The house that the Court built. The retained powers case law of the European Court of Justice and the constitutional structure of the Union

Euroopan unionin perustamissopimusten katsotaan muodostavan EU:n valtiosäännön, jonka rajat ovat kuitenkin perustamissopimusten määräysten väljän muotoilun sekä Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintakäytännön valossa epätarkat. Etenkin kysymys unionin ja sen jäsenvaltioiden välisestä toimivallanjaosta on EU-oikeudellisen tutkimuksen klassikoita. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani unionin valtiosääntörakennetta ja unionioikeuden kokonaisvaikutusta jäsenvaltioiden toimivaltojen käyttöön erityisesti EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössään kehittämän niin kutsutun retained powers -doktriinin valossa. Kyseisen opin mukaan EU-oikeus asettaa vaatimuksia jäsenvaltioiden toimivaltojen käytölle myös niillä aloilla, joilla sääntelytoimivalta on jäänyt jäsenvaltioille eikä sitä ole jaettu unionin kanssa. Aiheen teoreettisen tarkastelun pohjalta analysoin Euroopaun unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä erityisesti yhtä säilytetyn toimivallan alaa, koulutusta, koskevissa tapauksissa pyrkien havaitsemaan typologioita tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Tutkimus noudattaa EU-valtiosääntöoikeuden metodologiaa. Keskeisenä lähdemateriaalina on siten käytetty unionituomioistuimen ratkaisukäytäntöä, joka heijastaa perustamissopimuksia tarkemmin unionin valtiosääntörakennetta. Oikeuskäytännön analyysi ja tulkinta on suoritettu peilaten sitä vasten unionin kehitystä markkinaorientoituneesta organisaatiosta yleismaailmalliseksi poliittiseksi unioniksi. Tutkielmani loppupäätelmä on, että jäsenvaltiot ovat tietyissä rajoissa hyväksyneet unionituomioistuimen kehittämän doktriinin, ja unionituomioistuin on siten saanut aikaan tosiasiallisen muutoksen EU:n valtiosääntörakenteessa. Retained powers -doktriini on omiaan syventämään eurooppalaista integraatiota ja nostaa kysymyksiä toimivallanjaon merkityksestä unionioikeudessa, perustamissopimusten kyvystä heijastaa unionin valtiosääntörakennetta sekä unionituomioistuimen toiminnan poliittisesta luonteesta.

SAPOn nykytila, ylläpito ja laajennusmahdollisuudet

Suomen ajallinen paikkaontologia SAPO kuvaa suomalaisten kuntien perustiedot, olemassaolon ajankohdat sekä osalle kunnista maantieteelliset polygonit tiettynä ajanhetkenä. SAPO siis kuvaa kuntien ajallisen ja maantieteellisen ulottuvuuden. Tämä raportti kuvaa SAPOn rakenteen, ominaisuudet, ylläpidon vaatimukset sekä tilanteen tammikuussa 2015. Lisäksi raportissa esitetään joukko jatkokehitysmahdollisuuksia.

Vakka-Suomen seudun liikenneturvallisuussuunnitelma

Vakka-Suomen seudun liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu seudun kuntien, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Liikenneturvan ja Lounais-Suomen poliisilaitoksen yhteistyönä. Liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteena on edistää nykyistä vastuullisempaa ja turvallisuushakuisempaa liikkumiskulttuuria. Suunnittelun lähtökohtana on ollut EU-tason liikenneturvallisuusvisio, jonka mukaan ”liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä”. Visio tukeutuu näkemykseen, että puutteellinen liikenneturvallisuus on laaja kansanterveydellinen ongelma, joka koskettaa monia yhteiskunnan sektoreita. Liikenneturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan useita keinoja ja monen osapuolen yhteistyötä. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa asetetaan tiukat tavoitteet liikenneonnettomuuksien määrän vähentämiseksi vuoteen 2025 mennessä. Liikennekuolemien osalta tavoitteena on lisätä niin sanottujen ”nollavuosien” määrää. Tavoitteena on myös vähentää loukkaantumisten, etenkin vakavien loukkaantumisten, määrää merkittävästi. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu monipuolinen päättäjien hyväksymille painopistealueille kohdennettu toimenpideohjelma. Suunnitelmaan sisältyy toimenpide-ehdotuksia liittyen yhteistyöhön, liikennekasvatukseen ja -tiedotukseen, liikenneympäristön parantamiseen, liikenteen valvontaan sekä liikenteen ja maankäytön suunnitteluperiaatteisiin. Suunnitelman toteuttamisen vastuu jakautuu toimenpiteen luonteesta riippuen kuntasektorille, ELY-keskukselle, Liikenneturvalle, poliisille ja muille sidosryhmille. Liikenneonnettomuuksien määrän vähentäminen säästää inhimilliseltä kärsimykseltä ja yhteiskunnalle kaivattuja kustannussäästöjä. Liikenneonnettomuuksista aiheutuu vuosittain seudun kunnille noin neljän miljoonan euron laskennalliset kustannukset. Liikenneturvallisuuden parantuminen asetettujen tavoitteiden mukaisesti tarkoittaisi karkeastikin arvioiden miljoonaluokan säästöjä kuntasektorille. Vähintään yhtä tärkeänä tavoitteena on koetun liikenneturvallisuuden parantuminen, joka vaikuttaa keskeisesti ihmisten hyvinvointiin. Suunnitelman vaikutustenarvioinnin perusteella voidaan todeta, että keinot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ovat olemassa, mutta tavoitteisiin pääseminen edellyttää erittäin suuria panostuksia kaikilla liikenneturvallisuustyön osa-alueilla, ja erityisesti liikennekäyttäytymiseen ja yhteistyöhön kohdistuvien toimenpiteiden osalta. Pelkästään sillä, että kaikki käyttäisivät laissa määrättyjä turvalaitteita ja liikenteestä saataisiin pois rattijuopot, itsemurhat, sairaskohtaukset ja ylinopeudet, säästettäisiin vuosittain seudulla jopa neljä henkeä. Liikenneympäristöön kohdennetut toimet ovat nekin tärkeitä, mutta niillä voidaan saavuttaa vain pieni osa asetetuista tavoitteista. Koetun turvallisuuden osalta turvallisen liikenneympäristön vaikutus on sitäkin merkittävämpi.

Esimiesten muuttuvat osaamistarpeet media- ja kustannusalan murroksessa

Organisaatioiden toimintaympäristö on muuttunut ratkaisevasti ja muutos jatkuu. Muutok-sen kiihtyvä nopeus, asioiden epävarmuus ja kompleksisuus aiheuttavat uudenlaisia haas-teita työelämälle, osaamistarpeiden ennakoinnille ja tulevaisuuden suunnittelulle. Esi-miesosaaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten hyvin organisaatioissa pystytään hyö-dyntämään sen muuta inhimillistä pääomaa ja tämä tutkimus osallistuu keskusteluun siitä, millä tavalla esimiesosaamisen tulisi kehittyä, jotta se pystyy vastaamaan käynnissä ole-vaan yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja teknologiseen muutokseen. Tutkimuksen tavoit-teena on ennakoida digitaalisen murroksen keskellä olevan media- ja kustannusalan orga-nisaation esimiesosaamisessa tarvittavia muutoksia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja primääritutkimusaineisto koostuu kohdeorganisaatiossa esimiesten, toimitusjohtajan ja henkilöstöpäällikön haastatteluista. Tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa tarvittavat esimiesosaamiset eivät merkittävästi eroa tämän päivän paradigman mukaisista osaamisista. Monien osaamisten merkitys kuitenkin korostuu. Esimiesten ja muiden työntekijöiden osaamisten nähdään lähestyvän toisiaan ja tulevaisuudessa rajat esimiesten ja tiimiläisten osaamistarpeiden välillä vähenevät entises-tään. Esimiestyössä monet osaamistarpeet, kuten esimerkiksi epävarmuuden sietokyky, kuitenkin korostuvat. Esimiehen merkittävänä tehtävänä nähdään jatkossa entistä vah-vemmin vastuunkantaminen työyhteisössä.

Rajatarkastusten tulevaisuudenkuvat Suomen itärajan maantierajanylityspaikalla henkilöliikenteen näkökulmasta

Suomen itärajan maantierajanylityspaikkojen toimintaympäristö on kehittynyt merkittävästi viimeisien vuosien aikana. Rajanylityspaikkoja on laajennettu ja uusi rajatarkastusmalli Suomen itärajoilla on otettu käyttöön. Rajanylityspaikkojen ja niihin liittyvien toimintojen kehittäminen on usein pitkän aikavälin ennakointia vaativaa toimintaa. Opinnäytetyössä tutkittiin Suomen itärajan maantierajanylityspaikoilla suoritettavien rajatar-kastusten tulevaisuudenkuvia. Tutkimuksessa tarkasteltava aikaväli ulottuu vuoteen 2030. Tutkimuksen pääkysymyksenä on: Millainen henkilöliikenteen rajatarkastusprosessi voi olla Suomen itärajan maantierajanylityspaikalla tulevaisuudessa vuonna 2030? Tutkimuksen apukysymyksinä ovat: Mitä muutoksia Suomen itärajan maantierajanylityspaikkojen toimintaympäristössä tapahtuu? Mitä haasteita Suomen itärajan maantierajanylityspaikoilla suoritettavien rajatarkastusten kehittämiseen liittyen kohdataan? Millaiseksi rajatarkastusprosessi käsitetään Suomen itärajan maantierajanylityspaikalla tulevaisuudessa 2030? Tutkimus tehtiin tulevaisuudentutkimuksen menetelmin. Menetelmänä hyödynnettiin argumentoivaa Delfoi-tekniikkaa, johon osallistui yhteensä kymmenen asiantuntijaa kolmesta eri organisaatiosta. Ensimmäinen Delfoi-kysely tehtiin teemahaastatteluin, minkä perusteella muodostettiin toisen Delfoi-kierroksen tulevaisuusväittämät. Toinen Delfoi-kierros tehtiin sähköisellä lomakekyselyllä Webropol 2.0 -kyselyohjelmistolla. Teemahaastatteluiden perusteella muodostettiin neljä Suomen itärajan maantierajanylityspaikalla tapahtuvan rajatarkastusprosessin tulevaisuudenkuvaa. Tulevaisuudenkuvissa keskityttiin henkilöautoliikenteeseen ja I-linjan rajatarkastustoimintaan. Tulevaisuuden rajatarkastusprosessissa on tunnistettavissa kaksi kehityssuuntaa. Toinen kehityssuunta nojaa rajatarkastusautomatiikkaan, jossa valtaosa Suomen itärajan rajanylittäjistä tulevaisuudessa kykenee hyödyntämään automatisoituja rajatarkastuksia. Toinen kehityssuunta nojaa manuaalisiin henkilöiden suorittamiin I-linjan rajatarkastuksiin, joita voidaan tukea kehittyneillä teknisillä apuvälineillä sekä rajatarkastusten osittaisella automatisoinnilla. Todennäköisenä pidetään, että kumpaakin mahdollista kehityskulkua sävyttävät tulevaisuudessa matkustajien etukäteen syöttämät rajanylittämiseen vaadittavat tiedot. Tutkimuksessa nostettiin lisäksi esille tulevaisuuden rajatarkastusprosessiin vaikuttavia muutos- ja haastetekijöitä, kuten toimintaympäristön muutokset ja niiden ennakoinnin haasteellisuus, rajatarkastusautomatiikan jalkauttamisen haasteet maantierajanylitysliikenteeseen sekä tulevaisuuden älykkäät rajat -hankkeen tuomat muutokset.

Kommunikaatio-operaattorin taloudellisesti kannattava liiketoimintamalli tasapuolisen pääsyn FTTH-verkkoihin

FTTH-liityntäverkkoja voivat rakennuttaa ja omistaa perinteisten teleoperaattoreiden lisäksi myös muut toimijat, kuten sähköyhtiöt, valtion- ja kuntien omistamat yhtiöt ja yksityiset osuuskunnat. Markkinatoimijoiden ja eri teknologioiden keskinäinen kilpailu johtaa kuitenkin helposti pieniin liityntätiheyksiin ja hajanaisiin pieniin verkkoihin. Tämä tekee verkkojen kannattavasta rakentamisesta vaikeaa ja palvelujen toteuttamisesta tehotonta. Tilannetta voidaan parantaa tasapuolisella pääsyllä, joka selkeyttää arvoketjun osapuolten rooleja. Diplomityön tavoitteena oli kuvata kommunikaatio-operaattorin rooli Suomen telemarkkinaan ja rakentaa sille taloudellisesti kannattava liiketoimintamalli toisen osapuolen toteuttamiin tasapuolisen pääsyn FTTH-verkkoihin. Työ toteutettiin hyödyntäen konstruktiivista tutkimusotetta ja sen lopputuloksena syntyi soveltuva liiketoimintamalli. Kommunikaatio-operaattorin kaksipuolisella alustalla yhdistetään valtakunnallisesti toisiinsa palveluntarjoajat ja alueellisiin liityntäverkkoihin liittyneet loppuasiakkaat. Kommunikaatio-operaattorin liiketoimintamalli mahdollistaa kapasiteetin, palvelunlaadun ja toimintavarmuuden suhteen erilaistetut virtuaaliset tukkutuotteet ja sitä kautta mahdollisuuden uuteen ansaintaan.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin rakentuminen ja organisaation kehittämisen haasteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä nähtiin keskeisiksi tekijöiksi nykymuotoisen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (EKSOTE) rakentumiselle, miten sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen samaan organisaatioon mahdollistaa parempien palvelujen tuottamisen, mitkä ovat organisaatiomuutoksen läpiviennin keskeiset haasteet sekä mitkä ovat poliittisen ohjauksen merkitys ja mahdollisuudet EKSOTESSA. Tutkimus on laadullinen tapaus- eli casetutkimus. Tutkimusmenetelminä käytetään teemahaastatteluja ja puolistrukturoituja lomakehaastatteluja. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen viitekehys on New Public Management. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena esitetään, että EKSOTEN synnyn taustalla oli aito halu parantaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita koko Etelä-Karjalan alueella. Tämä tapahtui siten, että sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhdistettiin saman organisaatioon ja kaikkien kuntien tämän alan henkilöstö siirtyi kunnista EKSOTEN palvelukseen. Organisaation syntyminen edellytti vahvaa poliittista ohjausta. EKSOTESSA on paljon eritysosaamista, joka on käytettävissä koko Etelä- Karjalan alueen asukkaiden hyväksi. Organisaatiomuutoksessa on mukana keskeiset New Public Managementin periaatteet eli tehokkuusperiaatteet sekä palvelujen laadun, asiakaskeskeisyyden ja henkilöstön palkitsemisen kysymykset.

Henkilökuljetusten ja joukkoliikenteen järjestämistapasuunnitelma : Kaskinen - Korsnäs - Kristiinankaupunki : Maalahti : Närpiö

Henkilökuljetusten ja joukkoliikenteen järjestämistapasuunnitelman tavoitteena oli antaa kunnille ja ELY-keskukselle työkalu, jonka avulla voidaan jatkossa varmistaa henkilökuljetusten järjestämisen yhteistyöprosessointi mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla ja sitä kautta tarjonnan säilyminen riittävän laadukkaana ja tehokkaana tulevaisuudessa. Työn aikana selvitettiin kattavasti suunnittelualueen kuntien joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten nykytila. Lisäksi käytiin keskustelua siitä, mitä liikennettä ja millaisin sopimuskausin hankintaan ja millaiset valmiudet kunnilla on yhteishankintoihin ja yhteistyön kehittämiseen. Työn kehittämistoimenpiteinä alueen joukkoliikennevuorot luokiteltiin kannattavuuden perusteella neljään eri luokkaan. Luokittelu toimi työkaluna vuorojen merkittävyyden tunnistamisessa ja hankintojen suunnittelussa. Kuntien ja ELY-keskuksen liikenteiden hankinnalle määriteltiin etenemispolku vuosille 2015–2019. Kehittämistoimenpiteinä on pohdittu myös joukkoliikennesuunnittelun organisoinnin kehittämistä.

Meri-Lapin liikenneturvallisuussuunitelma

Meri-Lapin liikenneympäristöä koskeva liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu, jotta liikenneturvallisuusongelmat ja niihin ideoidut parantamistoimenpiteet ovat selvillä kuntien ja ELY-keskuksen toiminta- ja taloussuunnittelussa. Liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisen yhteydessä kehitettiin samalla liikenneturvallisuustyön toimintaa. Nykytilanteen arviointi on laadittu sidosryhmätyöskentelyn, asukas- ja koululaiskyselyn, taustarekisterien analysoinnin ja maastokäyntien avulla. Meri-Lappin liikenneturvallisuustavoitteet on luotu jalkauttamalla valtakunnalliset tavoitteet Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan ja Tornion ominaispiirteisiin. Tavoitteena on, ettei yksikään ihminen kuole tai loukkaannu vakavasti liikenteessä. Liikenneympäristön parannustoimenpiteiksi on haettu halpoja ja helposti toteutettavia, mutta tehokkaita toimenpiteitä. Suurimmat toimenpide-esitykset ovat valtateiden ja taajamateiden parantamishankkeita. Toimenpiteet on asetettu ohjeelliseen kiireellisyysjärjestykseen ja niille on arvioitu alustavat toteutuskustannukset. Esitetyillä toimenpiteillä liikenneturvallisuus ja liikkumisen helppous paranevat. Erityisesti koulumatkojen turvallisuus paranee. Arvioidut rakentamisen kustannukset ovat yhteensä noin 30,7 miljoonaa euroa. Osa hankkeista on pitemmän ajan varauksia. Kuntien osuus kustannuksista on noin 8,4 miljoonaa

Tuottavuuden, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi alueellisesti integroiduissa sosiaali- ja terveyspalveluissa – palvelujen käyttöön perustuva malli ja esimerkkejä

Yli puolet kuntien vuosibudjeteista kuluu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Jatkossa väestö ikääntyy ja huoltosuhteen muutos tulee niukentamaan kuntien resursseja ja lisäämään palvelujen tarvetta. Näin ollen vaikuttavien ja kustannustehokkaiden ratkaisumallien luominen on ensiarvoisen tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa malli, jota voidaan hyödyntää tuottavuuden, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden jatkuvassa seurannassa alueellisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja testata mallia esimerkkitapauksilla. Pääpaino on vaikuttavuudessa ja kustannusvaikuttavuudessa. Aiemman tutkimuksen perusteella tuottavuuden, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden mittaamiseen on useita lähestymistapoja. Tässä tutkimuksessa tuottavuutta arvioidaan panosten ja tuotosten suhteella, vaikuttavuutta palvelujen käytöllä ja kustannusvaikuttavuutta palvelujen käytön kustannuksilla. Kirjallisuudesta nousee esille selkeä tarve yli perinteisten organisaatiorajojen menevälle jatkuvalle vaikuttavuuden seurannalle. Aikaisempi tutkimus kattaa kertaluontoisia selvityksiä, joissa usein mittarit ovat operatiivisella tasolla, toimialasidonnaisia tai vaikeasti mitattavissa. Tutkimus on suunnittelutiedettä. Tutkimuksen lopputuloksena syntyy sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttömalli (sote-palvelujen käyttömalli), jota varten toteutetaan tietokanta ja raportointikerros. Sote-palvelujen käyttömallia testataan tässä tutkimuksessa kolmella eri organisaatioyksiköllä ja asiakasryhmällä, jotka ovat strategisesti merkittäviä tutkittavalle organisaatiolle ja asiakasryhmiin on kohdennettu selkeä kehittämistoimenpide (kuntoutukseen panostaminen ja vammaisten sekä vanhusten laitoshoidon purku). Sote-palvelujen käyttömalli tuottaa tietoa kehittämistoimenpiteiden tuottavuudesta, vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta. Sote-palvelujen käyttömallin todetaan soveltuvan tutkittavaan organisaatioon ja sote-palvelujen käyttömalli on sielläjatkuvassa käytössä. Sote-palvelujen käyttömalli on siirrettävissä myös muihin soteorganisaatioihin ja laajennettavissa myös muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja niitä lähellä oleviin palveluihin.

Logistics Cost Optimization of Road Freight Shipments in a Consumer Goods Company

In the industry of the case company, transportation and warehousing costs account for more than 10% of the total cost which is more than on average. A Finnish company has an understanding that by sending larger shipments in parcels, they could save tens of thousands of euros annually in freight costs in Finland’s domestic shipments. To achieve these savings and optimize total logistics cost, company’s interest is to find out which is the cost efficient way of shipping road shipments of certain volumes; in parcel boxes or on pallets, and what should be the split volume determining the shipment type. Distribution center (DC) costs affect this decision and therefore they need to be also evaluated to determine the total logistics cost savings. Main results were achieved by executing activity-based costing-calculations including DC and road freight costs to determine the ideal split volume with which the total logistics cost is optimal. Calculations were done for Finland’s DC, separately for two main road freight destinations, Finland and Sweden, which cover 50% of road shipment spend. Data for calculations was collected both manually and automatically from various internal and external sources, such as the company ERP system and logistics service providers’ (LSP) reporting. DC processes were studied in practice and compared to model processes. Currently used freight rates were compared to existing pricing models and freight service tendering process was evaluated by participating in the process and comparing it to the models based on literature. The results show that the potential savings are not as significant as the company hoped for, mainly because of packing work increasing DC labor cost. Annual savings by setting ideal split volume per country would account for 0,4 % of the warehousing and transportation costs of shipments in scope of this thesis. Split volume should be set separately for each route, mainly because the pricing model for road freight is different in each country. For some routes bigger parcels should be sent but for some routes pallets should be used more. Next step is to do these calculations for remaining routes to determine total savings potential. Other findings show that the processes in the DC are designed well and the company could achieve savings by executing tenders more efficiently. Company should also pay more attention to parcel pricing and packing the shipments accordingly.

Yhteiskunnallinen palvelutuote ja tuotekehitysprosessi Case: ikäihmisten perhehoito

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on uuden palvelun kehittäminen yhteiskunnallisessa, julkisen talouden kontekstissa ja erityisesti palvelutuotteen kehittämisprosessin tarkastelu. Teoreettinen viitekehys rakennetaan aiemman, palvelujen kehittämistä koskevan tutkimuksen pohjalta, jossa kaupallisen markkinoinnin tuotekehitysprosessia sovelletaan yhteiskunnalliseen palvelutuotteeseen, ikäihmisten perhehoitoon. Tutkimuksen empiriassa keskitytään erityisesti tuotekehitysprosessin pilotointivaiheeseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää sitä, miten ikäihmisten perhehoito on toteutettu yhteiskunnallisena palvelutuotteena. Tutkimuksessa vastataan pääongelmaan ”Miten ikäihmisten perhehoito on toteutettu yhteiskunnallisena palvelutuotteena?” sekä alaluvuissa tavoitteena on saada selville, ”millainen on yhteiskunnallinen palvelutuote?” ja ” minkälainen on palvelutuotekehitysprosessi? Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen empiirinen osuus suoritettiin siten, että tutkimuksessa haastateltiin viiden eri ikäihmisten perhehoidon hankkeissa toimivien kuntien edustajia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ikäihmisten perhehoitoa on palveluna kehitetty hyvinkin eri tavoilla ja palvelut ovat muuttuneet merkittävästi. Tutkimuksen perusteella voidaan ehdottaa, että eri kunnissa ryhdyttäisiin verkostoitumaan nykyistä enemmän ja kehittämään ikäihmisten palveluja sekä tiedottamaan niistä entistä tehokkaammin.

Markkinointikiellon alaisten tuotteiden myynti

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää markkinointi- ja myynninedistämiskiellon rajoja. Millaiset toimenpiteet tulkitaan käytännössä markkinoinniksi, ja kuinka suuri näkyvyys tulkitaan esilläpidoksi. Tutkimus koostuu eri tuoteryhmien markkinointisäädöksiin, viranomaisohjeistuksiin sekä ennakkopäätöksiin tutustumisesta. Koska eri alojen käytännöt markkinoinnissa poikkeavat markkinointirajoitusten johdosta toisistaan, on työssä tutkittu tupakka-, rahapeli-, alkoholi- sekä sähkötupakkayhtiöiden markkinointitoimenpiteitä. Työn kokeellisena osana perustettiin sähkötupakoita myyvä yritys, joka myy tuotteita ilman kiellettyä markkinointia. Valvira ja Poliisihallitus valvovat laissa määriteltyjä markkinointikieltoja ja antavat mainonnan rajat ylittäneille tahoille ohjeistuksia ja kieltopäätöksiä. Myöskään uhkasakot eivät ole tavattomia toimenpiteitä, jotta ohjeistuksia noudatettaisiin välittömästi.

Ylirajaista rauhaa rakentamassa. Kansainvälisyys osana rauhanaatetta Concord-lehdessä vuosina 1898–1903

Peace Associationin julkaisemassa Concord-lehdessä rakennettua kansainvälisyyttä osana rauhanaatetta vuosina 1898–1903. Lehden näkemys heijasteli vuosisadan vaihteen rauhanliikkeessä suosittua uskoa sotien poistamiseen kansainvälisellä toiminnalla. Tukea näkemys sai valtioiden keskinäisen yhteistyön tiivistymisestä, mutta myös 1800-luvun alussa syntyneiden rauhanjärjestöjen kansainvälisen toiminnan ammattimaistumisesta vuosisadan lopulla. Toisaalta samanaikaisesti vahvistunut nationalismi ja tieteeseen nojannut aikalaisnäkemys Euroopan ylivoimasta kyseenalaistivat rauhanjärjestöjen tavoitteet. Pro gradu -tutkielmassani tutkitaan, miten nämä kolme eri ulottuvuutta – kansallinen, valtioiden välinen ja rauhanliikkeen ei-valtiollinen toiminta – kohtasivat Concordin tulkinnassa kansainvälisyydestä. Tutkielmassani myötäillään transnationalistista tutkimussuuntausta, jonka avulla kansainvälisyyttä tarkastellaan ylirajaisena, valtioiden rajat ylittävänä prosessina ja aatemaailmana. Kansainvälisyys mielletään täten valtiotasoa laajemmaksi toiminnaksi, johon osallistuivat myös ei-valtiolliset toimijat. Näkökulma ei kiellä kansallisen ja kansainvälisten suhteiden tasojen vaikutusta, vaan paljastaa niiden lomasta uusia painotuksia. Näkemykseen liittyy risteävät historiat -teorian korostama eriaikaisten tasojen monitahoinen vuorovaikutus vastakkainasettelun sijaan. Tärkeänä tutkimuksellisena lähtökohtana työssä on myös käsitehistoriallinen näkökulma, joka korostaa herkistymistä määritteiden monimuotoisuudelle ja avoimuudelle lopullisen määrittelyn sijaan. Rauhanaatteeseen kietoutunut kansainvälisyys miellettiin kirjoituksissa prosessiksi, joka pyrki ihmiskunnan ykseyden toteutumiseen kanssakäymistä lisäämällä. Kansainvälinen rauhan edistäminen laajennettiin totutusta valtioiden välisestä toiminnasta osaksi ei-valtiollisia ja kansallisia painotuksia. Toisaalta tutkielmassa havaittiin, etteivät artikkeleiden kirjoittajat olleet vapaita ajan vallitsevista aatevirtauksista. Aikalaiskeskusteluissa toistetut teemat, kuten kansalaisyhteiskunnan muutokset ongelmineen, kansalliset ennakkoluulot, kansainvälisen oikeuden kehittyminen sekä tieteis- ja edistysusko, ulottuivat myös Concordiin. Näin ennalta vastakkaisilta ja ristiriitaisilta näyttäytyneet kansallisen, valtioiden välisen ja ylirajaisen tematiikat kohtasivat lehdessä toisensa leikaten ja kirjoituksissa rakennettua kansainvälisyyden määritelmää muokaten.

Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman päivitys

Julkaisu koostuu Pirkanmaan maakunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman (2006) päivitystyöstä sekä päivitettävän suunnitelman ympäristöselostuksen laatimisesta. Suunnittelu ja tarkastelut liittyvät Pirkanmaan liiton valmistelemaan 2. kokonaismaakuntakaavaan (Pirkanmaan maakunta-kaava 2040). Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman ja ympäristöselostuksen (2006) on laatinut Suunnittelukeskus Oy (nykyinen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). Kehittämissuunnitelmassa käsitellään Pirkanmaan vesihuollon kehittämistä yli kunta- ja maakuntarajojen. Suunnittelualueeseen kuuluvat kaikki Pirkanmaan kunnat sekä maakunnan ulkopuolella olevat toimijat, jotka tekevät yhteistyötä kuntien kanssa. Pääasiallisena lähtötietona kehittämissuunnitelman päivitystyössä käytetään Pirkanmaan ELY-keskuksen kunnille tekemää kyselyä vesihuollon nykytilasta sekä ennusteita Pirkanmaan väestömäärän kehityksestä (Pirkanmaan liitto). Alueen toimintaympäristö on kuntaliitosten ja väestökehityksen takia muuttunut ja kehittämissuunnitelmassa esitellään vesihuoltovaihtoehdot nykyisten ennusteiden ja tietojen pohjalta. Kehittämissuunnitelman tarkoituksena on määritellä vesihuollon eri osa-alueille tarkoituksenmukaisimmat ratkaisumallit, joiden mukaan vesihuoltoa tullaan toteuttamaan vuoteen 2040 mennessä. Vesihuoltolaissa määritellään kunnan vastuulle yleinen vesihuollon kehittämisvelvollisuus ja velvollisuus osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Alueellinen kehittämissuunnitelma on keskeinen väline kuntarajat ylittävän yhteistyön edistämisessä ja yhteistyötä koskevien päätösten valmistelussa.