Iowa Historic Property Study: Iowa-Illinois Memorial Bridge Carrying I-74 and U.S. 6 over Mississippi River between Bettendorf, Scott County, Iowa and Moline, Rock Island County, Illinois, 2012

The 1935 Iowa-Illinois Memorial Bridge is being documented at this time to fulfill the requirements of the Memorandum of Agreement regarding the removal of the Iowa-Illinois Memorial Bridge and the Iowana Farms Milk Company Building for the proposed improvements to Interstate 7 4 in Bettendorf, Iowa, and Moline, Illinois.1 The 1959 twin suspension bridge will be removed as well, but it was determined to be ineligible for the National Register of Historic Places. Discussion of the history of the 1959 twin span is included, however, in the current report as part of the overall history of the Iowa-Illinois Memorial Bridge. Fieldwork for the documentation occurred in November 2009 and October 2010 (Fig. 1). Limitations on photography included limited shoreline access on the Illinois side, making good views of the bridge from the south somewhat challenging. Also, photographs on the bridge deck were not possible because of interstate traffic and prohibitions on pedestrian traffic. Within the last few years, online primary sources have proliferated, along with historical materials regarding the Iowa-Illinois Memorial Bridge. Sources available online for this report included numerous historical photographs, as well as historical Davenport, Iowa, and U.S. newspapers that document the bridge planning and construction. Additional primary source material was found at the University of Iowa Libraries, the State Historical Society of Iowa in Iowa City, the Bettendorf Public Library, the Richardson-Sloane Special Collections Center at the Davenport Public Library, and the Iowa State University Special Collections in Ames.

Outcome at two years of age in a Swiss national cohort of extremely preterm infants born between 2000 and 2008.

BACKGROUND: While survival rates of extremely preterm infants have improved over the last decades, the incidence of neurodevelopmental disability (ND) in survivors remains high. Representative current data on the severity of disability and of risk factors associated with poor outcome in this growing population are necessary for clinical guidance and parent counselling. METHODS: Prospective longitudinal multicentre cohort study of preterm infants born in Switzerland between 24(0/7) and 27(6/7) weeks gestational age during 2000-2008. Mortality, adverse outcome (death or severe ND) at two years, and predictors for poor outcome were analysed using multilevel multivariate logistic regression. Neurodevelopment was assessed using Bayley Scales of Infant Development II. Cerebral palsy was graded after the Gross Motor Function Classification System. RESULTS: Of 1266 live born infants, 422 (33%) died. Follow-up information was available for 684 (81%) survivors: 440 (64%) showed favourable outcome, 166 (24%) moderate ND, and 78 (11%) severe ND. At birth, lower gestational age, intrauterine growth restriction and absence of antenatal corticosteroids were associated with mortality and adverse outcome (p < 0.001). At 36(0/7) weeks postmenstrual age, bronchopulmonary dysplasia, major brain injury and retinopathy of prematurity were the main predictors for adverse outcome (p < 0.05). Survival without moderate or severe ND increased from 27% to 39% during the observation period (p = 0.02). CONCLUSIONS: In this recent Swiss national cohort study of extremely preterm infants, neonatal mortality was determined by gestational age, birth weight, and antenatal corticosteroids while neurodevelopmental outcome was determined by the major neonatal morbidities. We observed an increase of survival without moderate or severe disability.

[Archives de l'Opéra. Régie. Journal de régie. Première série]

Calendrier des spectacles et des répétitions. - À partir du 28 octobre, jour de l'incendie de l'Opéra, rue Le Peletier, jusqu'au 31 décembre, le livre de régie mentionne les représentations de l'Opéra-Comique, du Théâtre-Italien, et d'autres théâtres de Paris. En date du 28 octobre, état général du personnel de l'Opéra, récit de l'incendie. - Contient 3 pièces additionnelles

[Archives de l'Opéra. Régie. Journal de régie. Première série]

Calendrier des spectacles et des répétitions. - Ne comporte plus la liste du personnel de la régie. Mentionne également les répétitions et les premières de l'Opéra-Comique et du Théâtre-Italien. - Contient 20 pièces additionnelles

2015 Update on Acute Adverse Reactions to Gadolinium based Contrast Agents in Cardiovascular MR. Large Multi-National and Multi-Ethnical Population Experience With 37788 Patients From the EuroCMR Registry.

OBJECTIVES: Specifically we aim to demonstrate that the results of our earlier safety data hold true in this much larger multi-national and multi-ethnical population. BACKGROUND: We sought to re-evaluate the frequency, manifestations, and severity of acute adverse reactions associated with administration of several gadolinium- based contrast agents during routine CMR on a European level. METHODS: Multi-centre, multi-national, and multi-ethnical registry with consecutive enrolment of patients in 57 European centres. RESULTS: During the current observation 37,788 doses of Gadolinium based contrast agent were administered to 37,788 patients. The mean dose was 24.7 ml (range 5-80 ml), which is equivalent to 0.123 mmol/kg (range 0.01 - 0.3 mmol/kg). Forty-five acute adverse reactions due to contrast administration occurred (0.12%). Most reactions were classified as mild (43 of 45) according to the American College of Radiology definition. The most frequent complaints following contrast administration were rashes and hives (15 of 45), followed by nausea (10 of 45) and flushes (10 of 45). The event rate ranged from 0.05% (linear non-ionic agent gadodiamide) to 0.42% (linear ionic agent gadobenate dimeglumine). Interestingly, we also found different event rates between the three main indications for CMR ranging from 0.05% (risk stratification in suspected CAD) to 0.22% (viability in known CAD). CONCLUSIONS: The current data indicate that the results of the earlier safety data hold true in this much larger multi-national and multi-ethnical population. Thus, the "off-label" use of Gadolinium based contrast in cardiovascular MR should be regarded as safe concerning the frequency, manifestation and severity of acute events.

Patterns of care in recurrent glioblastoma in Switzerland: a multicentre national approach based on diagnostic nodes.

Despite moderate improvements in outcome of glioblastoma after first-line treatment with chemoradiation recent clinical trials failed to improve the prognosis of recurrent glioblastoma. In the absence of a standard of care we aimed to investigate institutional treatment strategies to identify similarities and differences in the pattern of care for recurrent glioblastoma. We investigated re-treatment criteria and therapeutic pathways for recurrent glioblastoma of eight neuro-oncology centres in Switzerland having an established multidisciplinary tumour-board conference. Decision algorithms, differences and consensus were analysed using the objective consensus methodology. A total of 16 different treatment recommendations were identified based on combinations of eight different decision criteria. The set of criteria implemented as well as the set of treatments offered was different in each centre. For specific situations, up to 6 different treatment recommendations were provided by the eight centres. The only wide-range consensus identified was to offer best supportive care to unfit patients. A majority recommendation was identified for non-operable large early recurrence with unmethylated MGMT promoter status in the fit patients: here bevacizumab was offered. In fit patients with late recurrent non-operable MGMT promoter methylated glioblastoma temozolomide was recommended by most. No other majority recommendations were present. In the absence of strong evidence we identified few consensus recommendations in the treatment of recurrent glioblastoma. This contrasts the limited availability of single drugs and treatment modalities. Clinical situations of greatest heterogeneity may be suitable to be addressed in clinical trials and second opinion referrals are likely to yield diverging recommendations.

Eligibility to treatment and economic effect of the implementation of the new U.S. or European Society of Hypertension/European Society of Cardiology hypertension guidelines.

OBJECTIVE: To evaluate the population and economic impact of implementing the new Joint National Committee (JNC) or European Society of Hypertension (ESH)/European Society of Cardiology (ESC) hypertension guidelines in the Swiss population. METHODS: Cross-sectional, population-based sample (6708 participants) collected between 2003 and 2006 in the city of Lausanne, Switzerland. Blood pressure categories were defined according to both the JNC (JNC-7 and JNC-8) and the ESH/ESC (2007 and 2013) guidelines. RESULTS: The proportion of participants aged 35-60 years eligible for drug treatment was 25.6% [95% confidence interval (CI) 24.4-26.9%] and 24.8% (95% CI 23.6-26.0%) for the JNC-7 and the JNC-8 guidelines, respectively; for participants aged 60-75 years, the values were 62.3% (95% CI 60.1-64.5%) and 46.8% (95% CI 44.5-49.0%), respectively. Shifting from the JNC-7 to the JNC-8 guidelines would lead to an annual saving of 163.6 million Swiss francs (187.7 million US dollars or 134.5 million European euro). The proportion of participants aged 35-75 years without chronic kidney disease, diabetes mellitus or reported history of cardiovascular disease and eligible for treatment was 30.2% (95% CI 29.0-31.4%) for the ESH/ESC 2007 and 2013 guidelines. For participants with chronic kidney disease, diabetes mellitus or reported history of cardiovascular disease, the values were 73.6% (95% CI 70.8-76.3%) and 55.6% (95% CI 52.5-58.8%), respectively. Shifting from the ESH/ESC 2007 to the ESH/ESC 2013 guidelines would lead to an annual saving of 86.9 million Swiss francs (99.5 million US dollars or 71.4 million European euro). CONCLUSION: In Switzerland, shifting from the JNC-7 to the JNC-8 guidelines or from the ESH/ESC 2007 to the ESH/ESC 2013 guidelines would decrease the prevalence of patients eligible for treatment and increase the percentage of treated patients within blood pressure goals. Both strategies lead to potential savings in antihypertensive drug treatment.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Managing business risk relating to pending patent applications – A comparison U.S. and European practices

This thesis presents different IPR risk mitigation actions as well as enforcement practices and evaluates their usability in different situations. The focus is on pending patent applications, where the right is not officially recognized or established yet, but some references are made to granted patents as well. The thesis presents the different aspects when assessing the risk level created by patents and pending applications. At all times it compares the patent law of the United States and European Patent Convention. Occasionally some references are made to national law, when the European Patent Convention cannot be applied. The thesis presents two case examples, which bring the risk mitigation actions and enforcement practices closer to practice.

OpenAIRE Guidelines for Literature Repositories, Data Archives and CRIS managers

Poster at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

Developing and maintaining infrastructure services for libraries, archives and museums

Esitys Dries Moreelsin tapaamisessa (Ghent University Library) 15.–16.10. 2014, Vallila Helsinki. /Performance at visit of Dries Moreels Ghent University Library oct 15th- oct 16th 2014, Vallila Helsinki.

Developing and maintaining infrastructure services for libraries, archives and museums

Esitys Helsingissä 24.9.2014.

Plan der fürnehmsten Finnischen Vestungen : aus Russischen u. Schwedischen Urkunden hergenommen

Irtokartta

Key factors in U.S. Government support of business internationalization in Finland Case: U.S. Embassy in Helsinki

This study discusses the importance of government intervention for companies and the expansion of national innovation systems. The purpose of the study is to examine the impact which the U.S. Embassy in Helsinki can have on Finnish businesses through their business support programs and events. The embassy has shifted focus in recent years with the creation of an innovation center and increased business services. The study has sub-objectives to discover the critical factors for producing impact, host and home based factor interaction, and effects produced by these initiatives. The theoretical background of the study consists of literature relating to the concepts of national innovation systems and government intervention. The empirical research conduct for this study is based on interviews with experts from the environment surrounding the U.S. Embassy in Helsinki, Finland and participation in embassy events. The data was collected between March 2014 and September 2015. Seven interviews were conducted; five with representatives of the U.S. Embassy and two with related organizations. Thematic analysis was used to categorize and interpret interview and observation data. The use of an impact radar was implemented as a basis for analysis. This study finds that the internationalization of national innovation systems provides interesting opportunities and challenges for national governments. The opportunity to provide services to foreign companies by an embassy in a stable environment opens the possibility to create positive notice and relations with the host country. The increased connections and inputs to the national innovation system of the home country have the potential to increase knowledge absorption and create positive growth. The most effective way for governments to encourage businesses is to create incentives and reduce barriers. The services are best aimed at small to medium sized companies in the early stages of development. The findings of this report suggest that the most critical factors for producing impact on companies are the ability to disseminate information effectively, the ability to create a positive image of the country, the ability to foster effective networks between the two countries, and the ability to facilitate the internationalization of companies. In the best cases, the embassy is able to create incentives to internationalize to the United States and reduce barriers which are encountered by companies. Future research is necessary to fully understand the impact of business services provided by an embassy can have on the political and economic relations of countries, and on particular industry sectors. The institutional setting provided by the embassy’s focus on business relations provides a rich environment for further study in a number of areas.