L'Univers

1897/12/14 (Numéro 10917).

Reestudo de Anthomyces brasiliensis em Caesalpinia echinata no Brasil

O fungo Anthomyces brasiliensis foi descrito em 1899 no Rio de Janeiro causando ferrugem em Caesalpinia sp. ou Piptadenia sp. sendo redescoberto no ano de 2001 em Porto Seguro, Bahia, causando a ferrugem do pau-brasil (Caesalpinia echinata). Na descrição original de A. brasiliensis estão descritos apenas télios e urédios, não tendo sido observada a existência de espermogônios e écios. Folhas com pequenas lesões necróticas nos folíolos foram coletadas de mudas e plantas adultas de pau-brasil na Estação Experimental Pau-Brasil (CEPLAC) no município de Porto Seguro, Bahia. Folíolos frescos e herborizados foram examinados ao microscópio estereoscópico, sendo efetuadas raspagens e cortes histológicos, os quais foram analisados em microscópios e composto, e eletrônico de varredura para caracterização, mensuração e fotomicrografias das estruturas observadas. Nos estudos conduzidos no material coletado na Bahia foram encontrados espermogônios do grupo VI, tipo 7, característicos da família Raveneliaceae à qual pertence o gênero Anthomyces. Os espermogônios de A. brasiliensis são subcuticulares, de contorno circular, aplanados e medem 70-100 x 30-56 µm, com espermacióforos hialinos, basais, cilíndricos, agrupados em forma de paliçada, medindo 12-14 x 2-3 µm. Os espermácios são hialinos, unicelulares, lisos, medindo 3-4 x 2-3 µm. Pústulas acompanhadas por espermogônios foram interpretadas como écios uredinóides, característicos da família Raveneliaceae. Estas estruturas têm aspecto de pústulas alargadas, sem perídio definido, mostrando-se maiores que os télios e os urédios, medindo 200-700 µm diâmetro e 100-110 µm de altura, com eciósporos idênticos aos urediniósporos, medindo de 22-24 x 18-22 µm. Desta forma, A. brasiliensis passa a ser definida como uma ferrugem macrocíclica, autóica, contendo os estádios de 0 a IV.

L'Univers

1874/12/14 (Numéro 2644).

L'Univers

1899/12/14 (Numéro 11631).

L'Univers

1867/12/14 (Numéro 239).

L'Univers

1869/12/14 (Numéro 956).

L'Univers

1911/12/14 (Numéro 15519).

L'Univers

1885/12/14 (Numéro 6584).

L'Univers

1887/12/14 (Numéro 7299).

L'Univers

1875/12/14 (Numéro 3002).

Kumppanuusohjelman strateginen johtaminen - Monitapaustutkimus puolustushallinnossa

Puolustushallinnossa syntyi 2000-luvun alussa strateginen aie keskittyä ydintoimintoihin, ulkoistaa pääosa tukitoiminnoista ja saavuttaa kustannussäästöjä, jotka voitaisiin kohdentaa ydintoimintoihin. Puolustusministeriö perusti ulkoistamisen hallinnoimiseksi kumppanuusohjelman, mihin kuului lähes alusta alkaen kuusi hanketta, jotka ovat nyt toteuttamisvaiheessa. Näistä valittiin neljä tähän tutkimukseen: maavoimien materiaalin kunnossapito, puolustusvoimien ruokahuolto, puolustusvoimien vaatetushuolto ja puolustushallinnon talous- ja henkilöstöhallinto. Kumppanuusohjelman strategisen johtamisen tutkimus perustuupuolustusministeriön ja puolustusvoimien asiakirja-aineistoihin sekä puolustushallinnon ylimmän johdon ja hankejohtajien haastatteluihin. Kumppanuusohjelmaa ja -hankkeita on seurattu vuodesta 2000 vuoden 2010 kevääseen asti. Tarkastelu kohdistuu strategiaprosessiin ja strategian sisältöön ”puolustushallinnon konsernissa”, johon kuuluvat tässä tutkimuksessa puolustusministeriö, pääesikunta ja puolustushaarat. Tutkimuksen tulokset tukevat viitekehyksessä esitettyjä näkökohtia. Laajan kumppanuusohjelman hallinta edellyttää hyvää strategisen johtamisen otetta. Selkeät päämäärät ja tavoitteet luovat perustan strategiaprosessille. Kumppanuusohjelman strategia muotoutui tarkastelujakson aikana niin strategiaprosessien kuin strategian sisällön suhteen. Toimiva ohjausjärjestelmä on puolustushallinnon avaintoimintoja strategisessa johtamisessa. Resurssiperusteinen strategia osoittautui tärkeäksi ulkoistamisissa ja sosiaalinen pääoma, erityisesti yhteisymmärrys osoittautui tärkeäksi tekijäksi konsernijohtamisessa. Kumppanuusohjelman strategisen johtamisen toimivuuden kehittämiseksi kartoitettiin tekijöitä, jotka muodostuivat tehokkaan strategisen johtamisen esteiksi. Esteitä kartoitettiin kumppanuusohjelmasta ja -hankkeista. Tutkimuksen tärkein kontribuutio kohdistuu strategisen johtamisen kehittämiseen. Se on mahdollista hankkimalla konsernin johtotasoilla yhteisymmärryskehittämisohjelmasta ennen ohjelman käynnistämistä, ottamalla huomioon strategisen johtamisen perusteet, ottamalla käyttöön jatkuva strategiaprosessi ja turvaamalla riittävä osaaminen kumppanuusohjelmassa ja -hankkeissa.

Effect of hydrodynamics on modelling, monitoring and control of crystallization

Crystallization is a purification method used to obtain crystalline product of a certain crystal size. It is one of the oldest industrial unit processes and commonly used in modern industry due to its good purification capability from rather impure solutions with reasonably low energy consumption. However, the process is extremely challenging to model and control because it involves inhomogeneous mixing and many simultaneous phenomena such as nucleation, crystal growth and agglomeration. All these phenomena are dependent on supersaturation, i.e. the difference between actual liquid phase concentration and solubility. Homogeneous mass and heat transfer in the crystallizer would greatly simplify modelling and control of crystallization processes, such conditions are, however, not the reality, especially in industrial scale processes. Consequently, the hydrodynamics of crystallizers, i.e. the combination of mixing, feed and product removal flows, and recycling of the suspension, needs to be thoroughly investigated. Understanding of hydrodynamics is important in crystallization, especially inlargerscale equipment where uniform flow conditions are difficult to attain. It is also important to understand different size scales of mixing; micro-, meso- and macromixing. Fast processes, like nucleation and chemical reactions, are typically highly dependent on micro- and mesomixing but macromixing, which equalizes the concentrations of all the species within the entire crystallizer, cannot be disregarded. This study investigates the influence of hydrodynamics on crystallization processes. Modelling of crystallizers with the mixed suspension mixed product removal (MSMPR) theory (ideal mixing), computational fluid dynamics (CFD), and a compartmental multiblock model is compared. The importance of proper verification of CFD and multiblock models is demonstrated. In addition, the influence of different hydrodynamic conditions on reactive crystallization process control is studied. Finally, the effect of extreme local supersaturation is studied using power ultrasound to initiate nucleation. The present work shows that mixing and chemical feeding conditions clearly affect induction time and cluster formation, nucleation, growth kinetics, and agglomeration. Consequently, the properties of crystalline end products, e.g. crystal size and crystal habit, can be influenced by management of mixing and feeding conditions. Impurities may have varying impacts on crystallization processes. As an example, manganese ions were shown to replace magnesium ions in the crystal lattice of magnesium sulphate heptahydrate, increasing the crystal growth rate significantly, whereas sodium ions showed no interaction at all. Modelling of continuous crystallization based on MSMPR theory showed that the model is feasible in a small laboratoryscale crystallizer, whereas in larger pilot- and industrial-scale crystallizers hydrodynamic effects should be taken into account. For that reason, CFD and multiblock modelling are shown to be effective tools for modelling crystallization with inhomogeneous mixing. The present work shows also that selection of the measurement point, or points in the case of multiprobe systems, is crucial when process analytical technology (PAT) is used to control larger scale crystallization. The thesis concludes by describing how control of local supersaturation by highly localized ultrasound was successfully applied to induce nucleation and to control polymorphism in reactive crystallization of L-glutamic acid.

Kukin tavallaan, jokainen vuorollaan. Kahden sisaruksen kielenkehitys ja keskinäinen kommunikaatio

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kahden eri-ikäisen sisaruksen kielenkehitystä ja keskinäistä kommunikaatiota. Olen kerännyt aineistoni toimiessani seitsemän kuukauden ajan kyseisten sisarusten päivähoitajana. Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja sanelimella tehdyistä äänitteistä, jotka olen litteroinut tutkimusta varten keskustelunanalyyttisella metodilla. Vanhempi sisaruksista, Inka, oli tutkimuksen alkaessa neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha ja hänen pikkuveljensä Jasper oli vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Jasperin kielenkehitys oli vasta alkuvaiheessa, ja olenkin hänen osaltaan kerännyt kaikki spontaanisti tuotetut sanat. Tutkimuksessa ovat mukana myös Jasperin ensimmäiset taivutusmuodot ja lauseet. Inkan kieli oli puolestaan jo tutkimuksen alussa hyvin pitkälle kehittynyttä, joten olen hänen osaltaan kiinnittänyt huomiota niihin seikkoihin, jotka hänen puheessaan vielä poikkeavat aikuiskielestä. Lisäksi olen tarkastellut lasten keskinäistä kommunikaatiota koko tutkimuksen ajan. Pyrin muun muassa selvittämään, käyttääkö Inka pikkuveljelleen puhuessaan hoivakieltä, joka yleensä liitetään vanhempien lapsilleen suuntaamaan puheeseen. Tutkimuksen tulokset kertovat kielenkehityksen yksilöllisyydestä. Inkan puheessa esiintyy vielä viidenkin vuoden iässä satunnaisia poikkeamia, kuten foneemien /b/ ja /f/ sekoittumista ja possessiivisuffiksien yliyleistämistä (Minä menen uudellani vekottimellani). Jasper puolestaan osoittautuu keskimääräistä nopeammin eteneväksi yksilöksi. Hän omaksuu odotustenvastaisesti aiemmissa tutkimuksissa vaikeina pidettyjä äänteitä, kuten /s/:n, jo ensisanojen kaudella. Lisäksi hän tuottaa tutkimuksen aikana 17 aikuiskielessä esiintyvää konsonanttiyhtymää, vaikka aiemman tutkimuksen perusteella oli odotettavissa, ettei ennen kahden vuoden ikää ilmestyisi ensimmäistäkään. Lisäksi Jasperilla on tutkimuksen lopussa hallussaan 10 eri sijaa sekä 9 erilaista verbintaivutusmuotoa. Konsonanattiyhtymien ja taivutusmuotojen omaksumisjärjestys poikkeaa myös aiemmista tutkimuksista. Tutkimustulokset osoittavat myös, ettei lasten kielestä ole aina löydettävissä säännönmukaisuutta. Esimerkiksi fonologiset prosessit toteutuvat Jasperin puheessa lähestulkoon sattumanvaraisesti (vrt. esim. foneemin /r/ toteutumista sanoissa ikki ’rikki’, rapsa ’rasva’,pödö ’poro’ ja siisi ’riisi). Inkan puheessa esiintyy puolestaan tilapäisiä uudissanoja ja sekalainen joukko morfologisia poikkeamia (esim. makakaa ’maatkaa’ mutta pelutkaa ’perukaa’). Myös lasten keskinäinen kommunikaatio on vahvasti tilannesidonnaista: toisinaan Inka ottaa vuorovaikutustilanteissa hoivaroolin ja toisinaan taantuu pikkuveljensä Jasperin tasolle. Lapsenkielen jokseenkin ainutkertainen luonne näkyy myös siinä, että tutkimuksen viimeisinä kuukausina kaksisanavaiheessa oleva Jasper kykenee tilanteen vaatiessa tuottamaan jopa yhdeksänmorfeemisia lausumia (Isä laittas puutatete isän huoneese ’Isä laittoi Puuha-Peten isän huoneeseen’).

L'Univers

1868/12/14 (Numéro 598).

L'Univers

1870/12/14 (Numéro 1315).