polymerase chain reaction (PCR) was used to investigate the APOE gene polymorphism in 446 unrelated Caucasians, among them 23 AD patients, and 100 Afro-Brazilians living in Porto Alegre, Brazil. The frequencies of the APOE*2, APOE*3 and APOE*4 alleles were 0.075, 0.810 and 0.115 in Caucasians and 0.075, 0.700 and 0.225 in Afro-Brazilians, respectively (c2 = 8.72, P = 0.013). A highly significant association was observed between the APOE*4 allele and AD in this population-based sample. The APOE*4 frequency in AD patients (39%) was about four times higher than in the general Caucasian population (11.5%). The influence of each of the three common APOE alleles on lipid traits was evaluated by the use of the average excess statistic. The E*2 allele is associated with lower levels of triglycerides and of total and non-HDL cholesterol in both men and women. Conversely, the E*4 allele is associated with higher levels of these traits in women only. The effect of APOE alleles was of greater magnitude in women.

Miten kehittää ketjutoimintaa rautakaupassa; case Rautanet

TIIVISTELMÄ Tekijä: Urpalainen, Mika Tutkielman nimi: Miten kehittää ketjuliiketoimintaa rautakaupassa Case: Rautanet Tiedekunta: Kauppatieteellinen tiedekunta Pääaine / Maisteriohjelma: Kansainvälinen markkinointi Vuosi: 2014 Pro gradu – tutkielma: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 129 sivua, 28 kuvaa, 15 taulukkoa ja kaksi liitettä Tarkastajat: prof. Olli Kuivalainen, prof. Sanna-Katriina Asikainen Hakusanat: ketjutoiminta, Rautanet-ketju, sitoutuminen, markkinointi Keywords: Chain business, Rautanet-chain, commitment, marketing Rautanet-ketju on heterogeeninen, vapaaehtoisuuteen perustuva rautakauppaketju, joka on perustettu vuonna 1998. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Rautanet-kauppiaille ja koko ketjuorganisaatiolle ketjutoiminnan etuja, haasteita sekä kauppiaskunnan näkemyksiä ketjutoiminnasta tänä päivänä. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen, se perustui kauppiaille lähetettyyn kyselylomakkeeseen, joka sisälsi Likert-asteikollisia kysymyksiä 36 ja 3 kysymystä joihin vastattiin kirjallisesti. Kysymykset sisälsivät aiheita mm. Sitoutumisesta, markkinoinnista, sidosryhmistä jne. Tutkimusjoukkona oli Rautanet-kauppiaat. Kokonaisuutena arvioiden kauppiaat ovat tyytyväisiä ketjun toimintaan. Suurimmat edut ovat markkinointituki kuvastojen avulla ja ketjun voima, jonka kauppiaat tekevät yhdessä. Etuna voidaan pitää myös kauppiaiden sitoutumishalukkuutta ketjuun. Suurimpana haasteena on ehkä itsenäisyyden menettämisen pelko. Rautanet-ketjun toiminta on hyvällä tasolla. Kilpailun kiristyessä myös Rautanet-ketjun kauppiaiden sitoutumishalukkuutta on pidettävä yllä. Ketjuorganisaation on kunnioitettava kauppiaan itsenäisyyttä ja kuunneltava jatkossakin kauppiaita. Ketjun ja kauppiaiden selkeä yhteinen päämäärä, rakentaa vahva ketju, joka pystyy vastaamaan kilpailijoiden haasteisiin, on hyvin paljon riippuvainen yhdessä tekemisen halusta.

Korkea tai matalatehoinen kestävyysharjoittelu yhdistettynä voimaharjoitteluun : vaikutukset hermolihasjärjestelmän toimintaan ja kehonkoostumukseen sotilailla

Nuoren ikäluokan fyysinen kunto on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuitenkin samaan aikaan aseteknologian kehityksen myötä yksittäisen taistelijan kantama taakka on kasvanut painavammaksi. Nykyaikaisella taistelukentällä ei enää pärjää pelkästään hyvän kestävyyskunnon turvin, taistelijan on omattava myös riittävän hyvä hermolihasjärjestelmän kestävyys- ja voimantuottokyky. Kenttäarmeijaan sijoitettujen reserviläisten kunto on niin ikään huonontunut. Vain osa reser-viläisistä täyttää heidän tehtäväänsä asetetut suorituskyky vaatimukset. Kriisitilanteen uhan kasvaessa reserviläisistä perustettavalle armeijalle on varattu vain rajallinen aika kerrata soti-lastaitoja ja parantaa fyysistä suorituskykyä. Näin ollen tarve tutkia lyhyen harjoitusohjelman vaikutuksia sotilaan hermolihasjärjestelmän toimintaan on ilmeinen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin yhdistetyn korkea- tai matalatehoisen kestävyysharjoittelun ja voimaharjoittelun vaikutuksia sotilaiden hermolihasjärjestelmän toimintaan ja kehonkoos-tumukseen. Tutkimuksen harjoittelujakso kesti 6 viikkoa ja viikko sisälsi 2 voimaharjoitusta, 2 kestävyysharjoitusta ja 1 yhdistelmäharjoituksen. Voima- ja kestävyysharjoitukset suoritet-tiin eri päivinä. Tutkimukseen osallistui 29 melko aktiivisesti liikuntaa aiemmin harrastanutta nuorta miestä, jotka opiskelivat Maanpuolustuskorkeakoulussa, joko kadetteina tai sotatietei-den maisterikurssilla. Koehenkilöiden ikä oli keskimäärin 25- vuotta. Tutkimusjoukosta muodostettiin kestävyysharjoittelu metodin perusteella kolme ryhmää, jotka olivat: korkeate-hoinen (HIT), matalatehoinen (LIT) ja kontrolli (KON), joihin koehenkilöt jaettiin. Ryhmien lopulliset koot olivat (HIT 8, LIT 7 ja KON 6). Tutkimuksessa koehenkilöiltä mitattiin maksimaalista isometrista voimantuottoa ylä- ja ala-vartalon ojentajien osalta, sekä vartalon koukistajien osalta. Lihaskestävyyden testinä käytet-tiin Puolustusvoimien lihaskuntotestiä. Anaerobisena kenttäkokeena käytettiin haavoittuneen evakuointia. Lisäksi koehenkilöiden kehonkoostumusta, ja veren hormonaalisten markkerei-den sekä insuliinin kaltaisen kasvutekijän (IGF-1) pitoisuusmuutoksia seurattiin koko tutki-muksen ajan. Tulos parannuksia (p≤0,05) tapahtui korkeatehoisen yhdistetyn ryhmän osalta istumaannou-sussa (4,8%), etunojapunnerruksissa (18,6%), ja haavoittuneen evakuoinnin ajassa (7,6%,). Matalatehoinen ryhmä paransi tuloksiaan (p≤0,05) maksimaalisessa vartalon koukistajissa (22,9%) ja haavoittuneen evakuoinnin ajassa (6,0%). Tärkeimpinä löydöksinä tutkimuksessa oli, ettei harjoitteluryhmien välisessä tarkastelussa havaittu tuloskehityksessä tilastollisesti merkitseviä eroja. Harjoitteluryhmien IGF- 1 pitoi-suus veressä kasvoi koko tutkimusjakson ajan tilastollisesti merkitsevästi (p≤0,05). Tämän tutkimuksen perusteella ei kestävyysharjoittelun teholla ole vaikutusta hermolihasjär-jestelmän suorituskyvyn paranemiseen yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun seuraukse-na. Kuitenkin on syytä ottaa huomioon pieneksi kutistuneiden koeryhmien koot, jotka vaikut-tavat tilastolliseen analyysiin.

Urheilukoulussa palvelleiden varusmiesten fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet vuosina 1979–2010

Urheilukoulu on nuorten huippu-urheilijoiden valtakunnallinen valmennuskeskus, joka toimii ikäluokkiensa parhaimpien urheilijoiden varusmiespalveluspaikkana. Urheilukoulussa palve-luksessa olevat saavat sotilaskoulutuksena tiedustelukoulutuksen. Erikoisjoukkojen, kuten tiedustelijoiden maksimaalisen hapenottokyvyn suoritusvaatimus on 55–60 ml·kg-1·min-1, joka tarkoittaa 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin tulosta. On tutkittu, että suomalais-ten nuorten miesten 2000-luvun fyysinen kunto on heikompi ja paino suurempi kuin aikai-sempina vuosikymmeninä. Trendi on samanlainen ympäri maailmaa. Samanaikaisesti useas-sa urheilulajissa huippu-urheilijoiden fyysinen koko on keskimäärin suurempi kuin aikai-semmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Urheilukoulussa palvelleiden nuorten miesten fyysinen kunto ja antropometria sekä niiden eroavaisuudet vuosien 1979–2010 väli-senä aikana. Tutkimusaineistona käytettiin varusmiespalveluksen alussa suoritettujen 12-minuutin juoksu-testien sekä paino- ja pituusmittausten tuloksia vuosilta 1979–2010 ja lihaskuntotestien (kä-sinkohonta, etunojapunnerrus, vatsalihakset, selkälihakset, vauhditon pituus) tuloksia vuosil-ta 1996–2010. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 2766 miehen tuloksia, joiden keski-ikä oli 19.6 ±1.0 vuotta. Tuloksia käsitellään kaikkien palveluksessa olleiden osalta sekä lajeittain (hiihto, kestävyysjuoksu, jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, aita- ja pikajuoksulajit sekä yleisurheilun heitto- ja hyppylajit). Tutkimuksen mukaan Urheilukoulussa vuosina 1979–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo oli 3060 ±339 m, keskipituus 181.7 ±7.6 cm, keskipaino 76.6 ±11.3 kg ja painoindeksin keskiarvo 23.2 ±2.6 kg/m2. Lihaskuntotestissä vuosien 1996–2010 keskiarvot olivat käsinkohonnassa 13 ±6 toistoa, etunojapunnerruksessa 46 ±13 toistoa, vatsalihastestissä 53 ±10 toistoa, selkälihastestissä 80 ±15 toistoa ja vauhdittomassa pituu-dessa 252 ±21 cm. Fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet eroavat lajeittain. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo (3016 ±329 m) oli 230 m pienempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 109 m pienempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001) palvelleilla. Lisäksi 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin juoksijoiden osuus vuosina 1979–1989 oli 79 %, 63 % vuosina 1990–1999 ja 53 % vuosina 2000–2010. Lajeittain tarkasteltuna 12-minuutin juoksutestin vuosien 2000–2010 keskiarvot (hiihto 3479 ±189 m, suunnistus 3457 ±140 m, jalkapallo 3106 ±146 m) olivat hiihtäjillä 95 m (p<0.05), suunnistajilla 73 m (p<0.05) ja jalkapalloilijoilla 113 m (p<0.001) pienemmät kuin vuosina 1990–1999. Lihaskuntotestissä kaikkien Urheilukoulussa vuosien 2006–2010 aikana palvelleiden käsinkohonnan keskiarvo (12 ±6 toistoa) oli 1 toiston pienempi (p<0.001) ja selkälihastestin keskiarvo (78 ±16 toistoa) 3 toistoa pienempi (p<0.05) kuin vuosina 1996–2000. Sen sijaan vuosien 2006–2010 vauhdittoman pituuden keskiarvo (253 ±21 cm) oli 3 cm suurempi verrattuna vuosien 1996–2000 keskiarvoon (p<0.05). Suun-nistajien käsinkohonnan (p<0.05), etunojapunnerruksen (p<0.05) ja vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät kuin vuosina 1996–2000. Jalkapalloilijoi-den käsinkohonnan (p<0.05) sekä aita- ja pikajuoksulajien selkälihastestin (p<0.001) kes-kiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät ja jääkiekkoilijoiden etunojapunnerruksen (p<0.05) sekä vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot suuremmat kuin vuosina 1996–2000. Kaikkien Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden keskipaino (78.3 ±11.5 kg) oli 4.0 kg suurempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 3.2 kg suurempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001). Lajeittain tarkasteltuna palloilulajien sekä teho- ja nopeuslajien keskipainot olivat vuosina 2000–2010 suuremmat kuin vuosina 1979–1989. Vuosien 2000–2010 keski-painot (jalkapallo 77.2 ±7.8 kg, jääkiekko 86.2 ±7.6 kg, hyppylajit 76.9 ±6.7 kg) olivat jalka-palloilijoilla 4.4 kg (p<0.05), jääkiekkoilijoilla 4.9 kg (p<0.001) ja hyppylajien urheilijoilla 5.4 kg (p<0.05) suuremmat kuin vuosien 1990–1999 keskiarvot. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden miesten aerobinen kestävyys oli keskimäärin heikompi ja keskipaino suurempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä palvelleilla. Lisäksi alavartalon räjähtävä voima oli vuosina 2006–2010 keskimäärin parempi kuin vuosina 1996–2000 ja 2001–2005. Tässä tutkimuksessa käytössä olleiden tulosten rajallisuus erityisesti vuosilta 1979–1995 ja eri urheilulajien urheilijoiden määrien sekä niiden keskinäisten osuuksien muuttuminen vaikuttavat osiltaan kaikkien Urheilukoulussa palvelleiden tuloksiin. Tuloksiin vaikuttavat myös eri lajien vuosien 2000–2010 heikompi aerobinen kestävyys (hiihto, suunnistus, jalkapallo) sekä suurempi keskipaino (palloilulajit, nopeus- ja teholajit). Suuremman keskipainon taustalla on mahdollisesti lihasmassan ja voiman merkitysten korostuminen. Keskipaino onkin suurempi kuin muilla suomalaisilla nuorilla miehillä. Tästä huolimatta useiden urheilulajien painojen ja painoindeksien keskiar-vot ovat kuitenkin pääsääntöisesti pienemmät kuin vastaavien lajien kansainvälisillä huippu-urheilijoilla. Tämä mahdollisesti osoittaa edelleen lihasmassan ja voiman tarvetta erityisesti hiihdossa, palloilulajeissa sekä teho- ja nopeuslajeissa. Urheilukoulussa palvelleiden aerobinen kestävyys ja lihaskunto ovat huomattavasti paremmat kuin normaaliväestöllä. Täs-tä huolimatta vuosina 2000–2010 palvelleista vain 53 % on maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella sijoituskelpoisia sodan ajan tiedustelutehtäviin. Tämän perusteella Urheilukoulus-sa palvelevien varusmiesten sodan ajan sijoituksia tulisikin tarkistaa.

Targeted measures bring the greatest benefits for environmental protection in agriculture final report of the TEHO Plus project (2011–2014)

Targeted measures bring the greatest benefits for environmental protection in agriculture final report of the TEHO Plus project (2011–2014). Particular priority areas of the project activities included creating a training package for agri-environment advisers and testing it, farm-specific advisory services and exploitation of experiences of advice provision, putting together an information package of agri-environment issues, farm-level experiments, and development of water quality monitoring. The recommendations issued by advisers on targeting environmental measures were based on utilising geographical information material and nutrient balances. The project was implemented in cooperation by Southwest Finland Centre for Economic Development, Transport and the Environment, MTK-Satakunta and MTK-Varsinais-Suomi. The project received funding from the Ministry of Agriculture and Forestry and the Ministry of the Environment. Participating farmers, with whom environmental advice was developed and experiments were carried out, were important partners for the project. The operating area of the project was Satakunta and Varsinais-Suomi in Southwest Finland, but its outcomes can be exploited nationally. A national perspective was ensured by close cooperation with actors in different provinces. This final report describes project experiences and outcomes including environmental advisory services, training of agri-environmental advisers, farm visits and the feedback received from farmers on agri-environmental advice, development of water quality monitoring, experiments and project work.

Teollinen öljyn erotus koalesenssisuodatuksella väliaineessa

Koalesenssi on ilmiö, jossa dispergoidun faasin pisarat pyrkivät muodostamaan suurempia pisaroita kunnes erotettava faasi muodostuu. Koalesenssi tapahtuu kolmessa päävaiheessa, jotka ovat lähestyminen, kiinnittyminen ja irrotus. Lähestymiseen vaikuttavat mekanismit ovat muuan muassa sieppaus, diffuusio, törmäysvaikutus, sedimentaatio, sähköiset repul-siovoimat ja van der Waalsin voimat. Kiinnittymisvaiheessa dispergoidun faasin pisarat syrjäyttävät väliaineen nestekalvon samalla kostuttaen väliaineen pinnan. Irrotusvaiheessa pisaran hydrodynaaminen voima voittaa pisaran ja väliaineen välisen adheesiovoiman. Koalesenssin tehokkuuteen vaikuttavat useat eri parametrit kuten virtausnopeus, pedin ominaisuudet, väliaineen ominaisuudet sekä emulsion ominaisuudet. Nämä kaikki asiat tulee ottaa huomioon koalesenssisuodatuksen suunnittelussa. Koalesenssisuodatus lukeutuu syväsuodatusmenetelmiin, jotka on ollut käytössä jo yli 100 vuotta. Koalesenssisuodatusmenetelmä on tehokas menetelmä pienten pisaroiden erottami-seen. Menetelmää käytetään esimerkiksi öljyisten jätevesien puhdistuksessa. Teollisen öljyn syväsuodatuksen etuihin kuuluu muun muassa sen kompakti koko, alhaisemmat käyt-tökustannukset, korkea erotusaste, kyky erotella pienetkin pisarat sekä helppo operointi, automatisointi ja huolto. Suurin haittapuoli on kuitenkin väliaineen tukkeutuminen, joten prosessi vaatii puhdistuksen tai väliaineen uusimisen. Tämän kandidaatintyön tarkoituksena oli koota kirjallisuustyö öljyn koalesenssisuodatuk-sesta. Työssä kartoitettiin koalesenssisuodatuksen lähtökohdat, teoria, tärkeimmät teolli-suuden sovellukset sekä väliaineet.

Saamelaiskoulutuksen asiantuntijoiden käsityksiä opetuksen kehittämisestä

Tässä artikkelissa raportoidaan vuoden 2011 Saamelaispedagogiikan päivien antia.

Influences of alpha-tocopherol on cholesterol metabolism and fatty streak development in apolipoprotein E-deficient mice fed an atherogenic diet

Although the role of oxidized lipoproteins is well known in atherogenesis, the role of vitamin E supplementation is still controversial. There is also little information about cholesterol metabolism (hepatic concentration and fecal excretion) in the new models of atherosclerosis. In the present study, we evaluated the effect of moderate vitamin E supplementation on cholesterol metabolism and atherogenesis in apolipoprotein E (apo E)-deficient mice. Apo E-deficient mice were fed an atherogenic diet containing 40 or 400 mg/kg of alpha-tocopherol acetate for 6 weeks. Total cholesterol in serum and liver and 3-OH-alpha-sterols in feces, and fecal excretion of bile acids were determined and histological analyses of aortic lesion were performed. A vitamin E-rich diet did not affect body weight, food intake or serum cholesterol. Serum and hepatic concentrations of cholesterol as well as sterol concentration in feces were similar in both groups. However, when compared to controls, the alpha-tocopherol-treated mice showed a reduction of about 60% in the atherosclerotic lesions when both the sum of lesion areas and the average of the largest lesion area were considered. These results demonstrate that supplementation of moderate doses of alpha-tocopherol was able to slow atherogenesis in apo E-deficient mice and to reduce atherogenic lipoproteins without modifying the hepatic pool or fecal excretion of cholesterol and bile acids.

[Kirjallisuutta]

Kirjallisuusarvostelu