1000 resultados para Paavilainen, Marko: Kun pääomilla oli mieli ja kieli
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa tuote, jonka avulla voidaan lievittää leikki-ikäisen lapsen pelkoja sairaalassa. Opinnäytetyömme on osa viisivuotista Musiikki ja draama lapsen kivun ja pelon lievittäjänä -projektia, jossa ovat mukana Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, HUS Lasten ja Nuorten sairaala sekä Turun yliopiston hoitotieteen laitos. Projektin tarkoituksena on kehittää lasta ja hänen perhettään aktivoivia pelon- ja kivunlievitysmenetelmiä. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka sisältää teoriaperustan sekä itse tuotteen. Olemme koonneet teoriaperustan alan tutkimuksista ja kirjallisuudesta poimimalla niistä olennaisimmat asiat ja jäsentäen näin aiempaa tietoa. Teoriaperusta sisältää yleistä tietoa sairaalasta lapsen hoitoympäristönä, lapsen kokemasta pelosta sairaalassa sekä leikistä lapsen selviytymiskeinona. Teoriaperustan pohjalta olemme suunnitelleet ja toteuttaneet ”Nukkesairaalan”. ”Nukkesairaala” on nukkekoti, jonka eri huoneet ovat sairaalan eri osastoja. Nukkekodissamme on vuode-, leikkaus-, röntgen- ja leikkiosastot sekä sairaalakoulu. Materiaalina olemme käyttäneet pääosin puuta, puuviilua ja askartelumassaa. Valmis nukkekoti annetaan HUS Lasten ja Nuorten sairaalan käyttöön. Nukkesairaalan avulla lapsi voi käsitellä pelkojaan ja tutustua hänelle vieraaseen ympäristöön. Lapsi voi niin sanotusti leikkiä pelkonsa pois. Ehkäisemällä lapsen pelkoja sairaalassaoloaikana ehkäistään samalla traumojen syntymistä ja edesautetaan positiivisen kokemuksen syntymistä lapselle sekä näin helpotetaan mahdollisia seuraavia sairaalajaksoja.
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää Amipajaan osallistuneiden voimaantumisen kokemuksia työpajajakson aikana. Aikuisille pitkäaikaistyöttömille suunnattu Amipaja on aikuiskoulutuskeskus Amiedun kehittämishanke. Työn teoreettinen tausta muodostui voimaantumisen näkökulmasta. Opinnäytetyömme oli kvalitatiivinen ja aineistonhankintamenetelmänä käytimme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelun teemojen lähtökohtana olivat Juha Siitosen voimaantumisteorian neljä osaprosessia, joita ovat päämäärät, kyky- ja kontekstiuskomukset, sekä emootiot. Haastateltaviksi valikoitui kuusi Amipajaan osallistunutta henkilöä. Analysoimme saamamme aineiston teemoittelemalla. Saamiemme tulosten mukaan Amipajaan osallistuneet saivat voimaantumisen kokemuksia. Keskeisenä tuloksena oli osallistujan oman sisäisen muutoshalun ja sitoutumisen merkitys voimaantumisen kokemuksessa. Hyvä ilmapiiri, onnistumisen kokemukset, kannustaminen ja vertaistuki vahvistivat voimaantumisen kokemusta. Tärkeää oli osallistujan omien voimavarojen ja vahvuuksien löytäminen yhdessä työpajaohjaajien kanssa. Johtopäätöksenä voimme todeta, että Amipajatoiminta osoittautui varsin merkitykselliseksi työttömän voimaantumisen kokemuksessa. Tämän perusteella Amipajan kaltaisia aikuisten työpajoja olisi hyvä tulevaisuudessa kehittää ja luoda lisää. Saamamme tulokset osoittavat, että työpajatyöskentely on osallistujan voimaantumista vahvistava toimintamuoto. Siinä yhdistyvät konkreettiset työtehtävät ja kokonaisvaltainen ohjaus. Opinnäytetyötämme voidaan hyödyntää aikuisten työpajatoiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä, sekä muunlaisen työttömille suunnatun toiminnan suunnittelussa. Tietoa aikuisten työpajatoiminnasta ja osallistujien kokemuksista tarvitaan kehitettäessä työpajatoimintaa yhtenä välityömarkkinoiden muotona. Avainsanat työttömyys, voimaantuminen, aikuisten työpajatoiminta, välityömarkkinat
Resumo:
Diplomityön tarkoituksena oli tutkia ja kehittää käyttökohde kaivosteollisuudessa syntyvälle märälle kipsisivuvirralle, joka sisältää metalliepäpuhtauksina alumiinia, rautaa ja mangaania ja jonka määrä on noin 1 000 000 t/a. Kirjallisuuden pohjalta tutkittiin aluksi mahdollisuutta hyödyntää kipsiaines asfaltti- ja sementtiteollisuuden raaka-aineena. Sementin joukkoon lisätään tavallisesti noin 5 p-% kipsiä, mutta harvinaisimpiin sementtilaatuihin sitä voidaan lisätä jopa 30 p-%. Tästä huolimatta vain pieni osa tutkimuksen kohteessa syntyvästä kipsisivuvirrasta voitaisiin hyödyntää tässä sovelluksessa. Lisäksi kipsisivuvirran sisältämät epäpuhtaudet täytyisi poistaa tai saattaa inaktiiviseen muotoon. Myöskään sen kosteuspitoisuus ei saisi olla suuri. Näin ollen tämän kipsisivuvirran hyödyntäminen asfaltti- ja sementtiteollisuuden lisäaineena ei ole mahdollista Seuraavaksi harkittiin kipsin kierrättämistä, jolloin yhtenä vaihtoehtona oli hajottaa kipsi termisesti rikkioksideiksi ja valmistaa niistä rikkihappoa. Taloudellisista syistä hajoamistuotteen on oltava rikkitrioksidia, josta voitaisiin veteen imeyttämällä valmistaa rikkihappoa. Kipsin hajottaminen termovaa´alla osoitti, että kipsi vaatii noin 1400 ºC:n lämpötilan ja haihtuvat komponentit ovat H2O, SO ja SO2, muttei SO3. Alempien oksidien muuttaminen rikkihapoksi vaatisi katalyyttisen hapetuksen, mikä olisi käytännössä liian kallista. Toisena vaihtoehtona kipsin kierrättämiseksi tutkittiin sen biologista pelkistämistä rikkivedyksi ja kalsiumhydroksidilietteeksi. Laboratoriossa Ca(OH)2-lietteestä valmistettiin hiilidioksidin avulla kalsiumkarbonaattia, jolloin päästiin 90 %:n kalsiumhydroksidin konversiossa. Lisäksi alumiinihydroksidi saatiin erotettua kipsilietteestä kokeellisesti hydrosyklonin avulla. Diplomityössä päädyttiin siihen, että sulfaatin biologinen pelkistäminen ja alumiinihydroksidin mekaaninen erotus jatkuvatoimisesti on varteenotettava vaihtoehto kipsisivuvirran hyödyntämiseksi.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla röntgenhoitajien kokemuksia työaika-autonomiasta. Pyrkimyksenä oli tuottaa tietoa, jota työelämä voi hyödyntää työaika-autonomian kehittämisessä. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla keväällä 2008. Kaikki viisi haastattelua olivat yksilöhaastatteluita. Tutkimuksen tiedonantajat olivat röntgenhoitajia, jotka työskentelivät HUSRöntgenissä Lasten ja nuorten sairaalassa. Kyseisessä työyksikössä toteutettiin työaika-autonomiaa. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset perustuivat röntgenhoitajien kokemuksiin. Tulokset osoittivat, että työaikaautonomia on edistänyt röntgenhoitajan työssä jaksamista sekä helpottanut työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Tulokset osoittivat myös, että työaika-autonomia on vaikeuttanut uusien työntekijöiden perehdyttämistä työyksikköön. Röntgenhoitajat kokivat, että haastavinta työaikaautonomiassa on työvuorojen suunnitteleminen yhteistyössä muiden kanssa. Tulokset saattavat olla merkkinä siitä, että työaika-autonomiassa yhteisöllisyyteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja sitä tulisi vahvistaa. Työntekijöiden perehdyttäminen tarvitsisi uusia järjestelyjä työaika-autonomiassa. Todetut positiiviset tulokset kannustavat kehittämään työaika-autonomiaa edelleen ja tekemään sitä laajemmin tunnetuksi.
Resumo:
Tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli selvittää miten pörssinoteerattujen metsäteollisuuden alan yhtiöiden toimitusjohtajien palkitsemisjärjestelmät eroavat toisistaan. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti siihen, miten corporate governancen mukainen johtamisen valvonta vaikuttaa toimitusjohtajien palkitsemismenetelmiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin internetistä. Corporate governancen näkökulmasta riittävän informaation ja läpinäkyvyyden suositukset nousivat keskeiselle sijalle aineistoa hankittaessa. Tutkimusmenetelminä oli vertaileva ja selittävä tutkimus. Tutkimustulosten mukaan toimitusjohtajien palkitsemisjärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: yhdysvaltalaisiin toimitusjohtajiin ja muiden maiden toimitusjohtajiin. Yhdysvalloissa osakkeiden, osakeoptioiden, eläkejärjestelyiden ja muiden pitkän tähtäimen kannustinten osuus on huomattavasti merkittävämpi kuin muissa maissa ja toimitusjohtajien palkan määrä huomattavasti korkeampi kuin muissa maissa. Tutkimustulosten mukaan eri maiden erilaiset corporate governance – järjestelmät synnyttävät näitä eroja, sillä erilaisissa valvontamalleissa
Resumo:
Hirviömaskeissa esiintynyt heviyhtye Lordi voitti Ateenassa vuonna 2006 järjestetyn Eurovision laulukilpailun. Tästä johtuen Suomi toimi seuraavan vuoden euroviisujen isäntämaana. Kisat järjestettiin Helsingissä Hartwall Areenalla toukokuussa 2007. Helsingin kaupunki päätti panostaa euroviisujen oheistapahtumiin totuttua enemmän. Euroviisujen aikaisilla toimillaan Helsingin kaupunki halusi luoda vision hauskasta kaupungista, joka toimii. Vision avulla Helsinki halusi vahvistaa kulttuuriprofiiliaan ja lisätä siten houkuttelevuuttaan kansainvälisessä kaupunkienvälisessä kilpailussa. Koska kaupunkikuva rakentuu asukkaille ja vierailijoille pitkälti median kautta, tässä työssä tutkitaan, millaista kaupunkikuvaa suomalainen sanomalehdistö loi kirjoituksillaan Helsingistä. Työn tavoitteena on myös selvittää, millaisista teemoista lehdistössä kirjoitettiin ja mihin sävyyn ja vahvistiko median luoma kaupunkikuva sitä imagoa, jota Helsinki elinkeinostrategiassaan tavoitteli. Työssä on käytetty menetelmänä tekstin laadullista analyysiä, teemoittelua ja tyypittelyä. Ensisijaisena tutkimusaineistona on käytetty Helsingin kaupungin tiedotuksen ja viestinnän kokoamaa lehdistöaineistoa keväältä 2007. Toissijaisena aineistona on käytetty Helsingin kaupungin euroviisutyöryhmän lehdistötiedotteita sekä omia kokemuksia oheistapahtumien tuotantotiimin jäsenenä. Media-aineistosta erottuivat seuraavat teemat: matkailu ja turistit, liikennejärjestelyt, turvallisuus, kaupunkikuva ja strategia sekä kaupunkitapahtumat. Lehdistön kirjoittelu oli runsasta ja sävyltään hyväntahtoista. Kirjoituksista välittyi kuva onnistuneista tapahtumajärjestelyistä ja tyytyväisestä kaupunginjohdosta. Sanomalehdistön välittämän kuvan perusteella voidaan todeta, että Helsingin imago suvaitsevana ja kansainvälisenä kaupunkina, jossa on toimiva julkinen liikenne sekä turvallinen ja elävä keskusta, vahvistui. Matkailukohteena Helsingistä muodostui kuva puhtaana ja luonnonläheisenä joskin kalliina ja koleana kohteena. Parasta Helsingissä olivat ihmiset ja rento tunnelma.
Resumo:
Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella tajuntaa mediatajun käsitteen perustana. Tajunta ilmiönä on yhteydessä siihen, miten 2000-luvun mediateknologia kytkeytyy osaksi ihmisen jokapäiväistä todellisuutta. Tutkielmani mediafilosofisena lähtökohtana on oletus, että elokuva viihde- ja taidemuotona syntyi rinnakkain 1900-luvun kokeellisen psykologian kehityksen kanssa. 2000-luvulle siirryttäessä tämä tarkoittaa sitä, että uusi mediateknologia syntyy rinnakkain aikakautensa kokeellisen psykologian kanssa. 2000-luvun kokeellisen psykologian haasteena on ihmisen aivotoiminta ja erityisesti tajunnan ilmiön tutkiminen. Mediatajun käsitteen perustana olevan tajunnan määrittelemiseen pyrin muodostamani Artaud’n hypoteesin avulla. Hypoteesin mukaan elokuva saa aikaan katsojassa neurofysiologisia värähtelyjä prosessissa, jossa kuvan tehtävänä on antaa shokki-isku hermoihin niin, että uusi ajatus syntyy ja lähtee liikkeelle. Tutkimusmenetelmänäni on tajunnantutkimuksen ja kognitiivisen neurotieteen käsitteiden ja tutkimustulosten käyttäminen Artaud’n hypoteesin arvioimiseen. Lähteenä käytän Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksen julkaisemaa oppikirjaa Mieli ja aivot (2006) ja Antti Revonsuon teosta Inner Presence: Consciousness as a Biological Phenomenon (2006) sekä alan tuoreita tutkimustuloksia. Keskeisenä elokuvateoreettisena päälähteenäni on Noël Carrollin teos Mystifying Movies (1988). Keskeisenä tutkimustuloksena on tajunnan ilmiön monimutkaisuuden hahmottaminen mediatutkimuksen tutkijaa varten. Esimerkiksi mediatutkimukseen sisältyvässä elokuvateoreettisessa keskustelussa on vedetty selvä raja kognitiivisen ja psykoanalyyttisen elokuvateorian välille. Tajunnantutkimuksen tutkimustulokset osoittavat, että rajanveto ei ole yksiselitteistä. Tutkielmani tuo myös esiin mediatajun käsitteen rajaukseen liittyviä mahdollisuuksia, joita voidaan selvittää jatkotutkimuksen avulla. Muodostamani Artaud’n hypoteesi sisältää ajatuksen elokuvan ja laajemmin ottaen taiteen potentiaalista uusien ajatuksien herättäjänä. Tutkielmani osoittaa, että tällä hetkellä tajunnantutkimuksen ja kognitiivisen neurotieteen avulla ei voida paikantaa taiteen herättämiä uuden ajattelun prosesseja. Tässä suhteessa hypoteesin voidaan katsoa kumoutuvan neurotieteen alueella. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin taiteen saavan aikaan aivoaktivaatioita, joten tutkimus ja keskustelu taiteen vaikutuksesta ajatteluun jatkuu.
Resumo:
Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää näönhuollon toimintamalli ikääntyneiden lyhytaikaishoitoon. Toimintamallin tavoitteena oli parantaa toiminnallista näköä arjessa selviytymisen tueksi. Lähtökohtana oli havaitsemattomien näönheikkouksien löytäminen ja erityistä huomiota kiinnitettiin asiakaslähtöisyyteen sekä kokonaisvaltaiseen näönhuollon tarpeen arviointiin. Mallia kehiteltiin optometristien ja hoitajien yhteistyönä, sovellettiin käytäntöön ja arvioitiin sen aikaansaamia vaikutuksia. Tutkimuksen kohderyhmä ja toimintaympäristö: Kohderyhmänä olivat lyhytaikaishoitoon saapuvat ikääntyneet asiakkaat. Lyhytaikaishoidolla tarkoitetaan lyhytaikaista kuntouttavaa hoitojaksoa, jonka jälkeen ikääntynyt palaa kotiin. Menetelmä: Kehittämistutkimuksen lähestymistapana oli kehittävä työntutkimus. Lähtötilanteen aineisto kerättiin haastattelemalla hoitajia (n=6), jonka lisäksi käytettiin valmiita dokumentteja. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja tulokset olivat lähtökohtana toimintamallin suunnittelulle. Näönhuollon ristiriitoihin kehitettiin toimintatapoja ja välineitä, joita toteutettiin ja analysoitiin. Lopputuloksena oli hoitajien ja optometristien yhteistyönä toteutettava näönhuollon toimintamalli, jota pilotoitiin neljän viikon ajan. Pilotointijakson aineisto kerättiin dokumentoimalla asiakastapaukset ja alkuhaastattelut, jotka analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulokset: Lähtötilanteessa lyhytaikaishoidon asiakkaiden näönarviointi perustui haastatteluun ja hoitajan havaintoihin ja näön ongelmat asiakas hoiti hoitojakson jälkeen. Kehitetyn mallin jälkeen hoitajat selvittivät ikääntyneiden toiminnallista näköä mittaamalla ja strukturoidulla haastattelulla. Pilotointijakson aikana optometristi teki tarvittaessa näön tutkimuksen (n=17). Näistä asiakkaista kolme kokivat toiminnallisen näön parantuneen näönkäytön ohjeistuksen jälkeen ja yhden näkömukavuus parani. Neljä asiakasta varasi silmälääkärinajan, joista yksi sai lähetteen kaihileikkaukseen. Optometristi ohjeisti näköön liittyvissä asioissa ja teki apuvälineiden huollon tarvittaessa. Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet: Tämä tutkimus tuotti näönhuollon toimintamallin optometristien ja hoitajien väliseen yhteistyöhön. Malli vaikutti hoitamattomiin näönheikkouksiin vähentävästi ja toimintakykyä lisäävästi. Yhteiskehittely ja -toiminta terveyden edistämiseksi näön osalta lisäsivät hoitajien ja optometristien asiantuntemusta gerontologisessa näönhuollossa. Toimintamallin laajentaminen pitkäaikaishoitoon ja yhteistyöhön silmälääkärin kanssa vahvistaisivat ikääntyneen palvelutarpeeseen vastaamista.
Resumo:
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tuottavuuden käsitettä ja mittaamista palvelualoilla. Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää sähköisen taloushallinnon vaikutusta tilitoimistojen tuottavuuteen. Aihetta lähestyttiin sähköisiä taloushallinto-ohjelmia valmistavan case-yhtiö Heeros Systems Oy:n avulla. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmä-nä käytettiin teemahaastatteluja. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemal-la yhteensä kymmentä tutkimuksen kohteena olevan tilitoimiston edusta-jaa. Tutkimuksen perusteella ei havaittu sähköisen taloushallinnon selkeästi vaikuttavan tilitoimistojen tuottavuuteen tässä vaiheessa, mutta toiminto-ympäristön sähköistyessä, esimerkiksi verkkolaskujen yleistyessä, tilan-teen uskotaan muuttuvan nopeasti. Tällöin tuottavuuden kasvu edellyttää työprosessin muuttamista ja huolellista suunnittelua.
Resumo:
Tutkielman tavoitteena oli analysoida ja kehittää Lumon-yhtiöiden sisäisiä rahoitustoimintoja. Kehitettäviksi toiminnoiksi nousivat Lumon-yhtiöiden pääomarakenne, likviditeetin hallinta ja tilaus-toimitusketjun vertailu vanhan ja uuden toimintatavan välillä. Tarkastelutavaksi valittiin case-tutkimus. Tutkielman kohdeyritys Lumon-yhtiöt on teollisuusyritys, joka on erikoistunut lasi- ja alumiinirakentamiseen. Yrityksen pääomarakennetta tutkittiin haastattelemalla yrityksen johtohenkilöitä. Haastatteluiden perusteella laskettiin pääomarakenteen teorioiden mukaisia merkitseviä tekijöitä. Tuloksista havaittiin, että Lumon-yhtiöt hyötyisivät vieraan pääoman korkojen veroedusta ilman omavaraisuuden vaarantamista. Tätä ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi, koska rahoituksellisen joustavuuden säilyttäminen on merkitsevin pääomarakenteen tekijä. Tutkielmassa muodostettiin likviditeettiä ennustava malli, jonka avulla likviditeettiä voidaan seurata. Mallin pohjaaminen liikevaihtoennusteeseen ei täysin onnistunut, koska ennusteen tarkkuus ei ollut riittävä. Likviditeetin hallinnan osalta tutkittiin myös Lumon-yhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden kassavirtojen hallintaan liittyviä haasteita ja esitettiin niihin ratkaisuja. Tutkielmassa analysoitiin likviditeetin näkökulmasta vanhaa toimintatavan ja sitä verrattiin uuteen Lumon Express -toimintatapaan. Mittarina käytettiin käyttöpääomaa. Vertailu osoitti uuden toimintatavan pienentävän käyttöpääoman määrää 30 %.
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata hoitotieteelliseen tutkimustietoon perustuen: Mitä on kuntoutumista edistävä hoitotyö iäkkään potilaan ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta ja mitkä asiat edistävät ja estävät sitä. Opinnäytetyömme on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaaloiden ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteistyöprojektia, jonka aiheena on kuntoutumista ja selviytymistä edistävän hoitotyön kehittäminen. Opinnäytetyömme aineiston muodostivat 15 hoitotieteellistä empiiristä tutkimusartikkelia. Aineisto löytyi Medic- ja Ovid- tietokannoista. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Analyysin tuloksena aineistosta nimettiin potilaan näkökulmasta neljä pääluokkaa: Potilaan voimavarat kuntoutumisessa, potilaan saama kannustus, potilaan huomioon ottaminen ja tiedon saaminen. Hoitohenkilökunnan näkökulmasta pääluokat olivat: Moniammatillinen yhteistyö kuntoutumista edistävässä hoitotyössä, hoitohenkilökunnan asennoituminen, kuntoutumista edistävän hoitotyön tavoitteellisuus, potilaan ohjaaminen kuntoutumisessa ja omaisten ohjaaminen. Tulokset osoittivat, että potilaan fyysisen toimintakyvyn palautuminen akuuttisairauksien jälkeen oli tärkeää, koska se vähensi ennenaikaisen laitoshoitoon joutumisen riskiä. Kuntoutumiseen vaikuttivat edistävästi ja ehkäisevästi vanhuksen sisäiset ja fyysiset voimavarat, itsenäisyyden tunne, motivaatio, hoitajan antama huomio, tiedon saaminen, kuntoutumisjakson pituus, kiireen kokeminen sekä fyysiset ja psyykkiset olosuhteet. Hoitohenkilökunnan kohdalla tulokset osoittivat, että he ymmärsivät kuntoutumista edistävän hoitotyön tärkeyden ja he työskentelivät kuntoutumista edistävästi, mutta kaikki hoitajat eivät toteuttaneet yhtä aktiivisesti kuntoutusta edistävää työotetta. Asennoituminen iäkkääseen potilaaseen ja potilaan omaisiin oli pääosin myönteistä. Hoitotyö oli tavoitteellista ja omaa työtä arvioitiin. Fysioterapian kanssa tehtävä yhteistyö koettiin tärkeäksi. Kuntoutumista edistävä hoitotyö on tärkeä osa-alue hoitotyössä. Vielä tarvitaan kuitenkin tarkennusta siihen, miten hoitohenkilökunta saadaan kokonaisvaltaisesti työskentelemään kuntoutumista edistävästi ja miten potilaat ymmärtävät kaiken hoitotyön tähtäävän heidän voimavarojensa parantamiseen.
Resumo:
Today’s commercial web sites are under heavy user load and they are expected to be operational and available at all times. Distributed system architectures have been developed to provide a scalable and failure tolerant high availability platform for these web based services. The focus on this thesis was to specify and implement resilient and scalable locally distributed high availability system architecture for a web based service. Theory part concentrates on the fundamental characteristics of distributed systems and presents common scalable high availability server architectures that are used in web based services. In the practical part of the thesis the implemented new system architecture is explained. Practical part also includes two different test cases that were done to test the system's performance capacity.
Resumo:
Tämän insinöörityön tavoitteena oli kehittää ja tuotteistaa rakentamisprojektin arviointi eli Construction process assessment -selvitys. Selvityksessä tunnistetaan rakennushankkeen ja sen tuloksena valmistuvan rakennuksen riskejä ja näin ollen vähennetään investointiin liittyviä epävarmuuksia. Selvityksiä on tehty vasta muutaman vuoden ajan ja selvitystyön käytännöt ovat vaihdelleet paljon tekijästä ja kohteesta riippuen. Selvitystyön kehittäminen ja tuotteistaminen päätettiin suorittaa tekemällä sen apuvälineiksi lähtötietolista, asiantuntijakohtaiset tehtävälistat, palvelukuvaus, vastuurajaukset sekä malliraportti täyttöohjeineen. Insinöörityö tehtiin Pöyry CM Oy:lle. Työ aloitettiin tutustumalla yrityksen vanhoihin Construction process assessment -selvityksiin sekä aihetta sivuavaan kirjallisuuteen. Construction process assessment on osa due diligence -selvitystä, joten insinöörityössä tarkasteltiin ensin due diligencea yleisesti. Tämän jälkeen keskityttiin riskien arviointiin, mikä on Construction process assessmentin olennaisin osa. Kootun aineiston pohjalta tehtiin alustavat malliasiakirjat, joita käytettiin eri Pöyry-yhtiöissä pidettyjen asiantuntijahaastattelujen pohjatietona. Malliasiakirjat vietiin lopulliseen muotoonsa asiantuntijahaastatteluissa saatujen kommenttien ja kehitysehdotusten pohjalta. Työn lopputuloksena syntyivät tavoitteiden mukaiset malliasiakirjat. Näiden asiakirjojen avulla Construction process assessment -selvitysten menettelytavat pystyttiin yhtenäistämään ja selvitystyön tekeminen helpottui. Asiakirjoja käytettiin usealla kommenttikierroksella, jonka ansiosta ne saatiin heti toimivaan ja käytettävään muotoon. Vaikka malliasiakirjat helpottivatkin selvitystyötä, ei se edelleenkään ole ongelmatonta. Construction process assessment -selvitysten teko vaatii tekijältään huomattavasti asiantuntemusta ja ammattitaitoa. Konsultin tulee lyhyessä ajassa pystyä tutustumaan laajaan aineistoon ja antamaan sen perusteella luotettava kuva asiakkaalle kohteen laadusta, riskeistä ja puutteista. Jatkossa selvitystä voitaisiin kehittää laajentamalla sitä käsittämään myös muun muassa hankkeen positiiviset riskit sekä hankkeen alueellisen tarkastelun.
Resumo:
Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia miten suomalaiset suuret pörssiyritykset ulkoisesti varmentavat yhteiskuntavastuuraporttinsa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia miten yritykset arvioivat varmentamisen vaikuttavan raporttien luotettavuuteen. Työn teorian muodosti kansainväliset ja kotimaiset kirjat ja artikkelit. Empiirinen aineisto kerättiin yritysten yhteiskuntavastuuraporteista, yritysten internetsivuilta ja haastatteluilla. Teemahaastatteluja tehtiin neljälle yrityksen edustajalle ja kahdelle tilintarkastusyhteisön ulkoi-selle varmentajalle. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja kuvaileva. Yhteiskuntavastuun huomioiminen ja siitä raportoiminen on yleistynyt Suomessa ja maailmalla 2000-luvulla. Yritykset koetaan tänä päivänä merkittäviksi tekijöiksi yhteiskunnassa ja näin ollen yrityksiltä vaaditaan vastuullista ja ehdottoman luotettavaa toimintaa. Vastuun kantamista vaa-ditaan erityisesti kansainvälisiltä yrityksiltä. Sidosryhmät odottavat yritysten yhteiskuntavastuuraporttien tarjoavan luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi. Luotettavuuden ja uskottavuuden lisäämiseksi, jotkut yritykset ovat alkaneet käyttää yhteiskuntavastuuraporttien ulkoista varmennusta. Ulkoisella varmentamisella tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa kolmas riip-pumaton taho varmentaa yrityksen ei-taloudellisen raportin.
Resumo:
Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.