215 resultados para Vaarallisten aineiden kuljetukset
Resumo:
Rekombinanttivasta-aineet ovat synteettisesti valmistettuja vasta-aineita, jolloin niiden tuottamiseen ei tarvita eläintä. Rekombinantti-DNA-tekniikalla pystytään valmistamaan eri vasta-aineluokkia tai pelkästään niiden fragmentteja lähes mitä tahansa antigeeniä vastaan. Vasta-aineita voidaan etsiä eri antigeenejä vastaan ilmentämällä niitä esimerkiksi bakteriofagien tai solujen pinnalla, ja niiden sitomiskykyä kohteeseensa voidaan parantaa erilaisten mutaatioiden avulla. Rekombinanttivasta-aineita voidaan hyödyntää laajasti erilaisissa immunodiagnostisissa menetelmissä lääketieteessä, ympäristö- sekä elintarviketutkimuksissa. Tänä päivänä rekombinanttivasta-aineita käytetään myös terapiahoidossa. Immunomääritysten ongelmana voivat olla erilaiset häiriötekijät, jotka saattavat aiheuttaa väärän positiivisen tai negatiivisen tuloksen. Rekombinanttivasta-aineilla, erityisesti vasta-ainefragmenteilla voidaan vähentää määritysten häiriötä ja parantaa tulosten luotettavuutta. Rekombinanttivasta-aineiden hyötyjä ovat myös niiden nopea tuottaminen, helppo muokkaaminen sekä monipuolisuus erilaisia antigeenejä vastaan. Tutkimuksen kokeellisen työn tarkoitus oli kehittää uudelle rekombinantti-DNA-teknii-kalla tuotetulle osittain humanisoidulle Fab-fragmentille troponiini I -immunomääritys. Sydänperäinen troponiini I on sydäninfarktille spesifinen merkkiaine, jota voidaan mitata verestä. Työssä käytettävässä immunomäärityksessä sitojavasta-aineina käytettiin kahta biotinyloitua vasta-ainetta, joista toinen oli hiiren monoklonaalinen vasta-aine ja toinen oli kimeerinen Fab-fragmentti. Määrityksen leimana käytettiin uutta Fab-fragmenttia, joka kiinnitettiin kovalenttisesti europiumkelaatteja sisältävään nanopartikkeliin. Työssä pystyttiin kehittämään uudelle Fab-fragmentille partikkelipäällystysmenetelmä ja sitä hyödyntävä cTnI-immunomääritys. Määrityksen korkeaa taustaa saatiin merkittävästi vähennettyä käyttämällä määrityksessä polyetyleeniglykolilinkkeriä, joka esti leimavasta-aineen epäspesifistä sitoutumista. Immunomäärityksen herkkyyden parantamiseksi optimointeja tarvitaan lisää, mutta määritykselle on mahdollista kuitenkin saavuttaa tulevaisuudessa herkkä immunomääritys, jonka alttius häiriötekijöille on pieni.
Resumo:
Tässä kanditaatintyössä selvitettiin kuinka erilaiset sideaineseokset soveltuvat raskas-metallien sitomiseen 28 vuorokautta stabiloiduissa näytteistä. Työssä oletettiin teollisten jätefraktioiden käytön tehostavan eräiden metallien, kuten kupari ja sinkki, immobilisointia lievästi pilaantuneista maa-aineksista. Kokeellisessa osassa stabiloitiin Kokkolan satamasta ruopattua sedimenttiä, jonka sinkkipitoisuudet olivat ylittäneet saastuneen sedimentin ohjearvon (≥400 mg/kg). Sedimenttiin lisättiin eri sideaineseoksia ja näytteiden annettiin stabiloitua 28 vuorokautta, minkä jälkeen niistä testattiin liukenevat raskasmetallit muokatulla ravistelutestillä. Eri sideaineseoksilla saatuja tuloksia verrattiin pelkän yleissementin käyttöön. Lisäksi erillisistä näytteistä otettiin pyyhkäisyelektronimikros-koopilla (SEM) kuvia havainnollistamaan stabiloitumista. Näissä näytteissä käytettiin samoja sideaineita kuin tehdyissä kokeissa. Liukoisuustestien tuloksista voidaan huomata näytteissä ongelmalliseksi raskasmetalliksi identifioidun sinkin sitoutuvan parhaiten sementin ja kipsin sekoituksella. Myös tuhkaa sisältävät sideainesekoitukset pienensivät sinkin liukoisuutta verrattuna pelkkään yleis-sementtiin. Jatkotutkimuksissa voitaisiin testata erilaisia sideainesekoituksia betonira-kentamisessa, joilla saadaan ainakin 25 MPa lujuusarvo, pilaantunutta sedimenttiä tai maa-ainesta käyttäen.
Resumo:
Tämä insinöörityö tehtiin Skanska Infra Oy:n siltayksikölle. Yrityksen ongelmana on ollut puumateriaalien liiallinen siirtely työmaa-alueen sisällä. Työn tavoitteena oli selvittää taloudellisin tapa tilata puumateriaalia siltatyömaalle, jotta nämä kuljetukset vähenisivät. Työ aloitettiin selvittämällä nykyinen toimintatapa tilata ja kuljettaa puumateriaalia työmaalle sekä näiden synnyttämät kustannukset. Sen jälkeen selvitettiin mitkä asiat vaikuttavat tilattaviin määriin ja laatuihin. Työn lopputuloksena syntyi kuva siitä, mikä on taloudellisesti paras tapa tilata puumateriaali työmaalle. Varastoalueiden käyttö todettiin kalliiksi vaihtoehdoksi ja sitä yrityksen tulisi välttää. Puumateriaalien määrälaskenta ennen materiaalin tilausta mahdollistaa sen, että siltakohteelle kuljetetaan vain tarvittava määrä puuta. Tällä vähennetään sisäisten kuljetusten määrää ja materiaalihukkaa.
Resumo:
Esittelen opinnäytetyössäni konserttikäyntiprojektia, jonka toteutin Helsingin Konservatorion musiikin perusteiden (säveltapailu ja musiikinteoria) ryhmieni kanssa lukuvuonna 2004-2005. Keskeistä projektissa oli konsertissa kuultavaan teokseen, Antonín Dvořákin yhdeksänteen sinfoniaan tutustuminen tunneilla ennen varsinaista konserttikäyntiä. Ennen konserttia tunneilla tehdyn pohjatyön avulla tahdoin tarjota oppilailleni mahdollisuuden erilaiseen konserttikokemukseen sekä testata omaa oletustani, jonka mukaan kuunteleminen ja keskittyminen konsertissa saattaa olla helpompaa, jos esitettäviä teoksia tuntee etukäteen. Projektin onnistumista sekä opetuksen ja konserttikäynnin tällaisen yhdistämisen mielekkyyttä tarkastelen oppilailta keräämäni palautteen avulla. Konserttikäyntien käytännön järjestelyihin ei ole olemassa erityisiä ohjeita, mutta suuria oppilasryhmiä liikutellessaan opettajan täytyy osata huomioida monenlaisia asioita. Minulle, työurani alussa olevalle nuorelle opettajalle, projekti toimi siis myös käytännön harjoitustehtävänä konserttikäynnin järjestämisestä. Selvitellessäni opettajan vastuuseen liittyviä kysymyksiä kävi ilmi, että musiikkiopistopuolella vastuuasioihin liittyvä ohjeistus on pitkälti oppilaitoskohtaista ja vielä varsin jäsentymätöntä. Yhteiset pelisäännöt valtakunnallisella tasolla tulisivat varmasti tarpeeseen. Oppilailta keräämäni palaute vahvisti käsitystäni konserttikäyntien tärkeydestä musiikin perusteiden opetuksessa. Erityisesti vakuutuin siitä, että valmistautuminen auttaa monia lapsia keskittymään kuuntelemiseen konsertissa. Työn konkreettisia tuloksia ovat pohjatyötä varten valmistamani nuottimateriaalisivut, joita voi käyttää opetusmateriaalina Dvořákin yhdeksännestä sinfoniasta. Toivoisin tämän opinnäytetyön rohkaisevan opettajia näkemään vaivaa konserttikäyntien järjestämiseksi sekä auttavan aloittelijoita tiedostamaan huomionarvoisia asioita käytännön työvaiheissa. Asiasta kiinnostuneille kuten oppilaille, heidän vanhemmilleen ja muiden aineiden opettajille opinnäytetyöni tarjoaa lisäksi esimerkin musiikin perusteiden opiskelusta.
Resumo:
Olen opinnäytetyössäni kartoittanut sellonsoiton sekä teorian ja säveltapailun alkeisoppimateriaalien integroinnin mahdollisuuksia sekä selvittänyt, miten lapselle syntyy niiden avulla kokonaiskuva musiikista. Valitsin aineistoksi alan käytetyimpiä 1/3-tason alkeismateriaaleja asiantuntijahaastatteluja ja Suomen musiikkioppilaitosten liiton sellon 1-tasosuorituksen ohjelmistoluetteloa apunani käyttäen. Tutkin erityisesti oppimateriaalien pedagogista johdonmukaisuutta, jota tarkastelin seuraaviin asioihin keskittymällä: oppikirjojen käsitteet, asioiden etenemisjärjestys, tehtävien monipuolisuus ja oppikirjan läpsilähtöisyys. Tarkimmin käsittelen työssäni niitä oppimateriaaleja, jotka analyysini perusteella valikoituivat pedagogisesti johdonmukaisimmiksi. Johtopäätöksenä totean, ettei yksikään tarkastelemani oppikirja ilman oheismateriaalia ja opettajan apua tarjoa lapselle kokonaiskuvaa, jossa sellonsoiton ja teorian ja säveltapailun asiat integroituisivat toisiinsa. Teorian ja säveltapailun sekä sellonsoiton integroimiseksi alkeisopetuksessa ehdotan esimerkiksi teoriatunneilla opittujen asioiden etsimistä instrumenttiohjelmistosta, säestyksien sovittamista solfalauluihin ja instrumenttiohjelmiston käyttämistä teoriatunneilla. Alkeisopetuksessa oppilaat voisi jakaa ryhmiin instrumenteittain tai teoria-asioita voisi opettaa ryhmäsoittotunneilla. Aineiden integrointi vaatii musiikinteorian opettajien ja soiton opettajien aktiivisuutta ja yhteistyötä sekä uusia integrointiin tähtääviä oppimateriaaleja. Musiikinteorian- ja soitonopetuksen integrointi on ajankohtainen musiikkikoulutuksen haaste, joka kannattaisi ottaa vahvasti esille jo opettajakoulutuksessa.
Resumo:
Prepreg-materiaalit ovat olleet käytössä veneiden ja lentokoneiden valmistuksessa vuosia. Vasta muutamia vuosia sitten prepreg-materiaalia alettiin soveltaa apuvälinealaan. Koska prepreg-ortoosien valmistaminen on vain yksi alaluokka ortoosien valmistamisessa, opetusmateriaalia opiskelijoille ei ole paljon tarjolla. Tulevaisuudessa prepreg-materiaalien käyttö ortoosien valmistuksessa tulee pysymään samana tai sen käyttö tulee jopa kasvamaan. Siksi tietoutta prepreg-aineiden käytöstä ja koko valmistusprosessin kulusta oli tärkeää saada apuvälinetekniikan opiskelijoille. Päämääräni oli tehdä keräämistäni tiedoista prepreg-materiaalien käyttöopas. Ennen oppaan valmistamista, keräsin materiaalia oppaaseen erilaisista lähteistä. Haastattelin prepreg- ortoosien asiantuntijaa, luin prepreg-materiaalien valmistajien komposiittitietoja ja muita prepreg- tuotteista olevia teknisiä tietoja. Materiaalin halusin koota helppoon ja kompaktiin tilaan, joten ideana oli tuottaa CD-ROM, jolta tieto olisi helposti poimittavissa. Jotta CD-ROM täyttäisi vaatimustasoni, opiskelin myös oppaan suunnitteluun liittyvää kirjallisuutta. Prepreg-materiaalien käyttöoppaasta tuli loppujen lopuksi 33 sivua pitkä. Opas koostuu 7 pääotsikosta aina materiaaleista prepreg-ortoosin valmistusprosessiin. Pääotsikoiden alla on monia alaotsikoita, jotka kertovat ominaisuuksia ja teknisiä tietoja prepreg-materiaaleista. Opas valmistettiin PowerPoint- ohjelmalla, mikä teki siitä helppokäyttöisen. Jokaiseen osioon pääsee hyperlinkkien kautta painamalla haluamaansa otsikkoa sisällysluettelossa. Moniin kappaleisiin on lisätty kuvia, jotka tuovat lisää informaatiota tekstiin. Oppaan ulkoasu ja värimaailma on myös suunniteltu aiheen mukaan. Oppaasta tulevat hyötymään monet opiskelijat ja jopa työssä olevat, jotka haluavat tietoja prepreg- materiaaleista. Tiedon kokoaminen yhteen helpottaa tiedon hakemista ja säästää paljon aikaa. CD-ROM-opas säilyy myös paremmin kuin paperinen.
Resumo:
Tässä opinnäytetyössä kehitettiin menetelmät leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemialliseksi kuvantamiseksi rotan aivoista. Menetelmät kehitettiin Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnan Farmakologian ja toksikologian osaston tarpeisiin. Leptiini on adiposyyttien tuottama hormoni, jonka erittyminen verenkiertoon korreloi elimistön rasvavarastojen koon kanssa. Verenkierrosta leptiini kulkeutuu aivoihin ja hypotalamukseen, jossa se vaikuttaa syömisen ja energia-aineenvaihdunnan säätelyyn sitoutumalla leptiinireseptoriin. Leptiini kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa ja vähentää syömistä ja energian varastointia. Immunohistokemiallista kuvantamista voidaan käyttää yhdisteiden määrittämiseen kudoksista. Immunohistokemia perustuu antigeenina toimivan yhdisteen ja vasta-aineen muodostamaan kompleksiin, ja soveltuu sekä kvalitatiivisiin että kvantitatiivisiin analyyseihin. Haluttu yhdiste paikannetaan siihen spesifisesti sitoutuvalla vasta-aineella. Antigeeni-vasta-ainekompleksi voidaan detektoida erilaisilla leimoilla, jotka tuottavat esimerkiksi värillisen yhdisteen. Värjättyjä kudosleikkeitä tarkastellaan mikroskooppisesti. Työssä tarkasteltiin primääristen vasta-aineiden pitoisuuksien sekä DAB-reaktion keston vaikutusta leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemialliseen kuvantamiseen. Menetelmät optimoitiin tarkastelemalla värjättyjä leikkeitä valomikroskooppisesti ja mittaamalla leikkeiden optiset tiheydet. Saatujen tulosten pohjalta laadittiin menetelmäohjeet proteiinien määrittämiseksi. Leptiinin ja sen reseptorin spesifinen määrittäminen rotan aivoista onnistui hyvin ja menetelmät niiden määrittämiseksi saatiin pystytettyä. Menetelmiä on tarkoitus käyttää ruoka-halun säätelyn fysiologisten ja farmakologisten mekanismien tutkimiseen.
Resumo:
In this master's thesis, material characteristics which includes material database will be developed, through which will be managed process device deliveries device selections. The analysed bulk materials exact values serve as basic data when choosing glass- and dried product industry raw material equipment solutions. In this study, the material database function structure will be divided into classified bulk materials characteristics and process device guidelines and planning which they are based on. In order to achieve the best possible advantage in use of the material database, the raw material handling with the process equipment has to be controlled with the help of database bulk material information. With the help of material database, the personnel of the company will find the needed material and device information to implement the processes. The structure of the database enables adding of information, and hence the database will be always kept updated. The material database uses free PhpOpenDatabase software programme, which adapts itself flexibly with the software and requirements of the company. The material frame and considered features of the material database were determined by the requirements of the company's device technology. National and international classifications were used as help. The collected material information was analysed and the correspondence between internal study results and found classifications were determined. As presented before, on the grounds of chosen and specified material features, also the controllability of device selecting and solutions was improved with device-specific screening and planning guidelines. As material frame of the material database was chosen ANSI/CEMA Standard 550. Its almost 1000 bulk materials form an extensive database frame. Over 600 of these raw materials have been determined according to classification. However, the most important ones are the materials of glass- and dried material plants, which consist of the last part of material frame. The analysis will be sustained and material information will be completed primarily of material part with test run in one's own material laboratory.
Resumo:
Tämän case -tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa tekstiili- ja vaatetusmateriaalien ekologista elinjakson hallintaa Talousvarikon toiminnoissa ja tutkimalla mahdollisuuksia soveltaa saatuja tuloksia. Talousvarikko on Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen alainen järjestelmävastuuvarikko, jonka tehtävänä on varusmiesten ja kadettien vaatetuksen hankinta- ja ylläpitotoiminnot. Talousvarikko jakautuu neljälle paikkakunnalle. Hämeenlinnassa on hankinta-, hallinto- ja materiaaliosasto. Säkylässä, Mikkelissä ja Sodankylässä ovat vaatetuskorjaamot. Tekstiilimateriaalien elinkaariajattelussa tarkastellaan raaka-aineiden jaottelua ja maailman kuitutuotantoa. Tekstiilikuidut jaotellaan luonnon- ja tekokuituihin. Luonnonkuidut ovat pääosin luonnon raaka-aineita ja tekokuidut ovat synteettisesti valmistettuja. Tekstiilikuitujen- ja materiaalien vaikutus ekologiseen elinjakson hallinnan vaiheisiin on riippuvainen raaka-aineidenalkuperästä. Vaatetus- ja tekstiilimateriaalin elinkaari muodostuu tuotekehityksestä, hankinnasta, valmistuksesta, käytöstä, huollosta ja hylkäyksestä. Ekologista elinjakson hallintaa tarkastellaan materiaalivirta- ja elinkaarianalyysien kautta. Elinkaarianalyysin tarkastelu painottuu vaikutusluokkien arvottamiseen ja materiaalivirta-analyysissä tarkastellaan ainevirtoja ja sitä kautta jätteiden määrän vähentämistä. Joutsenmerkin valintakriteerien pohjana on aina tuotteiden elinkaarianalyysi. Joutsenmerkin valintakriteerien soveltaminen Talousvarikon toimintoihin vaatetus- ja tekstiilimateriaalin elinkaaren jokaisessa vaiheessa antaa mahdollisuuden lisätä ekologista elinkaaren hallintaa Talousvarikon toiminnoissa. Ympäristönäkökohtien huomioiminen tuotekehityksessä ja hankinnoissa antaa mahdollisuuden tehdä tilauksia / sopimuksia yhteiskuntavastuullisilta yrityksiltä huomioiden valmistuksen yhdeksi osaksi hankinta ja logistiikka pääprosessia.
Resumo:
Suolahappo kuuluu peruskemianteollisuuden tuotteisiin ja on monen eri kemianteollisuuden tuotteen raaka-aine, jota ilman tuotantoprosessi keskeytyy. Suolahapontuottajia on vain muutama Suomessa ja näiden tuottajien varassa toimii lukuisia jatkojalostusteollisuuslaitoksia. Työssä lähdettiin kehittämään suolahapontoimitusvarmuutta logistiikan keinoin. Toimitusvarmuutta haluttiin kehittää sesonkivaihteluiden ja tuotantokatkosten aikana. Työssä etsitään sopiva sesonkivarastointikapasiteetti ja varmuusvarastotaso sekä järkevä sijainti varastolle. Varastointia kehitetään kuljetukset ja tuotannon luonne huomioiden. Työn alussa esitellään yritys ja tuotantoprosessi. Tämän jälkeen analysoidaan kysyntätietoja ja kasataan ongelmat toimitusvarmuudessa. Näiden pohjalta lähdetään kehittämään teoriapohjaisia ratkaisuvaihtoehtoja, jonka jälkeen ne sovelletaan yritykselle sopivaan muotoon. Työn tuloksena saatiin esitys varastointitarpeesta sekä siitä aiheutuvista kustannuksista. Työssäesitetään myös järkevä varaston sijainti ja soveltuva kuljetuskäytäntö tähän varastoon.
Resumo:
Alikehittynyt infrastruktuuri, tiukat säädökset ja säädösten tulkitseminen, sekä monimutkaiset verotuskäytännöt ovat aiheuttaneet ongelmia suomalaisille Alikehittynyt infrastruktuuri, tiukat säädökset ja säädösten tulkitseminen, sekä monimutkaiset verotuskäytännöt ovat aiheuttaneet ongelmia suomalaisille yrityksille Kiinassa. Tutkimuksen perusteella yritykset eivät pysty vaikuttamaan infrastruktuurin kehittymiseen tai säädösten implementointiin, mutta ylläpitämällä suhteita ja valitsemalla oikeat partnerit yritykset pystyvät hallitsemaan ongelma-alueitaan. Etenkin ulkomaalaisille yrityksille oikean logistiikkaoperaattorin valinta on tärkeätä ja huomioon ottaen palvelutason, kulttuuritaustan sekä kansainväliset operaatiot on ulkomaalaisten yritysten tehokkaampaa käyttää kansainvälisiä operaattoreita kuin paikallisia toimijoita, jotkaovat usein halvempia, mutta eivät pysty toimimaan kansainvälisellä tasolla. Vientiin keskittyneiden yritysten tulisi sijoittua vapaakauppa-alueille tai vientiin painottuneille teollisuusalueille. Kyseisillä alueilla liiketoiminta mannermaahan on rajoitettu, eivätkä alueet täten sovellu yrityksille, jotka ovat keskittyneet Kiinan markkinoille. Paikallisesti operoivien yritysten tulisi sijoittua normaaleihin teollisuuspuistoihin ja käyttää tullin valvomia varastoja tukemaan kansainvälisiä toimintojaan.Tulisi myös muistaa etteivät kiinalaiset teollisuuspuistot täytä kansainvälisiä kriteerejä, joten säädöksiin on tärkeätä tutustua huolella jamielipiteitä kerätä toisilta yrityksiltä. Kiinassa merkittävimmät logistiikkaongelmat ilmenevät tuonnin ja viennin yhteydessä, jolloin säädökset ja toimintamallit ovat kontrolloidumpia. Etenkin tullaus- ja arvonlisävero ongelmat liittyvät kiinteästi tuonti- ja vientiprosessiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tullausprosessi tehostuu yhteistyön ja koulutuksen kautta, mutta arvonlisäverosta aiheutuvien kustannusten minimointi vaatii logistiikkapuistojen käyttöä. Mikäli asiakas haluaa tehdä tullauksen kotiprovinssissaan tai yritys tekee kauppaa ALV -vapautettujen yritysten kanssa, tulisi logistiikkapuistojen käyttöä lisätä. Käytettäessä logistiikkapuistoja yritykset välttävät tuotteiden kuljetukset Hongkongiin jatakaisin säästäen huomattavasti kustannuksissa ja toimitusajoissa. Logistiikkapuistoja on myös mahdollista käyttää ratkaisuna kasvaviin ja viivästyviin ALV palautuksiin. Tutkimuksen tulosten mukaan toimintaympäristö ja vientipainotteinen valmistus ohjaavat 3PL yritysten valintaa ja vaihtoehtoisten logistiikkapalvelujen implementointia. Etabloiduttaessavapaakauppa-alueille vientiin ja tuontiin liittyvät ongelmatekijät vahvistuvat sekä rajoitukset kiinan liiketoimintaan kasvavat, mikä tekee yhteistyönkansainvälisten logistiikkaoperaattoreiden kanssa välttämättömäksi ja kannustaa hyödyntämään logistiikkapuistoja.
Resumo:
Jätteenpoltossa syntyvät tuhkat sisältävät paljon haitta-aineita, joiden vuoksi niitä ei yleensä voida suoraan sijoittaa kaatopaikoille. Käsittelyllä pyritään parantamaan tuhkien ominaisuuksia ja vähentämään haitta-aineiden liukoisuutta. Samalla kuitenkin käsittely kuluttaa raaka-aineita ja energiaa sekä aiheuttaa päästöjä. Tuhkien käsittelyn kokonaishyötyjä ja -haittoja ympäristön kannalta arvioitaessa tulisikin ottaa huomioon sekä käsiteltävän tuhkan parantuneet ominaisuudet että käsittelystä aiheutuneet ympäristökuormitukset. Tämän diplomityön tavoitteena oliselvittää jätteenpolton tuhkien käsittelystä aiheutuvia ympäristövaikutuksia tarkastelemalla esimerkinomaisesti neljää erilaista käsittelytekniikkaa (pesua, sementtikiinteytystä, Ferrox-prosessia ja vitrifiointia) sekä kahta muuta loppusijoitusvaihtoehtoa (mahdollisuutta sijoittaa tuhkat kaatopaikalle ilman käsittelyä ja kuljettamista Norjassa sijaitsevalle käsittely- ja loppusijoituslaitokselle). Tarkastelussa keskityttiin jätteenpolton ongelmallisimpiin tuhkajakeisiin, lentotuhkaan ja savukaasujen puhdistusjätteisiin eli APC-jätteisiin. Tavoitteena oli selvittää käsittelyvaihtoehdoista syntyvät ympäristökuormitukset ns. koko niiden elinkaaren ajalta, eli huomioiden käsittelyyn tarvittavien lisäaineiden valmistuksesta, itse käsittelyprosessista sekä loppusijoituksesta aiheutuvat kuormitukset. Tarkastelun perusteella eri käsittelyvaihtoehdot aiheuttavat hyvin erilaisia ja erisuuruisia ympäristökuormituksia. Lisäksi käsitellyn materiaalin ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti käsittelytavasta riippuen. Tarkastelluista käsittelyvaihtoehdoista suurimmat ympäristökuormitukset ilmapäästöjen osalta aiheutuivat tyypillisesti joko käsittelyyn tarvittavien raaka-aineiden valmistuksesta tai itse käsittelyprosessin energiankulutuksesta. Loppusijoituksesta sen sijaan aiheutui ympäristöhaittoja kaatopaikkarakenteiden muodostamisesta sekä maaperään vapautuvista haitta-aineista, joiden määrä riippuu tuhkan käsittelyn tehokkuudesta.
Resumo:
Prosessiteollisuuden aloilla, kuten lasin raaka-ainelaitoksissa ja laasti- ja tasoitetehtaissa, prosessin onnistumisen kannalta jauhemaisten raaka-aineiden tarkka annostelu on avainasemassa. Diplomityön tarkoituksena oli kehittää olemassa olevan idean pohjalta uusi materiaalin annostelulaite jauhemaisille ja fluidisoituville aineille. Tavoitteena oli suunnitella annostelulaite toimivalle prototyyppiasteelle ja saamaan siitä informaatiota materiaalilaboratoriossa tehtävien annostuskokeiden avulla. Työssä tarkasteltiin aluksi yleisesti jauhemaisen aineen ominaisuuksia ja ongelmia, tyypillisiä annostelulaitteita ja annostustarkkuuteen ja punnitustarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Varsinainen laitekehitys eteni tyypillisen tuotekehitystyön mukaisesti. Annostuslaite kattaa laaj an dynaamisen toiminta-alueen eli massavirran säätömandollisuus on samalla toimilaitteella aikaisempia annostelulaitteita laajempi. Laite soveltuu erittäin tarkkaan annostukseen hyvin lyhyellä annostusajalla. Hyvät ja luotettavat annostusjärjestelmät myötävaikuttavat merkittävästi koko tehdaskaupan saamiseen, koska asiakas säästää työvoimakustannuksissa ja laatukustannuksissa. Kehittämällä jauhemaisten aineiden annostusta saadaan tekninen etumatka kilpailijoihin nähden.