Public management, Peace-building and Creating Change: Shifting the Lens of Analysis from the Macro to the Micro

Considerable time, research money and expertise has been spent exploring the complex reality of ethno nationalist conflict and the role that public management plays in supporting the transition from violent conflict to stability, order and prosperity (Esman 1999; Guelke and Milton-Edwards 2000; Brinkerhoff 2005; Brinkerhoff, Wetterberg et al. 2012; Rao 2014). However, there seems to be a gap in relation to the practical challenges of managing change within, through and beyond such conflict. This paper aims to begin the process of putting a framework around the real experience of public management in conflict and transition by shifting the lens of analysis from macros concerns about sequencing interventions (Rao 2014) and legitimate requirements of security, stability and service delivery (Brinkerhoff, Wetterberg et al. 2012) to a micro analysis of the attitudes, behaviours, challenges and compromises held and faced by those public servants on the front line of conflict management and conflict transformation processes. Using senior managers as the unit of analysis and Northern Ireland as an embryonic case study, this paper discusses the links between ethno nationalist societal conflict, public sector reform and manager behaviour. In doing so, it highlights some initial data from an early pilot study into the experiences of individuals in significant public service roles at various stages of the NI conflict / peace process and draws some tentative conclusions about the viability of a wider study.

Forgoing primacy: Damaging democratic policing in the West Bank

Since the Oslo Accords were signed between Israel and the Palestinian Liberation Organization (PLO) in September 1993, the international community has supported civil policing programmes. It has done so as part of its development commitments to Palestinian state-building. Such programmes were, until the outbreak of the second Intifada in 2000, largely regarded as successful in terms of supporting the establishment of a Palestinian civil police (PCP). Such programmes were essentially Western imported models which loosely mixed community and public order policing approaches. With re-engagement in the Palestinian security sector (PSS) in the West Bank in 2007, the international community has once again sought to play a major role in PSS reform. This role includes supporting rehabilitation and retraining of the PCP as a principal institution of state-building. Such activities alongside the so-called transformation efforts within the wider realm of the PSS have re-established as their goal law and order. Within the transformation agenda, there are inherent demands with respect to Israel and the Palestinian National Authority's security and counterterrorism agendas. This analysis examines these activities, and accompanying political intent to contend that such approaches are undermining principles of democratic policing including civil police primacy (CPP). CPP reinforces police universality and means supporting rule of law by putting security under governmental control with proper mechanisms of accountability. This article argues that support to the security sector in the West Bank has increasingly only paid lip service or sought to subvert normative approaches to democratic policing.

State retrenchment and administrative reform in Ireland: Probing comparative policy paradigms

Policy choices in response to crisis may carry consequences both for distributive outcomes and for the future policy capacity of the state itself. In this paper, we use conceptual heuristics to interpret policy practice. We examine the underlying policy paradigms shaping Irish government decisions in the aftermath of the European financial and economic crisis. We distinguish between two such paradigms- market-conforming and social equity - and apply them to three reform themes: reconfiguration of public budgets, the public service pay bargain, and the organizational profile of state competences. Our findings entail lessons for understanding the malleability of policy choice, and how state policy choices in response to crisis are framed and implemented.

Análisis cruzado de las respuestas del neoinstitucionalismo liberal y del constructivismo social aplicadas al estudio de la OTAN y sus Estados miembros

Esta monografía ayuda a responder la pregunta del porque los Estados actuan a través de organizaciones internacionales a partir de los postulados del neoliberalismo institucional de Robert Keohane y del constructivismo Social de Alexander Wendt.

Visión y análisis de las propuestas de reforma al Sistema General de Seguridad Social en Salud en Colombia, vigencia 2012-2013

Con la Constitución Política de 1991, se inicia una nueva estructura funcional en el país a partir de los preceptos consagrados en la carta magna como un estado social de derecho, situación que no fue ajena al sector salud en el cual se estableció la seguridad social como un servicio público basado en los principios fundamentales de universalidad, solidaridad y eficiencia, enunciados que fueron plasmados entre otros en la Ley 100 de 1993, la cual incorporó estos elementos que resultaban innovadores en el contexto. Hoy después de 18 años de promulgada la Ley, se ha generado un modelo estructural que ha permitido mejorar los resultados en esta área, que si bien posee falencias en algunos de sus componentes (Acceso, Flujo de Recursos, Salud Pública), las mismas pueden ser superadas, con una reforma estructural al sistema que elimine los intereses particulares de los diferentes actores al momento de su elaboración y promulgación. Uno de los avances significativos en la reforma al sistema es la promulgación de la salud como derecho fundamental, inherente al ser humano, otorgando el carácter de inalienable, imprescriptible y sagrado, dejando en segundo plano su condición prestacional establecida. El derecho a la salud tendrá como eje principal la salud pública armonizada con la promoción y prevención, diagnóstico y tratamiento integral de la enfermedad, las cuales deben ser articuladas con las políticas sociales, ambientales, culturales y económicas que permitan incidir en los determinantes sociales de la salud para mejorar la calidad de vida de la población. La reforma a la salud en el eje de la financiación como se encuentra propuesta, no generará cambios sustanciales toda vez que se avanza hacia un sistema en que el estado será el principal actor con las funciones afiliación, recaudo, pago, giro o transferencia de los recursos, responsable de la información. Sin embargo la administración del riesgo en salud seguirá delegada, función que es determinante para la administración de los recursos del sistema, en resumen se demuestra el interés del estado en retomar la gobernanza y su empoderamiento como administrador de lo público, sin que esto responda a las necesidades de cambio en el sistema de salud.

La gestión de relaciones con clientes (CRM): sector de seguridad privada

Esta tesis pretende describir la situación actual del sector de seguridad privada, al implementar y adoptar estrategias de CRM. Con una revisión confiable y el estudio de casos relacionados con el tema, lo cual permitirá constatar la realidad en cuanto la aplicación del modelo, en el sector de seguridad privada, según lo planteado por diversos autores. Los resultados obtenidos permitirán, de este modo, al sector y a sus gerentes, desarrollar estrategias que ayuden a la satisfacción de sus clientes y a la prestación de un mejor servicio. En el campo académico, este estudio servirá como guía teórico-práctica para estudiantes y profesores, de modo que permitirá afianzar conocimientos en cuanto al CRM, al marketing relacional y su uso en el sector de seguridad privada. Según este modelo la información acerca de los clientes, es una información estratégica vital para las organizaciones que ayuda a la toma de decisiones, pronosticar cambios en cuanto a demanda, además de establecer control sobre procesos en los que se involucre el cliente; de modo que la adopción e implementación de CRM, ayude a la empresa, en este caso a las del sector de seguridad privada, a estar atentos a la manera como se interactúa con el cliente y por ende mejorar el servicio, lo que tendrá repercusión en la percepción que tenga de la organización el cliente. De este modo, se ve como en la actualidad las estrategias de CRM definen el rumbo de una empresa, ayudando atraer nuevos clientes y además de esto, ayuda de igual modo a mantener felices a los clientes actuales; lo cual repercute en la demanda o el requerimiento del servicio, y así en una mejor rentabilidad para las empresas del sector. Razones por las que el sector de vigilancia se verá beneficiado por medio de las estrategias del CRM, lo que lo llevara a ofrecer mejores servicios a sus clientes.

Condições e relações de trabalho no serviço público: o caso do governo Lula

Cet article a l'objectif de détailler les diverses initiatives du gouvernement Lula (2003-2010) par rapport à la mise en forme d'une politique de ressources humaines et, de cette façon, vérifier s'il y a eu une amélioration des conditions et relations de travail dans le secteur public brésilien. À partir des années 1990, et dans le sens contraire de la grande croissance de l'emploi public dans les six décennies précédentes, l'adhésion des gouvernements brésiliens aux principes du « Consensus de Washington » souligne le fonctionnalisme comme point fondamental dans l'agenda des réformes nécessaires à la reprise de la croissance économique. Ces gouvernements là se sont penchés sur le traitement de l'emploi public comme étant un problème fiscal et ont agi pour restreindre sa dimension. Simultanément, les conditions et relations de travail se sont présentées plus fragilisées (rendues évidentes par l'absence de réajustement de salaire; la croissance de formes variables de rémunération ; l'élargissement du cadre de travailleurs temporaires et externes, e avec l'attitude autoritaire devant la représentation syndicale). Avec une recherche documentaire et bibliographique, on pourra remarquer que la restructuration de nombreuses carrières, la reprise des concours, la création de la « Réunion Nationale de Négotiation Permanente », la réforme de la sécurité sociale et les réajustements selectifs des rémunérations manifestent l'ambiguïté comme une marque fondamentale des politiques de ressources humaines. Cela parce que, au même temps, les progrès des conditions de travail du serviteur public ont toujours été accompagnés par l'entretien d'une partie de l'agenda conservatrice des années 1990, surtout par rapport à la reproduction de limites fiscaux rigoureux.

Rebalancing the EU-Russia-Ukraine gas relationship. Bruegel Policy Contribution ISSUE 2014/15, DECEMBER 2014

The October 2014 agreement on gas supplies between Russia, Ukraine and the European Union did not resolve the Ukraine-Russia conflict over gas. The differences between parties in terms of objectives, growing mistrust and legacy issues make it unlikely that a long-term stable arrangement will be achieved without further escalation. Without EU pressure and support, Ukraine is likely to enter a new unfavourable gas arrangement with Russia, which could have repercussions beyond the energy sector. Key highlights: To reduce prices and increase the security of imports, the EU as a bloc should redefine its gas relationship with Russia and Ukraine and overcome the diverging interests of EU member states on second-order issues. Implementation of a joint strategy rests on enforcement of EU competition and gas market rules, a strengthened role for the Energy Community and the establishment of a market-based instrument for supply security. For Ukraine, the EU should serve as an anchor for comprehensive gas sector reform. Contingent on Ukraine’s reform efforts, EU financial and technical assistance, the enabling of reverse flows from the EU to Ukraine and pressure on Gazprom, should eventually enable Ukraine to obtain a sustainable gas-supply contract with Russia. This should make a sustainable and mutually beneficial Russia-Ukraine-EU gas relationship possible. However, during the transition, the EU should be prepared for possible frictions.

The Common Security and Defence Policy: National Perspectives. Egmont Paper No. 79, May 2015

FOREWORD. When one looks at the present state of the CSDP, one cannot help but look on with disenchantment at the energy that appears to have abandoned both institutions and Member States. Commentators increasingly take for granted that nothing much should be expected from this field of EU policy. The reasons for this state of mind are well known: the recent economic and financial strains, which have impacted all EU action since 2008, means that most of the Member States will struggle to keep their defence budgets at their present level in the future, and we may even see reductions. Furthermore, and to put it mildly, most of the recent CSDP operations have also experienced a lack of enthusiasm. Adding to this overall trend, the EU is far from presenting a common vision of what security and defence should really mean. Many of the Member States do not want to be involved in all of today’s international turmoils, and they rarely share the strategic culture which inspires those Member States who see themselves as having special responsibilities in dealing with these crises. In the end it may be that Member States diverge fundamentally on the simple question of whether it is relevant for the EU to engage in most of the ‘hot’ crises Europe faces; many prefer to see Europe as a soft power, mostly dedicated to intervening on less dramatic fronts and more inclined to mend than to fight. For whatever reason given, it remains that if there is a lack of common understanding on what CSDP should really be about, it should not come as a surprise if this policy is presently in stalemate. As an additional blow, the Ukrainian crisis, which dragged on for the whole of last year, could only add to the downward spiral the EU has been experiencing, with a new Russia aggressively confronting Europe in a manner not too distant from the Cold War days. This attitude has triggered the natural reaction among EU Member States to seek reassurances from NATO about their own national security. Coupled with the return of France a few years ago into the integrated military command, NATO’s renewed relevance has sent a strong message to Europe about the military organisation’s credibility with regard to collective defence. Surprisingly, this overall trend was gathering momentum at the same time as other more positive developments. The European Council of December 2013 dedicated its main session to CSDP: it underlined Europe’s role as a ‘security provider’ while adopting a very ambitious road map for Europe in all possible dimensions of the security sector. Hence the impression of a genuine boost to all EU institutions, which have been invited to join efforts and give CSDP a reinvigorated efficiency. In the same way, the increasing instability in Europe’s neighbourhood has also called for more EU operations: most recently in Iraq, Libya, Northern Nigeria or South Sudan. Pressure for further EU engagement has been one of the most constant features of the discussions taking place around these crises. Moreover, a growing number of EU partners in Asia, Latin America or Eastern Europe have shown a renewed eagerness to join CSDP missions in what sounds like a vote of confidence for EU capacities. What kind of conclusion should be drawn from this contradictory situation? Probably that the EU has much more potential than it can sometimes figure out itself, if only it would be ready to adapt to the new global realities. But, more than anything else, an enhanced CSDP needs from all Member States strong political will and a clear vision of what they want this policy to be. Without this indispensable ingredient CSDP may continue to run its course, as it does today. It may even grow in efficiency but it will keep lacking the one resource that would definitely help it overcome all the present shortcomings that have prevented Europe from finding its true role and mission through the CSDP. Member States remain central to EU security and defence policy. This is why this collection of essays is so valuable for assessing in no uncertain way the long road that lies ahead for any progress to be made. Pierre VIMONT Senior Associate at Carnegie Europe Former Executive Secretary-General of the European External Action Service

European Bank Resolution: Making it work! Interim report of the CEPS Task Force on Implementing Financial Sector Resolution. CEPS Task Force Report, January 2016

From the start of 2016, new rules for bank resolution are in place – as spelled out in the Bank Recovery and Resolution Directive (BRRD) – across the EU, and a new authority (the Single Resolution Board, or SRB) is fully operational for resolving all banks in the eurozone. The implementation issues of the new regime are enormous. Banks need to develop recovery plans, and authorities need to create resolution plans as well as set the minimum required amount of own funds and eligible liabilities (MREL) for each bank. But given the diversity in bank structures and instruments at EU and global level, this will be a formidable challenge, above all with respect to internationally active banks. In order to explore ways in which the authorities and banks can meet this challenge, CEPS formed a Task Force composed of senior experts on banking sector reform and chaired by Thomas Huertas, Partner and Chair, EY Global Regulatory Network. This report contains its policy recommendations.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

Energy polarization and popular representation: Evidence from the Russian Duma

In this article we introduce the term “energy polarization” to explain the politics of energy market reform in the Russian Duma. Our model tests the impact of regional energy production, party cohesion and ideology, and electoral mandate on the energy policy decisions of the Duma deputies (oil, gas, and electricity bills and resolution proposals) between 1994 and 2003. We find a strong divide between Single-Member District (SMD) and Proportional Representation (PR) deputies High statistical significance of gas production is demonstrated throughout the three Duma terms and shows Gazprom's key position in the post-Soviet Russian economy. Oil production is variably significant in the two first Dumas, when the main legislative debates on oil privatization occur. There is no constant left–right continuum, which is consistent with the deputies' proclaimed party ideology. The pro- and anti-reform poles observed in our Poole-based single dimensional scale are not necessarily connected with liberal and state-oriented regulatory policies, respectively. Party switching is a solid indicator of Russia's polarized legislative dynamics when it comes to energy sector reform.

Are we there yet?

The political and bureaucratic discourse surrounding non-profit sector reform is centred on streamlining the regulatory framework. Phrases such as 'one-stop shop','reducing red tape' and 'duplicative, burdensome and unclear requirements' fill press releases, government reports and discussion papers. In this chapter, I examine quantitative measures of the current regulatory compliance burden facing non-profit organisations in Australia as a benchmark for measuring progress over the coming years. I focus on regulatory compliance estimates for four key stages of non-profit enterprise activity non-profit enterprise start-up and registrations; fundraising;grant paperwork; and regulation proportionate to the size of the non-profit enterprise.

The Gendered Social Organisation of Defence: Two Ethnographic Case Studies in the Finnish Defence Forces

In Finland the organising of defence is undergoing vast restructuring. Recent legislation has redefined the central tasks of the Finnish Defence Forces. At the same time, international security cooperation, economic pressures and new administrative paradigms have steered the military towards new ways of organising. National defence is not just politics and principles; to a large extent it is also enacted in day-to-day life in organisations. The lens through which these realities of defence are analysed in this study is gender. How is the security sector – and national defence as part of it – organised in the changing security environment? What is the new division of labour between different societal actors in the face of security challenges? What happens ‘at work’ within the military and the defence sector more broadly? How does gender affect the way in which defence is organised and understood, and how do the changes in the organising of security affect gender relations? The thesis searches for answers to these questions in the context of two organisational settings in the male-dominated defence sector. The case study on a Finnish peacekeeping unit in the Balkans opens a critical view on men’s social practices and the everyday life of crisis management organisations. In the second case study, reorganising of provisioning in the Finnish Defence Forces turns out to be a complicated process where different power relations and social divisions intermingle. Tallberg’s extensive ethnographic fieldwork in the two focal organisations has produced a detailed set of data that lays the basis for critical analysis and policy development in terms of defence organising, cooperation around peace and security issues, and gender equality in organisations. Observations and results are provided for understanding social networks, militarisation, authority relations, care, public-private partnerships, personnel policies, career planning, and humour.