Ajankohtainen yleisesitys Itä-Euroopan kirkoista ja uskonnoista

Kirjallisuusarvostelu

Euroopan keskuspankin julkaisut

Euroopan keskuspankin (perustamisvuosi 1999) tehtävänä on ylläpitää hinta- ja rahoitusjärjestelmän vakautta ja toteuttaa rahapolitiikkaa euroalueella. Euroalueeseen kuuluvat kaikki euron käyttöönsä ottaneet jäsenmaat, joita on 17. Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI) toimi EKP:n edeltäjänä ja sen tehtävänä oli keskuspankkien välisen yhteistyön lujittaminen, rahapolitiikan yhteensovittaminen ja yhteiseen valuuttaan siirtyminen. Kokoelma sisältää Euroopan keskuspankin ja Euroopan rahapoliittisen instituutin (EMI) julkaisuja vuodesta 1994 lähtien. Tutkimusjulkaisuja on mm. EU-maiden hintavakaudesta, rahapolitiikasta, rahoitusmarkkinoista, maksujärjestelmistä, valuuttapolitiikasta, yhdentymisestä ja finanssivalvonnasta. Kokoelmassa on vuosikertomuksia, kuukausikatsauksia (Monthly Bulletin), lehtiä, tilastoja, työpapereita, raportteja ja tutkimusjulkaisuja. Kokoelmassa on n. 1655 nimekettä, ja painettu kokoelma kasvaa Euroopan keskuspankin julkaisuilla. Euroopan rahapoliittisen instituutin julkaisut loppuivat v. 1999. Kokoelman julkaisuista n. 80 % on ilmestynyt v. 2000 - 2009. Valtaosa on englanninkielisiä, mutta julkaisuja on myös suomeksi ja ruotsiksi. Painettu kokoelma on Suomen Pankin kirjaston avokokoelmassa vapaasti käytettävissä ja kopioitavissa maksutta. Suurin osa on saatavana myös verkkojulkaisuina Euroopan keskuspankin sivuilta http://www.ecb.int.

Kamppailu Euroopan ohjuspuolustuksesta

Yhdysvaltojen suunnitelma sijoittaa kansallisen ohjuspuolustusjärjestelmän osia Eurooppaan on heikentänyt Yhdysvaltojen ja Venäjän välisiä suhteita viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ohjuspuolustushankkeen tarpeellisuutta perustellaan kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksella. Vihamieliset maat pyrkivät kehittämään mannertenvälisen ballistisen ohjuksen, mikä mahdollistaisi joukkotuhoaseiden iskut Yhdysvaltojen mantereelle. Kostoiskuun perustuva pelotevaikutus ei ole riittävä keino suojautua uusien epävakaiden ydinasemaiden uhkalta, vaan uhkan torjuminen edellyttää ohjusten torjuntaan kykenevän järjestelmän kehittämistä ja torjuntaohjusten sijoittamista Eurooppaan. Venäjä on vastustanut Yhdysvaltojen suunnitelmia ja erityisesti torjuntaohjusten sijoittamista Eurooppaan. Venäjän mielestä järjestelmän kehittäminen ei ole legitiimi hanke; se muuttaa Euroopan strategista tasapainoa ja on uhka Venäjän kansalliselle turvallisuudelle. Tutkimuksessa tuodaan esille Yhdysvalloissa ja Venäjällä vallitsevat diskurssit, jotka ovat määrittämässä osapuolien toimintaa ja retoriikkaa erityisesti ohjuspuolustuskiistassa. Diskurssien hahmottaminen mahdollistaa arvioida, millä tavoin Yhdysvallat ja Venäjä määrit-tävät itsensä kansainvälisen järjestelmän toimijoina ja millaisena ne näkevät kansainvälisen järjestelmän toimintalogiikan kylmän sodan jälkeen. Näin syntyy käsitys osapuolien tavasta määritellä kansainvälisen järjestelmän sääntöjä, uhkakuvia ja eri valtioiden asemaa uhkakuvien rakentumisessa. Työn tulokset lisäävät ymmärrystä Venäjän ja Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisen tavoiteasettelun periaatteista ja maiden päätöksentekoa ohjaavista tekijöistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu konstruktivistinen kansainvälisen politiikan teoriasta. Aineistona käytetään Yhdysvaltojen ja Venäjän turvallisuuspoliittisia virallisdokumentteja. Venäjän turvallisuusajattelussa painottuu elementit neuvostomenneisyydestä, identiteettikamppailu sekä uudet taloudelliset ja poliittiset intressit sekä erityisesti suhde Yhdysvaltoihin. Kansallisen identiteetin määrittelyssä Venäjä on turvautunut perinteiseen suurvalta-ajattelun kaavaan. Uhkakuvauksia rakennetaan kylmän sodan ajalta omaksutun identiteetin varaan ja tukeudutaan vanhaan selitykseen, että länsi on aina muodostanut uhkan Venäjälle. Yhdysvalloille ohjuspuolustuksen kehittämisellä rikotaan perinteinen kylmän sodan aikainen uhkakäsitys. Ohjuspuolustushankkeen oikeutusta haetaan globaalista turvallisuudesta, jolloin kansalliset intressit pyritään korvaamaan laajemmalla tarkoituksella. Ohjuspuolustuksella torjutaan uhka, jolla voitaisiin kiistää Yhdysvaltojen toimintavapaus, ja näin sen identiteetti maailman johtavana valtiona vaarantuisi. Roistovaltion kuvaukset tuottavat ja vahvistavat Yhdysvaltain omaa identiteettiä vapauden ja oikeuden puolustajana.

Varusmiespalveluksen keskeytyminen ensimmäisen palvelusviikon aikana

Suomen puolustusratkaisun, alueellisen puolustuksen, mahdollistaa yleinen asevelvollisuus. Asevelvollisten ikäluokasta 80 prosenttia suorittaa asevelvollisuutensa varusmiespalveluksessa. Palveluksen aloittamisen järjestelyitä on kehitetty aktiivisesti, mutta palveluksenkeskeyttämisten määriin ei ole onnistuttu vaikuttamaan. Palveluksen ensimmäisen viikon sisällöllä tai koulutusmetodeilla ei ole keskeistä asemaa keskeytymisen syitä arvioitaessa. Tässä tutkimuksessa palveluksen keskeyttämisen syitä etsitään asevelvollisen motivaation, arvojen ja odotusten kautta, sekä perusyksikön koulutuskulttuurin uskottavuudesta. Alkaneen palveluksen keskeytymisen syiden uskotaan olevan yksilön tahtotekijöissä sekä perusyksikön koulutusilmapiirin yleisvaikutelmassa ja asevelvollisen psykofyysisissä tekijöissä. Tutkimusmetodina käytetään puolistrukturoituja haastatteluja, jotka suoritettiin palveluksen keskeyttäville, sekä palvelusta jatkaville alokkaille, ensimmäisen palvelusviikon lopulla. Kohdejoukko edusti 10 -15 prosenttia perusyksikön saapumiserästä. Tutkimuksen haastattelut analysoitiin ja tulokset muodostettiin deduktiivisen sisällönanalyysin kautta. Keskeinen merkitys on alokkaan äänellä, joka kuuluu tutkimusraportista suorina lainauksina. Tutkimuksessa löydettiin keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat palveluksen aloittamiseen: varusmiespalveluksen merkitys, kaveripiirin mielipide, ennakko-odotusten täyttyminen, ryhmähenki, kannustava oppiminen. Tutkimuksen perusteella alokastuvan varusmiesesimies on merkityksellisin kouluttaja ensimmäisellä palvelusviikolla. Tästä syystä heidän onnistumisensa alokkaiden kouluttajana on varmistettava. Huonoimmillaan tuvan esimiehen onnistumisen varmentamiseen ei juurikaan panosteta, jolloin alokkaat ovat ensimmäisten päivien aikana sattuman varassa. Merkittävin tekijä motivoitumattomuuteen ja palveluksen keskeytymiseen on varusmiespalveluksen irrationaalisuus nyky-yhteiskunnasta. Varusmiespalveluksella ei koeta olevan mitään arvoa tai tarvetta globaalissa Euroopassa. Varusmiespalveluksen kehittämisessä tulee keskittyä kahteen päälinjaan: varusmiespalveluksen saattaminen 2020 – luvulle, jolloin tarkastellaan toimenpiteitä, joilla varusmiespalveluksesta saadaan nuoria kiinnostava ja palkitseva sekä perusyksiköiden koulutuskulttuurin kehittämistä kohti oppivaa organisaatiota nykyisiä vahvuuksia unohtamatta. Perusyksikön keinot vaikuttaa palveluksen keskeytymiseen, ovat perusyksikön päällikön hallussa: uskottava ja kannustava koulutusilmapiiri, tuvan esimiehen onnistumisen varmistaminen, pienet murheet (ruokailuun käytettävä aika, tupakointi, vapaa-ajan kontrollointi). Tutkimukseen osallistuneet alokkaat yllättyivät puolustusvoimien koulutuksen tarkoituksen mukaisuudesta ja olivat valmiita muuttamaan käsityksiään asevelvollisuudesta nopeasti. Palvelukseen astuessaan alokkaat eivät odota palvelukselta paljoakaan positiivista omalle elämälleen, mutta noudattavat lakivelvoitettaan.

Alokaskausi : asevelvollisuuden vaikuttavin jakso

Suomen maanpuolustus on nojautunut laajaan maanpuolustustahtoon sekä yleiseen asevelvollisuuteen. Yleisen asevelvollisuuden käyttökelpoisuutta tämän päivän yhteiskunnan tur-vallisuuden tuottajana on arvioitu ja pakoin kritisoitu laajasti 2000 -luvulla. Yleinen asevelvollisuus muuntuu käsitteestä valtion turvallisuusratkaisuksi, kun asevelvollinen suorittaa varusmiespalveluksen. Varusmiespalveluksessa opetettavien tietojen ja taitojen jälkeen yhteiskunta saa puolustajansa. Varusmiespalveluksen tarpeellisuutta arvioitaessa ovat palveluksen keskeyttäjien määrät olleet jatkuvassa kasvussa. Tämä diplomityö tutkii millaisten olettamusten, perusteluiden ja tekijöiden johdosta, alokas tekee palveluksen keskeyttämispäätöksen ensimmäisen palvelusviikon aikana? Tutkimustyössä selvitetään osaltaan tuvanesimiehen vaikutusta alokkaan sopeutumiseen ensimmäisen viikon aikana sekä mitkä ovat perusyksikön valmiudet kohdata 2020 – luvun alokas? Alkaneen palveluksen keskeytymisen syiden uskotaan olevan yksilön tahtotekijöissä sekä perusyksikön koulutusilmapiirin yleisvaikutelmassa ja asevelvollisen psykofyysisissä tekijöissä. Palveluksen ensimmäisen viikon sisällöllä tai koulutusmetodeilla ei ole keskeistä asemaa keskeytymisen syitä arvioitaessa. Asetettuihin kysymyksiin saatiin vastauksia, joista osa poikkeaa yleisestä uskomuksesta. Risto Siilasmaan johtaman asevelvollisuustyöryhmä vertaili ammattiarmeijan ja asevelvollisuusjärjestelmän soveltuvuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Työryhmän alkuperäinen tehtävänanto oli arvioida yleisen asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseen vaikuttavia kehityskulkuja ja arvioida järjestelmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta nyt ja tulevaisuudessa. Työryhmän mietintö ”Suomalainen asevelvollisuus” toteaa yleisen asevelvollisuusjärjestelmän olevan paras vaihtoehto Suomen puolustusratkaisuksi myös tulevaisuudessa. On syytä muistaa, että poliittiset päätökset realisoituvat todellisiksi turvallisuusrakenteiksi nuorten (alokkaiden) päätösten kautta. Vaikka päätöksiä asevelvollisuudesta tehdään eduskuntatalossa, vasta alokkaan päätös suorittaa varusmiespalvelus luo oikeaa turvallisuutta. On tärkeää, että nuoret kokevat asevelvollisuuden omakseen ja suorittavat kansalaisvelvollisuutensa. Valtion tehtävänä on kehittää varusmiespalvelusta palvelemaan valtion ja kansalaisen tarpeita. Asevelvollisten ikäluokasta 80 prosenttia suorittaa asevelvollisuutensa varusmiespalveluksessa. Palveluksen aloittamisen järjestelyitä on kehitetty aktiivisesti tutkimuksen kohteena olevassa Panssariprikaatissa, mutta palveluksenkeskeyttämisten määriin ei kehittämistyöllä ole onnistuttu vaikuttamaan.

Ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen näkökulmasta

Ilmastonmuutos on yhteinen, ajankohtainen ongelmamme. Kiistattomasti ilmastonmuutokseksi kutsuttu ilmaston lämpiäminen tulee aiheuttamaan turvattomuutta sekä uhkia turvallisuudelle eri puolilla maailmaa yksilöille, valtioille ja muille toimijoille. Suhtautumisen ilmastonmuutokseen ”pitäisi kuitenkin olla toisenlainen kuin ydinaseisiin” – ilmastonmuutoksella ei saa pelotella. Ilmastonmuutos on tietyllä tapaa ajatellen vain luonnossa esiintyvä ilmiö, vakavasti otettava ja huolestuttava, mutta kuitenkin vain ilmiö. Nykyajan tiedonvälityksen ja tietämyksen aikana se on kuitenkin saanut jo nyt aivan eri mittasuhteet kuin esimerkiksi saman aihepiiriin lukeutuvat vuosikymmenten takaiset happosateet tai otsonikato – tämän päivän ilmastonmuutoksella pelotellaan ihmisiä. Johtaako tämä alkanut prosessi ilmastonmuutoksen sotilaallistamiseen? Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää vertailemalla kahta ilmastostrategiaa, miksi ilmastonmuutos on nostettu kansainvälisen yhteisön terminologiassa turvallisuuskategoriaan. Tutkielma on kirjallisuustutkimus. Tutkielmaan on valittu vertailtaviksi kansainvälisen yhteisön länsimaisten suurten toimijoiden edustajien laatimat ilmastostrategiat, joista toinen edustaa realistista (USA) ja toinen konstruktivistista tai liberalistista näkökulmaa (EU). Vertailtavat ilmastostrategiat ovat: 1. Eurooppa-neuvoston pyytämä selvitys EU:n pääsihteeriltä ja Euroopan komissiolta ilmastonmuutoksen vaikutuksista kansainväliseen turvallisuuteen Climate Change and International Security, Paper from the High Representative and the European Commission to the European Council (14. March 2008 S113/08) 2. Tutkimuslaitos CNA:n koolle kutsuma yhdentoista Yhdysvaltalaisen puolustusasiantuntijan ja evp-kenraalin tai -amiraalin muodostaman Military Advisory Boardin laatima ilmastostrategia. Raportin julkaisi tutkimuslaitos CNA. National Security and the Threat of Climate Change, a Report from Military Advisory Board, Center for Naval Analysis (CNA) Corporation 2007. Tutkielma osoittaa, että vertailtujen ilmastostrategioiden esiintulossa on eroja, jotka eivät ole pelkästään selitettävissä laatijakuntansa perusteella. Tutkielma päättelee, että Atlantin itä- ja länsilaidalla ilmaston lämpiämiseen turvallisuustekijänä suhtaudutaan eri tavoin. Tutkielmassa on löytynyt laatijakunnan mukaan selitettävissä olevia eroja keinovalikoimassa ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutusten torjumiseksi. Näiden lisäksi löytyy myös muita, laatijakunnan mukaan selittämättömiä eroja. Tutkielman johtopäätöksinä voidaan pitää yksilön ja yhteisön kulttuuritaustan vaikuttavan suhtautumiseen ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksiin. Ilmastonmuutoksella pelotteluun on laatijakuntakohtaisesti ja ympäröivien yhteiskuntien olemuksen kautta ainakin kaksi, Atlantin eri puolilta löytyvää, syytä. Toinen, joka painottaa ilmastonmuutoksen mahdollista käyttöä oman vaikutusvallan kasvattamiseen ja toinen, joka hakee kollektiivista turvallisuutta ja yhteisvastuuta ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhkan kautta.