496 resultados para aktiivinen ohjaus
Resumo:
Vakka-Suomen seudun liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu seudun kuntien, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Liikenneturvan ja Lounais-Suomen poliisilaitoksen yhteistyönä. Liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteena on edistää nykyistä vastuullisempaa ja turvallisuushakuisempaa liikkumiskulttuuria. Suunnittelun lähtökohtana on ollut EU-tason liikenneturvallisuusvisio, jonka mukaan ”liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä”. Visio tukeutuu näkemykseen, että puutteellinen liikenneturvallisuus on laaja kansanterveydellinen ongelma, joka koskettaa monia yhteiskunnan sektoreita. Liikenneturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan useita keinoja ja monen osapuolen yhteistyötä. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa asetetaan tiukat tavoitteet liikenneonnettomuuksien määrän vähentämiseksi vuoteen 2025 mennessä. Liikennekuolemien osalta tavoitteena on lisätä niin sanottujen ”nollavuosien” määrää. Tavoitteena on myös vähentää loukkaantumisten, etenkin vakavien loukkaantumisten, määrää merkittävästi. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu monipuolinen päättäjien hyväksymille painopistealueille kohdennettu toimenpideohjelma. Suunnitelmaan sisältyy toimenpide-ehdotuksia liittyen yhteistyöhön, liikennekasvatukseen ja -tiedotukseen, liikenneympäristön parantamiseen, liikenteen valvontaan sekä liikenteen ja maankäytön suunnitteluperiaatteisiin. Suunnitelman toteuttamisen vastuu jakautuu toimenpiteen luonteesta riippuen kuntasektorille, ELY-keskukselle, Liikenneturvalle, poliisille ja muille sidosryhmille. Liikenneonnettomuuksien määrän vähentäminen säästää inhimilliseltä kärsimykseltä ja yhteiskunnalle kaivattuja kustannussäästöjä. Liikenneonnettomuuksista aiheutuu vuosittain seudun kunnille noin neljän miljoonan euron laskennalliset kustannukset. Liikenneturvallisuuden parantuminen asetettujen tavoitteiden mukaisesti tarkoittaisi karkeastikin arvioiden miljoonaluokan säästöjä kuntasektorille. Vähintään yhtä tärkeänä tavoitteena on koetun liikenneturvallisuuden parantuminen, joka vaikuttaa keskeisesti ihmisten hyvinvointiin. Suunnitelman vaikutustenarvioinnin perusteella voidaan todeta, että keinot asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ovat olemassa, mutta tavoitteisiin pääseminen edellyttää erittäin suuria panostuksia kaikilla liikenneturvallisuustyön osa-alueilla, ja erityisesti liikennekäyttäytymiseen ja yhteistyöhön kohdistuvien toimenpiteiden osalta. Pelkästään sillä, että kaikki käyttäisivät laissa määrättyjä turvalaitteita ja liikenteestä saataisiin pois rattijuopot, itsemurhat, sairaskohtaukset ja ylinopeudet, säästettäisiin vuosittain seudulla jopa neljä henkeä. Liikenneympäristöön kohdennetut toimet ovat nekin tärkeitä, mutta niillä voidaan saavuttaa vain pieni osa asetetuista tavoitteista. Koetun turvallisuuden osalta turvallisen liikenneympäristön vaikutus on sitäkin merkittävämpi.
Resumo:
Kotiinpaluu eli repatriaatio tunnetaan yhtenä ulkomaankomennuksen haastavimmista vaiheista. Kotiin palaavat työntekijät odottavat, että he pääsevät hyödyntämään uutta kansainvälistä osaamistaan tehokkaasti kotiorganisaatiossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa ja osaamista työntekijät saavat kansainvälisen työkierron aikana ja mitkä tekijät vaikuttavat osaamisen hyödyntämiseen kotiorganisaatiossa. Tutkimuksessa selvitettiin, millainen on kansainvälinen työkiertoprosessi, millaista uutta osaamista kansainvälinen työkierto kerryttää ja miten uutta osaamista hyödynnetään kotiinpaluun jälkeen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena tässä tutkimuksessa oli, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät kansainvälisen osaamisen hyödyntämistä kotiinpaluun jälkeen. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Suomen Pankissa. Tutkimuksessa haastateltiin Suomen Pankin työntekijöitä, jotka ovat palanneet takaisin kotiorganisaatioon Euroopan keskuspankista. Induktiivisen lähestymistavan avulla etsittiin selityksiä ja tarinoita siitä, miten kotiorganisaatiossa hyödynnetään kansainvälistä osaamista ja mikä siihen vaikuttaa. Aineiston tyypittelyn avulla aineistosta etsittiin tyypillisiä piirteitä, jotka kuvaavat onnistunutta kotiinpaluuta ja osaamisen hyödyntämisen edistämistä sekä toisaalta epäonnistunutta kotiinpaluuta ja osaamisen hyödyntämisen esteitä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kansainvälisen osaamisen hyödyntämistä edistävät etenkin onnistunut paluuposition suunnittelu, haastavat työtehtävät sekä aktiivinen esimiestyö. Osaamisen hyödyntämistä taas estävät esimerkiksi esimiehen tuen puute, keskustelun puute sekä työtehtävien ja vastuiden jakaminen vastoin repatriaatin toiveita. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että esimiehellä ja hänen tarjoamalla tuella on yllättävänkin suuri vaikutus repatriaattien osaamisen hyödyntämiseen kotiinpaluuvaiheessa. Toisaalta kansainvälisestä kokemuksesta on hyötyä myös itse esimiestyössä.
Resumo:
Terveydenhuollon toimintaympäristö on muutoksessa 2010-luvulla lainsäädännön ja palvelujärjestelmän muuttuessa. Strategisen johtamisen kautta organisaatiot pyrkivät arvioimaan ja hallitsemaan toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia. Strateginen ohjaus tukee strategian toteuttamista organisaatiossa. Strateginen ohjaus sisältää strategian toteutumisen arvioinnin strategisten suorituskykymittarien avulla, jolloin huomiota kiinnitetään siihen, eteneekö organisaatio kohti asettamiaan tavoitteita. Organisaatioissa käytetään usein runsaasti resursseja suorituskyvyn arvioimiseen. Organisaation toiminnasta kertova arviointitieto tuottaa lisäarvoa organisaatiolle vain, mikäli tietoa kyetään hyödyntämään päätöksenteossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä teoreettista tietoa strategisen ohjauksen tueksi kuvaamalla, miten case-organisaatiossa johtotehtävissä toimivat hyödyntävät strategisten suorituskykymittarien tuottamaa seurantatietoa päätöksenteossaan. Tutkimuksessa selvitettiin, miten strategiset suorituskykymittarit asetetaan, miten niiden tuottamaa tietoa siirretään ja miten saatua tietoa hyödynnetään case-organisaatiossa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli: Miten strategisten suorituskykymittarien tuottaman seurantatiedon hallintaan panostamalla tuetaan päätöksentekoa case-organisaatiossa? Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa kohdeorganisaationa toimi Tyks-Sapa liikelaitos, joka on julkinen sairaanhoidollisia palveluita tuottava terveydenhuoltoalan liikelaitos. Teoriatiedon perusteella tiedon hallintaan kuuluu tietotarpeiden määrittäminen, tiedon hankinta ja siirtäminen sekä tiedon hyödyntäminen toiminnan muuttamiseen. Kirjallisuuden ja tutkimushaastattelujen perusteella tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa edellyttää, että strategisten suorituskykymittarien tuottama tieto vastaa johtajan tietotarpeita. Haastattelujen perusteella eksplisiittisen tiedon siirtämistä tukevat johdon sähköiset tietojärjestelmät. Haastattelujen ja teoriatiedon pohjalta näyttäisi kuitenkin siltä, että strategisten suorituskykymittarien tuottamaa eksplisiittistä tietoa tulisi tulkita vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jotta kerätty data muuntuu päätöksentekoa ohjaavaksi strategiseksi tiedoksi. Tutkimuksen tulosten mukaan strategisten suorituskykymittarien tehtävänä on tuottaa tietoa johtajien päätöksenteon tueksi, mutta he tarvitsevat myös muita tietolähteitä päätöksenteossaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tulosten ja aiemman teoriatiedon valossa näyttäisi siltä, että kiinnittämällä huomiota strategisten suorituskykymittarien tuottaman seurantatiedon hallintaan, voidaan tukea kerätyn tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa.
Resumo:
Maavoimien taistelutapa 2015 on muuttanut suurimman puolustushaaran ja sen eri aselajien menetelmiä tai periaatteita käydä taisteluita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Helsingin Ilmatorjuntarykmentin kouluttajien käsityksiä Maavoimien taistelutavan 2015 vaikutuksesta aliupseerioppilaiden ja varusmiesjohtajien koulutukselle. Tutkimushenkilöt eli vastaajat muodostuivat niin joukkotuotannon kuin aliupseerikoulun parissa työskentelevästä palkatusta henkilöstöstä. Tarkoituksena on kuvata erityisesti niitä käsityksiä, miten koulutta-jat kokevat tämän muutoksen sekä sen aiheuttamat haasteet varusmieskoulutukselle ja kouluttajan toiminnalle. Tutkimuksessa avoimen kyselylomakkeen avulla saatu vastausaineisto kategorisoitiin fenomenografisen tutkimus- ja analysointimenetelmän avulla, jolloin pystyttiin tarkastelemaan vastaajien käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenografia on kehitetty alun perin opetusta ja koulutusta tutkivaksi ja tarkastelevaksi tutkimusmenetelmäksi, joten se soveltuu hyvin käytettäväksi tutkimusmenetelmäksi tähän tutkimukseen. Tutkimustulosten perusteella kouluttajat kokivat palkatun henkilöstön täydennyskoulutuksen Maavoimien taistelutapaan 2015 epäonnistuneen. Tämä puolestaan heijastui epätietoisuutena sitä kohtaan, miten varusmiehiä tulisi kouluttaa taistelemaan Maavoimien taistelutavan 2015 periaatteiden mukaisesti. Kouluttajien oma, aktiivinen kehittymishalu sekä ammattiylpeys ovat kuitenkin auttaneet kehittämään koulutusta vastaamaan uudistetun taistelutavan asetta-mia haasteita. Kouluttajan roolin muutos sekä toimintakulttuurin kehittämisen tärkeyden niin joukkotuotannon kuin aliupseerioppilaiden kanssa toimivat kouluttajat kokivat erittäin tärke-äksi. Tulevaisuuden kouluttaja nähtiin vastaajien käsityksissä ammattitaitoisena ohjaajana, valmentajana sekä kouluttajana. Toimintakulttuurin muutos koettiin vastausaineiston perusteella tärkeäksi, jotta koulutustoiminta kehittyisi nousujohteisesti, etenkin oppivan organisaa-tion periaatteiden mukaista kulttuurin piirteitä vastaajat painottivat. Puolustusvoimauudistuk-sen yhteydessä toteutettu palvelusaikojen lyhennys aiheuttaa vastaajien käsityksissä haasteita erityisesti teknillisille aselajeille, kuten ilmatorjunnalle. Teknisten ase- ja johtamisjärjestelmien käyttökoulutus vie aikaa taistelutekniseltä harjoittelulta. Vastaajien mielestä viralliset koulutustasovaatimukset ovat haastavia saavuttaa juuri koulutusajanpuutteesta johtuen.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan neljää hävittäjälento-onnettomuutta, joissa lentäjä on pelastautunut heittoistuimella onnistuneesti. Lentäjän toimintakyvyn teorian avulla selvitetään, mitkä toimintakyvyn kokonaisuudet korostuvat pelastautumistilanteissa. Tutkimus antaa lentäjien pelastautumiskoulutukselle kehitysideoita ja samalla syventää lentäjän toimintakyvyn osa-alueiden ymmärrystä vaaratilanteissa. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin pää- ja alaongelmiin: Millaista toimintakykyä heittoistuinhypyn suorittaneelta lentäjältä vaaditaan pelastautumistilanteessa, ja miten pelastautumiskoulutusta tulisi tämän perusteella painottaa? Miten lentäjiltä vaadittavat sotilaan toimintakyvyn osa-alueet näkyvät tutkittavissa tapauksissa onnettomuustutkijalautakunnan kerto-musten perusteella? Mitä kehittämisideoita lentäjien pelastautumiskoulutukseen näiden lentäjien kokemuksista voidaan saada? Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä lentäjien pelastautumiskoulutuksen kehittämisessä ja yleisen keskustelun herättämisessä lentäjien pelastautumisesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina hyödynnettiin laadullista sisäl-lönanalyysiä teorialähtöisesti. Tiedon etsintä, aiempi tietämys aiheesta ja sotilaan toimintakyvyn teoria sekä toimintakyvyn nelikenttä kulkivat tutkimustyössä rinnakkain. Tutkimuksen aineistona on käytetty neljää Ilmavoimien onnettomuustutkijalautakunnan laatimaa tutkintakertomusta, joissa lentäjä on tehnyt onnistuneen heittoistuinhypyn. Aineiston tueksi haastateltiin kahta tapauksissa mukana ollutta hävittäjälentäjää lomakehaastattelulla. Tutkimus osoitti, että pelastautumistilanteissa toimintakyvyn osa-alueista eniten korostuivat fyysiseen kokonaisuuteen kuuluva keskeisten tietojen ja taitojen hallinta sekä sosiaalisuuteen liittyvä asia- ja tilannekokonaisuuksien tajuaminen. Tutkimus antoi kehitysideoita pelastautumiskoulutukseen. Yksinkertaistenkin välineiden ja varusteiden käyttöä on kerrattava säännöllisesti. Pelastautumista tulee harjoitella toiminnallisesti mahdollisimman aidossa ja riittävän vaativassa ympäristössä, jotta opitun soveltaminen todellisessa pelastautumistilanteessa onnistuu. Tutkimuksella voitiin osoittaa, että kertauskoulutuksen merkitys ja lentäjien aktiivinen osallistuminen pelastautumis- ja selviytymisharjoituksiin ovat tärkeimmät keinot pitää yllä pelastautumistaitoja. Myös pelastautumisharjoitusten kertauskoulutusten seurantajärjestelmää tulee kehittää lentäjien säännöllisen harjoittelun varmistamiseksi.
Resumo:
The objective of this study is to increase understanding of the nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams engaged in real-life co-creation activities, while much of previous research has been conducted in student settings. The different forms and bases of trust, possible trust barriers and trust building actions, and perceived role of trust in knowledge sharing and collaboration are analyzed. The study is conducted as a qualitative case study in case company. Data includes interviews from 24 people: 13 from 3 different project teams that were going on during the study, 8 from already finalized project teams, and 3 founders of case company. Additional data consists of communication archives from three current teams. The results indicate that there were both knowledge-based and swift trust present, former being based on work-related personal experiences about leaders or other team members, and latter especially on references, disposition to trust and institution-based factors such as norms and rules, as well as leader and expert action. The findings suggest that possible barriers of trust might be related to lack of adaptation to virtual work, unclear roles and safety issues, and nature of virtual communication. Actions that could be applied to enhance trust are for example active behavior in discussions, work-related introductions communicating competence, managerial actions and face-to-face interaction. Finally, results also suggest that trust has a focal role as an enabler of action and knowledge sharing, and coordinator of effective collaboration and performance in temporary virtual problem-solving teams.
Resumo:
The purpose of this study is to investigate whether commercial Kraft lignin can be treated with pulsed corona discharge apparatus so that it becomes active. Active lignin refers to the kind of lignin that can be precipitated on the surface of a fiber by lowering the pH. A secondary agenda here is to remove the pungent smell of kraft lignin, which is caused by organically bound sulfur. It is expected that the study will identify mild processing conditions and parameters for achievement of the desired outcome. In the literature review, the properties of lignin are explained, as is their impact on any further processing. In addition, a number of processes are described for the oxidation of lignin in a variety of applications. In the experimental part of the study, test runs were conducted to determine the effects of oxygen supply and pulse frequency on oxidation results, where the purpose is to produce reactive lignin and to find a process that is feasible at an industrial scale. Based on the reported experiments, lignin could not be made active or precipitated to the surface of the fiber. Actual changes in the structure of lignin were not observed, but the pungent smell of lignin was removed. The exact reason for this change could not be established because sulfur NMR analysis did not work for the lignin samples.
Resumo:
Puolustusvoimat kehittää suorituskykyään uusilla hankinnoilla, joiden kokeiluvastuusta osa jae-taan joukko-osastoihin. Israelista hankittu taistelunjohtojärjestelmä A tuli osin Jääkäriprikaatin nelihenkisen kouluttajaryhmän vastuulle. Järjestelmän kouluttaminen varusmiehille vaatii osaa-mista ja sen kehittämistä tavoitellun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin, käsitteellistä ja ymmärtää kouluttajien näkemyksiä osaamisen kehittämisestä materi-aalihankkeen eri koulutusvaiheissa. Tutkimuksen pääkysymys on: Minkälaisia käsityksiä materi-aalihankkeen koulutusvaiheeseen osallistuneilla kouluttajilla on osaamisen kehittymisestä ja ke-hittymiseen käytetyistä oppimismenetelmistä materiaalihankkeessa? Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkija on siirtynyt osallisesta tutkijaksi. Tutki-muksen kohteeksi valittiin taistelunjohtojärjestelmä A:n koulutuksesta vastaavan kouluttajaryh-män kaikkiin koulutusvaiheisiin osallistuneet kouluttajat (n=3). Tutkittavat henkilöt ovat koulu-tustaustaltaan upseeri, opistoupseeri ja aliupseeri. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teema-haastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että materiaalihankkeen koulutuksen osallistuvan kouluttajan osaami-sen kehittymisessä keskeisessä asemassa on työssä oppiminen. Työssä oppimisessa ohjaus on tavanomaisesti keskeisessä asemassa, mutta materiaalihankkeessa ohjaus ei ollut riittävää. Kou-luttajaryhmä asetti itselleen tavoitteet työn asettamien vaatimusten avulla. Osaamisen kehittyminen tapahtuu työtehtävässä harjaantumalla. Osaaminen syntyy kaikesta aikaisemmasta tietotaidosta, kokemuksesta ja näkemyksestä, ja se kumuloituu hiljaiseksi tiedoksi. Osaamisen kehittymisen arviointi nojaa itseohjautuvuudessa. Osaamisen kehittymistä ei arvioida jatkuvasti tietoisesti, vaan muutoksen osaamisessa näkyvät toiminnan sujuvuudessa ja tietorakenteiden kehittymisenä. Niin materiaalihankkeessa kuin muissa tavanomaisissa kouluttajan tehtävissä osaamisen kehittäminen vaatii työtehtävässä harjaantumista, aikaa ja sosiaalista vuorovaikutusta. Selkeiden tavoitteiden ja vaatimusten asettaminen edesauttaa osaamisen kehittymistä. Työssä oppimisen ohjaukseen tulee panostaa kaikilla organisaation tasoilla. Tämä tutkimus ei välttämättä tuottanut merkittävää uutta tietoa sotilaspedagogiikan tieteenalalle, mutta se antaa yhden näkökulman materiaalihankkeeseen osallistuvan kouluttajaryhmän todellisuusmaailmaan. Työstä ilmi käyvä tarve työssä oppimisen ohjauksen parantamiselle tukee aikaisempien tutkimuksien tuloksia. Keskeisimpinä jatkotutkimusaiheina esitetään työssä oppimisen ja osaamisen kehittämisen tutkimista motivaationäkökulmasta, sekä materiaalihankkeen elinkaariajattelun tutkimista kouluttajan käytettävyyden näkökulmasta.
Resumo:
Tutkimuksen kohteena olivat sidosryhmien edustajat, joiden kanssa ELY-keskukset ovat tehneet yhteistyötä vuoden 2014 aikana. Tutkimus toteutettiin kahtena sähköisenä kyselynä: sidosryhmille sekä ohjaaville ministeriöille ja virastoille suunnattuna kyselynä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 2 429 henkilöä, ja vastausprosentiksi muodostui 40 %. Viranomaiskumppaneiden, muiden kumppaneiden ja palvelutuottajien antamat keskimääräiset kokonaistyytyväis-yysarvosanat ovat pysyneet käytännössä ennallaan vuoden 2013 tutkimuksen kanssa. Niiden vastaajien osuus, jotka kokevat ELY-keskusten toiminnan kehittyneen huonompaan suuntaan osuus on kuitenkin kasvanut (22% 2015/3% 2011). Taloudellisesti tiukat ajat näkyvät sidosryhmien vastauksissa. ELY-keskusten elinkeinopoliittiset tavoitteet korostuivat. Sidosryhmät toivovat käytännön yhteistyötä paikallisten yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Henkilötason yhteistyökynnystä tulisi alentaa. ELY-keskusten odotetaan jalkautuvan aikaisempaa paremmin paikallisten toimijoiden ja yritysten pariin. Toimintojen valtakunnallinen keskittäminen aiheuttaa huolta vastaajissa. Monet toivat esille huolestumisensa paikallistuntemuksen katoamisesta sekä alueellisen vaikutusvallan vähentymisestä. ELY-keskuksilta odotetaan aiempaa palveluhenkisempää otetta yhteistyöhön ja asiakastoimintaan. Lisäksi toivotaan kehitysmyönteisempää suhtautumista: rajoittamisesta ja sääntelystä tulisi siirtyä kohti yhteistä kehittämistä, ratkaisujen hakemista sekä ohjausta. Toiminnan yhtenäisyyteen ja yhdenmukaisuuteen sekä sisäisen yhteistyön toimivuuteen tulisi panostaa. Ohjaavien tahojen antama keskimääräinen kokonaistyytyväisyysarvosana on laskenut hivenen vuoden 2013 tutkimukseen nähden. Sen sijaan ohjaavien tahojen tyytyväisyys toiminnan eri osa-alueisiin on pääosin parantunut. Kehityskohteiden ohella sidosryhmät näkevät ELY-keskusten toiminnassa myös paljon hyvää ja kehityksen olleen oikean suuntaista resurssien vähenemisestä huolimatta. Asiantuntemus ja asiantuntijoiden toiminta saivat myös paljon kiitosta sidosryhmiltä.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä nähtiin keskeisiksi tekijöiksi nykymuotoisen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (EKSOTE) rakentumiselle, miten sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen samaan organisaatioon mahdollistaa parempien palvelujen tuottamisen, mitkä ovat organisaatiomuutoksen läpiviennin keskeiset haasteet sekä mitkä ovat poliittisen ohjauksen merkitys ja mahdollisuudet EKSOTESSA. Tutkimus on laadullinen tapaus- eli casetutkimus. Tutkimusmenetelminä käytetään teemahaastatteluja ja puolistrukturoituja lomakehaastatteluja. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen viitekehys on New Public Management. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena esitetään, että EKSOTEN synnyn taustalla oli aito halu parantaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita koko Etelä-Karjalan alueella. Tämä tapahtui siten, että sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhdistettiin saman organisaatioon ja kaikkien kuntien tämän alan henkilöstö siirtyi kunnista EKSOTEN palvelukseen. Organisaation syntyminen edellytti vahvaa poliittista ohjausta. EKSOTESSA on paljon eritysosaamista, joka on käytettävissä koko Etelä- Karjalan alueen asukkaiden hyväksi. Organisaatiomuutoksessa on mukana keskeiset New Public Managementin periaatteet eli tehokkuusperiaatteet sekä palvelujen laadun, asiakaskeskeisyyden ja henkilöstön palkitsemisen kysymykset.
Resumo:
Megatrendien ennustajat ovat tuoneet esiin, että viestinnän merkitys yhteiskunnassa tulee korostumaan entisestään. Tämä ja toimintaympäristön muut jatkuvat muutokset, muun muassa kiristynyt talous, pakottavat myös julkisia organisaatioita muuttumaan. Julkisjohtamisen keskiöön nousee voimallisesti vuorovaikutus; sen merkityksen ymmärtäminen ja sen osaaminen. Onnistuneen johtamisviestinnän toteuttamisen on todettu olevan haasteellista, mutta miten siihen vaikuttaa organisaation hajautettu työskentely ja matriisiohjaus? Miten voidaan ylittää vuorovaikutuksen epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus ilman fyysistä läsnäoloa ja saavuttaa organisaation keskinäinen luottamus sekä yhteisöllisyys? Miten tämän ilmiön kokee johtamisviestinnän kulmakivenä toimiva maantieteellisesti hajautettu keskijohto? Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat johtamisen viestintähaasteita hajautetussa organisaatiossa ja millaisia osaamisvaatimuksia johtamisviestintään liittyy keskijohdon näkökulmasta. Viestintähaasteita tarkastellaan sekä johtamisviestinnän merkityksen että kokemuksen kautta. Tutkimus keskittyy yhden julkisen viraston, Hätäkeskuslaitoksen, keskijohdon subjektiivisten näkemysten syvälliseen ymmärtämiseen sekä tulkintaan ollen luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tieteenfilosofinen lähtökohta on subjektiivinen, jota tukee fenomenologishermeneuttinen ajattelutapa. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen sisällön analyysi on luonteeltaan teoriaohjaava abduktiivisen päättelyn logiikan tukemana. Tutkimustulosten mukaan johtamisen viestintähaasteita hajautetun organisaation keskijohdossa ovat: selkeät tavoitteet, roolit sekä pelisäännöt, selkeä ja perusteltu päätöksenteko, työn tuki ja itseohjautuvuus, valta ja vastuu, yksilöiden tunteminen ja arvostus, ammatillinen itsetunto sekä avoin ja aktiivinen vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että keskijohdolla tulisi olla kykyä käyttää teknologiavälitteistä viestintää, tuottaa kirjallista materiaalia, kykyä osallistua avoimeen dialogiin ja kuunnella, kykyä ajatella asioita loogisesti ja kiteyttää niitä, kyetä vaikuttavaan esiintymiseen, kykyä verkostoitumiseen sekä olla aktiivinen vuorovaikuttaja. Tulos tukee aiempia tutkimuksia siinä, että hajautetussa organisaatiossa johdon vuorovaikutus ja sen osaaminen nousee korostuneeseen asemaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että fyysinen eripaikkaisuus asettaa haasteita läsnäolon ja arvostuksen välittämiselle, joilla on merkitystä organisaation luottamuksen synnyttämiselle, me-hengen sekä ilmapiirin ja kulttuurin luomiselle sekä yhteisöllisyyden saavuttamiselle.
Resumo:
Elokuva-arvostelu
Resumo:
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli ymmärtää ja kuvata korkeasti koulutettujen henkilöiden selviytymistä työn menetyksestä ja pitkittyneestä työttömyydestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin pakotettua uramuutosta ja työttömyyttä sekä siitä selviytymistä yksilön kokemuksen näkökulmasta. Lisäksi tutkittiin työttömyyden tukipalveluiden hyödyllisyyttä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kuvailevana tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 13 korkeasti koulutettua uusimaalaista työtöntä henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että työn menetyksellä koettiin olevan sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Työn menetys koettiin osittain helpotuksena ja hengähdystaukona. Henkilöt selviytyivät itse työn menetyksen tilanteesta jokseenkin hyvin, etenkin jos muutokseen oli voinut varautua ja irtisanomisperusteet olivat selkeät. Korkeasti koulutetut henkilöt käyttivät monipuolisesti sekä tunne- että ongelmakeskeisiä selviytymisstrategioita selviytyäkseen työttömyydestä. Näistä aktiivinen työnhaku sekä opiskelu korostuivat selviytymiskeinoina. Työttömyyden pitkittyminen heikensi selvästi yksilön hyvinvointia ja vertaistuen merkitys korostui työttömyyden pitkittyessä. Tutkimuksesta ilmeni, että julkiset työvoimapalvelut eivät tue riittävästi korkeasti koulutettuja työttömiä. Tukipalveluja tulisi kehittää vastaamaan paremmin muuttuneiden työmarkkinoiden vaateita, sillä työmarkkinoiden muutokset haastavat urien uudenlaiseen tarkasteluun.
Resumo:
The genetic and environmental risk factors of vascular cognitive impairment are still largely unknown. This thesis aimed to assess the genetic background of two clinically similar familial small vessel diseases (SVD), CADASIL (Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy) and Swedish hMID (hereditary multi-infarct dementia of Swedish type). In the first study, selected genetic modifiers of CADASIL were studied in a homogenous Finnish CADASIL population of 134 patients, all carrying the p.Arg133Cys mutation in NOTCH3. Apolipoprotein E (APOE) genotypes, angiotensinogen (AGT) p.Met268Thr polymorphism and eight NOTCH3 polymorphisms were studied, but no associations between any particular genetic variant and first-ever stroke or migraine were seen. In the second study, smoking, statin medication and physical activity were suggested to be the most profound environmental differences among the monozygotic twins with CADASIL. Swedish hMID was for long misdiagnosed as CADASIL. In the third study, the CADASIL diagnosis in the Swedish hMID family was ruled out on the basis of genetic, radiological and pathological findings, and Swedish hMID was suggested to represent a novel SVD. In the fourth study, the gene defect of Swedish hMID was then sought using whole exome sequencing paired with a linkage analysis. The strongest candidate for the pathogenic mutation was a 3’UTR variant in the COL4A1 gene, but further studies are needed to confirm its functionality. This study provided new information about the genetic background of two inherited SVDs. Profound knowledge about the pathogenic mutations causing familial SVD is also important for correct diagnosis and treatment options.
Resumo:
Julkinen terveydenhuollon toimintaympäristö on muuttumassa. Terveydenhuollon käytettävissä olevat resurssit ovat heikkenemässä yleisen taloudellisen tilanteen ja väestön ikääntymisen johdosta. Terveydenhuollon palvelurakenteita ollaan uudistamassa. Merkittävien päätösten perusteiksi ja organisaatioiden johtamisen tueksi tarvitaan tietoa ja tietovirtoja. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus toteutettiin erikoissairaanhoidon palveluita tuottavassa keskussairaalassa. Haastatteluaineisto kerättiin sairaalan ylimmästä johdosta. Tutkimuksen mukaan informaatio-ohjaukseen, asiantuntijoiden johtamiseen ja palvelutuotannon vaikuttavuuteen liittyvät tietovirrat ovat alueellisen terveydenhuollon organisaation keskeisiä tietovirtoja.