Viability of brown trout embryos positively linked to melanin-based but negatively to carotenoid-based colours of their fathers.

'Good-genes' models of sexual selection predict significant additive genetic variation for fitness-correlated traits within populations to be revealed by phenotypic traits. To test this prediction, we sampled brown trout (Salmo trutta) from their natural spawning place, analysed their carotenoid-based red and melanin-based dark skin colours and tested whether these colours can be used to predict offspring viability. We produced half-sib families by in vitro fertilization, reared the resulting embryos under standardized conditions, released the hatchlings into a streamlet and identified the surviving juveniles 20 months later with microsatellite markers. Embryo viability was revealed by the sires' dark pigmentation: darker males sired more viable offspring. However, the sires' red coloration correlated negatively with embryo survival. Our study demonstrates that genetic variation for fitness-correlated traits is revealed by male colour traits in our study population, but contrary to predictions from other studies, intense red colours do not signal good genes.

Detached, distraught or discerning? Fathers of adolescents with chronic illness: a review of the literature.

Abstract Parenting a child with chronic disease provides a unique set of challenges for both mothers and fathers throughout all phases of the illness. However, fathers of these children are under-represented in existing research. This review focuses on the fathers of children with chronic disease included in 44 original articles. We address the challenges to the father's role as breadwinner, leader and strength-giver in the family. Three time-periods describe the obstacles fathers tackle when parenting children with chronic disease: a) diagnosis and short-term, characterized by distress, isolation and uncertainty; b) the mastery period, characterized by the struggle to establish routine and by support and spirituality; and c) the long-term, characterized by relationship and personality change, worries and bereavement. Overall, whilst current research has revealed some key themes pertaining to fathers of children with chronic disease, further studies are required to foster the development of support mechanisms for the specific needs of these fathers.

Parents' alcohol use: gender differences in the impact of household and family chores.

BACKGROUND: Social roles influence alcohol use. Nevertheless, little is known about how specific aspects of a given role, here parenthood, may influence alcohol use. The research questions for this study were the following: (i) are family-related indicators (FRI) linked to the alcohol use of mothers and fathers? and (ii) does the level of employment, i.e. full-time, part-time employment or unemployment, moderate the relationship between FRI and parental alcohol use? METHODS: Survey data of 3217 parents aged 25-50 living in Switzerland. Mean comparisons and multiple regression models of annual frequency of drinking and risky single occasion drinking, quantity per day on FRI (age of the youngest child, number of children in the household, majority of child-care/household duties). RESULTS: Protective relationships between FRI and alcohol use were observed among mothers. In contrast, among fathers, detrimental associations between FRI and alcohol use were observed. Whereas maternal responsibilities in general had a protective effect on alcohol use, the number of children had a detrimental impact on the quantity of alcohol consumed per day when mothers were in paid employment. Among fathers, the correlations between age of the youngest child, number of children and frequency of drinking was moderated by the level of paid employment. CONCLUSION: The study showed that in Switzerland, a systematic negative relationship was more often found between FRI and women's drinking than men's. Evidence was found that maternal responsibilities per se may protect from alcohol use but can turn into a detrimental triangle if mothers are additionally in paid employment.

"A renewed sense of purpose": Mothers' and fathers' experience of having a child following a recent stillbirth.

Background Most research has focused on mothers¿ experiences of perinatal loss itself or on the subsequent pregnancy, whereas little attention has been paid to both parents¿ experiences of having a child following late perinatal loss and the experience of parenting this child. The current study therefore explored mothers¿ and fathers' experiences of becoming a parent to a child born after a recent stillbirth, covering the period of the second pregnancy and up to two years after the birth of the next baby.MethodIn depth interviews were conducted with 7 couples (14 participants). Couples were eligible if they previously had a stillbirth (after 24 weeks of gestation) and subsequently had another child (their first live baby) who was now under the age of 2 years. Couples who had more than one child after experiencing a stillbirth and those who were not fluent in English were excluded. Qualitative analysis of the interview data was conducted using Interpretive Phenomenological Analysis.ResultsFive superordinate themes emerged from the data: Living with uncertainty; Coping with uncertainty; Relationship with the next child; The continuing grief process; Identity as a parent. Overall, fathers' experiences were similar to those of mothers', including high levels of anxiety and guilt during the subsequent pregnancy and after the child was born. Coping strategies to address these were identified. Differences between mothers and fathers regarding the grief process during the subsequent pregnancy and after their second child was born were identified. Despite difficulties with bonding during pregnancy and at the time when the baby was born, parents' perceptions of their relationship with their subsequent child were positive.ConclusionsFindings highlight the importance of tailoring support systems not only according to mothers' but also to fathers' needs. Parents¿, and particularly fathers', reported lack of opportunities for grieving as well as the high level of anxiety of both parents about their baby's wellbeing during pregnancy and after birth implies a need for structured support. Difficulties experienced in bonding with the subsequent child during pregnancy and once the child is born need to be normalised.

Children left behind during immigration: repercussions on the mental health of Latin-American mothers and fathers

Emigrating and having to leave children behind may be a risk factor for the mental health of immigrants. This study aimed to compare the psychological symptoms reported by immigrants mothers and fathers who took their children with them with those who left their children behind. The sample comprised 213 Latin American immigrants (123 women and 90 men). The results showed that mothers who did not have children with them reported more psychological symptoms than those who did. Few differences were observed in the case of fathers, except that those who had their children with them reported more symptoms related with somatization. After controlling for possible confounding variables ('time since immigration', ·having a job', 'legal status', and social support') it is concluded that for mothers not being accompanied by own's children explains the largest proportion of the psychological synptoms analyzed, although the time since immigration also accounts for some of the variance in the case of depressive sympthomatology and general distress. It is likely that the despair and frustation felt by mothers grows as time goes on and they remain unable to reunite the family. These results may be useful in terms of designing prevention and intervention programs with immigrants mothers.

Family interactions in IVF families: change over the transition to parenthood

Objective: This article presents a study of the change over time in the family interactions of couples who conceived through in-vitro fertilisation (IVF). Background: Observational methods are rarely used to study family interactions in families who used assisted reproductive techniques, but these methods are crucial for taking account of the communication that occurs in interactions with infants. Methods: Thirty-one couples expecting their first child were seen during the fifth month of pregnancy and when the child was nine months old. Family interactions were recorded in pre- and postnatal versions of the Lausanne Trilogue Play situation. Measures of marital satisfaction and parent-to-foetus/baby attachment or 'bonding' were also used to assess family relational dynamics. Results: Results showed that family alliance, marital satisfaction and parental attachment scores in the IVF sample were all similar to or higher than those in the reference sample during pregnancy. However, at nine months postnatally, the family alliance scores were lower. While marital satisfaction decreased over the period and parent-baby attachment increased, the family alliance scores were unstable, as no association was observed between the pre- and postnatal scores. In addition, neither prenatal marital satisfaction nor parent-foetus attachment predicted the postnatal family alliance. Conclusion: The change in the family alliance over the transition to parenthood appears to be specific to our IVF sample. Given that postnatal family functioning could not be predicted by prenatal family functioning, our observational data underline the importance of offering postnatal support to these families.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Perfect Parents: Portrayals of Parenthood in Advertising

Mainonnalla ei myydä kuluttajille ainoastaan tuotteita ja palveluita vaan myös kuvaa täydellisestä elämästä. Lapsen saaminen on suuri muutos elämässä ja tällaisessa muutosvaiheessa ihminen voi olla altis sille, kuinka vanhemmuus esitetään mainoksissa. Mainonta rakentaa osaltaan versiota todellisuudesta uusille vanhemmille. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka vanhemmuutta kuvataan mainonnassa. Mainokset 24:stä kahden eri pienten lasten vanhemmille suunnatun aikakauslehden numerosta tutkittiin. Näistä 71 mainoksen lopullista otantaa tarkasteltiin tarkemmin. Vanhemmuuden kuvaa tutkittiin sisältöanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Mainonnan elementtejä ja sukupuolien esittämisen eroja tarkasteltiin. Tutkimuksen vahvistamiseksi seitsemää mainonnan kohderyhmään kuuluvaa pienten lasten vanhempaa haastateltiin ja haastateltavien mielikuvaa vanhemmuuden esittämisestä verrattiin mainontaan. Mainoksista löydettiin kuusi eri vanhemmuuden diskurssia. Täydellisen vanhemman kuva rakentui melko kapeaksi, sillä suurin osa vanhemmista mainoksissa kuului samaan ikäluokkaan, oli ulkonäöltään samankaltaisia ja teki samoja asioita. Äidit dominoivat mainontaa selvästi ja sukupuoliroolien erot olivat selviä. Vanhemmille suunnattu mainonta luottaa vahvasti kuviin lapsista ja vaarana onkin, ettei mainonta erotu journalistisesta sisällöstä vanhemmuutta käsittelevissä aikakauslehdissä.

Gender-related pathways for behavior problems in the offspring of alcoholic fathers

The objective of the present study was to examine gender differences in the influence of paternal alcoholism on children's social-emotional development and to determine whether paternal alcoholism is associated with a greater number of externalizing symptoms in the male offspring. From the Mannheim Study of Risk Children, an ongoing longitudinal study of a high-risk population, the developmental data of 219 children [193 (95 boys and 98 girls) of non-alcoholic fathers, non-COAs, and 26 (14 boys, 12 girls) of alcoholic fathers, COAs] were analyzed from birth to the age of 11 years. Paternal alcoholism was defined according to the ICD-10 categories of alcohol dependence and harmful use. Socio-demographic data, cognitive development, number and severity of behavior problems, and gender-related differences in the rates of externalizing and internalizing symptoms were assessed using standardized instruments (IQ tests, Child Behavior Checklist questionnaire and diagnostic interviews). The general linear model analysis revealed a significant overall effect of paternal alcoholism on the number of child psychiatric problems (F = 21.872, d.f. = 1.217, P < 0.001). Beginning at age 2, significantly higher numbers of externalizing symptoms were observed among COAs. In female COAs, a pattern similar to that of the male COAs emerged, with the predominance of delinquent and aggressive behavior. Unlike male COAs, females showed an increase of internalizing symptoms up to age 11 years. Of these, somatic complaints revealed the strongest discriminating effect in 11-year-old females. Children of alcoholic fathers are at high risk for psychopathology. Gender-related differences seem to exist and may contribute to different phenotypes during development from early childhood to adolescence.

A Quantitative and Qualitative Inquiry Into Positive Involvement Trends of Contemporary Fathers and Influence of Parenting Programs

Parent education programs offered by a variety of public health services are effective support and knowledge resources that enhance positive parenting competencies in early childhood and adolescence. However, parenting education programs are less effective and encompass fewer benefits for fathers in comparison to mothers. This study sought to investigate trends of paternal involvement in early childhood and to compare the influence of parenting education programs on paternal involvement and conceptualization of fathers. A sample of 52 fathers, between the ages of 19 to 54, with children 6 years old and younger completed an electronic or hard copy version of a survey questionnaire reporting on their fathering and experiences as a dad. Findings indicate the sample of Canadian fathers self-reported high levels of paternal involvement, including many who favoured play-based interactions with their children. Although no significant difference in levels of involvement was noted between fathers who had versus those who had not previously participated in a parenting education program, half of the Canadian fathers indicated that supports are needed to strengthen their role as fathers. Results suggest that future initiatives to strengthen parent education program services available in Canada should specifically consider the father’s role.

The perceptions of commune health workers about an education strategy received for counselling fathers about infant and breastfeeding involvement

Objective To evaluate the perceptions of healthcare workers in Vietnam about the efficacy of a continuing education strategy about father involvement and breastfeeding counselling. Design One group, post-test only, quasi-experimental design Method A questionnaire based on Social Cognitive Theory (SCT; Bandura, 2004) was disseminated to participants (N=28). This questionnaire measured self-efficacy, outcome expectations, socio-structural factors, goal setting and behaviour. Multiple regressions were analyzed predicting participants’ practice of client focused father involvement consulting. Results Bivariate correlations demonstrated the anticipated patterns of association between SCT-based constructs. Multiple regression analysis indicated that outcome expectations and barriers were significant predictors of client focused father involvement consulting. Conclusions Participants reported that the education increased their self-efficacy, outcome expectations and client focused father involvement consulting behaviour. Future education should be accessible, increase counselling confidence and address beliefs about the outcomes and challenges of father involvement consulting.

The Body and the Parent-Daughter Bond : Negotiating Haitian Filial Relationships in Edwidge Danticat’s Breath, Eyes, Memory and The Dew Breaker

The Body and the Parent-Daughter Bond: Negotiating Filial Relationships in Edwidge Danticat’s Breath, Eyes, Memory and The Dew Breaker est une étude sur les différentes façons dont le corps déséquilibré, torturé et traumatisé influence la relation parent-fille. Cette thèse examine l’impact du pouvoir et de la violence sur le corps aussi bien des parents que celui des filles et les différentes manières dont ces corps deviennent déséquilibrés. Cette thèse porte sur la construction et la négociation de chacune des conditions de parents et de filles sous l’angle du corps sexué traumatisé. Le premier chapitre traite la littérature précédemment écrite sur le corps en premier lieu, et sur les liens de filiation dans les deux œuvres en second lieu. J'ai introduit ma contribution au domaine et les différents aspects de la relation parent-fille qui ne sont pas pris en considération et que ma thèse essaye de démontrer. Ce chapitre contextualise ces deux œuvres pendant l’ère de la dictature des deux Duvaliers, père et fils, en exposant et discutant l’impacte néfaste de cette dictature sur les familles. Ce chapitre conceptualise et définit le corps, qui est une construction culturelle et un site d'interaction entre le pouvoir et la violence, par rapport aux relations filiales. Dans le deuxième chapitre, l'accent est mis sur la relation de Martine et Sophie par rapport à la pratique rituelle du test de la virginité. Dans ce chapitre, j’ai soulevé des questions sur le pouvoir de Martine de discipliner et contrôler l’attitude et le corps de Sophie et la manière avec laquelle la fille peut réagir au contrôle et à la subjugation de sa mère. J’ai examiné le conflit intergénérationnel qui est intensifié par le désordre corporel. J’ai essayé de démontrer comment Sophie souhaite rejeter et se séparer du corps de sa mère et son incapacité à le faire. Dans le troisième chapitre, j’ai étudié la relation de M. Bienaimé avec sa fille Ka qui est perturbée à la fois par le corps de son père et l’identité antérieure de ce dernier en tant qu’ancien Tonton Macoute. La question soulevée dans ce chapitre concerne le corps du père comme un agent de violence politique et comme une source d’inspiration artistique pour sa fille. L'identification de Ka avec et plus tard sa séparation du corps de son père est au cœur de mon étude, car c’est ce corps là qui modifie cette relation filiale particulière, qui résulte en un traumatisme transgénérationnel. Mots-clés: corps, relation parent-fille, pouvoir, violence, Edwidge Danticat