Asevelvollisuus joukkojen rekrytointimuotona Suomessa

Asevelvollisuus on monitahoinen käsite. Se on kuitenkin kaikissa tapauksissa tapa rekrytoida henkilöstöä asevoimille. Alati kasvavat puolustusmäärärahojen leikkaukset ja naapurimaiden siirtyminen ammattiarmeijoihin on herättänyt paljon keskustelua asevelvollisuudesta myös Suomessa. Onko asevelvollisuus edelleen järkevin tapa rekrytoida henkilöstöä Suomen puolustusvoimille? Tässä tutkimuksessa verrataan suomalaista asevelvollisuutta valikoivaan asevelvollisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvaan rekrytointiin. Vaihtoehtoiset mallit ovat rakennettu poliittisten yhdistysten ehdotelmien sekä muiden maiden esimerkkien pohjalta. Malleja vertaillaan kansalaisten suhtautumisen ja taloudellisten kulujen perusteella. Tutkimus on laadullinen vertaileva tutkimus. Lähdeaineistona toimivat aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus, valtiolliset asiakirjat, mielipidetutkimukset ja poliittisten yhdistyksien erilaiset ehdotelmat. Suomen geopoliittisesta sijainnista johtuen sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa ei voida sulkea pois. Suomen puolustusratkaisu nojaa tällä hetkellä alueellisen puolustuksen periaatteeseen. Jotta alueellinen puolustus voidaan uskottavasti toteuttaa, tässä tutkielmassa on päädytty valtiollisten asiakirjojen pohjalta 250 000 sotilaan reservin vähimmäiskokoon. 15 vuoden sijoitusajalla se vaatii käytännössä koko miespuolisen ikäluokan rekrytoimisen. Suomen kansasta vajaa kolmannes kannattaa jonkinlaisen valikoivuuden lisäystä asevelvollisuuteen. Monien Euroopan maiden kokemukset kuitenkin osoittavat, että valikoiva asevelvollisuus näyttää johtavan aina lopulta ammattiarmeijaan. Lisäksi säästöt, joita valikoiva asevelvollisuus tuottaisi nykyiseen asevelvollisuuteen verrattuna, tulisivat pelkästään reservin pienentämisestä. Se kuitenkin veisi pohjan uskottavalta alueelliselta puolustukselta. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuva armeijamalli pienentäisi reservin kokoa ja motivoisi sotilaita rahallisilla palkkioilla. Lisäksi kertausharjoitusten määrää kasvatettaisiin nykyisestä huomattavasti. Tarvittava hakijamäärä näyttäisi nykyisten mielipidemittausten mukaan täyttyvän. Kansasta yli puolet kuitenkin vastustaa vapaaehtoista mallia. Vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin kustannukset olisivat myös suuremmat kuin nykyisen asevelvollisuuden. Syynä olisivat suuremmat henkilöstömenot. Pienempi reservi vapauttaisi kuitenkin henkilötyövuosia kansantalouden käyttöön, jolloin lopputulo voisi olla positiivinen. Yleinen asevelvollisuus on ainoa keino, jolla tarvittavan reservin koko saadaan järkevästi täytettyä. Myös suurin osa kansasta on sen kannalla. Jos uhkakuvat ja uhkamallit muuttuisivat ja puolustusvoimien päätehtävä olisi esimerkiksi kansainvälinen kriisinhallinta, voisi tilanne olla toinen. Tällä hetkellä yleinen asevelvollisuus on kuitenkin paras keino hankkia henkilöstöä Suomen puolustusvoimille

Maahanmuuttajat kuntalaisina : Selvitys maahanmuuttajien elämäntilanteesta ja palveluista Itä-Suomessa 2010

Tämän selvityksen tavoitteena on kehittää Itä-Suomen alueen valmiuksia huomioida tämänhetkinen ja tuleva maahanmuuttajaväestö sekä tuottaa tämän pohjalta kehittämissuosituksia, jotka edistävät Itä-Suomen houkuttelevuutta maahanmuuttajaystävällisenä alueena. Selvityksessä on kerätty laadullinen aineisto haastattelemalla alueen maahanmuuttajaväestöä sekä paikallisia viranomaistoimijoita. Kerätyn aineiston pohjalta on laadittu selvitys, joka sisältää sekä vertailua maahanmuuttaja- ja viranomaisvastausten välillä sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia maakunnittain. Tutkimus osoitti, että kotouttamispalvelut ovat onnistuneet viranomaisten näkökulmasta kohtalaisesti. Maahanmuuttajien ovat palveluihin kokonaisuutena tyytyväisinä, byrokratiasta ja monen luukun asioinnista aiheutuvista vaikeuksista huolimatta. Toisaalta maahanmuuttajat ovat asiakaskuntana vaatimattomia, sillä monet vertaavat palveluiden tilaa oman kotimaansa vastaavaan. Oikea-aikainen tiedottaminen on avainasemassa maahanmuuttajan tukemisessa kunnan palveluita hyödynnettäessä. Työllistymispalveluiden osalta tulisi kehittää kaikkien virkailijoiden valmiuksia vastata maahanmuuttajien palvelutarpeisiin. Nyt osaaminen keskittyy liiaksi yksittäisille henkilöille. Maahanmuuttajien suurin hidaste työllistymiselle on edelleen kielitaito, ja tätä koulutusta on tällä hetkellä liian vähän tarjolla. Itä-Suomen oloissa erityishaasteen maahanmuuttajien työllistymiselle asettaa pitkät välimatkat sekä kantaväestön korkea työttömyys. Maahanmuuttajien olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen on vielä heikkoa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarve maahanmuuttajien kulttuuritaustan tuntemiselle korostuu, eikä henkilöstöllä ole vielä tähän liittyvää riittävää osaamista. Toinen, erittäin merkittävä epäkohta on maahanmuuttajien kieliongelman myötä heikentynyt potilassuoja, mikä liittyy perheenjäsenten ja tuttavien käyttämiseen tulkkina. Vaikka muihin kunnan toimialoihin verrattuna erityisesti perusopetus huomioi maahanmuuttajien tarpeet hyvin, on sekä kansalaisten, virkamiesten sekä päättäjien asenteissa parantamisen varaa. Tarvitaan yhä enemmän kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, että jokainen voi osaltaan virkamiehenä ja kansalaisena luoda kohtaamisen ja vuorovaikutustilanteita maahanmuuttajien sopeutumisen tukemiseksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksi keskeinen kehittämiskysymys on maahanmuuttajakoulutuksen liallinen keskittäminen mikä on yhtäältä taloudellista, mutta toisaalta se ei tue suomenkielen oppimista eikä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista. Tämä asettaa myös maahanmuuttajat eriarvoiseen asemaan pidentyneiden koulumatkojen vuoksi, mikä nähtiin erityisesti maahanmuuttajien mielestä ongelmallisena. Maahanmuuttajien vapaa-ajan palvelutarjonta on nykyisellään melko sisäänpäin kääntynyttä. Toiminta keskittyy monikulttuurikeskusten toiminnan ympärille ja monet maahanmuuttajaryhmät ovat itse aktiivisia kulttuuritapahtumien ja kokoontumisten järjestämisessä. Maahanmuuttajia tulisikin integroida vahvemmin kantaväestön kulttuuri- ja harrastustoimintaan. Maahanmuuttajien rooli ja osallisuus yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on hyvin vähäinen. Viranomaisten rooli maahanmuuttajien osallisuutta tai turvallisuutta koskevien kysymysten edistämisessä on nykyisellään hyvin passiivista ja viranomaisten tietoisuus yhdenvertaisuutta edistävien kysymysten edistämisestä vähäistä. Syrjinnänvastaisessa toiminnassa kansalaisjärjestöt, oppilaitokset, työnantajat ja tiedotusvälineet ovat aktivoituneet enemmän.

Tiestön kunnossapito Pohjois-Suomessa, Pohjois-Ruotsissa, Pohjois-Norjassa ja Luoteis-Venäjällä 2010-2011

Tällä tutkimuksella haettiin tietoa tienkäyttäjien tyytyväisyydestä pohjoiseen tieverkostoon Pohjois-Suomen, Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän alueilla. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin kymmenellä eri rajanylityspaikalla ja keruumenetelmänä käytettiin informoitua kyselyä, eli haastattelija jakoi kyselylomakkeen vastaajalle ja oli mukana opastamassa vastaajaa tarvittaessa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat sekä ammattimaiset että yksityiset tienkäyttäjät, joista kesätutkimukseen vastasi 827 henkilöä ja talvitutkimukseen 862 henkilöä eli tutkimuksen kokonaisotos oli 1689 henkilöä. Kesäkunnossapidon kohdalla maakohtaiset erot olivat säilyneet selvinä ja osin jopa lisääntyneet entisestä. Suomen osalta asiakastyytyväisyyden taso on hienoisessa laskussa ja ensimmäistä kertaa kymmenen vuoden aikana Suomi jäi keskiarvolla mitattuna hieman Ruotsia heikommaksi. Kriittisimpiä olivat suomalaiset ja ruotsalaiset tienkäyttäjät, jotka arvioivat kokonaisuutena Suomen pohjoisen tieverkon kesäkunnossapitoa arvosanalla 3,0. Positiivisimmin kesäkunnossapitoa arvioivat venäläiset, jotka antoivat kokonaisuudelle arvosanan 4,6. Norjalaiset arvioivat Suomen pohjoisen tieverkon kesäkunnossapidon hyvälle tasolle (3,3). Ruotsin pohjoisen tieverkon kesäkunnossapidon tasoa koskevat arviot ovat jatkaneet positiivista kehitystä ja kokonaisuudessaan Ruotsin tieverkkoa koskevat arviot ohittivat nyt ensimmäistä kertaa Suomen vastaavat arviot. Ruotsin kunnossapitoa pidetään kohtalaisen hyvänä. Norjan pohjoisen tieverkon kesäkunnossapidon taso on kohtalainen ollen samalla tasolla kuin vuosien 2000 ja 2005 tutkimuksissa. Venäjän pohjoisen tieverkon kesäkunnossapito arvioitiin kokonaisuutena edelleen huonohkoksi. Talvikunnossapidon tasossa muutokset ovat kokonaisuutena varsin pieniä ja pitkälti samansuuntaisia kuin kesäkunnossapidon osalta. Käytännössä tyytyväisyys Suomen talvikunnossapitoon on heikentynyt eniten, mutta Suomi on pysynyt edelleen kärkisijalla. Suomen pohjoisen tieverkon talvikunnossapitoa koskeva kokonaisarvosana on pudonnut hieman vuosien 2001 ja 2005 tasoilta. Eniten ovat pudonneet ruotsalaisten ja norjalaisten antamat arviot, mutta talvikunnossapitoa pidetään edelleen hyvänä (3,4 ja 3,7). Venäläiset pitävät Suomen pohjoista tieverkkoa aikaisempien tutkimusvuosien tapaan erittäin hyvin hoidettuna (4,6). Heikoimmaksi tilanteen kokivat itse suomalaiset (2,9). Arvio Ruotsin pohjoisen tieverkon talvikunnossapidon tasosta on parantunut selvästi vuodesta 2001 ja erityisesti vuodesta 2005. Ruotsi onkin noussut talvihoidon tasossa Suomen rinnalle. Ruotsin kokonaisarvosana nousi tasaisesti kaikkien kansalaisuuksien mielestä. Norjassa ja Venäjällä tieverkon talvikunnossapitoa koskeva kokonaisarvosana on pysynyt suunnilleen vuosien 2001 ja 2005 tasolla. Norjan heikoimpina talvihoidon osa-alueina pidetään edelleen liukkaudentorjuntaa ja polanteen höyläämistä, joissa se saa selvästi huonommat arviot kuin Suomi ja Ruotsi. Venäjän talvihoidon taso on kokonaisuutena edelleen kohdemaiden huonoin, mutta pääteiden osalta ero on kaventunut selvästi. Venäjällä päätieverkon talvikunnossapito arvioitiin aikaisempia vuosia paremmin hoidetuksi ja sitä pidettiin jopa hieman parempana kuin Norjassa.

Täysihoitoloita, lepokoteja ja kylpylaitoksia Suomessa

kuv., 11 x 20 cm

Halpoja virkistysmatkoja Tukholmaan Suomen ja Ruotsin saariston kautta Hl. Suomessa

kuv., 14 x 24 cm

5-tähtinen moottoriöljy Essolube valloittaa Englannin, Ranskan, Suomen ja muun maailman

kuv., 20 x 29 cm

Fiat ohjekirja mallit 501, 5050 ja 510

kuv., 14 x 21 cm

Koriosaluettelo Ford mallit A ja AA

kuv., 13 x 21 cm

GMC kuormavaunut mallit T 30 ja T 42

kuv., 29 x 21 cm

Ford varaosa-hinnasto V-8 ja 4-syl. mallit 1928-1932

kuv., 10 x 14 cm

International mallit D-30 ja DS-30

kuv., 27 x 21 cm

International mallit D-35 ja DS-35

kuv., 27 x 21 cm

Taksien kysyntä ja tarjonta Itä-Suomessa : Itä-Suomen henkilöliikennestrategian osaprojekti

Tämän työn tavoitteena oli selvittää ELY-keskuksen nykyisen taksikiintiön määrittämisprosessin toimivuutta ja prosessin kehittämismahdollisuuksia. Selvitys on yksi Itä-Suomen henkilöliikennestrategian neljästä osaprojektista. Nykyisen taksiliikennelain mukaisesti ELY-keskusten tulee vahvistaa alueellaan kuntakohtaiset taksilupien enimmäismäärät vuosittain. Työn tuloksena esitetään kehittämistoimenpiteenä muun muassa taksiliikennelain uudistamista niin, että se mahdollistaisi nykyistä harvemman kiintiön vahvistamisvälin, koska kiintiön muutokset ovat hyvin pieniä suhteessa työmäärään. Taksien kysynnän ja tarjonnan muutoksien ja toimialan kannattavuuden seuraamiseksi kerättävistä tunnusluvuista todettiin puuttuvan terveydenhuollon ja yleisemmin esteetöntä kalustoa vaativien kuljetusten kysynnän muutoksia kuvaava tunnusluku. Lisäksi nähtiin olevan tarvetta esteettömän taksikaluston kriteerien tarkistamiseen ja esteettömän kalustoon liittyvän terminologian selkiyttämiseen.

Palveluasumisen markkinapotentiaali Suomessa asuvien venäjänkielisten ikäihmisten keskuudessa - Analyysi markkinoista ja kuluttajakäyttäytymisestä

Tutkimus on toimeksianto Yritykseltä X, joka halusi selvitettävän, millaista markkinapotentiaalia on nähtävissä ikäihmisten palveluasumisessa Suomessa asuville venäjänkielisille. Markkinoiden analysoinnin lisäksi tutkimuksessa on selvitetty kohderyhmän kuluttajakäyttäytymistä ja ostokykyä. Tutkimuksen tavoitteena ei ole antaa toimeksiantajalle valmista investointipäätöstä, vaan tuoda tietoa markkinoista ja kohderyhmästä päätöksenteon tueksi. Käytössä on ollut neljä empiiristä aineistoa. Primääriaineistona ovat asiantuntija¬haastattelut sekä kyselyt Yrityksen X venäjänkielisille työntekijöille ja maksaja-asiakkaille – eli kuntien ja sairaanhoitopiirien edustajille. Sekundääriaineistona on joukko suomalaisten Venäjä-asiantuntijoiden viime vuosien tutkimuksia. Pro gradun teoriaosuus on tiivis. Teorian on auttanut kirjoittajaa tarkastelemaan palveluasumisen markkinoita kansainvälisellä vivahteella sekä suomalaisittain uuden kuluttajaryhmän kuluttajakäyttäytymistä ja ostokykyä. Suomessa asuvia venäjänkielisiä ikäihmisiä ei ole aikaisemmassa tutkimuksessa tarkasteltu omana kohderyhmänään, mutta heistä on tehty paljon yhteiskunnallista tutkimusta. Tätä on hyödynnetty muun muassa tarkasteltaessa kohderyhmän kulttuurisia piirteitä, sosiaalisia tapoja, kieltä ja uskontoa. Suomessa asuvista venäjänkielisistä ikäihmistä ei voi puhua yhtenäisenä ryhmänä. Osa yli 65-vuotiaista on suomen kielen taitoisia ja työssään menestyneitä, mutta monen maahanmuuttajan sosiaalinen asema laski heidän muuttaessaan Suomeen. Neuvostoliitossa asuneet ovat tottuneet niukkoihin olosuhteisiin, siihen että samassa taloudessa asui jopa kolme sukupolvea, ja että perhe piti huolta yhteiskunnan tuen ollessa niukkaa. Vaikka venäläisessä kulttuurissa vanhainkodeilla on huono maine, voidaan Suomessa asuvien ikäihmisten keskuudessa nähdä positiivista suhtautumista palveluasumista ja suomalaisia julkispalveluja kohtaan. Mikäli Yritys X rakentaa yksikön Lappeenrantaan, kannattaa potentiaalisina asiakkaina nähdä myös venäläiset terveysmatkailijat ja suunnitella palvelutarjonta laajemmin kuin vain Suomessa asuville venäjänkielisille. Mikäli yksikkö tulee Helsinkiin, on kilpailijana ortodokseille ja venäjänkielisille vanhuksille tarkoitettu Helenan vanhainkoti.