Riskienhallinta yrityskaupan aiheuttamassa muutosprosessissa: Case: Sako-Beretta - yrityskauppa

Yrityskaupat ja fuusiot ovat suosittuja strategioita saavuttaa organisaatioille kasvua ja kilpailuetua. Niiden maailmanlaajuinen yhteisarvo ylsi 2000-luvulle tultaessa yli 3,5 biljoonaan dollariin. Samaan aikaan rajat ylittävien yrityskauppojen suhteellinen osuus kaikista yrityskaupoista oli yli 40 prosenttia. Yrityskaupoilla on siis suuri vaikutus ihmisiin paitsi yrityskauppojen kohteina olevissa organisaatioissa, niin myös yhteiskunnallisella tasolla. Yrityskauppojen valtavasta määrästä ja arkipäiväisyydestä huolimatta niille asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta varovaisen arvion mukaan yli puolella kaikista yrityskaupoista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutosjohtamisen haasteita ja riskejä yrityskaupan aiheuttamassa muutosprosessissa. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka kohdeyrityksenä toimii suomalainen asevalmistaja Sako Oy, jonka italialainen asealan konserni Beretta osti vuonna 2000. Tutkimuksessa esitetään kohdeyrityksessä empiirisesti tuotettua aineistoa ja analysoidaan sitä teorian pohjalta. Tutkimuksessa tuodaan esiin niitä ongelmakohtia, joihin tämän kaltaisissa muutoksissa usein törmätään. Tarkastelun kohteena toimii yrityskauppaan liittyvän muutosprosessin hallinta sekä sen aikainen riskienhallinta. Varsinainen tutkimuskysymys on: Miten hallita yrityskaupan aiheuttaman muutosprosessin riskit? Tutkimuksessa nousi esiin neljä kriittisintä tekijää, jotka haastateltavien mukaan tuli ottaa muutosprosessissa huomioon ja jotka vaikuttivat kyseisen yrityskaupan tavoitteiden saavuttamiseen. Tekijät ovat henkilöstö, tuotanto, sidosryhmä sekä markkinat. Näistä neljästä tekijästä voitiin myös muodostaa keskeisimmät riskienhallinnan osa-alueet: henkilöstöriski, tuotanto- sekä sidosryhmäriski ja markkinariski. Jotta kohdeorganisaation muutosprosessissa onnistuttiin, tuli tunnistaa prosessiin liittyvät potentiaaliset riskit ja suunnitella niiden ehkäisytoimenpiteet ja lisäksi tuli suunnitella riskien realisoitumisen aiheuttamien ongelmien korjaustoimenpiteet. Haastateltavat korostivat, että kutakin osa-aluetta tuli seurata jatkuvasti muutosten läpiviennin ajan. Tutkimuksessa on esitetty kohdeorganisaatiossa tapahtuneet muutokset, niiden läpivienti sekä prosessin aikaiset riskit ja niiden hallinta.

Antti Ahlströmin elämäntyö

Ilmestyi alunperin 7 vihkona 1907-1910

[Kirjallisuutta]

Kirjallisuusarvostelu

Sisäisten palveluiden siirtohinnoittelu

Siirtohinnoittelu on yksi kansainvälisten konsernien tärkeimmistä verokysymyksistä ja samalla yksi valtioiden suurimmista verotukseen liittyvistä ongelmakentistä. Yhteinen konserni-intressi ja erot valtioiden verojärjestelmissä saattavat houkutella konserniyhtiöitä poikkeamaan markkinaehtoisesta hinnoittelusta keskinäisissä liiketoimissaan ja sisäinen palvelukauppa sisältää erityisen suuren verosuunnitteluriskin palveluiden moninaisen ja aineettoman luonteen vuoksi. Kansainvälisen verotuksen näkökulmasta on keskeistä tunnistaa, onko sisäistä palvelua todellisuudessa suoritettu ainakaan siinä mittakaavassa, että se oikeuttaa tai velvoittaa perimään sisäistä palvelumaksua ja onko suoritteen ominaisuuksista johtuen kyseessä edes liiketulona verotettava palvelu vai jokin muu suorite. Tulotyyppien erilainen verokohtelu luo kannusteen pyrkiä määrittämään sisäinen palvelusuorite erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa palvelua tarjotaan jonkin muun suoritteen yhteydessä ja suoritteiden välinen rajapinta on häilyvä. Palveluiden määrittäminen on olennaista myös markkinaehtoisen hinnan asettamisen ja siirtohinnoittelumenetelmän valinnan kannalta. Yhteisestä konserni-intressistä johtuen palveluiden siirtohinnoittelua tarkastellaan objektiivisesta näkökulmasta ja palvelumaksun perimisoikeuden ja -velvollisuuden lähtökohtana on palvelua vastaanottavan konserniyhtiön hyödyn odotus. Palvelumaksu on lähtökohtaisesti veloituskelpoinen silloin, kun riippumattomien yritysten välillä oltaisiin valmiita maksamaan vastaavasta palvelusta ja korvaus perustuu spesifiin toimintaan. Myös palveluiden yksilöllisillä ominaisuuksilla on vaikutusta veloituskelpoisuuden arvioinnissa. Palvelumaksun määrittämisessä voidaan lähtökohtaisesti soveltaa mitä tahansa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaista menetelmää, mutta kustannusvoittolisämenetelmän ja kustannuspohjaisten menetelmien yleensäkin on todettu soveltuvan parhaiten juuri palveluiden siirtohinnoitteluun. Tutkielma edustaa lainsäädännölliseltä perustaltaan vero-oikeudellista tutkimusta ja se käsittelee palveluiden siirtohinnoittelua kansainvälisen vero-oikeuden ja tuloverotuksen näkökulmasta. Oikeusdogmaattiselle tutkimusotteelle tyypilliseen tapaan tutkielmassa pyritään säännönmukaisesti systematisoimaan ja tulkitsemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tarkastelu pohjautuu pääasiassa kansalliseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen, lain valmisteluaineistoihin, sekä Euroopan Unionin ja OECD:n tuottamiin materiaaleihin. Keskeisessä asemassa ovat erityisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sisäisiä palveluita koskevat ohjeistukset, sekä tulotyyppien rajanvetokysymysten osalta OECD:n malliverosopimuksen kommentaariosio.

Perheyrityksen erityispiirteiden vaikutukset yrityskaupan jälkeisessä integraatiossa

Tutkielman tavoitteena on tunnistaa, kuvata ja ymmärtää perheyrityksen erityispiirteitä ja niiden ilmentymistä yrityskaupan jälkeisessä integraatiossa. Tutkielmassa käytetään apuna resurssiperusteista näkemystä yrityksen kilpailukykyä luovista resursseista. Erityispiirteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta yrityskaupan integraatiossa ne voidaan huomioida ja hyödyntää kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkielman empiirisenä aineistona ovat kohdeyrityksen työntekijöiden ja entisen omistajan haastattelut sekä yrityksessä suoritettu osallistuva havainnointi. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että tapauksen perheyrityksen erityispiirteillä on henkilöstön näkökulmasta sekä hyödyntäviä että haittaavia vaikutuksia yrityskaupan jälkeisen integraation aikana.

Observationes circa historiam decimarum ecclesiasticarum in Svecia 2

Arkit: A4 B3.

Konserniavustus ja velkojainsuoja konserniyhtiön konkurssissa

Tutkielma tarkastelee konserniavustuksia ja velkojiensuojaa konserniyhtiön konkurssissa. Konserni muodostaa taloudellisen kokonaisuuden. Konsernissa yhtiöt voivat siirtää varallisuutta keskenään konserniavustuksen muodossa. Konserniavustus on vero-oikeudellinen käsite, eikä siitä ole säädetty lainkaan yhtiöoikeudessa. Velkojat saattavat kärsiä annettujen konserniavustuksien vuoksi vahinkoa, koska konserniyhtiön varallisuus vähenee annetulla avustuksen määrällä. Lisäksi yhtiöiden järjestäytyminen konsernin muotoon, antaa tilaisuuden toimia mahdollisesti velkojia loukkaavalla tavalla. Keskeisintä velkojiensuojan kannalta on, että yhtiö pysyy maksukykyisenä konser-niavustusten antamisesta huolimatta. Tutkielmassa käsitellään, miten maksukykyisyys-säännös velvoittaa yhtiötä huomioimaan velkojien oikeudet. Velkojien oikeudet ovat kuitenkin suurimmassa riskissä silloin, kun yhtiö joutuu konkurssiin. Tällöin velkojien oikeuksia voitaisiin pyrkiä turvaamaan takaisinsaannin tai vastuun samastuksen kautta. Erityisesti takaisinsaanti liittyy siihen, minkälainen varallisuudensiirtomuoto konser-niavustus on yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta. Vastuun samastus on taas velkojien keino saada osakkeenomistaja vastuuseen yhtiön velvoitteista osakkeenomistajan rajoi-tetusta vastuusta huolimatta. Tutkielma on lainopillinen. Keskeisimpiä lähteitä ovat säädöksistä laki konserniavus-tuksesta verotuksessa, osakeyhtiölaki ja takaisinsaantilaki. Tutkielman kannalta keskeisiä lähteitä ovat myös korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2015:105, KKO 2015:104, KKO 2015:17, KKO 2004:115, KKO 2004:69. Keskeisiä kirjallisuus lähteitä ovat pe-rusteokset yhtiöoikeudesta esimerkiksi Manne Airaksisen, Pekka Pulkkisen ja Vesa Ra-sinahon teokset ”Osakeyhtiölaki I ja II”. Lisäksi tutkielmassa on käytetty lähteenä useita aiheeseen liittyviä artikkeleita. Tutkielman perusteella velkojien voidaan nähdä nauttivan hyvää suojaa konserniavus-tuksia vastaan. Osakeyhtiölain mukaan konserniavustuksia ei voida jakaa vastoin osa-keyhtiölain 13 luvun varojenjakosäännöksiä. Säännökset ovat säädetty ennen kaikkea velkojien suojaksi. Lisäksi konserniavustusten antamisella pitää olla liiketaloudellinen peruste. Insolvenssitilanteessa velkojien oikeuksia toteuttaa ennen kaikkea takaisinsaan-tilaki. Jos velkoja pääsee vetoamaan siihen, että konserniavustus on ollut vastikkeeton, kantajan on lähes mahdoton osoittaa väitetty epätodeksi. Takaisinsaantilaissa todistus-taakkasäännökset ovat velkojien kannalta erittäin edullisia. Puolestaan vastuun samastus jää toistaiseksi vaille merkitystä, jos velkoja on sopimusperusteisessa suhteessa velalli-seen. Velkojat voivat kuitenkin muokata riskiposition itselleen suotuisaksi perinteisillä sopimusoikeudellisilla keinoilla.

La familia del paciente en Unidad de Cuidado Intensivo (UCI)

Introducción: Ingresar a la UCI no es una experiencia exclusiva del paciente; implica e involucra directamente a la familia, en aspectos generadores de estrés, estrategias de afrontamiento, temores, actitudes y expectativas, la participación de la familia en el cuidado y el rol del psicólogo. Objetivo: Revisar de los antecedentes teóricos y empíricos sobre la experiencia de la familia en UCI. Metodología: Se revisaron 62 artículos indexados en bases de datos. Resultados: la UCI es algo desconocido tanto para el paciente como para la familia, por esto este entorno acentúa la aparición de síntomas ansiosos, depresivos y en algunos casos estrés post traumático. La muerte es uno de los principales temores que debe enfrentar la familia. Con el propósito de ajustarse a las demandas de la UCI, los familiares exhiben estrategias de afrontamiento enfocadas principalmente en la comunicación, el soporte espiritual y religioso y la toma de decisiones. El cuidado centrado en la familia permite una mejor comunicación, relación con el paciente y personal médico. El papel del psicólogo es poco explorado en el espacio de la UCI, pero este puede promover estrategias de prevención y de rehabilitación en el paciente y su grupo familiar. Discusión: es importante tener en cuenta que la muerte en UCI es una posibilidad, algunos síntomas como ansiedad, depresión pueden aparecer y mantenerse en el tiempo, centrar el cuidado en la familia permite tomar las decisiones basados en el diagnóstico y pronóstico y promueve expectativas realistas. Conclusiones: temores, expectativas, actitudes, estrategias de afrontamiento, factores generadores de estrés permiten explicar y comprender la experiencia de la familia del paciente en UCI.

The Dynamics of The Firm : In Search for a General Model

This paper describe a model from system theory that can be used as a base for better understanding of different situations in the firms evolution. This change model is derived from the theory of organic systems and divides the evolution of the system into higher complexity of the system structure in three distinctive phases. These phases are a formative phase, a normative phase and an integrative phase. After a summary of different types of models of the dynamics of the firm the paper makes a theoretical presentation of the model and how this model is adaptable for better understanding of the need for change in strategic orientation, organization form and leadership style over time.

Sudden Increase in Tidal Response Linked to Calving and Acceleration at a Large Greenland Outlet Glacier

Large calving events at Greenland's largest outlet glaciers are associated with glacial earthquakes and near instantaneous increases in glacier flow speed. At some glaciers and ice streams, flow is also modulated in a regular way by ocean tidal forcing at the terminus. At Helheim Glacier, analysis of geodetic data shows decimeter-level periodic position variations in response to tidal forcing. However, we also observe transient increases of more than 100% in the glacier's responsiveness to such tidal forcing following glacial-earthquake calving events. The timing and amplitude of the changes correlate strongly with the step-like increases in glacier speed and longitudinal strain rate associated with glacial earthquakes. The enhanced response to the ocean tides may be explained by a temporary disruption of the subglacial drainage system and a concomitant reduction of the friction at the ice-bedrock interface, and suggests a new means by which geodetic data may be used to infer glacier properties. Citation: de Juan, J., et al. (2010), Sudden increase in tidal response linked to calving and acceleration at a large Greenland outlet glacier, Geophys. Res. Lett., 37, L12501, doi: 10.1029/2010GL043289.

Spatial and Temporal Melt Variability at Helheim Glacier, East Greenland, and Its Effect on Ice Dynamics

Understanding the behavior of large outlet glaciers draining the Greenland Ice Sheet is critical for assessing the impact of climate change on sea level rise. The flow of marine-terminating outlet glaciers is partly governed by calving-related processes taking place at the terminus but is also influenced by the drainage of surface runoff to the bed through moulins, cracks, and other pathways. To investigate the extent of the latter effect, we develop a distributed surface-energy-balance model for Helheim Glacier, East Greenland, to calculate surface melt and thereby estimate runoff. The model is driven by data from an automatic weather station operated on the glacier during the summers of 2007 and 2008, and calibrated with independent measurements of ablation. Modeled melt varies over the deployment period by as much as 68% relative to the mean, with melt rates approximately 77% higher on the lower reaches of the glacier trunk than on the upper glacier. We compare melt variations during the summer season to estimates of surface velocity derived from global positioning system surveys. Near the front of the glacier, there is a significant correlation (on >95% levels) between variations in runoff (estimated from surface melt) and variations in velocity, with a 1 day delay in velocity relative to melt. Although the velocity changes are small compared to accelerations previously observed following some calving events, our findings suggest that the flow speed of Helheim Glacier is sensitive to changes in runoff. The response is most significant in the heavily crevassed, fast-moving region near the calving front. The delay in the peak of the cross-correlation function implies a transit time of 12-36 h for surface runoff to reach the bed.

Controls on the Basal Water Pressure in Subglacial Channels Near the Margin of the Greenland Ice Sheet

Assuming a channelized drainage system in steady state, we investigate the influence of enhanced surface melting on the water pressure in subglacial channels, compared to that of changes in conduit geometry, ice rheology and catchment variations. The analysis is carried out for a specific part of the western Greenland ice-sheet margin between 66 degrees N and 66 degrees 30' N using new high-resolution digital elevation models of the subglacial topography and the ice-sheet surface, based on an airborne ice-penetrating radar survey in 2003 and satellite repeat-track interferometric synthetic aperture radar analysis of European Remote-sensing Satellite 1 and 2 (ERS-1/-2) imagery, respectively. The water pressure is calculated up-glacier along a likely subglacial channel at distances of 1, 5 and 9 km from the outlet at the ice margin, using a modified version of Rothlisberger's equation. Our results show that for the margin of the western Greenland ice sheet, the water pressure in subglacial channels is not sensitive to realistic variations in catchment size and mean surface water input compared to small changes in conduit geometry and ice rheology.

The global carbon budget 1959–2011

Accurate assessments of anthropogenic carbon dioxide (CO2) emissions and their redistribution among the atmosphere, ocean, and terrestrial biosphere is important to better understand the global carbon cycle, support the climate policy process, and project future climate change. Present-day analysis requires the combination of a range of data, algorithms, statistics and model estimates and their interpretation by a broad scientific community. Here we describe datasets and a methodology developed by the global carbon cycle science community to quantify all major components of the global carbon budget, including their uncertainties. We discuss changes compared to previous estimates, consistency within and among components, and methodology and data limitations. CO2 emissions from fossil fuel combustion and cement production (EFF) are based on energy statistics, while emissions from Land-Use Change (ELUC), including deforestation, are based on combined evidence from land cover change data, fire activity in regions undergoing deforestation, and models. The global atmospheric CO2 concentration is measured directly and its rate of growth (GATM) is computed from the concentration. The mean ocean CO2 sink (SOCEAN) is based on observations from the 1990s, while the annual anomalies and trends are estimated with ocean models. Finally, the global residual terrestrial CO2 sink (SLAND) is estimated by the difference of the other terms. For the last decade available (2002–2011), EFF was 8.3 ± 0.4 PgC yr−1, ELUC 1.0 ± 0.5 PgC yr−1, GATM 4.3 ± 0.1 PgC yr−1, SOCEAN 2.5 ± 0.5 PgC yr−1, and SLAND 2.6 ± 0.8 PgC yr−1. For year 2011 alone, EFF was 9.5 ± 0.5 PgC yr−1, 3.0 percent above 2010, reflecting a continued trend in these emissions; ELUC was 0.9 ± 0.5 PgC yr−1, approximately constant throughout the decade; GATM was 3.6 ± 0.2 PgC yr−1, SOCEAN was 2.7 ± 0.5 PgC yr−1, and SLAND was 4.1 ± 0.9 PgC yr−1. GATM was low in 2011 compared to the 2002–2011 average because of a high uptake by the land probably in response to natural climate variability associated to La Niña conditions in the Pacific Ocean. The global atmospheric CO2 concentration reached 391.31 ± 0.13 ppm at the end of year 2011. We estimate that EFF will have increased by 2.6% (1.9–3.5%) in 2012 based on projections of gross world product and recent changes in the carbon intensity of the economy. All uncertainties are reported as ±1 sigma (68% confidence assuming Gaussian error distributions that the real value lies within the given interval), reflecting the current capacity to characterise the annual estimates of each component of the global carbon budget. This paper is intended to provide a baseline to keep track of annual carbon budgets in the future.

The global carbon budget 1959–2011

Accurate assessment of anthropogenic carbon dioxide (CO2) emissions and their redistribution among the atmosphere, ocean, and terrestrial biosphere is important to better understand the global carbon cycle, support the climate policy process, and project future climate change. Present-day analysis requires the combination of a range of data, algorithms, statistics and model estimates and their interpretation by a broad scientific community. Here we describe datasets and a methodology developed by the global carbon cycle science community to quantify all major components of the global carbon budget, including their uncertainties. We discuss changes compared to previous estimates, consistency within and among components, and methodology and data limitations. Based on energy statistics, we estimate that the global emissions of CO2 from fossil fuel combustion and cement production were 9.5 ± 0.5 PgC yr−1 in 2011, 3.0 percent above 2010 levels. We project these emissions will increase by 2.6% (1.9–3.5%) in 2012 based on projections of Gross World Product and recent changes in the carbon intensity of the economy. Global net CO2 emissions from Land-Use Change, including deforestation, are more difficult to update annually because of data availability, but combined evidence from land cover change data, fire activity in regions undergoing deforestation and models suggests those net emissions were 0.9 ± 0.5 PgC yr−1 in 2011. The global atmospheric CO2 concentration is measured directly and reached 391.38 ± 0.13 ppm at the end of year 2011, increasing 1.70 ± 0.09 ppm yr−1 or 3.6 ± 0.2 PgC yr−1 in 2011. Estimates from four ocean models suggest that the ocean CO2 sink was 2.6 ± 0.5 PgC yr−1 in 2011, implying a global residual terrestrial CO2 sink of 4.1 ± 0.9 PgC yr−1. All uncertainties are reported as ±1 sigma (68% confidence assuming Gaussian error distributions that the real value lies within the given interval), reflecting the current capacity to characterise the annual estimates of each component of the global carbon budget. This paper is intended to provide a baseline to keep track of annual carbon budgets in the future.

Water-use efficiency and transpiration across European forests during the Anthropocene

The Earth’s carbon and hydrologic cycles are intimately coupled by gas exchange through plant stomata1, 2, 3. However, uncertainties in the magnitude4, 5, 6 and consequences7, 8 of the physiological responses9, 10 of plants to elevated CO2 in natural environments hinders modelling of terrestrial water cycling and carbon storage11. Here we use annually resolved long-term δ13C tree-ring measurements across a European forest network to reconstruct the physiologically driven response of intercellular CO2 (Ci) caused by atmospheric CO2 (Ca) trends. When removing meteorological signals from the δ13C measurements, we find that trees across Europe regulated gas exchange so that for one ppmv atmospheric CO2 increase, Ci increased by ~0.76 ppmv, most consistent with moderate control towards a constant Ci/Ca ratio. This response corresponds to twentieth-century intrinsic water-use efficiency (iWUE) increases of 14 ± 10 and 22 ± 6% at broadleaf and coniferous sites, respectively. An ensemble of process-based global vegetation models shows similar CO2 effects on iWUE trends. Yet, when operating these models with climate drivers reintroduced, despite decreased stomatal opening, 5% increases in European forest transpiration are calculated over the twentieth century. This counterintuitive result arises from lengthened growing seasons, enhanced evaporative demand in a warming climate, and increased leaf area, which together oppose effects of CO2-induced stomatal closure. Our study questions changes to the hydrological cycle, such as reductions in transpiration and air humidity, hypothesized to result from plant responses to anthropogenic emissions.