Cultural factors: Understanding culture to design organisation structures and systems to optimise safety

Safety culture is a term with numerous definitions in the literature. Many authors advocate a prescriptive approach to safety culture in which if an organisation has certain levels of externally prescribed systems and structures in place it has a “good safety culture”. Conversely, other researchers suggest an anthropological approach of exploring deep meanings and understandings present within an organisation’s workforce. In a recent published review, the authors presented an alternative view to safety culture, in which the anthropological aspects of safety culture interact with the structures and systems in place within an organisation to result in behavioural patterns. This can be viewed as a human factors approach to safety culture in which, through understanding the specific interactions between the culture of a workforce and external organisational elements, organisational structures and systems can be optimised in order to shape worker behaviour and improve safety. This paper presents findings from a recent investigation of safety culture in the Australian heavy vehicle (transport) industry. Selected results are discussed to explore how understanding culture can provide direction to the optimisation of organisational structures and systems to match worker culture and thus improve safety. Specifically the value placed on personal experience and stories, as well as on both time and money are discussed, and interventions that are suited to these aspects of the culture are discussed. These findings demonstrate the importance of shifting beyond mere prescriptive and interpretive approaches to safety culture and instead to focus on the interaction between cultural and contextual elements to optimise organisational structures and systems.

Understanding the mental health of refugees: Trauma, stress, and the cultural context

Long considered important for professionals working with minority and under-represented populations, cross-cultural competency has become a requisite for all health care providers. As society in the US increasingly diversifies, there is a crucial need to prepare health care professionals to effectively treat this changing population. The Massachusetts General Hospital Textbook on Diversity and Cultural Sensitivity in Mental Health addresses the importance and relevance of cultural sensitivity in US mental health. Prominent researchers and clinicians examine the cultural and cross-cultural mental health issues of Native American, Latino, Asian, African American, Middle Eastern, Refugee and LGBQT communities. The discussion includes understanding the complexities in making mental health diagnoses and the various meanings it has for the socio-cultural group described, as well as biopsychosocial treatment options and challenges. In understanding the specific populations, the analysis delves into overarching concepts that may apply to specific populations and to those at the intersection of multiple cultures. An invaluable resource for mental health professionals, including clinicians, researchers, educators, leaders and advocates in the United States, The Massachusetts General Hospital Textbook on Diversity and Cultural Sensitivity in Mental Health provides the necessary understanding and insights for research and clinical practice in specific cultural and multicultural groups.

Disjecta: Material representations of an Indigenous and immigrant cultural legacy

This practice-led research explores family history and the on-going influence of cultural legacy on the individual and the artist. Homi Bhabha theorises that identity vacillates through society, shifting and changing form to create disjunctive historical spaces – spaces of slippage that allow for new narratives and understandings to occur. Using the notion of disjuncture that became apparent in this research, the practice outcomes seek to visualise my families' sometimes-occulted history at the intersection of euro-centric and Indigenous ideologies. Researched archival materials, government documents, interviews, collected objects and family photo-albums became primary source data for studio-based explorations. Scanners, glitch apps and photo-hacking were used to navigate through these materials, providing opportunities for photographic punctum and creating metaphors for the connections and disconnections that shape our sense of self.

Cultural adaptation and resilience: Controversies, issues and emerging models

What enables people to bounce back from stressful experiences? How do certain individuals maintain a sense of purpose and direction over the long term, even in the face of adversity? This is the first book to move beyond childhood and adolescence to explore resilience across the lifespan. Coverage ranges from genetic and physiological factors through personal, family, organizational, and community processes. Contributors examine how resilience contributes to health and well-being across the adult life cycle; why—and what happens when—resilience processes fail; ethnic and cultural dimensions of resilience; and ways to enhance adult resilience, including reviews of exemplary programs.

The hidden injuries of mining: Frontier cultural conflict

This chapter addresses a topic of growing significance to green criminology - the harmful effects of mining on local communities and the environment (Ruggiero and South 2013; White 2013a). While mining has long been recognised as an agent of environmental harm (White 2013a), less recognised is that its global expansion also has harmful effects on localised patterns of violence, work and community life in mining towns. Australia provides an excellent case study for exploring some of these mining impacts.

Spanish version of the screening Orebro Musculoskeletal Pain Questionnaire: A cross-cultural adaptation and validation

Background Spanish is one of the five most spoken languages in the world. There is currently no published Spanish version of the Örebro Musculoskeletal Pain Questionnaire (OMPQ). The aim of the present study is to describe the process of translating the OMPQ into Spanish and to perform an analysis of reliability, internal structure, internal consistency and concurrent criterion-related validity. Methods Design: Translation and psychometric testing. Procedure: Two independent translators translated the OMPQ into Spanish. From both translations a consensus version was achieved. A backward translation was made to verify and resolve any semantic or conceptual problems. A total of 104 patients (67 men/37 women) with a mean age of 53.48 (±11.63), suffering from chronic musculoskeletal disorders, twice completed a Spanish version of the OMPQ. Statistical analysis was performed to evaluate the reliability, the internal structure, internal consistency and concurrent criterion-related validity with reference to the gold standard questionnaire SF-12v2. Results All variables except “Coping” showed a rate above 0.85 on reliability. The internal structure calculation through exploratory factor analysis indicated that 75.2% of the variance can be explained with six components with an eigenvalue higher than 1 and 52.1% with only three components higher than 10% of variance explained. In the concurrent criterion-related validity, several significant correlations were seen close to 0.6, exceeding that value in the correlation between general health and total value of the OMPQ. Conclusions The Spanish version of the screening questionnaire OMPQ can be used to identify Spanish patients with musculoskeletal pain at risk of developing a chronic disability.

Postnatal depressive symptoms amongst women in Central Vietnam: A cross-sectional study investigating prevalence and associations with social, cultural and infant factors

Background This study investigated the prevalence and socio-cultural correlates of postnatal mood disturbance amongst women 18–45 years old in Central Vietnam. Son preference and traditional confinement practices were explored as well as factors such as poverty, parity, family and intimate partner relationships and infant health. Methods A cross-sectional study was conducted in twelve randomly selected Commune Health Centres from urban and rural districts of Thua Thien Hue Province, Vietnam. Mother-infant dyads one to six months postpartum were invited to participate. Questionnaires from 431 mothers (urban n = 216; rural n = 215) assessed demographic and family characteristics, traditional confinement practices, son preference, infant health and social capital. The Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) and WHO5 Wellbeing Index indicated depressive symptoms and emotional wellbeing. Data were analysed using general linear models. Results Using an EPDS cut-off of 12/13, 18.1 % (n = 78, 95 % CI 14.6 - 22.1) of women had depressive symptoms (20.4 % urban; 15.8 % rural). Contrary to predictions, infant gender and traditional confinement were unrelated to depressive symptoms. Poverty, food insecurity, being frightened of family members, and intimate partner violence increased both depressive symptoms and lowered wellbeing. The first model accounted for 30.2 % of the variance in EPDS score and found being frightened of one’s husband, husband’s unemployment, breastfeeding difficulties, infant diarrhoea, and cognitive social capital were associated with higher EPDS scores. The second model had accounted for 22 % of the variance in WHO5 score. Living in Hue city, low education, poor maternal competence and a negative family response to the baby lowered maternal wellbeing. Conclusions Traditional confinement practices and son preference were not linked to depressive symptoms among mothers, but were correlates of family relationships and wellbeing. Poverty, food insecurity, violence, infant ill health, and discordant intimate and family relationships were linked with depressive symptoms in Central Vietnam.

Socio-cultural influences on vehicle defects in the Omani heavy vehicle industry

With recent economic growth in Oman there is increased use of heavy vehicles, presenting an increase in heavy vehicle crashes, associated fatalities and injuries. Vehicle defects cause a significant number of heavy vehicle crashes in Oman and increase the likelihood of fatalities. The aim of this study is to explore factors contributing to driving with vehicle defects in the Omani heavy vehicle industry. A series of qualitative participants observations were conducted in Oman with 49 drivers. These observations also involved discussion and interviews with drivers. The observations occurred at two road-side locations where heavy vehicle drivers gather for eating, resting, vehicle check-up, etc. Data collection was conducted over a three week period. The data was analysed using thematic analysis. A broad number of factors were identified as contributing to the driving of vehicles with defects. Participants indicated that tyres and vehicle mechanical faults were a common issue in the heavy vehicle industry. Participants regularly reported that their companies use cheap, poor quality standards parts and conducted minimal maintenance. Drivers also indicated that they felt powerless to resist company pressure to drive vehicles with known faults. In addition, drivers reported that traffic police were generally in effective and lacked skill to appropriately conduct roadside inspection on trucks. Further, participants stated that it was possible for companies to avoid being fined during annual or roadside vehicle inspections if members of the company knew the traffic police officer conducting the inspection. Moreover, fines issued by police are generally directed to the individual driver rather than being applied to the company, thus providing no incentive for companies to address vehicle faults. The implications of the findings are discussed.

Diversity: Cultural and biological

Early human populations utilized a wide range of biological resources in a tremendous diversity of environments. As a result, they possessed high levels of cultural diversity dependent on and supportive of high levels of biological diversity. This pattern changed drastically with technological innovations enabling certain human groups to break down territorial barriers and to usurp resources of other groups. The dominant groups have gone on to exhaust a whole range of resources, depleting both biological and cultural diversity. Traditions of resource conservation can, however, re-emerge when the dominant cultures spread over the entire area and the innovations diffuse to other human groups. This could change once again as genetically engineered organisms become an economically viable proposition with the accruing advantages concentrated in the hands of a few human groups: a further drastic reduction in biological and cultural diversity may ensue.

Cultural-Evolution of Ecological Prudence

Animals often behave in a profligate fashion and decimate the populations of plants and animals they depend upon. They may, however, evolve prudent behaviour under special conditions, namely when such prudence greatly enhances the success of populations that are not too prone to invasions by profligate individuals. Cultural evolution in human societies can also lead to the adoption of prudent practices under similar conditions. These are more likely to be realized in stable environments in which the human populations tend to grow close to the carrying capacity, when the human groups are closed, and when the technology is stagnant. These conditions probably prevailed in the hunter—gatherer societies of the tropics and subtropics, and led to the adoption of a number of socially imposed restraints on the use of plant and animal resources. Such practices were rationalized in the form of Nature-worship. The Indian caste society became so organized as to fulfill these conditions, and gave rise to two religions, Buddhism and Jainism, which emphasize compassion towards all forms of life. The pastoral nomads of the middle east, on the other hand, lived in an environment which militated against prudence, and these societies gave rise to religions like Christianity, which declared war on nature. As the ruling elite and state have grown in power, they have tried to wrest control of natural resources from the local communities. This has sometimes resulted in conservation and prudent use under guidance from the state, but has often led to conflicts with local populations to the detriment of prudent behaviour. Modern technological progress has also often removed the need for conservation, as when availability of coal permitted the deforestation of England. While modern scientific understanding has led to a better appreciation of the need for prudence, the prevailing social and economic conditions often militate against any implementation of the understanding, as is seen from the history of whaling. However, the imperative for survival of the poor from the Third-World countries may finally bring about conditions in which ecological prudence may once again come to dominate human cultures as it might once have done with stable societies of hunter—gatherers.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Cultural Discourses in CEF: How Do They Relate to ELF?

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi