Enhanced Volatile Organic Compounds emissions and organic aerosol mass increase the oligomer content of atmospheric aerosols

Secondary organic aerosol (SOA) accounts for a dominant fraction of the submicron atmospheric particle mass, but knowledge of the formation, composition and climate effects of SOA is incomplete and limits our understanding of overall aerosol effects in the atmosphere. Organic oligomers were discovered as dominant components in SOA over a decade ago in laboratory experiments and have since been proposed to play a dominant role in many aerosol processes. However, it remains unclear whether oligomers are relevant under ambient atmospheric conditions because they are often not clearly observed in field samples. Here we resolve this long-standing discrepancy by showing that elevated SOA mass is one of the key drivers of oligomer formation in the ambient atmosphere and laboratory experiments. We show for the first time that a specific organic compound class in aerosols, oligomers, is strongly correlated with cloud condensation nuclei (CCN) activities of SOA particles. These findings might have important implications for future climate scenarios where increased temperatures cause higher biogenic volatile organic compound (VOC) emissions, which in turn lead to higher SOA mass formation and significant changes in SOA composition. Such processes would need to be considered in climate models for a realistic representation of future aerosol-climate-biosphere feedbacks.

Of Marx and Makers: an Historical Perspective on Generative Justice

In Marxist frameworks “distributive justice” depends on extracting value through a centralized state. Many new social movements—peer to peer economy, maker activism, community agriculture, queer ecology, etc.—take the opposite approach, keeping value in its unalienated form and allowing it to freely circulate from the bottom up. Unlike Marxism, there is no general theory for bottom-up, unalienated value circulation. This paper examines the concept of “generative justice” through an historical contrast between Marx’s writings and the indigenous cultures that he drew upon. Marx erroneously concluded that while indigenous cultures had unalienated forms of production, only centralized value extraction could allow the productivity needed for a high quality of life. To the contrary, indigenous cultures now provide a robust model for the “gift economy” that underpins open source technological production, agroecology, and restorative approaches to civil rights. Expanding Marx’s concept of unalienated labor value to include unalienated ecological (nonhuman) value, as well as the domain of freedom in speech, sexual orientation, spirituality and other forms of “expressive” value, we arrive at an historically informed perspective for generative justice. 

Valtatien 12 parantaminen välillä Uusikylä–Mankala : Yleissuunnitelma

Valtatie 12 on yksi Suomen tärkeimmistä poikittaisyhteyksistä sekä henkilöliikenteelle että elinkeinoelämän kuljetuksille. Se toimii merkittävänä raskaan liikenteen kuljetusreittinä Länsi- ja Kaakkois-Suomen välillä sekä myös yhteytenä satamiin ja rajanylityspaikoille. Yhteysväli Lahti–Kouvola on keskeinen osa Salpausselän liikennekäytävää ja kuuluu Euroopan laajuiseen kattavaan liikenneverkkoon (TEN-T). Tien varressa on runsaasti teollisuutta ja tie toimii Lahden ja Kouvolan kaupunkiseutujen työmatkaliikenteen yhteytenä, joka näkyy vilkkaana arkiliikenteenä. Valtatielle 12 on Uudenkylän ja Tillolan välille on laadittu samanaikaisesti ja samassa suunnitteluprosessissa kaksi yleissuunnitelmaa väleille Uusikylä–Mankala ja Mankala–Tillola. Tämän Uusikylä–Mankala yleissuunnitelman suunnittelualue rajautuu lännessä Nastolan Uudenkylän eritasoliittymään ja idässä Mankalaan Iitin kunnan länsirajan tuntumaan. Suunnittelualueen pituus on noin 10 kilometriä ja se sijoittuu Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson maakuntien sekä Lahden kaupungin (entinen Nastola) ja Iitin kunnan alueille. Yleissuunnitelmassa on selvitetty ensin valtatieverkon puutteet ja ongelmat sekä palvelutasotavoitteet. Tämän jälkeen on suunniteltu valtateiden ja muiden väylien periaateratkaisut sekä selvitetty niin tilantarve, suhde ympäröivään maankäyttöön ja vaikutukset. Myös mahdollisuudet hankkeen vaiheittain toteuttamiseksi on käsitelty. Yleissuunnitelmassa on tarkennettu ratkaisuja, vaikutusarviota ja liikenteen, maankäytön ja ympäristön lähtötietoja. Päätavoitteena on ollut selvittää pääteiden ja muun tie- ja katuverkon kehittämisen periaatteet niin, että nykyiset palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 12 vastaa sille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Valtatie 12 parannetaan korkealuokkaiseksi ja laatutasoltaan yhtenäiseksi keskikaiteelliseksi ja eritasoliittymin varustetuksi ohituskaistatieksi noin 10 kilometrin matkalla tarvittavine tie-, katu- ja liittymäjärjestelyineen. Valtatien 12 käytävään muodostuu jatkuva rinnakkaistie. Lisäksi tehdään meluntorjuntaa ja pohjavesialueet suojataan.

Valtatien 13 parantaminen välillä Lappeenranta–Nuijamaa : Hanke-esite

Valtatien 13 osuus Lappeenrannasta Nuijamaalle kuuluu Euroopan komission päättämään Suomen kattavaan liikenneverkkoon TEN-T. Tieosuus on maan toiseksi tärkein kansainvälisen liikenteen yhteys kuljetuksille ja henkilöliikenteelle. Valtatie 13 kulkee maan poikki länsirannikolta Kokkolasta Lappeenrantaan ja siitä edelleen Nuijamaan rajanylityspaikan kautta Venäjän puolelle Viipuriin. Valtatie 13 palvelee osaltaan myös paikallista liikkumista Nuijamaan kylätaajaman ja Lappeenrannan välillä. Erityisesti Mustolan alueelle ja myös osittain Nuijamaan raja-aseman läheisyyteen suunnitellut ja jo osittain toteutuneet maankäytön kaupalliset palvelut lisäävät voimakkaasti kasvaessaan myös seudullista liikennettä suunnitteluosuudella. Nuijamaan raja-asema on ollut Suomen itärajan toiseksi vilkkain tieliikenteen rajanylityspaikka. Rajanylityspaikan kautta kulki vuonna 2015 noin miljoona ajoneuvoa ja 2,4 miljoonaa matkustajaa. Venäjän ja Suomen valtioiden välisen liikenteen kasvu on ollut voimakkainta Kaakkois-Suomessa ja sille on edelleen perusteltuja kasvuodotuksia, vaikka viime aikoina liikenne on merkittävästi vähentynyt. Myös tavaraliikenteellä on potentiaalia lisääntyä viimeaikaisesta. Suunnittelualueeseen kuuluu valtatien 13 (16,6 km) lisäksi valtatien 6 länsipuolinen valtatien 13 jatke Karjalantie (mt 3821) (1,2 km). Yleissuunnitelmassa on selvitetty valtatien 13 puutteet ja ongelmat, palvelutasotavoitteet, valtatien 13 ja muiden väylien periaateratkaisut tilantarpeineen, suhde ympäröivään maankäyttöön, vaikutukset sekä mahdollisuudet vaiheittain toteuttamiseksi. Päätavoitteena on ollut selvittää valtatien 13 ja muiden väylien kehittämisen periaatteet niin, että palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 13 vastaa sille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Valtatie 13 parannetaan nykyisellä paikallaan korkealuokkaiseksi nelikaistaiseksi valtatieksi tarvittavine tie-, katu- ja liittymäjärjestelyineen. Vastakkaiset ajosuunnat on erotettu toisistaan rakenteellisesti ja kaikki valtatien liittymät ovat eritasoliittymiä.

eWOM-markkinointi ja sen hyödyntäminen autoalalla

Internetin kehitys on vaikuttanut monen vähittäiskaupan alaan, mutta erityisesti se on muuttanut autokaupan markkinointia. Se on lisäksi laajentanut perinteisen word-of-mouth -markkinoinnin käsitettä ja hyödyntämismahdollisuuksia huomattavasti, mikä on saanut sekä tutkijat että ammatinharjoittajat kiinnostumaan eWOM-markkinoinnista sen poikkeuksellisen suuren suosion, kasvun ja vaikutusten takia. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia eWOM-markkinointia ja sen hyödyntämistä autoalalla Suomessa. Tutkimusongelma voidaan jakaa neljään osaongelmaan: 1. Mitä on eWOM-markkinointi? 2. Miten yritykset voivat hyödyntää eWOM-markkinointia? 3. Hyödyntävätkö automaahantuojat eWOM-markkinointia? 4. Miten automaahantuojat voisivat paremmin hyödyntää eWOM-markkinointia? Tutkimus pohjautuu WOMin ja sosiaalisen median teorioihin, joiden pohjalta eWOM-markkinointi määriteltiin yritysten tarkoituksellisiksi pyrkimyksiksi vaikuttaa kuluttajienväliseen WOMiin tavoilla, jotka edistävät yritysten markkinointiviestien leviämistä sosiaalisessa mediassa. Yritykset voivat hyödyntää eWOM-markkinointia käyttämällä maksettuja WOM-viestinvälittäjiä, kannustamalla tuoteorientoituneita keskusteluita myynninedistämisstrategialla tai sopeutumalla verbaaliseen toimintaan sen kontrolloinnin sijaan. Kvalitatiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joissa haastateltiin automaahantuojien edustajia. Haastatteluiden tulkinta perustui teoriaohjaavaan analyysiin, josta ilmeni, että automaahantuojat Suomessa käyttävät eWOM-markkinointia hyvin vähän. eWOM-markkinointia käyttävät automaahantuojat käyttävät sitä pääasiassa jakamalla sosiaaliseen mediaan WOM-alkuja ja tekemällä yhteistyötä mielipidejohtajien kanssa. Koska eWOM-markkinoinnin käyttö on vähäistä, voidaan sen hyödyntämistä parantaa monilla eri tavoilla. Aktiivisempi keskusteluun osallistuminen, tarkemman osaamisen hankkiminen, taktisuus, tulosten mittaaminen, ketteryyden kehittäminen, uusien toimintatapojen löytäminen, rohkeus innovoida ja luovuuden lisääminen ovat tapoja kehittää eWOM-markkinointia. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että automaahantuojat Suomessa hyödyntävät eWOM -markkinointia hyvin vähän, ja näin ollen sen hyödyntämistä voitaisiin parantaa kokeilemalla rohkeammin ja luovemmin tätä sosiaalisen median tarjoamaa mahdollisuutta. Liika strukturointi sotii ilmiön perusperiaatteita vastaan, joten automaahantuojien tulisi pyrkiä keksimään uusia luovia toimintatapoja, toimimaan joustavasti ja reagoimaan sopivan tilaisuuden tullen.

Lasten vetoomus pysyvän rauhan puolesta. Hiroshimalaisten lasten ja nuorten muistelmat atomipommi-iskun jälkeiseltä ajalta ja iskun vaikutus heidän käsityksiinsä tulevaisuudesta vuonna 1951

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdyin siihen, miten hiroshimalaiset lapset ja nuoret kuvasivat muistelmissaan Hiroshiman atomipommi-iskun jälkeistä aikaa, ja miten iskun nähtiin vaikuttaneen heidän käsityksiinsä tulevaisuudesta. Lähestyin aihetta muistitietotutkimuksen metodin kautta. Alkuperäisaineistonani käytin Arata Osadan kokoamaan muistelmateosta Children of the A-Bomb: Testament of the Boys and Girls of Hiroshima, joka pitää sisällään 105 lasten ja nuorten kirjoittamaa muistelmaa atomipommi-iskun jälkeisestä ajasta vuonna 1951. Ajallisesti tutkielmani rajautuu lasten kuvaamaan kuuteen vuoteen atomipommi-iskusta kirjoitushetkeen, sekä muistelmissa kuvattuun tulevaisuuteen. Pääpaino on kuitenkin vuodessa 1951. Teos edustaa japanilaista toisen maailmansodan jälkeistä sodan vastaista kirjallisuutta, jonka motiivina on rauhanaatteen edistäminen. Muistelmateoksesta on nähtävissä, kuinka lapset tulkitsevat iskun jälkeistä nykyisyyttä oman selviytymisensä kautta. Monet nuorimmista lapsista kuvasivat kokemaansa kiitollisuuden tunnetta auttajaa kohtaan, kun taas vanhempien lasten muistelmissa kuvataan enemmän itse avunantoa. Vanhemmat lapset olivat useammin poissa kotoa ja vailla vanhempiensa turvaa, joten he joutuivat tekemään itsenäisempiä päätöksiä. Selviytyminen herätti niin kiitollisuutta, mutta myös ahdistusta ja tarvetta perustella omaa selviytymistään. Muistelmista on myös havaittavissa japanilaisen historiantulkinnan murrosvaihe. Sodan jälkeinen miehityspolitiikka opetti japanilaisia syyttämään imperialistista hallitusta sodasta, ja toisaalta kielsi Yhdysvaltojen ja atomipommien käytön kritisoinnin. Kuitenkin sensuurin loputtua myös Yhdysvaltoja kohtaan alkoi esiintymään kritiikkiä. Lasten muistelmissa onkin nähtävissä vaihtelevia tapoja kommentoida atomipommi-iskun syitä ja seurauksia. Menneisyyden ja nykyisyyden tulkinnan ohella muistelmissa on nähtävissä myös lasten ja nuorten käsityksiä tulevaisuudesta. Tulevaisuuden käsityksiin vaikutti erityisesti kylmän sodan epävakaa konteksti, joka nosti esiin uuden sodan pelon. Lisäksi muistelmissa oli myös nähtävissä normaalin arjen pelkoja, kuten kiusaamista. Toisaalta moni koki päässeensä yli menneisyyden traumasta ja pyrki omalla toiminnallaan vaikuttamaan tulevaisuuteen rauhaa edistävästi.

1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva kulttuuriperinnön rakennusaineena

Tutkimus tarkastelee niitä tapoja, joilla 1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva rakentaa kansakuntaa yhdistävää kulttuuriperintöä kulttuuriperintöyhteisön ylläpitämäs-sä kulttuuriperintöprosessissa. Neorealistiset elokuvat ovat todellisuutta peilaavia realis-tisia fiktioelokuvia ja kollektiivisia mentaalihistoriallisia todisteita, jotka sisältävät menneisyyttä koskevaa tulkintaa, jota voidaan käyttää identiteettityössä. Kulttuuriperin-töyhteisön identiteettityön rinnalla kansallisen identiteetin käsite liittyy olennaisesti tut-kimukseen, sillä Italian yhtenäisyys on koettu ongelmalliseksi yhdistymisestä lähtien. Tarkastelen elokuvien esiin tuomaa yhteisöllisyyttä ja kansallisen identiteetin tulkintoja myös suhteessa aikaisempaan italialaiseen elokuvaan. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat italialaisen neorealismin pääteokset Roberto Rossel-linin Rooma, avoin kaupunki, Vittorio De Sican Polkupyörävaras ja Luchino Viscontin Ossessione sekä Maa järisee. Niiden yhteyteen neorealismista käyty keskustelu yleensä painottuu, joten tutkimuksen aikarajaus on 1943–1948. Menetelmänä tutkimuksessa on elokuvien lähiluku ja teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuriperintöyhteisön historioi-van, monumentalisoivan ja omaksuvan identiteettityön teoria. Elokuvien yhteisöllisiin piirteisiin keskittyvän lähiluvun tukena olen käyttänyt italialaista elokuvaa, neorealismia, kulttuuriperintöä ja kansallisesta identiteettiä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Rooma, avoin kaupunki -elokuvan sankarihahmot edustavat kulttuuriperintöyhteisölle yhteisiä menneisyyden symboleita ja keksittyjä perinteitä, jotka luovat ajallista jatku-vuutta. Merkittävinä ja omaksuttavina symboleina hahmot tukevat kulttuuriperintöpro-sessin monumentalisoivaa ja omaksuvaa identiteettityötä sekä muistin paikkana ne vah-vistavat yhteenkuuluvuutta. Neorealistisissa elokuvissa on historioivaa identiteettityötä tukevaa jaettua historiaa, joka liittää kulttuuriperintöyhteisön jäseniä menneisyydestä tulevaisuuteen liukuvaan ajalliseen jatkumoon. Elokuvissa on myös arkipäiväisen natio-nalismin piirteitä, joita omaksuvalla identiteettityöllä omaksutaan kulttuuriperinnön rakennusaineeksi. Arkipäiväisinä symboleina ovat koti, perhe ja nainen, jotka liittyvät italialaisuuteen ja toimivat toisista yhteisöistä erottautumisen piirteinä. Elokuvissa kon-stitutiivista ulkopuolta edustavat vihollishahmot ja univormupukuiset toimijat. Hahmot erottautuvat yhteisöstä, jolloin erottautumisella vahvistetaan kulttuuriperintöyhteisön osallisuuskokemusta yhteisön symboleihin. Neorealistiset elokuvat tarjoavat tulkintoja, jotka kulttuuriperintöyhteisö voi ottaa osaksi kulttuuriperinnön rakentamista.

Ne bis in idem – hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudellisen rangaistuksen välisessä suhteessa erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Käsittelen työssäni ne bis in idem- periaatetta, joka tarkoittaa ei kahdesti samassa asiassa. Kyse on kaksoisrangaistavuuden estämisestä. Periaate liittyy keskeisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan. Periaatteen oikeutus on perinteisesti nähty siinä, että se antaa turvaa yksilölle viranomaisten mielivaltaa vastaan. Henkilöä, joka on jo kertaalleen tuomittu tai vapautettu syytteestä, ei voida asettaa tuomioistuimessa uudelleen syytteeseen samasta teosta. Periaate on ollut kansallisessa keskustelussa esillä siksi, koska on ilmennyt, ettei kaksijakoinen järjestelmämme erityisesti veroasioissa ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta ongelmaton. Esille on noussut erityisesti kysymys hallinnollisen seuraamuksen vaikutuksesta rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämiseen. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään muodostanut tulkintalinjan, joka poikkeaa kansallisesta oikeuskäytännöstämme. Ihmisoikeustuomioistuimen laaja tulkinta siitä, minkälaisia asioita pidetään rikosasioina arvioitaessa, onko henkilöä vastaan ryhdytty rikosperusteisiin toimiin kahdesti (bis), yhdistettynä laajaan tulkintaan asioiden samuudesta (idem) on aiheuttanut ongelmia nykyisessä seuraamusjärjestelmässämme. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää ne bis in idem – periaatteen sisältöä ja merkitystä. Kirjoituksessa pyritään esittelemään ja analysoimaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ne bis in idem- periaatteen tulkintakäytännön aiheuttamia jännitteitä. Aihe ei ole lainkaan niin yksiselitteinen kuin ensi näkemältä vaikuttaa ja arviointi on hyvinkin hankalaa erilaisten tilanteiden paljoudesta sekä lukuisista arvioinnin osatekijöistä johtuen. Raja hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi katsotun hallinnollisen seuraamuksen välillä on häilyvä ja vaikeasti rajattavissa.

Kumpi päätti? Työsopimuksen päättäjää koskevien riitojen ratkaiseminen tuomioistuimissa

Olen tutkielmassani tutkinut sellaisia työsopimuksen päättämiseen liittyviä riitoja, joissa on riitaisaa, kumpi työsuhteen osapuoli, työnantajan edustaja vai työntekijä, on päättänyt työsopimuksen. Aiheesta ei ole Suomessa juurikaan kirjoitettu. Aineistonani on ollut noin kaksisataa hovioikeustuomiota kaikista Suomen hovioikeuksista 80-luvulta nykypäivään. Tutkielmassani esitän oikeustapausaineistosta tekemieni johtopäätösten perusteella, että työsopimuslain 8:3 §:ssä säädettyä työnantajan oikeutta käsitellä työsopimusta purkautuneena on kumpi päätti –tyyppisissä riidoissa tulkittava supistavasti. Työntekijän poistuminen epäselvän tilanteen jälkeen ja poissaolo työstä luo työnantajalle selonottovelvollisuuden eli velvollisuuden varmistaa, tarkoittaako työntekijä näin tekemällä päättää työsopimuksensa. Työnantaja voi suoriutua velvollisuudestaan pyrkimällä ottamaan yhteyttä työntekijään ennen purkautuneena käsittelemistä. Työntekijän suojelun periaatetta ilmaisee myös oikeuskäytännössä vahvistunut tulkinta, jonka mukaan työsuhteen päättäminen on niin merkittävä oikeustoimi, että se on toteutettava selkeästi ja yksiselitteisesti niin, ettei osapuolen tarkoituksesta jää epäselvyyttä. Velvollisuus varmistautua sopimusosapuolen tarkoituksesta on ensisijaisesti työnantajalla. Kun sellaisiin sanoihin, jotka on kiihtyneenä harkitsemattomasti lausuttu tai jotka eivät ole muutoin vastanneet osapuolen tahtoa esimerkiksi erehdyksen vuoksi, vedotaan päämääränä päättää työsuhde tai saada korvauksia perusteettomasta päättämisestä, katsotaan tuollainen päättämisilmoitus pätemättömäksi ja päättämis- ilmoitukseen vetoava osapuoli työsopimuksen päättäjäksi. Tutkimani tyyppiset riidat ovat usein oikeustosiseikastonsa suhteen riitaisia. Oikeudellisessa arvioinnissa annetaan tällöin usein erityistä merkitystä sille, miten osapuolet ovat toimineet ennen päättämistilannetta ja sen jälkeen ja mitä keskusteluja on käyty asianosaisten välillä muutoin, sekä kumman osapuolen intressinä on ollut päättää työsuhde. Vertailen tutkielmassani vallitsevaa oikeustilaa kansainvälisesti, erityisesti Ruotsiin, ja katson, että muotovaatimuksen sisällyttäminen lakiin saattaisi merkittävästi vähentää kumpi päätti –tyyppisiä riitoja.

KÄYTTÄJÄNSÄ NÄKÖINEN KASSI - Kokonaista käsityötä tukevan käyttäjälähtöisen suunnittelun mukainen käsityöprosessi käsityön taiteen perusopetuksessa

Tutkimuksen tehtävänä on tutkia kokonaisen käsityön prosessin mahdollistavan käyttäjälähtöisen suunnittelumallin vaiheiden näyttäytymistä käsityön taiteen perusopetuksen käsityöjaksolla. Tutkimuksen kohdejoukon muodostaa 11 oppilaan ryhmä (9 – 12 v.). Tutkimusaineisto kerättiin kansalaisopiston alaisuudessa toimivan käsityökoulun perusopintojen 1 – 2 sekä 3 – 4 yhdistetyllä tekstiilimateriaalein toteutetulla jaksolla. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jota lähestyttiin etnografisen tutkimusotteen avulla. Tutkimusaineisto kerättiin käsityöjaksolla tapahtuvan osallistuvan havainnoinnin ja kontekstuaalisen haastattelun avulla. Tutkimusaineisto muodostui havainnointipäiväkirjoista sekä kuvatusta videomateriaalista. Tutkimuksen tavoitteena on tulkita ja tehdä johtopäätöksiä käsityötunnilla tapahtuvasta toiminnasta ja oppilaiden ajatteluprosesseista. Tutkimuksessa pyritään selvittämään sitä, mitkä suunnittelumallin vaiheet näyttäytyvät oppilaan ajattelussa ja/tai toiminnassa, ja miten vaihe näkyy oppilaan käsityötuotteessa. Tämän pohjalta voitiin määritellä myös millaisia eri käsityöntekijöitä oppilasryhmästä löytyy. Tutkimustulokset on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja aineiston tulkinta tehdään kokonaisen käsityön vaiheiden, suunnittelun, valmistuksen ja arvioinnin näkökulmista. Tutkimuksen tuloksista selviää se, että alakouluikäinen oppilas kokee käytettävyyden syvällisen ymmärtämisen ja tuotteen optimaalisen käytettävyyden suunnittelun hankalaksi. Käsityötuotetta suunnitellaan vahvasti tuotteen materiaalivalinnan ja teknisen toteuttamisen näkökulmista. Käytettävyyden ja tuotteen toimivuuden arviointi helpottuu huomattavasti oppilaan ollessa konkreettisen valmistuksen vaiheessa, jolloin ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden vaikuttavuutta on helpompi pohtia. Oppilaat kokevat haasteelliseksi myös käytettävyyden kehittämisen prosessin keskellä ja lopussa. Jotta käsityötä voidaan opettaa alakoulussa kokonaisen käsityön prosessin periaatetta seuraten, tulee suunnittelun ja arvioinnin tehtävien olla konkreettisia, käytännönläheisiä ja monipuolisia. Käyttäjälähtöisen suunnittelun mukaan toteutetulla käsityöjaksolla tulee suunnittelun lähtökohtana olevan ongelman olla selkeä ja opettajan tulee käydä keskustelua siitä, mitä käytettävyydellä tarkoitetaan. Käytettävyyden kehittelyä ja arviointia tulee tapahtua koko käsityöprosessin ajan ja oppilaita tulee johdatella kysymyksillä tuotteen käytettävyyteen vaikuttavien ominaisuuksien kehittämisen mahdollisuuksista.

Alkuopetusikäisten oppilaiden itsetuntomittaus - yhden koulun tapaustutkimus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen itsetunto alkuopetusikäisillä lapsilla on. Tarkemmin selvitettiin onko tyttöjen ja poikien itsetunnossa eroja ja miten luokka-aste vaikuttaa itsetuntoon. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin millainen itsetunto erityisluokan oppilailla on. Tutkimus toteutettiin yhden koulun tapaustutkimuksena eräässä Länsi-Suomalaisessa kunnassa. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui yhteensä viisi luokkaa, joista kolme oli 1-luokkia ja kaksi 2-luokkia. Näistä luokista kaksi oli laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin keskittyneitä erityisluokkia. Erityisluokista toinen oli 1-luokka ja toinen 2-luokka. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin itsetuntomittaristoa, joka mittasi itsetunnon viittä eri osa-aluetta. Aineisto kerättiin yhtäaikaisesti yhdeltä luokalta kerrallaan ja jokainen oppilas täytti mittariston itse. Aineisto analysoitiin tilasto-ohjelman avulla, kvantitatiivisin menetelmin. Tulosten mukaan kyseisen koulun alkuopetusikäisten lasten itsetunto on hyvä. Tyttöjen itsetunto on jonkin verran parempi kuin poikien. Tytöt saivat kaikilta osa-alueilta korkeammat keskiarvopisteet kuin pojat, lukuun ottamatta yhtä aluetta, jossa poikien tulos oli hieman tyttöjä parempi. Toisluokkalaisten oppilaiden itsetunto on jonkin verran ensimmäisen luokan oppilaita parempi. Erityisluokalla olevien oppilaiden itsetunto on kohtuullisen hyvällä tasolla. Kaikkiaan tähän tapaustutkimukseen osallistuneiden alkuopetuksen oppilaiden itsetunto on hyvä. Oppilaat viihtyvät koulussa ja heillä on siellä vahva sosiaalinen ympäristö, jossa heidän on hyvä olla. Oppilaat tiedostavat omia vahvuuksiaan, mutta myös heikkouksiaan. Omien kykyjen arvioiminen ja realististen tavoitteiden asettaminen on hieman haasteellista osalle oppilaista. Tutkittavilla on myös jonkin verran epävarma olo siitä, kuinka taitavia ja päteviä he ovat suorittamaan tehtäviä. Näiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että alkuopetusikäisen oppilaan opettamisessa kannattaa keskittyä itsearviointiin ja sen harjoittelemiseen. Oppilaan kokemusta itsestään toimijana voi vahvistaa kertomalla selkeästi mitä häneltä odotetaan ja kannustaa häntä itsenäiseen työskentelyyn ja tiedonhankintaan. Opettajien on hyvä kiinnittää huomiota palautteen antoon, sillä nuoren oppilaan itsetunnon ja minäkuvan kehittymiseen vaikuttaa oleellisesti sekä aikuisten että toisten lasten antama palaute.

Suomalaiset miestenvaatebrändit verkossa: suomalaisten vaatevalmistajien ja -valmistuttajien verkkokauppaliiketoimintamalleja

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli huoli kaupan rakenteellisten muutosten vaikutuksista suomalaisiin vaatevalmistajiin ja -valmistuttajiin. Muutosten seurauksena suomalaisia brändejä katoaa markkinoilta jakelukanavien vähentymisen myötä, joten vaatevalmistajien ja -valmistuttajien olisi aktiivisesti reagoitava asiaan jo lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten vaatevalmistajien ja -valmistuttajien verkkokauppaliiketoimintamalleja, verkkokaupan rooleja yritysten strategiassa sekä kuluttajien aktivoinnin ja sitouttamisen keinoja verkkokaupoissa. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: 1. Minkälaisia verkkokauppaliiketoimintamalleja yrityksillä on käytössä? 2. Millaisia rooleja verkkokaupoilla on yritysten strategiassa? ja 3. Miten verkkokaupan avulla voidaan aktivoida ja sitouttaa kuluttajia? Tutkimuksen tavoitteena oli löytää teorian ja empirian pohjalta vaatevalmistajille sopiva verkkokauppaliiketoiminnan malli, joka olisi vaihtoehto oman verkkokaupan perustamiselle. Tutkimus rajattiin koskemaan miesten vaatebrändejä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen empiria kerättiin haastattelemalla kahdeksaa henkilöä viidestä suomalaisesta vaatevalmistusyrityksestä. Tuloksista ilmeni, että vaatevalmistajilla ja -valmistuttajilla on käytössä monenlaisia verkkokauppaliiketoimintamalleja samaan aikaan. Formaattina yrityksillä on valikoimilla erikoistuva formaatti ja siitä tämän formaatin alakategoria, kapeaan tuotealueeseen keskittyvä formaatti. Yritykset kokivat verkkokaupan olevan ensisijaiselta rooliltaan yksi yrityksen jakelukanavista, mutta samalla myös tärkeä markkinointiviestinnän ja brändin rakentamisen kanava. Yrityksen verkkokaupoissa olevat toiminnallisuudet eivät ole erityisen kuluttajia aktivoivia, mutta osalla yrityksistä vuorovaikutus kuluttajien kanssa tapahtuu yrityksen Facebook-sivustolla. Verkkokaupoissa kuluttajan sitoutumista pyritään vahvistamaan kertomalla selkeästi yrityksen arvoista. Yksi tärkeä arvo on suomalaisuus. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että yritysten kannattaisi kehittää verkkokauppojensa elämyksellisyyttä, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Jos yrityksellä ei ole verkkokauppaa, kuluttajia voi aktivoida yrityksen verkkosivuilla tai Facebook-sivustolla. Vaihtoehto omalle verkkokaupalle on lähteä ulkopuolisen operoimaan elämykselliseen markkinapaikkaan, jossa useat yritykset myyvät tuotteitaan. Tällöin yritys saisi näkyvyyttä verkossa ja turvaisi jakelukanaviensa säilymisen haastavassa kaupan murroksessa. Samalla miesten vaatteiden tarjontaa saataisiin paremmin vastaamaan ennustettua miesten vaatteiden kysynnän kasvua.

Joskus jotain tulee mieleen sieltä nuoruuden laivoista - Kolmen merimiehen kokemukset ensimmäisestä merimatkastaan

Tutkielmassa tarkastellaan kolmen merimiehen kokemuksia ensimmäisestä merimatkastaan muistitietotutkimuksen ja mikrohistorian avulla. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esille se, miten merimiehet ovat kokeneet ja muistaneet ensimmäisen purjehduksensa sekä selvittää sitä, miten merenkulku on kehittynyt 1860-luvulta 1960-luvulle ja miten se on vaikuttanut merenkulkijan arkeen. Carl Julius Panelius (1854-1932) aloitti kajuuttavahtina fregatti Osmolla vuonna 1867, ajankohtana, jolloin Suomi muuttui vähitellen tervaprovinssista merenkulkumaaksi. Matti Lappalainen (1917-2010) pestautui prentiisiksi nelimastoparkki Moshuluun vuonna 1937 ja seilasi viimeisten joukossa Kap Hornin ympäri purjelaivalla. Juhani Heinonen (1948-) teki ensireissunsa M/S Kannaksella jungmannina vuonna 1965, merenkulun jo modernisoituessa. Muistitietoa lähteenä käyttävän tutkimuksen päämääränä on tuoda esiin muistelijoiden omat näkemykset menneisyydestä. Mikrohistoriallinen tutkimustapa taas paneutuu tutkittavaan kohteeseen erityisen tarkasti, jolloin menneisyydestä on mahdollista löytää uusia piirteitä. Mikrohistoriallisen tutkimusotteen myötä muistitietoaineisto nähdään johtolankana menneisyydestä, jolloin tutkijan tulee esittää aineistolle oikeanlaisia kysymyksiä saadakseen menneisyyden jäljet puhumaan. Tutkielmassa on suullisen muistitiedon, haastattelujen, lisäksi käytetty myös kirjoitettuja lähteitä, muistelmia. Tarkoituksena on ollut nostaa merenkulkijan oma ääni esiin ja ymmärtää minkälaista merimiehen arki on laivassa ollut. Tutkielmasta käy ilmi, että vaikka merenkulku on muuttunut tarkasteltavalla ajanjaksolla paljon, ovat kokemukset merimiehenä olemisesta ja ensimmäisestä merimatkasta yllättävän samankaltaisia. Elämä merellä muodostui vahtivuorojen ympärille, johon satamakäynnit tarjosivat odotettua vaihtelua. Muistelijat kertovat hämmästyttävän vähän itse työstä laivalla. Merimiehille erityiset tapahtumat olivat merkityksellisiä, sillä ne poikkesivat laivan tavallisesta arjesta. Merimiesten muistelukerronnasta nousee esiin omakuva ja se millaisia merimiehiä he olivat tai halusivat olla. Yhteistä muistoille on se, että hyvä merimies oli reipas, ahkera eikä ikävöinyt kotiin. Hän teki raskasta työtä, mutta ei valittanut turhasta ja käyttäytyi satamissa sivistyneesti.

1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva kulttuuriperinnön rakennusaineena

Tutkimus tarkastelee niitä tapoja, joilla 1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva rakentaa kansakuntaa yhdistävää kulttuuriperintöä kulttuuriperintöyhteisön ylläpitämäs-sä kulttuuriperintöprosessissa. Neorealistiset elokuvat ovat todellisuutta peilaavia realis-tisia fiktioelokuvia ja kollektiivisia mentaalihistoriallisia todisteita, jotka sisältävät men-neisyyttä koskevaa tulkintaa, jota voidaan käyttää identiteettityössä. Kulttuuriperintöyh-teisön identiteettityön rinnalla kansallisen identiteetin käsite liittyy olennaisesti tutki-mukseen, sillä Italian yhtenäisyys on koettu ongelmalliseksi yhdistymisestä lähtien. Tar-kastelen elokuvien esiin tuomaa yhteisöllisyyttä ja kansallisen identiteetin tulkintoja myös suhteessa aikaisempaan italialaiseen elokuvaan. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat italialaisen neorealismin pääteokset Roberto Rosselli-nin Rooma, avoin kaupunki, Vittorio De Sican Polkupyörävaras ja Luchino Viscontin Ossessione sekä Maa järisee. Niiden yhteyteen neorealismista käyty keskustelu yleensä painottuu, joten tutkimuksen aikarajaus on 1943–1948. Menetelmänä tutkimuksessa on elokuvien lähiluku ja teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuriperintöyhteisön historioi-van, monumentalisoivan ja omaksuvan identiteettityön teoria. Elokuvien yhteisöllisiin piirteisiin keskittyvän lähiluvun tukena olen käyttänyt italialaista elokuvaa, neorealismia, kulttuuriperintöä ja kansallisesta identiteettiä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Rooma, avoin kaupunki -elokuvan sankarihahmot edustavat kulttuuriperintöyhteisölle yhteisiä menneisyyden symboleita ja keksittyjä perinteitä, jotka luovat ajallista jatku-vuutta. Merkittävinä ja omaksuttavina symboleina hahmot tukevat kulttuuriperintöpro-sessin monumentalisoivaa ja omaksuvaa identiteettityötä sekä muistin paikkana ne vah-vistavat yhteenkuuluvuutta. Neorealistisissa elokuvissa on historioivaa identiteettityötä tukevaa jaettua historiaa, joka liittää kulttuuriperintöyhteisön jäseniä menneisyydestä tulevaisuuteen liukuvaan ajalliseen jatkumoon. Elokuvissa on myös arkipäiväisen natio-nalismin piirteitä, joita omaksuvalla identiteettityöllä omaksutaan kulttuuriperinnön ra-kennusaineeksi. Arkipäiväisinä symboleina ovat koti, perhe ja nainen, jotka liittyvät ita-lialaisuuteen ja toimivat toisista yhteisöistä erottautumisen piirteinä. Elokuvissa konstitu-tiivista ulkopuolta edustavat vihollishahmot ja univormupukuiset toimijat. Hahmot erot-tautuvat yhteisöstä, jolloin erottautumisella vahvistetaan kulttuuriperintöyhteisön osalli-suuskokemusta yhteisön symboleihin. Neorealistiset elokuvat tarjoavat tulkintoja, jotka kulttuuriperintöyhteisö voi ottaa osaksi kulttuuriperinnön rakentamista.

Ne bis in idem – hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudellisen rangaistuksen välisessä suhteessa erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Käsittelen työssäni ne bis in idem- periaatetta, joka tarkoittaa ei kahdesti samassa asiassa. Kyse on kaksoisrangaistavuuden estämisestä. Periaate liittyy keskeisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan. Periaatteen oikeutus on perinteisesti nähty siinä, että se antaa turvaa yksilölle viranomaisten mielivaltaa vastaan. Henkilöä, joka on jo kertaalleen tuomittu tai vapautettu syytteestä, ei voida asettaa tuomioistuimessa uudelleen syytteeseen samasta teosta. Periaate on ollut kansallisessa keskustelussa esillä siksi, koska on ilmennyt, ettei kaksijakoinen järjestelmämme erityisesti veroasioissa ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta ongelmaton. Esille on noussut erityisesti kysymys hallinnollisen seuraamuksen vaikutuksesta rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämiseen. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään muodostanut tulkintalinjan, joka poikkeaa kansallisesta oikeuskäytännöstämme. Ihmisoikeustuomioistuimen laaja tulkinta siitä, minkälaisia asioita pidetään rikosasioina arvioitaessa, onko henkilöä vastaan ryhdytty rikosperusteisiin toimiin kahdesti (bis), yhdistettynä laajaan tulkintaan asioiden samuudesta (idem) on aiheuttanut ongelmia nykyisessä seuraamusjärjestelmässämme. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää ne bis in idem – periaatteen sisältöä ja merkitystä. Kirjoituksessa pyritään esittelemään ja analysoimaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ne bis in idem- periaatteen tulkintakäytännön aiheuttamia jännitteitä. Aihe ei ole lainkaan niin yksiselitteinen kuin ensi näkemältä vaikuttaa ja arviointi on hyvinkin hankalaa erilaisten tilanteiden paljoudesta sekä lukuisista arvioinnin osatekijöistä johtuen. Raja hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi katsotun hallinnollisen seuraamuksen välillä on häilyvä ja vaikeasti rajattavissa.