Kirjallisen teoksen omaperäisyys

Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan edellytyksiä EU:n jäseninä olevissa Pohjoismaissa sekä Iso-Britanniassa. Tarkastelun keskiössä on käsite omaperäisyys , joka on kansainvälisesti vakiintunut termi kuvaamaan tekijänoikeus-suojan edellytyksiä. Omaperäisyys ymmärretään sisällöllisesti varsin eri tavoin. Kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa asete-taan vain vähimmäisedellytykset tekijänoikeussuojalle. Näin ollen Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa on voitu päätyä varsin erilaisiin käsityksiin vaatimuksen sisällöstä. EU:n tasolla on toisaalta 1980-luvulta lähtien ilmennyt pyrkimys luoda yhtenäinen sisältö omaperäisyyden käsitteelle ja näin harmo-nisoida teossuojan kansallisia edellytyksiä. Syynä tähän on ennen kaikkea ollut jäsenvaltioiden erilaisten tekijänoikeussuojan edelly-tysten vaikutus sisämarkkinoihin. Harmonisointi on tähän mennessä tapahtunut sekundäärilainsäädännön keinoin tietokoneohjelmien, tietokantojen ja valokuvien osalta. Sen sijaan jäsenvaltioiden tekijänoikeutta yhdenmukaistava ja kaikkia kirjallisia teoksia koskeva Infosoc-direktiivi ei sisällä suoraan ilmaistua vaatimusta omaperäisyydestä tekijänoikeussuojan edellytyksenä. Silloinen EY-tuomioistuin on kuitenkin 16.7.2009 julkistamassaan ns. Infopaq-ratkaisussa (C-5/08) esittänyt Infosoc-direktiiviin perusteella oman tulkintansa omaperäisyyden vaatimuksen sisällöstä ja edellytyksistä. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, mitä kansallisia vaikutuksia tästä EU-oikeudellisesta omaperäisyyden käsitteestä aiheutuu unioniin kuuluvien Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kansalliselle tekijänoikeussuojalle. Tutkielmassa selvitetään, onko EU-tuomioistuin asettanut Infopaq-ratkaisussa vain vähimmäisedellytykset kirjallisten teosten tekijänoikeussuojalle, joista jäsenvaltiot voivat vapaasti poiketa, vai onko kyse tosiasialli-sesti täysin uudesta jäsenvaltioita sitovasta vaatimuksesta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin kansainvälisen tason sääntelykehystä. Tarkoituksena on paikallistaa ne instrumentit, joiden perus-teella kansallinen teoksen käsite Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa määräytyy ja joista omaperäisyyden vaatimus juontuu. Kansainvä-lisistä tekijänoikeussopimuksista on tällöin Bernin yleissopimus kaikkein merkityksellisin. Sopimus asettaa vähimmäisvaatimukset tekijänoikeussuojalle. Suojaa saadakseen teoksen on oltava omaperäinen eli henkisen luomistyön tuote. Tästä jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa tiukempia edellytyksiä. Lisäksi tässä yhteydessä tuodaan esiin myös EU:n pyrkimys tekijänoikeussuojan harmo-nisointiin. Tarkastelu kohdistuu tällöin sekundäärinormistoon, joka edellyttää tietokoneilta, tietokannoilta ja valokuvilta omaperäi-syyttä, mikä ilmenee tekijän henkisen luomistyön tuloksena. Kaikkia teoksia koskevassa Infosoc-direktiivissä ei puolestaan tällaista vaatimusta ole kirjoitettu näkyville. Tämän jälkeen tarkastellaan Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kansallisia kirjallisten teosten teossuojan edellytyksiä. Tarkoituksena on tuoda esiin teossuojan edellytysten kansallisen tason keskeinen sisältö ja vertailla näitä edellytyksiä keskenään. Keskeistä on tällöin havaita, että Pohjoismaissa edellytetään tekijänoikeussuojan saamiseksi enemmän luovuutta kuin Iso-Britanniassa. Iso-Britanniassa saatetaan teossuojaa antaa myös puhtaan rutiininomaisen työn sekä tähän sisältyvän ajan ja vaivan perusteella. Näin ollen kansallisen tason eroavuudet ovat paikoin merkittävät. Kansallisen tason tarkastelun jälkeen otetaan analyysin kohteeksi EU-tuomioistuimen Infopaq-ratkaisu, jossa tuomioistuin katsoi, että suojaa saadakseen uutisartikkelista irrotetun osan on oltava omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Näin ollen kyse olisi samanlaisesta vaatimuksesta kuin sekundäärilainsäädännön tasolla on jo asetettu tietokoneohjelmille, tietokannoille ja valokuville. Esikysymyksenä tarkastellaan tällöin tämän EU-oikeudellisen omaperäisyyden käsitteen soveltuvuutta kirjallisiin teoksiin ylipäätään. Tämän jälkeen tuodaan esiin käsitteen tarkka sisältö. Näin kyetään analysoimaan mahdollisia kansalli-seen lainsäädäntöön kohdistuvia muutosvaikutuksia. Tässä yhteydessä korostetaan myös jäsenvaltioiden ja EU:n välisen yhteistyön merkitystä. Teossuojan edellytysten yhtenäistäminen edellyttää EU-oikeuden ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen tarkoitusperien, tavoitteiden ja tulkintaperiaatteiden selkeää esiin tuontia. Samaten unionin on tunnistettava kansalliset erot, jottei harmonisoinnista koituisi kohtuuttomia tai mahdottomia vaatimuksia jäsenvaltioille. Vasta tällöin voidaan saavuttaa EU-oikeuden tehokas harmoni-sointi. Tutkielman lopuksi esitetään yhteenveto keskeisistä johtopäätöksistä. Tarkoituksena on korostaa vallitsevan tilanteen tulkinnallista epävarmuutta. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä EU-oikeudellisen omaperäisyyden käsitteen kansallisista vaikutuksista ei voida tehdä. Jotta omaperäisyys kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan edellytyksenä voitaisiin tehokkaasti yhtenäistää unionin tasolla, tulisi vaatimus kirjoittaa esiin joko nykyiseen Infosoc-direktiiviin tai uuteen EU-oikeudelliseen lainsäädäntöinstrumenttiin. Muutoin jäsenvaltioilla säilyy mahdollisuus soveltaa vakiintunutta kansallista omaperäisyyden käsitettä suojan edellytyksenä ottamatta huo-mioon laajempaa EU-oikeudellista tavoitetta tekijänoikeussuojan yhtenäistämisestä.

Päivikin sadusta Metsolan lapsiin : Aili Somersalon lastenkirjojen nimistö 1910-luvulta 1950-luvulle

Tutkielmassa selvitetään, millaiset piirteet ovat tyypillisiä Aili Somersalon kirjoittamien satuteosten nimistölle. Tarkasteltavana on 274 nimeä, jotka on poimittu kymmenestä Somersalon vuosina 1918 1951 julkaistusta lastenkirjasta. Nimiaineisto on jaettu kuuteen eri kategoriaan: ihmisten nimiin, eläinten nimiin, kuvitteellisiin nimiin, fantastisten satuolentojen nimiin, paikannimiin ja lainanimiin. Tutkielmassa keskitytään nimien rakenteellisten piirteiden ja funktioiden erittelyyn. Tämän lisäksi pohditaan, kuinka nimet ovat motivoituneet ja muuttuuko kirjailijan nimenanto vuosikymmenten aikana. Tutkielmassa sivutaan myös nimen ja nimityksen välistä rajaa sekä kyseenalaistetaan iso alkukirjain proprin tunnusmerkkinä kaunokirjallisessa kontekstissa. Aineiston nimille tyypillisiä rakenteellisia piirteitä ovat yksinimisyys, yhdysnimirakenne ja nimien kaksiosaisuus, appellatiivisuus ja adjektiivien esiintyminen nimenä tai nimenosana, johtimien käyttö sekä erilaiset äänteelliset piirteet. Nimen perustehtävän, identifioinnin, lisäksi aineiston nimet pyrkivät kuvailemaan, luokittelemaan ja lokalisoimaan tarkoitteitaan. Vuosikymmenten aikana teosten nimimäärä kasvaa maltillisesti. Teosten sisältämissä konventionaalisissa nimissä näkyy kulloisenkin vuosikymmenen nimimuoti. Merkillepantavaa on myös teoksissa esiintyvä hahmojen samanimisyys. Mielenkiintoisen lisän analyysiin tuovat aineiston lainanimet, jotka ovat peräisin paitsi universaalista satuperinteestä, myös suomalaisesta kansanmytologiasta ja Kalevalasta. Kansallisromanttisuus näkyy myös teoksiin valikoituneissa konventionaalisissa nimissä, joista suuri osa on omakielisiä. Kirjailija on lainannut teoksiinsa nimiä myös omasta elämänpiiristään. Somersalon nimenmuodostus nojaa vahvasti leksikkoon. Aineiston nimien ja nimitysten välinen raja ei ole yksiselitteinen, ja aineiston voikin luonnehtia koostuvan nimityksen kaltaisista nimistä ja nimen kaltaisista nimityksistä. Kaiken kaikkiaan aineiston nimet ovat hyvin informatiivisia, tarkoitteen fyysisiä tai mentaalisia ominaisuuksia kuvailevia, ja toimivat olennaisena osana tarinankerrontaa. Nimet kielivät kirjailijan kannattamasta ideologiasta, ja kytkeytyvät siten myös reaalimaailmaan. Vaikka kirjailijan nimenanto on osin huolimatonta, on se silti selvästi harkittua. Aili Somersalon luoma nimimaisema on omalakinen ja tunnistettava.

On numerical implementation of an isotropic elastic-viscoplastic constitutive model for bulk metallic glasses

An efficient algorithm within the finite deformation framework is developed for finite element implementation of a recently proposed isotropic, Mohr-Coulomb type material model, which captures the elastic-viscoplastic, pressure sensitive and plastically dilatant response of bulk metallic glasses. The constitutive equations are first reformulated and implemented using an implicit numerical integration procedure based on the backward Euler method. The resulting system of nonlinear algebraic equations is solved by the Newton-Raphson procedure. This is achieved by developing the principal space return mapping technique for the present model which involves simultaneous shearing and dilatation on multiple potential slip systems. The complete stress update algorithm is presented and the expressions for viscoplastic consistent tangent moduli are derived. The stress update scheme and the viscoplastic consistent tangent are implemented in the commercial finite element code ABAQUS/Standard. The accuracy and performance of the numerical implementation are verified by considering several benchmark examples, which includes a simulation of multiple shear bands in a 3D prismatic bar under uniaxial compression.

Naudanlihan jalostusketjun hiilijalanjälki Suomessa

Kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli perehtyä kasvihuoneilmiön taustoihin ja kartoittaa aiempia tutkimuksia naudan- ja muiden lihatuotteiden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin aiemmissa tutkimuksissa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskemisessa sovellettuun elinkaarianalyysiin ISO 14040-standardin mukaisesti. Kokeellisen osion tavoitteena oli määrittää naudanlihan hiilijalanjälki Suomessa maatilan portilta kuluttajan ruokapöytään. Tavoitteena oli myös ymmärtää jalostusketjun päästöjen merkitys verrattuna koko naudanlihan tuotantoketjuun ja määrittää jalostusketjun vaiheiden merkitys ketjussa. Työn toiminnallisena yksikkönä toimi kilo naudanlihaa. Työ toteutettiin perehtymällä yksityiskohtaisesti yhteen naudanlihan jalostusketjuun Suomessa. Päästöt laskettiin todellisten yhteistyöyritykseltä saatujen prosessitietojen perusteella. Tiedot kerättiin tiedonkeruulomakkeella vierailemalla yhteistyöyrityksen kahdessa tuotantolaitoksessa ja täydentämällä tietoja haastatteluilla. Naudanlihan jalostusketjun päästöt olivat 1240 g CO2-ekv/lihakilo. Eniten päästöjä tuottivat jalostusvaihe (310 g CO2-ekv/lihakilo), teurastus (280 g CO2-ekv/lihakilo) ja lihatuotteiden kuljetus kuluttajalle (210 g CO2-ekv/lihakilo). Koko naudanlihan tuotantoketjusta jalostusketjun päästöt muodostivat alle 4 %, sillä syntymästä maatilan portille syntyviksi päästöiksi laskettiin kirjallisuuden perusteella yli 30 000 g CO2-ekv/lihakilo. Jatkossa naudanlihan hiilijalanjälkeä voitaisiin pääasiassa pienentää kehittämällä prosessia maatilan portille asti. Tämän työn tulokset olivat hyvin samansuuruiset verrattuna aiempaan tutkimukseen broilerin jalostusketjun päästöistä Suomessa (Katajajuuri ym. 2008). Tämä vastasi ennakko-odotuksia, sillä jalostusketjujen vaiheissa ei ollut merkittäviä eroja. Aiempia tutkimuksia naudanlihan jalostusketjun päästöistä ei ollut saatavilla.

On the involvement of intramolecular protein disulfide in the irreversible inactivation of 3-hydroxy-3-methylglutaryl-CoA reductase by diallyl disulfide

Treatment with diallyl disulfide, a constituent of garlic oil, irreversibly inactivated microsomal and a soluble 50 kDa form of HMG-CoA reductase. No radioactivity was found to be protein-bound on treating the soluble enzyme with [35S]diallyl disulfide, indicating the absence of the mixed disulfide of the type allyl-S-S-protein. SDS-PAGE and Western blot analyses of the diallyl-disulfide-treated protein showed no traces of the dimer of the type protein-S-S-protein, but clearly indicated BME-reversible increased mobility, as expected of an intramolecular protein disulfide. The sulfhydryl groups, as measured by alkylation with iodo[2-14C]acetic acid, were found to decrease in the diallyl-disulfide-treated enzyme protein. Tryptic peptide analysis also gave support for the possible presence of disulfide-containing peptides in such a protein. It appears that diallyl disulfide inactivated HMG-CoA reductase by forming an internal protein disulfide that became inaccessible for reduction by DTT, and thereby retaining the inactive state of the enzyme.

Conformational analysis and design of cross-strand disulfides in antiparallel beta-sheets

Cross-strand disulfides bridge two cysteines in a registered pair of antiparallel beta-strands. A nonredundant data set comprising 5025 polypeptides containing 2311 disulfides was used to study cross-strand disulfides. Seventy-six cross-strand disulfides were found of which 75 and 1 occurred at non-hydrogen-bonded (NHB) and hydrogen-bonded (HB) registered pairs, respectively. Conformational analysis and modeling studies demonstrated that disulfide formation at HB pairs necessarily requires an extremely rare and positive chi(1) value for at least one of the cysteine residues. Disulfides at HB positions also have more unfavorable steric repulsion with the main chain. Thirteen pairs of disulfides were introduced in NHB and HB pairs in four model proteins: leucine binding protein (LBP), leucine, isoleucine, valine binding protein (LIVBP), maltose binding protein (MBP), and Top7. All mutants LIVBP T247C V331C showed disulfide formation either on purification, or on treatment with oxidants. Protein stability in both oxidized and reduced states of all mutants was measured. Relative to wild type, LBP and MBP mutants were destabilized with respect to chemical denaturation, although the sole exposed NHB LBP mutant showed an increase of 3.1 degrees C in T-m. All Top7 mutants were characterized for stability through guanidinium thiocyanate chemical denaturation. Both exposed and two of the three buried NHB mutants were appreciably stabilized. All four HB Top7 mutants were destabilized (Delta Delta G(0) = -3.3 to -6.7 kcal/mol). The data demonstrate that introduction of cross-strand disulfides at exposed NHB pairs is a robust method of improving protein stability. All four exposed Top7 disulfide mutants showed mild redox activity. Proteins 2011; 79: 244-260. (C) 2010 Wiley-Liss, Inc.

Photocatalytic Inactivation of Escherichia coli with LbL Fabricated Immobilized TiO2 Thin Films

Photocatalysis using semiconductor catalyst such as TiO2, in presence of UV light, is a promising technique for the inactivation of various microorganisms present in water. In the current study, the photocatalytic inactivation of Escherichia coli bacteria was studied with commercial Degussa Aeroxide TiO2 P25 (Aeroxide) and combustion synthesized TiO2 (CS TiO2) catalysts immobilized on glass slides in presence of UV irradiation. Thin films of the catalyst and polyelectrolytes, poly(allyl amine hydrochloride) and poly(styrene sulfonate sodium salt), were deposited on glass slides by layer by layer (LbL) deposition method and characterized by SEM and AFM imaging. The effect of various parameters, namely, catalyst concentration, surface area and number of bilayers, on inactivation was studied. Maximum inactivation of 8-log reduction in the viable count was observed with 1.227 mg/cm(2) of catalyst loaded slides. With this loading, complete inactivation was observed within 90 min and 75 min of irradiation, for Aeroxide and CS TiO2, respectively. Further increase in the catalyst concentration or increasing number of bilayers had no significant effect on inactivation. The effect of surface area on the inactivation was studied by increasing the number of slides and the inactivation was observed to increase with increasing surface area. It was also observed that the immobilized catalyst slides can be used for several cycles leading to an economic process. The study shows potential application of TiO2, for the inactivation of bacteria, in its fixed form by a simple immobilization technique.

Generating synchronizable test sequences based on finite-statemachine with distributed ports

In the area of testing communication systems, the interfaces between systems to be tested and their testers have great impact on test generation and fault detectability. Several types of such interfaces have been standardized by the International Standardization Organization (ISO). A general distributed test architecture, containing distributed interfaces, has been presented in the literature for testing distributed systems based on the Open Distributing Processing (ODP) Basic Reference Model (BRM), which is a generalized version of ISO distributed test architecture. We study in this paper the issue of test selection with respect to such an test architecture. In particular, we consider communication systems that can be modeled by finite state machines with several distributed interfaces, called ports. A test generation method is developed for generating test sequences for such finite state machines, which is based on the idea of synchronizable test sequences. Starting from the initial effort by Sarikaya, a certain amount of work has been done for generating test sequences for finite state machines with respect to the ISO distributed test architecture, all based on the idea of modifying existing test generation methods to generate synchronizable test sequences. However, none studies the fault coverage provided by their methods. We investigate the issue of fault coverage and point out a fact that the methods given in the literature for the distributed test architecture cannot ensure the same fault coverage as the corresponding original testing methods. We also study the limitation of fault detectability in the distributed test architecture.

Application of microwave heating technique for rapid synthesis of ?,?-unsaturated esters

The use of microwave heating technique for the acceleration of ortho ester Claisen rearrangement (a three step transformation) is described. Irradiation of a DMF solution of the allyl alcohol 5, triethyl orthoacetate and propionic acid (catalytic) in an Erlenmeyer flask for 10 minutes in a microwave oven generated the ester 8 in 83% yield. Analogously, ortho ester Claisen rearrangement of a variety of allyl and propargyl alcohols (9, 12-22) were achieved. The formation of the diester 10 from 2-butyne-1,4-diol (9) via the ortho ester Claisen rearrangement of two allyl alcohol moieties (involving sh steps) in 15 minutes, demonstrates the versatility of the microwave heating technique.

Dissolution properties of BaTiO3 nanoparticles in aqueous suspensions

Dissolution of barium ion from aqueous suspensions of commercial nano-sized barium titanate powders (BaTiO3) has been studied at various pH values, solids loading, different time intervals and different electrolyte concentrations. Zeta potential measurements at various pH values and Fourier transform infrared spectroscopy study were also carried out to know the surface behaviour. Dissolution of Ba2+ depends on the suspension pH and stirring time period. The iso-electric points were found at 3.4 and 12.2 for as-received BaTiO3 powder and 2.3 for the leached BaTiO3. The Ba2+-leached BaTiO3 suspension retards further leaching of Ba2+ ions at different pH values, which favours the achievement of stable suspension.

Chelating and bridging bis(diphenylphosphino)aniline complexes of copper(I)

The ligand bis(diphenylphosphino)aniline (dppan) has been shown to be a versatile ligand sporting different coordination modes and geometries as dictated by copper(I) and the counter ion. The molecular structures of its Cu(I) complexes were characterized by X-ray crystallography. The ligand was found in a chelating mode and monomeric complexes were formed when the ligand to copper ratio was 2: 1 and the anion was non-coordinating. However, with thiocyanate as the counter anion, the ligand was found to adopt two different modes, with one ligand chelating and the other acting as a monodentate ligand. With CuX (X = Cl, Br), dppan formed a tetrameric complex when the ligand and metal were reacted in the ratio of 1:1. But reactions containing ligand and metal in the ratios of 1: 2 or 2: 1, resulted in the formation of a mixture of species in solution. Crystallization however, led to the isolation of the tetrameric complex. Variable temperature P-31{H-1} NMR spectra of the isolated tetramers did not show the presence of chelated structures in solution. Tetra-alkylammonium salts were added to solutions of various complexes of dppan and studied by P-31{H-1} NMR to probe the effect of anions on the stability of complexes in solution. The Cu-dppan complexes were robust and did not interconvert with other structures in solution unlike the bis(diphenylphosphino) isopropylamine complexes. (C) 2011 Elsevier B.V. All rights reserved.

Selective deprotection of propargyl ethers using tetrathiomolybdate

Benzyltriethylammonium tetrathiomolybdate, [PhCH2NEt3](2)MoS4, 1 deprotects propargyl ethers of alcohols and phenols in a selective manner in high yields. Easily reducible groups like nitro, aldehyde, keto and allyl are not affected.

Synthesis based on cyclohexadienes .24. A new total synthesis of pupukean-2-one and a facile entry to copa and ylanga type sesquiterpene skeletons

A novel tandem 5-exo-trig allyl and 3-exo-trig radical cyclisation and rearrangement to copa and ylanga type sesquiterpene skeletons from easily prepared cyclohexadienes is reported, A new total synthesis of pupukean-2-one 8, which belongs to a novel class of sesquiterpenes, involving a 5-exo-trig allyl radical cyclisation as the key step is also reported.

Crystal structure of nonadentate tricompartmental ligand derived from pyridine-2,6-dicarboxylic acid: Spectroscopic, electrochemical and thermal investigations of its transition metal(II) complexes

The coordinating behavior of a new dihydrazone ligand, 2,6-bis(3-methoxysalicylidene) hydrazinocarbonyl]pyridine towards manganese(II), cobalt(II), nickel(II), copper(II), zinc(II) and cadmium(II) has been described. The metal complexes were characterized by magnetic moments, conductivity measurements, spectral (IR, NMR, UV-Vis, FAB-Mass and EPR) and thermal studies. The ligand crystallizes in triclinic system, space group P-1, with alpha=98.491(10)degrees, beta=110.820(10)degrees and gamma=92.228(10)degrees. The cell dimensions are a=10.196(7)angstrom, b=10.814(7)angstrom, c=10.017(7)angstrom, Z=2 and V=1117.4(12). IR spectral studies reveal the nonadentate behavior of the ligand. All the complexes are neutral in nature and possess six-coordinate geometry around each metal center. The X-band EPR spectra of copper(II) complex at both room temperature and liquid nitrogen temperature showed unresolved broad signals with g(iso) = 2.106. Cyclic voltametric studies of copper(II) complex at different scan rates reveal that all the reaction occurring are irreversible. (C) 2011 Elsevier B.V. All rights reserved.

Organometallic chemistry of chiral diphosphazane ligands: Synthesis and structural characterisation

The diphosphazane ligands of the type, (C20H12O2)PN(R)P(E)Y2 (R = CHMe2 or (S)-*CHMePh; E = lone pair or S; Y2 = O2C20H12 or Y = OC6H5 or OC6H4Me-4 or OC6H4OMe-4 or OC6H4But-4 or C6H5) bearing axially chiral 1,1'-binaphthyl-2,2′-dioxy moiety have been synthesised. The structure and absolute configuration of a diastereomeric palladium complex, [PdCl2{ηsu2}-((O2C20H12)PN((S)-*CHMePh)PPh2] has been determined by X-ray crystallography. The reactions of [CpRu(PPh3)2Cl] with various symmetrical and unsymmetrical diphosphazanes of the type, X2PN(R)PYY′ (R = CHMe2 or (S)-*CHMePh; X = C6H5 or X2 = O2C20H12; Y=Y′= C6H5 or Y = C6H5, Y′ = OC6H4Me-4 or OC6H3Me2-3,5 or N2C3HMe2-3,5) yield several diastereomeric neutral or cationic half-sandwich ruthenium complexes which contain a stereogenic metal center. In one case, the absolute configuration of a trichiral ruthenium complex, viz. [Cp*Ruη2-Ph2PN((S)-*CHMePh)*PPh (N2C3HMe2-3,5)Cl] is established by X-ray diffraction. The reactions of Ru3(CO)12 with the diphosphazanes (C20H12O2)PN(R)PY2 (R = CHMe2orMe; Y2=O2C20H12or Y= OC6H5 or OC6H4Me-4 or OC6H4OMe-4 or OC6H4But-4 or C6H5) yield the triruthenium clusters [Ru3(CO)10{η-(O2C20H12)PN(R)PY2}], in which the diphosphazane ligand bridges two metal centres. Palladium allyl chemistry of some of these chiral ligands has been investigated. The structures of isomeric η3-allyl palladium complexes, [Pd(η3-l,3-R′2-C3H3){η2-(rac)-(02C20H12)PN(CHMe2)PY2}](PF6) (R′ = Me or Ph; Y = C6H5 or OC6H5) have been elucidated by high field two-dimensional NMR spectroscopic and X-ray crystallographic studies.