Phenolic compounds from Sidastrum micranthum (A. St.-Hil.) fryxell and evaluation of acacetin and 7,4'-Di-O-methylisoscutellarein as motulator of bacterial drug resistence

From the aerial parts of Sidastrum micranthum (A. St.-Hil.) Fryxell (Malvaceae) were isolated m-methoxy-p-hydroxy-benzaldehyde, o-hydroxy-benzoic acid, acacetin, quercetin, 7,4′-Di-O-methylisoscutellarein, genkwanin and tiliroside. These compounds were identified by data analyses of spectroscopic methods. Although acacetin and 7,4′-Di-O-methylisoscutellarein did not display relevant antibacterial activity (MIC = 256 µg/mL), they modulated the activity of antibiotics, i.e. in combination with antibiotics at 64 µg/mL (¼ MIC), a two-fold reduction in the MIC was observed for norfloxacin and ethidium bromide; regarding tetracycline and erythromycin a two-fold reduction in the MIC was observed only with 7,4′-Di-O-methylisoscutellarein.

Säätä kaikille

Kirjallisuusarvostelu

Pregnanos e outros constituintes das raízes de Macrosiphonia petraea (A. St.-Hil.) Kuntze (Apocynaceae)

Macrosiphonia petraea (A. St.-Hil.) Kuntze is a plant popularly known as "velame". Its root infusion is used in the folk medicine of Mato Grosso do Sul, Brazil, for the treatment of inflammatory diseases. Phytochemical investigation of the roots of this species led to the identification of 17 compounds belonging to four different classes: two pregnanes, 12β-hydroxypregna-4,6,16-triene-3,20-dione, neridienone A, and 12β-hydroxypregna-4,6-diene-3,20-dione, cybisterol, one hydroxylated fatty acid, 5-hydroxy-octadeca-6(E)-8(Z)dienoic acid, two lignoids, pinoresinol and 8a-hydroxypinoresinol, ten pentacyclic triterpenoids, and two steroids.

Validation of an hplc method for the determination of 1,7-dihydroxy-2,3-methylenedioxyxanthone in extracts obtained from Polygala cyparissias A. St. Hil. & Moq. (Polygalaceae) and evaluation of the influence of its content on the gastroprotective activity

Polygala cyparissias is a plant widespread in Southern Latin America. Recently, we demonstrated the gastroprotective activity of the extract, as well as for one of the isolated metabolites-1,7-dihydroxy-2,3-methylenedioxyxanthone (MDX). In this study, a HPLC method for the quantification of MDX was validated. The HPLC method was linear (0.5-24 µg mL-1 of MDX) with good accuracy, precision and robustness. The content of MDX in the extracts from whole and different parts of the plant ranged from 0 to 5.4 mg g-1 and the gastroprotective index ranged from 72.1 to 99.1%. Thus, the method might be used for the standardization of the extracts based on the MDX marker.

Flavonoides glicosilados de Erythroxylum pulchrum a. st.-hil. (Erythroxylaceae)

The phytochemical investigation of Erythroxylum pulchrum St. Hil. (Erythroxylaceae) led to the isolation of three known flavonoid glycosides quercetin-3-O-α-L-rhaminoside, ombuin-3-ruthinoside and ombuin-3-ruthinoside-5-glucoside. These flavonoids are being described for the first time in this E. pulchrum. The structures of the compounds were determined by analysis of IR, MS and NMR data, as well as by comparison with literature data. The methanolic extract of leaves from E. pulchrum inhibited the growth of the Bacillus subtilis CCT 0516, Escherichia coli ATCC 2536, Pseudomonas aeruginosa ATCC 8027, P. aeruginosa ATCC 25619, Staphylococcus aureus ATCC 6538, S. aureus ATCC 25925, Streptococcus sanguinis ATCC 15300, S. salivarius ATCC 7073, S. mutans ATCC 25175 and Streptococcus ATCC. S. aureus ATCC 25925 was the most sensitive among the other S. sanguinis while S. salivarius proved the most resistant.

Changing family institution challenges family policy making in Estonia

Artikkeli perustuu Edistyksen Päivillä Turussa 11.10.2008 pidettyyn esitelmään.

Lattiajäähdytyksen mitoitus ja säätö

Mitoitukseen on olemassa standardoitu laskentamenetelmä, mutta se ei yksistään ole riittävä jäähdytettävän lattiarakenteen suunnitteluun. Rakenteen lämpötilajakaumaa jäähdytystilanteessa tutkittiin lisäksi FDM-ohjelmistolla tehdyillä simuloinneilla. Lattiajäähdytyksessä kosteuden tiivistymisen riski ja mukavuustekijät rajoittavat käytettävissä olevaa lämpötilaa. Saavutettavissa olevan teho on puolestaan suoraan riippuvainen jäähdytettävän tilan ja jäähdyttävän pinnan välisestä lämpötilaerosta. Kirjallisuudesta, standardeista ja aiemmasta tutkimuksesta etsittiin tietoa jäähdytetyn lattian vaikutuksesta asumismukavuuteen sekä kosteusteknisessä mielessä käytettävissä oleva lämpötila-alue. Asuintiloissa lattiapinnan minimilämpötila on 19 °C, millä lattiarakenteesta ja materiaaleista riippuen päästään 20 - 30 W/m2 jäähdytystehoihin. Järjestelmän säätömahdollisuuksia selvitettiin kirjallisuudesta ja vaihtoehtoisia toteutustapoja, sekä niihin tarvittavia komponentteja on esitelty työn loppuosassa.  

Diskreettiaikainen liukuvan moodin säätö kiinteäoksidipolttokennon DC-tasonnostossa

Huoli ympäristön tilasta ja fossiilisten polttoaineiden hinnan nousu ovat vauhdittaneet tutkimusta uusien energialähteiden löytämiseksi. Polttokennot ovat yksi lupaavimmista tekniikoista etenkin hajautetun energiantuotannon, varavoimalaitosten sekä liikennevälineiden alueella. Polttokenno on tehonlähteenä kuitenkin hyvin epäideaalinen, ja se asettaa tehoelektroniikalle lukuisia erityisvaatimuksia. Polttokennon kytkeminen sähköverkkoon on tavallisesti toteutettu käyttämällä galvaanisesti erottavaa DC/DC hakkuria sekä vaihtosuuntaajaa sarjassa. Polttokennon kulumisen estämiseksi tehoelektroniikalta vaaditaan tarkkaa polttokennon lähtövirran hallintaa. Perinteisesti virran hallinta on toteutettu säätämällä hakkurin tulovirtaa PI (Proportional and Integral) tai PID (Proportional, Integral and Derivative) -säätimellä. Hakkurin epälineaarisuudesta johtuen tällainen ratkaisu ei välttämättä toimi kaukana linearisointipisteestä. Lisäksi perinteiset säätimet ovat herkkiä mallinnusvirheille. Tässä diplomityössä on esitetty polttokennon jännitettä nostavan hakkurin tilayhtälökeskiarvoistusmenetelmään perustuva malli, sekä malliin perustuva diskreettiaikainen integroiva liukuvan moodin säätö. Esitetty säätö on luonteeltaan epälineaarinen ja se soveltuu epälineaaristen ja heikosti tunnettujen järjestelmien säätämiseen.

Estudo comparativo de dellineamentos experimentais para estimativas de parâmetros genéticos em erva-mate (Ilex paraguariensis A. St. - Hil.)

O presente trabalho teve por objetivo comparar a eficiência do látice em relação aos delineamentos em blocos casualizados (DBC) e inteiramente casualizados (DIC) quanto aos caracteres altura e produção de massa verde em erva-mate (Ilex paraguariensis A. St. - Hil.). O experimento, conduzido na Fazenda Experimental do Canguiri, da Universidade Federal do Paraná, em Pinhais, PR, foi composto de cinco procedências, quatro com 13 e uma com 12 progênies de meias-irmãs. Cada progênie continha 54 plantas (nove parcelas de seis plantas). O experimento seguiu o modelo látice 8 x 8 com nove repetições balanceadas. As análises foram conduzidas usando-se tanto este modelo quanto os modelos DBC e DIC. Com relação ao caráter altura, a estimativa da eficiência do DBC em relação ao DIC (Êb/i) foi de 48,6%; do látice em relação ao DBC (Êl/b), de 61%; e do látice em relação ao DIC (Êl/i), de 139%. A estimativa da correlação intraclasse entre plantas dentro das parcelas (c²) foi de 9,4% para o DBC e zero para o látice. Para o caráter produção de massa verde, Êb/i, Êl/b e Êl/i foram de 14,3; 81,7; e 108%, respectivamente; e c², 16,9% para o DBC e 3,1% para o látice. Essas estimativas, associadas a uma estimativa de F de Snedecor altamente significativa dos dois caracteres, permitiram concluir que a capacidade de teste do DBC foi satisfatória para o caráter altura de plantas, mas insatisfatória para o caráter produção de massa verde.