Ptolemaioksen lauseen yleistyksestä tasokäyrien tasaisuuden luonnehtimiseksi

Tutkielma tarkastelee tasokäyrien tasaisuuden mittaamista lukuarvona, jonka määritelmä perustetaan geometriseen Ptolemaioksen lauseeseen. Tarkoituksena on selvittää, missä määrin luotu mitta sopii käyrien tasaisuuden luonnehdinnaksi, mutta päämääränä on myös määrittää tavanomaisimpien tasokuvioiden tasaisuus mitalla mitattuina. Mitattava arvo on tullut jo aikaisemmissa tutkimuksissa esille, ja sen perusteella voidaan muotoilla välttämätön ja riittävä ehto niin sanotuille kvasiympyröille. Myös yhteys K-kvasiympyröitä kuvaavaan suureeseen K on olemassa. Silti arvon tutkimus on toistaiseksi ollut vähäistä, joten tutkielma syventyy arvon määrittämisen lisäksi uusien menetelmien kehittämiseen. Pääasiallisena työkaluna tässä tehtävässä ovat Möbius-kuvaukset. Lukuarvon tutkimuksen ohella selvitetään sen yhteyksiä toiseen käyräkohtaiseen vakioon. Tasoalueille määritelty uniformisuusvakio ilmentää eräässä esitysmuodossa samankaltaisia piirteitä kuin alueen reunakäyrälle kehitetty tasaisuuden mitta. Tähän näennäiseen yhteyteen perustuva tutkimushypoteesi osoitetaan alkuperäisessä muodossaan osittain vääräksi, mutta otaksuma tulee jalostetuksi saatujen tulosten perusteella. Vaikka tyhjentävää kuvausta yhteydestä ei saada, tutkimus paljastaa samankaltaisuuksia ja eroja tarkasteltavien lukujen luonteissa.

Kireää pintaa ja ammattitaitoisia kokeita. Konteksti, frekvenssi ja fonologinen läpinäkyvyys suomen kielen homonyymisten sanamuotojen tulkinnassa

Tutkimuksessa selvitellään kirjallisen testin avulla kontekstin, frekvenssin ja fonologisen läpinäkyvyyden vaikutusta suomen kielen homonyymisten sananmuotojen (esim. kokeista, pinnassa, suojaisin) tulkintaan. Testi pohjautuu Klaus Laalon (1990) homo-nyymisten sananmuotojen luokitukseen ja rakentuu perusmuotojen nimeämisen varaan. Homonyymiset sananmuodot (yht. 36 muotoa) esiintyvät joko kontekstissa tai kontekstitta, ja tehtävänannossa joko on tai ei ole viitattu muotojen monitulkintaisuuteen. Kontekstit ovat lisäksi joko rajaavia (sallivat vain yhden tulkinnan) tai neutraaleja (mahdollistavat useamman tulkinnan). Testiin on osallistunut yhteensä 57 yläkoululaista ja lukiolaista (50 suomenkielistä ja 7 S2-oppijaa). Tutkimuksessa selvitetään, vaikuttavatko konteksti, frekvenssi ja fonologinen läpinäkyvyys siihen, missä määrin homonyymisten sananmuotojen eri merkitykset oivalletaan ja millä perustein homonyymisten sananmuotojen tulkinta määräytyy silloin, kun vaihtoehtoisista merkityksistä oivalletaan vain jokin. Erityisen huomion kohteena on homonyymien tulkinta rajaavassa kontekstissa: ohjaako konteksti automaattisesti oikeaan tulkintaan, ja jäävätkö kontekstiin sopimattomat merkitykset huomaamatta (vrt. Laalo 1982: 7; 1990: 12), vai aktivoituvatko merkitykset kattavasti? Kysymyksenasettelu on psykolingvistinen, ja työssä myös Laalon (1982: 7; 1990: 12) näkemystä suhteutetaan homonyymien prosessoinnista tehtyyn tutkimukseen. Tulosten perusteella homonyymisten sananmuotojen monitulkintaisuus oivalletaan parhaiten silloin, kun muodot esiintyvät ilman kontekstia ja tehtävänanto ohjaa vaihtoehtoisten merkitysten pohdintaan; muulloin niiden monitulkintaisuus jää pitkälti huomaamatta – jopa silloin, kun monitulkintaisuudella leikitellään. Monitulkintaisuuden havaitseminen ei myöskään riippunut frekvenssistä eikä läpinäkyvyydestä, jotka kuitenkin vaikuttivat siihen, mitä perusmuotoa vain yhden tulkinnan oivaltaneet informantit suosivat. Rajaavassa kontekstissa homonyymiset sananmuodot tulkittiin usein kontekstinvastaisesti. Erityisen paljon virhetulkintoja esiintyi S2-oppijoilla ja yläkoululaisilla, ja ne kasautuivat konteksteihin, joissa kontekstuaalisesti oikea tulkinta vastasi homonyymisen sananmuodon harvinaisempaa merkitystä. Tulkinnan ratkaisi siis frekvenssi, eivät kontekstuaaliset vihjeet. Laalon (1982: 7; 1990: 12) hypoteesin voi kuitenkin katsoa toteutuvan niissä rajaavissa konteksteissa, joissa kontekstinmukainen tulkinta vastasi homonyymisen sananmuodon yleisempää merkitystä.

Lauseen aspektin ilmaiseminen suomen kielessä. Tutkimus olla-, tehdä- ja tulla-verbillisistä tekstilauseista käyttökonteksteissaan

Tutkimuksessa tarkastellaan lauseen aspektin ilmaisemista suomen kielessä. Aspektia käsitellään merkityskategoriana, joka osoittaa lauseen kuvaaman asiaintilan ajallisen keston, ja perustavanlaatuisena aspektuaalisena erontekona pidetään rajattuuden ja rajaamattomuuden vastakohtaisuutta. Tutkimuksessa selvitetään, millä perusteella lauseet saavat joko rajatun tai rajaamattoman aspektitulkinnan ja miten konteksti vaikuttaa tähän tulkintaan. Lauseen kontekstina käsitellään kielellistä kontekstia eli tekstiä. Työ on aineistopohjainen tutkimus kirjoitetusta nykysuomesta, ja tarkastelun kohteena on sanomalehtiteksteistä koottu lauseaineisto. Lauseiden pääverbit ovat olla, tehdä ja tulla. Aineistosta on mahdollista esittää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia huomioita. Tutkimuksen teoreettisen ja metodologisen taustan muodostavat eräiden kognitiivisen kielitieteen suuntausten kuvauskäsitteet ja -metodit sekä fennistinen aspektin kuvaamisen perinne. Tutkimuksessa tarkastellaan kahta fennistiikassa esitettyä tapaa määritellä lauseen aspektimerkitys ja osoitetaan, että ne ovat toisiaan täydentäviä. Molemmat lähestymistavat huomioon ottamalla on siis mahdollista kuvata lauseen aspektimerkityksen määräytyminen täsmällisemmin kuin vain yhteen kuvaustapaan keskittymällä. Lisäksi osoitetaan, että keskeisinä aspektin ilmaisemisen keinoina pidetyt keston ja toistuvuuden adverbiaalit jäävät aineistossa marginaalisiksi. Ajankohdan adverbiaaleja puolestaan käsitellään aiemmasta tutkimuksesta poiketen rajattuina tarkastelunäkökulmina kuvattuun asiaintilaan, ja ne toimivat tässä tehtävässä liittyessään aspektiltaan rajaamattomiin lauseisiin. Lisäksi tutkimus osoittaa, että aspektin ilmaisemisen kerroksellisuutta voidaan aspektin ilmaisemiseen osallistuvien lauseenjäsenten kerrostumisen ohella tarkastella lausekokonaisuuden eri semanttisten tasojen kerrostumisena. Lausetta laajemman kontekstin vaikutusta aspektitulkintaan ei ole aiemmin tutkittu suomen kielessä. Tutkimus osoittaa, että aspektiltaan monitulkintaisten lauseiden konteksti voi selventää tulkinnan tai mahdollistaa samanaikaisesti vaihtoehtoiset tulkinnat. Lisäksi erilaisten lauseenulkoisten rajan ilmausten avulla on mahdollista osoittaa lauseen aspektin rajattuutta siinä tapauksessa, että lause muutoin ymmärrettäisiin aspektiltaan rajaamattomaksi.

Weak-type estimates for Haar shift operators: Sharp power on the A(p) characteristic

"Vegeu el resum a l'inici del document del fitxer adjunt."

On the Properties and Cosmology of Q-balls

The properties and cosmological importance of a class of non-topological solitons, Q-balls, are studied. Aspects of Q-ball solutions and Q-ball cosmology discussed in the literature are reviewed. Q-balls are particularly considered in the Minimal Supersymmetric Standard Model with supersymmetry broken by a hidden sector mechanism mediated by either gravity or gauge interactions. Q-ball profiles, charge-energy relations and evaporation rates for realistic Q-ball profiles are calculated for general polynomial potentials and for the gravity mediated scenario. In all of the cases, the evaporation rates are found to increase with decreasing charge. Q-ball collisions are studied by numerical means in the two supersymmetry breaking scenarios. It is noted that the collision processes can be divided into three types: fusion, charge transfer and elastic scattering. Cross-sections are calculated for the different types of processes in the different scenarios. The formation of Q-balls from the fragmentation of the Aflieck-Dine -condensate is studied by numerical and analytical means. The charge distribution is found to depend strongly on the initial energy-charge ratio of the condensate. The final state is typically noted to consist of Q- and anti-Q-balls in a state of maximum entropy. By studying the relaxation of excited Q-balls the rate at which excess energy can be emitted is calculated in the gravity mediated scenario. The Q-ball is also found to withstand excess energy well without significant charge loss. The possible cosmological consequences of these Q-ball properties are discussed.