Juegos prohibidos de un viejo continente : I Guerra Mundial 1

Fondo Margaritainés Restrepo

Guerra sin fronteras para partir cuerpos y almas : I Guerra Mundial 2

Fondo Margaritainés Restrepo

Found lost and alive cities in virtual exhibitions. Arab World and Europe (1815-1918) a bridge to a cultural and architectural dialogue

Our proposal is to go around the thematic virtual exhibitions that we have prepares to Museums With No Frontiers - Cities and Urban Spaces 1815–1918, visibly embodied in alterations to the urban plans, views and architecture. – see: http://www.sharinghistory.org/

Transformations of taste: Americanisation, generational change and Australian cultural consumption

Researchers within the field of cultural imperialism as well as the more recently developed globalisation paradigm have tended to dwell upon the economic or corporate dimensions of global cultural flows and have been largely indifferent to the domain of the everyday cultural tastes and forms of cultural consumption that exist in particular national contexts. This article seeks to redress this focus through an examination of one particular instance of cultural imperialism, the widely held belief in ?he Americanisation of Australian society. Using data from a major research project inquiring into Australian everyday culture the article focuses on the changes in cultural tastes and preferences that are evident in three generational cohorts: contemporary young adults, a segment of the 'baby-boom' generation now in middle age, and a group of older Australians born in the years following World War I and the 1920s. The article documents a trend in which overseas influences, particularly those originating from America, appear to be increasingly shaping Australians' tastes in a wide range of cultural domains. Nevertheless, despite these changes in cultural taste Australians of ail ages retain a strong sense of a distinctive national identity. Such findings have implications for an understanding of cultural globalisation as a process of hybridisation and intermixing.

Beyond methodological nationalism: The contribution of Robert E. Park to the history of intercultural communication

The legacy of nineteenth century social theory followed a “nationalist” model of society, assuming that analysis of social realities depends upon national boundaries, taking the nation-state as the primary unit of analysis, and developing the concept of methodological nationalism. This perspective regarded the nation-state as the natural - and even necessary - form of society in modernity. Thus, the constitution of large cities, at the end of the 19th century, through the intense flows of immigrants coming from diverse political and linguistic communities posed an enormous challenge to all social research. One of the most significant studies responding to this set of issues was The Immigrant Press and its Control, by Robert E. Park, one of the most prominent American sociologists of the first half of the 20th century. The Immigrant Press and its Control was part of a larger project entitled Americanization Studies: The Acculturation of Immigrant Group into American Society, funded by the Carnagie Corporation following World War I, taking as its goal to study the so-called “Americanization methods” during the 1920s. This paper revisits that particular work by Park to reveal how his detailed analysis of the role of the immigrant press overcame the limitations of methodological nationalism. By granting importance to language as a tool uniting each community and by showing how the strength of foreign languages expressed itself through the immigrant press, Park demonstrated that the latter produces a more ambivalent phenomenon than simply the assimilation of immigrants. On the one hand, the immigrant press served as a connecting force, driven by the desire to preserve the mother tongue and culture while at the same time awakening national sentiments that had, until then, remained diffuse. Yet, on the other hand, it facilitated the adjustment of immigrants to the American context. As a result, Park’s work contributes to our understanding of a particular liminal moment inherent within many intercultural contexts, the space between emigrant identity (emphasizing the country of origin) and immigrant identity (emphasizing the newly adopted country). His focus on the role played by media in the socialization of immigrant groups presaged later work on this subject by communication scholars. Focusing attention on Park’s research leads to other studies of the immigrant experience from the same period (e.g., Thomas & Znaniecki, The Polish Peasant in Europe and America), and also to insights on multi-presence and interculturality as significant but often overlooked phenomena in the study of immigrant socialization.

Les juifs et l'idée de Bildung dans l'Allemagne de culture protestante : chronique d'un mésamour à travers le long XIXe siècle

Des années 1780, quand surgit la question de l'émancipation des juifs, à la Première Guerre mondiale, qui dément l'optimisme de la perfectibilité du genre humain cultivé par la Bildung, le « long » XIXe siècle est la scène sur laquelle se déploient les efforts d'intégration des juifs dans la société et la culture allemandes, où la Bildung, intimement liée à l'esprit du protestantisme allemand qui l'a profondément marquée de son empreinte, tient lieu de médiation. Fil conducteur de ma recherche, la Bildung me permet de montrer en quoi son idéal est devenu un élément constitutif de l'identité des juifs allemands, en même temps qu'il cesse, sous les effets de la nationalisation d'une culture allemande devenue un outil au service d'un peuple particulier, d'être le projet, certes d'une communauté donnée, mais porteur d'universalisme. De fait, tout en adhérant à sa définition originale, les juifs ont su réinterpréter l'idée de Bildung en désamorçant l'alliance entre culture, germanité et nationalisme, afin de construire une nouvelle identité judéo-allemande qui réponde aux enjeux et aux exigences de la modernité ainsi qu'aux évolutions du temps, tout en visant à la reconnaissance des valeurs et du statut du judaïsme. Dans la mesure où cet idéal de la Bildung, sous les coups du nationalisme allemand, a perdu sa portée universelle pour, dans un processus de germanisation, devenir un instrument au service du projet nationaliste, les juifs vont progressivement se voir exclus de la nation allemande, quand bien même ou précisément parce qu'ils se sont identifiés à tel point au projet initial de la Bildung qu'ils en sont devenus les garants. From the 1780s, when the question of the emancipation of the Jews emerged, until World War I-a disappointment for those who were optimistic about cultivating a perfected humanity through Bildung (education)-the "long" nineteenth century is the stage on which the efforts to integrate the Jews into German society and culture took place. In this context, Bildung, which was decidedly bound to and profoundly marked by the German Protestant spirit, served as mediation. The underlying theme of Bildung in my research enables me to show how its ideal became the constitutive element of German Jewish identity. Concurrently, under the effects of the nationalization of German culture that became a tool in the service of a specific folk, the ideal of Bildung ceased to be a project that conveyed universal meaning. In fact, although the Jewish people agreed with its original definition, they succeeded in reinterpreting the idea of Bildung by neutralizing the alliance between culture, being German, and nationalism in order to elaborate a new German-Jewish identity in reply to the challenges and requirements of modernity and the evolution of society while still recognizing the values and status of Judaism. Inasmuch as the ideal of Bildung lost its universal significance for serving the nationalist project under the influence of German nationalism, the Jews were gradually excluded from the German folk, which took place despite, or precisely because, they identified to such an extent with the original aims of Bildung that they became the guarantors for it. Das ,,lange" 19. Jahrhundert bildet die Kulisse der Integrationsbemühungen der Juden in die deutsche Gesellschaft und Kultur, von den 1780er Jahren, als die Frage nach der Judenemanzipation zutage kommt, bis zum Ersten Weltkrieg, der den Optimismus der menschlichen Verbesserungsfahigkeit durch die Bildung widerlegt. Die mit dem Geist des deutschen Protestantismus eng verbundene Bildung dient hier als Mediation. Der rote Faden der Bildung ermöglicht mir zu zeigen, inwiefern ihr Ideal wesentlich für die jüdische Identität geworden ist. Zur gleichen Zeit hat das Bildungsideal, unter der Wirkung der Nationalisierung der deutschen Kultur, die zum Werkzeug eines eigenartigen Volkes gemacht wurde, sein universales Wesen verloren. In der Tat, obwohl die Juden dem ursprünglichen Bildungsideal zustimmten, haben sie die Bildung neu interpretiert, indem sie die Verbindung zwischen Kultur, Germanentum und Nationalismus entschärft und eine neue deutsch-jüdische Identität gebildet haben, die den Herausforderungen und den Ansprüchen der Moderne sowie dem Gesellschaftswandel entsprach und gleichzeitig darauf abzielte, die Werte und den Status des Judentums zu anerkennen. Insoweit, als das Bildungsideal seine universale Geltung unter dem Einfluss des deutschen Nationalismus verloren hat, um den nationalistischen Absichten zu dienen, wurden die Juden nach und nach vom deutschen Volk ausgeschlossen, selbst wenn oder gerade weil sie sich dermassen mit dem ursprünglichen Zweck der Bildung identifiziert haben, dass sie ihre Garanten geworden sind.

Welfare Work in Iowa, 1921.

This book, by Marcus L. Hansen, supplements a previously written book by him called Welfare Campaigns in Iowa. It details accounts of particular groups or organizations in Iowa that were active in welfare campaigns or work during World War I.

History of biological warfare and bioterrorism.

Bioterrorism literally means using microorganisms or infected samples to cause terror and panic in populations. Bioterrorism had already started 14 centuries before Christ, when the Hittites sent infected rams to their enemies. However, apart from some rare well-documented events, it is often very difficult for historians and microbiologists to differentiate natural epidemics from alleged biological attacks, because: (i) little information is available for times before the advent of modern microbiology; (ii) truth may be manipulated for political reasons, especially for a hot topic such as a biological attack; and (iii) the passage of time may also have distorted the reality of the past. Nevertheless, we have tried to provide to clinical microbiologists an overview of some likely biological warfare that occurred before the 18th century and that included the intentional spread of epidemic diseases such as tularaemia, plague, malaria, smallpox, yellow fever, and leprosy. We also summarize the main events that occurred during the modern microbiology era, from World War I to the recent 'anthrax letters' that followed the World Trade Center attack of September 2001. Again, the political polemic surrounding the use of infectious agents as a weapon may distort the truth. This is nicely exemplified by the Sverdlovsk accident, which was initially attributed by the authorities to a natural foodborne outbreak, and was officially recognized as having a military cause only 13 years later.

Pieces of Iowa’s Past, April 22, 2009

Pieces of Iowa’s Past, published by the Iowa State Capitol Tour Guides weekly during the legislative session, features historical facts about Iowa, the Capitol, and the early workings of state government. All historical publications are reproduced here with the actual spelling, punctuation, and grammar retained. April 22, 2009 THIS WEEK: An excerpt of an article on Major Claude Stanley regarding his times with the Iowa Regiment, 168th Infantry, 42nd (Rainbow) Division during World War I. Stanley was elected to the Iowa Senate in 1932.

Classical references and their significance in The Magic Mountain by Thomas Mann

Although Thomas Mann’s novel The Magic Mountain has been the object of innumerable studies, this paper suggests that so far none of these has given truly close attention to the significance of the classical references in this novel with regard to the search for a true humanism. This is probably owing to the generally held belief that the influence of the classical tradition is relatively inconsequential in relation to the ample conjunction of philosophical ideas on which the novel is based. This article takes a differing view and, through a close analysis and comment of the explicit and implicit classical notions in the text, concludes that these ideas are also a valuable key to a greater comprehension of the ideological design of the main character, Hans Castorp, and to a certain degree they also help to continue to reflect on the most enigmatic and controversial episode of the novel: the young protagonist’s descent to the plain from the magical mountain (Zauberberg) in order to take part in the great tragedy of World War I, alien as is any war to the prevalent but ultimately futile desire that love (Liebe) should in the end prevail in the life of humans.

Näyttelijän taide venäläisessä elokuvassa 1907-1919

Väitöskirjan aihe on, kuinka elokuvanäyttelijän taide ja sitä koskeva ajattelu kehittyivät Venäjällä yksityisen elokuvatuotannon vuosina 1907–1919. Tutkimus kuuluu kulttuurihistorian alaan. Sen näkökulma on elokuvan esteettinen historia, ja tutkimus liittyy ns. revisionistisen elokuvahistorian pyrkimykseen arvioida uudelleen näytelmäelokuvan varhaisvaiheita. Analyysi kohdistuu esteettiseen aikalaisajatteluun sekä elokuvatuotannon käytäntöihin ja prosesseihin. Lähteinä on käytetty elokuvanäyttelemistä koskevaa julkista keskustelua, elokuvantekijöiden jättämää muistietoa ja ajalta säilyneitä elokuvia. Käsittely jakautuu kolmeen väljän kronologisesti järjestettyyn lukuun. Luku 2 keskittyy venäläisen fiktioelokuvan varhaisvuosiin 1910-luvun taitteen molemmin puolin. Luku 3 käsittelee pitkän näytelmäelokuvan läpimurrosta alkunsa saanutta keskustelua psykologisesta elokuvasta. Luku 4 etenee maailmansodan vuosina nouseen kuvallisen, ohjaajakeskeisen elokuvakäsityksen kautta kohti varhaisen neuvostoelokuvan ajatusta näyttelijästä ”mallina”. Väitöskirjassa esitetään, että käsitys näyttelemisestä, ja sitä myötä elokuvasta yleensä, kävi tutkittuna ajanjaksona läpi kehämäisen kehityksen, jossa vuorottelivat käsitykset elokuvasta modernina ja elokuvasta traditiona. Tutkimus problematisoi myöhempää elokuvakäsitystä, jonka mukaan elokuvaestetiikan perusyksikkö on otos. Toisin kuin myöhempinä vuosikymmeninä 1910-luvulla näytteleminen oli avainkysymys, jonka kautta lähestyttiin elokuvan olemusta itseään. Venäjällä ajatukset elokuvanäyttelemisestä kehittyivät vuorovaikutuksessa saman ajan teatteriestetiikan kanssa, joskin elokuva miellettiin jo varhain erilliseksi taidemuodoksi. Tsaarinajan elokuvan vaikutusvaltaisimmaksi esteettiseksi ohjelmaksi muodostui psykologinen elokuva, jonka inspiraationa toimi osittain Konstantin Stanislavskin samaan aikaan kehittämä näyttelijäntyön järjestelmä. Elävä näyttelijä ja näyttelijän ”kokeminen” nähtiin ratkaisuna elokuvavälineen keskeisenä ongelmana pidettyyn mekaanisuuteen. Ajan studiokäytännöissä psykologinen lähestymistapa puolestaan merkitsi usein vastausten etsimistä teollisen elokuvatuotannon olosuhteista syntyneisiin ongelmiin.

Postimerkit merisotataidon dokumentteina : Britannian ja Saksan laivastojen varustelu maailmansotien välisenä aikana

Merisodassa tapahtunut muutos – erityisesti konevoiman syrjäyttäessä purjeet ja raudan korvatessa puumateriaalin 1800-luvun loppupuolella – johti nykypäivänäkin merkittäviin merisodan teoreettisiin tarkasteluihin. Teorioihin pohjautuneet merisotataidon yleisperiaatteet saivat ensimmäisen maailmansodan aikana käytännön testauksensa. Voittajat ja häviäjät analysoivat taistelut sekä maailmalla vallinneen ripeän teknisen kehityksen, minkä seurauksena laivastojen varustelu kiihtyi uudestaan valtapolitiikan tueksi. Maailmansotien välisenä aikana pyrittiin kansainvälisin sopimuksin säätelemään suurten laivastojen, kuten Britannian, Ranskan, Italian, Japanin ja Yhdysvaltojen varustelukilpailua. Versaillesin rauhansopimus rajoitti samanaikaisesti Saksan merivoimien kokoa. Tässä työssä tutkitaan Britannian ja Saksan merivoimien varustelua ja merisotataidon kehittymistä maailmansotien välisenä aikana. Merisotataidon kehittymisen tarkastelu tapahtuu postimerkkien avulla. Postimerkki syntyi Englannissa vuonna 1840 ja sen käyttö yleistyi ympäri maailman lähes samanaikaisesti konevoimaa käyttäneiden laivojen kanssa. Postimerkkien kuva-aiheet olivat aluksi valtioiden päämiehiä, heraldiikkaa, maisemia tai abstrakteja aiheita. Vasta 1900-luvun alkupuolella kuva-aiheina saattoi olla lähes mitä vain, myös sotalaivojen kuvia. Postimerkkikokoelmastani erottuu tutkimusaiheeseen 335 merkkiä. Britannian ja Saksan kansallisarkistojen alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden dokumenttianalyysiin perustuvaa merisotataidon moninaista kehitystä verrataan tutkimuksessani postimerkkien kuva-aiheisiin ja niiden yksityiskohtiin 3 300 kertaa. Tällä menettelyllä pyrin selvittämään voiko postimerkkejä käyttää ja pitää merisotaidon kehityksen kattavina dokumentteina. Postimerkeissä satunnaisiksi jääneet virheet tai propaganda eivät vähennä merisotataidon kehityksen kuvaamisen dokumenttiarvoa. Postimerkkien sotalaivoihin liittyvät kuvat kattavat muutamaa laivaluokkaa lukuunottamatta molempien maiden kaikki taistelualuslajit- ja luokat. Postimerkeistä voidaan nähdä vanhat sotalaivat, niiden peruskorjaukset ja uudet luokat lentotukialuksista sukellusveneisiin. Alusten kuvat voidaan liittää Britannian kansainyhteisön muuttuneisiin strategisiin ja taktisiin tavoitteisiin niin Atlantilla kuin Kaukoidässä. Saksan merivoimien nousu Versaillesin rauhanehtojen rajoituksista ja lopulta pyrkimys Britannian kauppamerenkulun tuhoajaksi välittyy myös postimerkeistä. Yleinen sotatekninen kehitys, lentoneiden tulo merisotanäyttämölle ja aikanaan kansainvälisten tonnistorajoitusten poistuminen näkyvät postimerkeissä. Kokopostimerkin historian aikana vuoteen 2012 mennessä purjeettomien, nykyaikaisten sotalaivojen kuvia on julkaistu noin 3 350 postimerkillä, jotka on koottu Maailman suurin laivasto-osasto -postimerkkikokoelmaani noin 35 vuoden aikana

Horton Family collection, 1912, 1919, 1924, n.d.

Dr. William Hamilton Merritt, Jr. was born in 1865 and died in 1924. He was the son of Jedidiah Prendergast Merritt and Emily Prescott, grandson of William Hamilton Merritt. In 1892 he was married to Maud Claudman Hudson of Memphis, Tennessee and had a daughter and a son. During World War I he commanded the 14th battery at Flanders and after becoming ill served as part of the 9th Canadian Field Ambulance, 3rd Canadian Division, serving at a military hospital in Orpington, Kent, England and in 1917 at a military hospital in France. Dr. Merritt served as alderman and mayor for the city of St. Catharines, Ont. He was also a vice-president of the Imperial Bank of Canada, and served on the board of the Niagara Falls Suspension Bridge. A memorial service was held in St. Thomas Church, St. Catharines, Ont. on April 24, 1924.

Colonel John Butler (Niagara)/St. Catharines District Branch of the United Empire Loyalists fonds

United Empire Loyalist is an honour given to American Loyalists who came to British North America and the British Colonies to show their loyalty to King George III after the British defeat in the American Revolution. The Loyalists settled in Quebec, Ontario, Nova Scotia and modern day New Brunswick. The Colonel John Butler (Niagara) Branch (formerly the St. Catharines and District Branch) has origins which date as far back as 1898. A branch was organized in Virgil by Captain John D. Servos, but was unsuccessful. In 1905 there was another attempt to form a branch, but the war of 1914-1918 resulted in this branch becoming inactive. In 1914, an Act of Parliament incorporated the United Empire Loyalists’ Association of Canada. The St. Catharines and District Branch was formed in 1921. This branch remained active, and in 1992 they changed their name to The Colonel John Butler (Niagara) Branch. The Loyalists also have a strong focus on genealogy. All descendants are eligible to use UE (which stands for Unity of the Empire) after their names. source: http://www.coljohnbutleruel.com