1000 resultados para Yksi päivä mediaa
Resumo:
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, millaiset liiketoimintamallit soveltuvat mobiilin internet-liiketoiminnan harjoittamiseen kehittyvillä markkinoilla. Tavoitteena oli myös selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat mobiilin internetin diffuusioon. Tutkimus tehtiin käyttäen sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Klusterianalyysin avulla 40 Euroopan maasta muodostettiin sisäisesti homogeenisiä maaklustereita. Näiden klustereiden avulla oli mahdollista suunnitella erityyppisille markkinoille soveltuvat liiketoimintamallit. Haastatteluissa selvitettiin asiantuntijoiden näkemyksiä tekijöistä, jotka vaikuttavat mobiilin internetin diffuusioon kehittyvillä markkinoilla. Tutkimuksessa saatiin selville, että tärkeimmät liiketoimintamallin elementit kehittyvillä markkinoilla ovat hinnoittelu, arvotarjooma ja arvoverkko. Puutteellisen kiinteän verkon todettiin olevan yksi tärkeimmistä mobiilin internetin diffuusiota edistävistä tekijöistä kehittyvillä markkinoilla.
Resumo:
Huolimatta korkeasta automaatioasteesta sorvausteollisuudessa, muutama keskeinen ongelma estää sorvauksen täydellisen automatisoinnin. Yksi näistä ongelmista on työkalun kuluminen. Tämä työ keskittyy toteuttamaan automaattisen järjestelmän kulumisen, erityisesti viistekulumisen, mittaukseen konenäön avulla. Kulumisen mittausjärjestelmä poistaa manuaalisen mittauksen tarpeen ja minimoi ajan, joka käytetään työkalun kulumisen mittaukseen. Mittauksen lisäksi tutkitaan kulumisen mallinnusta sekä ennustamista. Automaattinen mittausjärjestelmä sijoitettiin sorvin sisälle ja järjestelmä integroitiin onnistuneesti ulkopuolisten järjestelmien kanssa. Tehdyt kokeet osoittivat, että mittausjärjestelmä kykenee mittaamaan työkalun kulumisen järjestelmän oikeassa ympäristössä. Mittausjärjestelmä pystyy myös kestämään häiriöitä, jotka ovat konenäköjärjestelmille yleisiä. Työkalun kulumista mallinnusta tutkittiin useilla eri menetelmillä. Näihin kuuluivat muiden muassa neuroverkot ja tukivektoriregressio. Kokeet osoittivat, että tutkitut mallit pystyivät ennustamaan työkalun kulumisasteen käytetyn ajan perusteella. Parhaan tuloksen antoivat neuroverkot Bayesiläisellä regularisoinnilla.
Resumo:
Opinnäytetyön tavoite oli pakkauseräkokojen mallintaminen ABB Oy, Drivesin hankintalogistiikassa. Tavoite oli kaksiosainen; toisaalta toimittajille on jatkuvasti lähetettävä tieto pakkauksesta tilauksen mukana, ja toisaalta tietoa tarvitaan myös sisäiseen käyttöön raportoinnin muodossa. Tarkoitus on siis erottaa tilauseräkoko ja pakkauseräkoko. Työn teoriaosuudessa esitellään keskeisiä tekijöitä, joilla on vaikutusta tilaus- ja toimitusketjujen hallintaan. Tarkasteltaessa pakkauseräkokoja koko toimitusketjun näkökulmasta, on prosessien hallinta hyvin keskeisessä asemassa. Tämä puolestaan asettaa vaatimuksia sekä komponenttien toimitusketjuille että tuotannon ohjaamiselle. Pakkauseräkokojen mallintamiseen vaikuttaa pakkausalan yleiset standardit. Eräkokojen kustannuksia ja hyö-tyjä tulee tarkastella koko prosessin kannalta. Tilausohjautuvassa tuotannossa toimitusajat ovat yksi tärkeimmistä kilpailukeinoista. Tämän takia toiminnan suunnittelu ja ennakointi on erityisen tärkeää. Ennakoinnin tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää kaikille toimitusketjuun osallistuville, jossa yhteistyön merkitys on suuri. Työn tuloksena esitellään kehitettyä matemaattista mallia, joka perustuu tuotanto- ja ma-teriaalivolyymien laskelmiin sekä eri organisaatiotahojen välillä käytyihin keskusteluihin parannusehdotuksista. Laskelmien yksityiskohtaiset tulokset ovat vain toimeksiantajan käyttöön. Optimaaliset ratkaisuehdotukset muodostettiin laskelmien analysoinnin pohjalta.
Resumo:
Tämä insinöörityö on tehty Helsingin ammattikorkeakoululle osaksi suurempaa kokonaisuutta, jonka lopullisena tarkoituksena on lähettää auton OBD-diagnostiikkatiedot langattomasti paikkaan, jossa niitä voidaan analysoida, esimerkiksi autohuoltamolle. OBD2 (On-Board-Diagnostics II) on autoissa toimiva diagnostiikkajärjestelmä, joka tutkii auton eri osa-alueita, tallentaa tietoja näistä alueista ja ilmoittaa, jos jokin on vialla. Järjestelmä on nykyään laajalti käytössä. Ensimmäiset toteutukset OBD:stä nähtiin 80-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Sitä seuraava toteutus OBD2 otettiin käyttöön 1996. EODB (European On Board Diagnostics) otettiin käyttöön Euroopassa vuonna 2001. Se on käytännössä sama kuin OBD2, mutta siihen on tehty muutamia muutoksia, jotka tekevät siitä paremmin sopivan Eurooppaan. Tässä insinöörityössä tutkitaan, kuinka tapahtuu konversio OBD-rajapinnan ja sarjaliikenneportin välillä. Tätä konversiota valittiin suorittamaan edullinen AGV2055-piirisarjaan perustuva OBD2-adapterin rakennussarja, joka kytketään tietokoneen sarjaliikenneporttiin. Tässä työssä perehdytään adapterin kokoamiseen ja tutustutaan sen toimintaan. Lisäksi kokeillaan kolmea eri ohjelmaa (yksi avoimen lähdekoodin ja kaksi kaupallista) suoritta-maan tulkkaamista ajoneuvon ja tietokoneen välillä.
Resumo:
Minimizing the risks of an investment portfolio but not in the favour of expected returns is one of the key interests of an investor. Typically, portfolio diversification is achieved using two main strategies: investing in different classes of assets thought to have little or negative correlations or investing in similar classes of assets in multiple markets through international diversification. This study investigates integration of the Russian financial markets in the time period of January 1, 2003 to December 28, 2007 using daily data. The aim is to test the intra-country and cross-country integration of the Russian stock and bond markets between seven countries. Our test methodology for the short-run dynamics testing is the vector autoregressive model (VAR) and for the long-run cointegration testing we use the Johansen cointegration test which is an extension to VAR. The empirical results of this study show that the Russian stock and bond markets are not integrated in the long-run either at intra-country or cross-country level which means that the markets are relatively segmented. The short-run dynamics are also relatively low. This implies a presence of potential gains from diversification.
Resumo:
Tämän insinöörityön tarkoituksena on selvittää CROWN Pakkaus Oy:n tuotantolinjojen kriittiset varaosat mahdollisten seisokkien lyhentämiseksi ja varaston ylläpitämiseksi niiden osalta. Työssä lähdettiin liikkeelle tutkimalla olemassa olevaa varastointijärjestelmää ja selvittämällä sen rakenteita. Tämän jälkeen aloitettiin kartoitus kynä ja paperi -tekniikalla tuotantolinjoilta, tärkeimmät kohteet ja koneet parhaiten tuntevien henkilöiden kanssa. Tietojen keruussa käyttiin myös CROWN Pakkaus Oy:n käyttämää tietokantapohjaista kunnossapidon toiminnanohjausjärjestelmää Artturia, jota CROWN Pakkaus Oy käyttää varaosavaraston ylläpitoon. Työ aloitettiin tehtaan alkupäästä eli painosta ja linjoilla edettiin kone kerrallaan. Kun yksi linja saatiin tutkittua ja selvitykset valmiiksi, siirrettiin tiedot koneelle Excel-taulukko-ohjelman avulla. Tietojen avulla selvitettiin manuaaleista ja muista lähteistä osiin liittyvät tiedot, joista alettiin rakentaa Excel-pohjaista taulukointia kriittisille varaosille. Taulukot tallennettiin tehtaan sisäiseen verkkoon, joten ne olivat koko työn ajan näkyvissä tehtaan henkilökunnalle. Taulukoiden valmistuttua ne viimeisteltiin vielä ja niiden jatkokäyttö on CROWN Pakkauksen omissa käsissä. Työssä saaduista tuloksista voidaan päätellä 80/20-säännön pitävän tässäkin tapauksessa melko hyvin paikkansa. Kartoitettujen varaosien osuus oli 26,6 % varaosavaraston kokonaisuudesta. Avainsanat: kriittiset varaosat, varastointi.
Resumo:
Toiminta ja fyysisyys ovat näyttelijäntyön tukipilarit. Niiden kautta syntyy ajatus, läsnäolo, kontakti ja tarjoaminen. Ne ovat työn perusta. Näyttelijän tehtävänä on tehdä tarjouksia vastanäyttelijälle ja ohjaajalle sekä ottaa tarjouksia vastaan. Näytelmät ja roolit vaihtuvat. On tärkeää, että myös näyttelijä vaihtaa omaa lähestymistapaansa aina tehtävän mukaan. Tällöin on mahdollisuus uudistua ja kehittyä ammatissaan. Tässä opinnäytetyössä tutkin vaellusta näyttelijäntyön lähestymistapana. Tutkielmani pääkysymys on, kuinka vaeltaen löydetty näyttelijäilmaisu pystytään siirtämään näyttämöllä tapahtuvaan kohtaukseen? Alakysymyksinä selvitin mitä menetelmiä teatterivaellus tarjoaa näyttelijäntyöhön, miten teatterivaellus toimii elämyspedagogisesti ja kuinka luonnon esteettinen kokemus siirtyy näyttämön estetiikkaan. Tein tutkielmani hankkeistettuna toimintatutkimuksena Pohjois-Karjalan Opiston teatterilinjalla keväällä 2005. Olen opettanut teatterivaellusta vuodesta 1999 lähtien. Tutkielmaani sisältyvänä käytännön projektina ohjasin linjan pääteoksen, Coline Serreaun näytelmän Kani Kani. Käytännössä tuo tutkiminen tapahtui siten, että yksittäistä kohtausta ja jopa yksittäistä repliikkiä harjoiteltiin ensin ulkona erilaisissa maaston kohdissa hakien parasta maastoa ja toimintaa tekstin ajatuksen ja sisällön tuottamiselle; sellaista fyysistä vastusta ja väsymyksen tilaa, jolloin näyttelemisen este olisi mahdollisimman pieni. Löydetty ilmaisu pyrittiin paikallistamaan niin fyysisesti kehoon kuin ajatteluunkin. Tämän ulkoharjoituksen jälkeen tultiin sisälle harjoittelemaan samoja kohtauksia, pyrkien säilyttämään tuo ulkona löydetty ilmaisu. Harjoiteltiin ja tehtiin muistiinpanoja työpäiväkirjoihin. Tutkimusmenetelminä olivat kyselyt oppilailta ja omat päiväkirjamuistiinpanot. Tutkielmani yhteenvetona totean, että ulkoa löydetyn ilmaisun siirrossa onnistuttiin silloin, kun toiminta tai tapahtuma siirtyi ulkoa sellaisenaan, samankaltaisina tekoina sisälle; tai silloin kun näyttämöllä käytettiin samankaltaista liikettä ja esineistöä kuin maastossa. Teatterivaellus toi mukanaan koko esityksen estetiikan, tavan olla ja esittää. Itselleni tämä tutkielma antoi varmuuden siitä, että teatterivaellus on oikeasti yksi mahdollinen tapa lähestyä näyttelijäntyötä ja esityksen ohjaamista.
Resumo:
Opinnäytetyöni tutkimustehtävänä on kartoittaa sijaintiani esitystaiteen kentällä. Oma käsitykseni ja lähtöoletukseni on, että työtapani ja teatterikäsitykseni ei edusta perinteistä katsantokantaa ja että esitystaiteella ja perinteisellä teatterilla on ontologinen ero. Kartoitusmateriaalina on kaksi opintoihini liittyvää esitystä: Esitys ja video -työpajassa toteuttamani soolo "Ikkuna, ensimmäinen ruutu: arki" sekä Reviiri-ryhmän projektityönä toteuttama "Rajoitetusti heilahteleva". Avoin - Suljettu -käsiteparin kautta hahmotan suhdettani työprosessiin, tilaan, dramaturgiaan ja katsojasuhteeseen. Peli - Leikki, Strategia - Taktiikka, Järjestys - Sattuma, Suppea - Laaja, Pinta - Syvä, Yksityinen - Yleinen sekä Valmis - Keskeneräinen -käsiteparit lähestyvät samoja teemoja eri näkökulmista, valottaen käsitteiden välistä ei-hierarkista suhteiden verkostoa. Moderni - Postmoderni -käsitepari kuljettaa edellisessä mainitut laajempaan kontekstiin ja kiinnittävät ne taiteiden traditioihin. Kaksoistietoisuus-käsitteen kautta käsiteparit laajenevat Joko - Tai -jaottelusta Sekä - Että -todellisuuteen. Tämä puolestaan mahdollistaa nykytaiteiden olemisen tavan: poikkitaiteellisuuden, intertekstuaalisuuden ja lajityyppien pehmeärajaisuuden. Sekä - Että -ajattelu viittaa jälkistrukturalistiseen filosofiaan ja dekonstruktioon. Maastokartoituksen avulla syntyy hahmotelma teatterin, esitystaiteen ja performanssitaiteen maisemasta, sekä omasta suhteestani näihin traditioihin ja olemisen tapoihin. Prosessi, aukinaisuus, henkilökohtaisuus, leikki ja tutkiva ote näyttäytyvät merkittävinä tapoina suhtautua työn alla olevaan. Taiteen tehtäviksi määrittyy asioiden ja ilmiöiden näkyväksi tekeminen, niissä piilevien mahdollisuuksien paljastaminen, sekä ilmenevien suhteiden kiinnittäminen ympäröivään todellisuuteen. Tehtävää toteutetaan teosten ja taidepuheen kautta. Esityksissä yksi yhteinen kertomus korvautuu useilla erilaisilla tarinoilla. Yhteisöllisyys toteutuu, yhteisen tarinan jakamisen sijaan, tasa-arvoisella esiintyjä-katsojasuhteella sekä yhteisesti jaetulla ajalla ja tilalla.
Resumo:
Suomessa on 27 kansallismaisemaa, joista yksi on itseoikeutetusti Imatrankoski. Kosken ja sen ympäristön asema yhteiskunnassa on ristiriitainen. Kansallismaisemat valittiin Ympäristöministeriön toimesta Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja ne perustuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Sakari Topeliuksen kuvateokseen Finland framstäldt i teckningar sekä Maamme-kirjaan. Imatrankoski on yksi topeliaanisista maisemista, mutta se on ehtinyt muuttua radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Koski on padottu ja sen myötä Imatran maisema on muuttunut luonnonmaisemasta ihmisen muokkaamaksi teolliseksi maisemaksi. Imatrankoski ei ole enää vapaana ryöppyävä vesiputous, vaan tyhjä jokiuoma, joka on menettänyt tärkeimmän elementtinsä, veden. Tässä raportissa pohditaan, olisiko mahdollista palauttaa vesi takaisin Imatrankoskeen. Jos tällainen päätös syntyisi, mikä vaikutus sillä olisi Imatran kaupunkiin, sen asukkaisiin sekä kaupungin matkailuelinkeinoon? Pikaisesti ajateltuna vedenpalautus Imatrankoskeen kuulostaa utopistiselta idealta. Modernit teolliset yhteiskunnat eivät yleensä edes harkitse rakennettujen koskien palauttamista luonnontilaan, koska päästötöntä sähköenergiaa tarvitaan koko ajan lisää. Tässä raportissa tullaan kuitenkin siihen lopputulokseen, että vedenpalautus Imatrankoskeen on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudessa energiantuotantotavat kehittyvät ja informaatioyhteiskunnassa elävät ihmiset arvostavat aitoja kulttuuri- ja luontokohteita. Suomessa on useita arvokkaita koskimaisemia, jotka on kahlehdittu 1900-luvulla sähköntuotannon tarpeisiin. Suurella todennäköisyydellä monet näistä koskista tullaan palauttamaan alkuperäiseen tilaansa, niin myös Imatrankoski. Koska kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, lähivuosina vesi palaa Imatrankoskeen vanhaan tapaan koskinäytösten aikaan. Tästä johtuen raportissa käsitellään varsinaisen vedenpalautuksen lisäksi muita Imatrankosken alueen matkailuun ja viihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä. Pohditaan, tuoko Imatrankoski vielä matkailijoita Imatralle ja mikä merkitys Imatrankoskella on Imatran matkailulle ja kaupungin matkailutulolle. Tarkastelu ei rajoitu pelkästään taloudellisiin laskelmiin, sillä kokemukset osoittivat, että kulttuurimatkailu¬kohde on ennen kaikkea kaupungin imago- ja vetovoimatekijä. Imatrankosken matkailun kehittämiseen ei välttämättä tarvita suuria pääomia. Merkittävä muutos voidaan saada aikaan innovatiivisilla ratkaisuilla. Imatrankosken kansallismaisemaa voidaan kehittää parhaiten pienin, mutta konkreettisin toimenpitein. Imatrankosken suurin arvo on kosken ja sitä ympäröivän kansallismaiseman oma historia. Siihen pohjautuvia matkailutuotteita on helppo kehittää uskottavasti ja edullisesti. Prosessi edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista ajattelua ja suunnittelua. Maisemaa, puistoja ja rakennuksia on kunnostettava ja hoidettava niiden arvon mukaisesti. Samoin alueen markkinointia on tehostettava, jotta matkailijat olisivat tietoisia Imatrankoskella tehdyistä uudistuksista, ja paikka itsessään olisi helposti saavutettavissa. Raportin keskeinen viesti on, että Imatrakosken kehittäminen vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä. Erityisen tärkeää on luoda ilmapiiri ja toimintaympäristö, johon voivat sitoutua koskivoimaa hyödyntävä Fortum Oyj, Imatran kaupunki sekä alueella toimivat yrittäjät. Ympäristökysymykset synnyttävät usein tilanteen, jossa ovat vastakkain liiketaloudellisin perustein toimivat yritykset ja luonnonarvoja kunnioittavat kansalaiset ja yhteisöt. Tässä raportissa on haettu ja myös löydetty innovatiivisia malleja, jotka hyödyttävät kaikkia Imatrankosken toimijoita. Arvokas kansallismaisema on osa imatralaisten identiteettiä ja alueen matkailun ehkä vahvin yksittäinen markkinointikohde. Sama kansallismaisema voi kuitenkin tarjota ennalta arvaamattoman imagoedun globaalille energiayhtiölle, jonka arvoihin kuuluvat luovuus ja innovatiivisuus, korkeat eettiset tavoitteet ja yhteistyön henki. Tämä selvityshankkeen on rahoittanut Etelä-Karjalan Aluekeskusohjelma. Raportin on laatinut FM Virpi Kaisto. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet professori Karl-Erik Michelsen Etelä-Karjala-instituutista, markkinointipäällikkö Rauni Aineslahti Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n Matkailupalveluista sekä laboratorioinsinööri Simo Hammo Lappeenrannan teknillisen yliopiston Energia- ja ympäristötekniikan osastolta. Hankkeen toteuttamista on valvonut suunnittelu¬arkkitehti Tuula Taskula Etelä-Karjalan liitosta.
Resumo:
Opinnäytetyössä tutkitaan YLE Uutisissa työskentelevien mediatoimittajien työnkuvaa ja sen kehitystä. Lisäksi työssä kartoitetaan mediatoimittajan työn ja ammattinimikkeen historiaa sekä lähtökohtia. Muita tärkeitä teemoja ovat mediatoimittajan moniosaaminen sekä uutistyön jatkuvat muutokset. Mediatoimittajien työtä ja sen muutoksia arvioivat he itse sekä heidän keskeiset työtoverinsa. Tutkimuksesta on rajattu pois Yleisradion alueuutiset. Tämä opinnäytetyö koskee vain YLE Uutisten tekijöitä, jotka työskentelevät tv-uutisissa ja Aamu-tv:ssä Helsingissä. Opinnäytetyössä ei myöskään käsitellä YLE:n uutistoiminnan taloutta, uutistyössä käytettäviä työvälineitä tai erilaisia mediatoimittajan työvuoroja tehtävineen. Opinnäytetyössä esitellään uutistuotannon prosessia, jossa jokainen osatekijä vaikuttaa lopputulokseen. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyhaastattelua, joka toteutettiin sähköpostikyselynä. Kyselyyn osallistui kuusitoista uutisten tekijää, joista kymmenen on mediatoimittajia. Muita ammattiryhmiä edustivat neljä toimittajaa, ohjaaja ja apulaisohjaaja. Lisäksi esimies- ja asiantuntijanäkökulmaa aiheeseen saatiin kahdesta puhelinhaastattelusta ja yhdestä sähköpostihaastattelusta. Tekijän omaa työkokemusta YLE Uutisissa on myös jossain määrin hyödynnetty. Tutkimuksen kirjallisina lähteinä on yksi opinnäytetyö, kaksi pro-gradua, yksi loppuraportti sekä verkkosivustoja. Tiedonhankinnassa on myös hyödynnetty YLE:n tiedotteita, työvuorolistoja, kirjallisia ohjeistuksia sekä YLE:n kanavien ohjelmakaavioita. Mediatoimittajien työnkuva kehittyy YLE Uutisten teknisten ja organisatoristen tarpeiden mukaan, joita on vaikea tarkasti ennakoida. Mediatoimittajat itse kokevat työn teknistyneen ja pelkäävät työn monipuolisuuden kaventuvan. Myös kiire vaikuttaa monen mielestä liikaa työn laatuun. Mediatoimittajien monipuolista osaamista tarvitaan vielä useassa työtehtävässä. He itse toivoisivat lisää haasteita ja vaikutusmahdollisuuksia työnsä sisältöön sekä syventävää täydennyskoulutusta.
Resumo:
Rakennusprojekteissa yksi haastava osa-alue on laadunvarmistus: Suomen elementtitehtailla se tapahtuu tällä hetkellä käsityöllä, eikä automaatiota käytetä. Lappeenrannan teknillisen yliopiston Mobilding-hankkeessa rakennuselementteihin upotetaan radiotunnisteita, joiden avulla elementit voidaan tunnistaa langattomasti ja yksilöllisesti, sekä yhdistää tietojärjestelmän tietoon. Käyttäen hyväksi kykyä tunnistaa elementit sähköisesti, tässä diplomityössä keskitytään ratkaisemaan laadunvarmistuksen haastetta automatisoimalla prosessia. Työssä kartoitetaan laadunvarmistuksen nykytila rakennusteollisuudessa ja sen pohjalta suunnitellaan ja tuotetaan laadunvarmistusjärjestelmä. Toteutettava järjestelmä kykenee havainnoimaan poikkeuksia reaktiona käyttäjien syötteeseen ja valvomaan projektin aikataulutusta käyttäen hyväksi elementtien tilatietoja. Havaituista poikkeuksista tiedotetaan automaattisesti. Järjestelmään toteutetaan rajapinta Web Service-teknologioilla, jolloin sitä voidaan käyttää matkapuhelimella. Työn tuloksena saatavaa järjestelmää testataan pilottihankkeissa ja siitä saadaan pohja laadunvarmistuksen jatkokehitykselle.
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää myöhäisleikki-ikäisen, 4-6-vuotiaan lapsen pelon ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmäksi satukirja hoitohenkilökunnan ja lapsen perheen käyttöön lapsen ollessa sairaalahoidossa. Kirjan tarkoituksena on auttaa lasta ymmärtämään, että pelkääminen on normaalia ja siitä voi selviytyä. Opinnäytetyömme ”Peloton ritari” -satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä, oli osa viisivuotista Musiikki ja draama lasten kivun ja pelon lievittäjinä -tutkimus- ja kehittämishanketta (2003-2007). Hankkeen tavoite oli kehittää pelon ja kivun hoitotyötä 2-6-vuotiaille lapsille. Hankkeessa kehitettiin erilaisia pelon ja kivun lievitysmenetelmiä hoitotyön käyttöön ja tutkimuksien avulla selvitettiin miten musiikin ja draaman avulla voidaan lievittää eri-ikäisten lasten pelkoja ja kipuja sairaalassa. Hanke oli Stadian, HUS-piirin Lasten ja nuortensairaalan ja Turun Yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistyöprojekti. Kirjoitimme ja kuvitimme satukirjan itse. Kirja ei liity sairaalamaailman, vaan kertoo kuvitteellisen tarinan pienestä pojasta ja hänen siskostaan, jotka joutuvat kohtaamaan pelottavia asioita, mutta ystäviensä ja rohkeutensa avulla selviytyvät niistä. Satukirjamme sisältää lasta aktivoivia kysymyksiä sekä arvoituksia ja loruja. Olemme perehtyneet opinnäytetyötämme varten kirjallisuuden avulla leikki-ikäisen lapsen pelkoihin, erityisesti sairaalapelkoihin sekä satuihin ja niiden merkitykseen tunteiden käsittelyssä. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että leikki-ikäisillä lapsilla on sairaalapelkoja. Satujen lukeminen oli yksi keino ehkäistä sairaalapelkojen syntymistä, lievittää jo syntyneitä pelkoja sekä auttaa pelkojen käsittelyssä. Satukirjamme on tarkoitettu luettavaksi erityisesti sairaalassa, mutta se soveltuu käytettäväksi myös muussa ympäristössä. Opinnäytetyömme sisältää teoriaosuuden, opinnäytetyöprosessin arviointia sekä valmiin tuotteemme ”Peloton ritari” -satukirjan.
Resumo:
Opinnäytetyömme käsittelee hoitajien kokemuksia triagen käytöstä Peijaksen sairaalan yhteispäivystyksessä. Työmme perustuu pääkaupunkiseudulla käynnissä olevaan päivystyshankkeeseen, jonka tavoitteena on päivystystoiminnan kehittäminen niin, että yhteispäivystyskäyntimäärät vähenevät puoleen nykyisestä ja päivystyspotilaiden hoito on sujuvaa, sekä laadukasta, Hankkeen tavoitteena on luoda päivystykseen uusi toimintamalli, joka turvaa kiireellisen hoidon entistä paremmin sitä tarvitseville. Yksi päivystyksen kehittämisen työväline on päivystyspotilaiden hoidon tarpeen kiireellisyyden arviointi eli triage, jota vuorossa oleva kokenut hoitaja toteuttaa paikallisen ohjeistuksen ja kokemuksensa avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa triage-hoitajien myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia hoidon tarpeen kiireellisyyden arvioinnista. Lisäksi selvitämme triage-hoitajan tärkeimmät ominaisuudet ja järjestelmän kehittämisideat. Aiheesta on tehty maailmalla useita tutkimuksia hoitajien näkökulmasta. Asian tutkimisen tärkeyttä korostaa se, ettei vastaava tutkimusta ole Suomessa aiemmin tehty. Aineisto kerättiin kriittisten tapahtumien tekniikalla ja tulokset muodotettiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tutkimusta varten haastateltiin 12 Peijaksen yhteispäivystyksessä työskentelevää triage -hoitajaa. Myönteisten kokemusten perusteella haastatellut hoitajat pitivät triage -järjestelmää lähtökohtaisesti toimivana työvälineenä. Hoitajat kokivat myönteisenä myös potilasohjauksen tehostumisen ja työyhteisön tuen triagen teossa. Merkittävimmiksi kielteisiksi kokemuksiksi nousivat kuitenkin näkemyserot, järjestelmään sitoutumattomuus, vastuun kasvu ja koulutuksen puute. Haastattelujen mukaan triage -hoitajan tärkeimmät ominaisuudet ovat työkokemus, vakuuttavuus, vuorovaikutustaidot ja laaja-alainen osaaminen. Kehitystarpeista tärkeimmäksi nousi koulutuksen lisääminen. Tutkimusta voidaan käyttää tukena triage -koulutuksessa ja kehitystyössä paikallisesti, sekä sovellettuna muihin toimipisteisiin. Triagea tukevan koulutuksen määrää tulisi merkittävästi lisätä ja sen sisältöä tulisi muokata enemmän triage-hoitajan näkökulmaan soveltuvaksi. Mielestämme koulutuksen lisääminen on avainasemassa järjestelmän toimivuutta tehostaessa. Henkilökunnan yhteinen koulutus vähentäisi näkemyseroja työyhteisössä, helpottaisi vastuunottamista triagesta ja edistäisi järjestelmään sitoutumista.
Resumo:
Opinnäytetyössäni selvitin Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen nuorten mielipiteitä heidän osallisuudestaan omassa toimintaympäristössään sekä alueellisten nuorisopalveluiden kehittämisestä. Opinnäytetyöni tulosten avulla saatiin tietoa alueen nuorten mielipiteistä ja kehittämisideoista koskien heidän osallisuuttaan, sekä toiminnallisesta että tunteiden näkökulmasta. Toimin koko työprosessin ajan yhteistyössä alueen nuorisotyöyksikön ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Opinnäytetyöni teoreettisena viitekehyksenä on osallisuus, jonka jaoin osallisuuden tunteisiin ja toimintaan liittyviin teorioihin. Osallisuus on Helsingin nuorisoasiainkeskuksen keskeisimpiä toimintaperiaatteita ja osallisuuden kehittäminen sekä mahdollistaminen on yksi suurimmista haasteista alueellisessa nuorisotyössä. Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineistonhankinnan keinona käytin Internetissä täytettävää kyselylomaketta. Toteutin kyselyn neljän Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kaakkoisen nuorisotyöyksikön alueen yläkoulun seitsemäsluokkalaisilla. Yläkouluilla oli kyselyn toteuttamisen aikaan 487 seitsemäsluokkalaista, joista 235 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 48,3 %. Kyselyn tulokset osoittavat, että toiminnallisessa osallisuudessa on kehittämistarpeita eivätkä osallisuuden tunteet toteudu täysimääräisesti alueen nuorten elämässä. Nuoret eivät koe saavansa vaikuttaa omilla asuinalueillaan, eikä heidän mielipiteitä ole kuunneltu tai otettu asuinalueilla huomioon. Toisaalta nuoret eivät ole erityisen kiinnostuneita vaikuttamaan oman asuinalueen asioihin. Osallisuutta mahdollistavat tunteet eivät kaikilta osin toteudu nuorten elämässä. Huomattava osa nuorista ei koe itseään tasa-arvoiseksi aikuisten kanssa eikä täysin koe, että heidän mielipiteensä hyväksytään. Nämä asiat ovat osallisuuden tunteen kokemisen kannalta tärkeitä. Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön näkökulmasta opinnäytetyöni tulokset antavat alueelliseen nuorisotyöhön pohdittavaa. Osallisuuden toteutumisen kannalta useamman nuoren ääni tulisi saada kuuluviin asuinalueilla ja kouluissa. Nuorille tulisi kehittää nykyistä monipuolisempia osallisuusareenoita, joista mahdollisimman moni nuori olisi kiinnostunut ja näin ollen pääsisi vaikuttamaan omaa elämää ja toimintaympäristöä koskeviin asioihin. Osallisuusareenoita kehitettäessä tulisi lähteä nuorten lähtökohdista, eikä kehittää nuorten osallisuutta aikuisten toimintamalleja noudattaen. Työtä tullaan käyttämään alueen nuorisotyön ja erityisesti kaakkoisen nuorisotyöyksikön toiminnan kehittämiseen.
Resumo:
The main objective of this study is to assess the potential of the information technology industry in the Saint Petersburg area to become one of the new key industries in the Russian economy. To achieve this objective, the study analyzes especially the international competitiveness of the industry and the conditions for clustering. Russia is currently heavily dependent on its natural resources, which are the main source of its recent economic growth. In order to achieve good long-term economic performance, Russia needs diversification in its well-performing industries in addition to the ones operating in the field of natural resources. The Russian government has acknowledged this and started special initiatives to promote such other industries as information technology and nanotechnology. An interesting industry that is basically less than 20 years old and fast growing in Russia, is information technology. Information technology activities and markets are mainly concentrated in Russia’s two biggest cities, Moscow and Saint Petersburg, and areas around them. The information technology industry in the Saint Petersburg area, although smaller than Moscow, is especially dynamic and is gaining increasing foreign company presence. However, the industry is not yet internationally competitive as it lacks substantial and sustainable competitive advantages. The industry is also merely a potential global information technology cluster, as it lacks the competitive edge and a wide supplier and manufacturing base and other related parts of the whole information technology value system. Alone, the industry will not become a key industry in Russia, but it will, on the other hand, have an important supporting role for the development of other industries. The information technology market in the Saint Petersburg area is already large and if more tightly integrated to Moscow, they will together form a huge and still growing market sufficient for most companies operating in Russia currently and in the future. Therefore, the potential of information technology inside Russia is immense.