The current status of psychological debriefing - It may do more harm than good

Despite the widespread use of psychological debriefing, serious concerns have been raised about its effectiveness and potential to do harm. 1 2 Psychological debriefing is broadly defined as a set of procedures including counselling and the giving of information aimed at preventing psychological morbidity and aiding recovery after a traumatic event. In 1995 Raphael and colleagues emphasised that there was an urgent need for reliable evidence from randomised controlled trials on the impact and worth of debriefing.3 Unfortunately, the news has not been good for debriefing. Debriefing is generally applied within the first few days after a traumatic event, lasts one to three hours, and usually includes procedures that encourage and normalise emotional expression. Debriefing can also be more narrowly defined in terms of the procedures used, the information provided and the target population. One example of this type of debriefing is known as critical incident stress debriefing.4

Drug refractory epilepsy in brain damage: effect of dextromethorphan on EEG in four patients.

High doses of dextromethorphan (20-42 mg/kg/day) were given to four critically ill children with seizures and frequent epileptiform abnormalities in the EEG that were refractory to antiepileptic drugs. Their acute diseases (hypoxia, head trauma and hypoxia, neurodegenerative disease, hypoglycaemia) were thought to be due in part to N-methyl-D-aspartate (NMDA) receptor mediated processes. Treatment with dextromethorphan, an NMDA receptor antagonist, was started between 48 hours and 14 days after the critical incident. In three patients the EEG improved considerably within 48 hours and seizures ceased within 72 hours. In the patient with neurodegenerative disease the effect on the EEG was impressive, but the seizures were not controlled. Despite the improvement of the EEG the clinical outcome was poor in all children: three died in the critical period or due to the progressing disease; the patient with hypoglycaemia survived with severe neurological sequelae. Plasma concentrations of dextromethorphan varied between 74-1730 ng/ml and its metabolite dextrorphan varied between 349-3790 ng/ml. In one patient corresponding concentrations in CSF were lower than those in plasma. The suppression of epileptic discharges by the doses of dextromethorphan given suggests that such doses are sufficient to block NMDA receptors.

Kauppakeskuksen laadunhallintajärjestelmän laatiminen ISO 9001:2000-standardin avulla

Työn tavoitteena on laatia laadunhallintajärjestelmä ja laatukäsikirja kauppakeskus H-taloon ISO 9001:2000 standardia hyväksi käyttäen. Käsikirjassa kuvataan mahdollisimman yksinkertaisesti toimintaa ohjaavat periaatteet eli yrityksen laatupolitiikka, yrityksen eri prosessit, menettelyohjeet ja laadun toteamiseksi tarvittavat mittarit. Perimmäisenä tarkoituksena on käynnistää jatkuvan parantamisen prosessi ja näin parantaa kauppakeskuksen pitkän tähtäimen suorituskykyä. Työn teoreettisessa osassa tutustutaan laadun merkitykseen ja palveluliiketoiminnan logiikkaan. Keskeisenä teoriana käytetään odotetun ja koetun laadun muodostamaa koettua kokonaislaatua, jota sovelletaan kauppakeskusympäristöön. Lopuksi tutustutaan ISO 9000 standardisarjaan. Seuraavassa osassa H-talon tarjoamien toimitilapalveluiden nykytilaa kartoitetaan kauppakeskuksen yrittäjille tehdyssä kyselyssä. Kysely toteutettiin kauppakeskusympäristöön muokatulla odotetun ja koetun palvelun laadun eroa mittaavalla SERVQUAL-mentelmällä. Lisäksi apuna käytettiin kriittisten tapahtumien menetelmää. Lopuksi laaditaan runko kauppakeskuksen laadunhallintajärjestelmään ja pohditaan toimenpiteitä järjestelmän käyttöön ottamiseksi ja kehittämiseksi. Kauppakeskuksen laatukäsikirja esitetään liitteenä.

Intellectual Property Management in a Small Company

Opinnäytetyö keskittyi kriittisiin tapahtumiin, joita on tullut yhtiön tai sen edeltävän yhtiön, joka oli Mobile Screen TV – 4 ALL, tekemien aikaisempien patenttihakemusten yhteydessä . Tutkimus vertasi ja evaluoi yhtiön aikaisemmin tekemien keksintöjen suojausta. Toisaalta opinnäytetyön päämäärä oli tutkia ja selvittää monitapaus-menetelmällä yhtiön aikaisempia keksintöjä ja miten aineettoman oikeuden suojaus toteutui prosessien eri vaiheissa. Tämä päättötyötutkielma vei loppuun asti erittäin suuren patenttien ja hyödyllisyysmallien hakemusten tutkimuksen. LH Communications Oy on tehnyt monia niistä, mutta tutkimus sisälsi myös joitakin kilpailijoiden hakemuksia. Tässä tutkimuksessa oli kaksi pääkysymystä. Miten pieni yhtiö voisi suojella heidän uusia ideoitaan ja keksintöjään ja myös samalla pitää yhtiön talouden hyvällä tasolla. Tämä tutkimus käytti The Critical Incidents Technique (CIT), joka keskittyy kriittisiin tapahtumiin, selvittääkseen sopivia menetelmiä pienelle yhtiölle siitä, miten suojella uusia ajatuksia, ideoita ja keksintöjä ja samanaikaisesti olla tuottava niiden kanssa. Tutkimuksemme käsitteli kaikenlaisia tarvittavia käytäntöjä pienessä yhtiössä ja päähuomio pienessä yhtiössä tulee olla omien keksintöjen suojaamisessa. Paras suojaus on tehdä patentteja, mutta se tulee maksamaan hyvin paljon koko tapahtumasarjan aikana.

Asiakastyytyväisyyteen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen sosiaalisen median seurantapalvelun ja kriittisten tapausten tekniikan avulla

Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa liikkeenjohdon päätöksentekoa tukeva toimintatapa, jonka avulla pystytään keräämään ja suodattamaan sosiaalisesta mediasta olennainen asiakastyytyväisyyden muodostumiseen vaikuttava informaatio. Tavoitteena on myös täsmentää sosiaalisen median viestien tarkastelutapaa ja tarjota liikkeenjohdolle käytännönläheinen ja vaihtoehtoinen tiedonkeruumenetelmä perinteisten asiakastyytyväisyyskyselyiden rinnalle. Tutkimuksen case-yrityksenä käytetään Fox International Channels Oy:tä, joka alkuvuodesta 2012 hankki SuomiTV:n ja lanseerasi tämän tilalle uuden FOX-kanavan. Sosiaalisen median viestit kerätään sosiaalisen median seurannan avulla ja kerättyä aineistoa tarkastellaan kriittisten tapausten tekniikan avulla.Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että on olemassa valtava määrä käsittelemätöntä tietoa, jota keräämällä, suodattamalla ja analysoimalla voidaan kerätä tavoitteita tukevaa relevanttia informaatiota. Tutkimuksessa tulee ilmi, että viestit sisältävät paljon ironiaa, slangia, sarkasmia ja metaforia, minkä takia automaattinen hakusanoihin perustuva seuranta- ja analysointipalvelu ei riitä syvällisen ymmärryksen luomiseen. Yrityksen ulkopuolinen tieto ja sosiaalisen median viestit ovat puhtaimmillaan hyvin tärkeää ulkoista informaatiota yrityksille, mitä hyväksikäyttämällä voidaan luoda kilpailuetua pidemmällä aikavälillä.

Bry sig om : ett vårdvetenskapligt praxisbegrepp

’Bry sig om’ förekommer flitigt i sammanhang där människor vårdar och tar hand om varandra såväl i det vardagliga naturliga vårdandet som i det professionella vårdandet. ’Bry sig om’ är ett språkligt uttryck i människors vardagsspråk som hör samman med ’små vardagliga saker’ som är av betydelse. ’Bry sig om’ har även tydlig förbindelse med vårda och ansa i Erikssons caritativa vårdteori men har inte tidigare varit föremål för klinisk vårdvetenskaplig forskning vilket är bakgrunden till denna studie. Inom Erikssons caritativa vårdteori utgörs grundordningen av kärnbegreppen caritas, enheten människa, hälsa, lidande och vårdande. I den här avhandlingen är syftet att vidga förståelsen för kärnbegreppet vårdandet genom att utforska innebörden i praxisbegreppet ’bry sig om’. Studien har en hermeneutisk ansats och är en sammanläggningsavhandling med fyra delstudier i form av begreppsanalys och tre empiriska studier. Materialet i begreppsutredningen är etymologisk ordbok och svenska ordböcker. I de empiriska delstudierna består materialet av självbiografisk text skrivet av en patient och händelser som patienter och vårdare varit med om vilket förstås som betydelsefullt material för klinisk vårdvetenskaplig forskning. Den nya förståelsen gestaltas i ett tankemönster där ’bry sig om’ framträder som en inre etisk hållning där människan som är på plats kan finnas till och därmed betyda något för en annan människa. Att betyda något för en annan människa är uttryck för det naturliga omsorgsfulla vårdandet där patienten förnimmer en kärleksfull hållning i vårdarens varsamma kärleksfulla händer och varma röst. ’Bry sig om’, har sin grundval i det naturliga omsorgsfulla vårdandet som konstituerar människan som människa. Det som framkommit i avhandlingen är möjligheten att undersöka praxisbegrepp inom vårdvetenskapen där ’bry sig om’ bidragit till att synliggöra vårdandet och därmed innebörden och meningen i ansandet, lekandet och lärandet på ett nytt och annorlunda sätt ur ett kliniskt vårdvetenskapligt perspektiv.

Muuttolinnuksi maailmalle : koulutustarpeiden määrittäminen valmiusyksikön johtamisjärjestelmähenkilöstölle

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli määrittää ilmavoimien kansainvälisen valmiusjoukon johtamisjärjestelmähenkilöstön koulutusvaatimukset ja -sisällöt. Lisäksi tarkoituksena oli luoda vertailuaineisto lopullisen koulutussuunnitelman tekijöille. Koulutussuunnitelman tekeminen on erittäin tärkeää, jotta henkilöstölle saadaan tarvittava suorituskyky. Ilmakomponentin kanssa toimiessa sekä vaativissa kriisinhallintatehtävissä virheet ja tietämättömyys voivat johtaa vakaviin seu rauksiin. Tutkielman teoriaosuudessa perehdytään yksilön toimintakykyyn sekä joukon suorituskykyyn, aikuiskoulutuksen sekä hiljaisen tiedon merkitykseen oppimisessa, kou lutuksen sisällön valintaan, asiantuntijuuden muodostumiseen, opetussuunnitelman rakentumiseen sekä täydelliseen opetussuunnitelmaprosessiin. Empiirisessä osiossa on teemahaastattelulla ja kriittisten tapausten menetelmällä kerätty aineisto on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa saatiin määritettyä johtamisjärjestelmähenkilöstölle suorituskykyvaatimukset sekä koulutuksen sisältö. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin vertailuaineisto koulutussuunnittelun tueksi. Haastatteluiden avulla löydettiin henkilöstölle koulutettavat aihealueet sekä vaatimukset ja kriittiset tapaukset määrittivät toimintojen kehitysajatuksia.

I hälsans spelrum : lek på vårdandets scen

With caring science as its foundation and by means of the perioperative dialogue, the intended contribution and overall aim of this present thesis is to describe what play is and could be in the caring reality, an ideal model. The perioperative dialogue is the nurse anaesthetists’ pre-, intra- and post-operative dialogues with the children they care for in connection with anesthesia. The thesis is composed according to Schopenhauer’s notion that the road to science presupposes the world seen as performances, and has an all-pervading hermeneutic approach. The performances of the thesis are: the performance of all performances, the empirical performance, the transcendental performance and the universal performance. The performance of all performances originates in the theoretical perspective of the thesis and describes what play and its characteristics are. This performance is realized through the hermeneutic interpretation of the etymology and original meaning of the word play along with texts from caring science, philosophy, anthropology and the history of religion. The empirical performance originates in four empirical studies where caring is organized as a perioperative dialogue. In study I, the material was collected with the help of participating observations and semi-structured interviews, in study II, with the help of the critical incident method and in study III, with the help of conversation interviews. In study IV, play develops into a clinical caring science research method. The research participants consist of children with special needs, children with a pronounced fear of anaesthesia, parents of children with severe autism and nurse anaesthetists. The empirical performance relates in what way play manifests in a perioperative child context by interpreting the results from the empiric in the light of the characteristics of play. The transcendental performance is enacted in the playhouse of health and presents a picture of the essence of play, the playing. In the playhouse of health, the light, winged movement of play is actualized when what was previously too difficult, too heavy and pinioned instead is as easy as anything. The eye of love and compassion knows the art of deciphering the secret script where the Other’s holiness resides, even if mere glimpses of it appear. The universal performance depicts three caring acts where the entrance consists of entering play, the ideal of which is realized in the unmasked openness face to face, that which protects the playing human being against encroachment and an unwanted audience. In the second caring act, entering play plays on to the finely-tuned interplay between human beings in the winged play of beauty and dignity. In the third caring act, the world’s deepest plays are staged on the stage of caring, in the sense that the innermost being of each individual, the universal will joins in and allows individuals to live as playing human beings who are at home with themselves and the world. The captivating, graceful and friendly play works from within itself, as long as it illumined by the light of claritas can play undisturbed on the stage of caring where it – like an unclouded mirror of its own ideal watches over children’s health.

An examination of learning resulting from a transition from a directed to a self-directed work environment

~ This study focuses on the process of self-directed learning that individuals go through as they adapt to new work situations. This is a study of how one critical incident, specifically the transition from a traditional office structure to a home office structure, affected employees and what their learning process was as they adapted to the new environment. This study has 3 educational foundations: adult learning, self-directed learning, and the social context from which the learning will occur. Six women and 2 men were interviewed approximately 1 year following the transition. Analysis of the data revealed 5 themes of: impacts of the self-directed environment on participants' personal lives, their roles, skill set, productivity, and the physical environment; support offered by the organization, family, and office administration; personal development, specific learning needs, and personal skills; boundaries as they relate to family and work; and skill set and orientation requirements of new home office employees. The findings revealed the learning processes of the 8 participants. The learning processes of these participants were discussed within a theoretical framework of the learners, their immediate surroundings, and the larger social environment. The results indicated that the transition from a directed work environment to a self directed work environment is a complex, interrelated process. An element found throughout the theoretical framework is that of control. A second critical element is the need for participants to have a clearly defined work role and an opportunity to engage in discussion with peers and the community. Further findings reinforced the importance of climate and found that the physical environment is a key factor in a successful selfdirected work environment. The findings of this study revealed that no one factor makes an individual function successfully in a self-directed work environment, but that it is a complex interplay among the leamer, their immediate surroundings, and the social environment that will have the greatest impact on success. Recommendations are made which can be used to guide organizational leaders in facilitating employees' transition from a directed to a self-directed work environment. Additionally, recommendations are made for further research in the area of self-directed work environments.

The examination of assumptions in clinical nursing practice

This was a study designed to identify and explore the assumptions that Registered Nurses have about their current nursing role and practice. A qualitative case study approach was used to gather descriptive data. Thirteen study participants completed the indicators of critical thinking exercise and participated in a group session in which they identified positive and negative critical incidents in their clinical practice. The analysis of the anecdotes that were generated from the critical incident exercises revealed ten assumptions held by the Registered Nurses about their nursing practice. The ten assumptions were reflected back to the study participants to determine their level of agreement with each assumption. The ten assumptions were supported by the majority of the respondents. The Registered Nurses in this study appraised themselves affirmatively on eight out of nine indicators of critical thinking.

Voices of the Undereducated in Adult Education and Training in Ontario: A Phenomenographic Approach

This doctoral study was an exploration of the qualitatively different ways in which undereducated adults (at or below a high school level of formal education) reported their experiences of participation in adult education and training (AET) programmes offered by publicly funded school boards or their arms-length affiliate in the province of Ontario. In light of a low participation rate in the Canadian AET system by undereducated adults, the rationale was to examine whether or not AET programmes are meeting the needs of undereducated adults beyond a narrow focus on an instrumental approach associated with human capital development. This study was located in a theoretical framework consisting of (a) learning theory, (b) motivations for participation, (c) general barriers to participation, (d) structural barriers to participation, and (e) transformative learning. The purposive sample consisted of 11 participants between the ages of 18-58 who were drawn from service providers in 4 geographic regions of Ontario. Data collection consisted of (a) demographics, (b) voice recordings from face-to-face participant interviews, (c) participant weekly critical incident reports, and (d) researcher reflexive journal notes. Data were analyzed in accordance with a phenomenographic approach within a constructivist/interpretivist research paradigm. Findings revealed 4 qualitatively different ways in which undereducated adult learners reported their experiences of participation in AET and were reported as the voice of (a) security, (b) engagement, (c) relationship, and (d) competency. Implications to theory and practice and to further inquiry were outlined.

Valoriser l’érudition chez les professionnels de la réadaptation de l’accident vasculaire cérébral : tout un défi!

Introduction: Les professionnels de la réadaptation de l’accident vasculaire cérébral (AVC) ont la responsabilité d’offrir des services de qualité ancrés dans les données probantes. Cette responsabilité relève du rôle d’érudit selon le cadre de compétences CanMEDS. Quelle place occupe par ce rôle en clinique? Objectifs : 1) Documenter les perceptions, expériences et vécus en lien avec le rôle d’érudit chez les professionnels de la réadaptation de l’AVC. 2) Identifier les facteurs perçus comme facilitant ou entravant ce rôle clinique. Méthodologie : Étude qualitative exploratoire d’orientation phénoménologique par entrevue individuelle de professionnels travaillant en réadaptation de l’AVC depuis au moins deux ans. Codification des verbatim avec le logiciel QDA-Miner. Résultats : Les participants (âge moyen 40,7 ans ± 11,2) sont majoritairement des femmes (9/11) et leur expérience de travail en AVC varie de 3 à 23 ans. Les principaux thèmes identifiés sont: 1) Les savoirs tacites sont perçus comme synonyme du rôle d’érudit; 2) L’expérience de travail et l’intuition clinique amènent confiance et confort dans les pratiques; 3) L’insatisfaction quant au manque de partage des connaissances; 4) L’importance de la diversification dans les tâches cliniques et 5) La pratique réflexive est peu développée. Les quatre facteurs influençant le rôle d’érudit sont: la motivation; l’incident critique, les stagiaires et le manque de temps. Conclusion : Le rôle d’érudit apparaît peu valorisé par les participants. Il existe un écart entre le rôle d’érudit tel que décrit dans les cadres de compétences et la façon dont il est actualisé en pratique clinique.

Perception de la profession de diététistes et de ses enjeux par des diététistes et des étudiants finissants en nutrition du Québec

Objectifs. L’objectif principal est de documenter, auprès de finissants universitaires en nutrition au Québec, leurs motivations professionnelles ainsi que leur perception de la profession et de ses enjeux et comparer certaines données avec celles obtenues chez des diététistes. Méthode. Un sondage électronique a été effectué auprès des étudiants finissants en nutrition des trois universités du Québec offrant le programme. Le questionnaire comprenait 35 questions, dont trois qualitatives. Deux questions référaient à la méthode des incidents critiques. Pour les diététistes, les données colligées par l’OPDQ en 2009 furent utilisées. Résultats. Au total, 72 étudiants ont répondu au questionnaire et 597 diététistes avaient complété le sondage de l’OPDQ. Un intérêt pour la nutrition, la santé, les aliments et le désir d’aider les autres sont les principales motivations pour entreprendre des études en nutrition et plus de la moitié souhaitent poursuivre des études supérieures dans ce domaine. Une majorité d’entre eux privilégient travailler avec une clientèle de moins de 65 ans, ce qui est préoccupant compte-tenu du contexte démographique. Les étudiants ont une vision plutôt positive de la profession et une perception similaire aux diététistes quant aux enjeux pouvant affecter la profession. Conclusion. Cette étude a permis de dresser un portrait des étudiants, de leurs motivations et de leur perception de la profession. Elle souligne l’importance d’exposer les étudiants aux milieux de travail le plus tôt possible dans leur cheminement scolaire.

L’usage de la force en contexte de crise : les interventions policières varient-elles selon le type de menace rencontré?

Le présent mémoire s’intéresse aux interventions policières en contexte de crise. Il s’attarde plus particulièrement à l’usage de la force par les structures d’intervention spécialisée. L’intérêt de cette étude découle principalement du manque de connaissances empiriques sur le sujet. L’objectif général de cette étude est de comprendre les éléments qui peuvent expliquer le recours à la force par les structures d’intervention spécialisées et de vérifier si ces facteurs varient selon le type de menace auquel font face les policiers. Nous nous sommes intéressés à 438 événements de crise suicidaire, de barricade et de prise d’otage qui se sont déroulés au Québec, de 1990 à 2011, et durant lesquels est intervenu le groupe tactique d’intervention (GTI) de la Sûreté du Québec (SQ). Pour une meilleure compréhension de cette problématique, il sera en premier lieu question de comparer, selon leur niveau de risque, les personnes présentant une menace uniquement pour elles-mêmes avec celles présentant une menace pour autrui et les personnes qui présentent une menace tant pour elles-mêmes que pour autrui. En second lieu, malgré le fait que près de 90 % des situations de crise se terminent par une reddition pacifique, il est pertinent de connaître les facteurs qui expliquent l’usage de la force de la part des policiers et de voir si ces facteurs varient selon le niveau de risque de l’individu. Des analyses descriptives ont permis d’établir que les situations où l’individu en crise présente uniquement une menace pour lui-même diffèrent des autres groupes sur la base de certaines variables. Cet individu est davantage jugé comme suicidaire et il possède plus souvent des antécédents psychiatriques. L’élément déclencheur est souvent associé aux problèmes conjugaux, ce qui coïncide avec le fait que c’est souvent la conjointe ou l’ex-conjointe qui appelle les autorités. Des analyses bivariées n’ont pas illustré de profils distincts selon la problématique de la crise. Or, certains facteurs se démarquent des autres de manière générale pour l’ensemble de l’échantillon et les différents groupes. La possession d’une arme par l’individu, le degré d’intoxication, la présence d’antécédents psychiatriques, la durée du premier contact avec les policiers et la qualité de la négociation sont effectivement des facteurs qui semblent influencer à un certain point les opérations. Les analyses de régression logistique indiquent que les policiers interviennent davantage lorsqu’il n’y aucun contact n’est établi avec l’individu. Nous observons également que ces derniers restent davantage en retrait lorsque l’individu, présentant une menace pour lui-même, est en possession d’une arme à feu. D’autre part, il semble que les policiers réagissent plus souvent auprès des individus présentant une menace pour autrui lorsque la négociation est jugée non satisfaisante. Nous pouvons en conclure qu’ils semblent davantage s’attarder à des facteurs précis qu’au type de menace, ce qui rejoint un certain segment de la littérature à ce sujet.