Plan af Wasa stad utgifven 1839 af C. W. Gyldén

Vaasan kartta. 1 kartta : vär. ; 41 x 55,3 cm, lehti 45 x 60 cm. - Mittakaava: [1:4000]. - Sisältää luettelon julkisista rakennuksista.

Helsingin matkailijakartta = Turistkarta över Helsingfors = Helsinki : Touristenkarte = Helsinki : tourist map = Helsinki : plan touristique

Kartta kääntöpuolella

Plan af Gamlakarleby utgifven 1838 af C. W. Gyldén

Claes Wilhelm Gyldén (1802-1872) oli maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallituksen ylitirehtööri vuosina 1854-72. Ylitirehtööri omisti paljon aikaansa metsänhoidon ja maanjakotoiminnan lisäksi myös maamme kartastotoiminnalle. Hän julkaisi vuonna 1853 Suomenmaan korko-kartan, joka on maailman ensimmäisiä korkeusvyöhykekarttoja. Myös Suomen yleiskartan 1:400 000 (Karta över Finland) ensimmäisen painoksen karttalehdet painettiin vuosina 1864-1872 hänen johtajakaudellaan. Vuosina 1837-1843 toimiessaan maanmittausinsinöörinä maanmittaushallituksessa C. W. Gyldén julkaisi Suomen kaikkien silloisten kaupunkien kaupunkikartat, yhteensä 31 karttalehteä. Nämä asemakaavakartat painettiin kaikki samassa koossa 50,8 x 65,9 cm. Tästä johtuen karttojen mittakaavat vaihtelivat asteikkojen 1:3200 – 1:10000 välillä. Kaupungin asemakaavan lisäksi jokaisessa kartassa on yleissilmäyskartta, julkisten rakennusten luettelo sekä niiden sijainti. Lisäksi hän julkaisi vuonna 1844 näiden kaupunkien historiaa ja tilastotietoja kuvaavan selityskirjan.

Kuopio läns vägar

1 kartta : kaksivär. ; 47,5 x 58,2 cm, lehti 51,2 x 64,8 cm.

Suomen tiekartta Vägkarta över Finland / upprättad å lantmäteristyrelsen (8 /)

1 kartta :, vär. ;, 50 x 86 cm, kansi 26 x 12 cm, 1:1000000

"Semmosta mikä sopii lasten makuun." Neljäsluokkalaisten ajatuksia kouluruokailusta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä aiheita lapset nostavat esiin keskusteltaessa kouluruokailusta, mikä kouluruokailussa on lasten mielestä tärkeää ja millaisena lapset kokevat kasvattajien roolin kouluruokailutilanteessa. Tutkimusjoukko koostui erään varsinaissuomalaisen kaupungin neljäsluokkalaisista (N = 35). Tiedonkeruumenetelmä oli puolistrukturoitu fokusryhmähaastattelu, jossa 5–6 hengen lapsiryhmät keskustelivat kouluruokailusta kuvien pohjalta sekä kokosivat paperille asioita, jotka ovat heille tärkeitä kouluruokailussa. Tutkimusmenetelmä oli lapsia osallistava ja tarkoituksena olikin kuulla lasten omia ajatuksia ja antaa heidän keskustella aiheesta mahdollisimman vapaasti. Tutkimus on osa pohjoismaista ProMeal-kouluruokailututkimusta (Prospects for Promoting Health and Performance by School Meals in Nordic Countries). Tutkimuksessa ilmeni, että lapset nostavat esille erityisesti tuotteeseen eli koulussa tarjoiltavaan ruokaan liittyviä asioita: suosituin puheenaihe oli "hyvä ja paha ruoka", minkä lisäksi lapset puhuivat paljon ruoan terveellisyydestä. Lisäksi lapset nostavat esille ruokailutilaan, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ruokailun reunaehtoihin liittyviä aiheita. Tutkimuksen mukaan lapsille tärkeintä kouluruokailussa on se, että ruoka on hyvää. Muita tärkeitä asioita ovat asiallinen käyttäytyminen, ruoan maksuttomuus, ruokailutilanteen miellyttävyys, ruoan terveellisyys sekä joskus tarjoiltavat herkut. Opettajien rooli kouluruokailussa välittyi lasten puheista lähinnä ruokalan kurinpitäjinä. Ruokalan henkilökunnasta puhuttiin yleisesti ottaen negatiiviseen sävyyn ja heidät nähtiin vain ruoan valmistajina ja ruokamäärän rajoittajina. Tulokset saavat pohtimaan, miten paljon mediasta tai vanhemmilta opittu vaikuttaa lasten ajatuksiin esimerkiksi ruoan terveellisyydestä. Neljäsluokkalaisten ajatukset ovat vielä kovin mustavalkoisia: ruoka nähdään joko tiukan terveellisenä tai epäterveellisenä. Kouluruokailussa ilmeni lasten suunnalta paljon kritiikin aiheita. Lasten puheista välittyi myös, etteivät kaikki kouluruokailulle asetetut tavoitteet ja suositukset täyty. Olisikin ehkä aika puuttua kouluruokailun järjestämiseen kunnissa ja kouluissa tiukemmin. Myös lasten mielipiteitä tulisi kuunnella ja osallisuutta korostaa aiempaa enemmän. Tutkimuksen mukaan lapset puhuvat mielellään heitä koskevista asioista ja olisivat innokkaita vaikuttamaan niihin.

Characteristics of urban heat island (UHI) in a high latitude coastal city - a case study of Turku, SW Finland

The term urban heat island (UHI) refers to the common situation in which the city is warmer than its rural surroundings. In this dissertation, the local climate, and especially the UHI, of the coastal city of Turku (182,000 inh.), SW Finland, was studied in different spatial and temporal scales. The crucial aim was to sort out the urban, topographical and water body impact on temperatures at different seasons and times of the day. In addition, the impact of weather on spatiotemporal temperature differences was studied. The relative importance of environmental factors was estimated with different modelling approaches and a large number of explanatory variables with various spatial scales. The city centre is the warmest place in the Turku area. Temperature excess relative to the coldest sites, i.e. rural areas about 10 kilometers to the NE from the centre, is on average 2 °C. Occasionally, the UHI intensity can be even 10 °C. The UHI does not prevail continuously in the Turku area, but occasionally the city centre can be colder than its surroundings. Then the term urban cool island or urban cold island (UCI) is used. The UCI is most common in daytime in spring and in summer, whereas during winter the UHI prevails throughout the day. On average, the spatial temperature differences are largest in summer, whereas the single extreme values are often observed in winter. The seasonally varying sea temperature causes the shift of relatively warm areas towards the coast in autumn and inland in spring. In the long term, urban land use was concluded to be the most important factor causing spatial temperature differences in the Turku area. The impact was mainly a warming one. The impact of water bodies was emphasised in spring and autumn, when the water temperature was relatively cold and warm, respectively. The impact of topography was on average the weakest, and was seen mainly in proneness of relatively low-lying places for cold air drainage during night-time. During inversions, however, the impact of topography was emphasised, occasionally outperforming those of urban land use and water bodies.

Seudullisen joukkoliikenteen ja siihen tukeutuvan pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät : Joensuun kaupunkiseutu

Työssä kartoitetaan, miten joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät näkyvät valtakunnan, maakunnan ja Kuopion kaupunkiseudun strategioissa sekä millaisia yleisiä ominaisuuksia ja vaatimuksia laatukäytäville on määritelty. Laatukäytävien määrittelyssä on otettu huomioon seudun joukkoliikennesuunnitelmassa esitetyt uudet linjastoratkaisut, joukkoliikenteen nykyinen vuorotarjonta, seutu-, kauko- ja kaupunkiliikenteen mahdollisimman hyvä kohtaaminen, seudun kevyen liikenteen strategiassa esitetyt kevyen liikenteen laatukäytävät, väestön sijoittuminen sekä nykyisen joukkoliikenteen ja pyöräilyn reittien fyysinen tila. Joensuun seudun seutu- ja kaukoliikenteen joukkoliikenteen laatukäytävä rajautuu pohjoisessa Kontiolahden linja-autoasemalle ja etelässä Niittylahteen. Lännessä laatukäytävä päättyy Honkalammelle. Joukkoliikenteen vaikutusalueella olevat pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät kulkevat pääsääntöisesti joukkoliikenteen laatukäytävien varsia pitkin. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät sisältyvät myös seudun kevyen liikenteen strategian yhteydessä määriteltyihin laatukäytäviin lukuun ottamatta Joensuun keskustan kohtaa, jossa laatukäytäväratkaisut noudattavat osittain myös keskustan osayleiskaavan ratkaisuja (Rantaraitti, Koskikatu). Joukkoliikenteen laatukäytävien 18 solmupisteelle on määritelty pääasiassa matkaketjujen sujuvuutta ja turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä, joiden arvon arvioidaan olevan yhteensä 615 000 euroa. Toimenpiteet on ryhmitelty kolmeen luokkaan: helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, sähköisen informaation kehittäminen sekä kalliit ja suunnittelua vaativat toimenpiteet. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävien kymmenen toimenpidekokonaisuutta sisältävää kehittämishanketta on ryhmitelty niin ikään kolmeen eri luokkaan, jotka ovat helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, olemassa olevan väylän tai rakenteen tason parantaminen sekä uuden infrastruktuurin rakentaminen. Näiden toimenpidekokonaisuuksien arvon arvioidaan olevan yhteensä yli 4 miljoonaa euroa ilman Joensuun keskustaan tehtäviä toimenpiteitä. Minimitavoite on, että kaikki suunnitelmassa esitetyt ensimmäisen prioriteettiluokan toimenpiteet toteutuisivat nopeasti. Hankkeen toivotaan edistävän kestäviä liikennemuotoja edistävien hankkeiden käynnistymistä Kuopion kaupunkiseudulla sekä parantavan yleisestikin asenteita joukkoliikennettä, pyöräilyä ja jalankulkua kohtaan. Kestävien liikkumismuotojen yhtäaikaisella kehittämisellä tavoitellaan joukkoliikenteestä, pyöräilystä, kävelystä, kulkutapojen muodostamista matkaketjuista ja niiden sekakäytöstä todellista vaihtoehtoa henkilöauton käytölle.

Ampumaratojen kunnostustarpeen selvittäminen

Suomessa arvioidaan olevan kaikkiaan 2000 - 2500 ampumarataa joista aktiivisessa käytössä on noin 1000 kpl. Useimmat ulkoradat on perustettu paljon ennen nykyisten ympäristölakien voimaantuloa. Tästä syystä ammunnan ympäristövaikutukset melua lukuun ottamatta, eivät varmaan ole olleet tarkasteltavien asioiden listan kärjessä ampumaratoja suunniteltaessa. Sopivan maa alueen saatavuus sopivalla paikalla rakennuskustannusten minimoimiseksi on täytynyt olla yksi tärkeimmistä kriteereistä. Joissakin tapauksissa tämä valitettavasti on johtanut siihen, että ratojen paikoiksi on valittu sellaisia, mitä tämän päivän tietämyksellä ei suositeltaisi, kuten esimerkiksi pohjaveden muodostumisalueet. Ampumaratojen, etenkin haulikkoratojen, on todettu aiheuttaneen paikallisesti varsin laajaa maaperän pilaantumista. Toiminnan jatkuessa, runsaasti raskasmetalleja kertyy maahan ja taustapenkkoihin josta se rapautuu ja kulkeutuu alueelta pohjavesiin. Pohjaveden mukana haitta-aineet saattavat kulkeutua vedenpuhdistamoihin muodostaen riskiä paikallisasukkaiden terveydelle sekä jossain määrin alueen kasvillisuudelle ja faunalle. Vuoden 2007 valtioneuvoston PIMA-asetus muutti joitakin ohje-arvoja, joten näitä uusia arvoja on otettavaa huomioon niin riskiarvioinnissa kuin alueen käyttömahdollisuuksien kannalta tulevaisuudessa. Asetuksen voimaantulo edellyttää tapauskohtaisten riskiarviointien tekemistä ampumarata-alueiden kunnostuksen yhteydessä jolloin saavutetaan mahdollisemman tehokasta hyöty-kustannustasoa. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa uuden asetuksen mukaisesti ampumaratojen muodostamaa riskiä sekä rajata kunnostettavat alueet ja valita sopivammat kunnostusvaihtoehdot. Esimerkkitapauksina käytetään Kokkolan kaupungin alueella sijaitsevaa ampumarata-aluetta.

Hiljainen tieto pääomaksi ikääntyneiden hoitotyössä - hoitohenkilöstön kokemuksia

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden potilaiden kanssa työskentelevän hoitohenkilökunnan kokemuksia ja näkemyksiä hiljaisesta tiedosta, hiljaisen tiedon siirtymisessä käytetyistä menetelmistä kokeneemmalta hoitohenkilökunnalta vähemmän kokeneelle hoitohenkilökunnalle. Tutkimuksessa käytettiin tarkoituksenmukaista otantamenetelmää. Kohdejoukko (N=13) koostui yhden kaupungin alueen hoitohenkilökunnasta, joka työskenteli ympärivuorokautisen laitoshoidon yksiköissä. Hoitohenkilökuntaa edustavat ammattilaiset olivat terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, perushoitajia ja lähihoitajia. Aineisto kerättiin haastattelemalla tutkimusta varten kehitetyllä avoimella teemahaastattelurungolla ja haastattelut analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että hiljainen tieto kehittyy pääosin työvuosien, erilaisten työkokemusten ja elämänkokemuksen myötä. Monipuolista kokemusta omaava hoitohenkilökunta käyttää hiljaista tietoa jokapäiväisessä työskentelyssään. Hiljainen tieto hoitotyössä näkyy varmuutena, ammatillisuutena, korkeana työmoraalina, kollegiaalisuutena ja potilaan edunvalvontana. Luonteenpiirteet, kuten nöyryys, rauhallisuus, rohkeus ja luovuus kuvasivat hiljaista tietoa omaavaa hoitajaa. Hiljainentieto työyhteisössä luodaan yhdessä, mutta siihen tarvitaan myös uutta ja ajan tasalla olevaa tietoa. Hiljaista tietoa siirretään pääosin hoitajan omalla esimerkillä. Tärkeintä oli sekä hoitamisen asenteen siirtäminen että työssä käyttäytymisen ja ammatillisen toiminnan siirtämisen tärkeys, ei taitojen tai kykyjen opettaminen. Hiljainen tieto on siirtynyt kokeneemmalta hoitajalta vähemmän kokeneelle, kun tiedon saajan asenne ja toiminta ovat muuttuneet vastuullisiksi. Halu vastaanottaa tietoa tai antaa tietoa koettiin sekä estävänä että edistävänä tekijänä hiljaisen tiedon siirtymiselle. Myös tietoa vastaanottavan huono asenne korostui estävänä tekijänä. Esimiehellä on vahva avainasema hiljaisen tiedon siirtämisen edistävänä tekijänä. Hyvä esimies haluaa hyödyntää kokeneita hoitajia oman yksikkönsä kehittämistyössä. Monipuolisen ja pitkän työkokemuksen omaava hoitohenkilökunta tunnistaa hiljaisen tiedon omassa työskentelyssään. Otollisessa ja arvostavassa työympäristössä kokeneet hoitajat haluavat jakaa ja siirtää eteenpäin hiljaista tietoaan. Hiljaista tietoa ja hoitajien monipuolista kokemusta yhdessä uuden tiedon kanssa tulisi hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa ja erilaisissa yksiköissä. Hyödyntämällä hiljaista tietoa voitaisiin kehittää potilashoitoa, vähentää hoitokustannuksia sekä järkeistää ja organisoida hoitotyötä eri yksiköissä. Hiljaisen tiedon siirtäminen ja käyttö yksiköissä vaatii vahvan esimiehen, joka tukee ja on läsnä. Taitava esimies osaa käyttää henkilökuntansa vahvuuksia ja osaa hyödyntää kokeneita hoitajia hoitotyön kehittämisessä.

Innovatiiviset ja vastuulliset julkiset hankinnat. Julkisten hankkijoiden ja yritysten yhteistyöllä kohti parempia hankintoja

Tämä on Osaamiskeskusohjelman (OSKE) Innovatiiviset ja vastuulliset julkiset hankinnat -hankkeen loppuraportti. Innovatiiviset ja vastuulliset julkiset hankinnat -hankkeessa pilotoitiin Turun INKA-valmistelutyöryhmän työstämiä ja tunnistamia malleja innovatiivisten hankintojen tekemisestä, julkisten hankkijoiden käytännöistä, sekä potentiaalisten tarjoajien kanssa työskentelemisestä aina kilpailutuksen valmistelusta sen toimeenpanoon. Hanke toteutettiin valmennuskokonaisuutena, jossa julkisia hankintatiimejä valmennettiin tekemään innovatiivinen hankinta vuoden 2013 aikana. Valmennuksen keskiössä oli yritysten ja hankintatiimien välinen vuoropuhelu, jotta hankkijoille muodostuisi käsitys pk-yritysten mahdollisuuksista osallistua tarjouspyyntöön. Hankkeeseen osallistui kolme varsinaissuomalaista hankintatiimiä: VSSHP:n elintarvike-, Kaarinan kaupungin ruokalogistiikka- ja Turun AMK:n IT-hankintatiimi. Hankkeen koordinoinnista vastasi Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus ja se toteutettiin yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Valmentajana hankkeessa toimi Owal Group Oy. Hanke toteutettiin 1.1.2013–31.5.2014 välisenä aikana ja sitä rahoitti Varsinais-Suomen liitto.

Seudullisen joukkoliikenteen ja siihen tukeutuvan pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät : Mikkelin kaupunkiseutu

Työssä kartoitetaan, miten joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät näkyvät valtakunnan, maakunnan ja Mikkelin kaupunkiseudun strategioissa sekä millaisia yleisiä ominaisuuksia ja vaatimuksia laatukäytäville on määritelty. Laatukäytävien määrittelyssä on otettu huomioon seudun joukkoliikennesuunnitelmassa esitetyt uudet linjastoratkaisut, joukkoliikenteen nykyinen vuorotarjonta, seutu-, kauko- ja kaupunkiliikenteen mahdollisimman hyvä kohtaaminen, seudun viisaan liikkumisen suunnitelmassa esitetyt jalankulun ja pyöräilyn laatukäytävät, väestön sijoittuminen sekä nykyisen joukkoliikenteen ja pyöräilyn reittien fyysinen tila. Laatukäytävät rajautuvat kokonaan Mikkelin kaupungin alueelle. Joukkoliikenteen laatukäytävässä yhdistyvät paikallis- lähi-, seutu- ja kaukoliikenteen reitit. Seutu- ja kaukoliikenteen vaikutusalueella olevat pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät kulkevat pääsääntöisesti joukkoliikenteen laatukäytävien varsia pitkin. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät sisältyvät myös seudun viisaan liikkumisen suunnitelmassa määriteltyihin alustaviin laatukäytäviin. Viisaan liikkumisen suunnitelmassa laatukäytäviä oli enemmän, koska siinä niitä tarkasteltiin seudullisen joukkoliikenteen laatukäytävien vaikutusaluetta laajemmin. Joukkoliikenteen laatukäytävien 21 solmupisteelle on määritelty pääasiassa matkaketjujen sujuvuutta ja turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä. Toimenpideluokkia on kolme: helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, erillistä suunnittelua edellyttävät keskisuuret toimenpiteet ja sähköisen informaation toimenpiteet sekä kalliit ja suunnittelua vaativat toimenpiteet. Toimenpiteiden yhteisarvo ilman raskaimpia toimenpiteitä arvioidaan olevan vajaat 500 000 €. Näistä Pohjois-Savon ELY-keskuksen osuus arvioidaan olevan reilut 70 %. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävien kehittämishankkeet on ryhmitelty niin ikään kolmeen luokkaan, jotka ovat helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, olemassa olevan jkpp-väylän tai rakenteen tason parantaminen sekä uuden infrastruktuurin rakentaminen. Toimenpiteiden yhteisarvon arvioidaan olevan 720 000 € niiden toimenpiteiden osalta, joille on määritelty hinta. Näistä Pohjois-Savon ELY-keskuksen osuuden arvioidaan olevan 350 000 €. Minimitavoite on, että kaikki suunnitelmassa esitetyt ensimmäisen luokan toimenpiteet toteutuisivat nopeasti. Hankkeen toivotaan edistävän kestäviä liikennemuotoja edistävien hankkeiden käynnistymistä Mikkelin kaupunkiseudulla sekä paran-tavan asenteita joukkoliikennettä, pyöräilyä ja jalankulkua kohtaan. Kestävien liikkumismuotojen yhtäaikaisella kehittämisellä tavoitellaan joukkoliikenteestä, pyöräilystä, kävelystä, kulkutapojen muodostamista matkaketjuista ja niiden sekakäytöstä todellista vaihtoehtoa henkilöauton käytölle.

Maatalousalueen monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Nilsiän vesistöreitin alaosan alue

Järjestyksessään viides Pohjois-Savon monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnittelu toteutettiin vuonna 2013 Nilsiän vesistöreitin alaosalla Kuopion, Siilinjärven ja Juankosken alueilla. Kartoitusalueen valintaan vaikutti alueen vesistöjen heikentynyt tila sekä alueen maatalousvaltaisuus. Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän mallilaskelmien perusteella kartoitusalueelta löytyi runsaasti mahdollisia kosteikkopaikkoja. Yleissuunnittelun tarkoituksena oli löytää alustavasti kohteita, joihin mahdollisimman vähäisillä toimenpiteillä saadaan perustettua tai ennallistettua kosteikko. Kosteikkojen perustamiseen on mahdollista hakea maatalouden ei-tuotannollisten investointien tukea ja hoitoon ympäristötuen erityistukea. Kaikki tässä yleissuunnitelmassa esitetyt toimenpidesuositukset ovat vapaaehtoisia eivätkä velvoita maanomistajaa mihinkään toimenpiteisiin. Maanomistaja päättää itse kosteikon mahdollisesta toteutuksesta. Peruskuivatusten yhteydessä alavilla seuduilla aikaisemmin yleisesti esiintyneitä luontaisia kosteikkoja on usein kuivatettu tai täytetty maalla. Monivaikutteisilla kosteikoilla pidätetään pelloilta tulevaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta, ja näin edistetään maatalouden vesiensuojelua, sekä luodaan vaihtelua maisemaan ja lisätään luonnon monimuotoisuutta luomalla eliöille uusia elinympäristöjä. Kosteikoilla on erityistä merkitystä riistan elinympäristöinä ja lisäksi ne voivat toimia myös virkistyskohteina. Kesän 2013 maastokartoituksessa arvioitiin noin 60 kohteen soveltuvuus monivaikutteisen kosteikon perustamispaikaksi. Kartoituksen tuloksena luontaisia paikkoja kosteikon perustamiselle löytyi jokunen. Monet alustavista kohteista sijaitsivat tiheäpuustoisen syvän uoman varrella, viljelykäytössä olevalla pellolla, puustoisella ojitetulla suolla tai hankalakulkuisella umpeenkasvaneella rantaluhdalla. Useissa tapauksissa kohteiden perustaminen olisi periaatteessa mahdollista, mutta vaatisi massiivikaivua ja/tai huomattavaa pengertämistä ja puuston hakkausta riittävän tilan saamiseksi. Arvioiduista kohteista n. 20 voisi soveltua kosteikon perustamiseen järkevällä työmäärällä. Tässä yleissuunnitelmassa esitetään kohdekohtaiset perustiedot kaikista maastokartoituksessa tarkistetuista kohteista, joita voidaan hyödyntää päätettäessä kosteikon perustamisesta ja varsinaisen hankesuunnitelman valmistelusta. Kosteikkokohteiden valuma-alueelta ja lähietäisyydeltä kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuus (LUMO) kohteita; perinnebiotooppeja sekä muita luonnon ja maiseman monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita. Kesällä 2013 arvioitiin 40 aluetta, joilta löytyi yli 210 sopivaa maatalouden erityistukisopimuksen täyttävää kohdetta. Löydetyt kohteet ovat mm. perinnebiotooppeja, metsäsaarekkeita, puronuomia sekä pellon ja metsän/vesistön välisiä reunavyöhykkeitä. Lisäksi alueilta löytyi puukujanteita ja latoja, jotka ovat maisemallisesti arvokkaita. LUMO -kohteiden arvokkaiden ominaispiirteiden ylläpitäminen vaatii aktiivista hoitoa. Raportissa esitetään hoitotoimenpiteitä, joiden avulla kohteiden arvoa pidetään yllä.

Aurinkosähköpotentiaali Lappeenrannan julkisissa rakennuksissa

Lappeenrannan kaupungin tavoitteena on vähentää alueen energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Yhtenä vaihtoehtona tutkittiin julkisten rakennusten aurinkosähköpotentiaalia Lappeenrannan alueella. Työssä tutkittiin aurinkosähkön ympäristövaikutuksia ja taloudellista kannattavuutta yleisellä tasolla ja Pontuksen koulun case-kohteessa. Julkista rakennuskantaa jaoteltiin aurinkosähköntuotantoon soveltumisen kannalta ja laskettiin teoreettinen aurinkosähkön tehopotentiaali kaikille julkisille rakennuksille. Aurinkosähkö osoittautui taloudellisesti voittoa tuottavaksi verrattuna nykyisiin sähkön hintoihin ja aurinkosähkön todettiin vähentävän hiilidioksidipäästöjä verrattuna keskivertoon suomalaiseen energiantuotantoon. Lappeenrannan kaupungissa on runsaasti potentiaalia aurinkosähkön asentamiselle ja sillä voitaisiin saavuttaa merkittäviä säästöjä aurinkopaneelien elinkaaren aikana.