Electronic Business Model for International Software Market

Tämän diplomityön tavoitteena on muodostaa sähköinen liiketoimintamalli kansainvälisen ohjelmistoyrityksen tarpeisiin. Ohjelmiston uusi ominaisuus antaa kolmansille osapuolille mahdollisuuden määritellä itse rakennusmallintamisessa tarvittavia komponentteja, mikä luo mahdollisuuden uuteen liiketoimintaan. Liiketoimintamallien teoria ja asiantuntijoiden haastattelut tulevat osoittamaan, että paras ratkaisu tässä tapauksessa on portaali, joka rakentuu komponenttimarkkinoista, e-kaupasta ja virtuaaliyhteisöstä. Komponenttimarkkinat on jaettu vapaaseen vaihdantaan ja sertifioitujen kehittäjien kaupankäyntiin. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia kehittäjille valita sitoutuneisuutensa taso, samoin kuin motivoi heitä osallistumaan. E-kauppa on suunniteltu sovelluksille ja monimutkaisemmille komponenteille. Virtuaaliyhteisön kautta käyttäjät voivat keskustella mielipiteistään ja saada tukea ohjelmiston käyttämiseen sekä komponenttien kehittämiseen.

Yhteisöllisen verkkopalvelun ansaintamallit. Case: Peukalo.fi

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on luoda malli yhteisöllisten verkkopalveluiden ansaintalogiikoista ja niiden edellytyksistä. Ansaintalogiikoiden edellytyksistä käsiteltiin isona kokonaisuutena arvontuottoa. Tutkimus suoritettiin rekisteröitymällä tutkittaviin yhteisöllisiin palveluihin sekä haastattelemalla yhteisöjen parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Tutkimuksen teoreettisina viitekehyksinä käytettiin virtuaaliyhteisöjen teorioita sekä arvontuoton teorioita sähköisestä liiketoiminnasta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että käytännön ansaintamahdollisuudet ovat teorian esittämää valikoimaa pienemmät. Yhteisöjen kannalta mahdollisia ansaintalogiikoita ovat tutkimuksen mukaan mainonnasta saatavat tulot sekä maksullisista lisäpalveluista saatavat tulot. Mahdollistaakseen nämä ansaintalogiikat täytyy yhteisön hallinnoijan saada kerättyä suuri määrä aktiivisia käyttäjiä palveluun, jotka tuottavat itse palvelun arvokkaimmansisällön. Palvelun perustamisen osalta voidaan päätellä, että yhteisön koko ja sen aktiivisuus ovat suurelta osin mahdottomia ennustaa. Yhteisöjen kehitystä ja toimintaa voidaan kuitenkin tukea tarjoamalla sosiaalista vuorovaikutusta tukevia toimintoja.

Virtuaaliset yhteisöt ja areenat: virtuaaliyhteisön kehittämisprosessi. Case: Vaikuttamo

Virtuaalinen yhteisö voidaan määritellä ihmisten, eritasoisten suhteiden, yhteisen tarkoituksen ja tietoteknisten järjestelmien muodostamaksi kokonaisuudeksi. Järjestelmäratkaisut muodostavat yhteisön toiminnan pelikentän, virtuaaliareenan. Virtuaaliareena on siten erottamaton osa virtuaalista yhteisöä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen on virtuaalisen yhteisön kehittämisprosessi ja elinkaari. Lisäksi tutkielmassa kuvataan menetelmät, joiden avulla yhteisön jäsenten tarpeita on mahdollista kartoittaa toiminnan eri vaiheissa. Näitä menetelmiä voidaan käyttää hyväksi erityyppisten virtuaaliympäristöjen kehitystyössä. Käytännön kehittämistyötä tarkastellaan Vaikuttamo –casen kautta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka Vaikuttamoa palveleva virtuaaliareena suunniteltiin ja mitkä tekijät ovat vauhdittaneet Vaikuttamon kehittymistä toimivaksi yhteisöksi. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja lisäksi hyödynnettiin toukokuussa 2003 toteutetun web-kyselyn aineistoa. Tulosten perusteella havaittiin, että kirjallisuudessa kuvattu kehittämisprosessi ei olisi soveltunut Vaikuttamon tarpeisiin, koska kyseessä oli kokonaan uudentyyppinen yhteisö. Vaikuttamon menestyksen avaintekijöinä voidaan pitää paikallisuutta, varsinaisen yhteisön ulkopuolista ohjausta sekä vahvoja sidoksia Hämeenlinnan alueen kouluihin ja opettajiin.

A new multidisciplinary home care telemedicine system to monitor stable chronic human immunodeficiency virus-infected patients: a randomized study.

Background: Antiretroviral therapy has changed the natural history of human immunodeficiency virus (HIV) infection in developed countries, where it has become a chronic disease. This clinical scenario requires a new approach to simplify follow-up appointments and facilitate access to healthcare professionals. Methodology: We developed a new internet-based home care model covering the entire management of chronic HIV-infected patients. This was called Virtual Hospital. We report the results of a prospective randomised study performed over two years, comparing standard care received by HIV-infected patients with Virtual Hospital care. HIV-infected patients with access to a computer and broadband were randomised to be monitored either through Virtual Hospital (Arm I) or through standard care at the day hospital (Arm II). After one year of follow up, patients switched their care to the other arm. Virtual Hospital offered four main services: Virtual Consultations, Telepharmacy, Virtual Library and Virtual Community. A technical and clinical evaluation of Virtual Hospital was carried out. Findings: Of the 83 randomised patients, 42 were monitored during the first year through Virtual Hospital (Arm I) and 41 through standard care (Arm II). Baseline characteristics of patients were similar in the two arms. The level of technical satisfaction with the virtual system was high: 85% of patients considered that Virtual Hospital improved their access to clinical data and they felt comfortable with the videoconference system. Neither clinical parameters [level of CD4 + T lymphocytes, proportion of patients with an undetectable level of viral load (p = 0.21) and compliance levels 90% (p = 0.58)] nor the evaluation of quality of life or psychological questionnaires changed significantly between the two types of care. Conclusions: Virtual Hospital is a feasible and safe tool for the multidisciplinary home care of chronic HIV patients. Telemedicine should be considered as an appropriate support service for the management of chronic HIV infection.

Virtuaaliyhteisön tiedon jakamisen toimintaympäristö

Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten luodaan tuloksellisesti toimiva tiedon jakamisen toimintaympäristö, missä virtuaaliyhteisön jäsenet voivat jakaa päivittäiset tiedon jakamisen prosessit ja luoda tietopääomaa. Tämä tutkielma luo kokonaiskäsityksen siitä, mitä tekijöitä tarvitaan ja miten tekijöiden välisellä vuorovaikutuksella luodaan tulokselliset tiedon jakamisen olosuhteet. Toisaalta virtuaaliyhteisöjen jäsenten tulee tietää kriittiset tiedon jakamisen esteet, jotka estävät tiedon jakamisen olosuhteiden kehittymistä. Kirjallisuustutkimukseen perustuen tutkielma esittää, että tuloksellisesti toimivien virtuaaliyhteisöjen tiedon jakamisen toimintaympäristö voidaan luoda tietojohtamisen sosioteknisen lähestymistavan sosioteknisten tasojen ja sosiaalisen pääoman vuorovaikutuksella. Rakentamalla sosiotekniset tasot tietojohtamisen järjestelmiin ja asettamalla ne vuorovaikutukseen sosiaalisen pääoman kanssa kyetään tiedon jakamisen olosuhteisiin myötävaikuttamaan. Samalla tiedon jakamisen esteiden vaikutusta kyetään vähentämään tai poistamaan.

Innovatiivisen virtuaaliyhteisön edellytykset

Tutkielmassa tutkittiin innovatiivisen virtuaaliyhteisön toiminnan edellytyksiä. Teoreettinen viitekehys muodostui virtuaaliyhteisöjen, innovatiivisuuden ja luovuuden tarkastelusta. Tutkielman empiirisessä osuudessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto perustui internetiin tutkimusta varten perustetun innovointiin keskittyneen keskustelufoorumin tuottamiin tuloksiin sekä ko. foorumin käyttäjien palautteeseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että innovatiivisuus vaatii motivoitumista käsiteltävään aiheeseen. Ideoijan täytyy kokea aihe mielenkiintoiseksi, jotta virtuaaliyhteisössä tapahtuva innovointi pystyy tarjoamaan parhaan etunsa eli välineen ajasta ja paikasta riippumattomaan ideointiin. Virtuaaliyhteisöllä tulee olla koordinaattori, joka pitää huolen tiedon kokoamisesta, yhteenvedoista ja ruokkii yhteisön aktiivisuutta. Yhteisössä innovoiminen edellyttää yhteisön ilmapiirin rakentamista otolliseksi avoimelle viestinnälle. Tämä syntyy rakentamalla luottamusta toimijoiden välille mm. kannustamalla sosiaaliseen viestintään. Virtuaaliyhteisössä passivoituminen on suuri uhka. Virtuaaliyhteisöä täytyy johtaa kannustaen ja pitäen kaikin keinoin huolta jäsenten aktiivisen keskustelun ylläpidosta. Passiivisuus aiheuttaa yleistä passiivisuutta, aktiivisuus nostaa aktiivisuutta. Toimijoiden anonyymius voi olla yhteisön voimavara, mutta tuo sitoutumattomuutta, jolloin mikä tahansa häiritsevä tekijä saa aikaan sen, että toimija voi jättää osallistumatta asian käsittelyyn ilman muualta kohdistuvia paineita. Anonyymiyden hyödyt ja haitat tulee punnita tarkoin.

Naapurit verkossa : kolme tapaustutkimusta paikallisista yhteisöverkoista

Tutkielmassa käsitellään paikallisten yhteisöjen verkkopalveluja. Työn tavoitteena on selvittää, mikä on fyysisen ja virtuaalisen yhteisön suhde ja mitkä ovat paikallisen verkkopalvelun toiminnan perusedellytyksiä. Tutkielmassa esitellään kolme tapaustutkimusta. Ensimmäinen tutkittava tapaus on Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto HELKA ry:n hallinnoiman Kotikatu-projektin kaupunginosasivut, niiden käyttö, ylläpito ja käyttäjien kokemukset sivuista. Toinen tapaus käsittelee Sitran Oppivat seutukunnat -hankkeen Nettimaunula-projektia, joka toteutettiin Helsingin Maunulassa 2000-luvun alussa. Kolmas tapaus on Valakkatien yhteisö, virtuaalinen paikallisyhteisö, joka toimii yhden korttelin alueella Helsingin Tapaninvainiossa. Valakkatien yhteisö on Stadian mediatuottamisen koulutusohjelman (Ylempi AMK) konseptointikurssin tuloksena syntynyt pilottihanke. Tapaustutkimusten aineistona on käytetty hankeraportteja, tutkimusraportteja, HELKA-kotisivujen käyttäjien, ylläpitäjien ja kehittäjien haastatteluja. Lisäksi Valakkatien yhteisön tapauksessa suoritettiin kyselytutkimus. Aineiston käsittelyssä on käytetty pääosin kvalitatiivisia metodeja. Tapaustutkimuksissa on hyödynnetty induktiivista ja deduktiivista päättelyä. Loppupäätelmien tukena on hyödynnetty aineistolähtöisen teorian (Grounded Theory) menetelmiä. Tutkimus osoittaa, että paikallinen yhteisö voi käyttää toimintansa ja yhteisöllisyyden tukena yhteisöllistä verkkopalvelua, mikäli yhteisöllä on riittävästi yhteisiä intressejä sekä paikallisesti että myös toimintaan verkossa, palvelujen käyttötarkoitus ja toimintalogiikka ovat selkeitä, palvelun tarve on ensisijaisesti asukaslähtöinen ja palvelun ylläpitämiseen tarvittavat resurssit ovat olemassa.

Virtuaalinen yhteisöllisyys ja siihen vaikuttavat tekijät

Virtuaalista yhteisöllisyyttä ja virtuaaliyhteisöissä tapahtuvaa osallistumista yhdistävää empiiristä tutkimusta ei ole toistaiseksi raportoitu tieteellisessä tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ja analysoitiin virtuaalisen yhteisöllisyyden ja virtuaalisen osallistumisen sekä virtuaaliseen osallistumiseen vaikuttavien tekijöiden suhteita yksilön näkökulmasta virtuaaliyhteisössä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksilön virtuaalisen yhteisöl-lisyyden kokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Toisena keskeisenä tutkimustavoitteena oli tarkastella yksilön odottamien etujen vaikutusta yksilön osallistumiseen virtuaaliyhteisössä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja tutkimuskohteena oli erään mediayrityksen ylläpitämä virtuaaliyhteisö. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin strukturoituna verkkokyselynä, josta saatu aineisto analysoitiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Tärkeimpänä tutkimuksellisena havaintona todettiin yksilön viestejä lukemalla tapahtuvan virtuaalisen osallistumisen vaikuttavan voimakkaammin yksilön kokemaan virtuaalisen yhteisöllisyyden tunteeseen kuin yksilön viestejä kirjoittamalla tapahtuvan osallistumisen. Yksilön odottamien etujen havaittiin myös poikkeavan lukemalla tai kirjoittamalla osallistuvien kohdalla. Henkilöt jotka osallistuivat virtuaaliyhteisöön viestejä lukemalla, toivoivat kognitiivisia, sosiaalisia ja hedonistisia etuja. Henkilöt jotka osallistuivat viestejä kirjoittamalla, toivoivat henkilökohtaisia, sosiaalisia ja hedonistia etuja. Henkilön sukupuolella, virtuaaliyhteisöstä saadun tiedon tarpeella ja sanomalehden tilaustottumuksilla havaittiin olevan vaikutusta yksilön osallistumisestaan toivomiin etuihin, virtuaalisen yhteisöllisyyden kokemukseen ja osallistumiseen virtuaaliyhteisöissä.

Uuden tiedon luominen blogiviestinnässä

Virtuaaliset yhteisöt ja erilaiset virtuaaliset välineet yhteisöllisyyden mahdollistamiselle ovat kasvavan tieteellisen mielenkiinnon kohteena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin uuden tiedon luomisen prosessia blogiviestinnässä. Tämä tehtiin käyttäen tietojohtamisen tieteenalalla perusteoriana pidettyä Ikujiro Nonakan uuden tiedon luomisen SECImalliia. Blogiympäristöä tarkasteltiin niin ikään Ikujiro Nonakan bakäsitteen avulla. Aihetta tarkennettiin pohtimalla ryhmäytymistä ja sen ilmenemistä virtuaalisessa viestinnässä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, ja tutkimuskohteena oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston opintojaksolla ”Virtuaalinen yhteistyö ja tietotekniset työkalut” käytetty verkko-oppimissovelluksen tarjoama blogialusta. Tutkimuksen empiirisen osan muodostaa aineisto, joka rakentuu opiskelijoiden omista opintojaksoon kuuluvista blogikeskusteluista. Tutkimuksen tärkeimpänä johtopäätöksenä havaittiin, että blogiviestintä edistää uuden tiedon luomista. Edelleen todettiin että blogialusta tukee välineenä uuden tiedon luomisen prosessia, ja tarjoaa tiedon luomiselle hyvän virtuaalisen ympäristön, ba:n. Uuden tiedon luomiseen vaikutti luottamus niin teknistä alustaa, opettajia kuin yhteisöä kohtaan. Avaintekijöiksi nousi avoimuus, tahto jakaa omaa tietämystään, mielenkiinto aiheeseen sekä ryhmäkoheesio. Uuden tiedon rakentumisen huomaaminen, ja virtuaalisen yhteisön uuden tiedon luomisen potentiaalin ymmärtäminen nostivat kollektiivisesti tahtoa rikastaa yleistä keskustelua, heijastaa omia kokemuksia muiden kokemuksiin, sekä jakaa yhteiset johtopäätökset, eli sosiaalistaa, ulkoistaa, yhdistää ja sisäistää kollektiivisesti luotu tieto yksilön kokemukseksi.

A Continuum of Traversing Lines: Youth Political Participation in Gaia Online

This qualitative research project uses a Deleuzo-Guattarian theoretical framework to address the question: “How are the politically oriented social forums in Gaia Online experienced as a continuum of overlapping of lines, including molar lines, lines of flight, and molecular lines?” Although smooth lines of flight may occur in Gaia, there are always mechanisms that work to re-territorialize them as more striated molar operations. Conversely, while more striated molar lines may be evident in Gaia, there are also smooth lines of flight that attempt to deterritorialize them as smooth space. Founded in 2003, Gaia is a virtual community in which members use 3D avatars to socialize with others, create content, and play games. Deleuze and Guattari (1987) have defined space with three systems: on one end is state-oriented static space, on the other end is nomadic fluid space, and situated in the middle is molecular space which contains both smooth and striating elements. While state-oriented striated space is based on routines, rules, and specifications, nomadic smooth space is flexible, always changing, and full of possibility. Some of the smoother operations that are evident in Gaia include becoming other, decentred communications, desire as resistance, and lines of flight. Some of the more striated operations include social reproduction of gender norms/expectations, capitalist mechanisms, violence and intolerance linked to categories and binaries (racism/sexism/ageism), the regulation of desire, and the organisation of bodies.

L’analyse et la mise en œuvre du développement d’une communauté virtuelle de pratique pour les infirmières en santé scolaire au Québec

Travail dirigé présenté à la Faculté des sciences infirmières en vue de l'obtention du grade de Maître ès sciences (M.Sc.) en sciences infirmières Option Administration

Online Dispute Resolution: Some Implications for the Emergence of Law in Cyberspace

"L’auteur Ethan Katsh analyse les problématiques posées par les relations de la communauté virtuelle de l’Internet et son processus en ligne de résolution des conflits. Il explique comment le cyberespace constitue un environnement intégral et indépendant qui développe ses propres règles normatives. L’évolution des normes au sein du cyberespace semble être une conséquence des interactions entre les acteurs, sans intervention législative fondamentale de la part des états. L’auteur trace l’évolution, depuis le début des années 1990, du processus en ligne de résolution des différends, principalement dans le domaine du commerce électronique. L’accroissement rapide des relations commerciales électroniques a entraîné une hausse des litiges dans ce domaine. Dans le cadre de tels litiges, les moyens en ligne de résolution des conflits offrent aux justiciables plus de facilité, de flexibilité et d’accessibilité que les moyens alternatifs traditionnels de résolution des conflits. C’est donc dans ce contexte qu’a été développé le système ""Squaretrade"" qui a pour objectif d’aider la résolution de conflits entre les utilisateurs de ""E-Bay"". Ce système présente l’avantage important d’encadrer et d’uniformiser le processus de résolution en définissant les termes généraux et spécifiques du conflit. L’auteur soutient que la principale fonction d’un tel système est d’organiser et d’administrer efficacement les communications entre les parties. Ainsi, cette fonction préserve le ""paradigme de la quatrième personne"", nécessaire aux processus alternatifs traditionnels de résolution de conflits. Par ailleurs, cette fonction, en tant que partie intégrante du programme informatique, constitue pour les justiciables une alternative intéressante aux règles législatives. Pour l’auteur, l’analyse de ce phénomène soulève des questions importantes concernant la création de normes et leur acceptation par les citoyens. L’auteur analyse par la suite le concept général de la formation des normes dans le contexte d’un environnement non régularisé. Il soutient que les normes émergeantes doivent toujours viser à développer une forme de légitimité auprès des justiciables. Dans le cadre du processus en ligne de résolution des conflits, cette légitimité doit être acquise autant auprès des parties au litige qu’auprès de la population en général. Toutefois, les attentes des parties au litige sont souvent très différentes de celles du public. L’auteur illustre ainsi comment certains processus en ligne de résolution de conflit ne réussissent pas à obtenir une telle légitimité, alors que d’autres s’établissent en tant qu’institutions reconnues. Dans ce contexte, les institutions en ligne de résolution de conflits devront développer leur propre valeur normative. Ainsi, les moyens en ligne de résolution des conflits remettent en question le processus traditionnel de formation des normes et peuvent être considérés comme des éléments d’un nouvel environnement normatif."

Las comunidades virtuales como una herramienta para la perdurabilidad empresarial

Las compañías desde su creación, están en la constante búsqueda de la perdurabilidad en el tiempo; es decir buscan el desarrollo sostenible de su negocio y para esto se encuentran con el reto no solo de mantener el personal idóneo y motivado, sino de hacer seguimiento y gestión a sus finanzas, adquirir nuevas tecnologías y generar nuevos productos o negocios, acordes a las necesidades de sus clientes. La implementación de nuevas tecnologías como la Web 2.0, han facilitado a las organizaciones esta tarea; gracias a la retroalimentación y mejora permanente de los productos, que se obtiene a través de la interacción con los clientes, en las plataformas virtuales donde se tiene la posibilidad de: Comercializar, mercadear y publicitar un producto, además de crear prototipos, conocer intereses, necesidades y gustos, que retroalimentan de manera positiva o negativa a la compañía en procesos de preventa y postventa. A través de este estudio exploratorio, se pretende sensibilizar a los directivos de las diferentes organizaciones, frente a la importancia del uso e implementación de nuevas tecnologías como Second Life, una herramienta practica, económica y eficiente para obtener mayor reconocimiento de la marca y lograr competitividad en el mercado global. Teniendo claridad que parte del éxito que se consiga con la implementación de esta herramienta, está determinado por el cambio en la estructura de la compañía y el modelo mental del CEO o líder.

Impacto de las comunidades virtuales en sus usuarios

La presente revisión teórica de la literatura tiene como propósito indagar sobre el impacto que las comunidades virtuales y las redes sociales virtuales tienen a nivel social y personal. En la revisión, se tiene en cuenta las diferentes definiciones del término comunidad, las perspectivas de comunidad virtual, y el funcionamiento de las redes sociales que la literatura plantea. Se busca comprender el contexto actual en la era de la información, así como sus alcances y limitaciones. Mediante los artículos recopilados por medio de diferentes bases de datos, se encuentra información relevante que debate la existencia de cambios y nuevas maneras de interacciones entre los usuarios y miembros de las mencionadas redes sociales virtuales. Actualmente es un tema de interés creciente para diferentes autores, e incluso, plantea la posibilidad de riesgos y patologías para sus usuarios. Tal es el caso de las adicciones a Internet en sus diversas manifestaciones. En resumen, de acuerdo a la literatura, se encuentra un debate entre los efectos positivos al crear una nueva forma de interacción, comunicaciones y relaciones entre usuarios; y los efectos negativos en el deterioro de las relaciones en otros contextos y el planteamiento de nuevas patologías ligadas al uso excesivo de lo virtual.

Análisis de la marcha del 4 de febrero de 2008 como ejemplo de las nuevas metodologías de movilización social a la luz de la noopolitik.

La Ciencia Política siempre ha buscado profundizar en el fenómeno del poder y sus causas. Las teorías han cambiado conforme a las circunstancias sociales a lo largo de la historia; no obstante, en la actualidad las dinámicas de comunicación facilitadas por elementos tecnológicos han generado coyunturas sin antecedentes como la ocurrida en Colombia el 4 de febrero de 2008 “Un Millón de voces contra las FARC” La generalización en el uso de Internet y –sobre todo- las redes sociales ha producido un acelerado nivel de activismo debido a la facilidad de cooperación y coordinación que se deriva de estructuras en red. Es sano pensar en una reevaluación de la teoría tradicional del poder vertical y traer al campo teórico nuevos elementos que generen herramientas de análisis sobre comunicación, poder horizontal, activismo y oportunidades políticas. El nacimiento de lo que algunos llaman “sociedad informacional” es lo que permitirá describir el concepto de “noopolitik”. Las que otrora eran movilizaciones políticas costosas y exigentes en recursos de coordinación y tiempo han venido siendo reemplazadas por explosiones de activismo catalizadas por un sentimiento común que han sabido servirse de las ventajas tecnológicas para lograr sus objetivos. Bien habla de ello el caso de estudio de esta investigación al ser la movilización más grande registrada, con más de 12 millones de personas alrededor del mundo y con el uso protagónico de redes sociales. El valor de la información –y por supuesto su difusión-, es ahora uno de los principales asuntos de la Ciencia Política moderna.