Syntaktisk komplexitet och korrekthet – en studie av syntaktiskt komplexa strukturer i finska gymnasisters skrivna L2 svenska

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia syntaktista kompleksisuutta ja kompleksisten rakenteiden oikeellisuutta sekä näiden aspektien suhdetta suomenkielisten lukiolaisten kirjoitetussa oppijankielessä sekä ryhmä- että yksilötasolla. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, miten syntaktinen kompleksisuus, oikeellisuus ja näiden välinen suhde kehittyy Eurooppalaiseen viitekehykseen perustuvien taitotasojen välillä ja yksilötasolla. Oppijankielen rakennetta lähestytään CAF-teorian (kompleksisuus, tarkkuus ja sujuvuus) näkökulmasta. CAF-hypoteesien mukaan oppijankieli kehittyy sekä kompleksisuuden että oikeellisuuden osalta oppijankielen yleisen taitotason kehittyessä. Kompleksisuuden ja oikeellisuuden välistä suhdetta tarkastellaan sekä Trade-Off-teorian (Skehan 1998) että kognitioteorian (Robinson 2001) avulla. Teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat myös Dynamic Systems -teoria (esim. Larsen-Freeman 2006) ja prosessoitavuusteoria (Pienemann 1998). Näitä hypoteeseja ja teorioita tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Kvalitatiiviseen analyysiin sisältyy tapaustutkimus, jossa kuuden koehenkilön tekstejä tarkastellaan oppijatyyppikategorisoinnin avulla (Norrby & Håkansson 2007). Aiemman tutkimuksen pohjalta (Wolfe-Quintero, Inagaki & Kim 1998, Bergman & Abrahamsson 2004) valittiin seuraavat mittarityypit kompleksisuudelle: tuotosyksiköiden keskimääräinen pituus, suhdelukuihin perustuva kompleksisuus ja ns. topikalisoitujen rakenteiden määrä. Oikeellisuutta mitataan virheettömien lauseiden, sivulauseiden ja topikalisoitujen rakenteiden avulla. Tutkimuksessa tutkitaan 46 lukiolaisen kolmella materiaalinkeräyskierroksella kirjoittamia mielipidetekstejä. Analysoitavien tekstien kokonaismäärä on täten 138. Käytetty materiaali on osa Topling-projektia, jonka yhteydessä tekstit on arvioitu Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasojen mukaan. Tässä tutkielmassa analysoitavat tekstit sijoittuvat taitotasoille A1, A2 ja B1. Kvantitatiivinen analyysi osoitti merkittävän yhteyden taitotason ja kompleksisuuden välille. Myös vertailu kolmen aineistonkeruukierroksen välillä osoitti tilastollisesti merkitsevää kehitystä lähes kaikkien kompleksisuusmittareiden osalta. Oikeellisuusaspektin tilastollinen analyysi puolestaan osoitti, ettei taitotaso korreloi oikeellisuuden kanssa. Ainoan tilastollisesti merkitsevän eron aineistonkeruukierrosten välille näyttää mittari EFC/C, mutta ero on negatiivinen. Toisin sanoen virheettömien lauseiden osuus väheni kierrosten välillä. Nämä havainnot kompleksisuudesta ja oikeellisuudesta viittaavat trade-off-vaikutukseen aspektien välillä. Tilastollinen analyysi ei kuitenkaan osoittanut, että aspektien välillä olisi lineaarista suhdetta. Kvalitatiivinen analyysi osoitti, että koehenkilöiden tapa käsitellä informaatiota teksteissään vaikuttaa kompleksisuuden ja oikeellisuuden väliseen suhteeseen, ja että tämä suhde on luonteeltaan dynaaminen. Tutkielman keskeisimmät tulokset osoittavat, että kompleksisuuden ja oikeellisuuden välinen suhde vaihtelee sekä koehenkilöiden että koehenkilön eri tekstien välillä. Lisäksi tulokset osoittavat, että komponenttien välinen suhde voi olla luonteeltaan sekä kilpailevaa (Trade-Off-teoria) että tasapuolista (kognitioteoria).

Unconventional integrin-ligand interactions

Integrins are cell surface adhesion and signaling receptors. Cells use integrins to attach to the extracellular matrix and to other cells, as well as for sensing their environment. In addition to adhesion and migration, integrins have been shown to be important for many biological processes including apoptosis, cell proliferation, and differentiation into specific tissues. Many important next generation biological drugs inhibit integrin functions. Thus, research into interactions between integrins and their ligands under different physiological and pathological conditions is not only of academic interest, but is also important for the field of drug discovery. In this Ph.D. project, the functions of integrin-ligand interactions were studied under different physiologically interesting conditions including 1) human echovirus 1 binding to integrin α2β1, 2) integrin α2β1 binding to collagen under flow conditions, 3) integrin α2β1 binding to a ligand in the presence of the angiogenesis inhibitor histidine rich glycoprotein (HRG) and 4) integrin binding to posttranslationally citrullinated ligands. As a result of the project, we could show that for each condition the integrin-ligand interaction is somewhat unconventional. 1) Echovirus 1 binds only to non-activated conformations of integrin α2β1. 2) Surprisingly, the non-activated conformation is also the primary conformation of integrin α2β1 when it binds to collagen under flow conditions, like when platelets adhere to subendothelial collagen in vascular injuries. In addition, the pre-activation of integrin α2β1 does not increase adhesion under flow. 3) HRG binds to integrin α2β1 through a low-affinity interaction that inhibits integrin binding to collagen. This shows that low affinity interactions could be biologically relevant and possibly regulate angiogenesis. 4) The citrullination of collagen, a posttranslational modification reported to occur in rheumatoid arthritis, specifically inhibits the binding of integrin α10β1 and α11β1, but does not affect the binding of α1β1 ja α2β1. On the other hand, the citrullination of isoDGR in fibronectin and RGD in pro-TGF- β:n inhibit integrin binding completely. Citrullination seems to be an inflammation related process and integrin ligands become citrullinated frequently in vivo. This Ph.D. thesis suggests that unconventional interaction mechanisms between integrins and their ligands, such as posttranslational modifications, low affinity interactions, and non-activated integrin conformations, can have an important role in pathological processes. The study of these kinds of integrin-ligand interactions is important for understanding biological phenomena more deeply. The research might also be beneficial for the development of integrin based therapies for treating diseases.

Rumpurakenteiden ympäristöongelmat, niiden ehkäisy ja korjaaminen : Keskisuomalainen pilottitutkimus

Tämä on ensimmäinen maakunnanlaajuinen rumpurakennetutkimus Suomessa. Sen tavoitteena on edistää vesialueiden ylitysrakenteisiin liittyvien ympäristöongelmien tunnettavuutta sekä niiden välttämis- ja korjaamiskäytäntöjä. Tarkastelussa keskitytään ensisijaisesti rumpurakenteisiin sekä kaloihin. Tutkimuksen I osassa tarkastellaan keskisuomalaisten ylitysrakenteiden määrää, laatua ja ympäristöhaittoja sekä ylitysrakenteisiin liittyviä lupa-, mitoitus- ja valvontakäytäntöjä. Näiden lisäksi I osan lopussa on kirjallisuustarkastelu rumpurakenteiden ympäristövaikutuksista. Tutkimuksen II osassa annetaan valtakunnallisia suosituksia ylitysrakentamisen synnyttämien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi niin suunnittelu-, perustamis-, kunnossapito- kuin uusimistilanteessakin. Tutkimuksen III osaan on koottu rumpurakenteiden kartoitusohjeita. Rumpurakenteisiin liittyvät ympäristökysymykset ovat monin tavoin ajankohtaisia. Ilmastomallit ennustavat valunnan huomattavaa kasvua ja ajallista muutosta, kun taas tuulipuistojen ja metsäteollisuuden tarvitsemat lisätiet merkitsevät uusia vesistöylityksiä. Metsätieverkostomme ja samalla ylitysrakenteiden korjaustarve on myös suuri. Toisaalta aukkomitoitukset on siirretty konsulteille, luonnontilaisia purovesiä on jäljellä enää pari prosenttia ja vesienhoidon tavoite edellyttää vesimuodostumilta hyvää ekologista tilaa. Tila ei voi kuitenkaan olla hyvä, jos ylitysrakenteet katkaisevat virtaveden yhtenäisen jatkumon. Tähän saakka yksittäinen ongelmarumpu on ympäristöllisesti koettu vähäpätöiseksi harmiksi. Kun otetaan huomioon, että Suomessa on noin 90 000 vesistörumpua, että joka kolmas niistä on vaelluseste, että vain pieni osa rakenteista tulee viranomaisten tietoon ja että hankekäytäntöihin sisältyy monia puutteita, asia saakin laajan ympäristöongelman mittasuhteet. Vuosijaksolla 2005–2015 kartoitettiin yli 2 000 ylitysrakennetta, joista yli 85 % rumpuja (Ø < 200 cm). Tyypillinen keskisuomalainen vesistörumpurakenne on muodoltaan pyöreä, pohjaltaan paljas, halkaisijaltaan 90 cm, pituudeltaan 930 cm ja valmistettu betonista. Ylitysrakenteen ympäristöongelma voi johtua rakenteen ominaisuuksista, sen asentamisesta (perustamisesta) ja kunnossapitoon liittyvistä toimista. Miltei kaikki tämän tutkimuksen noin 350 sillasta oli kalojen läpikuljettavissa sekä ylä- että alavirtaan. Sen sijaan lähes 40 % vuosina 2013–2014 tutkituista rummuista (N=830) muodosti pysyvän vaellusesteen. Estevaikutuksen aiheuttivat useimmiten rummun alapään pudotus (keskimäärin 13 cm), liian suuri virtausnopeus, rakenteen pohjan sileys, veden mataluus sekä rakenteen suulla olevat kivi-, jäte- ja karikepadot. Eurooppalaisen vesiensuojelun ja -hoidon perusteeseihin kuuluu virtavesien vapaa uomajatkumo ja hyvälaatuinen elinympäristö. Siksi uusi vesirakentaminen ei saa enää synnyttää vaellusesteitä. Myös ylitysrakenteiden uusimisen ja korjaamisen yhteydessä tulee aiemman rakentamisen aiheuttamia ympäristöhaittoja ja -vahinkoja vähentää tai mieluiten kokonaan poistaa. Valtaosa ylitysrakenteisiin liittyvistä ympäristöongelmista on vältettävissä pelkästään oikealla rakennevalinnalla, oikealla tielinjauksella ja rakenteen oikealla asentamisella. Tämä puolestaan edellyttää ohjeistuksen ja -koulutuksen tehostamista, ympäristöasiantuntemuksen lisäämistä ylityshankkeissa, uusien ylitysrakennemallien kehittämistä sekä vesilain täydentämistä ns. pieniä vesitaloushankkeita koskevan ilmoitusmenettelyn osalta.

Minkä nuorena hallitsee sen aikuisena taitaa? Liikehallinnan pysyvyys kouluiästä aikuisikään – 24 vuoden seurantatutkimus

Tässä 24 vuoden pitkittäistutkimuksessa tutkitaan liikehallinnan kehitystä ja pysyvyyttä kouluiästä aikuisikään. Lisäksi ennustetaan ja selitetään aikuisiän liikehallintaa kouluiän liikehallinnan perusteella. Tutkimukseen osallistui 44 miestä ja 44 naista eri puolilta Suomea, joiden liikehallintaa mitattiin kouluiässä 1985 ja 1988 (9–16-vuotiaina) sekä aikuisiässä 2009 (33−39-vuotiaina). Liikehallintaa mitattiin kuudella liiketehtävämittarilla (flamingoseisonta, tarkkuusheittokiinniotto, kahdeksikkokuljetus, edestakaisinhyppely, vauhditon 5-loikka ja kärrynpyörä) sekä niistä lasketulla summamuuttujalla. Miesten ja naisten liikehallintaa vertailtiin varianssianalyysilla. Kouluiässä pojat menestyivät välineenkäsittelytehtävissä ja tytöt tasapaino- ja voimistelutehtävissä, mutta kokonaisuutena sukupuolten välillä ei ollut eroa. Aikuisena miehet olivat naisia parempia lähes kaikissa tehtävissä. Kovarianssianalyysissä havaittiin, että kehonrakenteeltaan (BMI) erilaisten ryhmien liikehallinnassa oli vain yksittäisiä eroja koulu- ja aikuisiässä. Toistettujen mittausten varianssianalyysissa ilmeni, että kouluiässä molempien sukupuolten liikehallinnan kehitys oli samanlaista. Kouluiän jälkeen kevyiden ja keskipainoisten poikien liikehallinta parani, mutta painavien tulokset eivät muuttuneet. Kevyiden tyttöjen tuloksissa ei tapahtunut muutosta, mutta keskipainoisten ja painavien tulokset heikkenivät. Koululiikunnan tehostus- ja vertailuryhmien välille kouluiässä muodostuneet erot kaventuivat tai katosivat aikuisena. Kouluiän liikehallinnaltaan eritasoisten ryhmien väliset erot kaventuivat, mutta eivät poistuneet kouluiän jälkeen. Klusterianalyysissa tutkittavat jakaantuivat kouluiässä neljään liikehallintatyyppiin (yleishyvät, tasapainoiset, pallotaitajat ja yleisheikot), jotka säilyivät myös aikuisiässä, mutta niiden väliset erot kaventuivat. Ristiintaulukointi ja khiin neliö -testi osoittivat, että tasoryhmän ja liikehallinnan monipuolisuuden pysyvyys oli vahvaa kouluiästä aikuisikään. Koulu- ja aikuisiän liikehallintatulosten välinen korrelaatio oli naisilla (0.69) vahvempaa kuin miehillä (0.48). Yksittäiset mittaustulokset kouluiässä selittivät keskimäärin 33 % aikuisiän tuloksista (korrelaation neliö). Regressioanalyysissa miesten aikuisiän liikehallintaa selittivät kouluiän muuttujista parhaiten liikehallinnan monipuolisuus sekä liikkuvuus (61 %), mutta naisilla vain liikehallinnan monipuolisuus (37 %). Miesten ja naisten erot liikehallinnassa syntyivät kouluiän jälkeen, mikä johtunee erilaisista liikuntatavoista ja -harrastuksista. Kouluiän liikehallinta määritti vahvasti varsinkin tytöillä aikuisiän liikehallintaa sekä yksilö- että ryhmätasolla, mikä korostaa monipuolisen koululiikunnan merkitystä. Yksilölliset muutokset olivat mahdollisia. Kouluiän jälkeen erityisesti naiset ja kehonrakenteeltaan painavat tarvitsisivat hermolihasjärjestelmää monipuolisesti kuormittavaa ja liikesuunniltaan moniulotteista liikuntaa liikehallinnan kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Naisten liikehallinnan taantuminen varsinkin tasapainotehtävissä voi altistaa kaatumistapaturmille ja rajoittaa fyysistä toimintakykyä.

Heidegger and Blumenberg on modernity

The debate surrounding the way in which Heidegger and Blumenberg understand the modern age is an opportunity to discuss two different approaches to history. On one hand, from Heidegger's perspective, history should be understood as starting from how Western thought related to Being, which, in metaphysical thinking, took the form of the forgetfulness of Being. Thus, the modern age represents the last stage in the process of forgetfulness of Being, which announces the moment of the rethinking of the relationship with Being by appealing to the authentic disclosure of Being. On the other hand, Blumenberg understands history as the result of the reoccupation process, which means replacing old theories with other new ones. Thus, to the historical approach it is not important to identify epochs as periods of time between two events, but to think about the discontinuities occurring throughout history. Starting from here, the modern age will be thought of not as an expression of the radicalization of the forgetfulness of Being, but as a response to the crises of medieval conceptions. For the same reason, the interpretation of history as a history of the forgetfulness of Being is considered by Blumenberg to subordinate history to an absolute principle, without taking into account its protagonists' needs and necessities.

Modularity in Health and Social Services: Perspectives on Organization and Management

Organizations that provide health and social services operate in a complex and constantly changing environment. Changes occur, for example, in ageing, technology and biotechnology, and customers’ expectations, as well as the global economic situation. Organizations typically aim to adapt the changes by introducing new organizational structures and managerial practices, such as process and lean management. Only recently has there been an interest in evaluating whether organizations providing health and social services could apply modularity in order to respond to some of the changes. The concept of modularity originates from manufacturing, but is applied in many other disciplines, such as information technology and logistics. However, thus far, the literature concerning modularity in health and social services is scarce. Therefore the purpose of this thesis is to increase understanding concerning modularity and the possibilities to apply modularity in the health and social services context. In addition, the purpose is to shed light on the viewpoints that are worth taking into account when considering the application of modularity in the health and social services context. The aim of the thesis is to analyze the way in which the modular structures are applied in the health and social services context and to analyze what advantages and possible barriers, as well as managerial concerns, might occur if modularity is applied in the health and social services context. The thesis is conducted by using multiple methods in order to provide a broad aspect to the topic. A systematic literature review provided solid ground for pre-understanding the topic and supported the formulation of the research questions. Theoretical reasoning provided a general overview of the special characteristics of the health and social services context and their effect on application of modularity. Empirical studies concentrated on managerial concerns of modularity particularly from the perspective of health and social services for the elderly. Results of the thesis reveal that structures in products, services, processes, and organizations are rather modular in health and social services. They can be decomposed in small independent units, while the challenges seem to occur especially in the compatibility of the services. It seems that health and social services managers have recognized this problem and they are increasingly paying attention to this challenge in order to enhance the flexible compatibility of services. Advantages and possible barriers of modularity are explored in this thesis, and from the theoretical perspective it could be argued that modularity seems to be beneficial in the context of health and social services. In fact, it has the potential to alleviate several of the challenges that the health and social services context is confronting. For example, modular structures could support organizations in their challenging task to respond to customers’ increasing demand for heterogeneous services. However, special characteristics of the health and social services context create barriers and provide significant challenges in application of modularity. For example, asymmetry of information, negative externalities, uncertainty of demand, and rigid regulation prevent managers from extensively drawing benefits from modularity. Results also reveal that modularity has managerial implications in health and social service. Modularity has the potential to promote and support new service development and outsourcing. Results also provide insights into network management and increases managerial understanding of different network management strategies. Standardization in health and social services is extensive due to legislation and recommendations. Modularity provides alternative paths to take an advantage of standardization while still ensuring the quality of the services. Based on this thesis, it can be concluded, both from a theoretical perspective and from empirical results concerning modularity in health and social services, that modularity might fit well and be beneficial. However, the special characteristics of the health and social services context prevent some of the benefits of modularity and complicate its application. This thesis contributes to the academic literature on the organization and management of health and social services by describing modularity as an alternative way for organizing and managing health and social services. In addition, it contributes to the literature of modularity by exploring the applicability of modularity in the context of health and social services. It also provides practical contribution to health and social services managers by evaluating the pros and cons of modularity when applied to health and social services.

Betydelsen av livsloppsperspektivet och den sociala utbytesteorin för förståelsen av närståendevård som en möjliggörare för ett gott åldrande : en kvalitativ studie

Bakgrunden till avhandlingen är att andelen äldre ökar i Finland, vilket medför ett behov av nya ekonomiska lösningar samtidigt som vårdkvaliteten tryggas. Närståendevård är en för samhället förmånlig vårdform som möjliggör att äldre får bo hemma längre samtidigt som institutionsvården minskar. Det är i enlighet med den finländska regeringens målsättningar och närståendevården ska därför utökas. I forskning om närståendevård har man främst fokuserat på vårdarens upplevelser och det finns ett behov av att öka kunskapen om vårdtagarnas upplevelser. Avhandlingens syfte är således att undersöka äldre vårdtagares upplevelser av närståendevård och åldrande genom att tillämpa livsloppsperspektivet och den sociala utbytesteorin. Avhandlingens fyra frågeställningar är ifall närståendevård upplevs som en god vårdform sett ur vårdtagarens synvinkel, vad som upplevs som positivt och negativt med vårdformen, vilken betydelse reciprocitet har för vårdtagaren och vilka möjligheter hon eller han har till reciprocitet i relationen till närståendevårdaren samt vilken betydelse vårdtagarens tidigare livsskeden har för hans eller hennes upplevelser av närståendevård. I avhandlingen behandlas även utvecklingen inom socialgerontologiska teorier. Två av de mest använda socialgerontologiska teorierna på 2000-talet är livsloppsperspektivet och den sociala utbytesteorin. Livsloppsperspektivet innebär att man tar i beaktande många olika faktorer såsom t.ex. samhälleliga förändringar och en individs tidigare livsskeden när man studerar åldrande. Den sociala utbytesteorin utgår från att det en människa ger åt en annan, förväntar hon sig tillbaka. I en obalanserad utbytesrelation uppstår missnöje och en känsla av maktlöshet hos den som enbart är mottagare. Det är en situation som äldre riskerar att hamna i, då deras resurser inte alltid värdesätts av den yngre, arbetsföra generationen. I denna kvalitativa studie har semistrukturerade temaintervjuer genomförts. Sju svenskspråkiga närståendevårdtagare i åldern 71-80 har intervjuats i Österbotten. Materialet har analyserats med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Resultaten visar att vårdtagarna överlag upplever närståendevård som en god vårdform med många fördelar. Vårdtagarna uppskattar framför allt att få bo hemma och tryggheten i att vårdas av någon anhörig som känner dem väl och hela tiden är tillgänglig. Flera vårdtagare upplever oro inför framtiden, eftersom de inte vet vad som händer om eller när närståendevårdarens hälsa försämras. Flera vårdtagare upplever frustration över sitt hälsotillstånd och hade inte förväntat sig att åldrandet skulle se ut på det sätt som det gör. Missnöjet tycks inte vara en följd av avsaknad av reciprocitet i relationen till närståendevårdaren, utan de negativa känslorna handlar om att acceptera det försämrade hälsotillståndet efter att tidigare ha levt ett aktivare liv.

”Textilslöjdsundervisningen skall vara uppmuntrande för ALLA elever” : en studie om hur textilslöjdslärare förhåller sig till begåvade elever

Begåvade elever är oftast den elevgrupp som kan bli förbisedda i undervisningen. Ofta ligger störst fokus på svaga elever som behöver någon form av extra stöd eller hjälp för att nå upp till nivån för genomsnittseleven. Med den här studien vill jag lyfta fram de begåvade eleverna. Studiens syfte är att undersöka hur textilslöjdslärare förhåller sig till begåvade elever inom textilslöjden och hur det kan inverka på deras undervisning. Syftet är också att ta reda på hur lärarna differentierar sin undervisning för att beakta begåvade elevers behov av utmaningar. Utgående från syftet har följande forskningsfrågor formulerats: - Hur förhåller sig textilslöjdslärare till begåvade elever? - Hur differentierar textilslöjdslärare undervisningen för att beakta begåvade elever? - Vilken typ av uppmärksamhet får de begåvade eleverna på lektionerna? - Vilken inverkan har lärares attityder till begåvade elever på deras arbetssätt och förhållningssätt i undervisningen? För att få svar på ovanstående forskningsfrågor användes webbenkät som datainsamlings¬metod. Enkäten bestod av både flervalsfrågor och öppna frågor. Enkäten skickades ut till textilslöjdslärare i svenskspråkiga skolor i Finland och på Åland. Totala antalet informanter i studien är 20. I resultatet framkommer det att informanterna i stora drag beskriver en begåvad elev i textilslöjd som någon som är bra på problemlösning, klarar av att följa instruktioner, arbetar självständigt och gör arbeten av hög kvalitet. Lärarnas attityder till begåvade elever är överlag positiva. De anser att eleverna dels kan tillföra inspiration och utmaningar åt dem som lärare. Dels kan de begåvade eleverna tillföra inspiration till hela klassen och även höja prestationsstandarden i hela gruppen. Tidigare forskning lyfter fram att det bland lärare kan finnas en uppfattning om att begåvade elever redan har en sådan fördel av att vara begåvade att de inte behöver få någon extra uppmärksamhet eller hjälp. En sådan uppfattning syns inte bland den här studiens informanter som alla anger att de uppmärksammar begåvade elever på olika sätt. Uppmärksamheten handlar mycket om att uppmuntra de begåvade eleverna att våga sig på svårare uppgifter och att bekräfta att eleverna gör rätt. Informanterna är också av den åsikten att begåvade elever behöver få uppgifter som passar deras kunskapsnivå. Alla informanter anger nämligen att de differentierar undervisningen på olika sätt. Informanternas differentieringsmetoder handlar om planering av sådana arbetsområden som ger rum för eleverna att själva inverka på hur svåra produkter de gör. Differentieringen kan även innefatta användning av olika material, tekniker och instruktions-material.

M. Millerand en Angleterre [en compagnie de] Lord Derby : [photographie de presse] / [Agence Rol]

Référence bibliographique : Rol, 59319

« Statutz et ordonnances du très noble Ordre de Sainct-George, nommé la Jarretière, refourmés, explanés et déclayréz de nouveau par très hault, très excellent et très puissant prince Henry le huitiesme ».

En tête, sont les blasons coloriés de Saint-Georges et d'Angleterre et d'Anne de Montmorency. On lit au fol. 24 : « J'ay esté donné par le trez chrestien Louis treiziesme, roy de France et de Navarre, à Mre René de Chaumejan, chevallier, marquis de Fourille, conseiller du Roy en ses conseils et grand mareschal de ses logis ; en l'année mil six cens trente trois, ayant esté trouvé dans la bibliotèque de Chantilly, au premier voyage que Sa Majesté y fit, pour en prendre possession, après la mort de feu haut et puissant seigneur Messire Henry, duc de Montmorency, pair et mareschal de France, gouverneur et lieutenant-général pour le roy en Languedoc. »