Do standard burn mortality formulae work on a population of severely burned children and adults?

Accurate prediction of mortality following burns is useful as an audit tool, and for providing treatment plan and resource allocation criteria. Common burn formulae (Ryan Score, Abbreviated Burn Severity Index (ABSI), classic and revised Baux) have not been compared with the standard Acute Physiology and Chronic Health Evaluation II (APACHEII) or re-validated in a severely (≥20% total burn surface area) burned population. Furthermore, the revised Baux (R-Baux) has been externally validated thoroughly only once and the pediatric Baux (P-Baux) has yet to be. Using 522 severely burned patients, we show that burn formulae (ABSI, Baux, revised Baux) outperform APACHEII among adults (AUROC increase p<0.001 adults; p>0.5 children). The Ryan Score performs well especially among the most at-risk populations (estimated mortality [90% CI] original versus current study: 33% [26-41%] versus 30.18% [24.25-36.86%] for Ryan Score 2; 87% [78-93%] versus 66.48% [51.31-78.87%] for Ryan Score 3). The R-Baux shows accurate discrimination (AUROC 0.908 [0.869-0.947]) and is well-calibrated. However, the ABSI and P-Baux, although showing high measures of discrimination (AUROC 0.826 [0.737-0.916] and 0.848 [0.758-0.938]) in children), exceedingly overestimates mortality, indicating poor calibration. We highlight challenges in designing and employing scores that are applicable to a wide range of populations.

A new formula for calculating standard liver volume for living donor liver transplantation without using body weight.

BACKGROUND & AIMS: The standard liver volume (SLV) is widely used in liver surgery, especially for living donor liver transplantation (LDLT). All the reported formulas for SLV use body surface area or body weight, which can be influenced strongly by the general condition of the patient. METHODS: We analyzed the liver volumes of 180 Japanese donor candidates and 160 Swiss patients with normal livers to develop a new formula. The dataset was randomly divided into two subsets, the test and validation sample, stratified by race. The new formula was validated using 50 LDLT recipients. RESULTS: Without using body weight-related variables, age, thoracic width measured using computed tomography, and race independently predicted the total liver volume (TLV). A new formula: 203.3-(3.61×age)+(58.7×thoracic width)-(463.7×race [1=Asian, 0=Caucasian]), most accurately predicted the TLV in the validation dataset as compared with any other formulas. The graft volume for LDLT was correlated with the postoperative prothrombin time, and the graft volume/SLV ratio calculated using the new formula was significantly better correlated with the postoperative prothrombin time than the graft volume/SLV ratio calculated using the other formulas or the graft volume/body weight ratio. CONCLUSIONS: The new formula derived using the age, thoracic width and race predicted both the TLV in the healthy patient group and the SLV in LDLT recipients more accurately than any other previously reported formulas.

Abbatouy, Mohammed; Renn Hürgen and Weinig, Paul (Eds.). Intercultural Transmission of Scientific Knowledge in the Middle Ages: Graeco-Arabic-Latin. Science in Context

As the editors explain in the introduction, a workshop dedicated to 'Experience and Knowledge Structures in Arabic and Latin sciences' was held at the Max Plank Institue for the HIstory of Science...

Kirjakielten variaatiosta

On the variation in literary languages The article discusses the formation and development of several literary languages. The main objects of the study are the Finno-Ugric languages spoken in the Volga-Kama region (Russia), and Chuvash, but, for comparison, Norwegian, Arabic, Russian, Finnish and some other Finno-Ugric languages are treated, as well. A general classification of cases where linguistic variation tends to occur in standard languages is put forward. The author also discusses the question whether some kind of universal “normal” amount of variation can be defined for literary languages. The conclusion is that the degree of variation allowed in a literary norm is highly language-specific and depends on the characteristics of the linguistic situation and the history of the literary standard.

MRI/TRUS fusion software-based targeted biopsy: the new standard of care?

The advent of multiparametric MRI has made it possible to change the way in which prostate biopsy is done, allowing to direct biopsies to suspicious lesions rather than randomly. The subject of this review relates to a computer-assisted strategy, the MRI/US fusion software-based targeted biopsy, and to its performance compared to the other sampling methods. Different devices with different methods to register MR images to live TRUS are currently in use to allow software-based targeted biopsy. Main clinical indications of MRI/US fusion software-based targeted biopsy are re-biopsy in men with persistent suspicious of prostate cancer after first negative standard biopsy and the follow-up of patients under active surveillance. Some studies have compared MRI/US fusion software-based targeted versus standard biopsy. In men at risk with MRI-suspicious lesion, targeted biopsy consistently detects more men with clinically significant disease as compared to standard biopsy; some studies have also shown decreased detection of insignificant disease. Only two studies directly compared MRI/US fusion software-based targeted biopsy with MRI/US fusion visual targeted biopsy, and the diagnostic ability seems to be in favor of the software approach. To date, no study comparing software-based targeted biopsy against in-bore MRI biopsy is available. The new software-based targeted approach seems to have the characteristics to be added in the standard pathway for achieving accurate risk stratification. Once reproducibility and cost-effectiveness will be verified, the actual issue will be to determine whether MRI/TRUS fusion software-based targeted biopsy represents anadd-on test or a replacement to standard TRUS biopsy.

Home Blood Pressure Measurement – Epidemiology and Clinical Application

Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.

Modernization of protection and control system of HV/MV substation in Russia

This work describes different possibilities of protection and control system improvement of primary distribution substation. The status of condition and main problems of power networks from reliability point of view in Russia are described. This work studies technologies used today in Russia for protection of distribution networks with their disadvantages. Majority of medium voltage networks (6-35 kV) has isolated network point. There is still no any protection available on the market which allows to estimate distance to fault in case of earth fault. The thesis analyses methods of earth fault distance calculation. On the basis of computer simulation the influence of various factors on calculation accuracy is studied. The practical implementation of the method presupposes usage of digital relay. Application of digital relay is accompanied by numerous opportunities which are described in this work. Also advantages of system implemented on the basis of IEC 61850 standard are examined. Finally, suitability of modern digital relays from GOST standard point of view is analyzed.

Vuokratyöntekijän työsuhdeturva: Sääntelyn haasteita ja tulkintoja

Tutkimus pyrkii selvittämään, vastaako vuokratyöntekijän työsuhdeturva työlainsäädännön tavoitteita ja niiden taustalla vaikuttavaa työntekijän suojelun periaatetta. Lainsäädännössä vuokratyöntekijän työsuhdeturvan kohdalla olevat keskeisimmät aukkokohdat ja tulkinnat esitetään juridisen argumentaation avulla. Tilanteen tekee ongelmalliseksi erityisesti se, että nykylainsäädäntö ei varsinaisesti estä käyttämästä vuokratyössä toistuvia, kunkin toimeksiannon mittaisia määräaikaisuuksia. Tulokset osoittavat, että sekä kollektiivinen että individuaaliperusteinen irtisanomissuoja on käytännössä heikko. Lisäksi työsuhdeturvan ja joustavuuden tasapaino työmarkkinoilla näyttää olevan melko vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Eräänä mahdollisena ratkaisuna tutkimuksen lopussa esitetään Ruotsissa käytössä oleva malli, jossa työntekijät ovat toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa, ja saavat palkkaa myös toimeksiantojen väliseltä ajalta. Järjestelmään liittyy vahvasti myös alan järjestäytyminen ja eettisten pelisääntöjen määritteleminen liittojen välisin sopimuksin. Tällä tavalla vuokratyöntekijän työsuhdeturvaan liittyvät ongelmakohdat ratkaistaan, mutta toisaalta vuokratyön työllisyyttä ja kilpailukykyä tukeva vaikutus menetetään. Vaihtoehtoisina keinoina on esitetty lukuisia kevyempiä keinoja yksittäisten ongelmakohtien ratkaisuksi.

Tindara Addabbo, Marie-Pierre Arrizabalaga, Cristina Borderías y Alastair Owens (eds.), Gender Inequalities, Households and the Production of Well-being in Modern Europe

Ressenya del llibre: 'Gender Inequalities, Households and the Production of Well-being in Modern Europe'

Standard care practices and psychosocial interventions aimed at reducing parental distress following stillbirth: A systematic narrative review

Objective: To summarise and critically evaluate the evidence informing the provision of standard care practices and psychosocial interventions following stillbirth. Background: Stillbirth is increasingly recognised as a significant bereavement experience with the potential to cause substantial psychological distress for parents. Standard care practices and psychosocial interventions to support parents have undergone dramatic changes, with limited basis in evidence. Methods: A systematic narrative review was conducted of quantitative studies examining interventions designed to reduce psychological distress in parents following the loss of a stillborn baby. Results: Twenty-five studies met the inclusion criteria for the review. Substantial methodological weaknesses were identified among reviewed studies, including small and heterogeneous loss samples, weak study designs and lack of clarity in reported methods and outcomes. Inadequate replication of many findings substantially limits the generalisability of the evidence. Conclusion: Tentative evidence was found for the provision of mementoes of the baby and information regarding the cause of the loss, support group attendance, and cognitive behavioural interventions for parents identified with clinical levels of distress. Contradictory findings for the impact of contact with the baby prevent the formation of clear conclusions for this practice. Due to the methodological weaknesses prevalent in the research identified, the current evidence base is not considered sufficiently able to reliably inform care practices and intervention approaches. High-quality research evidence in this field is urgently required.

"Hit the primary": A paradigm shift in the treatment of metastatic prostate cancer?

Patients with metastatic prostate cancer (PC) represent a heterogeneous group with survival rates varying between 13 and 75 months. The current standard treatment in this setting is hormonal therapy, with or without docetaxel-based chemotherapy. In the era of individualized medicine, however, maximizing treatment options, especially in long-term surviving patients with limited disease burden, is of capital importance. Emerging data, mainly from retrospective surgical series, show survival benefits in men diagnosed with metastatic PC following definitive therapy for the prostate. Whether the irradiation of primary tumor in a metastatic disease might improve the therapeutic ratio in association with systemic treatments remains investigational. In this scenario, modern radiation therapy (RT) can play a significant role owing to its intrinsic capability to act as a more general immune response modifier, as well as to the potentially better toxicity profile compared to surgery. Preclinical data, clinical experience, and challenges in local treatment in de novo metastatic PC are reviewed and discussed.