White working-class neighbourhoods:common themes and policy suggestions

What does it mean to be white and working class in modern Britain? The Joseph Rowntree Foundation’s studies of traditionally white estates in Bradford, London, Coventry and Birmingham are part of a growing body of research into ‘white identities’. This paper: • identifies common findings from JRF research into traditionally white estates, in the context of other similar work; • suggests how issues of white identity can be better understood and makes recommendations for policy and practice. Key points: • Profound economic and social change has increased isolation and fear in traditionally white estates. Residents often claim that things were better in the past. • ‘Estatism’ refers to specific social dynamics associated with council estates and prejudice towards residents based on where they live. This can result in lowered self-esteem and reluctance to participate in community campaigns. • People on traditionally white estates often feel they are not listened to by outside agencies. Consultations can raise hopes but ultimately reinforce disengagement. Initiatives to ensure equality have become associated with political correctness (‘PC’). • White working-class people feel they are bound by values of hard work, reciprocity and support. They are frustrated by the closure and lack of access to community facilities. The social class system simultaneously disadvantages the working class while giving advantage to other classes. • There is a strong desire for allocation of resources to be fair, with a widespread perception that minorities are given preference. Blaming incomers for decline is common, with the target of blame differing between sites. Participants did not want to be considered racist and felt that labelling ideas as racist prevents discussion. Similarly, the term ‘PC’ can also be used to shut down debate. • Recommendations include community-twinning, new ways of accessing local authorities, involvement from the private sector in disadvantaged areas and local panels to define and develop the ‘Big Society’. Initiatives aimed solely at white working-class people are unlikely to be successful.

The church of England and the working class in Birmingham, 1861-1905

DUE TO COPYRIGHT RESTRICTIONS ONLY AVAILABLE FOR CONSULTATION AT ASTON UNIVERSITY LIBRARY AND INFORMATION SERVICES WITH PRIOR ARRANGEMENT

Female working class youth culture in a work situation

DUE TO COPYRIGHT RESTRICTIONS ONLY AVAILABLE FOR CONSULTATION AT ASTON UNIVERSITY LIBRARY AND INFORMATION SERVICES WITH PRIOR ARRANGEMENT

Women demonstrate for disability payments for working pregnant women [at Rockefeller's Office]

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

"I’m complicit and I’m ambivalent and that’s crazy":care-less spaces for women in the academy

This paper is about three working class women academics in their 40s, who are at different phases in their career. I take a reflexive, feminist, (Reay 2000, 2004, Ribbens and Edwards 1998) life story approach (Plummer, 2001) in order to understand their particular narratives about identity, complicity, relationships and discomfort within the academy, and then how they inhabit care-less spaces. However unique their narratives, I am able to explore an aspect of higher education – women and their working relationships – through a lens of care-less spaces, and argue that care-less-ness in the academy, can create and reproduce animosity and collusion. Notably, this is damaging for intellectual pursuits, knowledge production and markedly, the identity of woman academics. In introducing this work, I first contextualise women in the academy and define the term care-less spaces, then move onto discuss feminist methods. I then explore and critique in some detail, the substantive findings under the headings of ‘complicity and ‘faking’ it’ and ‘publishing and collaboration’. The final section concludes the paper by drawing on Herring’s (2013) legal premise, in the context of care ethics, as a way to interrogate particular care-less spaces within higher education.

Marginalised Mothers: Exploring Working Class Experiences

Successive moral panics have cast poor or socially excluded mothers - associated with social problems as diverse as crime, underachievement, unemployment and mental illness - as bad mothers. Their mothering practices are held up as the antithesis of good parenting and are associated with poor outcomes for children. Marginalised Mothers provides a detailed and much-needed insight into the lived experience of mothers who are frequently the focus of public concern and intervention, yet all too often have their voices and experiences overlooked. The book explores how they make sense of their lives with their children and families, position themselves within a context of inequality and vulnerability, and resist, subvert and survive material and social marginalisation. This controversial text uses qualitative data from a selection of working class mothers to highlight the opportunities and choices they face and to expose the middle class assumptions that ground much contemporary family policy. It will be of interest to students and researchers in sociology, social work and social policy, as well as social workers and policymakers.

Archives of Working-Class Life: The Labour Movement, Working-Class Cultures and Conflict in Northern Ireland since 1945'

With Dr Seán Byers (83-page report funded by Irish Department of Foreign Affairs, in collaboration with Trademark Belfast, published online on 30 September 2016).

Women, workplace militancy and political subjectivity in Britain, 1968-1985

This thesis examines the experiences and political subjectivity of women who engaged in workplace protest in Britain between 1968 and 1985. The study covers a period that has been identified with the ‘zenith’ of trade-union militancy in British labour history. The women’s liberation movement also emerged in this period, which produced a shift in public debates about gender roles and relations in the home and the workplace. Women’s trade union membership increased dramatically and trade unions increasingly committed themselves to supporting ‘women’s issues’. Industrial disputes involving working-class women have frequently been cited as evidence of women’s growing participation in the labour movement. However, the voices and experiences of female workers who engaged in workplace protest remain largely unexplored. This thesis addresses this space through an original analysis of the 1968 sewing-machinists’ strike at Ford, Dagenham; the 1976 equal pay strike at Trico, Brentford; the 1972 Sexton shoe factory occupation in Fakenham, Norfolk; the 1981 Lee Jeans factory occupation in Greenock, Inverclyde and the 1984-1985 sewing-machinists’ strike at Ford Dagenham. Drawing upon a combination of oral history and written sources, this study contributes a fresh understanding of the relationship between feminism, workplace activism and trade unionism during the years 1968-1985. In every dispute considered in this thesis, women’s behaviour was perceived by observers as novel, ‘historic’ or extraordinary. But the women did not think of themselves as extraordinary, and rather understood their behaviour as a legitimate and justified response to their everyday experiences of gender and class antagonism. The industrial disputes analysed in this thesis show that women’s workplace militancy was not simply a direct response to women’s heightened presence in trade unions. The women involved in these disputes were more likely to understand their experiences of workplace activism as an expression of the economic, social and subjective value of their work. Whilst they did not adopt a feminist identity or associate their action with the WLM, they spoke about themselves and their motivations in a manner that emphasised feminist values of equality, autonomy and self-worth.

L' atur de llarga durada de les dones majors de 45 anys a Catalunya: una anàlisi exploratòria tenint en compte la classe social i la divisió sexual del treball

This article provides an in-depth study of long-term female unemployment in Catalonia.Long-term unemployment statistics reveal which social groups are most likely to experience difficulty re-entering the labour market. In this case, we found that women are mainly affected by this type of labour exclusion, in particular poorly qualified, working-class women who are aged over 45 and with family responsibilities.The article aims to explore how the overlapping of factors such as gender, age, social class, origin and the division of work based on gender are related to long-term female unemployment. Moreover, we were able to detect which conceptual tools provide us with the production/reproduction paradigm so as to be able to analyse the future of female unemployment. The methodology we used combines quantitative and qualitative approaches. On the one hand, the analysis of secondary statistical data focusing on Catalonia is useful in understanding the situation from a macro-social perspective. On the other hand, an exploratory discussion group enables us to investigate social imaginary practises among unemployed working class women aged over 45. This discussion group was held in Igualada -capital of the Anoia region - an area of Catalonia deeply affected by unemployment in the current economic crisis.

L'atur de llarga durada de les dones majors de 45 anys a Catalunya: una anàlisi exploratòria tenint en compte la classe social i la divisió sexual del treball

This article provides an in-depth study of long-term female unemployment in Catalonia.Long-term unemployment statistics reveal which social groups are most likely to experience difficulty re-entering the labour market. In this case, we found that women are mainly affected by this type of labour exclusion, in particular poorly qualified, working-class women who are aged over 45 and with family responsibilities.The article aims to explore how the overlapping of factors such as gender, age, social class, origin and the division of work based on gender are related to long-term female unemployment. Moreover, we were able to detect which conceptual tools provide us with the production/reproduction paradigm so as to be able to analyse the future of female unemployment. The methodology we used combines quantitative and qualitative approaches. On the one hand, the analysis of secondary statistical data focusing on Catalonia is useful in understanding the situation from a macro-social perspective. On the other hand, an exploratory discussion group enables us to investigate social imaginary practises among unemployed working class women aged over 45. This discussion group was held in Igualada -capital of the Anoia region - an area of Catalonia deeply affected by unemployment in the current economic crisis.

Elämä työläisnaisten hyväksi. Fiina Pietikäisen yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930. Tutkimus työväenliikkeen sukupuolisidonnaisista käytännöistä

Tutkimuksessa perehdytään työväenliikkeessä vaikuttaneen naisaktiivi Fiina Pietikäisen (1870–1956) toimijuuden myötä työväenliikkeen sukupuolisidonnaisiin käytäntöihin vuosina 1900–1930. Tutkimus edustaa kollektiivista elämänkertatutkimusta. Tässä tutkimuksessa on keskeisesti esillä kysymys Fiina Pietikäisen ja työväenliikkeen suhteesta. Aikakauden työväenliike ei hyväksynyt individualistista toimintaa, vaan edellytti yksittäiseltä aktiivilta kurinalaisuutta ja sitoutuneisuutta yhteisesti sovittuihin pyrintöihin. Toisaalta työväenliike tarjosi niin työläismiehille kuin -naisillekin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työläisnaiset saattoivat miesten tavoin vaikuttaa poliittisissa ja ammatillisissa järjestöissä, joskin monet naiset keskittyivät vapaaehtoisesti vain puolueen naisjärjestöjen toimintaan. Tutkimus osoittaa, että Fiina Pietikäinen oli pragmaattinen naisaktiivi, joka monien muiden työväenliikkeen naisaktiivien tavoin otti tehtäväkseen työläisnaisten ja -lasten elinolosuhteiden kehittämisen. Edes poikkeusolosuhteet kuten vuoden 1905 suurlakko tai vuoden 1918 sisällissota eivät muuttaneet työväenliikkeen sukupuolisidonnaista toimijuuskulttuuria. Työväenliikkeen naisaktiivit keskittyivät vapaaehtoisesti ruokahuoltoon ja perhepolitiikkaan jättäen muut yhteiskunnalliset kysymykset miestoimijoiden vastuulle. Useimmista työväenliikkeen naisaktiiveista poiketen Fiina Pietikäinen toimi myös miesvaltaisessa ammattiyhdistysliikkeessä niin paikallis- kuin liittotasolla. Pietikäinen otti tehtäväkseen varsinkin helsinkiläisten silittäjien ja erityisesti kylvettäjien ammatillisen edunvalvonnan. Kyseiset naispuoliset ammatinharjoittajat olivat erittäin heikosti järjestäytyneitä, joten Pietikäisen ammatillinen edunvalvonta perustui pitkälti yhteiskunnallisesti otollisten tilanteiden hyödyntämiseen ja työväenliikkeen kollektiivin tukeen. Fiina Pietikäinen kannatti monien muiden naisaktiivien tavoin naisten erillistoimijuutta niin poliittisessa kuin ammatillisessa työväenliikkeessä. Hän sitoutui työväenliikkeen arvoihin ja käytäntöihin, muttei kokenut työväenliikettä tasa-arvoiseksi kollektiiviksi. Hän uskoi naisten voivan parhaiten kehittää omaa asemaansa erillistoimijuuden kautta. Poliittisen työväenliikkeen saralla naiset vaikuttivatkin aina työväenliikkeen hajoamiseen asti pitkälti omissa järjestöissään. Ammatilliseen edunvalvontaan naisten erillistoimijuus ei vakiintunut, koska ammattiyhdistysliikkeen miesaktiivit eivät kokeneet naistyöläisten aseman kehittämisen edellyttävän segregaatiota liikkeen sisällä. Käytännössä monet ammattiosastot olivat kuitenkin joko mies- tai naisammattiosastoja, koska aikakauden Suomessa sukupuoli määräsi hyvin voimakkaasti sen, mitä ammattia yksilö saattoi harjoittaa.

Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet

Suomen sisällissotaan osallistui vuonna 1918 naisia molemmin puolin rintamaa erilaisissa tehtävissä. Taisteluiden jälkeen yli 5500 punaista naista joutui valtiorikosoikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ne noin 2000 naista, jotka palvelivat punakaartissa aseistettuina, ovat pitkään hallinneet sitä kuvaa, joka suomalaisilla on ollut punaisista naisista. Sen sijaan on tiedetty hyvin vähän niistä naisista, joiden valkoiset katsoivat edistäneen valtiopetosta muilla keinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia olivat Porin seudulla ne kapinasta syytetyt naiset, jotka eivät olleet tarttuneet aseisiin ja mikä oli heidän myöhempi kohtalonsa. Työn ensimmäisessä osassa tutkitaan valtiorikosoikeuteen joutuneiden naisten taustaa, toimintaa sota-aikana ja tästä aiheutuneita välittömiä seuraamuksia. Millaisia henkilöitä päätyi valtiorikosoikeuden eteen tuomittavaksi? Millaisissa tehtävissä he olivat sota-aikana toimineet ja miksi? Mitkä seikat olivat oikeudessa raskauttavia, kun valtiorikostuomioita jaettiin? Työn jälkimmäisessä osassa tutkitaan, mitä punaisille naisille tapahtui sodan jälkeen ja miksi näin kävi. Sisällissodan jälkeistä maailmaa hahmotetaan etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millainen oli se yhteiskunnassa vallinnut ajan henki, jonka vaikutuspiiriin naiset valtiorikosoikeudesta ja vankilasta palasivat? Miten yhteisö otti heidät vastaan? Miten heihin suhtauduttiin työmarkkinoilla? Miten käsiteltiin punaisia leskiä ja orpoja? Mitä punaisilta odotettiin kansalaisina ja miten heistä pyrittiin muokkaamaan yhteiskuntakelpoisia? Miten poliittisen elämän uudelleenvirittely onnistui ja kiinnostiko se enää näitä naisia? Miten suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa myös sen suhtautuminen punaisiin muuttui? Millaisilla toimilla valtiovalta pyrki eri vaiheissa yhtenäistämään rikkirevennyttä kansaa ja miten se näkyi yksittäisten ihmisten elämässä? Ajan kuluessa asenteet muuttuivat ja naiset vanhenivat. Miten naiset kuvasivat kokemaansa myöhemmin omaisilleen? Kysymyksiä pohditaan paikallisesta, Porin seudun näkökulmasta, mutta niitä peilataan kuitenkin jatkuvasti valtakunnalliseen tilanteeseen. Kontekstualisoi- malla paikalliskokemukset laajempaan kokonaisuuteen on voitu paremmin selittää tapahtunutta, ja paikallistutkimuksen kautta on nähty myös koko maassa vallinneita yleisiä olosuhteita. Tutkimuksen kohteena on 267 Porista, Porin maalaiskunnasta ja Ulvilasta kotoisin olevaa naista, jotka joutuivat valtiorikosoikeuden tutkittaviksi. Keskeisimpänä lähdeaineistona ovat seurakuntien rippikirjat ja maistraattien henkikirjat sekä Kansallisarkiston, Kansan arkiston ja Työväen arkistojen sisällissotaa ja sen jälkeistä poliittista elämää valottavat kokoelmat. Tutkimuksen naisista enemmistö oli 18−37-vuotiaita työläisnaisia. Aiemmin rikoksista tuomittuja heidän joukossaan oli hyvin vähän. Suurin osa (n. 71 %) työskenteli punakaartin huollossa keittiö-, siivous- ja vaatetusosastoilla. Noin 21 % työskenteli sairaanhoidossa, ja loput kahdeksan prosenttia olivat punakaartin hallintoa avustavissa muissa tehtävissä. Naiset saivat pääosin lieviä, 2−3 vuoden ehdollisia tuomioita. Vain joka kymmenes nainen tuomittiin ehdottomaan rangaistukseen. Punakaartiin vasta pakomatkalla liittyneet ja kaartissa vähäisissä tehtävissä lyhytaikaisesti toimineet henkilöt vapautettiin syytteistä. Tutkimuksessani olen osoittanut, millaisia vaikeuksia paluu sodanjälkeiseen arkeen tuotti naisille. Varsinkin yksin lastensa kanssa jääneillä oli monenlaisia ongelmia. Sodan aikana levitetty propaganda oli osaltaan lisäämässä vaikeuksia. Toisaalta työtilanne parantui monen naisen osalta jo vuoden 1918 aikana, ja oman punaisen yhteisön tarjoama tuki helpotti arjesta selviytymistä. Elämä tasaantui, naiset perustivat perheitä ja osa palasi työelämään ja politiikkaan. Säilyneiden lähteiden valossa sisällissota näyttäisi radikalisoineen vain pienen osan naisista, kun taas enemmistö kannatti maltillisia sosialidemokraatteja tai jäi kokonaan pois politiikasta. Punaiseksi leimautuminen valtiorikosoikeudessa ei pakottanut naisia muuttamaan uudelle paikkakunnalle; Porin seudulla ja yleensä vielä omassa suvussakin oli riittävästi entisiä punaisia luomassa kollektiivista tukea. Myös valtiovalta pyrki rauhoittamaan poliittista tilannetta ja sopeuttamaan punaisia yhteiskuntaan monin uudistuksin. Naisten kannalta merkittävin myönnytys tapahtui jatkosodan aikana, kun punalesket lopulta oikeutettiin valtiollisen eläkkeen piiriin. Tämä tutkimus on ensimmäinen punaisista naisista laadittu eräänlainen kollektiivinen elämäkerta, jossa on tarkasteltu heidän sodanjälkeistä elämäänsä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Porin seudulta valtiorikosoikeuteen joutuneet naiset olivat tavallisia työläisnaisia. Sota ja osallisuus siihen ei tätä asiaa muuttanut. Naiset sopeutuivat yhteiskuntaan nopeasti ja elivät pääosin tavallista työläisperheen arkea sodan jälkeenkin.

Trading-up e a nova classe trabalhadora: a ressignificação do consumo sob a ótica do capital simbólico

Esta dissertação tem como objetivo entender os hábitos de consumo das mulheres da nova classe trabalhadora para conhecer as aspirações, motivações e desejos que influenciam suas decisões de compra, e para identificar qual o significado, para elas, dos produtos característicos do “novo luxo”. A problemática deste trabalho envolve o entendimento do comportamento de consumo da ‘nova classe trabalhadora’ (Souza, 2012), e tem por objetivo compreender os novos hábitos de consumo dessa classe, no que tange ao consumo de bens constitutivos do chamado ‘novo luxo’ (Silverstein & Fiske, 2008). Os resultados desta pesquisa trarão entendimento às ressignificações de produtos de novo luxo para a nova classe trabalhadora, conhecimento sobre as preferências e prioridades dessa classe, e compreensão sobre o valor simbólico do consumo desse tipo de produto. No primeiro capítulo, foi abordado o comportamento do consumidor, mostrando a importância do estudo do comportamento de consumo para as estratégias mercadológicas, além de explorar a influência da cultura na tomada de decisão dos consumidores; o segundo capítulo abordou os conceitos de habitus, capital simbólico e cultural, em que são exploradas as questões relacionadas a valores, atitudes e hábitos, e a importância destes na expressão do indivíduo na sociedade e na formação de sua identidade; no terceiro capítulo, discutiu-se o conceito de classe social, trabalhando com as principais divergências encontradas nas premissas utilizadas por cada autor para identificar suas características distintivas, mencionando os principais argumentos relacionados aos conceitos de ‘nova classe média’ (Neri, 2011) e de ‘nova classe trabalhadora’ (Souza, 2012); por fim, o quarto capítulo tratou do fenômeno do trading-up (Silverstein & Fiske, 2008), que demonstra que o consumidor tem optado por produtos considerados de novo luxo, mesmo que paguem valores superiores para obtê-los. O produto de novo luxo é definido pelos autores como um produto premium, que apresenta melhorias e características superiores em relação a produtos similares, porém com preços mais acessíveis se comparados aos de luxo tradicional. A metodologia escolhida para este trabalho foi a pesquisa qualitativa de caráter exploratório-descritivo, considerando uma amostragem não probabilística, usando a seleção por julgamento. Os resultados da pesquisa demonstraram que, de fato, o fenômeno do trading-up está presente no dia-a-dia das mulheres da nova classe trabalhadora, ao priorizarem determinados itens que julgam importantes para o seu conforto, bem-estar, e melhoria na qualidade de vida.

Mulheres e tatuagens: valores e intenções impregnados na construção do corpo feminino

Pós-graduação em Educação Sexual - FCLAR

A critical search for the ‘self’ in adult education: Bourdieuian insights into transformative possibilities

This study investigates the ‘self’ of six Irish working-class women, all parenting alone and all returned to the field of adult education. Bourdieu’s concepts of habitus, field and capital are the backdrop for the study of the ‘self’, which is viewed through his lens. This study commenced in September 2012 and concluded in August 2014, in a small urban educational setting in an Irish city. All of the women in the study are single parents, most of them did not complete second level education, and none of them had experienced adult or third level education. Their ages vary from 30 to 55 years. The study pursues the women’s motivations for returning to education, the challenges they faced throughout the journey, and their experiences, views and perspectives of Adult Education. The methodology chosen for this research is critical eethnography, and as an emerging ethnographer, I was able to view the phenomena from both an emic (inside) and an etic (outside) perspective. The critically oriented approach is a branch of qualitative research. It is a holistic and humanistic approach that is cyclical and reflective. The critical ethnographic case studies that developed are theoretically framed in critical theory and critical pedagogy. The data is collected from classroom observations (recorded in a journal) and interviews (both individual and group). The women's life experiences inform their sense of self and their capital reserves derive from their experience of habitus. It also attempts to understand the delivery of the programmes and how it can impact the journey of the adult learners. The analysis of the interviews, observations, field notes and reflective journals demonstrate what the women have to say about their new journey in adult education. This crucial information informs best practice for adult education programmes. This study also considers the complexity of habitus and the many forms of capital. The theme of adults returning to education and their disposition to this is one of the major themes of this study. Findings reflect this uncertainty but also underline how the women unshackled themselves of some of the constraints of a restricted view of self. Witnessing this new habitus forming was the core of their transformational possibility becoming real. The study provides a unique contribution to knowledge as it utilises Bourdieuian concepts and theories, not only as theoretical tools but as conceptual tools for analysis. The study examined transformative pedagogy in the field of adult education and it offers important recommendations for future policy and practice.