Euroopan Unionin Rajaturvallisuusviraston yhteisen opetussuunnitelman mukainen oppimisen arviointi RMVK:n rajavartijan peruskurssin merivartiolinjalla

Euroopan Unionin yhdentyneen ulkorajojen rajavartioinnin myötä on syntynyt tarve kehittää eurooppalaisten rajavartijoiden peruskoulutusta. Vastauksena tähän tarpeeseen Euroopan Unionin Rajaturvallisuusvirasto on kehittänyt rajavartijoiden koulutukseen yhteisen opetussuunnitelman, joka tarjoaa yhteiset standardit kansallisille rajavalvonta- alan oppilaitoksille sekä niiden opettajille ja oppilaille. Yhteisessä opetussuunnitelmassa opetettaville aiheille on annettu taksonomiatasot, jotka oppilaiden tulee opinnoissaan saavuttaa. Yhteinen opetussuunnitelma antaa myös suosituksia käytettävistä opetusmenetelmistä ja oppimisen arviointimenetelmistä. Tutkimusongelmana oli havaita miten Raja- ja merivartiokoulun oppimisen arviointi rajavartijan peruskurssilla vastaa yhteisen opetussuunnitelman taksonomisiin ja suosittelemiin oppimisen arviointimenetelmiin. Keskeisimmät tutkimustulokset ovat: 1) Rajavartijan peruskurssin loppuarviointiin vaikuttavat koemenetelmät ovat riittävät yhteisen opetussuunnitelman tasojen määrittämiseen. Loppuarviointikokeiden koekysymyksien kohdentuminen yhteisen opetussuunnitelman aihealueille oli kuitenkin vähäistä. 2) Rajavartijan peruskurssin muut kvalitatiiviset oppimisen arviointimenetelmät kuitenkin kattoivat laajasti myös yhteisen opetussuunnitelma aihealueita. Lisäksi niillä pystyttiin saamaan havaintoja oppilaiden affektiivisen tason kehittymisestä. 3) Rajavartijan peruskurssilla käytetyt oppimisen arviointimenetelmät soveltuvat paremmin konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen kuin yhteisen opetussuunnitelman suosittamat.

Oppijoiden käsityksiä Kadettikoulun piilo-opintosuunnitelmasta

Oppijat oppivat koulussa paljon muutakin kuin mitä heille on suunniteltu opetettavan tai mitä heille opetetaan. Opetussuunnitelman ulkopuolisten tekijöiden kautta opitut asiat voidaan kä-sittää piilo-opetussuunnitelman kautta opituiksi asioiksi. Piilo-opetussuunnitelma vaikuttaa oppijoiden opiskeluun kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää piilo-opetussuunnitelman ilmenemistä Kadettikou-lussa. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia asioita Kadettikoulussa opitaan piilo-opetussuunnitelman kautta. Tutkimuksen pääkysymys on ”Minkälaisia opetussuunnitelman ulkopuolisia asioita kadetit käsittävät oppineensa Kadettikoulussa? Apukysymykset ovat: ”Miten esille tulleet käsitykset liittyvät piilo-opetussuunnitelmaan?” ja ”Miten piilo-opetussuunnitelmaan liitettävät käsitykset ovat muuttuneet ajan myötä?” Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty avoimin ky-symyksin toteutetulla postihaastattelulla. Tutkimuksessa on haastateltu 92. ja 94. Kadetti-kurssien kadetteja sekä valmistuneita upseereita. Haastatteluaineisto on analysoitu feno-menografisen analyysin periaatteiden mukaisesti. Piilo-opetussuunnitelman kautta opittujen asioiden avulla kadetit oppivat miten Kadettikou-lussa selviydytään, pärjätään ja menestytään. He kehittyvät ihmisenä ja sotilaina ja valmen-tautuvat työelämää varten. Lisäksi Kadettikoulun piilo-opetussuunnitelma kasvattaa ja sosi-aalistaa heitä upseereiksi.

Opinto-opas 2014 : sotatieteiden kandidaatin tutkinto : 101./84. kadettikurssi

Tämä opinto-opas on suunnattu Maanpuolustuskorkeakoulussa 101./84. kadettikurssin aloittaville opiskelijoille. Oppaassa kuvataan kaikki sotatieteiden kandidaatintutkintoon (SK-tutkinto) kuuluvat opinnot, jotka kestävät kolme vuotta. Oppaan ensimmäisessä luvussa kuvataan sotatieteiden kandidaattitutkinnon opetussuunnitelma, jossa käydään läpi opintojen eri vaiheet ja opintoihin liittyvät valinnat sekä opiskelijoiden erilaiset opintopolut. Opintopoluissa kuvataan kaikille opiskelijoille yhteiset ja pakolliset opinnot, puolustushaaroittain ja opintosuunnittain eriytyvät opinnot sekä vapaavalintaiset opinnot. Toiseen lukuun on koottu SK-tutkintoon sisältyvien opintojaksojen kuvaukset, joissa esitellään yleisellä tasolla ja lyhyesti opintojen osaamistavoite, sisältö, kirjallisuus, arviointi, suoritustapa sekä toteutuspaikka ja vastuutaho. Jotta saat kokonaisvaltaisen kuvan tulevista kolmen vuoden opinnoista, tutustu myös sotilasammatillisten opintojen opetussuunnitelmiin, koska nämä opinnot ovat osa upseerin virkaan vaadittavien opintojen kokonaisuutta. Sotilasammatillisista opinnoista saat lisätietoja puolustushaara-, aselaji- ja toimialakouluilta. Lue tämän oppaan rinnalla myös opinto-oppaan yleistä osaa, sillä nämä kaksi opasta muodostavat yhdessä tiiviin tietopaketin. Mikäli opintoihin liittyen herää kysymyksiä, käänny kurssinjohtajan, SK-koulutussuunnittelijan tai ainelaitoksien opettajien puoleen.

Alkeislentoteoriakoulutuksen toteutus Ilmasotakoulussa vuosina 2006–2009

Alkeislentoteoriakoulutus on suurin yksittäinen ilmavoimissa opiskeltava teoriaopintokokonaisuus. Lentoreserviupseerikurssin oppilaat opiskelevat varusmiespalveluksen aikana yli 300 tuntia lentoteorioita. Opinnot ovat kuormittavia ja menestyminen opinnoissa on edellytys lentämisen aloittamiselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkeislentoteoriakoulutuksen toteutusta lentoreserviupseerikurssilla vuosina 2006-2009. Tutkimukseni tavoitteena on kartoittaa alkeislentoteoriakoulutuksen toteutusta pedagogisessa viitekehyksessä ja etsiä mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelun kohteena ovat lentoteoriakoulutuksen oppimiskäsitykset, opetusmenetelmät, oppimisympäristö sekä opetussuunnitelma peilattuna koulutuksen mielekkyyteen. Tutkimus on rajattu käsittelemään alkeislentoteoriakoulutusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimus jakaantuu kahteen osioon, joista ensimmäisessä luodaan teoreettinen tausta tutkittavaan aiheeseen esittelemällä tutkimukseen vaikuttavat sotilaspedagogiset asiat. Toisessa osassa pohditaan tutkittavaa käsitettä ja tarkastellaan sitä teorian perusteella. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että alkeislentoteoriakoulutuksen on kehittämistarpeita. Havainnot osoittavat, että koulutuksen mielekkyyden kehittämiseksi koulutuksen pedagogista toteutusta ja rakennetta tulisi muokata. Tutkimuksen lopussa on esitelty pedagogisia kehittämiskeinoja mielekkyyden parantamiseksi.

Lisärekrytoitujen ohjaajien kuormittuminen kesän 2007 aikaisten opintojen aikana koetun opetussuunnitelman näkökulmasta

Tutkimuksen tarkastelun kohteena on kahden opiskelijaryhmän, lisärekrytoitujen ohjaajien ja varusmieskurssilta rekrytoitujen ohjaajien, erot kuormittumisessa kesän 2007 aikana. Molemmat ryhmät opiskelivat kesällä 2007 ilmasotakoulussa opetusohjelmaan kuuluvia perusyksikkö toimintaympäristönä -opintoja sekä samanaikaisesti Vinka-alkeislentokoneen lento-opintoja. Tutkimus perustuu kesän 2007 aikana käytössä olleisiin opetussuunnitelmiin ja oppilaiden kokemuksiin kuormittumisesta. Opetussuunnitelma ja sen evaluaatio luo teoriapohjan tutkimukselle. Tulokset osoittavat, että molemmissa ryhmissä koettiin suurimpana kuormittumisen aiheuttajana yhdenaikaiset akateemiset opinnot ja lento-opinnot. Lisärekrytoidut ohjaajat olivat kuormittuneet hieman enemmän kuin varusmieskurssilta rekrytoidut ohjaajat. Syyksi lisärekrytoidut kertoivat suuremman määrän lentoja sekä kiireisemmän aikataulun. Fyysinen kuormittuminen oli vähäistä. Kuormittuminen johti turhautumiseen ja motivaation laskemiseen. Opiskelijat joutuivat priorisoimaan lentopalveluksen akateemisten opintojen edelle ja jättämään osan tehtävistä myöhemmäksi. Tämä aiheutti opiskelijoille kasautuvaa kuormittumista ja turhautumista siitä, ettei tehtäviä ehtinyt tehdä haluamallaan tavalla.

Kumppanuuden ohjaaminen

Strateginen kumppanuus on nykyään kiinteä osa puolustushallinnon toimintaa. Liiketaloudellisia kumppanuuden periaatteita noudattaen puolustushallinnossa siirrytään toimintojen ulkoistamiseen sen sijaan, että hallittaisiin itse kaikki toimintaan kuuluvat osa-alueet, kuten esimerkiksi järjestelmähuoltoon kuuluvat lentokoneiden peruskorjaukset tai tutummista asioista ruokahuollon toteuttaminen. Kun puolustushallinnossa on lähdetty ulkoistamaan toimintoja eritasoisille kumppaneille, on törmätty uuteen osaamistarpeen osa-alueeseen. Entiseen toimintatapaan nähden nykyisessä toimintatavassa puolustusvoimien henkilöstö on entistä enemmän tekemisissä ulkoistettujen toimintojen ja siis yhteistyökumppaneiden kanssa. Kumppanit ovat yritysmaailman ja usein teollisuuden edustajia, jolloin toimintatavat ja -kulttuuri eroavat puolustusvoimien toimintatavoista ja -kulttuurista. Tilaaja-tuottaja -mallin mukaisesti puolustusvoimat on asiakas (tilaaja), jonka tulisi osata määritellä toimittajalle (tuottaja) haluamansa palvelun tai tuotteen kokonaisuus: mitä, milloin, miten, mihin hintaan, jne. Kyseessä on siis prosessi, jota voidaan kutsua kumppanuuden ohjaamiseksi. Uusi toimintatapa tuo uusia osaamisvaateita henkilöstölle, joka toimii työssään tämän uuden tavan mukaisesti. Tässä tutkimuksessa tutkitaan sitä, miten kumppanuuden ohjaaminen on toteutettu upseerien koulutusohjelmissa. Tällä on merkitystä sikäli, että osa upseeristosta joutuu työtehtävissään tekemisiin kumppanuuden ohjaamisen kanssa ja mahdolliset osaamispuutteet tässä kumppanuuden ohjaamisessa saattavat vaikeuttaa tai haitata työn tekemistä sekä puolustusvoimissa, että kumppanien puolella ja lisäksi aiheuttaa puolustusvoimille ylimääräisiä kustannuksia tai huonosti toimivia tukitoimintoja kumppanien puolelta. Tutkimuksessa selvitettiin upseerien koulutuksen nykytilaa kyselytutkimuksella kahden eri sotilasopetuslaitoksen – Maanpuolustuskorkeakoulun ja Ilmasotakoulun – opettajille sekä tutkimalla opetussuunnitelma-asiakirjoja. Tässä yhteydessä selvitettiin samalla onko kumppanuuden ohjaamisen osalta tulossa olevassa koulutusjärjestelmämuutoksessa huomi-oitu kumppanuuden ohjaamista. Tämän hetken tilannetta työelämässä selvitettiin tekemällä haastattelu- ja kyselytutkimukset Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen palveluksessa oleville henkilöille, jotka ovat kumppanuutta ohjaavissa työtehtävissä tai ovat osallistuneet Puolustusvoimien uudistuksen 2015 yhteydessä tehtyihin logististen uudistusten valmisteluun ja toiminnan rakentamiseen. Tutkimuksella saatiin selvitettyä sekä nykyisen että syksyllä 2015 uudistuvan upseerien koulutusjärjestelmän kumppanuutta koskevat opetusosuudet ja käytännön työelämässä havaitut osaamisvahvuudet sekä - puutteet. Tutkimus osoitti, että upseerien peruskoulutuksessa kumppanuudesta ja sen ohjaamisesta saadaan kyllä riittävän hyvä yleistietämys, mutta kumppanuuden parissa työskentelemään joutuvalla henkilöstöllä on osaamispuutteita tehtäviinsä nähden. Tämä henkilöstö on suoritusportaan henkilöstöä - projektipäälliköitä, hankepäälliköitä, yms. - sillä puolustusvoimien ylin johto strategisen tason suunnittelutehtävissä tunnustetaan kunnossapidon osalta erittäin asiantuntevaksi. Tutkimus toi siis esille merkittävimmät kumppanuuden ohjaamisen osaamispuutteet eli seikat, joihin koulutuksellisesti puuttumalla kumppanuuden parissa työskentelevän upseeriston valmiuksia työtehtäviinsä voitaisiin parantaa. Näiden havaintojen perusteella tutki-muksessa esitetään tutkittavaksi kolmea uutta tutkimusaihetta, joista yksi käyttäisi tässä tutkimuksessa löydettyjen osaamispuutteiden listaa omana lähtökohtanaan.

Kulttuurikasvatus peruskoulun opetussuunnitelmien perusteissa. Tarkastelussa opetussuunnitelmat vuosilta 2004 ja 2014.

Tutkimuksen aiheena oli kulttuurikasvatus peruskoulun opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimuksessa vertailtiin vuosina 2004 ja 2014 ilmestyneitä opetussuunnitelmia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kulttuurikasvatus näyttäytyy opetussuunnitelmissa: millaiset arvot ohjaavat kulttuurikasvatuksen suunnittelua, ja millaisiin sisältöalueisiin se jakautuu. Voimassaolevaa ja pian käyttöönotettavaa opetussuunnitelmaa vertailemalla pyrittiin tuomaan esiin, minkälaisia muutoksia peruskoulun kulttuurikasvatuksessa on tapahtumassa. Tutkimuskysymykset olivat: Miten kulttuurikasvatuksen tehtävät painottuvat opetussuunnitelmissa, millaisia muutoksia opetussuunnitelmien kulttuurikasvatuksessa on tapahtunut, sekä mitä hyötyä koulun kulttuurikasvatuksesta ajatellaan olevan yksilölle ja yhteisölle. Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusmetodina käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimusaineistona käytettiin Opetushallituksen julkaisemia virallisia peruskoulun opetussuunnitelman perusteita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin kulttuuri-identiteetin rakentumista koskevaa kirjallisuutta. Kulttuurikasvatusta ei ole tutkimuskirjallisuudessa määritelty selkeästi. Tässä tutkimuksessa kulttuurikasvatuksen tehtäviksi määriteltiin perinteiden ja tapojen siirto, moninaisuuskasvatus, sekä eettinen ja esteettinen kasvatus. Tutkimustulokset osoittivat että kulttuurikasvatus on opetussuunnitelmissa nähty ikäkausittain etenevänä tavoitteellisena toimintana. Kulttuurikasvatuksen tehtäviä esiintyy sekä opetussuunnitelmien yleisissä osioissa että oppiainejakoisissa osioissa läpäisyperiaatteella. Perinteiden ja tapojen siirto sekä moninaisuuskasvatus painottuvat kieli- ja viestintäopintoihin, yhteiskunnallisiin aineisiin ja taide- ja taitoaineisiin. Eettinen ja esteettinen kasvatus painottuvat taide- ja taitoaineisiin sekä matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin. Keskeisimmät muutokset tarkasteltavien opetussuunnitelmien välillä olivat media- ja teknologiakasvatuksen, kestävään tulevaisuuteen tähtäävän toiminnan ja eettisen moninaisuuskasvatuksen painotusten lisääntyminen uudessa opetussuunnitelmassa. Uusi opetussuunnitelma sekä peilaa yhteiskunnan arvoja että pyrkii uudistamaan niitä. Opetussuunnitelman kulttuurikasvatuksella tuetaan sekä yksilöllisen että yhteisöllisen kulttuuri-identiteetin rakentumista.

Kuudesluokkalaisten mielipiteitä opetuksessa käytettävistä työtavoista

Tutkimuksessa tarkastellaan kuudesluokkalaisten oppilaiden mielipiteitä koulussa käytettävistä työtavoista. Tutkimuksessa selvitetään, mitä työtapoja he pitävät toimivina ja mitä mieluisina, sekä kokevatko oppilaat samat työtavat mieluisiksi ja toimiviksi. Lisäksi tarkastellaan tyttöjen ja poikien mielipiteiden eroja. Tutkimuksessa selvitetään myös, millaisen oppitunnin he suunnittelisivat, jos saisivat itse päättää, ja mitä työtapoja he valitsisivat. Sopivien työtapojen valinnoilla voidaan muun muassa vahvistaa oppilaiden motivaatiota ja tukea yhteisöllistä oppimista. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) korostaa, että oppilaiden tulisi olla mukana työtapojen valinnassa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan opettajajohtoista työskentelyä, ryhmä- ja parityöskentelyä, itsenäistä työskentelyä ja tietotekniikka-avusteista työskentelyä. Tutkimusaineistona on 58 oppilaan (28 tyttöä ja 30 poikaa) kyselyllä saadut testivastaukset. Tuloksia syvennetään kahden pienryhmän keskustelutilanteilla. Oppilaat kokevat teknologia-avusteisen työskentelyn kaikkein mieluisimmaksi työtavaksi. Kaikkein toimivimpana työtapana oppilaat pitävät ryhmätyöskentelyä. Itsenäinen työskentely koetaan epämieluisimmaksi ja vähiten toimivaksi työtavaksi. Pojat kokevat samat työtavat sekä toimiviksi että mieluisiksi. Tyttöjen mielipiteissä taas mieluisat työtavat eroavat toimiviksi koetuista. Saadessaan itse suunnitella oppituntia oppilaat haluaisivat kuitenkin paljon opettajajohtoista työskentelyä. Asiasanat: alakoulu, työtapa, mieluisuus, toimivuus, kuudesluokkalainen, opetussuunnitelma, opettajajohtoinen työskentely, ryhmätyöskentely, itsenäinen työskentely, teknologia-avusteinen työskentely

Digitaalisen tarinankerronnan hyödyntäminen peruskouluissa

Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia digitaalinen tarinankerronta antaa peruskouluissa. Työssä käsitellään digitaalinen tarinankerronta ja se, miten sitä hyödynnetään opetuksessa. Työn taustana on opetushallituksen laatima opetussuunnitelma 2016. Opetussuunnitelmassa uutena on ohjelmointi, jota käsitellään työssä vähän tarkemmin. Tulevaisuudessa teknologia, kuten koodaus ja robotiikka sekä lisätty todellisuus voivat tukea luovuutta, innovatiivisuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Työ on kirjallisuuskatsaus, jossa aihetta analysoidaan lähdekirjallisuuden avulla. Digitaalisella tarinankerronnalla luokkahuoneessa on rajattomat mahdollisuudet. Digitaalinen tarinankerronta tukee uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Digitaalisen tarinankerronnan avulla voidaan osallistaa lapset oppimisprosessiin, heidän omia vahvuuksia saadaan esille sekä he pääsevät itse oivaltamaan ja ratkomaan ongelmia. Ohjelmointi, robotiikka ja lisätty todellisuus antavat uusia työkaluja opetukseen. Ohjelmointi on älyllisesti motivoiva ajattelutapa. Teknologian käyttö opetuksessa lisää opiskelumotivaatiota ja yhdessä tekemisen iloa.

Datanomiopiskelijoiden yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen Helsinki Business Collegessa

Diplomityön Datanomiopiskelijoiden yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen Helsinki Business Collegessa tavoitteena on tulkita opintohallituksen datanomikoulutusta antavan oppilaitoksen määräävää ja ohjaavaa dokumentaatiota yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta siten, että koulutusta voitaisiin kehittää kustannustehokkaasti nykyistä paremmin yrittäjyyttä vahvistavaksi. Datanomitutkintoon johtavan koulutuksen määräävät dokumentaatiot ovat Opetushallituksen tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon (datanomi) tutkinnon perusteet sekä Helsinki Business Collegen datanomikoulutuksen opetussuunnitelma. Tutkimusmetodina käytetään laadullista, hermeneuttista metodia. Hermeneuttinen metodi korostaa tutkijan esiymmärrystä, ja se sopii tekstien tulkintaan. Teksti voi olla muutakin kuin tekstiä sen tavanomaisessa merkityksessä, mutta tässä tutkimuksessa nimenomaan tekstejä: määräyksiä, suunnitelmia ja tieteellistä tietoa kasvatuksesta, opetusympäristöistä, työtavoista ja tekniikoista sekä yrittäjyydestä. Tutkimuksen tuloksena luotiin muutoskuvauksia ja esimerkkejä oppilaitoksen opetussuunnitelman, työtapojen ja opetustekniikoiden kehittämiseksi. Hermeneuttiseen menetelmään kuuluvaa lopullista toteutusta ei tämän tutkimuksen puitteissa voitu tehdä. Tutkimus tehtiin yksittäisen oppilaitoksen datanomi opetusta varten, mutta tuloksia voi hyvin käyttää myös muissa oppilaitoksissa ja toisien ammattialojen opetuksen tarpeisiin. Tutkimus osoitti, että nykyistä opetussuunnitelmaa kehittämällä datanomien yrittäjyyttä ja työelämävalmiuksia voidaan parantaa kustannustehokkaasti. Jatkotutkimusta tarvitaan kustannuslaskentaan ennen muutoksia sekä yrittäjyyden lisääntymisen seurantatutkimusta uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleiden datanomien valmistuttua.

Mediakasvatuksen kehitys painopistealueiden ja visuaalisen lukutaidon näkökulmasta

Tässä tutkielmassa käsittelen mediakasvatuksen kehitystä sen painopistealueiden sekä visuaalisen lukutaidon näkökulmasta. Käsittelen mediakasvatuksen vaiheita 1970-luvun joukkotiedotuskasvatuksesta kevääseen 2016 asti, jolloin uusi opetussuunnitelma on juuri ilmestynyt. Käsittelen joukkotiedotuskasvatuksen lisäksi pintapuolisesti myös ilmaisu- ja audiovisuaalisen kasvatuksen 1980-luvulta. Seuraavaksi käyn läpi vuoden 2003 ja 2016 opetussuunnitelmien äidinkielen ja kirjallisuuden oppiainetta koskevat osiot. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään Otavan oppikirjasarja Särmän vanhempaa ja uudempaa oppikirjan painosta vuosilta 2010 ja 2016. Käsittelen myös oppikirjasarjan tehtäväkirjoista mediaan liittyviä tehtäviä. Lopuksi käsittelen visuaalista lukutaitoa mediakasvatuksessa. Mediakasvatuksen sisällöt ovat muuttuneet 1970-luvun tavoitteiltaan ylimitoitetuista ja moralistista hyvin paljon vapaammiksi. Kuitenkin niin opetussuunnitelmissa kuin Särmän materiaaleissa korostuu analyyttisyyden lisäksi myös median ja journalismin etiikka ja moraali. Tehtäväkirjat sisältävät runsaasti sekä käytännönläheistä että pohtimaan kannustavaa materiaalia. Median painoarvo vuoden 2016 opetussuunnitelmassa on suurempi kuin aikaisemmassa. Vanhan opetussuunnitelman termi medialukutaito on vuoden 2016 opetussuunnitelmassa korvattu käsitteellä monilukutaito.

Opettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö ja vuorovaikutus― ”Jokaista arvostetaan sellasena, ku se on ja niitä vahvuuksia mitä sillä on ja sen tapaa tehdä sitä työtä”.

Koulunkäynninohjaajien ammattikunta on vakiintunut osaksi peruskoulujen henkilökuntaa jo 1990- luvulla. Heitä työskentelee Suomen kouluissa noin 9000. Taustalla on peruskoulun voimakas muuttuminen viime vuosina. Oppilaan tuen painopiste on siirtynyt enemmän lähikouluihin ja tavallisiin luokkiin. Opiskeluhuoltolaki on muuttunut ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Muutosten seurauksena koulun aikuisten yhteistyöhön on välttämätöntä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Vaikka koulunkäynninohjaajien tehtäväkuva on laajentunut ja monipuolistunut vuosien kuluessa, heidän ammatillinen statuksensa on paikoin epäselvä. Suomessa ei ole tehty paljonkaan tutkimusta koulunkäynninohjaajiin liittyen. Tässä tutkimuksessa kysytään, minkälaista yhteistyötä opettajat ja koulunkäynninohjaajat tekevät, millaista vuorovaikutusta heidän välillään on ja mitä ovat ne tekijät, mitkä yhteistyön onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavat. Lopuksi esitän joitakin ehdotuksia yhteistyön ja vuorovaikutuksen helpottamiseksi. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kuudessa eri koulussa. Haastateltavina oli neljä opettajaa ja neljä koulunkäynninohjaajaa. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla on pitkä kokemus opettaja-ohjaaja työparityöskentelystä. Tässä tutkimuksessa havaittiin opettajan ja koulunkäynninohjaajan välisen yhteisen suunnittelun olevan keskeistä hyvän yhteistyön toteutumiselle. Luokassa tapahtuvan vuorovaikutuksen laatu ja ilme on pitkälti seurausta yhteisestä suunnittelusta. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen taustalla vaikuttavina tekijöinä havaittiin johdon tuki, resurssit, koulutus tai sen vähäisyys, ohjaajien ammatillinen status, erilainen käsitys ohjaamisesta, opettamisesta tai suhtautumisesta lapsiin, ammattien välinen kilpailu, odotukset yhteistyöltä, tiedonkulku tai tiedonkulun ongelmat, joustavuus sekä keskinäinen arvostus tai sen puute. Yksi tärkeimpiä havaintoja oli se, että opettajat eivät saa, mutta tarvitsisivat yliopistossa koulutusta ohjaajien kanssa työskentelyyn. Lisäksi havaittiin, että koulunkäyntiavustajien ammattinimikkeen vaihtuminen koulunkäynninohjaajan ammattinimikkeeksi on herättänyt huolta opettajaprofession puolella. Ammattinimikkeen muutoksen kautta koulunkäynninohjaajat kykenevät kuitenkin vahvistamaan asemaansa koulun ammattilaisina, mikä voi vaikuttaa yhteistyön laatua parantavasti.

Mobiililaboratorio -oppimiskokonaisuus: oppiaineiden integraation sekä tieto- ja viestintäteknologian näkökulmista

Suomessa otetaan vaiheittain syksystä 2016 lähtien käyttöön uusi valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (POPS 2014), joka sisältää monia muutoksia opetuksen toteuttamiseen ja oppilaiden oppimiseen liittyen. Uudessa opetussuunnitelmassa pyritään kehittämään oppilaan osaamista entistä laaja-alaisemmaksi, jolla tarkoitetaan oppilaan tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden muodostamaa kokonaisuutta. Monialaiset oppimiskokonaisuudet, joissa integroidaan eri oppiaineille tyypillisiä sisältöjä jonkin ilmiön tai teeman tutkimiseen, on yksi tapa kehittää oppilaan laaja-alaista osaamista. Mobiililaboratorio on monialainen oppimiskokonaisuus, jossa korostuvat eri oppiaineiden välinen integraatio, tieto- ja viestintäteknologian käyttö sekä monipuoliset oppimisympäristöt ja työtavat. Tutkimuksessa keskitytään Mobiililaboratorion kahteen pilotointijaksoon, jotka toteutettiin toukokuussa 2015. Tapaustutkimuksessa tutkittiin oppiaineiden välisen integraation, tieto- ja viestintäteknologian käytön sekä toiminnallisten työtapojen onnistumista oppimiskokonaisuuden pilotoinneissa. Koulujen, opettajien sekä oppilaiden valmiuksia hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa osana tavallista koulutyötä pyriittiin selvittämään yleisellä tasolla, jonka lisäksi tutkittiin opettajien mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa itse oppiaineita integroivia oppimiskokonaisuuksia. Tutkielman aineisto kerättiin pilotointien yhteydessä haastattelemalla pilotointeihin osallistuneita opettajia ja oppilaita sekä havainnoimalla pilotointituntien kulkua. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla tutkimuskysymyksistä johdettujen tutkimusteemojen avulla. Mobiililaboratorio -oppimiskokonaisuuden pilotointi osoitti, että monipuoliset työtavat ja oppimisympäristöt sekä tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävä työskentely motivoivat oppilaita. Opetuksen sitominen oppilaan oman lähiympäristön tutkimiseen eri oppiaineiden näkökulmasta onnistui hyvin. Sen sijaan opettajien ja koulujen valmiudet hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa olivat puutteellisia. Erityisesti opettajat tarvitsevat tukea tietotekniikan pedagogisesti tehokkaaseen hyödyntämiseen. Oppiaineiden välisen integraation kannalta ongelmallisia asioita ovat opetus- ja oppimateriaalien heikko saatavuus sekä nykyisen koulujärjestelmän rakenteet. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää Mobiililaboratorion kaltaisten monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tuloksia on mahdollista käyttää hyväksi myös yleisemmin parannettaessa opettajien, oppilaiden ja koulujen valmiuksia ottaa tieto- ja viestintäteknologiaa sekä oppiaineita integroivaa opetusta vahvemmin osaksi tavallista kouluarkea.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus¬suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Ulkosuomalaisten äitien ajatuksia suomalaisesta koulusta

Suomalaisesta koulujärjestelmästä käydyssä keskustelussa aiheeksi nousee usein Pisa-tutkimuksissa menestyminen. Se kiinnostaa myös ulkomaalaisia kasvatusalan ammattilaisia. Tämä tutkimus sai inspiraationsa kysymyksestä, mistä löytyisi uusia ajatuksia ja näkökulmia suomalaisesta koulusta. Siksi ääneen pääsevät äidit, jotka ovat asuneet jo useamman vuoden ulkomailla. He tuovat keskusteluun mukaan kaksikulttuurisen identiteettinsä lisäksi pohdintoja äitiyden tuomista odotuksista koulun suhteen. Tässä haastattelututkimuksessa ulkosuomalaiset äidit kertovat ajatuksistaan suomalaisesta koulusta. Tarkoituksena on selvittää mitä asioita he pitävät suomalaisessa koulussa tärkeinä, ja mitä asioita he arvostavat oman asuinmaansa koulujärjestelmässä. Puolistrukturoituun haastatteluun osallistui yhdeksän ulkosuomalaista äitiä seitsemästä eri maasta. He vastasivat haastattelukysymyksiin sähköpostin välityksellä. Tutkimustulokset analysoitiin aineistolähtöisen analyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaista koulua arvostetaan ulkomailla, varsinkin suomalaisen opettajankoulutuksen ansiosta opettajia pidetään pätevinä ja opetussuunnitelma nähdään mahdollistavan tasa-arvoisen opetuksen kaikille oppilaille. Tutkimuksessa selviää myös, että suomalainen erityisopetus on korkealaatuista. Suomalaista koulua kritisoidaan siitä, ettei se ota lahjakkaita oppilaita tarpeeksi huomioon, eikä painota tarpeeksi opetuksessa käytöstapoja.