Commitment in Finnish–Japanese strategic alliances

Finnish companies have usually formed a strategic alliance as entry mode when entering the Japanese market. However, these strategic alliances have not been studied in a general level and it remains unknown, what kind cooperation the Finnish companies are operating with their Japanese partners. Especially Finnish companies that aims to penetrate the Japanese market are eager to know more about this. The recent studies on topic have focused on a single industry or company and that is why more general level study was needed. The purpose of this study is to analyze types of Finnish–Japanese strategic alliances from the Finnish point of view. The analysis is conducted by answering the questions what strategic alliance types appear in the strategic alliances between Japanese and Finnish companies, and how commitment affects strategic alliance type. This study also examines how committed Finnish–Japanese strategic alliances are. In this study multiple case study was selected as research method. The data is collected by interviewing six representative of Finnish companies in Japan individually. Multiple case study was chosen for this study, because this study is interested in the topic in general level and this research method is suitable for this kind of research. From the interviews common attributes were pointed out and from them the big picture of the topic was created. Types of strategic alliances were determined by using previous literature on that topic. Two different types of strategic alliance were discovered: supplier alliance which is the most common one and learning alliance. The commitment of strategic alliance was measured visually by utilizing a figure that was modified for this study. The figure is originally based on earlier studies on strategic alliance types and their connection to ownership and commitment. By utilizing the figure it was noticed that commitment affects strategic alliance types: the more there is commitment involved, the more there is cooperation. Finnish–Japanese strategic alliances are not very committed despite they have existed for a long time. However, there is potential to be more committed. That is why Finnish companies should increase the commitment and attract the partners to develop the strategic alliances, because it would possible increase competitive advantage. This would be beneficial to all members within the strategic alliance.

Brändipääoman mittaaminen

Brändipääoma ja brändipääoman mittaaminen on tutkittavana aiheena kiinnostava ja ajankohtainen, sillä vahva brändi on tärkeä elementti yrityksen menestymisessä nykypäivänä. Brändipääoman mittaamisessa ei ole vielä päästy yksimielisyyteen mittaustapojen toteutuksesta tai käytettävistä mittareista. Brändipääoman mittaaminen on samalla työkalu, jolla yritykset voivat tarkentaa positionsa markkinoillaan ja jolla voidaan analysoida markkinointipanostusten hyötyjä vuositasolla. Brändipääomalla on myös merkittävä arvo yrityskaupoissa nykypäivänä. Tutkielmassa on lähestytty brändipääomaa nimenomaan brändipääoman mittaustapoja tutkimalla. Tutkielmassa on pyritty selvittämään, mitä erilaisia menetelmiä brändipääoman mittaamiseen on olemassa. Osaongelmia tutkielmassa ovat: ”Millaisia brändipääoman määrittämisen mittareita on tähän asti käytetty?” ja ”Mitä mittausmenetelmää tai menetelmiä tulisi käyttää, kun arvioidaan yrityksen brändipääomaa?” Metodologiaosiossa tutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta, jossa on käyty läpi brändipääoman mittaamista syvällisemmin tieteellisissä artikkeleissa ja konsulttiyrityksissä. Samalla on tutkittu, mitä yhteistä menetelmillä on aiemman brändikirjallisuuden kanssa, ja vertailtu tieteellisten artikkeleiden esittämiä mittaustapoja konsulttiyritysten mittausmenetelmiin. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi kuuden konsulttitoimiston tai vastaavan tason mittaustavat brändipääomalle. Kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi myös 19 journaaliartikkelia, joissa käsitellään brändipääoman mittaamismenetelmiä. Tuloksissa huomattiin, että brändipääoman mittaamisen menetelmät erosivat lähes kaikki toisistaan. Hintapreemiomallin käyttö sekä Aakerin ja Kellerin brändipääoman määritelmät nousivat esille useassa menetelmässä. Brändipääoman muodostumisessa nimen tunnettuus, brändiuskollisuus, koettu laatu, brändimielleyhtymät ja muut varallisuuserät nousivat myös usein esille. Tuloksissa nousi esille, että yksinään markkinaperusteinen tai asiakaslähtöinen brändipääoman mittaaminen ei riitä brändipääoman määrittämiseksi. Johtopäätöksissä todettiin, että brändipääoman mittaaminen ja seuraaminen on tärkeä työkalu yrityksille, vaikka konsensusta menetelmistä ei ole. Yhtenäinen mittaustapa voisi muodostua, mikäli konsulttitoimisto ja akateeminen alalla arvostettu henkilö tekisivät yhteistyötä. Brändipääoman mittaamismenetelmän tulisi olla myös objektiivinen ja laajalti tunnustettu, jotta se saisi vahvan statuksen.

Transmediatarina brändin rakentamisen keinona – Saunalahden Rikkaat & Järjettömät -kampanja

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten tarinat toimivat brändäämisen apuvälineenä. Tutkimuksessa tarkasteltiin tarinoita brändimielikuvan luomisen näkökulmasta ja selvitettiin, mitä ominaisuuksia mainonnan kannalta toimivalla transmediatarinalla on. Tutkimuksen osakysymykset olivat: (1) Mihin brändäämisen ja tarinankerronnan yhteys perustuu, (2) Mitä transmediatarinalta vaaditaan, että se olisi käyttökelpoinen brändin rakentamisen väline, (3) Millaisia rajoituksia transmediaalisuus asettaa tarinalle. Transmediatarinalla tarkoitetaan tarinaa, joka kehittyy ja laajenee eri media-alustojen välityksellä. Tällöin mainostaja ei kykene määräämään järjestystä, jolla vastaanottaja kokee tarinan eri osat. Tästä syystä jokaisen mainoksen osan on oltava ymmärrettävissä omana itsenään. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja intensiivinen tapaustutkimus, jossa analysoitiin Saunalahden Rikkaat ja Järjettömät -kampanjan kampanjamateriaaleja ja kuluttajien sosiaalisessa mediassa kampanjaa kohtaan antamaa palautetta. Tutkimus toteutettiin 1.8.2012 – 10.7.2013 välisenä aikana, jolloin kampanja oli kiihkeimmillään. Tarinankerronta ja brändäys pohjaavat samoihin asioihin, eli tunteisiin ja arvoihin. Hyvällä brändillä on selkeästi määritellyt arvot ja hyvä tarina viestii näitä arvoja eteenpäin ymmärrettävällä tavalla. Tarinaa voidaan käyttää brändäämisen työkaluna eri tavoin. Käyttötarkoituksia voivat olla esimerkiksi yritystarina ja yrityshistoria tai johtajan elämäntarina. Tarina on kommunikointivälineenä tehokas, sillä se sisältää useita kosketuspintoja kuulijan elämään. Nämä kosketuspinnat voivat luoda automaattista tietoisuutta, ymmärrystä ja empatiaa kuulijassa. Hyvällä tarinalla on seuraavat ominaisuudet: yksi tarkasti määritelty viesti, viesti sisältää yrityksen uniikin kilpailuedun, viesti on tiivistettävissä, taustatarina, relevantti kuulijalle, ymmärrettävyys, sisältää jotain vierasta tai tuntematonta, lisää ymmärrystä tai vaikuttaa toimintaan, sisältää jotain selitettyä, puhuttelee kohderyhmää suoruudella ja rehellisyydellä, on uskottava, sisältää yllätyselementin, sisältää konfliktin, sisältää tietyt hahmot (sankari, vastustaja, tukija, hyväntekijä ja edunasaaja), on itseleviävä. Transmediatarinassa kunkin tarinan osan tulee lisäksi rikastuttaa aiempaa tarinaa, mutta yhdenkään osan ei tule olla välttämätön kuluttajan kokemukselle. Kirjallisuudessa transmediaalisuuden rajoitteena on ajateltu olevan sen, ettei juonta ole mahdollista suunnitella lineaarisesti, vaan vastaanottaja näkee tarinan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tutkimuksessa kuitenkin osoitetaan, että jonkin tyyppistä ajallista järjestystä on tarinalle mahdollista saada. Esimerkiksi Saunalahti oli kykenyt luomaan lineaarisuutta jakamalla kampanjan kolmeen osaan eli ”huijaus-kampanjaan”, ”paljastus-kampanjaan” ja ”pää-kampanjaan”.

Luokanopettajien käsitykset ammatillisen kehittymisen tarpeesta ja työyhteisöstä sen tukena

Tutkimuksessa selvitetään luokanopettajien käsityksiä ammatillisen kehittymisen tarpeesta ja työyhteisöstä kehittymisen tukena. Teemaa tarkastellaan kolmesta näkökulmasta. Ensin keskitytään tekijöihin, jotka saavat luokanopettajan tavoittelemaan ammatillista kehittymistä. Toiseksi tutkitaan, millainen työyhteisö luokanopettajien mielestä edistää tai estää ammatillista kehittymistä. Kolmanneksi selvitetään, miten arjen vuorovaikutustilanteet työpaikalla tukevat urallaan eri vaiheissa olevien luokanopettajien ammatillista kehittymistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää varsinaissuomalaista luokanopettajaa. Haastateltavat valittiin Berlinerin opettajan ammatilliseen kehityskaarimalliin perustuen. Tässä tutkimuksessa opettajat on jaoteltu opetusvuosien määrän mukaan noviiseihin ja ammattilaisiin. Haastatelluista kolme on noviiseja ja neljä ammattilaisuusvaiheessa olevia. Tutkittavien työkokemuksen pituus vaihtelee yhden kuukauden ja kuudentoista vuoden välillä. Tämän tutkimuksen mukaan luokanopettajien kokemiin ammatillisiin kehittymis-tarpeisiin vaikuttavat heidän omat koulukokemuksensa ja elämäntilanteensa. Lisäksi tavoitteiden asettamiseen vaikuttaa se, minkälaiset arjen vuorovaikutustilanteet koetaan haasteellisiksi. Ammatillista kehittymistä edistävän työyhteisön kantavina voimina ovat aktiivinen ja vastuunsa kantava rehtori sekä opettajanhuone, jossa vallitsee avoin ja hyväksyvä ilmapiiri. Arjen vuorovaikutustilanteissa ammattilaisuusvaiheessa olevien opettajien vahvuuksina nähtiin hyvät luokan- ja aineenhallinta-taidot, oppilaan kohtaamisen luontevuus ja itsevarmuus. Toisaalta taas he saattavat olla työssään rutinoituneita eikä oman toiminnan tietoista reflektointia pidetä tärkeänä. Noviisiopettajien vahvuuksia olivat tarmokkuus, uudet ideat ja rohkeus kokeilla erilaisia työtapoja. He kuitenkin kaipaavat uransa alkuvaiheessa tukea opettajuuteensa, koska kokonaisuuden näkeminen on vielä vaikeaa. Tämä tutkimus osoittaa, että opettajat suhtautuvat ajatuksen tasolla yhteistyöhön myönteisesti, ja tiedostavat sen mahdollisuudet. Käytännön tasolla yhteistyön toteuttaminen jää kuitenkin monella vähäiseksi. Haasteena on saada kaikki opettajat sitoutumaan ajatukseen siitä, että oppiminen on elinikäinen prosessi.

Juridisen kaksinkertaisen verotuksen problematiikka kansainvälisessä yritystoiminnassa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisessä yritystoiminnassa esiintyviä juridisen kaksinkertaisen verotuksen ongelmatilanteita suomalaisten yritysten näkökulmasta. Tutkielmassa pohditaan lisäksi yritysten omaa roolia osana kaksinkertaisen verotuksen tilanteita. Juridista kaksinkertaista verotusta muodostuu, kun sama yhtiö maksaa samasta tulosta veroa kahteen valtioon. Teoriaosio etenee verotusoikeuden määrittämisestä kaksinkertaisen verotuksen muodostumiseen. Kaksinkertainen verotus pyritään poistamaan poistomenetelmällä, joka on Suomessa tavallisesti hyvitysmenetelmä. Ongelmatilanne muodostuu, kun kaksinkertaista verotusta ei saada tehokkaasti poistettua tulon lähdevaltion ja yhtiön asuinvaltion välillä. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimustulokset osoittavat, että kvalifikaatiokonflikteissa juridisen kaksinkertaisen verotuksen ongelmatilanne esiintyy pääsääntöisesti rojalti-liiketulo -luokitteluristiriidan seurauksena. Kiinteän toimipaikan kvalifikaatio on harvinaisempi ongelmatilanne. Hyvitysmenetelmän suurimmat ongelmat esiintyvät puolestaan pääliikkeen tappiollisen liiketoiminnan johdosta. Toinen hyvitysmenetelmän ongelmakohta esiintyy, kun lähdeveron alainen tulo huomioidaan bruttotulosta, mutta ulkomaisen tulon hyvitys suoritetaan nettotulosta. Haastatteluiden perusteella on selvää, että yritysten oma rooli kaksinkertaisen verotuksen ehkäisyssä on merkittävä. Yrityksen omia vaikutusmahdollisuuksia ovat muun muassa riittävä ennakointikyky, dokumentointi, selkeät sopimukset ja asiantuntijuus.

Yritysvastuu osuuskaupan toimitusketjussa –Tapaustutkimus

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, minkälainen merkitys yritysvastuulla on osuuskaupan toimitusketjussa. Case-yritykseksi valittiin Etelä-Karjalan osuuskauppa, joka on S-ryhmän yksi alueosuuskaupoista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, joka suoritettiin case-yrityksen paikallisille tavarantoimittajille joko puhelimitse tai sähköpostitse. Lisäksi analysoitiin S-ryhmän vuoden 2014 vastuuraportti, johon Etelä-Karjalan osuuskaupan yritysvastuuohjelma perustuu. Haastatteluihin pyydetyistä viidestä tavarantoimittajasta vain kaksi suostui haastateltavaksi. Yritysvastuuraportin analyysin perusteella S-ryhmä ja sen alueosuuskaupat pitävät toimitusketjun vastuullisuutta erittäin tärkeänä. Raportissa korostetaan tavarantoimittajan edellyttämistä rehelliseen ja vastuulliseen toimintaan sekä toimitusketjun tarkkaa tuntemista, jotta vastuullisuuden tasoa voidaan kehittää yhteisvoimin. Tavarantoimittajien haastattelujen perusteella toimittajayrityksissä harjoitetaan yritysvastuutoimintaa, mutta ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä termin sisältöä, vaan toimitaan omien eettisten arvojen ja taloudellisten intressien perusteella. Molemmat haastateltavat totesivat, ettei osuuskauppa edellyttänyt tiettyä yritysvastuun tasoa, eikä varmentanut toimittajan vastuullisuutta. Tämän pienimuotoisen tapaustutkimuksen perusteella voi todeta, ettei Etelä-Karjalan osuuskauppa ole huomioinut yritysvastuuta tavarantoimitussopimuksia laatiessaan. Kyse voi olla joko siitä, ettei alueosuuskauppaa ole sitoutettu S-ryhmän vastuuohjelmaan tarpeeksi hyvin, tai että vastuuraportissa mainitut asiat huomioidaan vain globaaleissa toimitusketjuissa.

Oppilaiden verbaali vuorovaikutus, käyttäytymismallit ja puhelaadut tehtäväorientoituneen pienryhmätyöskentelyn aikana

Pro gradu -tutkielman aiheena on oppilaiden välinen vuorovaikutus yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkä laatuista on erään 4.luokan oppilaiden ryhmätyöskentelyn aikainen vuorovaikutus ja kuinka oppiaiden välinen vuorovaikutus täyttää yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn ehdot. Tutkimusaineisto kerättiin videonauhoittamalla erään Länsi-Suomalaisen koulun 4.luokan yhteistoiminnallisin menetelmin toteutettua pienryhmätyöskentelyä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Oppilaiden välistä vuorovaikutusta jäsennettiin vuorottelujäsennyksen mukaisesti ja näin tutkimuksessa keskityttiin tulkitsemaan oppilaiden sekä verbaalien, että nonverbaalien lausumien määrää ja koostumusta. Tutkimuksessa käytetty päättely oli luonteeltaan abduktiivista ja aineistoa luokiteltiin ja sitä analysoitiin sekä laadullisin että määrällisin perustein. Tutkimus jakautui kolmeen osaan, joiden aiheina olivat oppilaiden ryhmätyönaikainen verbaali käytös, ryhmätyönaikaiset käyttäytymismallit ja tehtäväorientoituneen ryhmätyön aikaiset puhelaadut. Näiden kolmen kategorian avulla selvitettiin oppilaiden välisen vuorovaikutuksen määrää ja laatua. Tutkittava ilmiö ja siitä tehdyt päätelmät pohjautuvat aikaisempaan, yhteistoiminnallisten pienryhmien vuorovaikutuksesta muodostettuun teoriaan. Tärkeimpinä lähteinä mainittakoon Sharan & Shachar (1988), Gillies & Ashman (1996) ja Mercer (1996). Pro gradu -tutkielman perusteella näyttää siltä, että 4.luokan oppilaiden vuorovaikutustaidot ovat niin kehittyneet, että he kykenevät yhteistoiminnalliseen pienryhmätyöskentelyyn. Tutkimusaineistossa oppilaiden vuorovaikutuksesta noin 70% keskittyikin ryhmätyön tekemiseen. Mutta vaikka näin oli, ylsi vuorovaikutus vain ajoittain yhteistoiminnallisen pienryhmätyöskentelyn tavoitteena olevaan tutkivaan puheeseen. Käytännössä ryhmätöiden eteneminen nojasi vähäiseen keskusteluun ja kritiikittömään vuorovaikutukseen. Muutama oppilas kerrallaan vei ryhmätyötä eteenpäin. Tutkimustulos kertoo siitä, ettei yhteisölliseen tiedon rakentamiseen johtavaa vuorovaikutusta synny yhteistoiminnallisessa pienryhmässäkään automaattisesti ja että yhteisöllinen tiedon rakentaminen on haastavaa. Jotta olosuhteet olisivat otolliset yhteiselle tiedon rakentamiselle, täytyy sen syntymiseen tarvittaviin vuorovaikutustaitoihin kiinnittää huomiota ja oppilaiden täytyy harjoitella niitä.

”Säilytetään kulttuuriperintöä tanssin avulla” : Paritanssiharrastajien jakamat erityisyydet, niiden motiivit ja merkitykset aineettoman kulttuuriperinnön jatkumossa

Kulttuuriperinnön pro gradu –tutkielmani käsittelee paritanssin harrastajien jakamia motivaatioita ja erityisyyksiä, joita määritän aineettoman kulttuuriperinnön näkökulmasta viimeisen sadan vuoden aikana. Tutkimukseni perustuu tarkastelun kautta hankittuihin aineistoihin, joissa olen perehtynyt kulttuuriperintö-, perinne- ja tanssitutkimuksiin sekä kirjallisuuteen. Tutkimuskohteeni on porilainen Happy Dance tanssikoulu, jonka sadan kyselyvastauksen avulla muodostan niitä johtopäätöksiä, joiden vuoksi harrastaminen koetaan merkittäväksi. Tutkimuksessa selvitän harrastamisen syitä, seurauksia ja merkityksiä, joiden välityksellä myös yhteiskunnallinen näkökulma korostuu. Kyselyvastausten analysointi pohjautuu laadulliseen tutkimusmenetelmään, jonka kautta määritän aineettoman kulttuuriperinnön liittyvän paritanssiharrastuksen jatkumoon. Vertaan saatuja tutkimustuloksia laadullisen tutkimusmetodin mukaisesti aikaisempiin teorioihin, joiden perusteella paritanssi on muuttunut juhla-, pyhä- ja arjenrytmittäjänä olleesta huvista, nykyisenlaiseksi jokapäiväiseksi harrastamiseksi. Paritanssin harrastajat määrittävät harrastamisen syiksi itsensä kehittämisen ja tanssikuvioiden oppimisen, jonka motivoivana tekijänä korostuu myös harrastuksen sosiaalisuus. Paritanssin sosiaalisuuden pääpaino on harrastajien keskinäisissä keskusteluissa ja tanssiparin koskettamisessa. Tutkimuksessa ovat esillä myös paritanssin liikunnallisuuden vaikutukset sekä yleiseen hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset näkökulmat. Tutkimuksen mukaan paritanssiharrastajat kohentavat omaa henkistä pääomaa tanssimalla, luoden samalla uutta aineetonta kulttuuriperintöä.

Luottoluokitukset kriiseissä – Tutkimus OECD-maiden vuosien 1995–2014 aineistolla

Luottoluokittajat käyttävät suurta valtaa antaessaan luottoluokituksia, sillä niiden luokituksiin nojaavat monet sijoittajat, jopa keskuspankitkin. Viimeisten talouskriisien, finanssikriisin ja eurokriisin, aikaan on kuitenkin tehty huomioita, etteivät luottoluokitukset ole kuvanneet paikkaansa pitävästi kohteiden takaisinmaksukykyä. Lisäksi luottoluokittajia on syytetty osaksi finanssikriisin synnystä. Tutkielman on tarkoituksena paneutua luottoluokituksiin vaikuttaviin tekijöihin ja sitä kautta tarkastella, ovatko nämä tekijät muuttuneet talouskriisien aikana ja seurauksena ja jos ovat niin miten. Tutkimuksessa tarkastellaan valtioiden luottoluokituksia. Tutkimus on tehty OECD-maiden luottoluokituksille. Aineisto koostuu kolmen suurimman luottoluokittajan, Standard & Poor’sin, Moody’sin ja Fitchin, luottoluokituksista ja lisäksi 11 selittävästä muuttujasta. Selittävissä muuttujissa on sekä taloudellisia että institutionaalisia muuttujia. Tutkimuksen aineisto on peräisin vuosilta 1995–2014, ja se on neljännesvuosittaista. Koko tutkimusperiodin lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan periodin sisältäviä lyhyempiä aikavälejä. Tutkimusmenetelmänä käytetään lineaarista paneeliregressiota. Tutkimuksen malleissa estimointimenetelmänä on käytetty sekä kiinteiden että satunnaisten vaikutusten malleja. Tulosten mukaan luottoluokittajien arvioinnit valtioiden velan takaisinmaksukyvystä eivät ole olleet niin läpinäkyviä kuin kriisittöminä aikoina. Talouskriisien aikaan ainoastaan selkeät luottoluokituksiin vaikuttavat tekijät liittyvät suoraan velan takaisinmaksukykyyn, kuten julkisen velan koko.

Finnish Maritime Personnel's Conceptions on Safety Management and Safety Culture

The purpose of this thesis is to explore Finnish maritime personnel’s conceptions of safety management and its relationship with the concept of safety culture. In addition, the aim is to evaluate the impact of the ISM Code on the prevailing safety culture in the Finnish shipping business. A total of 94 interviewees and seven Finnish shipping companies were involved in this study. Thematic interviews were applied as the main research method for the study. The results were analysed qualitatively. The results indicate that maritime safety culture can simultaneously demonstrate features of integration, differentiation and ambiguity. Basically, maritime personnel have a positive attitude towards safety management systems since they consider safety management beneficial and essential in general. However, the study also found considerable criticism among the interviewees. The interviewed maritime personnel did not criticise the ISM Code as such, yet they criticised the way the ISM Code has been applied in practise. In order to understand the multiple perspectives of safety culture more comprehensively, multiple theoretical perspectives and methodological approaches are needed. This study indicates that safety culture and the impacts of the ISM Code should not be unambiguously studied solely quantitative methods or qualitative methods. By examining safety culture from several methodological and theoretical perspectives, one may gain a more versatile and holistic overview of safety culture.

Laadun ja oikean tiedon varmistaminen pk-yrityksen tilaus-toimitusketjussa

Oikean tiedon siirtyminen oikeaan aikaan, sekä laadukkaan työn tekeminen yrityksen tilaus-toimitusketjun jokaisessa vaiheessa, ovat avaintekijöitä arvolupauksen ja laadun täyttämiseen asiakkaalle. Diplomityön tavoite on kehittää pk-yritykselle työkalut parempaan tiedon hallintaan ja laadukkaan työn tekemiseen toiminnanohjausjärjestelmässä. Tutkimusmenetelmänä diplomityössä käytettiin toimintatutkimusta, jossa diplomityön tekijä osallistui kohdeyrityksen päivittäiseen työn tekemiseen neljän kuukauden ajan. Tutkimuksen tiedon keräämisessä käytettiin myös puolistrukturoitua haastattelua, sekä kyselytutkimuksella. Tutkimusote työssä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusote. Työ koostuu teoriaosasta sekä soveltavasta osasta, jonka jälkeen työn tulokset esitetään tiivistetysti johtopäätöksissä ja yhteenvedossa. Toiminnanohjausjärjestelmät keräävät ja tallentavat tietoa, jota työntekijät ja yrityksen rajapinnoilla työskentelevät ihmiset siihen syöttävät. Onkin äärimmäisen tärkeää, että yrityksellä on kuvatut yhtenäiset toimintamallit prosesseille, joita he käyttävät tiedon tallentamisessa järjestelmiin. Tässä diplomityössä tutkitaan pk-yrityksen nykyiset toimintamallit tiedon tallentamisesta toiminnanohjausjärjestelmään, jonka jälkeen kehitetään yhtenäiset ohjeet toiminnanohjausjärjestelmään syötetystä myyntitilaussopimuksesta. Teoriaosuudessa esitetään laatu eri näkökulmista ja mitä laadunhallintajärjestelmät ovat ja kuinka niitä kehitetään. Teoriaosassa myös avataan tilausohjautuvan tuotannon periaatteet, sekä toiminnanohjausjärjestelmän merkitys liiketoiminnalle. Teoriaosuudella pohjustetaan soveltavaa osuutta, jossa ongelma-analyysin jälkeen kehitetään yritykseen oma laadunhallintajärjestelmä, sekä uudet työmallit tiedonvaihtoon ja sen tallentamiseen. Tuloksena on myös toiminnanohjausjärjestelmän käytön tehostuminen ohjelmistotoimittajan tekemänä. Ohjelmasta karsittiin turhat nimikkeistöt ja sen konfigurointia tehostettiin. Työn tuloksena saatiin työohjeet ydinprosessien suorittamiseen, sekä oma laadunhallintajärjestelmä tukemaan yrityksen ydin- ja tukiprosesseja, sekä tiedonhallintaa.

Älä ota ellet osaa. Kunnallinen raittiustyö ja raittiusdiskurssi Lohjan kunnassa 1973 - 1980

Tutkimukseni tarkastellaan kunnallisen raittiustyön alkuvaiheita Suomessa vuosina 1973 – 1980 Lohjan kunnassa toteutetun raittiustyön kautta. Tutkimuksessa selvitetään kunnan raittiuslautakunnan tuottamien tekstien avulla sitä, millä tavoin Lohjan kunnassa toteutettiin ja kuvattiin raittiustyötä tarkasteltavana ajanjaksona. Tutkimuksen aikarajaus perustuu kunnan ensimmäisen raittiustyöntekijän toimintakauteen. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä työssä käytetään diskurssianalyysiä. Tutkimuksen lähteinä käytetään Lohjan kunnan raittiuslautakunnan pöytäkirjoja sekä Lohjan paikallislehdistössä julkaistuja, raittius- ja päihdeaiheisia tekstejä. Tutkimus osoittaa, että raittiustyön valtiollinen ohjaus ja lainsäädäntö alkoi 1970-luvun aikana ohjata työtä aiempaa voimakkaammin kansanterveystyön suuntaan. Kunnallisella tasolla raittiustyön diskurssi ja toteutus pohjautui vielä tutkimusjakson alussa järjestöpohjaiseen raittiustyöhön. Lohjan kunnassa työn kehittymiseen vaikutti merkittävällä tavalla raittiuslautakunnan 1973 saama työntekijäresurssi. Lohjan kunnalliselle raittiustyölle oli tyypillistä, että lakimuutoksiin reagointiin nopeasti ja ne näkyivät välittömästi raittiuslautakunnan toiminnassa. Erilaisiin käyttötilastoiden ja päihdetrendien muutoksiin reagointi oli hitaampaa ja joissakin tapauksissa niitä ei tuotu lainkaan kunnalliseen keskusteluun. Tässä tapauksessa raittiuslautakunnan tuottama diskurssi eroaa valtakunnallisten lehtien alkoholikirjoittelusta. 1970-luvun lopussa myös lohjalaisessa keskustelussa alettiin siirtyä sekä aiheissa että keskustelun sisällössä vahvemmin kohti kansanterveysajattelua Historiantutkimuksen näkökulmasta kyseessä on ensimmäinen, kunnallisesta raittiustyöstä ja sen paikallisesta toteutuksesta tehty tutkimus. 1970-luvulla raittiustyössä tapahtunut lakisääteinen kehitys näyttää toistuvan monilta osin myös 2010-luvun ehkäisevän päihdetyön muutoksissa. Tarkempi tutkimus 1970- ja 1980-luvulla toteutetusta raittiustyöstä voi antaa viitteitä ehkäisevän päihdetyön toteutukseen sekä siihen, millaisia haasteita muuttuva päihdekulttuuri tämän tyyppiselle työlle asettaa.

Johtajuus puolustusvoimissa Porin prikaatin siviiliviroissa työskentelevien naisten näkökulmasta

Yhteiskunnan globaalistumisen myötä johtamiselle on kasautunut huomattava määrä paineita. Kiireen ja kovan kilpailun keskellä työntekijöitä on motivoitava mahdollisimman tehokkaaseen työskentelyyn. Johtamisessa on siirrytty ihmisten johtamisen suuntaan. Syväjohtaminen perustuu transformationaaliseen johtamiseen, jossa johtajuus perustuu esimiehen ja alaisen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, kuinka Porin Prikaatissa työskentelevät naissiviilityöntekijät kokevat johtajuuden puolustusvoimissa. Toiseksi työ tarkastelee sitä, kuinka syväjohtaminen näkyy esimiesten johtamiskäyttäytymisessä. Kolmanneksi työ tarkastelee sitä, miten johtajuus vaikuttaa työyhteisön työilmapiiriin ja miten sen avulla työilmapiiriä voidaan kehittää. Käyttämäni tutkimusote on fenomenografinen. Tutkimusmenetelmänä käytän puolistrukturoitua teemahaastattelua, jota analysoin diskurssianalyysin menetelmin, tuloksia analysoin kvalitatiivisesti. Tutkimusotteeni on holistisen hermeneuttinen. Kohderyhmänä ovat Porin Prikaatin siviiliviroissa työskentelevät naiset. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että johtajat käyttävät vaihtelevasti niin transformationaalista kuin transaktionaalistakin johtamista. Siviilityöntekijänaisten työnkuva on erittäin kaavamainen, jolloin se rajoittaa esimiehen mahdollisuutta käyttää tehokkaasti syväjohtamisen kulmakiviä. Tutkimuksen perusteella, keskeisimmät syväjohtamisen kulmakivet ovat luottamuksen rakentaminen ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Tärkeimmät keinot työilmapiirin kehittämiseen ovat tiedonkulun parantaminen ja tasa-arvoisuus työyhteisön sisällä.

Laupias samarialainen vai Barabbas? : EU:n nopean toiminnan joukkojen rooli kansainvälisessä kentässä liberalismin ja realismin kannalta

EU on kehittänyt itselleen nopean toiminnan joukot, joilla se pyrkii vaikuttamaan kansainvälisessä kentässä. Euroopan unionilla on siis strategisia tavoitteita, joiden saavuttamiseen joukkoja tarvitaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia tavoitteita EU:lla on nopean toiminnan joukkojen käytölle liberalismin ja realismin kannalta. Tutkimus on luonteeltaan tulkitseva ja tarkastelee lähteitä kahden erilaisen näkökulman kautta. Näin tutkimuksessa on pyritty saamaan laajempaa kattavuutta aiheen tulkintaan. Tutkimuksessa tulkitaan EU:n julkilausumia ja nopean toiminnan joukkojen käyttöperiaatteita edellä mainituista teoreettisista lähtökohdista. Syynä käyttöperiaatteiden valintaan tutkimuskohteeksi on se tosiasia, että varsinaisia nopean toiminnan joukkoja ei ole vielä kertaakaan käytetty. Käyttöperiaatteilla pyritään kuvaamaan nopean toiminnan joukkojen käyttöä tulevissa tehtävissä. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt kvalitatiivista asiakirjatutkimusta.

Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeele jääminen. Tarkastelussa sosioekonomiset erot.

Viimeaikaisissa työurien pidentämiskeskusteluissa keskeisessä osassa on ollut työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäminen. Heikentynyt työkyky johtaa pahimmillaan työmarkkinoilta ennenaikaiseen poistumiseen, aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain miljardien eurojen kulut ja heikentää yksilön hyvinvointia. Tutkimalla työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä edeltäviä vaiheita voidaan tunnistaa työkyvyn heikentymistä ennakoivia tekijöitä, ja ehkäistä työkyvyttömyyttä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Tutkielmassa tarkastellaan miten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian kasautuessa. Lisäksi työssä tarkastellaan sosioekonomisia eroja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä sairauspäivärahahistorian mukaan. Kolmanneksi työssä tarkastellaan, miten sosioekonomiset erot vaihtelevat, kun ennustetaan toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutustuelle jäämistä. Aineisto on prospektiivinen seitsemän vuoden monirekisteriseuranta-aineisto, jossa samoja henkilöitä seurataan vuodesta 2005 vuoteen 2011. Otos käsittää 30 prosenttia 12-67-vuotiaista suomalaisista. Tutkimukseen valittiin 251 813 henkilöä, joista 16 370 (~6,5 prosenttia) jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tutkimusotokseen otettiin mukaan vain 37-, 47- ja 57-vuotiaat ja kaikki analyysit tehtiin erikseen eri ikäisille. Lisäksi analyyseissa on vakioitu sukupuoli, siviilisääty, asuinseutu ja työttömyyshistoria. Tutkimusmenetelmänä on käytetty ei-jatkuvaa tapaushistoria-analyysia ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian, iän ja sosieokonomisen aseman mukaan. Kasautuva sairauspäivärahahistoria ei ennusta lineaarisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, vaan todennäköisyys vaihteli sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Ikäryhmittäiset erot olivat selkeät molemmissa työkyvyttömyyseläkkeen lajeissa. Sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä vaihtelevat sairauspäivärahahistorian mukaan eri tavalla eläkkeen lajista riippuen. Ylipäänsä sosioekonomiset erot olivat kuitenkin paikoin pieniä ja paikoin ristiriitaisia aikaisempiin tutkimustuloksiin nähden. Erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä näyttäisi olevan suuri todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen pitkittyneellä sairauspäivärahahistorialla.