Effect of inhibition of nitric oxide synthase on blood pressure and renal sodium handling in renal denervated rats

The role of sympathetic nerve activity in the changes in arterial blood pressure and renal function caused by the chronic administration of NG-nitro-L-arginine methyl ester (L-NAME), an inhibitor of nitric oxide (NO) synthesis, was examined in sham and bilaterally renal denervated rats. Several studies have demonstrated that sympathetic nerve activity is elevated acutely after L-NAME administration. To evaluate the role of renal nerve activity in L-NAME-induced hypertension, we compared the blood pressure response in four groups (N = 10 each) of male Wistar-Hannover rats weighing 200 to 250 g: 1) sham-operated vehicle-treated, 2) sham-operated L-NAME-treated, 3) denervated vehicle-treated, and 4) denervated L-NAME-treated rats. After renal denervation or sham surgery, one control week was followed by three weeks of oral administration of L-NAME by gavage. Arterial pressure was measured weekly in conscious rats by a tail-cuff method and renal function tests were performed in individual metabolic cages 0, 7, 14 and 21 days after the beginning of L-NAME administration. L-NAME (60 mg kg-1 day-1) progressively increased arterial pressure from 108 ± 6.0 to 149 ± 12 mmHg (P<0.05) in the sham-operated group by the third week of treatment which was accompanied by a fall in creatinine clearance from 336 ± 18 to 222 ± 59 µl min-1 100 g body weight-1 (P<0.05) and a rise in fractional urinary sodium excretion from 0.2 ± 0.04 to 1.62 ± 0.35% (P<0.05) and in sodium post-proximal fractional excretion from 0.54 ± 0.09 to 4.7 ± 0.86% (P<0.05). The development of hypertension was significantly delayed and attenuated in denervated L-NAME-treated rats. This was accompanied by a striking additional increase in fractional renal sodium and potassium excretion from 0.2 ± 0.04 to 4.5 ± 1.6% and from 0.1 ± 0.015 to 1.21 ± 0.37%, respectively, and an enhanced post-proximal sodium excretion compared to the sham-operated group. These differences occurred despite an unchanged creatinine clearance and Na+ filtered load. These results suggest that bilateral renal denervation delayed and attenuated the L-NAME-induced hypertension by promoting an additional decrease in tubule sodium reabsorption in the post-proximal segments of nephrons. Much of the hypertension caused by chronic NO synthesis inhibition is thus dependent on renal nerve activity.

Effect of intracerebroventricularly injected insulin on urinary sodium excretion by cerebroventricular streptozotocin-treated rats

Recent evidence suggests that insulin may influence many brain functions. It is known that intracerebroventricular (icv) injection of nondiabetogenic doses of streptozotocin (STZ) can damage insulin receptor signal transduction. In the present study, we examined the functional damage to the brain insulin receptors on central mechanisms regulating glomerular filtration rate and urinary sodium excretion, over four periods of 30 min, in response to 3 µl insulin or 0.15 NaCl (vehicle) injected icv in STZ-treated freely moving Wistar-Hannover rats (250-300 g). The icv cannula site was visually confirmed by 2% Evans blue infusion. Centrally administered insulin (42.0 ng/µl) increased the urinary output of sodium (from 855.6 ± 85.1 to 2055 ± 310.6 delta%/min; N = 11) and potassium (from 460.4 ± 100 to 669 ± 60.8 delta%/min; N = 11). The urinary sodium excretion response to icv insulin microinjection was markedly attenuated by previous central STZ (100 µg/3 µl) administration (from 628 ± 45.8 to 617 ± 87.6 delta%/min; N = 5) or by icv injection of a dopamine antagonist, haloperidol (4 µg/3 µl) (from 498 ± 39.4 to 517 ± 73.2 delta%/min; N = 5). Additionally, insulin-induced natriuresis occurred by increased post-proximal tubule sodium rejection, despite an unchanged glomerular filtration rate. Excluding the possibility of a direct action of STZ on central insulin receptor-carrying neurons, the current data suggest that the insulin-sensitive response may be processed through dopaminergic D1 receptors containing neuronal pathways.

Keskitehoestimaattorin lisääminen diesel-sähköiseen hybridijärjestelmään

Nykyajan jatkuvasti kiristyvät päästörajoitukset ja ilmastonmuutoksen uhka ovat ajavia voimia kehittämään voimalaitosten tekniikkaa energiatehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Polttomoottoritekniikan parantaminen on tärkeä osa tätä kehitystä, mutta jo nykyisiä moottoreita voitaisiin ajaa energiate-hokkaammin käyttämällä akustoa ja älykästä säätöjärjestelmää apuna. Työssä tutkitaan simulaatioiden avulla voidaanko ulkomerellä toimivan huolto-aluksen energiatehokkuutta parantaa muokkaamalla sen tehon tuottoa keskitehoes-timaattorin ja akuston avulla.

Litiumin talteenotto väkevistä kloridiliuoksista solvatoivilla uuttoreagensseilla

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena oli selvittää voidaanko litiumia erottaa suolaliuoksesta solvatoivien uuttoreagenssien avulla suoraan ilman tavanomaisia monivaiheisia prosesseja. Kirjallisessa osassa esitellään neste-nesteuuton periaatteet ja tarkastellaan litiumin talteenotossa käytettyjä uuttomenetelmiä sekä litiumin merkitystä yhteiskunnallisti. Kokeellisessa osassa tutkittiin litiumin uuttoa litiumtetrakloroferraattina vesiliuoksesta, jonka koostumus oli lähellä Argentiinan Rinconin alueen suolajärvien vettä sisältäen litium-, kalsium-, magnesium-, sekä natriumkloridia. Kokeet suoritettiin erotussuppiloissa huoneenlämmössä käyttäen orgaanisena faasina tributyylifosfaatin (TBP) ja kerosiini, tributyylifosfaatin ja di-isobutyyliketonin sekä tributyylifosfaatin ja metyyli-isobutyyliketonin seoksia. Kullakin orgaanisella faasilla tehtiin kaksi koesarjaa. Ensimmäisessä vaihdettiin liuoksen [Fe3+]/[Li+]-suhdetta orgaanisen faasin TBP-pitoisuuden ollessa vakio. Toisessa muutettiin orgaanisen faasin TBP-pitoisuutta [Fe3+]/[Li+]-suhteen pysyessä vakiona. Litium saatiin talteenotettua hyvin selektiivisesti magnesiumin ja kalsiumin suhteen. Rautakonsentraation lisäyksen huomattiin lisäävän litiumin saantoa, mutta suurilla rautakonsentraatioilla selektiivisyys oli huonompi. Litiumia ei saatu erotettua kovin tehokkaasti, johtuen todennäköisesti suuresta natriumkonsentraatiosta. Suurin osa natriumista tulisi poistaa ennen uuttoa. Jos natriumin saisi poistettua tehokkaasti ennen uuttoa, voisi tutkittu menetelmä olla huomattavasti nopeampi verrattuna perinteiseen monivaiheiseen litiumin talteenottoprosessiin. Menetelmän huonona puolena on kuitenkin sen suuri raudan kulutus

Litiumin erotus väkevistä kloridiliuoksista ioninvaihdolla

Litiumioniakkujen kehityksen myötä litiumin tarve ja kysyntä ovat kasvaneet viime vuodet tasaisesti noin 10 % vuosivauhdilla. Kasvun on myös ennustettu jatkuvan samanlaisena tulevaisuudessa, jonka takia erilaiset litiumin erotusprosessit ovat nousseet tutkimuksen kohteeksi. Tärkeimmät litiumlähteet sijaitsevat suola-aavikoilla ja -järvillä, joihin litiumia on kerääntynyt suuria määriä maanpinnan läheisyyteen. Litiumia erotetaan suolatasangoilla aikaa vievissä haihdutus- ja saostusvaiheissa. Suolaliuokset sisältävät litiumin lisäksi muita metalleja, kuten magnesiumia, kalsiumia ja natriumia, joista etenkin magnesium häiritsee litiumin erotusta. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole löydetty litiumille riittävän selektiivistä ioninvaihtohartsia. Tehdyissä tutkimuksissa muut metallit on usein erotettu selektiivisesti ennen litiumia ja litium on erotettu lopuksi. Litiumin erotusta voitaisiin parantaa, mikäli se onnistuisi selektiivisesti suoraan suolaliuoksesta. Tässä työssä tutkittiin litiumin selektiivistä erotusta magnesium- ja kalsiumpitoisesta väkevästä kloridiliuoksesta ioninvaihtohartseilla sekä molekyyliseulalla. Käytetyt neljä ioninvaihtohartsia olivat kaupallisia Puroliten hartseja: MN200, S940, CT151 ja A170. Molekyyliseula oli Sigman huokoskoon 4 Å zeoliittia. Kromatografisilla kolonnikokeilla saadut näytteet analysoitiin ICP-AES:lla. Tulosten perusteella ei yksikään tutkituista hartseista ja molekyyliseulasta ollut selektiivinen litiumille.

Consequences of cerebroventricular insulin injection on renal sodium handling in rats: effect of inhibition of central nitric oxide synthase

In the present study, we investigated the effects of acute intracerebroventricular (icv) insulin administration on central mechanisms regulating urinary sodium excretion in simultaneously centrally NG-nitro-L-arginine methylester (L-NAME)-injected unanesthetized rats. Male Wistar-Hannover rats were randomly assigned to one of five groups: a) icv 0.15 M NaCl-injected rats (control, N = 10), b) icv dose-response (1.26, 12.6 and 126 ng/3 µL) insulin-injected rats (N = 10), c) rats icv injected with 60 µg L-NAME in combination with NaCl (N = 10) or d) with insulin (N = 10), and e) subcutaneously insulin-injected rats (N = 5). Centrally administered insulin produced an increase in urinary output of sodium (NaCl: 855.6 ± 85.1 Δ%/min; 126 ng insulin: 2055 ± 310.6 Δ%/min; P = 0.005) and potassium (NaCl: 460.4 ± 100 Δ%/min; 126 ng insulin: 669.2 ± 60.8 Δ%/min; P = 0.025). The urinary sodium excretion response to icv 126 ng insulin microinjection was significantly attenuated by combined administration of L-NAME (126 ng insulin: 1935 ± 258.3 Δ%/min; L-NAME + 126 ng insulin: 582.3 ± 69.6 Δ%/min; P = 0.01). Insulin-induced natriuresis occurred by increasing post-proximal sodium excretion, despite an unchanged glomerular filtration rate. Although the rationale for decreased urinary sodium excretion induced by combined icv L-NAME and insulin administration is unknown, it is tempting to suggest that perhaps one of the efferent signals triggered by insulin in the CNS may be nitrergic in nature.

Sähköajoneuvojen akkujen uusiokäyttö

Tässä kandidaatintyössä tutkittiin sähkö- ja hybridiajoneuvojen akkujen uusiokäyttöä. Tutkimus toteutettiin kirjallisuustyönä. Tavoitteena oli selvittää voidaanko sähkö- ja hybridiajoneuvojen akkuja uusiokäyttää, mitä ongelmia mahdollisesti uusiokäyttöön liittyy, minkälaisissa sovelluksissa käytettyjä akkuja voisi käyttää ja uusiokäytetäänkö kyseisenlaisia akkuja jo nykyään. Työssä esiteltiin myös yleisimpiä akkutekniikoita sekä niiden kierrätystä. Tutkimuksessa havaittiin, että akuissa on runsaasti kapasiteettia jäljellä ajoneuvokäytön jälkeen. Uusiokäytössä akku voi kestää jopa yhtä paljon käyttöä kuin ajoneuvokäytössä. Ongelmat uusiokäytössä liittyvät akkujen vaihtelevaan kuntoon ja kapasiteettiin. Ennen uusiokäyttöä akut tulisi tarkastaa ja jos mahdollista, poistaa huonokuntoiset ja vialliset kennot. Käytettyjen akkujen uusiokäyttöön soveltuvista laitteistoista on tehty muutamia prototyyppejä, jotka ovat teholtaan ja kapasiteetiltaan hyvin vaihtelevia. Sopivalla valvontajärjestelmällä varustettuna käytettyjä akkuja voitaneen käyttää myös olemassa olevissa, akkuja sisältävissä järjestelmissä. Käytettyjä akkuja voitaneen käyttää muun muassa uusiutuvan energian varastointiin, sähköverkon kulutushuippujen kompensointiin ja sähköajoneuvojen pikalatauksen puskurina. Etenkin litiumioniakkujen uusiokäyttö on järkevää, koska kierrätys ei ole kovin tehokasta ainakaan vielä.

Vanadiiniakut

Nykyään monet käyttökohteet vaativat akuilta aiempaa parempaa suorituskykyä, joten on syntynyt kasvavaa tarvetta uusien akkujen kehittämiselle erilaisista uusista materiaaleista ja uusiin valmistusmenetelmiin pohjautuen. Työn tavoitteena on selvittää kirjallisuustutkimuksena litium-vanadiini-fosfaattiakun ja vanadiini-redoksi-virtausakun ominaisuuksia, saatavuutta, sovelluskohteita ja vertailla niitä muutamaan eri litiumakkutekniikkaan. Tutkimuksen perusteella litium-vanadiini-fosfaattiakkuja ei ole vielä saatavilla kaupallisesti, joten työssä tutkittiin niitä teknisten raporttien pohjalta. Raporttien pohjalta arvioituna, parhaita ominaisuuksia litium-vanadiini-fosfaattiakuilla on erinomainen kuormituksen kesto ja korkea nimellisjännite. Sähköisissä ajoneuvoissa litium-vanadiini-fosfaattiakuilla on suurimmat mahdollisuudet erilaisissa hybridiajoneuvoissa, mutta todennäköisesti ne soveltuvat täyssähköisiin ajoneuvoihin vähintään yhtä hyvin kuin esimerkiksi litium-rauta-fosfaattiakut, jos valmistuskustannukset olisivat samalla tasolla. Vanadiini-redoksi-virtausakkua on jo markkinoilla usean valmistajan toimesta. Niiden ominaisuudet poikkeavat paljon muista akkutyypeistä ja erikoisuutena on mahdollisuus akun pikalataukseen elektrolyyttinesteet vaihtamalla. Syklien kestossa päästään myös erinomaisiin arvoihin, mutta suurimmat ongelmat ovat lyijyakkuakin matalampi energiatiheys ja tehotiheys. Vanadiini-redoksi-virtausakut soveltuvat parhaiten suuren kokoluokan sähköverkkoratkaisuihin ja sähköisissä ajoneuvoissa niiden mahdollisuudet rajoittunevat täyssähköisiin linja-autoihin ja isoihin työkoneisiin.

Akkuvarastot omakotitaloissa

Energian varastointi on noussut keskeiseksi energia-alan teemaksi viime vuosina. Erityi-sesti uusiutuvan tuotannon lisääntyminen ja energian käytön tehostaminen ovat edesautta-neet energiavarastoratkaisuiden mukaantuloa. Työssä tarkastellaan litiumrautafosfaattiak-kujen käytön kannattavuutta omakotitaloissa. Tavoitteena on selvittää, millä reunaehdoilla näiden akkujen käyttö energiavarastoina tulee kannattavaksi Lappeenrannan olosuhteissa. Kannattavuutta selvitetään litiumrautafosfaattiakkujen markkina-analyysin ja teknistalou-dellisen analyysin sekä Matlab-simulaation avulla.

Sähköautojen akkuteknologioiden tilannekatsaus

Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli tutkia sähköautoissa käytettäviä akkuteknologioita ja verrata niiden ominaisuuksia keskenään sekä sähköautojen asettamien akkuvaatimusten kanssa. Akkuteknologiakartoituksen ja ominaisuusvertailun avulla tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää sähköautojen akkujen kehitystä menneestä nykyhetkeen ja luoda katsaus akkuteknologian tulevaisuuteen. Tutkimuksessa painotettiin akkujen suorituskykynäkökulmaa, mutta tutkimuksessa otettiin kantaa myös eri akkuteknologioiden turvallisuuteen, ympäristötekijöihin ja hintaan. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksena ja lähteinä käytettiin alan kirjallisuutta, IEEE artikkeleita, tutkimusraportteja ja verkkodokumentteja. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin akku- ja sähköautovalmistajilta saatavaa tietoa, johon suhtauduttiin varauksin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että erilaisia litiumioniakkuteknologioita käytetään tällä hetkellä eniten sekä täyssähköautoissa että pistokehybrideissä. Huomattiin, että akkujen suorituskyvyn kehittyminen on nopeutunut viime vuosina. Erityisesti akkujen energianvarastointikykyyn vaikuttavat ominaisenergiatasot ovat kasvaneet selkeästi. Nykyisen kehittyneen litiumioniakkuteknologian todettiin täyttävän jo osittain lähivuosien suorituskykytavoitteet. Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että litiumrikkiakkuteknologia voi korvata litiumioniakkuteknologian ainakin täyssähköautoissa parempien ominaisenergiatasojen ja halvempien valmistuskustannuksien takia. Myös litiumilma-akkuteknologialla havaittiin olevan mahdollisuuksia haastaa muut litiumakkuteknologiat seuraavalla vuosikymmenellä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että sähköautot voivat kaupallistua laajemmin lähivuosina akkujen suorituskykyominaisuuksien kehittyessä jatkuvasti. Suorituskykyominaisuuksien parantuminen tulee todennäköisesti johtamaan siihen, että täyssähköautot yleistyvät enemmän ja pistokehybridit tulevat jäämään sähköautojen välivaiheeksi. Uusien akkuteknologioiden käyttöönotto kaupallisiin sähköautoihin voi viedä kuitenkin odotettua kauemmin, sillä akut tarvitsevat huolellista testausta ja käyttöönotto edellyttää, että kaikki ominaisuudet ovat vaaditulla tasolla.

Reuse of electric vehicle battery in uninterruptible power supply

Tässä diplomityössä tarkasteltiin Nissan Leaf -sähköauton käytetyn litiumakun soveltuvuutta UPS-varavirtalaitteen energialähteeksi. Kun akku on heikentynyt niin ettei sen kapasiteetti enää ole riittävä autokäyttöön, sitä voidaan kuitenkin vielä hyödyntää muissa sovelluksissa, kuten UPS-laitteessa. Työ sai alkunsa osana GreenDataNet-projektia, jossa pyritään kehittämään datakeskuksiin ympäristöä vähemmän kuormittavia ratkaisuja käyttämällä uusiutuvia energialähteitä, akkujen uusiokäytöllä, sekä energianhallinnan optimoinnilla. Työssä käytiin läpi akun ja sen ohjausjärjestelmän ominaisuuksia, kerrottiin UPS:in ohjelmistoon tehdyistä muutoksista sekä esitettiin testitulokset. Lopputuloksena todettiin akun sopivan muuten hyvin UPS-käyttöön, mutta vaadittu päivittäinen kennojännitteiden tasaus ja sen aiheuttama katkos energian saatavuuteen heikentää UPSin käyttövarmuutta kuorman suojauksessa. Lopussa esitettiin muutamia ehdotuksia tämän ongelman korjaamiseksi.

Kulutuselektroniikan akkujen tekniset ominaisuudet ja markkinaosuudet 2015

Työssä tutkittiin kirjallisuustyönä akkuteknologian nykytilaa ja markkinoita kulutuselektroniikan osalta. Työssä tehtiin myös katsaus potentiaalisiin tulevaisuuden akkuteknologioihin. Työssä havaittiin, että kulutuselektroniikassa ainoat suuresti käytetyt akkutyypit ovat nikkelimetallihybridi- (NiMH) ja litiumioniakut (Li-ion). Tärkeimpänä ominaisuutena kulutuselektroniikassa akuilla yleensä pidetään kapasiteettia, jossa Li-ion akut ovat selvästi parempia jopa kaksinkertaisen energiatiheyden takia. Li-ion akuilla voidaan saavuttaa myös moninkertainen käyttöikä lataussykleinä ja moninkertainen purkausvirta, riippuen käytetystä katodimateriaalista. NiMH akuilla etuna on lähinnä halvempi hinta ja parempi turvallisuus. Toisaalta myös pieni jännite voidaan laskea hyväksi puoleksi, koska NiMH akuilla voidaan korvata kertakäyttöisiä alkaliparistoja. Vuonna 2012 Li-ion akkuja myytiin kapasiteetissa mitattuna jopa kahdeksan kertaa enemmän kuin NiMH akkuja ja myyntimäärien ennustetaan myös kasvavan tulevaisuudessa. Liion akkujen myyntimääristä suurin osa oli kulutuselektroniikan käyttökohteisiin ja jopa kaksi kolmasosaa oli kannettavien tietokoneiden ja kännyköiden akkuja. Uusia akkuteknologioita ja Li-ion akkujen parannuksia on paljon kehitteillä, mutta suurimman potentiaalin ja myös suuret ongelmat kaupallistumiseen omaa litium-ilma akut. Lyhyemmällä aikavälillä potentiaalisia teknologioita ovat litium-rikki akut, sekä nykyisiin Li-ion akkuihin kehitteillä olevat anodimateriaalit kuten esim. pii ja alumiini/titaani, joiden ongelmiin on löydetty ratkaisuja nanoteknologiasta.

An aryne route to aporphine alkaloids and related topics / |nIjaz Ahmad Chanda. -- 260 St. Catharines, Ont. : [s. n.],

This research was directed towards the investigation and development of an aryne route to the syntheses of aporphi ne and dibenzopyrrocolinium (dibenzoindolizinium) alkaloids and to the stability of the latter under the conditions used for aryne formation. The work c an be divided into three main sections . i) - Synthesis of Glaucine 6-Bromo-3,4-dimethoxyphenylacetic acid, prepared by the action of bromine i n acetic acid on3,4-dimethoxyphenylacetic a cid, was converted into its acid chloride by t he action of thionyl chloride. This on treatment with 3,4- dimethoxyphenylethylamine pr ovided N-(3, 4-dimethoxyphenylethyl)- 2-(2-bromo-4,S-dimethoxyphenyl)-acetamide which on dehydration with phosphoryl chloride (Bischler Napieralski reaction) in dry benzene afforded l -(2-bromo-4,S-dimethoxybenzyl)- 3,4-dihydro-6,7-dimethoxyisoquinoline, isolated as hydrochl oride. A new method o f destroying the excess of phosphoryl chloride was developed which proved to be quite useful. Methylation of the dihydroisoquinoline'with methyl iodide in methanol , and subsequent reduction with sodium borohydride provided (±)-6-bromolaudanosine. Act ion of potassamide or sodamide in anhydrous liquid ammonia on (±)-6-bromolaudanosine yielded the corresponding amino derivative along with other products. Diazotization and ring closure of (±)-6-aminolaudanosine then a f forded (±)-glaucine which was isolated as methiodide. ii) - Intramolecular Capture of Aryne During Glaucine Synthesis, and Subsequent Reactions . This section deals with the by-products formed under the conditions of the aryne stage of t he glaucine synthesis. The crude product, obtained in the reaction of potassamide or sodamide in liquid ammonia on (±)-6-bromolaudanosine, was s eparated by chromatography, Three products were separated and identified. a ) - 5,6-Dimethoxy-2-( 3,4-dimethoxy-6-ethylphenyl)-lmethylindole. Two mechanisms are proposed for the formation of this interesting product. This compound also was prepared by the action of potassamide in l,iquid ammonia on 5,6 ,l2,l2atetrahydro- 2,3,9,lO-tetramethoxy-7-methyldibenz[b,g]indolizinium i odide . b) - 5,6-Dimethoxy-2-(3,4-dimethoxy-6-vinylphenyl)-lmethylindoline. Its formation represented a new method of Hofmann degradation . Further confirmation of structure was done by performing the normal Hofmann reaction on 5, 6,12,12a-tetrahydro -2/3,9,lO-tetramethoxy ~7-methyldibe nz[ b,g]indolizinium iodide. The indoline prepared i n this way was identical in all respects with that prepared above . c) - 1- (2-amino-4,5-dimethoxybenzyl ) -l,2,3,4-tetrahydro-2- methyl-6,7-dimethoxyisoquinoline, was converted t o glaucine as stated in section 1 . iii) - Attempt:,ed Sxnthesis of Liriodenine Piperonal was converted into 3,4-methylenedioxyinitrostyrene which on reduction with lithium aluminium hydride provided 3,4-methylenedioxyphenylethylamine. The method of extraction after the reduction was improved t o some extent. The amine on condensation with m-chlorophenylacetyl chloride, prepared by the action of oxalyl chloride on 3,4-methylenedioxyphenylacetic acid, provided N-[ ~ -(3,4-methylenedioxyphenyl)- e thyl)-3-chlorophenylacetamide. This on dehydration with phosphoryl chloride in dry benzene followed by air oxidation afforded l-(3-chlorobenzoyl)-6,7-methylenedioxyi soquinoline. This compound on r eaction with potassamide in liquid ammonia afforded a crude product from which. one product was separated by chromatography i n a pure condition . This yellow compound analysed as,c17Hl ON2021 and was t he main product i n the reaction ; a t entative structure is proposed. A second compound, not obtained in pure condition, was submitted to Pschorr reaction in the hope of obtaining liriodenine, but without success.

Optimization of trial wave functions for use in quantum Monte Carlo with application to LiH

Methods for both partial and full optimization of wavefunction parameters are explored, and these are applied to the LiH molecule. A partial optimization can be easily performed with little difficulty. But to perform a full optimization we must avoid a wrong minimum, and deal with linear-dependency, time step-dependency and ensemble-dependency problems. Five basis sets are examined. The optimized wavefunction with a 3-function set gives a variational energy of -7.998 + 0.005 a.u., which is comparable to that (-7.990 + 0.003) 1 of Reynold's unoptimized \fin ( a double-~ set of eight functions). The optimized wavefunction with a double~ plus 3dz2 set gives ari energy of -8.052 + 0.003 a.u., which is comparable with the fixed-node energy (-8.059 + 0.004)1 of the \fin. The optimized double-~ function itself gives an energy of -8.049 + 0.002 a.u. Each number above was obtained on a Bourrghs 7900 mainframe computer with 14 -15 hrs CPU time.

Reactions of polyhalogenated aromatic compounds and related ethers with metal/ammonia solutions

This work contains the results of a series of reduction studies on polyhalogenated aromatic compounds and related ethers using alkali metals in liquid ammonia. In general, polychlorobenzenes were reduced to t he parent aromatic hydrocarbon or to 1 ,4-cyc1ohexadiene, and dipheny1ethers were cleaved to the aroma tic hydrocarbon and a phenol. Chlorinated dipheny1ethers were r eductive1y dechlorinated in the process. For example, 4-chlorodipheny1- ether gave benzene and phenol. Pentach1orobenzene and certain tetrachlorobenzenes disproportionated to a fair degree during the reduction process if no added proton source was present. The disproportionation was attributed to a build-up of amide ion. Addition of ethanol completely suppressed the formation of any disproportionation products. In the reductions of certain dipheny1ethers , the reduction of one or both of the dipheny1ether rings occurred, along with the normal cleavage. This was more prevalent when lithium was the metal used . As a Sidelight, certain chloropheno1s were readily dechlorinated. In light of these results, the reductive detoxification of the chlorinated dibenzo-1,4-dioxins seems possible with alkali metals in l iquid ammonia.