Access Management: A Review of Recent Literature, 1996

The Iowa Department of Transportation's Access Management Task Force was established as part of the Iowa Department of Transportation's overall Safety Management System (SMS) effort. The goal of the Access Management Task Force is to develop a program designed to educate and market the concept and benefits of access management to landowners and developers, professional planners and engineers, planning and zoning staff members, appointed and elected officials, and motorists. Access management is pursued through the design and control of driveways, curb cuts, turning movements, interior circulation of parking lots, and public street connections and intersections. Usually, state highways or major urban and suburban arterial streets are the targets of access management projects. Access management is also a concern on main county roads when there is a transition from a rural environment to a town or city.

Water resource availability : executive summary, 1978

The information presented in this summary document has been based on the comprehensive, "Task Force Report on Water Resource Availability", prepared by the Iowa Geological Survey and filed with the Iowa Natural Resources Council. The reader should refer to the task force document for more detailed information.

Impact of enhanced compliance initiatives on the efficacy of rosuvastatin in reducing low density lipoprotein cholesterol levels in patients with primary hypercholesterolaemia.

The effectiveness of lipid-lowering medication critically depends on the patients' compliance and the efficacy of the prescribed drug. The primary objective of this multicentre study was to compare the efficacy of rosuvastatin with or without access to compliance initiatives, in bringing patients to the Joint European Task Force's (1998) recommended low-density lipoprotein cholesterol (LDL-C) level goal (LDL-C, <3.0 mmol/L) at week 24. Secondary objectives were comparison of the number and percentage of patients achieving European goals (1998, 2003) for LDL-C and other lipid parameters. Patients with primary hypercholesterolaemia and a 10-year coronary heart disease risk of >20% received open label rosuvastatin treatment for 24 weeks with or without access to compliance enhancement tools. The initial daily dosage of 10 mg could be doubled at week 12. Compliance tools included: a) a starter pack for subjects containing a videotape, an educational leaflet, a passport/goal diary and details of the helpline and/or website; b) regular personalised letters to provide message reinforcement; c) a toll-free helpline and a website. The majority of patients (67%) achieved the 1998 European goal for LDL-C at week 24. 31% required an increase in dosage of rosuvastatin to 20 mg at week 12. Compliance enhancement tools did not increase the number of patients achieving either the 1998 or the 2003 European target for plasma lipids. Rosuvastatin was well tolerated during this study. The safety profile was comparable with other drugs of the same class. 63 patients in the 10 mg group and 58 in the 10 mg Plus group discontinued treatment. The main reasons for discontinuation were adverse events (39 patients in the 10 mg group; 35 patients in the 10 mg Plus group) and loss to follow-up (13 patients in the 10 mg group; 9 patients in the 10 mg Plus group). The two most frequently reported adverse events were myalgia (34 patients, 3% respectively) and back pain (23 patients, 2% respectively). The overall rate of temporary or permanent study discontinuation due to adverse events was 9% (n = 101) in patients receiving 10 mg rosuvastatin and 3% (n = 9) in patients titrated up to 20 mg rosuvastatin. Rosuvastatin was effective in lowering LDL-C values in patients with hypercholesterolaemia to the 1998 European target at week 24. However, compliance enhancement tools did not increase the number of patients achieving any European targets for plasma lipids.

Diagnostic accuracy of body mass index, body fat and waist in defining low aerobic fitness in adolescents

Objective: to assess the diagnostic accuracy of different anthropometric markers in defining low aerobic fitness among adolescents. Methods: cross-sectional study on 2,331 boys and 2,366 girls aged 10 - 18 years. Body mass index (BMI) was measured using standardized methods; body fat (BF) was assessed by bioelectrical impedance. Low aerobic fitness was assessed by the 20-meter shuttle run using the FITNESSGRAMR criteria. Waist was measured in a subsample of 1,933 boys and 1,897 girls. Overweight, obesity and excess fat were defined according to the International Obesity Task Force (IOTF) or FITNESSGRAMR criteria. Results: 38.5% of boys and 46.5% of girls were considered as unfit according to the FITNESSGRAMR criteria. In boys, the area under the ROC curve (AUC) and 95% confidence interval were 66.7 (64.1 - 69.3), 67.1 (64.5 - 69.6) and 64.6 (61.9 - 67.2) for BMI, BF and waist, respectively (P<0.02). In girls, the values were 68.3 (65.9 - 70.8), 63.8 (61.3 - 66.3) and 65.9 (63.4 - 68.4), respectively (P<0.001). In boys, the sensitivity and specificity to diagnose low fitness were 13% and 99% for obesity (IOTF); 38% and 86% for overweight + obesity (IOTF); 28% and 94% for obesity (FITNESSGRAMR) and 42% and 81% for excess fat (FITNESSGRAMR). For girls, the values were 9% and 99% for obesity (IOTF); 33% and 82% for overweight + obesity (IOTF); 22% and 94% for obesity (FITNESSGRAMR) and 26% and 90% for excess fat (FITNESSGRAMR). Conclusions: BMI, not body fat or waist, should be used to define low aerobic fitness. The IOTF BMI cut-points to define obesity have a very low screening capacity and should not be used.

Overweight in Swiss children and associations with children's and parents' characteristics et Worldwide trends in childhood obesity

(1) Surpoids chez les enfants suisses et associations avec certaines caractéristiques chez les enfants et leurs parents Le but de cette étude était de mesurer la prévalence du surpoids et de l?obésité chez les enfants de sixième année du canton de Vaud (âge moyen de 12 ans) et les facteurs associés au surpoids. Les données ont été récoltées lors d?une étude menée par l?Institut universitaire de médecine sociale et préventive. Tous les enfants scolarisés en 6ème année à l?école publique du canton de Vaud entre septembre 2005 et mai 2006 étaient éligibles à participer à cette étude. Le taux de participation a atteint 76% (soit 5207 enfants de 12,3 ans en moyenne). Le poids et la taille des enfants ont été mesurés à l?école par des assistants de recherche et les enfants ont rempli, en classe, un questionnaire structuré sur leur mode de vie (notamment : temps quotidien passé à regarder la télévision, à jouer à des jeux sur écran; fréquence de la pratique de diverses activités physiques; fréquence de la consommation de fruits ou de légumes). Des informations sur les parents (niveau d?éducation, nationalité, poids et taille) ont été récoltées au moyen d?un questionnaire structuré envoyé par courrier à ceux-ci. Nous avons utilisé les critères de l?International Obesity Task Force, qui définit les valeurs-seuils de l'indice de masse corporelle pour le surpoids et pour l?obésité, par age et par sexe. La prévalence du surpoids (obésité incluse) dans la population était de 15% chez les garçons et de 12% chez les filles, et la prévalence de l?obésité était de 2% dans les deux sexes. Nous avons trouvé que le surpoids était associé de façon indépendante avec le temps passé à regarder la télévision, ainsi qu?avec certaines caractéristiques des parents, comme le surpoids, un bas niveau d?éducation et une nationalité étrangère. En conclusion, un enfant sur sept est en surpoids ou obèse dans le canton de Vaud. Ces chiffres indiquent un important défi de santé publique, même si cette prévalence dans le canton de Vaud est, actuellement, moindre que dans beaucoup d?autres pays d?Europe, et bien moindre qu?en Amérique du Nord. Les associations entre le surpoids infantile et le temps passé à regarder la télévision, ainsi que les associations avec des variables liées au milieu socio-culturel des parents indiquent plusieurs pistes d?intervention pour prévenir le surpoids chez les enfants. Il est probable que les mesures de prévention ne devraient pas se limiter aux approches individuelles, mais devraient aussi inclure des mesures structurelles sur l?environnement social, physique et économique visant à réduire les facteurs obésogènes dans la société.<br/><br/>Objective: The objective was to assess the prevalence of overweight and obesity in children in a canton of Switzerland and the association with various characteristics of the parents and the children. Research Methods and Procedures: A cross-sectional survey was conducted in all children of the sixth school grade of the canton of Vaud, Switzerland. Weight and height were measured, and selected lifestyle variables were assessed with a self-administered semiquantitative questionnaire. Information on children?s parents was gathered through a mailed structured questionnaire. Overweight and obesity were based on the International Obesity Task Force criteria. Results: Of 6873 eligible children, 5207 (76%) participated (2621 boys, 2586 girls; mean age, 12.3 years; standard deviation, 0.5 year). The prevalence of overweight (including obesity) was 15.0% (95% confidence interval, 13.7% to 16.4%) in boys and 12.4% (11.1% to 13.7%) in girls, and the prevalence of obesity was 1.8% (1.3% to 2.3%) and 1.7% (1.2% to 2.2%), respectively. In both univariate and multivariate analyses, overweight was strongly associated with high television viewing time and selected characteristics of the parents (overweight, low educational level, and foreign nationality). Discussion: The prevalence of pediatric overweight and obesity was lower in this region of Switzerland than in several European countries. The correlates of overweight found in this region suggest areas for potential interventions.

Lasten luvaton tuli – perusasteen oppilaat sytyttelijöinä

Tutkimus lasten ja nuorten luvattomasta tulen käsittelystä perustuu näkemykseen siitä, että ilmiöön voidaan puuttua tehokkaasti interventioin, jos toiminta havaitaan ajoissa. Ilmiötä sävyttää teon salailu ja neutralisaatio eli vähättely. Tulella tehtyjen tuhotöiden lisääntymistä ja muuttumista aggressiivisemmaksi voidaan ennalta ehkäistä ongelman tunnistamisella ja reagoimalla lasten häiriökäytökseen. Lasten ja nuorten luvatonta tulen käyttöä ei ole tutkittu Suomessa aiemmin. Työn ensimmäisessä osiossa tarkastellaan luvattomaan tulen käsittelyyn liittyviä teorioita (esim. Fineman 1980, 1995), kansainvälisiä näkökohtia, teonpiirteitä ja yksilön sisäisiä prosesseja. Lisäksi tarkastellaan perheen, koulun ja ystäväpiirin osuutta ilmiöön, niin sanotun Oregonin mallin mukaisesti (Oregon Treatment Strategies Task Force 1996, 16 – 47). Työn empiirisessä osiossa ilmiötä ja sen ilmenemistä lasten ja nuorten keskuudessa kuvataan oppilaiden, vanhempien ja opettajien näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui 661 oppilasta perusasteen toiselta, viidenneltä ja kahdeksannelta luokalta, 341 vanhempaa ja 22 koulun työntekijää. Oppilaiden ja vanhempien aineisto kerättiin survey-tutkimuksella ja opettajat tutkittiin haastattelumenetelmällä. Lasten luvaton tulen käyttö on yleisempää kuin aiemmin on luultu. Vielä viidenteen luokkaan mennessä luvaton tulen käsittely oli yleisempää pojille kuin tytöille, mutta murrosikään tultaessa sukupuolierot vähenivät. Pojista 37 % ja tytöistä 25 % raportoi käsitelleensä tulta luvattomasti. Kaikkiaan kolmasosa oppilaista raportoi leikkineensä tulella. Yleisin tulen sytyttelypaikka oli oma koti tai kodin lähiympäristö, josta tulentekovälineet yleisimmin hankittiin pyytämällä tai ottamalla. Luvattomasti tulta käsitelleet oppilaat olivat häirinneet oppitunteja. Tilastollisesti merkitsevimmin runsasta luvatonta tulen käsittelyä ennusti omien tulentekovälineiden omistaminen ja häiriökäyttäytyminen koulussa. Vanhemmat eivät pitäneet lastensa tulen käyttöä merkittävänä vaarana. Aikuisten suhtautumista lasten luvattomaan tulen käyttöön sävytti tekojen vähättely eli neutralisaatio; vähättelyilmiö oli yhteinen sekä lapsille itselleen, vanhemmille että viranomaisille. Kasvattajilla ei ollut käytössään tehokkaita interventiomenetelmiä ongelman ratkaisemiseen. Viranomaisyhteistyöstä raportoitiin vain vähän. Pelastusviranomaisia ei juurikaan käytetty lasten luvattoman tulen käsittelyn interventiossa. Interventiota sävytti aikuisten käsitysten mukaan tapauskohtaisuus ja sattumanvaraisuus.

Lähtevien kotimaankuljetusten kehittäminen ja organisointi Puunjalostusyrityksessä

Työn tavoitteena oli selvittää lähtevien kotimaankuljetusten nykytila ja kehit-tämisvaihtoehdot, sekä tutkia mahdollisuutta keskittää kuljetusjärjestelmä. Ensin selvitettiin kuljetusten nykytilan haastattelujen sekä saatavilla olevan materiaalin avulla. Henkilöstön haastattelut toteutettiin henkilökohtaisesti. Toisessa vaiheessa määriteltiin kehittämiskohteet nykytilaselvityksen sekä kuljetusten kehittämistä käsittelevän kirjallisuuden avulla. Selvimpinä epäkohtina pidettiin vähäistä tulosyksiköiden yhteistoimintaa, yhteisen logistiikka-strategian ja toimintapolitiikan puuttumista sekä puutteellista seurantajärjestelmää. Ongelmaksi koettiin myös kuljetusliikkeiden ylikapasiteetin aiheuttamat vaikutukset kuljetushintoihin.Kolmannessa vaiheessa tutkittiin mahdollisuutta siirtyä nykyisestä hajautetusta kuljetusjärjestelmästä keskitettyyn. Selvityksessä käytettiin apuna keskitetyn kuljetusjärjestelmän hypoteettisia ratkaisuvaihtoehtoja. Toimenpide-ehdotuksina esitetään yhteisen logistiikkastrategian laatimista, yksiköiden toimintapolitiikkojen yhdenmukaistamista, sekä tulosyksiköiden yhteistoimintaa kehittävän työryhmän perustamista.

Prostate Cancer Unit Initiative in Europe: A position paper by the European School of Oncology.

The Prostate Cancer Programme of the European School of Oncology developed the concept of specialised interdisciplinary and multiprofessional prostate cancer care to be formalized in Prostate Cancer Units (PCU). After the publication in 2011 of the collaborative article "The Requirements of a Specialist Prostate Cancer Unit: A Discussion Paper from the European School of Oncology", in 2012 the PCU Initiative in Europe was launched. A multiprofessional Task Force of internationally recognized opinion leaders, among whom representatives of scientific societies, and patient advocates gathered to set standards for quality comprehensive prostate cancer care and designate care pathways in PCUs. The result was a consensus on 40 mandatory and recommended standards and items, covering several macro-areas, from general requirements to personnel to organization and case management. This position paper describes the relevant, feasible and applicable core criteria for defining PCUs in most European countries delivered by PCU Initiative in Europe Task Force.

Diagnosis and treatment of primary CNS lymphoma in immunocompetent patients: guidelines from the European Association for Neuro-Oncology.

The management of primary CNS lymphoma is one of the most controversial topics in neuro-oncology because of the complexity of the disease and the very few controlled studies available. In 2013, the European Association of Neuro-Oncology created a multidisciplinary task force to establish evidence-based guidelines for immunocompetent adults with primary CNS lymphoma. In this Review, we present these guidelines, which provide consensus considerations and recommendations for diagnosis, assessment, staging, and treatment of primary CNS lymphoma. Specifically, we address aspects of care related to surgery, systemic and intrathecal chemotherapy, intensive chemotherapy with autologous stem-cell transplantation, radiotherapy, intraocular manifestations, and management of elderly patients. The guidelines should aid clinicians in their daily practice and decision making, and serve as a basis for future investigations in neuro-oncology.

Screening for cardiovascular disease risk factors beginning in childhood

Cardiovascular diseases (CVD) are the leading cause of death worldwide. Individual detection and intervention on CVD risk factors and behaviors throughout childhood and adolescence has been advocated as a strategy to reduce CVD risk in adulthood. The U.S. National Heart, Lung, and Blood Institute (NHLBI) has recently recommended universal screening of several risk factors in children and adolescents, at odds with several recommendations of the U.S. Services Task Force and of the U.K. National Screening committee. In the current review, we discuss the goals of screening for CVD risk factors (elevated blood pressure, abnormal blood lipids, diabetes) and behaviors (smoking) in children and appraise critically various screening recommendations. Our review suggests that there is no compelling evidence to recommend universal screening for elevated blood pressure, abnormal blood lipids, abnormal blood glucose, or smoking in children and adolescents. Targeted screening of these risk factors could be useful but specific screening strategies have to be evaluated. Research is needed to identify target populations, screening frequency, intervention, and follow-up. Meanwhile, efforts should rather focus on the primordial prevention of CVD risk factors and at maintaining a lifelong ideal cardiovascular health through environmental, policy, and educational approaches.

Proton pump inhibitor-responsive oesophageal eosinophilia: an entity challenging current diagnostic criteria for eosinophilic oesophagitis.

Consensus diagnostic recommendations to distinguish GORD from eosinophilic oesophagitis (EoE) by response to a trial of proton pump inhibitors (PPIs) unexpectedly uncovered an entity called 'PPI-responsive oesophageal eosinophilia' (PPI-REE). PPI-REE refers to patients with clinical and histological features of EoE that remit with PPI treatment. Recent and evolving evidence, mostly from adults, shows that patients with PPI-REE and patients with EoE at baseline are clinically, endoscopically and histologically indistinguishable and have a significant overlap in terms of features of Th2 immune-mediated inflammation and gene expression. Furthermore, PPI therapy restores oesophageal mucosal integrity, reduces Th2 inflammation and reverses the abnormal gene expression signature in patients with PPI-REE, similar to the effects of topical steroids in patients with EoE. Additionally, recent series have reported that patients with EoE responsive to diet/topical steroids may also achieve remission on PPI therapy. This mounting evidence supports the concept that PPI-REE represents a continuum of the same immunological mechanisms that underlie EoE. Accordingly, it seems counterintuitive to differentiate PPI-REE from EoE based on a differential response to PPI therapy when their phenotypic, molecular, mechanistic and therapeutic features cannot be reliably distinguished. For patients with symptoms and histological features of EoE, it is reasonable to consider PPI therapy not as a diagnostic test, but as a therapeutic agent. Due to its safety profile, ease of administration and high response rates (up to 50%), PPI can be considered a first-line treatment before diet and topical steroids. The reasons why some patients with EoE respond to PPI, while others do not, remain to be elucidated.

Predictors of fluid intravasation during operative hysteroscopy: a preplanned prospective observational study with 200 cases

PURPOSE: To verify the predictors of intravasation rate during hysteroscopy.METHODS: Prospective observational study (Canadian Task Force classification II-1). All cases (n=200 women; 22 to 86 years old) were treated in an operating room setting. Considering respective bag overfill to calculate water balance, we tested two multiple linear regression models: one for total intravasation (mL) and the other for absorption rate (mL.min-1). The predictors tested (independent variables) were energy (mono/bipolar), tube patency (with/without tubal ligation), hysterometry (cm), age≤50 years, body surface area (m2), surgical complexity (with/without myomectomy) and duration (min).RESULTS: Mean intravasation was significantly higher when myomectomy was performed (442±616 versus 223±332 mL; p<0.01). In the proposed multiple linear regression models for total intravasation (adjusted R2=0.44; p<0.01), the only significant predictors were myomectomy and duration (p<0.01).In the proposed model for intravasation rate (R2=0.39; p<0.01), only myomectomy and hysterometry were significant predictors (p=0.02 and p<0.01, respectively).CONCLUSIONS: Not only myomectomy but also hysterometry were significant predictors of intravasation rate during operative hysteroscopy.

Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä

Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon. Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita. Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja. Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta. Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä. Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä. Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

The Falkland Islands War of 1982: a legal, diplomatic and strategic evaluation

The Falkland Islands War of 1982 was fought over competing claims to sovereignty over a group of islands off the east coast of South America. The dispute was between Argentina and the United Kingdom. Argentina claims the islands under rights to Spanish succession, the fact that they lie off the Argentine coast line and that in 1833 Great Britain took the islands illegally and by force. The United Kingdom claims the islands primarily through prescription--the fact that they have governed the islands in a peaceful, continuous and public manner since 1833. The British also hold that the population living on the islands, roughly eighteen hundred British descendants, should be able to decide their own future. The United Kingdom also lays claim to the islands through rights of discovery and settlement, although this claim has always been challenged by Spain who until 1811 governed the islands. Both claims have legal support, and the final decision if there will ever be one is difficult to predict. Sadly today the ultimate test of sovereignty does not come through international law but remains in the idea that "He is sovereign who can defend his sovereignty." The years preceding the Argentine invasion of 1982 witnessed many diplomatic exchanges between The United Kingdom and Argentina over the future of the islands. During this time the British sent signals to Argentina that ii implied a decline in British resolve to hold the islands and demonstrated that military action did more to further the talks along than did actual negotiations. The Argentine military junta read these signals and decided that they could take the islands in a quick military invasion and that the United Kingdom would consider the act as a fait accompli and would not protest the invasion. The British in response to this claimed that they never signaled to Argentina that a military solution was acceptable to them and launched a Royal Navy task force to liberate the islands. Both governments responded to an international crisis with means that were designed both to resolve the international crisis and increase the domestic popularity of the government. British Prime Minister Margaret Thatcher was facing an all-time low in popularity for post-War Prime Ministers while Argentine President General Galtieri needed to gain mass popular support so he could remain a viable President after he was scheduled to lose command of the army and a seat on the military junta that ran the country. The military war for the Falklands is indicative of the nature of modern warfare between Third World countries. It shows that the gap in military capabilities between Third and First World countries is narrowing significantly. Modern warfare between a First and Third World country is no longer a 'walk over' for the First World country.