Karneval i klassrum – kunskap på hjul : en studie av elevers möten med clown analyserade med narrativ metod och poetisk etnografi

The aim of this study is to contribute to the knowledge about learning in and through art related to pupils’ study processes developing clown characters in secondary school. The pre understanding of this qualitative piece of micro ethnographic research is that the elaboration of clown has openness to play, creative activity and imagination. The art form clown inspires and motivates. The clown character creates a kind and friendly atmosphere, calls upon smile, which promotes learning. It is an art form promoting deep and personal reflection and evoking questions regarding identity formation. The pre understanding finally is that existential themes are brought to articulation in the art form clown. The problem formulation for the hermeneutic phenomenological study is an exploration of the meaning potential of an arts educational work with clown from the pupils’ as well as the teacher’s perspective. The study elaborates the following research questions: 1.) How are the pupils staging themselves in the work with clown? a) How are they constructing the clown character? b) How do they reflect upon their construction? c) What are the characteristics of the working process in the elaboration of clown? 2.) What is characteristic of the teacher’s contribution to the arts educational work? 3.) What is characteristic of the meaning making in the elaboration of clown? One group of 21 pupils and their drama teacher in a Swedish secondary school in six workshops (each one 90 minutes) elaborating the clown theme is the group under study through video observation, interviews, students’ logs and drawings, teacher log and researcher’s field notes. The theoretical framework comprises three perspectives on clown: a perspective on the culture of carnival, a drama education perspective and a performance perspective. Through a content analysis of texts about clown a set of characteristics for the clown is used as analytical concepts in the subsequent analysis of the pupils’ working process when they create three clown characters: August, the white clown and the bag lady. The results are presented as fictive narratives built on the video observations and the interviews. The presentation is brought to even more condensation through poetic ethnographic writing of haiku poems by the researcher. This ethnographic writing is idiomatic to the art form under study, and can be seen as a metaphorical meta commentary to the narratives. As a main result the researcher has developed a model describing the different aspects of the clown characters and the meaning potential of the clown as learning regarding exploration of identity and elaboration of existential questions regarding life, loneliness, love, religion and death.

Effectiveness of the KiVa Antibullying Program

According to the participant role approach (Salmivalli, Lagerspetz, Björkqvist, Österman, & Kaukiainen, 1996), bullying is a group phenomenon that is largely enabled and maintained by the classmates taking on different participant roles (e.g., reinforcers or assistants of the bully). There is, however, very little evidence on whether the bystander behaviors actually have an effect on the risk for victimization. Furthermore, the participant role approach implies that the bystanders should be used in putting an end to bullying. This view has been put into practice in the KiVa antibullying program, but it has not yet been investigated whether the program is effective. Four studies were conducted to investigate, (a) whether the behaviors of bystanders have an effect on the risk for victimization (Study I) and (b) whether the KiVa program reduces bullying and victimization and has other beneficial effects as well (Studies II–IV). The participants included large samples of elementary and lower secondary school students (Grades 1–9) from Finland. The assessments were done with web-based questionnaires including questions about bullying and victimization (both self- and peer reports), and about several bullying-related constructs. The results of this thesis suggest that bystander behaviors in bullying situations may influence the risk for victimization of vulnerable students. Moreover, the results indicate that the KiVa antibullying program is effective in reducing victimization and bullying. The program effects are larger in elementary schools than in lower secondary schools, whereas in Grades 8 and 9, they are larger for boys than girls for some peer-reported outcomes. The magnitude of the overall effects can be considered practically significant when obtained in a large-scale dissemination of the program.

Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana

Potilaan hoitamisessa korostuvat mm. triagen tekeminen, potilaan voinnin seuranta ja hoitoa koskevien päätösten tekeminen nopeasti potilaan voinnin mukaan sekä potilaan jatkohoidon turvaaminen. Tämä kaksivaiheinen koulutustutkimus kohdistui päivystyshoitotyön osaamiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin päivystyshoitotyön osaaminen ja toisessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Osaamisen arvioinnin suorittivat opiskelijat itse ja vertailuperustana opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamiselle käytettiin ammatissa toimivien sairaanhoitajien päivystyshoitotyön osaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioinnin perusteella määrittää päivystyshoitotyön osaamisen nykytaso ja tehdä tarvittavat ehdotukset päivystyshoitotyön osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2006–2012) tiedonkeruumenetelminä oli kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arviointi hyödyntäen delphi-menetelmää. Kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostettiin päivystyshoitotyön osaamista kuvaavat pääkategoriat, yläkategoriat ja alakategoriat.Alakategoriat (n=61) annettiin asiantuntijoille (sairaanhoitajat, opettajat, ylihoitajat) arvioitavaksi.Kaksivaiheisen asiantuntija-arvioinnin perusteella muodostui 92 päivystyshoitotyön osaamista kuvaavaa alakategoriaa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2007–2012) valmistuvien suomalaisten sairaanhoitaja-opiskelijoiden (N=382, n=208, vastausprosentti 55 %) päivystyshoitotyön osaamista arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä mittarilla (Päivystyshoitotyön osaaminen -mittari). Mittari perustui tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettuun määrittelyyn päivystyshoitotyön osaamisesta. Osaamista mitattiin VAS-janalla (asteikko 0–100) arvon 100 ollessa optimaalinen taso, johon pyrittiin. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoiteltavaksi osaamisen tasoksi asetettiin 80 olettaen opiskelijoiden osaamisen vielä kehittyvän työkokemuksen myötä. Ammatissa toimivien sairaanhoitajien (N=586, n=280, vastausprosentti 48 %) itsearvioitua osaamista käytettiin vertailuperustana opiskelijoiden osaamiselle. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu päivystyshoitotyön osaaminen oli alle tavoiteltavan osaamisen tason. Opiskelijoilla oli mielestään eniten eettistä osaamista sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista ja vähiten päätöksenteko-osaamista ja kliinistä osaamista. Myös ammatissa toimivilla sairaanhoitajilla oli mielestään eniten vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista. Vähiten heillä oli ohjausosaamista ja päätöksenteko-osaamista. Sairaanhoitajilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän päivystyshoitotyön osaamista kuin opiskelijoilla. Opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista selitti eniten aikaisempi terveysalan tutkinto. Päivystyshoitotyön osaamisen kehittämisehdotukset kohdistuvat ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen opetuksen sisältöihin ja määrään, opetus- ja opiskelumenetelmiin, osaamisen arviointiin sekä urasuunnitteluun. Jatkotutkimusehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön osaamisen määrittelyn ja osaamista arvioivan mittarin edelleen kehittämiseen, erilaisten arviointimenetelmien kehittämiseen sekä osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden edelleen tutkimiseen.

Extremfall, stjärnelever och verktygsskramlare : en diskursanalytisk studie av lärares tal om studerande som behöver särskilt stöd

The groups within Finnish vocational upper secondary education and training (VET) are often heterogeneous with respect to the student's need for support in their studies. According to the national core curricula, Special Education Needs (SEN) students should in the first place, get their education in the same group as everyone else. This dissertation aims to clarify and create an understanding about how the ideals and intention of equality in education is constructed in communication among teachers in VET in the Swedish-speaking parts of Finland. Through this understanding it should be possible to highlight a potential which could ultimately contribute to a positive development of a more inclusive education within VET. The epistemological platform of the study is to be found within the post structuralist philosophy of language that is considered as subsumed in a social constructionist thinking. The data has been collected through focus group discussions in groups of 3–6 participants (teachers) in seven schools in Finnish-Swedish VET. The analyses are based on a discursive psychological analysis combined with an analysis based on Michel Foucault's concepts with an emphasis on the subject, government and power. Four discourser where identified in the analysis of teachers' constructions of the educational assignment in relation to SEN students. The most dominant was discussing the educational assignment as a pragmatic project i.e. as a matter of transmission of knowledge. The discourse included both interpretative repertoires where the heterogeneous group was constructed as self-evident and possible to manage as well as a constructed as an impossible project. The educational assignment was also constructed as a holistic project, as part of a democratic project, and as a labor market project. Each discourse contains both including as well as excluding features in relation to SEN students. The development of an inclusive practice can and should therefore include elements from all of them. Three discourses were identified in the analysis concerning teachers' versions of SEN students: students with difficulties and problems; students who do not use or do not have ability and students who are irresponsible and lack the will to study. Within the various discourses and interpretative repertoires were both constructs when teachers described a concern and kindness in relation to the individual SEN student and constructions where teachers mainly expressed fears that other students in the group would be negatively affected by students in need of special support. Results from the third research question conclude the results from the two others, the analysis is done out of a government perspective. In the material use of different government techniques are identified: disciplinary power through direct reprimands; pastoral power by a desire of insight in order to promote the opportunities for consultation and the use of bio-power that primarily focuses on what is best for the population and whose tool racism results in a legitimation of the exclusion of SEN students. The conclusion is that teachers in VET need to pay attention to inclusive and exclusive elements identified in various discourses.

Koulutusinflaatio. Koulutusekspansio ja koulutuksen arvo Suomessa 1970–2008

Sotienjälkeisenä aikana Suomessa jokainen sukupolvi on ollut edellistä korkeammin koulutettu ja kehitys näyttää yhä vain jatkuvan. Kun 1970-luvulla alle kolmanneksella väestöstä oli perusasteen jälkeinen koulutus, nykyään vähintään keskiasteen koulutuksen puuttuminen on lähes yhtä harvinaista. Koulutusinflaatio viittaa koulutuksen arvon laskuun työmarkkinoilla. Koulutuksen arvon inflatoituessa saman tasoisella koulutuksella päädytään yhä alempiin yhteiskunnallisiin asemiin. Väitöskirjassa tarkastellaan koulutuksen arvon muuttumista Suomessa vuosina 1970–2008. Empiirinen osuus muodostuu kolmesta referee-journaaleissa julkaistusta artikkelista. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan ylemmän toimihenkilön asemaan päätyneiden osuutta sekä suhteellista tulotasoa eri koulutusasteilla. Toinen artikkeli keskittyy koulutuksen ja huono-osaisuuden väliseen yhteyteen. Kolmannessa artikkelissa tarkastellaan koulutusekspansion ja koulutusinflaation välistä yhteyttä. Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa käytetään samaa rekisteripohjaista otosaineistoa.Aineisto koostuu neljästä 4000 henkilön otoksesta, jotka edustavat 30–39-vuotiaita suomalaisia vuosina 1970, 1980, 1990 ja 2000. Kolmannessa artikkelissa käytetään aggregaattidataa vuosilta 1970, 1980, 1985, 1990, 1993, 1995, 2000, 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008. Viimeinen aineisto kattaa 30–39-vuotiaat työlliset suomalaiset mainituilta vuosilta, se ei siis ole otospohjainen. Tulosten perusteella koulutusinflaatio on ollut Suomessa vahvaa, erityisesti alimmalla korkea-asteella ja alemmalla korkeakouluasteella. Hyvinvointipuutteet lisääntyivät vähiten koulutettujen keskuudessa, mutta vähemmän kuin olisi voinut olettaa. Raja, jonka ylittävällä koulutuksella hyvinvointipuutteiden riski laskee huomattavasti, on noussut – perusasteen ja keskiasteen välistä keskiasteen ja alimman korkea-asteen väliin. Koulutusekspansion yhteys koulutusinflaatioon on ollut erittäin vahva, erityisesti alemmalla korkeakouluasteella.

Yrittäjyyskasvatus Oulun seudun ammattiopistossa

Tämä tutkimus käsittelee yrittäjyyskasvatusta Oulun seudun ammattiopistossa. Tutki-muksen tavoitteena on selvittää koetaanko ulkoisen yrittäjyyden opettaminen tärkeäksi ja onko sen integroiminen ammattiaineisiin onnistunut. Tutkimuksessa selvitetään myös opiskelijoiden halukkuutta toimia yrittäjänä tulevaisuudessa työmarkkinoilla sekä miten OSAOn strategiaan kirjatut yrittäjyyden tavoitteet ovat toteutuneet. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kahdesta keskeisestä käsitteestä: Yrittäjyyskasvatus ja ulkoinen yrittäjyys. Tutkimuksen kohdeorganisaationa oli Oulun seudun ammattiopisto ja tarkemmin 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijat ja opetushenkilöstö. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-ohjelmistolla. Otokseen kuului noin 4000 opiskelijaa ja 577 opettajaa. Tutkimus edustaa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimukseen vastasi 568 opiskelijaa ja 239 opettajaa. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta määriä voidaan pitää riittävinä. Suurin osa kysymyksistä oli väittämiä, joiden vastausvaihtoehtona käytettiin Likertin viisiportaista asteikkoa. Tutkimuksen eri osiot käsittelivät ulkoisen yrittäjyyden tärkeyttä ammatillisella toisella asteella, yrittäjyyden integroimisen onnistumista ammattiaineisiin, OSAOn ilmapiiriä yrittäjyydestä sekä opiskelijoiden halua työskennellä tulevaisuudessa yrittäjänä. Saatujen vastauksien perusteella ulkoisen yrittäjyyden opettaminen koetaan tärkeäksi ammatillisella toisella asteella. Yrittäjyyden integroimista ammatillisiin aineisiin ei voida pitää täysin onnistuneena ja tähän nousi syyksi tavoitteiden uupuminen tutkinnon perusteissa. OSAOn ilmapiiri koettiin ulkoista yrittäjyyttä tukevaksi. Opiskelijat suhtautuivat myönteisesti siihen, että he voisivat tulevaisuudessa työskennellä yrittäjänä.

Peruskoulun yläkouluvalinnat Turussa. Perheiden yläkouluvalintojen rakentuminen äitien puheissa ja toimissa

Tutkimuksessa tarkastellaan peruskoulun yläkouluvalintoja Turussa. Tarkastelun keskiössä ovat vuonna 1997 syntyneiden turkulaislasten vanhempien yläkouluvalintaa koskeva yleinen sekä omaan lapseen kiinnittyvä puhe ja toimijuus paikallisessa institutionaalisessa kouluvalintatilassa sekä vanhempien lapsen koulutukseen ja kouluvalintaan liittämät perustelut, merkitykset, arvot ja arvostukset. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan puheesta ja toimista rakentuvia perheiden kouluvalintastrategioita, joita peilataan äitien koulutuksellisiin ja sosiaalisiin resursseihin sekä paikalliseen toimintapolitiikkaan. Tutkimus ei kerro ainoastaan paikallisessa kontekstissa tapahtuvista kouluvalinnoista, vaan laajemmin yhteiskunnassa vallitsevista hierarkioista ja arvoista sekä koulutukseen ja sosioekonomiseen asemaan linkittyvistä normatiivisista toimintatavoista. Tutkimuksessa käytetään haastattelu- ja kyselyaineistoja. Aineistot kerättiin osana kahta laajempaa Suomen Akatemian rahoittamaa Helsingin ja Turun yliopistojen kanssa yhteistyössä tehtyä tutkimusprojektia Vanhemmat ja kouluvalinta – Perheiden koulutusstrategiat, eriarvoistuminen ja paikalliset koulupolitiikat suomalaisessa peruskoulussa (VAKOVA) 2009–2012 sekä Parents and School Choice. Family Strategies, Segregation and School Policies in Chilean and Finnish Basic Schooling (PASC) 2010–2013. Tutkimusaineistot koostuvat 87 turkulaisäidin haastattelusta ja kyselyaineistosta. Kyselyaineiston analyysissä on käytetty kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ja sitä käytetään ensisijaisesti taustoittamaan haastatteluaineistoa. Haastatteluaineiston analyysi perustuu pääasiallisesti teema-analyysiin, mutta toimija-asema-analyysin osalta myös diskursiiviseen lähestymistapaan. Haastatteluaineiston pohjalta esiin nousseiden lasten koulutusta ja kouluvalintoja koskevien kuvausten perusteella perheiden yläkouluvalinnat jaettiin kolmeen erityyppiseen valintastrategiaan: perinteiseen lähikouluvalintastrategiaan (n=41), ambivalenttiseen kouluvalintastrategiaan (n=23) ja päämäärätietoiseen kouluvalintastrategiaan (n=23). Jokainen kolmesta strategiasta piti sisällään kahdenlaista toimijuutta kouluvalintakentällä. Ryhmittely kouluvalintastrategioittain ja toimija-asemittain perustui äitien puhetapaan kouluvalinnoista ja yleisemmin koulutukseen liitetyistä merkityksistä ja arvoista sekä konkreettiseen toimintaan kouluvalinnan suhteen. Lähikouluvalintastrategiaa suosivien jälkeläiset siirtyivät koulunsa yleisluokalle. Perheet toimivat valintakentällä kaupungin rajaavan toimintapolitiikan ohjaamina, jolloin kouluvalinta näytti passiiviselta. Osoitteenmukaiseen kouluun siirtymistä perusteltiin praktisilla syillä; koulumatkan pituudella, kulkuyhteyksillä ja lapsen kaverisuhteilla. Hyvinvointivaltion edellytykseksi nähtiin kaikille taattu samanvertainen koulutus ja edelleen luotettiin perinteistä peruskoulua määrittävään mahdollisuuksien tasa-arvoon. Koulutuksen yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi nähtiin lapsen kasvattaminen hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Vanhempien toiminta oli perinteisen kouluvalintastrategian mukaista. Ambivalenttista kouluvalintastrategiaa käyttävistä perheistä toiminta kouluvalintakentällä oli kahtalaista. Äidit joko harkitsivat kouluvalintoja tai vertailivat kouluja ja niihin pääsymahdollisuuksia realistisesti tasapainoillen ohjaavan ja mahdollistavan toimintapolitiikan välimaastossa. Tärkeintä oli olla tietoinen kaupungin kouluvalintapolitiikasta sekä siitä, että valinnoilla voi olla merkitystä jälkikasvun koulupolulle. Eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyttiin useimmin lähikoulun painotettuun opetukseen. Lapsen peruskoulutusta haluttiin rikastaa painotetulla opetuksella ja hänen toivottiin pääsevän motivoituneeseen ja oppimismyönteiseen koululuokkaan. Valintoja tehtiin paikallisen toimintapolitiikan puitteissa lapsen parasta toivoen. Koulutuksen tehtäväksi nähtiin lapsen intellektuaalinen kasvu kiedottuna koulutuksen tuottamaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Perheiden valintastrategiaksi muodostui ambivalenttinen strategia motivoituneen oppimisympäristön löytämiseksi. Päämäärätietoista kouluvalintastrategiaa käyttävät vanhemmat hyödynsivät aktiivisesti erilaisia reittejä tiettyihin yläkouluihin pääsemiseksi. Ennakoivien perheiden lapset olivat opiskelleet sellaisessa alakoulussa, joka ei kuulunut yläkoulun oppilasalueelle, mutta takasi lapselle reitin suosittuun yläkouluun. Määrätietoisten perheissä havahduttiin valintoihin puolestaan yläkouluun siirryttäessä, jolloin koulupaikkaa haettiin sopivimman painotetun opetuksen ja koulun maineen mukaan pois lähiyläkoulusta. Lähikoulu -periaate koettiin epäoikeudenmukaiseksi, sillä lapsella tulee olla oikeus toteuttaa omia kykyjään ja lahjakkuuttaan valikoidussa oppilasryhmässä ja perheillä mahdollisuus valita lapsen koulu. Paikallinen toimintapolitiikka ei näyttänyt rajaavan vanhempien kouluvalintoja. Koulutuksen tarkoitukseksi nähtiin intellektuaalinen kasvu ja akateemissivistävä tehtävä. Päämäärätietoisen kouluvalintavalintastrategian tavoitteena oli perheelle sopivan habituksen takaaminen. Paikallinen toimintapolitiikka mahdollisti vanhempien erilaisten kouluvalintastrategioiden rakentumisen ohjaten ensisijaisesti lähiyläkouluun, mutta samalla mahdollistaen koulun valinnan toissijaisen haun kriteerein. Kouluvalintastrategioihin ja toimintatapaan kouluvalintakentällä kytkeytyi vanhempien koulutukseen liittämät arvot sekä kulttuuriset ja sosiaaliset resurssit ja se, miten niitä käytettiin.

Trends in drug use among students in Brazil: analysis of four surveys in 1987, 1989, 1993 and 1997

The consumption of psychotropic drugs among Brazilian secondary school students was examined by comparing data from four surveys using a questionnaire adapted from the WHO's Program on Research and Reporting on the Epidemiology of Drug Dependence. Students filled out the form in their classrooms without the presence of teachers. The target population consisted of 10-18-year-old students (on average, 15,000 students responded to each survey) in Brazil's ten largest state capitals: Belém, Belo Horizonte, Brasília, Curitiba, Fortaleza, Porto Alegre, Recife, Rio de Janeiro, Salvador, and São Paulo. Among the legal drugs, lifetime use (use at least once during life) of tobacco was increased in seven cities (the exceptions were Brasília, Porto Alegre and Rio de Janeiro). There was also a significant increase in frequent use of alcohol (six times or more per month) in 6 of the cities, from an average of 9.2% in 1987 to 15.0% in 1997. With respect to illegal drugs, there was a significant increase in lifetime use of marijuana (a 3-fold increase from 2.8% in 1987 to 7.6% in 1997). Cocaine use increased 4-fold over the survey period (0.5% in 1987 to 2.0% in 1997). Lifetime use of cocaine significantly increased in eight capitals (except Recife and Rio de Janeiro). However, frequent cocaine use increased in only three capitals (Belém, Fortaleza and Porto Alegre), from an average of 1.0% in 1987 to 3.6% in 1997. Lifetime use of medications such as anxiolytics and amphetamines increased 2-fold on average over the survey period. Comparing the four studies, the main conclusion is that there were significant increases in the frequencies for lifetime use, frequent use and heavy use of many drugs.

Litteracitet i fem högstadieungdomars en-till-en-datorpraktiker

The study focuses on five lower secondary school pupils’ daily use of their one-toone computers, the overall aim being to investigate literacy in this form of computing. Theoretically, the study is rooted in the New Literacy tradition with an ecological perspective, in combination with socio-semiotic theory in a multimodal perspective. New Literacy in the ecological perspective focuses on literacy practices and place/space and on the links between them. Literacy is viewed as socially based, in specific situations and in recurring social practices. Socio-semiotic theory embodying the multimodal perspective is used for the text analysis. The methodology is known as socio-semiotic ethnography. The ethnographic methods encompass just over two years of fieldwork with participating observations of the five participants’ computing activities at home, at school and elsewhere. The participants, one boy and two girls from the Blue (Anemone) School and two girls from the White (Anemone) School, were chosen to reflect a broad spectrum in terms of sociocultural and socioeconomic background. The study shows the existence of a both broad and deep variation in the way digital literacy features in the participants’ one-to-one computing. These variations are associated with experience in relation to the home, the living environment, place, personal qualities and school. The more varied computer usage of the Blue School participants is connected with the interests they developed in their homes and living environments and in the computing practices undertaken in school. Their more varied usage of the computer is reflected in their broader digital literacy repertoires and their greater number and variety of digital literacy abilities. The Blue School participants’ text production is more multifaceted, covers a wider range of subjects and displays a broader palette of semiotic resources. It also combines more text types and the texts are generally longer than those of the White School participants. The Blue School girls have developed a text culture that is close to that of the school. In their case, there is clear linkage between school-initiated and self-initiated computing activities, while other participants do not have the same opportunities to link and integrate self-initiated computing activities into the school context. It also becomes clear that the Blue School girls can relate and adapt their texts to different communicative practices and recipients. In addition, the study shows that the Blue School girls have some degree of scope in their school practice as a result of incorporating into it certain communicative practices that they have developed in nonschool contexts. Quite contrary to the hopes expressed that one-to-one computing would reduce digital inequality, it has increased between these participants. Whether the same or similar results apply in a larger perspective, on a more structural level, is a question that this study cannot answer. It can only draw attention to the need to investigate the matter. The study shows in a variety of ways that the White School participants do not have the same opportunity to develop their digital literacy as the Blue School participants. In an equivalence perspective, schools have a compensational task to perform. It is abundantly clear from the study that investing in one-to-one projects is not enough to combat digital inequality and achieve the digitisation goals established for school education. Alongside their investments in technology, schools need to develop a didactic that legitimises and compensates for the different circumstances of different pupils. The compensational role of schools in this connection is important not only for the present participants but also for the community at large, in that it can help to secure a cohesive, open and democratic society.

Grade nine teachers' perception of how teachers, parents, peers, administrators, and community members affect the development of the grade nine student /

The purpose of this study was to examine grade nine teachers' perception of how teachers, parents, peers, administrators, and community members influence the overall development of grade nine students. Ten grade nine teachers (four male and six female) participated in the study which consisted of the completion of a one hour, tape-recorded interview. The central findings were as follows: 1) the grade nine student has evolved; 2) peers have an important impact on the four developmental areas (physical, emotional, social, and academic) of the grade nine student; and 3) the role of the grade nine teacher appears to have dramatically changed over the last seventeen years. Suggestions and recommendations for future research in this field are based on findings related to the enhancement of the secondary school experience for the grade nine adolescent.

A comprehensive examination of adolescent gambling

The purposes of this study were: a) to examine the prevalence and consequences associated with adolescent gambling, b) to examine the factors which influence adolescent gambling,. c) to detennine what factors discriminate among four groups of gamblers (no-risk/non-gamblers, low-risk gamblers, at-risk gamblers, and high-risk/problematic gamblers), and d) to examine the relation of gambling to nine other risk behaviours (i.e., alcohol use, smoking, marijuana use, hard drug use, sexual activity, minor delinquency, major delinquency, direct aggression, and indirect aggression). Adolescents (N = 3,767) from 25 secondary schools completed a twohour survey that assessed involvement in risk be~aviours as well as potential predictors from a wide range of contexts (school, neighbourhood, family, peer, and intrapersonal). The majority of adolescents reported gambling, although the frequency of gambling participation was low. The strongest predictors/discriminators of gambling involvement were gender, unstructured activities, structured activities, and risk attitudes/perceptions. In addition, the examination of the co-occurrence of gambling with other risk behaviours revealed that for high-risk/problem gamblers, the top three most frequent co-occurring high-risk behaviours were direct aggression, minor delinquency and alcohol. This study was the first to examine the continuum of gambling involvement (i.e., non-gambling to high risk/problematic gambling) using a comprehensive set ofpotential predictors with a large sample of secondary school students. The findings of this study support past research and theories (e.g., Theory of Triadic Influence) which suggest the importance ofproximal variables in predicting risk behaviors. The next step, however, will be to examine the direct and indirect 1 effects of the ultimate (e.g., temperament), distal (e.g., parental relationship), and proximal variables (e.g., risk attitudes/perceptions) on gambling involvement in a longitudinal study.

Learning and healing: a wellness pedagogy for Aboriginal teacher education /

During the last 30 years Aboriginal peoples in Canada have made steady progress in reclaiming the responsibility for the education of their young people, especially in primary and secondary school. In comparison the education and or training of adult populations has not kept pace and many socioeconomic and sociocultural indicators demonstrate a ' , continued confinement of those populations to the margins of the dominant society of Canada. It is the adults, the mothers and the fathers, the grandmothers and grandfathers, the aunties and uncles that are the first teachers of the next generation and the nature of these relationships replicates the culture of unwellness in each subsequent generation through those teachers. There are few examples in the Aboriginal adult education literatures that give voice to the educational experience of the Learner. This study addresses that gap by exploring the perspectives embedded in the stories of a Circle of Learners who are, or were enrolled in the Bachelor of Education in Aboriginal Adult Education program at Brock University. That Circle of 1 participants included 9 women and 1 man, 6 of whom were from various i Anishinabek nations while 4 represented the Hotinonshd:ni nations in southern Ontario. They are an eclectic group, representing many professions, age groups, spiritual traditions, and backgrounds. This then is their story, the story of the heaming and Healing pedagogy and an expanded vision of Aboriginal education and research at Brock University.

The person inside the nurse : the professional socialization of baccalaureate nursing students

The goal ofthis research was to gain an understanding ofthe process ofprofessional socialization by accessing role meaning ofstudents engaged in a BScN program. Students from each ofthe four years and faculty members from the school ofnursing volunteered as participants. G. Kelly's (1955) Personal Construct Theory provided the framework to determine awareness and constructed meanings. A reflective tool, called LifeMapping, was adapted and utilized to relate student experiences within education that have attributed to nurse role meaning. Focus group interviews verified data interpretation. Students are informed oftheir choice to study nursing through part-time and volunteer work, secondary school cooperative placements. Descriptions reveal that choices are tested and both positive and negative aspects ofthe role observed. Bipolar images of good and bad nurses seem to be context-related. These images may establish biases in choices related to learning experiences. The person inside ofeach aspiring nurse interprets, revises and understands experiences to incorporate individual meaning into their value and belief structures. Students are aware ofchanges and descnbe them as developments that occur personally up to Year ill and role-image changes that begin in Year II. The major difficulty that students encountered was descnbed as negative attitudes towards their anticipated role. Humanistic-interactionist philosophies are echoed in student accounts of learning experiences. Growth and role development corresponds to process factors of small group, problem-base learning.

Why do some adults change their minds about what is important in the visual arts? : a case study

This-~-case study used ethnographic-methodo-logy. --The research project was an introductory study of one adult's present and past experiences with the visual arts, exploring, in particular, the causes and processes that were related to the individual's changes of mind in order to develop an understanding of why that individual had changed her mind about what was significant in the visual arts. The individual who provided the data was a solid supporter of art galleries: female, middle-aged, graduate of university and college, married with two children, and living in an urban community. The data were collected from two informal conversational interviews and from a written description of one change experience selected by the participant. The individual had positive experiences with art during early childhood, in elementary and secondary school, during university, in avocational drawing and painting studio courses, and in aesthetic experiences. All of these experiences have had individual effects and, together, they have had a cumulative effect on the development of the participant's opinions and ideas about the visual arts. The experiences which had the most effect on the development of the individual's perspectives on the visual arts were handson studio, educational, and aesthetic experiences. Further research is suggested to investigate why some adults change their minds about the visual arts.