TIETOJOHTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLOSSA Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitetyn tietojohtamisen mallin arviointia

Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollossa käynnissä suuri organisoinnin muutos. Tietojärjestelmien kehittäminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Tässä tutkielmassa arvioidaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitettyä tietojohtamisen mallia. Mallin tekeminen tuli käytännössä mahdolliseksi, kun Etelä-Karjalan alueen yhdeksän kuntaa päättivät keskittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhteen organisaatioon vuoden 2010 alusta. Tietojohtamisen malli valmistui osaksi organisaation johtamisjärjestelmää vuonna 2014. Malli tuo uuden lisänäkökulman perinteiseen organisaatioyksikkökohtaiseen ennustamiseen ja arviointiin. Mallilla voidaan myös ennakoida erilaisten palvelurakenteiden vaikutuksia. Tutkielman teoria koostuu tietojohtamisesta tietojärjestelmän ja julkisen hallinnon näkökulmasta. Mallissa keskeisenä sisältönä olevien indikaattoreiden ja mittareiden arviointi rajataan tämän tutkielman ulkopuolelle. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa on pyritty ymmärtämään avoimien keskusteluiden ja teemahaastatteluiden kautta tutkimuksen kohteena olevaa tietojohtamisen mallia. Haastateltavat valittiin heidän asiantuntemuksensa perusteella ja haastatteluissa oli erilaisia painotuksia. Teemoina haastatteluissa olivat mallin kehitystyö, käyttäjien kokemukset, mallin haasteet ja sen onnistuminen. Mallin käynnissä olevaan kehittämiseen sekä jatkokehitysideoihin perehtyminen täydensivät ymmärrystä mallista. Tietojohtamisen mallilla saadaan aiempaa reaaliaikaisempaa tietoa johtamisen tueksi. Mallia käsittelevään tietojohtamisen käsikirjaan on sisällytetty sen käyttöönottoon tarvittavat elementit. Mallin käyttö on sen uutuudesta ja edelleen jatkuvasta kehitystyöstä johtuen vielä vähäistä. Henkilöön perustuvan tietomallin pohjalta on saatu tuloksia kuntoutuksen vaikutuksien arvioinnissa, vammaisten ja ikäihmisten laitoshoidon purkamisen arvioinnissa sekä erilaisissa diagnooseihin perustuvien potilasryhmien palveluiden ohjauksessa. Malli antaa mahdollisuuden tarkastella eri asiakas- tai potilasryhmien kaikkia kustannuksia ja suoritteita. Vaikka malli on kehitetty organisaatioon, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnot on keskitetty, voidaan mallin käyttöönottoa harkita myös hajautetussa organisaatiorakenteessa. Merkittävimpinä haasteita mallin käyttöönotossa hajautetussa organisaatiossa lienevät mallin hallinnoijasta ja määrittelyistä sopiminen sekä tietosuojaan liittyvät kysymykset. Esimerkkinä tutkielmassa oli Varsinais-Suomi, missä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita on 25 kappaletta. Malli lienee otettavissa käyttöön paitsi Varsinais-Suomessa myös valtakunnallisesti. Malli saattaisi olla hyödyllinen organisoinnin muutosvaiheessa ja johtamisen tukena myös sen jälkeen. Tutkimuksiin tarvittavaa pohjatietoa voisi olla nykyistä helpommin saatavissa mallin tietokannasta.

Tietojohtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitetyn tietojohtamisen mallin arviointia

Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollossa käynnissä suuri organisoinnin muutos. Tietojärjestelmien kehittäminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Tässä tutkielmassa arvioidaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitettyä tietojohtamisen mallia. Mallin tekeminen tuli käytännössä mahdolliseksi, kun Etelä-Karjalan alueen yhdeksän kuntaa päättivät keskittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhteen organisaatioon vuoden 2010 alusta. Tietojohtamisen malli valmistui osaksi organisaation johtamisjärjestelmää vuonna 2014. Malli tuo uuden lisänäkökulman perinteiseen organisaatioyksikkökohtaiseen ennustamiseen ja arviointiin. Mallilla voidaan myös ennakoida erilaisten palvelurakenteiden vaikutuksia. Tutkielman teoria koostuu tietojohtamisesta tietojärjestelmän ja julkisen hallinnon näkökulmasta. Mallissa keskeisenä sisältönä olevien indikaattoreiden ja mittareiden arviointi rajataan tämän tutkielman ulkopuolelle. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa on pyritty ymmärtämään avoimien keskusteluiden ja teemahaastatteluiden kautta tutkimuksen kohteena olevaa tietojohtamisen mallia. Haastateltavat valittiin heidän asiantuntemuksensa perusteella ja haastatteluissa oli erilaisia painotuksia. Teemoina haastatteluissa olivat mallin kehitystyö, käyttäjien kokemukset, mallin haasteet ja sen onnistuminen. Mallin käynnissä olevaan kehittämiseen sekä jatkokehitysideoihin perehtyminen täydensivät ymmärrystä mallista. Tietojohtamisen mallilla saadaan aiempaa reaaliaikaisempaa tietoa johtamisen tueksi. Mallia käsittelevään tietojohtamisen käsikirjaan on sisällytetty sen käyttöönottoon tarvittavat elementit. Mallin käyttö on sen uutuudesta ja edelleen jatkuvasta kehitystyöstä johtuen vielä vähäistä. Henkilöön perustuvan tietomallin pohjalta on saatu tuloksia kuntoutuksen vaikutuksien arvioinnissa, vammaisten ja ikäihmisten laitoshoidon purkamisen arvioinnissa sekä erilaisissa diagnooseihin perustuvien potilasryhmien palveluiden ohjauksessa. Malli antaa mahdollisuuden tarkastella eri asiakas- tai potilasryhmien kaikkia kustannuksia ja suoritteita. Vaikka malli on kehitetty organisaatioon, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnot on keskitetty, voidaan mallin käyttöönottoa harkita myös hajautetussa organisaatiorakenteessa. Merkittävimpinä haasteita mallin käyttöönotossa hajautetussa organisaatiossa lienevät mallin hallinnoijasta ja määrittelyistä sopiminen sekä tietosuojaan liittyvät kysymykset. Esimerkkinä tutkielmassa oli Varsinais-Suomi, missä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita on 25 kappaletta. Malli lienee otettavissa käyttöön paitsi Varsinais-Suomessa myös valtakunnallisesti. Malli saattaisi olla hyödyllinen organisoinnin muutosvaiheessa ja johtamisen tukena myös sen jälkeen. Tutkimuksiin tarvittavaa pohjatietoa voisi olla nykyistä helpommin saatavissa mallin tietokannasta.

”Highlandman, show me the way”: Skotlannin ylämaiden klaanien värväytyminen Ison- Britannian armeijan ylämaalaisrykmentteihin 1700-luvulla

Skotlannin ylämaiden klaaneista värvättiin ylämaalaisrykmenttejä Ison-Britannian armeijaan 1700-luvulta alkaen. Tutkimuksessa selvitetään rykmenttien vaikutusta ylämaiden sotilasperinteisiin, yhteiskuntaan ja kansallisen identiteetin luomiseen. Tutkimus keskittyy ylämaalaisrykmenttien muodostamisen ja vakiinnuttamisen vaiheeseen, joka päättyy Napoleonin sotiin. Loppupäätelmänä esitetään, että ylämaalaisrykmenteillä oli merkittävä vaikutus Skotlannin kansalliseen identiteettiin.Aineistona käytetään 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa kirjoitettuja kuvauksia ylämaalaisista sotilaina. Etupäässä sotilaskirjoittajien kirjoittamat tekstit käsittelevät ylämaalaisten luonnetta, taktiikoita ja soveltuvuutta sodankäyntiin. Merkittävin yksittäinen lähde on eversti David Stewartin kaksiosainen teos Sketches of the Character, Manners, and Present State of the Highlanders of Scotland. Alkuperäisaineistoa vertaillaan aikaisempaan sotahistoriaa, Skotlannin ylämaita ja Ison-Britannian kansallisuusajattelua käsittelevään tutkimukseen. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että ylämaiden poikkeavat taistelutavat olivat ongelma Ison-Britannian armeijalle. Ylämaalaisten värväämisellä omiin rykmentteihinsä integroitiin ylämaiden aatelistoa osaksi valtiokoneistoa ja suunnattiin levottoman seudun miesvoimaa ulkopuolisia vihollisia vastaan. Ylämaiden klaanien perinteiset sotilastaktiikat muuttuivat Ison-Britannian armeijan mukaisiksi, mutta henkilökohtaisen urheuden arvostus ja innokkuus käydä lähitaisteluun säilyivät. Klaanien eduksi katsottu nopea strateginen liikkuvuus kuitenkin katosi osana raskasliikkeisempää armeijaa.Osana Ison-Britannian armeijaa Skotlannin ylämaihin liitetyt piirteet, kuten mielikuvat klaaneista, tartaaneista ja säkkipilleistä, levisivät kaikkialle Ison-Britannian toiminnan alueille. Mielikuvien lisäksi osa rykmenttien sotilaista asettui asumaan siirtomaihin, vieden mukanaan ylämaiden kulttuuria. Ylämaiden kulttuurin saadessa kansainvälistä näkyvyyttä Skotlannin perinteinen kulttuurinen jako ylä- ja alamaihin alkoi hälvetä, ja ylämaalaisen kulttuurin ulkoisista piirteistä tuli skotlantilaisen kulttuurin tunnusmerkkejä. Ison-Britannian armeijan osaksi siirtyminen kitki klaanien sotilasperinteitä pois, mutta tarjosi mahdollisuuden ilmaista skotlantilaista identiteettiä poikkeavalla asepuvulla. Ylämaalaisrykmenttien perustaminen sitoi entisen rajaseudun Ison-Britannian osaksi, mutta oli myös osaltaan luomassa skotlantilaista identiteettiä.

Business models for Finnish biobanks

This study concentrates on developing a suitable business model for Finnish biobanks, with particular emphasis on value creation to stakeholders. The sub-objective of this thesis are to map the commercial possibilities of biobanks and potential barriers for business development. The study approaches the subject from the biobanks’ as well as the stakeholders’ point of view, integrating their hopes and needs considering current and future co-operation into the findings. In 2013 the Biobank Act came into effect, after which six biobanks have been established and several other pending biobank projects are in process. There is relatively little research in regard to the commercial opportunities of this newcomer of the biomedical industry, and particularly in the Finnish markets. Therefore, the aim of this study is to partially fill the research gap of the commercial potential of biobanks and particularly outline the problematic elements in developing business. The theoretical framework consists of a few select theories, which depict business modeling and value creation of organizations. The theories are combined to form a synthesis, which best adapts to biobanks, and acts as a backbone for interviews. The empirical part of the study was conducted mainly by seven face-to-face interviews, and complemented by two phone interviews and an e-mail questionnaire with four responses. The findings consist mainly of the participants’ reflections on the potential products and services enabled by consumer genomics, as well as perceptions on different obstacles for biobanks’ business development. The nature of the study is tentative, as biobanks are relatively new organizations in Finland, and their operation models and activities are still molding. The aim is to bring to surface the hopes and concerns of biobanks’ representatives, as well as the representatives of stakeholders, in order to transparently discuss the current situation and suggestions for further development. The study concludes that in principle, the interviewees’ agree on the need for development in order not to waste the potential of biobanks; regardless, the participants emphasize different aspects and subsequently lean on differing methods.

Paremman asiakaskokemuksen ja käytettävyyslähteisen lisäarvon tuottaminen design muutoksilla - tapaustutkimus hyvis.fi järjestelmään

Työn tarkoituksena on antaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) Hyvis –palvelun nettiportaalille muutosehdoituksia koskien nettisivujen ulkoasua, käytettävyyteen liittyviä seikkoja sekä ideoita brändinrakentamiseen verrattuna maailmalta löytyneisiin palkittuihin terveysalan sivustoihin. Työn tavoitteena on löytää mahdollisimman hyvä ohjenuora nettisivujen toiminnallisiin ja ulkoisiin tapoihin sekä käytänteihin, joiden ansiosta brändille voidaan luoda lisäarvoa nettisivujen välityksellä. Työn tuloksina tuli esiin sivujen kategorioinnin tärkeys, jolla voidaan selkeyttää sivujen rakennetta sekä se helpottaa sivuilla navigointia ja tiedonhakua. Kuvien käyttäminen linkkien ja tekstien yhteydessä oli tulosten mukaan suotavaa. Jokainen tarkasteltava sivu sisälsi responsiivisuuden sekä mobiili- ja tablettioptimoinnin, joten se oli yksi tärkeimmistä tutkimuksessa saaduista tuloksista. Sosiaalinen media oli myös kovasti käytössä jokaisen tutkittavan sivun kohdalla.

Konsultoivien erityislastentarhanopettajien kokemuksia kasvun ja oppimisen tukemisesta esiopetuksessa

Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen konsultoivien erityislastentarhanopettajien kokemuksia kasvun ja oppimisen tukemisesta ja tuen järjestämisestä esiopetuksessa kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen. Tarkoituksena oli myös selvittää kasvun ja oppimisen tukemisen yhdistymistä esiopetusryhmän lapsilähtöiseen toimintaan. Tutkimuksen tarkoitukseen liittyi pyrkimys saada tietoa, miten kolmiportaiselle tuelle asetetut tavoitteet kaikille yhteisen koulun kehittämisestä ja varhaisen tuen edistämisestä näkyvät esiopetuksen järjestämisessä ja toiminnassa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varhaiskasvatuksen konsultoivaa erityislastentarhanopettajaa. Haastattelutyyppinä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vuonna 2011 otettiin käyttöön oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportainen tuki. Siinä korostuu pedagoginen asiantuntijuus lapsen kasvun ja oppimisen tuen määrittämisessä ja arvioinnissa. Kolmiportaisen tuen myötä on esiopetuksen alkaminen erityiskoulun esiopetuksessa valtakunnallisesti vähentynyt. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan esiopetuksen erityisopetus järjestettiin erityiskoulujen esiopetusryhmissä. Konsultoivien erityislastentarhanopettajien työn painopiste on muuttunut varhaisen tuen suuntaan. Tutkittavien kokemusten mukaan oppimisen vaikeudet on pyritty tunnistamaan varhain muun muassa konsultoivan erityislastentarhanopettajan ja lastentarhanopettajan välistä yhteistyötä tiivistämällä. Käytetyimmät opetusmuodot olivat pienryhmätyöskentely ja joustavat ryhmittelyt. Lasten yhteistä toimintaa pidettiin tärkeänä ja yksilöopetuksesta oli luovuttu lähes kokonaan. Esiopetusryhmän toiminnassa lapsilähtöisyys ja kaikkien lasten osallisuus tuli esiin lapsia kuuntelemalla ja heidän ideoihinsa tarttumalla toiminnan järjestämisessä. Tutkimuksen tuloksissa painottui lastentarhanopettajan pedagogisen vastuun selkiintyminen kolmiportaisen tuen käyttöön myötä.

Tuotesuunnittelu direktiiviperustaisesti

Onnistuneen tuotekehitysprojektin läpivieminen vaatii huolellisen alkusuunnittelun ennen varsinaista tuotteen kehityksen aloitusta. Projektin läpiviemiseksi esitetään usein malleja joissa tuotekehitysprojektissa edetään yksi vaihe kerrallaan ja siirrytään seuraavaan vasta, kun edellinen on valmis. Tämän perinteisen mallin rinnalle on tullut DFMA-suunnittelu, jossa murretaan kommunikaatiomuuri suunnittelun ja valmistuksen väliltä ja useita vaiheita tehdään samanaikaisesta. Näin saadaan valmistus- ja kokoonpanoystävällisiä tuotteita, joilla tuotteesta saatava kate voidaan maksimoida samalla kun tuotteen laatua saadaan parannettua. Teknisen kehityksen lisäksi on tuotekehitysprosessissa erottamattomana osana direktiivien asettamien vaatimusten huomioon ottaminen. Jo lähes kaikissa tuotteissa on oltava CE-merkintä. CE-merkinnällä tuotteen valmistaja ottaa täyden vastuun siitä, että tuote täyttää sitä koskevien direktiivien asettamat vaatimukset vaatimustenmukaisuudesta. Direktiivien asettamat vaatimukset on hyvä tiedostaa jo tuotteen suunnittelun alkuvaiheista lähtien, jotta nämä osataan ottaa heti huomioon ja jälkikäteen tehtäviltä muutoksilta vältytään. Teknisten ratkaisujen lisäksi tuotteen dokumentoinnilla on suuri rooli vaatimustenmukaisuuden täyttämisessä. Tuotteesta tulee koota tekninen tiedosto, joka sisältää kaikki tarpeelliset dokumentit, joilla tuotteen vaatimustenmukaisuus voidaan todeta. Teknisen tiedoston vaatimukset on hyvä tiedostaa jo suunnittelun alusta lähtien, jotta tarvittavat dokumentit osataan kerätä projektin aikana tekniseen tiedostoon. Tässä työssä kehitettiin peltier-jäähdytin, jollaiselle asiakkailta saadun palautteen perusteella oli markkinoilla tarve. Jäähdyttimen suunnittelussa käytettiin DFMA:n keinoja yksinkertaistamaan kokoonpanoa. Jäähdyttimelle tehtiin vaatimustenmukaisuustarkastelu, missä tarkasteltiin peltier-jäähdytintä koskevien direktiivien asettamia vaatimuksia ja mitä asioita näiden vaatimusten täyttämiseksi tuli huomioida.

Olkanivelen varreton kokotekonivel: lyhyen seuranta-ajan kliiniset ja radiologiset tulokset TYKS:ssa

Noin kolmanneksella yli 60-vuotiaista esiintyy radiologisesti todettavaa olkanivelen nivelrikkoa. Vaikeaan olkanivelen nivelrikkoon liittyy potilaan kokemaa kipua ja olkanivelen toimintakyvyn laskua sekä elämänlaadun heikkenemistä. Vaikean olkanivelrikon tehokas hoitomuoto on kokotekonivelleikkaus. Sillä voidaan vähentää potilaan kokemaa kipua, parantaa toimintakykyä ja kohentaa potilaan elämänlaatua. Perinteisesti olkanivelen kokotekonivel on ollut lapaluun komponentista ja varrellisesta olkaluun komponentista koostuva tekonivel. Olkaluukomponentin varrellisuuteen liittyy kuitenkin haasteita, etenkin nupin asemoinnin kannalta. Näitä haasteita vastaamaan tuli markkinoille 2000-luvun alussa varreton tekonivel. TYKS:ssa otettiin käyttöön varreton tekonivel olkanivelrikon hoidoksi keväällä 2012. Syventävien opintojeni tutkimuksen tarkoituksena on selvittää olkanivelen nivelrikon vuoksi TYKS:ssa asetettujen olkanivelen varrettomien kokotekonivelten kliiniset ja radiologiset tulokset lyhyen seuranta-ajan aikana. Tutkimuksen aineistoksi valittiin aikavälillä 21.5.2012–18.3.2014 kaikki perättäiset varrettomalla kokotekonivelellä olkanivelen vaikean nivelrikon vuoksi operoidut potilaat. Potilaat kutsuttiin TYKS:aan kliinistä ja radiologista tutkimusta varten. Tutkimuksen päävastemuuttujana käytettiin potilaan olkapään oiretta ja toimintakykyä kuvaavaa Constant Score -pisteytystä. Lisäksi potilaat arvioivat olkapäänsä tilaa Subjective Shoulder Value -asteikolla (SSV) ja ilmoittivat tyytyväisyytensä hoitotulokseen (kyllä/ei). Radiologisesti potilaiden preoperatiiviset sekä postoperatiiviset röntgenkuvat arvioitiin. Leikattujen potilaiden Constant Score oli postoperatiivisesti keskimäärin 72,1 pistettä. SSV oli keskimäärin 90,4 %. Potilaista 93,2 % oli tyytyväisiä leikkaukseen. Komplikaatioita esiintyi neljällä potilaalla (9 %). Havaituista komplikaatioista kolme oli hermovaurioita ja yksi potilas sai postoperatiivisesti aivoinfarktin. Olkanivelen varrettoman tekonivelen asemoinnin karkea visuaalinen arvio korreloi merkittävästi kliinisiin tuloksiin (p=0.04). Kuitenkaan yksittäisillä röntgenkuvista mitatuilla suureilla ei havaittu selvää tilastollista yhteyttä tuloksiin. Koska hermovaurioilla on yhteys huonompiin kliinisiin tuloksiin, on näiden syntyä pyrittävä välttämään. Vaikka alustavat tulokset olkanivelen varrettomasta tekonivelestä ovat hyvät, on jatkoseuranta kuitenkin tarpeen.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Esitutkintayhteistyö lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten selvittämisessä. Empiirinen tutkimus esitutkintayhteistyön nykyrakenteesta

Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten määrä on kahdeksankertaistunut vuodesta 1980. Aihe on ollut viime vuosina niin kansallisen kuin kansainvälisenkin huolen kohteena. Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa esitutkinnan valmistelutehtävä on korostunut, sillä jo esitutkinnassa hankittu lapsen kertomus on usein ainoa näyttö mahdollisesta rikoksesta. Lisäksi näiden rikosten selvittämiseen liittyy tavallista suuremmat näyttö- ja selvittämisvaikeudet. Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosepäilyjen selvittämiseen osallistuu laaja joukko eri viranomaisia, kuten poliisi, syyttäjä, terveydenhuoltohenkilökunta ja lastensuojeluviranomaiset. Jokaisella tutkintaan osallistuvalla viranomaisella on oma roolinsa tutkinnan suorittamisessa. Kirjallisuudessa lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia onkin kuvattu moniammatilliseksi ja monitieteiseksi haasteeksi. Aikaisempien tutkimusten valossa lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosepäilyjen selvittäminen ei ole täysin ongelmatonta. 1.1.2014 tuli voimaan uusi esitutkintalaki, jossa laintasolle kirjattiin ensimmäistä kertaa velvollisuus esitutkintayhteistyön tekemiseen. Tässä tutkimuksessa selvitän, miten esitutkintayhteistyön tekeminen lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten selvittämisessä nykyrakenteessa toteutuu ja millaisia etuja yhteistyö poliisin ja syyttäjän välillä tarjoaa. Lisäksi tarkastelen käynnissä olevan LASTAhankkeen kautta lastentalomallin tarvetta Suomessa. Tutkimukseni pääasiallisena empiirisenä aineistona ovat poliiseille ja syyttäjille tekemäni asiantuntijahaastattelut. Tutkimukseni aineiston analyysissä käytin sisällönanalyysiä. Tutkimukseni osoitti, että poliisin ja syyttäjän välinen yhteistyö lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosepäilyjen selvittämisessä on vahvistunut. Esitutkintayhteistyö ei ole tiivistynyt vain lain- ja ohjeiden tasolla vaan yhteistyön tekeminen on siirtynyt myös käytännön tutkintatyöhön. Paikansin yhteistyön tekemisessä myös joitakin ongelmia, kuten ennakkoilmoituksen tekemisen ja sen ajankohdan oikeellisuuden. Tutkimukseni mukaan poliisin ja syyttäjän välistä esitutkintayhteistyötä voidaan puolustaa monesta näkökulmasta. Lisäksi lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten selvittäminen edellyttää poliisilta ja syyttäjältä erikoisasiantuntemusta. Tutkimukseni perusteella olen päätynyt ehdottamaan LASTA-hankkeen kehittämistä ensisijaisesti voimassa olevan esitutkintayhteistyörakenteen kautta. Lähtökohdaksi tässä kehitystyössä tulisi asettaa nykyisessä rakenteessa paikannetut ongelmakohdat.

Kuolemaan johtaneiden työturvallisuusrikosten rankaiseminen Suomessa ja Isossa-Britanniassa

Tutkielma keskittyy työssä tapahtuneiden kuolemantapausten normistoon ja oikeuskäytäntöön sekä Suomessa että Isossa-Britanniassa. Tutkimus on oikeusvertaileva, ja siinä on myös käytetty empiiristä tutkimusmetodia. Erityisesti mielenkiinto kohdistuu oikeushenkilöiden rankaisemiseen. Suomessa työturvallisuusrikoksesta on voitu tuomita oikeushenkilölle yhteisösakko vuodesta 2005 lähtien, ja Isossa-Britanniassa tuli vuonna 2008 voimaan laki, jonka pohjalta oikeushenkilöä voidaan rangaista henkilön kuoleman aiheuttamisesta rikoksen tekijänä. Oikeudellisen deskription kautta käydään läpi kummankin maan normistot, joiden pohjalta työkuolemaa oikeuskäytännössä on mahdollista arvioida. Suomen normeista mukana ovat työturvallisuusrikos, kuolemantuottamus ja yhteisösakko. Ison-Britannian normeista käsitellään Health and Safety at Work etc. act 1974, gross negligence manslaughter ja Corporate Manslaughter and Corporate Homicide Act 2007, eli “yhteisötappo”. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu vertailtavista valtioista kootuista oikeustapauksista. Ison-Britannian tapauksista mukana ovat kaikki yhteisötapon nojalla tuomitut tapaukset lain voimaantulosta aina tämän tutkielman kirjoittamiseen asti (6.4.2008−31.8.2015). Suomen tapauksista mukana ovat kaikki tätä tutkimusta kirjoitettaessa lainvoimaiset käräjä- ja hovioikeuden tuomiot aikaväliltä 2010−2014, joissa henkilö on kuollut työssä sattuneessa äkillisessä tapahtumassa ja oikeushenkilölle on tämän seurauksena tuomittu rangaistuksena yhteisösakkoa. Jotta rangaistusten tasosta saisi paremman kuvan, tuomitut sakkosummat on suhteutettu prosentuaalisesti oikeushenkilön taloudellisiin lukuihin. Maiden normistojen ja vertailun pohjalta tutkimuksessa arvioidaan rangaistusten tasoa valtioissa, ja pohditaan voisiko oikeusjärjestelmillä olla jotain opittavaa toisiltaan työkuolemantapausten rankaisemisessa. Tutkielma osoittaa, että oikeushenkilöjen rankaiseminen työkuolemissa on molemmissa valtioissa ollut jokseenkin ongelmallista. Rangaistusten tasot ovat jääneet alle odotetun, eikä myöskään oikeushenkilöiden edustajien vastuun voida katsoa täysin aina toteutuneen.

Seesteisyydestä siimekseen. Vasemmistoliiton suhtautuminen Suvi-Anne Siimekseen tämän puheenjohtajakaudella.

Tämä tutkielma tarkastelee Vasemmistoliiton ja Suvi-Anne Siimeksen välistä suhdetta Siimeksen seitsemän ja puoli vuotta kestäneen puheenjohtajakauden aikana. Fokuksessa on puoluelehdissä käyty lehdistökeskustelu puolueen ja puheenjohtajan välillä. Suvi-Anne Siimes valittiin Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuonna 1998, kun puolue oli ollut olemassa vain kahdeksan vuotta ja vasta hahmotteli ensimmäistä puolueohjelmaansa. Uuden puheenjohtajan avulla Vasemmistoliitto pyrki kasvattamaan suosiotaan ja muokkaamaan puolueen ideologiaa 2000-luvulle sopivaksi. Siimeksen mediaosaamisen uskottiin tuovan puolueelle lisää suosiota erityisesti naisten ja korkeasti koulutettujen keskuudessa. Vaikka osa aluksi epäilikin Siimeksen kykyjä, oli ihailu lähes varauksetonta hänen tultuaan valituksi puheenjohtajaksi. Siimeksen puheenjohtajuudella tavoiteltiin puolueelle parempaa julkisuuskuvaa, mutta osa vasemmistoliittolaisista tahtoi uudistaa puolueen kokonaan Siimeksen avulla. Alun seesteinen yhteiselo rikkoutui vuonna 2003 Vasemmistoliiton jäätyä eduskuntavaalien jälkeen oppositioon ja poliittisten linjaerojen tultua paremmin esiin. Varsinkin puolueen ammattiyhdistystaustaiset alkoivat haastaa Siimestä puolueen poliittisista linjauksista. Lopullinen välirikko tapahtui maaliskuussa 2006, jolloin Siimes ilmoitti eroavansa Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta kesken kolmannen puheenjohtajakautensa. Tuolloin puolueessa oli vakavia ristiriitoja, jotka ilmenivät julkisena riitelynä ja arvosteluna puolin ja toisin puheenjohtajan ja puolueen eduskuntaryhmän välillä. Siimeksen ero tuli kuitenkin lähes kaikille yllätyksenä. Ristiriidoista huolimatta Siimeksen haluttiin toimivan puolueen keulakuvana vielä yksissä eduskuntavaaleissa. Puheenjohtajan eron aiheuttaman kohun jälkeen Vasemmistoliitto kokosi nopeasti joukkonsa ja uskoi parempaan tulevaisuuteen uuden puheenjohtajan avulla. Ensisijaisena lähdeaineistona käytän lehdistömateriaalia. Päähuomio on Vasemmistoliiton puoluelehdissä käytävässä lehdistökeskustelussa. Puoluelehtien vertailuna on käytetty muuta lehdistömateriaalia. Lehdistömateriaalin tukena on toiminut useiden vasemmistoliittolaisten muistelmat ja omaelämäkerrallisia teokset, jotka valottavat tapahtumia Vasemmistoliitossa Siimeksen puheenjohtajakaudella. Lehdistöaineistoa tukee laaja-alainen valikoima tutkimuskirjallisuutta niin poliittisen historian, valtio-opin, mediatutkimuksen kuin sukupuolentutkimuksenkin alalta.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

”Hullu ja eläkkeellä.” Fenomenologinen tutkimus työkyvyttömien nuorten identiteetistä, itsenäistymisestä ja sosiaalisista suhteista.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten mielenterveysperusteinen työkyvyttömyys vaikuttaa nuoren aikuisen identiteettiin, itsenäistymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kokemuksia palvelujärjestelmästä. Tutkimuksessa pyritään tuomaan kuuluviin nuorten aikuisten oma ääni ja ymmärtämään, mitä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen merkitsee nuorelle aikuiselle. Tutkimus on empiirinen ja sen metodologinen viitekehys on fenomenologia, jolloin tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja ymmärtää tutkittavien kokemuksia ja heidän kokemuksilleen antamia merkityksiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa mielenterveydellisistä syistä kuntoutustuella ollutta 23–29-vuotiasta nuorta aikuista avoimella haastattelulla. Aineisto analysoitiin fenomenologisen metodologian mukaisesti tutkimusta varten muokatun analyysimenetelmän avulla. Tutkimustulosten mukaan nuoret olivat hyväksyneet sairauden osaksi identiteettiään ja päällimmäinen tunne, joka diagnoosin saamisesta oli jäänyt heille mieleen, oli helpotus. Nuoret kuitenkin korostivat, että he ovat muutakin kuin sairautensa, eivätkä he halunneet tulla määritellyiksi vain sen mukaan. Nuoret eivät hyväksyneet sairauden mukanaan tuomaa leimaa ja ympäristössä vallitsevia ennakkokäsityksiä, vaan he pyrkivät kyseenalaistamaan niitä. Monet nuorista kokivat sosiaalisten suhteidensa olevan sairauden vuoksi niukkoja. Vertaistuki oli kuitenkin heille tärkeää. Itsenäistyminen merkitsi lähes kaikille sitä, että he olivat joutuneet itsenäistymään pakosti jo nuorena erilaisten vaikeiden elämänkokemustensa vuoksi. Sairauden vaikutus itsenäistymiseen ja itsemääräämisoikeuteen tuli esiin, kun nuoret kertoivat sairauden mukanaan tuomista rajoitteista. Viimeinen sana heidän taloudellisissa asioissaan ja kuntoutuksessaan oli aina ulkopuolisilla. Kaikki olivat sairauden pahimmissa vaiheissa olleet riippuvaisia läheisistään. Sairauden vuoksi nuorten tulevaisuutta leimasi epävarmuus. Osa nuorista oli siirtynyt mielenterveyspotilaan identiteetistä mielenterveyskuntoutujan identiteettiin. He olivat kuntoutumisessa huomattavasti muita pidemmällä. Vaikka asenteet mielenterveyskuntoutujia kohtaan ovat viime vuosina tiedon lisääntymisen myötä parantuneet, nuoret kokivat yhä joutuvansa leimatuiksi sairautensa vuoksi. Nuoret olivat passiivisia toimenpiteiden kohteita, eikä heidän mielipiteitään heitä itseään koskevassa asiassa kuultu. Asenteissa on siis yhä paljon parannettavaa ja jatkossa kuntoutujia tulisi ottaa aktiivisesti mukaan oman hoitonsa suunnitteluun.

Läheisen rooli ja tuen tarve iäkkään kotiutuessa arviointi- ja kuntoutusosastolta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata läheisen roolia ja tuen tarvetta iäkkään kotiutuessa arviointi- ja kuntoutusosastolta. Tavoitteena oli saada tietoa iäkkäiden kotiutusprosessista läheisen näkökulmasta ja muodostaa käsitteellinen malli, jossa on tyypitelty läheisen erilaiset roolit, niihin vaikuttavat tekijät ja tuen tarpeet iäkkään kotiutuessa arviointi- ja kuntoutusosastolta. Tutkimus oli kuvaileva tutkimus, jossa sovellettiin metodologista triangulaatiota. Kotiutuva iäkäs nimesi läheisen (n=14), jolta kerättiin tutkimusaineistoa teemahaastattelulla ja kyselyllä (COPE -indeksi, Carers of Older People in Europe). Rekrytointi tapahtui viidellä arviointi- ja kuntoutusosastolla Etelä-Suomessa kesällä 2015. Teemahaastattelu analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja kyselyn (COPE -indeksi) vastauksista laskettiin prosenttiosuudet ja kolmella osa-alueella laskettiin lisäksi summapisteiden keskiarvot. Tutkimuksen päätulos tuli teemahaastattelun sisällön analyysistä, jota vahvistettiin kyselystä (COPE -indeksi) saaduilla tuloksilla. Tämän tutkimuksen tuloksena syntyi käsitteellinen malli läheisen roolista ja tuen tarpeista iäkkään kotiutuessa arviointi- ja kuntoutusosastolta. Läheisen rooli jakautui neljään päärooliin, jotka olivat iäkkään arjen auttajan rooli, edunvalvojan rooli, tukijan rooli ja vastuunkantajan rooli. Arjen auttajan rooliin kuului läheisen käytännön järjestäjän rooli ja kodinhoitajan rooli. Edunvalvojan rooliin sisältyi iäkkään terveydellinen edunvalvojan rooli, taloudellinen edunvalvojan rooli ja puolestapuhujan rooli. Tukijan rooli muodostui iäkkään virkistäjän roolista ja muutokseen sopeuttajan roolista. Näissä rooleissa toimimiseen vaikuttavia tekijöitä olivat läheisen ja iäkkään välinen suhde, läheisen oma elämä, rooliin saatu tuki ja roolin mielekkyys. Läheisen roolissa tuen tarpeita olivat arjen tuki, roolissa toimimisen tuki, rohkaiseva ja sosiaalinen tuki. Kyselyn (COPE -indeksi) tulokset täydensivät kuvausta läheisen rooliin vaikuttavista tekijöistä ja tuen tarpeista. Keskeistä tuloksissa oli, että läheisillä oli hyvä suhde iäkkäisiin, avustaminen koettiin vaivan arvoiseksi ja muiden ihmisten koettiin arvostavan heidän toimimistaan iäkkään avustajana. Ajoittain avustaminen koettiin liian vaativana tuoden kielteisiä vaikutuksia omaan tunne-elämään ja fyysiseen terveydentilaan, tunnettiin olevan ansassa. Läheiset tunsivat saavansa hyvin tukea perheeltä, mutta sosiaali- ja terveyspalveluista saatavassa tuessa koettiin parannettavaa. Tämän empiirisen tutkimuksen tuloksena tuotettu käsitteellinen malli todentaa läheisen roolin monimutkaisuuden ja moniulotteisuuden. Läheisen roolissa tarvitaan erityistä tukea tilanteiden muuttuessa, kuten kotiutustilanteissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä iäkkäiden yksilöllistä kotiutumista ja tilanteeseen sopivia läheisen roolia tukevia palveluita.