Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi

The resources of the step family and the children’s well-being The present study investigates children's well-being in stepfamilies and fac¬tors, both external and internal, that are related to the children's well-being. Of the external factors, the study focuses on factors related to the structure of the stepfamily, parents' education, socio-economic status and factors related to work, livelihood and living conditions. The internal resources include the general functioning of the family, parenthood and parenting, family support networks and issues that the stepfamilies themselves consider important. Another important resource in a stepfamily is a functioning network of human relationships, which in the present study is approached from the maternal viewpoint. Changing family relations are considered a potential threat to the children's well-being. Therefore, in addition to looking into the stepfamily's resources, the other important goal of the study is to explore other factors potentially related to the well-being of children living in stepfamilies. In view of the stepfamily's resources, it is important to explore how the functioning of the relationships network is linked with the child's well-being. The study employs survey and interview data. The survey data (n=2236) are part of national survey data on the well-being of families and children and factors impacting them which were gathered as part of ”Origins of Exclusion in Early Childhood”, a research project carried out in 2002. The data consists of 667 stepfamilies. The interview data consists of interviews with 24 parents in stepfamilies. In the study, the analyses of survey and interview data are combined. Both descriptive statistical analyses and multivariate methods are employed. Content analysis is employed in the analysis of the interview data. The results indicate that the stepfamilies’ resources in general but their external resources in particular differed from those of the nuclear and single-parent families. The level of education and the socio-economic status of the stepfamily parents were somewhat lower than those of the nuclear family parents. The differences in relation to single-parent families were primarily related to the better economic status of the stepfamilies. The analysis of internal resources showed relatively minor differences: the stepfamilies assessed themselves a somewhat better general functioning of the family than did the nuclear families. Parenting issues caused more disagreement in stepfamilies than in nuclear families. The analysis of the functioning of the human relations in stepfamilies showed that the stepfamily mothers experienced the external relationships of the family (e.g., between the child and the absent father) as significantly more problematic than the relationships within the stepfamily. Living in a stepfamily thus challenges the functioning of the relationship between the child and the absent father. As a result of the analysis of the relationships networks in the stepfamilies, three groups were formed. One group had the nuclear family as an ideal goal, another valued an extended family composed of a variety of relationships, and the third one appreciated a strong intimate relationship between the parents. In the present study, the most common group was the multi-relationship, extended type of stepfamily. In conclusion, living in a stepfamily does not seem to pose a risk to the child’s well-being, but it may influence the family’s resources and thus have an indirect effect on the child’s well-being. In view of the resources of the stepfamily, the child’s well-being was best supported by a functioning network of human relationships in the stepfamily: there was a distinct connection with the children’s problems and the non-functioning of the relationships network. According to the mothers, the internal relationships in the stepfamily seemed to be more important than the external relationships of the family. A child’s functioning relationship with the absent father can be viewed as a positive resource, supporting the child’s well-being in the stepfamily.

Eurooppalainen näkökulma suomalaiseen kulttuurijohtamiseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen

Tässä tutkielmassa korostuu Euroopan sisäinen kulttuurillinen erilaisuus ja sen vaatimukset Suomessa toimiville monikansallisille organisaatioille. Eurooppalaista johtamista on tutkittu jo vuosikymmenten ajan, mutta erityisesti suomalaisesta, Suomessa työskentelevien eurooppalaisten näkökulmasta ei vastaavaa tutkimusta tiettävästi ole aiemmin tehty. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisen kulttuurin ja johtajuuden arvoeroja muiden Euroopan Unionin maiden kansalaisten näkökulmasta. Pohjois-Euroopan maista tutkimuksessa on mukana edustajia Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista. Keski-Euroopan maista edustusta löytyy Saksasta ja Itävallasta, kun Etelä-Eurooppaa edustavat ranskalaiset ja italialaiset henkilöt. Itäisestä Euroopasta mukana on latvialaisia henkilöitä ja anglo-Euroopasta britannialaisia. Tutkimus kartoittaa tutkimukseen mukaan otettujen maiden yhteisö- ja johtamiskulttuurillisia törmäyskohtia suomalaisen kulttuurin kanssa, jotta Suomessa toimivat monikansalliset työyhteisöt löytäisivät yhä parempia strategioita eurooppalaisen ihmispääoman, eurooppalaisten työntekijöiden ja näiden osaamisen, johtamiseksi ja monikansallisen yhteisön toimivuuden ymmärtämiseksi ja parantamiseksi. Näitä törmäyskohtia tarkastellaan empiirisesti Hofsteden (1984) kulttuuridimensioiden, Housen ym. (1999) GLOBE-tutkimuksen ja Koopmanin ym. (1999) johtajuusulottuvuuksien avulla. Tutkimusaineisto koostuu Internet-pohjaisesta kyselystä, joka suoritettiin keväällä 2010. Siihen osallistui 75 Suomessa työskentelevää Euroopan Unionin kansalaista. Analysointimenetelmänä tutkimuksessa käytetään klusterointia, keskiarvoistuksia, Kruskall Wallisin testiä ja sisällönanalyysiä tukemaan määrällisen analyysin tuloksia ja tuomaan esiin siitä poikkeavia havaintoja. Tutkimuksen ytimessä on johtamiskulttuurilliset erot, joista tehdään laajempaa analyysiä edellä mainituin keinoin. Yhteisökulttuurillisia eroja havainnoidaan tutkimuskyselyyn perustuvien väittämien perusteella tehtyjen histogrammien avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maantieteellinen, uskonnollinen tai poliittinen läheisyys eivät määritä kulttuurillista läheisyyttä tai johda kulttuurilliseen sopeutumiseen. Poliittinen raja kahden naapurin välillä saattaa johtaa saman asian kokemiseen kahdella täysin eri tavalla. Lisäksi tuloksista käy ilmi, että yhteisökulttuurilliset ja johtamiskulttuurilliset arvot eivät välttämättä kulje käsikkäin Suomessa työskentelevien eurooppalaisten näkökulmasta. Yleisinä kulttuurillisina kipukohtina tutkimuksessa nousee esiin suomalaisen kulttuurin sosiaalisuuden ja kommunikaation puutteellisuus, toisaalta suomalaiseen kulttuuriin sopeutumista helpottaa suomalainen rehellisyys ja suoruus. Johtamiskulttuurillisina haasteina eurooppalaiset kokevat suomalaisen tyyppijohtajan kyvyttömyyden riskien ottamiseen ja kannustusmenetelmien puutteet. Tämän lisäksi tutkimuksessa tulee ilmi useita tiettyihin kansallisuuksiin liittyviä törmäyskohtia. Tutkimus on nähtävä tämän hetken kuvauksena. Kulttuuritutkimus sisältää monia tekijöitä, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa ja lisäksi hyvin subjektiivisia. Kulttuurijohtajuus merkitsee kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa kykyä olla innovatiivinen, joustava ja herkkä sosiaalisille merkityksille.

Itsen kuvaileminen naisten kontakti-ilmoituksissa

Tutkin työssäni naisten kontakti-ilmoituksia Aamuset- ja Z-lehdissä. Aamuset on turkulainen kaupunkilehti, Z on ei-heteroille suunnattu maanlaajuinen aikakauslehti. Aamuset ilmestyy kaksi kertaa viikossa, Z kuusi kertaa vuodessa. Tarkastelen itsen kuvailussa käytettyjä epiteettejä: itseä kuvailevia adjektiiveja ja itseen viittaavia substantiiveja. Olen huomioinut myös pidemmät adjektiiviset ja substantiiviset ilmaukset. Lisäksi käsittelen lyhyesti ilmoitusten otsikoita ja nimimerkkejä sekä näissä välitettävää informaatiota. Aineistoni koostuu sadasta Aamusetin ja samoin sadasta Z:n ilmoituksesta, jotka on julkaistu vuosina 2001–2003. Tutkimusotteeni on pehmeän kvantitatiivinen. Vertailen ilmoituksia sekä toisiinsa että aiempiin tutkimustuloksiin. Vertailukohdaksi kontakti-ilmoituksiin esittelen mainoskieltä. Mainoskieli ja kontaktiilmoitusten kieli ovat lähellä toisiaan, onhan molemmissa tavallaan kyse tavaran tai tuotteen markkinoinnista. Ero näkyy kuitenkin muun muassa siinä, että kontaktiilmoittaja ei välttämättä toivo kuin yhtä vastausta. Ihmissuhteita ja kumppaninhakua ei voi täysin rinnastaa markkinointiin. Aineistoni perusteella lehtien ilmoitukset eroavat toisistaan. Aamusetin ilmoittajat käyttävät adjektiiveja hieman enemmän ja monipuolisemmin kuin Z-lehden, mutta luokkien välillä on suuriakin eroja. Z-lehden adjektiiveista lähes puolet kuvailevat luonnetta, Aamusetissa ulkonäön kuvailu on Z-lehteä yleisempää. Eri substantiiveja on selkeästi enemmän Z-lehdessä kuin Aamusetissa. Usea Z:n nainen viittaa itseensä lesboutensa kautta. Eroja on yksittäisissä sanoissakin, ja jotkin sanat esiintyvät (lähes) pelkästään vain toisessa lehdessä. Toisaalta ainakin osa eroista selittyy lehtityypin kautta: otsikoita on pääosin Z- ja nimimerkkejä Aamuset-lehdessä. Lähes jokainen aineistoni nainen esittelee itsensä positiivisessa valossa, mutta erot lehtien välillä ovat silti ilmeiset. Uskon ilmoitusten erojen johtuvan pääasiallisesti etsityn kumppanin sukupuolesta. Miehet ja naiset hakevat kumppanistaan eri ominaisuuksia, joten tämä heijastuu myös kontakti-ilmoituksiin ja itsensä esittämiseen.

Terveyskaupan erikoisliikkeen menestystarina: strategia ja houkuttelevuus yritysostajan perspektiivistä

Tutkielman tavoitteena on tiivistetysti edesauttaa Lappeenrannan Lifeterveyskaupan yritysmyyntiprosessia kuvailemalla kohdeyrityksen strategiaa, menestystekijöitä ja houkuttelevuutta yritysostajan näkökulma huomioiden siten, että niiden hahmottaminen ja omaksuminen helpottuu yritysostajalle. Tutkielman sisältöä voidaan hyödyntää yritysmyyntiprosessissa sellaisenaan tai tarpeen mukaan muunneltuna. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka sisältää piirteitä käsite- ja toiminta-analyyttisestä sekä osin nomoteettisesta tutkimusotteesta. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Kohdeyrityksen strategia on asiakaslähtöinen. Perusstrategia kohdeyrityksessä on riippuvainen kilpailijakontekstista, mutta useimmissa tapauksissa kilpailuetu perustuu differointiin. Suurena terveyskaupan erikoisliikkeenä voidaan hyödyntää myös suuruuden ekonomiaa. Yrityksen toiminta on alalle fokusoitua. Life-terveyskauppaketjuun kuuluminen ja erinomainen liiketilan sijainti ovat olleet tärkeitä tekijöitä menestyksessä. Runsas mainonta, suuri neuvotteluvoima toimittajiin nähden, tuoteportfolion hallinta, osaava henkilöstö ja hyvät sopimusehdot ovat edesauttaneet menestystä. Venäjä-potentiaali Lappeenrannassa on suuri. Markkina-asema on talousaseman ohella erinomainen ja hyödyksi sekä yritykselle että yritysostajalle.

Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisiin yliopistoihin valikoitumista 2000-luvun alussa. Tarkastelu pohjautuu yliopistoon hakeneiden, opiskelemaan hyväksyttyjen ja opiskelupaikkaa ilman jääneiden taustojen vertailuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu opiskelemaan pääsyssä. Erityistä huomiota kiinnitetään sukupuolten, eri-ikäisten, sosiaalisten ryhmien sekä eri alueella asuvien opiskelijavalinnoissa pärjäämiseen. Lisäksi pohditaan, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä opiskelemaan pääsyyn ja miten suomalainen yliopistokenttä on lohkoutunut yliopistoittain ja aloittain hakijoiden ja sisään päässeiden taustojen perusteella. Tutkimuksen pääaineistona on henkilöpohjainen rekisteriaineisto, joka on laadittu valtakunnallisen hakijarekisterin (HAREK) ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Aineisto käsittää 40 %:n satunnaisotoksen vuonna 2003 suomalaisiin yliopistoihin hakeneista (N = 55 790). Aineiston muuttujat kuvaavat hakijoiden taustoja, elämäntilannetta, aiempaa koulutusta ja lapsuudenperheen asemaa. Tutkimuksessa hyödynnetään lisäksi kokonaisjoukosta muodostettua taulukkoaineistoa (N = 139 668). Yliopistoihin hakevat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Vaikka suurin osa hakijoista oli nuoria, oli joukossa myös varttuneempia hakijoita, jotka olivat ehtineet hankkia koulutusta ja muuta elämänkokemusta. Päävalinnat toimivat siten myös aikuishakijoiden hakuväylänä; erillisvalintoja eivät hyödynnä läheskään kaikki, joilla siihen olisi mahdollisuus. Klusterianalyysin avulla hakijoista voitiin erottaa neljä ryhmää: 1) nuoret ylioppilaat, 2) toisen tutkinnon suorittajat, 3) koulutuspääoman kartuttajat sekä 4) aikuiset lisäkouluttautujat. Opiskelemaan pääsyyn vaikuttavia tekijöitä analysoitiin logistisen regressioanalyysin avulla. Analyysin mukaan hakijan iällä oli muista taustatekijöistä riippumaton vaikutus opiskelemaan pääsyyn niin, että todennäköisyys päästä yliopistoon vähenee hakijan iän kohotessa. Parhaiten opiskelemaan pääsivät kaikkein nuorimmat, alle 20-vuotiaat hakijat, jotka siis useimmiten ovat saman kevään ylioppilaita. Vanhemmille hakijoille oli usein kertynyt jo koulutusta, mutta aiemmat tutkinnot paransivat sisäänpääsyn mahdollisuuksia vain, mikäli ne olivat korkea-asteelta. Alemmilla ammatillisilla tutkinnoilla oli pikemminkin opiskelemaan pääsyä heikentävä vaikutus. Myös se, mitä hakija oli tehnyt ennen valintakokeita, vaikutti sisäänpääsyn mahdollisuuksiin. Parhaiten valinnoissa pärjäsivät päätoimiset opiskelijat, heikoiten työttömät hakijat. Vaikka miesten hyväksymisprosentit olivat keskimäärin korkeammat kuin naisten, sukupuoli ei osoittautunut itsenäiseksi opiskelemaan pääsyä selittäväksi tekijäksi. Naisten huonompi pärjääminen valinnoissa selittyykin pitkälti sukupuolten eriytyneillä alavalinnoilla. Naisten suosimat alat kun ovat pääsääntöisesti vaikeapääsyisempiä kuin miesten. Tutkimuksessa selvisi myös, että kaupunkilaisuus lisäsi todennäköisyyttä tulla hyväksytyksi. Toisaalta opiskelemaan pääsy erosi myös asuinmaakunnittain, mikä kertoo lähinnä siitä, että eri yliopistojen sisäänpääsyasteissa on varsin suuria eroja. Yliopistojen lohkoutuminen hakijoiden sosiaalisen taustan mukaan oli paljon selvempää kuin alojen. Kaikki pääkaupunkiseudun yliopistot – lukuun ottamatta Teatterikorkeakoulua – luokittuivat isän asemalla mitaten elitistisiksi. Matalimmista taustoista haettiin Lapin, Joensuun ja Vaasan yliopistoihin. Alojen paikka elitistisyyskansanomaisuus -ulottuvuudella vaihteli suuresti yliopistoittain. Teknillistieteellinen, matemaattis-luonnontieteellinen ja kauppatieteellinen ala sijoittuivat kuitenkin keskimääräistä ylemmäs, kun taas kasvatustiede ja farmasia olivat kansanomaisimpia hakukohteita. Opiskelijaksi valikoitumisen peruselementit toistuivat myös tässä tutkimuksessa: koulutetuimpien ja hyvässä asemassa olevien vanhempien jälkeläiset saivat opiskelupaikan useammin kuin muut. Yliopistolaitoksessa vuosikymmenten saatossa toteutetut rakenteelliset muutokset eivät siis ole muuttaneet valikoitumisen peruslinjaa, joskin uutena huomiona nousi maanviljelijöiden jälkeläisten hyvä valinnoissa pärjääminen. Maanviljelijäperheestä tulevien opiskelemaan pääsyn todennäköisyys oli kaikkein suurin.

Naisten työn halventaminen

Kirjallisuusarvostelu

Naisten modernismi näkyviin

Kirjallisuusarvostelu

Peilaten ja toimien : yhteisössä ja (sen) ulkopuolella

Kirjallisuusarvostelu

Sensaatiohakuinen pamfletti naisten asemasta islamilaisessa maailmassa

Kirjallisuusarvostelu

Liiketoiminnasta luopumisen verokustannukset osakeyhtiölle ja sen osakkaalle

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osakeyhtiöstä voidaan luopua niin, että osakas saisi siitä mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn. Osakkaan saaman taloudelliseen hyötyyn liittyvät kiinteästi luopumisesta aiheutuvat verokustannukset. Tässä tutkimuksessa keskityttiin osakeyhtiön purkamiseen, osakekauppaan ja substanssikauppaan. Mallin avulla selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat verokustannuksiin ja kuinka paljon niitä voidaan verosuunnittelukeinoilla alentaa. Liiketoiminnasta luopumisen verotus kohdistuu yhtiöön ja/tai osakkaaseen luopumistavasta riippuen. Veron määrään vaikuttavat yrityksen taserakenne, osakkeiden omistusaika, myyjän tavoitteet, ostajan asema, luopumiseen käytettävissä oleva aika ja verosuunnittelukeinot. Verokustannuksiin erityisesti vaikutti se, millä tavoin varat voidaan siirtää osakkaalle. Verosuunnittelukeinoilla esimerkiksi osingonjaolla voidaan alentaa verokustannuksia merkittävästi. Verotuksenkehittämistyöryhmä jätti loppuraporttinsa 21.12.2010. Tutkimuksen mukaan ehdotetut muutokset kasvattaisivat yritystoiminnasta luopumisen verokustannuksia. Osingonjako verosuunnittelukeinona ei välttämättä olisi enää kaikissa tilanteissa kannattavaa, jos ehdotukset toteutuisivat loppuraportissa esitetyllä tavalla.

Rotuun, etnisyyteen, luokkaan ja sukupuoleen kytkeytyvät valtasuhteet ja niiden problematisointi Julia Alvarezin romaanissa How the García Girls Lost Their Accents

Pro gradu -tutkielmani käsittelee valtasuhteita rotuun, etnisyyteen, luokkaan ja sukupuoleen kytkeytyvinä historiallisina verkostoina ja niiden vaikutuksia ihmisten elämään. Tutkielman kohdetekstinä on dominikaanilaisamerikkalaisen kirjailijan Julia Alvarezin (s. 1950) esikoisromaani How the García Girls Lost Their Accents (1991). Alvarezin romaani on omaelämäkerrallinen, ja se perustuu osittain historiallisiin tositapahtumiin. Tutkimusotteeni on kontekstualisoiva; teos asetetaan osaksi laajempia historiallisia tapahtumia ja niiden muodostamia valtahierarkioita. Teos sijoittuu päähenkilöiden kotimaan, Dominikaanisen tasavallan, lisäksi Yhdysvaltoihin, jonne Garcían perheen isä, äiti ja neljä tytärtä pakenevat diktaattori Trujillon tyranniaa 1960-luvulla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys nojaa postkoloniaaliseen ja feministiseen kirjallisuudentutkimukseen, joiden pyrkimyksenä on hegemonisten rakenteiden purkaminen. Valtasuhteiden dekonstruktiivisen paljastamisen avulla tuotettuja ja väärinkerrottuja historioita ja ruumiita kirjoitetaan uudelleen. Pohdin Alvarezin esikoisromaanin valtasuhteita esimerkiksi Michel Foucault’n vallan teoriaa hyödyntäen, mutta liitän analyysiin myös feminististä teoriaa etenkin Judith Butlerin ajatusten avulla. Tarkastelen työssäni romaanin henkilöhahmojen elämää ja identiteettien muodostumista rotuun, etnisyyteen, luokkaan ja sukupuoleen kytkeytyvän problemaattisen valtajaon näkökulmasta, jolla on juuri Karibian alueella vahvat historialliset erityispiirteensä kolonialismin sekä sen jälkivaikutusten runtelemana alueena. Työssäni tutkitaan muun muassa kolonialismin ja siirtolaisuuden diskursseissa päähenkilöiden elämään vaikuttavia valtasuhteita, ja etenkin kulttuuristen ja seksuaalisten identiteettien muodostumista marginalisoiduilla raja-alueilla. Osoitan, kuinka teoksesta käyvät ilmi erilaisten mutkikkaiden rotuun, etnisyyteen, luokkaan ja sukupuoleen liittyvien valtasuhteiden vaikutukset etenkin naisten elämään ja identiteetteihin. Mielestäni Alvarez tuo kerronnallaan ilmi valtasuhteiden kontekstisidonnaisuutta ja samalla niiden mielivaltaista ja rakenteellista luonnetta. Valta ja vallitsevat kaksijakoiset valtajärjestykset ovat tuotettuja ja toimivat yleensä poliittisesti jonkin ryhmän hyväksi toisia ryhmiä sortaen. Keskeinen tutkimustulos on, että Alvarezin teoksessa usein implisiittisesti kuvatut, kauas historiaan kytköksissä olevat valtasuhteet vaikuttavat monin tavoin teoksen päähenkilöiden elämään ja identiteettien muodostumiseen.

”Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi?” Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900

Tutkielmassani käsittelen naisten itsemurhiin suhtautumista Suomessa vuosina 1880–1900. Tutkimuskysymystä lähestyn kaunokirjallisen päälähdeaineiston, Minna Canthin Epäluuloon (1891), Ompelijan (1894) ja Anna Liisan (1895), kautta. Tutkimuskohteena ei kuitenkaan ole Minna Canth eikä hänen tuotantonsa sinällään, vaan hänen teoksistaan välittyvät asenteet. Canthin teosten ohella käytän lähteinä 1800-luvun itsemurhatutkimuksia, Canthin kirjeitä, lehtikirjoituksia ja hänen teoksistaan kirjoitettuja kirja- ja teatteriarvosteluita. Itsemurha asettuu tutkielmassani tieteen, maallikoiden ja kristinuskon näkemysten kontekstiin. Käsittelen itsemurhaa työssäni sukupuolittuneena, naiserityisenä, ilmiönä. Naista ja naiseutta koskeneet oletukset, odotukset ja kuvitelmat sekä naisihanteet ovat työni keskiössä. Luen itsemurhaa näitä mielikuvia vasten ja kysyn, miten ne suhteutuvat toisiinsa. Itsemurha piirtyy siten tutkielmassani teoksi, jossa naisihanteet ja tosielämän naiset törmäävät toisiinsa. Sukupuolen, naiseuden, ymmärrän diskursiivisena, sosio-kulttuurisena ja historiallisena konstruktiona, joka todentuu ja saa ilmauksensa naiseuden omaksi ottavassa yksilössä. Tutkimuksellisena työkaluna käytän feministitutkija Teresa de Lauretiksen teoriaa, jossa sukupuolen yhdeksi rakentumisen alueeksi nähdään kulttuuriset tekstit, kuten näytelmät ja novellit. Naisen itsemurha näyttäytyi tutkielmassani monitahoisena ilmiönä, joka herätti henkiin ihmistunteiden laajan kirjon. Suhtautuminen vaihteli tuomitsemisesta, säälistä, kauhusta, pelosta ja inhosta aina ymmärrykseen ja jopa nauruun saakka. Itsemurhaajan sukupuoli, naiseus, vaikutti siihen, että teko tuomittiin jyrkemmin kuin miehen vastaava. Ajan käsitysten mukaan itsemurha soti ”naisen ominaisluontoa” ja ylipäätään kaikkea naisellisena pidettyä vastaan. Itsemurha hahmottuikin tutkielmassani naiseuden vastustamisen paikaksi, teoksi, joka horjutti naista ja naiseutta koskeneita käsityksiä. Kirjallisuudessa ja huumorissa itsemurhaa puolestaan käytettiin tehokeinona, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomio yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Huumori osoittautui myös keinoksi, jolla käsiteltiin kipeitä, pelottavia ja ahdistavia asioita, kuten itsemurhia.

Ruumis objektina ja subjektina. Naisurheilijoiden valokuvat Suomen Urheilulehdessä vuosina 1945–1969

Tutkimuksen kohteena ovat Suomen Urheilulehdessä vuosina 1945–1969 julkaistut naisurheilijakuvat kuvateksteineen. Tutkimuksen tarkoitus on luoda monipuolinen ja historialliseen todellisuuteen sidottu kuva naisurheilijoiden ja urheilumedian välisestä suhteesta. Naisurheilijaa ei tarkastella pelkästään katseen kohteena vaan myös itsenäisenä historiallisena toimijana. Keskeinen tavoite on verrata saatuja tuloksia aikaisempiin, yleensä naistutkimuksen näkökulmasta ja otannalla tehtyihin tutkimuksiin. Lehtiä ilmestyi tutkittavana ajankohtana 2041 kpl ja naisurheilijakuvia niissä 2281 kpl. Tutkin aineistoa sekä määrällisesti että sisältöanalyysin keinoin. Sitoakseni työn aikaisempaan tutkimukseen tuon toisessa luvussa esiin kuvatutkimuksen teoriaa, naisurheilun historiaa ja naistutkimuksen näkökulmia naisten näkymisestä urheilumediassa. Tutkimuksen kolmannessa luvussa pureudun aineistoon määrällisen analyysin keinoin. Aineiston kuvista 9 % oli otettu naisurheilijoista. Muut kuvat esittivät miehiä, lapsia, poliitikkoja ja stadioneita yms. Naisurheilijakuvien osuus kuvastossa oli pienempi kuin suurten urheilujärjestöjen (SVUL ja TUL) harrastajamääristä olisi voinut suoraan päätellä. 1960-luvulla naisurheilijakuvien osuus lehden kuvamateriaalista oli yli 10 %, mikä on kansainvälisestikin tarkasteltuna merkittävän suuri osuus. Kuvatuimpia lajeja olivat uinti, naisvoimistelu ja hiihto. Lajit, joiden katsottiin soveltuvan kaikille naisille, olivat selvästi eniten esillä lehden sivuilla, kun taas naisille sopimattomaksi katsotut lajit häivytettiin lähes täysin kuvastosta. Neljännessä luvussa tutkin aineistoa sisältöanalyysin keinoin ja tarkastelen naisia sekä kuvan objektina että subjektina. Eniten kuvissa haluttiin nähdä menestyneitä suomalaisia, jotka harrastivat naisille sopivaksi katsottua lajia. Nuoret, hymyilevät ja kauniina pidetyt naisurheilijat esiintyivät verrattain usein kuvissa. Naisurheilun tuli näyttää helpolta. Neidit, rouvat ja äidit saivat osakseen erilaista kohtelua kuvateksteissä. Naiset esiintyivät kuvissa aktiivisesti ja passiivisesti. Suomalaiset olivat kuvissa lähes aina passiivisia subjekteja. He esiintyivät kuvissa hillitysti. Aktiivisimpia kuvissa esiintyjiä ja soveliaisuuden rajojen rikkojia olivat ulkomaalaiset taitoluistelijat, tenniksen pelaajat ja alppihiihtäjät, jotka toivat urheilumaailmaan muotia, glamouria, paheita ja aistillisuutta. He hyödynsivät urheilumenestystään ja suosiotaan taloudellisesti ja nostaakseen yhteiskunnallista asemaansa. Vaikka tutkimus tuo esiin paljon numeerista faktaa naisurheilun alisteisesta asemasta urheilumediassa, suhtauduttiin Suomen Urheilulehdessä naisurheiluun silti myönteisesti. Miestoimittajat toivat esiin naisten suorituksista ja ominaisuuksista ajassaan positiivisena pidettyjä piirteitä.

Teknisen suunnittelun ulkoistaminen partnership-suhtein: Motiivit, hyödyt ja riskit

Tämä kandidaatintutkielma paneutuu teknisen suunnittelun ulkoistamiseen partnership-suhtein. Kyseessä on aihe, joka on monille teollisuusyrityksille hyvin ajankohtainen ja tärkeä, sillä teknisen suunnittelun asema yrityksen arvoketjussa on usein merkittävä. Lisäksi talouden globalisoituessa ja teknologisen kehityksen edetessä nopeasti on teknisen suunnittelun tehtävistä suoriutuminen riittävällä tehokkuudella vaikeutunut. Ulkoistaminen onkin levinnyt myös tämän aiemmin hyvin salatun toiminnon alueelle. Partnership-suhde, joka läheisen kanssakäymisen turvin voi lisätä ulkoistamisesta saatavia hyötyjä, on nähty monessa yrityksessä keinoksi selviytyä nykytalouden haasteista teknisen suunnittelunsa saralla. Tutkielma etsii vastauksia siihen millaisia motiiveja, hyötyjä ja riskejä teknisen suunnittelun ulkoistamiseen liittyy tämän tietyn ulkoistamisrakenteen vaihtoehdon yhteyteen. Kirjallisuuskatsaukseen nojautuva analyysi esittää, että partnership-suhteisiin hakeutumiselle motiivina voi olla tämän suhdemuodon kanssakäymisen syvyyttä ja tehokkuutta lisäävä vaikutus. Tästä koituvan läheisen yhteistoiminnan seurauksena ulkoistava yritys ei pelkästään kykene suoriutumaan suunnittelutehtävistään eri tilanteissa, vaan myös parantamaan suunnittelutyön laatua. Toisaalta tilanteeseen liittyy lukuisia riskejä, joiden suunnittelutyötä hankaloittavat vaikutukset vain korostuvat partnership-suhteeseen tehdyn sitoutumisen vuoksi. Tutkielma luo siis yleiskäsityksen siitä, että partnership-suhde voi todella olla tehokas keino ulkoistamiseen teknisen suunnittelun kaltaisen tietointensiivisen toiminnon kohdalla, mutta helppo ja ongelmaton vaihtoehto se ei suinkaan ole.